forde.munfoorumi.com

Millainen siivoaja olet?

Itselläni on tällä hetkellä aivan kammottava vaatehuoneen siivousurakka menossa. Yleensä pyrin tuiskaisemaan siivoukset yhdeltä istumalta pois mutta tuo projekti on niin turhauttava, että huomaan pitäväni useita taukoja ja kipsuttavani läppärille katsomaan josko joku olisi kirjoittanut nettiin jotain mielenkiintoista ja "tärkeää"

Meillä kotihommat menee usein niin, että minä raikkoan, mies imureeraa ja minä huitasen luutulla. Pölyt pyyhin minä ja miekkonen häärää keittiössä, kotikokkikun on. Tämä järjestely on periaatteessa toimiva vaikkakin olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että ehkä minun pitäisi hoitaa imurointi koska vaikka keittiössä pedantti onkin niin usein miekkosen jäljiltä saa kysellä, että "niin siis imuroitko sä täällä?"

Olen helposti tuskastuvaa sorttia tavaran paljous saa minut räjähtämään. Harkitsen vakavasti nytkin sitä, että kaiken mille en tuolla helvetin vaatehuoneessa paikkaa löydä niin heitän menemään.

Crux kirjoitti:Meillä kotihommat menee usein niin, että minä raikkoan, mies imureeraa ja minä huitasen luutulla. Pölyt pyyhin minä ja miekkonen häärää keittiössä, kotikokkikun on. Tämä järjestely on periaatteessa toimiva vaikkakin olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että ehkä minun pitäisi hoitaa imurointi koska vaikka keittiössä pedantti onkin niin usein miekkosen jäljiltä saa kysellä, että "niin siis imuroitko sä täällä?"

Meillä parisuhteen siivousjako on oikeastaan melkolailla samanlainen. Paitsi että usein Mies kokkaa ja mie tiskaan/siistin keittiön.

Yleensäottaen minusta tuntuu, että minun siisteystottumukset on viime aikoina vähän levähtäneet. Ennen olin mielestäni siistimpi. Tämänhetkinen asunto on pienehkö ja me kaksi varsinaisia keräilijöitä. Paikka on tavaraa täynnä ja säilytystilaa vähän, joten romua kerääntyy väkisinkin sinne sun tänne. Olen vähän luovuttanut tavaroiden paikoilleenlaittajana ja Mies ei ole sitä koskaan ollutkaan. Eikä tässä tavarapaljoudessa ole kaikelle edes omaa paikkaa, tavaraa tungetaan vähän sinne sun tänne. Siivoaminenkin sitten jää harvemmaksi, koska ahtaudessa se tuntuu niin työläältä.

Tykkään siivota ja järjestellä tavaroita, mutta olen epäjärjestelmällinen, joten kämpässä vallitsee kaaos siivouskertojen välillä. Siedän epäjärjestystä kunhan tiedän, että saan tarpeen vaatiessa raivattua sotkut pois nopeasti. Pidän kyllä siististä kämpästä, ja juuri siivottu ja järjestetty asunto on yksi parhaista asioista mitä tiedän. Harmi vaan, että siisteys ei tosiaan kestä kovin pitkään. Olen tunnesiivoaja, joten asunto on parhaassa kunnossa silloin kun elämässäni on tarpeeksi ärsytyksen aiheita, joille en voi mitään. Jos olen tyytyväinen elämääni tai muuten kiireinen, kämppä pääsee räjähtämään.

Erotan toisistaan siivoamisen ja tavaroiden järjestelemisen. Siivoaminen (imurointi, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden pesu, petivaatteiden tuulettaminen) on aina poikkeuksetta kivaa, kunhan siivottavat paikat on raivattu etukäteen. Tykkään nuohota pattereiden ja hellan takusia, koska tunnen itseni tehokkaaksi ja hyväksi kodinhoitajaksi siivotessani huomaamattomia ja triviaaleja paikkoja . Tavaroiden järjestäminen ja omille paikoilleen vieminen taas voi olla hyvinkin rasittavaa puuhaa. Toisin kuin siivotessa, järjestäessä parasta on lopputulos, ei itse järjestäminen. Tämän takia käytän paljon aikaa erilaisten säilytysratkaisujen kehittämiseen, jotta tavarat järjestyisivät edes hieman helpommin. Nykyinen asunto on tosin liian pieni omistamalleni tavaramäärälle, joten ainoa järkevä vaihtoehto on vähentää tavaraa (käynkin varaamassa sen kirppispöydän heti huomenna!) ja olla ostamatta yhtään mitään uutta.

Olen ollut parisuhteessa ihmisten kanssa, jotka sietävät sotkuja huomattavasti paremmin kuin minä. Tulevaisuudessa aion olla asian suhteen tarkempi, koska siivoamisesta luistava asuinkumppani saa pääni räjähtämään. Riidatkin ovat paljon miedompia, jos näköpiirissä ei ole tiskivuoria tai tavarakasoja . Tykkään siivota, mutta en jos koen tekeväni enemmän kuin oman osani töistä. Sitten olisi kyllä hyvä, jos tyyppi myös siivoasi oma-aloitteisesti ja itsekseen. Näin minäkin voisin toteuttaa omia siivouspuuskiani silloin kun huvittaa ilman, että niillä tarvitsee vaivata sitä toista.

Crux kirjoitti:minä raikkoan

Mitä on raikkoaminen? (Ikinä ennen kuullut koko termiä.)

Onko se mattojen mattopiiskalla hakkaamista?

Meillä on normaalisti kaikki tavarat oikeilla paikoillaan, mutta pölyt pyyhitään vähän liian harvoin. Talvella pyörii myös erinäisiä pölypalleroita, jos molemmat olemme kiireisiä töissä, mutta sen ihmeellisempää törkyä ei löydy. Tällä hetkellä on ihan kiitettävän siistiä, koska siivosimme kunnolla vieraiden vuoksi. Jynssäsin mm. keittiön tiskialtaasta ruskeat pinttymät pois ja nyt se taas kiiltelee kuin uutena. Viimeisen viikon, parin sisällä olen myös pessyt saunan, pessyt kylppärin kaakelit, järjestänyt vaatekaapit ja heittänyt turhat releet pois, kerrännyt korjattavat vaatteet ompelukoneen viereen, järjestänyt käsityö- ja askartelutarvikelaatikot ja vaatehuoneen hyllyt. Kaikenlainen järjestäminen onkin mun bravuuri ja tiedän tasantarkkaan missä kaikki tavarat ovat - toisin kuin Isäntä, joka hädin tuskin muistaa roskapussien sijainnin . Isännän vakiohommaa on imurointi ja lisäksi satunnainen, koneen ohi menevien astioiden pesu, vessojen pesu ja pintojen pyyhintä. Tilanteen mukaan tehtäviä sitten vaihdellaan. Kaakelihommat on aina kuitenkin mun - tiedä sitten miksi. Isännälle taas kuuluu ilmastoinnin suodattimen imurointi hyttysistä.

Seuraavana siivouslistalla on ikkunoiden pesu. Muuta urakointia on edellä mainittujen vaatteiden korjaus ja olohuoneen uusien verhojen ompelu. Mattopyykilläkin olis hyvä käydä. Ja huomenna pistän liesituulettimen ritilän pesukoneeseen. Siihen kertyy aika nopeasti möyhnää.

Dnd kirjoitti:

Crux kirjoitti:minä raikkoan

Mitä on raikkoaminen? (Ikinä ennen kuullut koko termiä.)

Onko se mattojen mattopiiskalla hakkaamista?

Miltei jo aavistin, että tähän tullaan kun käytän tuota sanaa :D Siis se on raivaamista, järjestelyä, sitä mitä tehdään ennen kun aletaan imuroimaan. Itseasiassa minun Pohjois-Savolaisessa suussa se taipuu vielä, että puhun raekkoomisesta. Miehekkeelle saatan sanoa, että "sinä imuroet ja minä raekkoon".

Siivoaminen, pahuuden keksintö. Pidän siististä kämpästä, mutta en siivoamisesta.
Siivoan liian harvoin. Ja kun siivoan, aloitan aina sillä, että järjestän kaikki tavarat paikoilleen. Sitten vasta voin alkaa siivota, kun siivottava alue on sen näköinen, että se on helppo siivota, koska siivoaminen on raivostuttavinta mitä tiedän.
Imuri ei koskaan osaa seurata perässäni, vaan törmäilee oven karmeihin ja muuta ärsyttävää. Moppaaminen on ihan ok, mutta en pidä siitä veden kanssa lotraamisesta. Onneksi nykyään on vain sellanen mikrokuitumoppi, niin ei tarvi niin kastella ja vettä käyttää.. Pölyjen pyyhkiminen on ok, jos ei ole paljon pikkutavaraa, joita pitää yksitellen siirrellä ja pyyhkiä. Käytän aina enemmän aikaa siivoamisen valmistelemiseen, eli tavaroiden järkkäämiseen paikoilleen ja vaatteiden viikaamiseen takaisin kaappeihin ja tiskaamiseen jne. jotta itse siivoaminen olisi sitten mahdollisimman sujuvaa ja vähän hermoja raastavaa. Nostan aika ruokapöydän tuolitkin pinoon/pöydälle, että mahdollisimman yksinkertaisesti pääsen sieltä alta imuroimaan.. ja samoin nostan aika roskiksen kirjotuspöydän alta pois siihen pöydälle.. ja pyykkikorinkin nostan sängylle.. neuroottista, mutta sujuupahan siivoaminen sitten suhteellisen kivuttomasti.

Ja meillä minä teen oikeastaan kaikki siivoamiseen liittyvät jutut. Mä oon niin monta kertaa katsonut vierestä, kun mieheke ei vaan osaa siivota. Nurkat jää imuroimatta jos sille imurin iskee käteen. Pölyjä en edes viitsi laittaahäntä pyyhkimään. Tiskaamisen voin luovuttaa ilomielin hälle, mutta monesti se kuitenkin jää niin pitkäksi aikaa tekemättä, että mä tiskaan sitten kun alkaa ärsyttää tarpeeksi. Moppaaminen hältä sujuu, jos vaan hän joskus sattuu olemaan kotona, kun mulle iskee siivousvimma. Siivoan mieluummin yksikseni, niin ei tarvitse ärsyyntyä siitä, että toinen makaa katsomassa telkkaria, kun mä siivoan. Ja saanpahan sitten itsekseni neuroottisesti nostella tavaroita lattialta ilman toisen ihmettelyjä.

skray kirjoitti:Siivoaminen, pahuuden keksintö. Pidän siististä kämpästä, mutta en siivoamisesta.
Siivoan liian harvoin. Ja kun siivoan, aloitan aina sillä, että järjestän kaikki tavarat paikoilleen. Sitten vasta voin alkaa siivota, kun siivottava alue on sen näköinen, että se on helppo siivota, koska siivoaminen on raivostuttavinta mitä tiedän.
Imuri ei koskaan osaa seurata perässäni, vaan törmäilee oven karmeihin ja muuta ärsyttävää. Moppaaminen on ihan ok, mutta en pidä siitä veden kanssa lotraamisesta. Onneksi nykyään on vain sellanen mikrokuitumoppi, niin ei tarvi niin kastella ja vettä käyttää.. Pölyjen pyyhkiminen on ok, jos ei ole paljon pikkutavaraa, joita pitää yksitellen siirrellä ja pyyhkiä. Käytän aina enemmän aikaa siivoamisen valmistelemiseen, eli tavaroiden järkkäämiseen paikoilleen ja vaatteiden viikaamiseen takaisin kaappeihin ja tiskaamiseen jne. jotta itse siivoaminen olisi sitten mahdollisimman sujuvaa ja vähän hermoja raastavaa. Nostan aika ruokapöydän tuolitkin pinoon/pöydälle, että mahdollisimman yksinkertaisesti pääsen sieltä alta imuroimaan.. ja samoin nostan aika roskiksen kirjotuspöydän alta pois siihen pöydälle.. ja pyykkikorinkin nostan sängylle.. neuroottista, mutta sujuupahan siivoaminen sitten suhteellisen kivuttomasti.

Skrayn siivoaminen vastaa niin paljon omaa siivoamistani, etten rupea toistelemaan. Tosin meillä ei mikrokuitumoppia ja kestän kyllä sen veden kanssa lotraamisen. Paitti kun varpaat aina väkisin kastuu, kun pitää tallustella märällä lattialla.

Mä yritän siivota kerran viikossa.

Ongelma syntyy, jos siivous sattuukin jäämään olosuhteiden pakosta väliin. Sitten onnistun kehittämään siitä valtavan operaation, jota välttelen mahdollisimman pitkään, ja odotan Oikeaa Mielentilaa jotta voisin edes aloittaa.

Väkisin ei voi siivota. Täytyy olla joku motivaattori, tai uskomaton inspiraation tila, niin että siitä tulisi jotain. Mäkin voisin ihan mielelläni perussiivota, jos joku muu raikkoaisi, varsinkin koiran kanssa eläessä sitä nypittävää on ihan kiitettävästi pitkin lattioita, luunpaloja, järsittyä muovia, järsittyä pahvia, vanua pehmoleluista, tunnistamattomia riekaleita...


Kyllä mä tämän tästä taas, kunhan viitsin aloittaa.

Vihaan siivoamista, mutten voi siltikään sietää sotkua

Tavarat on kotonani melkein aina paikoillaan, sillä en jätä niitä lojumaan, ellen ole juuri tavaran käyttähetkellä todella kiireisessä tilassa niin, etten voi laittaa sitä käytön jälkeen paikoilleen.

Suurin päänvaiva on pöly. Sitä kun tuppaa kertymään ja olen todella laiska siirtelemään kaikkia tavaroita, että saisin pölyt pyyhittyä. Ja lattioiden pesu on toinen inha urakka. Minulla on täällä liikaa huonekaluja, joita on näin ollen vaikea siirrellä pois edestä.

Tiskit aiheuttavat myös kertyessään pulman. Jos niitä ei tiskaa silloin kun niitä on vähän, ei niitä tule tiskattua silloinkaan kun niitä on paljon. Ja kohta on sitten kamalat määrät tiskiä lojumassa pitkin keittiötä.

Siivoaminen

Voi kun osaisinkin siivota ja laittaa tavaroita paikalleen päivittäin. Olisi varmaan paljon helpompaa. Mutta ei. Vaikka joka siivouskerran jälkeen päätän, että nyt opettelen laittamaan likaiset vaatteet pyykkikoriin ja laitan luetut lehdet heti kaappiin odottamaan pihalle vientiä, en vain osaa. En tiedä, pidänkö enemmän järjestelemisestä vai varsinaisesta siivoamisesta... Usein käy niin, että kun alan siivota "oikein kunnolla", löydän itseni lopulta järjestelemästä kirjojani aakkosjärjestykseen tai alusvaatteitani värien mukaan. Siinähän se päivä sitten kuluu kuin yhdessä hujauksessa.

Pölyjen pyyhkimistä inhoan. Ongelmia tuottaa sekin, että kun itse haluaisin pitää mahdollisimman vähän pölyä kerääviä valokuvia ja koriste-esineitä näkyvillä, miehekkeen mielestä niitä täytyy olla. Ei siinä voi alkaa marmattaa pikkutilpehöörin tarpeettomuudesta, kun heppu tulee intoa puhkuen kirpparilta ja sanoo "katso, kuinka söpön pingviinipatsaan ostin sulle" Tai kuinka ristiriitaiseksi tunsin oloni sinä päivänä, kun tulin kotiin ja huomasin hepun laittaneen joka huoneeseen vähintään yhden kehystetyn valokuvan meistä "muistuttamaan kuinka ihania olemme"... Olohuoneessa niitä taitaa olla tällä hetkellä kolme. Onpa kiva katsella omaa pärstäänsä joka huoneessa. Nyt olen alkanut vähän vihjailla, etten halua tänne enempää tavaraa.

Vessan siivoaminen on ehkä kaikista kivointa, en tiedä miksi.

Nooh, joka tapauksessa... Noin muuten (perus)siivous kyllä sujuu, varsinkin, jos on kunnon välineet. En suostuisi pyyhkimään lattioitani vesiämpärin ja lankamopin kanssa. Kostea tai nihkeä mikrokuitupyyhe ja kuivain/lasta (millä nimellä sitä sitten kutsutaankaan) toimivat mielestäni parhaiten. En ymmärrä sitäkään, mihin äitini tarvitsee vesiämpäriä pölyjä pyyhkiessään.

Siivousmotivaatiotani pienentää tehokkaasti myös työnteko. Kun olen tänäänkin siivonnut jo 41 kylpyhuonetta, en enää mitenkään jaksa keskittyä omaani. Vaikka siinä samassahan se toisaalta menisi... Kuitenkin sitten lopulta aina ahdistun, kun täällä alkaa olla liian likaista.

On tietysti tyhmää kuvitella, että siivoamiseen tarvitsee oikean mielialan. Mutta en vain osaa muuten. Kerään rästitöitä pitkään, ja lopulta huhkin aina kuin hullu. Vaan on se sitten kiva ja tyyni olo, kun on saanut kaiken tehtyä.

Tulee tässä niin paljon siivouskommentoitavaa, etten viitsi alkaa lainaamaan kaikkien viesteistä pätkiä.

Mä en ikinä jaksais siivota, jos ei olis edes puolikunnollisia välineitä. Viime syksynä ostin yli sadan euron imurin vaan siksi, että vanhaan meni hermot ja uuden kunnollisen imurin innoittaman on mukavampi ja sujuvampi imuroida. Kyllä se imuri toimiikin ja hermot menee vaan pari kertaa yhden siivouksen aikana, eikä kymmentä kertaa niin kuin entisen imurin kanssa. Niin tulee siivottuakin useammin, kun on kunnolliset välineet.
Vaikka oli sikakallis investointi asiaan jota vihaan, olen tyytyväinen ostokseeni.
Mikrokuitumopinkin ostin tässä muutama kuukausi sitten vaan siksi, että se on kätevä ja sujuva/helppo tapa moppailla normimopin tilalta. Se ei onneksi ollut sikakallis investointi.

Joka kerta, kun olen siivoamassa (taas muutaman viikon jälkeen edellisestä kerrasta) päätän, että nyt alkaa viikkosiivoukset tässä huushollissa. Ensinnäkin pääsis puolta helpommalla, kun viikossa ei kerkee paikat kasaantua sotkusiksi, toisekseen ei ikinä tarvis tehä koko päivän kestäviä suursiivouksia, kun olis aina suht siistiä. Mutta. Odotapa kun tulee sen seuraavan viikkosiivoukseksi määrätyn päivän aamu. Ei nappaa, ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa eikä viitsi siivota. Hylkään viikkosiivousajatuksen ja siirryn takaisin vanhaan systeemiini. Siivoan kun se inspiraatio ja pakko tulee.

Deni puhuikin jo inspiraatiosta ja mielentilasta. Minulle se inspiraatio ja mielentila on pakollisia jos mä meinaan siivota. Tai sitten on vaan pakko, kun tulee vieraita, eikä niitä kehtaa päästä edes sisälle, kun on niin pölyistä joka paikassa. Siksi olenkin ottanut tavakseni kutsua ihmisiä kylään tarpeeksi usein, jotta mun olis pakko siivota, että kehtaan päästää ne kutsumani ihmiset sisälle.
Inspiraatio muuten iskee aina joskus klo 23 jälkeen, ettei vaan voi alkaa imuroimaan naapurien takia. Sitten on pakko hyltätä idea siivouksesta ja seuraavana päivänä on tyytyväinen, kun on edes ajatellut siivoamista jo tosissaan.

Tiskaaminen on mun mielestä kivaa, oon kai vähä hassu.

En käsitä, miten Vanilla jaksaa olla siivooja. Mä en ikinä vois siivota muille, kun omankin kodin siivoaminen on mahdottoman haastava tehtävä. Pisteet Vanille siivoojana jaksamisesta.

Harrastan muuten myös kämpän lakaisua. Se käy näpsäkästi ja nopeasti, jos tulee yllätyskävijöitä, eikä ole aikaa imuroida. Pahimmat vaan lakastaan pois ja tiskataan, niin sitten voi jo päästää ihmisiä sisälle kämppään. Huono puoli on vaan se, että se hämää sitten itseäkin, kun luulee, että on siistiä, niin ei tarvi siivota.

Olen huomannut, että hyvä tapa tietää, koska pitää siivota on se, kun telkkariruudussa ei värit enää kunnolla erotu ja sormella ruudun yli vetäessä värit kirkastuu.

Olipas kunnon vuodatus vihaamastani asiasta.

Kaikki siivous, mihin liittyy pintojen pyyhkimistä, imurointia, vedellä lutraamista ja muuta lian irroitusta, on mulle vistoa. Asioiden läpikäyntiä, järjestämistä ja tavaroiden raakkaamista voisin harrastaa tästä ikuisuuteen. Olen kyllä jo aika pitkälti kaiken ylimääräisen jo aikoja sitten kylmästi heittänyt pois. Mulla onkin ollut yleensä tavarat kohtalaisesti järjestyksessä, mutta pölypallot lymyävät kulmissa.

Isompi siivous vaatii a) siivouskaljan ja b) Ministryn Psalm69:sin soimaan. Muukin kovaääninen musiikki käy, vaatimuksena on se, että jyrinä kuuluu imurin yli. Näillä selviää.

Kumpikaan meistä ei ole mikään kauhistuttavan innokas siivooja, mutta sovimma aina siivousillan, jolloin koko kämppä saa huutia. Tällä hetkellä ongelmana on liiallinen tavaran määrä (vaatteita, lehtiä, kirjoja ja levyjä on liikaa verrattuna säilytystiloihin) ja esimerkiksi olohuoneeseen etsimmekin juuri nyt toimivaa hyllyratkaisua.

Kotikotona asuessa siivosin silloin kun äiti patisti. Muutoin en saanut kovinkaan usein mitään aikaan. Nyt kun asun kesällä kotikotona, sama juttu toistuu. Mitään ei saa aikaiseksi, jollei äiti sano, että tänään on siivouspäivä. Omaan kotiin muutettuani siivoamiseni vähentyi huomattavasti. Ei muka ehdi. Sitten pitää ottaa jonkin sortin siivousurakka ja siivota kämppä kunnolla. Onneksi kämppiksenikään ei ole mikään siivousintoilija.

Siivousurakkaani helpottaa se, että tavarani ovat yleensä melko hyvin paikoillaan. Käytetyt vaatteet kulkeutuvat likavaatepussiin ja oikeastaan ainoa paikka, johon tavaraa kerääntyy paljon on työpöytäni. Se ei ole oikeastaan koskaan järjestyksessä.

Siivoamisesta en pidä, mutta jossain vaiheessa alkaa ahdistamaan pölyisyys ja silloin on vain pakottauduttava siivoamaan. Imurointi ja lattiotten pesu menettelevät, mutta inhoan pölyjen pyyhkimistä.

Mun äiti on opettanut mut siivoamaan kerran viikossa. Meillä kotikotona sunnuntai on aina ollut siivouspäivä, joten niinpä itsekin siivoan sunnuntaisin. Tiskit tosin tiskaan joka päivä ja muutenkin järjestän tavaroita paikoilleen. Likaiset vaatteet löytävät tiensä likavaatekoriin, mutta työpöytäni on aina sekaisin. Omistan myös aivan liikaa tavaraa, jolle ei ole säilytystilaa. Olen yrittänyt hankkiutua ylimääräisestä tavarasta eroon, mutta aika laihoin tuloksin.

Mäkin inhoan imuroimista: siinä tulee kuuma ja se on raskasta. Inhoan tavaroiden siirtelyä ja nostelua yli kaiken! Myös moppaaminen on inhokkilistallani. Pölyjen pyyhkiminen ja vessan peseminen onnistuvat melko kivuttomasti - pyykinpesua suorastaan rakastan! Tiskaaminenkin on ihan ok, kun sen tekee heti ruoanlaiton ja syömisen jälkeen. En kestä tiskivuoria.

Siivous

Juu, siisti koti on pop. Varsinkin, kun on pölyallergia. Ei vain jaksa. Ei huvita, ei kiinnosta, ei napeksi. Murua vielä vähemmän, joten meillä on aika sikaista melkein aina Siinä vaiheessa, kun tuolien alta vipeltää nyrkin kokoisia villakoiria, mä yleensä havahdun ja alan siivota. Sitten kun saan aikaiseksi aloittaa, niin siivoan kyllä kunnolla joka nurkan. Ärsyttää, kun jotkut meillä esmes imuroi vähän sinne päin. Miksei voi samalla vaivalla tehdä sitä kunnolla?

Tiskaamista inhoamme erityisen paljon, ja tiskivuori tulee aina ovelle vastaan, kun kotiin menee. Onneksi uudessa kodissa on tiskikone Tiskivuorta pahentaa se, että jotkut meillä harrastaa samaa sinne päiniä myös tiskauksessa. Tiskaa tänään vain kupit, viikon päästä aterimet, seuraavalla viikolla lautaset jne. Meillä on tiskivuorot vuorotellen, Murulla on ollut tiskivuoro kohta vuoden, kun se ei koskaan saa tiskattua loppuun asti


Siivous

Selätin pedon!

Kolmisen tuntia siihen meni, tupakkataukoineen, mutta nyt on siistiä. Onneksi mä olin vähän joutunut tekemään välisiivouksia täällä kuitenkin, niin että esmeks ruokapöydälle ei tarvinnut tehdä mitään, eikä tiskiäkään ollut niin paljon kuin olisi voinut, mutta kodin Viihdekeskus (tietokonepöytä ja telkkarihyllykkö) oli ihan hirveässä siivossa. Puhumattakaan lattiasta, jonne kopistin hauvan silppuaman kepinkin sen kopan uumenista. Pakko vetää ensin lastalla isoimmat rippeet kasaan että pääsi edes imuroimaan. Innostuin jopa tekemään juttuja joita en yleensä tee, pyyhin ovet ja laitoin hauvan viltin pesuun. Nyt on ainakin kivempi viettää juhannusta (tai meidän tapauksessa esijuhannusta, johon kuuluu aatto ja aatonaatto), kun ei tarvitse koko ajan miettiä siivoamista.

Puhdas koti

Sanoisin olevani päivä päivältä parempi kodin siivooja. Itselläni on menossa tällä hetkellä projekti, jonka puitteissa pyrin heittämään kaiken turhan tavaran pois, joko kirpputorille, Huuto.netiin tai UFF:n keräysastiaan. Vaatteita lähti jo kymmenisen kiloa, vielä pitäisi poistaa esimerkiksi turhat astiat, dvd:t, kirjat ja paperisälä.

Jos nyt varsinaiseen siivouspuoleen mennään, niin vessan siivous on mulle melkein jopa parhautta. Itse siivousprosessi ei yleensäkään ole mikään iloa nostattava asia, mutta lopputulos on aina mieltä ylentävää katseltavaa. Sama imuroinnissa, vaivalloisesti homman aloitan, mutta kun pölypallot ovat imurin vatsassa, on aina parempi mieli. Pahin rasti itselleni lienee tämä työpöytä, jonka reunoille kertyy luvattomankin helposti kaikenmoisia kuitti-paperi-kirja-kynä-sälä -läjiä. Tähänkin olen tosin kehittämässä jotain prosessointisysteemiä, että pysyisi tavara ordningissa.

Meillä on työpöytää järjestämässä jouluinen pahvilaatikko kynille, viivoittimille ja saksille (askartelin siitä kaksiosastoisen) ja kaksi muovilokerikkoa papereille, kansioille, muovitaskuille yms. Rei-itin, nitojat, teipit ja muu sälä on pöytälaatikossa. Aika hyvin on tavarat pysyneet järjestyksessä Kuitit, laskut yms. menee ensin nastalla ilmoitustaululle ja siitä "prosessoinnin" jälkeen roskiin tai laskukansioon.
Ennen järkeistämistä mun työpöytä oli aina täynnä roinaa, mutta nyt on homma hanskassa.

skray kirjoitti:En käsitä, miten Vanilla jaksaa olla siivooja. Mä en ikinä vois siivota muille, kun omankin kodin siivoaminen on mahdottoman haastava tehtävä. Pisteet Vanille siivoojana jaksamisesta.

Kiitos Se on jotenkin aivan eri fiilis siivota kotona kuin muualla. Töissä se on rutiinia, ja asiat on tehtävä aina samassa järjestyksessä, muuten menee aivan sekaisin. Ei sitä oikeastaan ajattele, että siivoaa, kunhan vain painaa menemään. Joskus se tuntuu muutenkin enemmän urheilulta kuin siivoukselta. Khih. Ja esimerkiksi hotellihuoneissa ei ole samalla tavalla koriste-esineitä ja roinaa kuin kotona. Helppohan silloin on imuroida/luututa ja pyyhkiä pölyt, kun ei tarvitse väistellä mitään.
Äh, en osaa selittää sitä oikein paremmin. Toki sekin, että töistä maksetaan, varmaan vaikuttaa. Niin ja sänkyjen petaamisesta tykkään ihan oikeasti (yleensä kotonakin).

Kanelin kommentti pyykinpesun rakastamisesta sai aikaan "voih, kunpa minäkin" -tyyppisen huokauksen tässä suunnassa. Pyykinpesu on ihan kamalaa, ja vaatteiden kuivumaan laittaminen pahinta siihen liittyvää. Välttelen pyykinpesua aina viimeiseen asti, mistä on syntynytkin eräänlainen noidankehä: kun aina on tosi iso pyykkivuori, hommaa vihaa joka kerran jälkeen vielä enemmän.

Vieraitten uhka on kyllä meilläkin paras siivousmotivaattori. Eilen imuroin kämpän ja siivosin vessan, tänään tulin ajoissa töistä, että kerkee hoitaa kaupassakäynnin, keittiön siivouksen, tiskikoneen latauksen, kuivien pyykkien viikkauksen, roskien viennin jne. Sain hommat valmiiksi ja vilkuilin kelloa, että jokos ne nyt tulee, kun niin uhkasivat. Puhelin soi ja kuulen, etteivät vieraat ole edes vielä matkalla ja ehkä poikkeavat illalla joskus yhdeksän-kymmenen maissa tai sitten eivät pysähdy meille tällä kertaa lainkaan.
Onpahan siistiä ja onneksi en alkanut tehdä vielä ruokaa isolle porukalle.

Siivous, ah ja pah.

Omat jäljet siivoilen mukisematta. Känppä on yleisesti ottaen siistissä kunnossa aina, tai jos jossain rojua sattuukin olemaan, on se laadultaan nopeasti siivottavaa. Pitkäkarvaisten kissojen onnellisena omistajana imuroin useita kertoja viikossa, ja lattioitakin olen ryhtynyt luuttuamaan useammin kuin ennen.
Kalustukseeni kuuluu paljolti tummaa puuta, jossa kaikki pöly näkyy alta aikayksikön, sitä ei siis saa päästää kertymään. Tällä hetkellä känpillä ei vielä ole niin paljon kalustetta kuin tulee olemaan, ja siivous onkin vielä selkeää kun ei ole tavaroita siirreltävänä.
Keittiö on mulle tärkeä paikka kodissani, enkä sitä päästä rupsahtamaan yhtenäkään päivänä. En kestä tiskialtaassa lojuvia astioita tai leivänmurusia pöydillä - tässä muutama hyvä konfliktinpoikanen känppiksen kanssa. Yleisesti ottaen toisen aikuisen ihmisen jälkien siivoaminen omassa kodissa saa hermorauniomittarin nousemaan punaiselle alueelle.

En ole mikään siivoushullu, mutta viihdyn toki paremmin siistissä kodissa. Ottaa päähän nuo muutama säkki ja veska, joita en ole vieläkään saanut purettua kaappeihin (toisaalta esim. kengille ei ole vielä mitään paikkaa...). Varjelen herkkiä pintoja, kuten punaista sohvaani tai valkoisin istuimin verhoiltuja ruokapöydän tuoleja lialta ja voitte vain kuvitella, kuinka paljon raastaa hermoa seurata toisen ihmisen esim. ruokaillessa epäsiististi. Muutenkin mun lapsuudessa opetettiin ruokailun tapahtuvan sille tarkoitetussa tilassa eikä esim. sohvalla, ripistellen murusia ja nokareita ties mitä sinne sun tänne.

En koe siivoamista mitenkään epämiellyttävänä (lukuun ottamatta mattojen pesua sisätiloissa ). Laitan usein jotakin kovaäänistä musiikkia soimaan ja niin kovalle, että kuuluu juurikin imurin yli. Siisti ja puhdas koti

Komppailen ceuroa. Tieto vieraiden saapumisesta on meilläkin se paras tapa saada asunto siistiksi. Pitääkin alkaa kutsumaan joka viikko joku käymään, että kämppä pysyy puhtaana.

Ollaan molemmat laiskahkoja ja jos vieraita ei kuulu, saattaa vierähtää pitkäkin aika siivouskertojen välillä. Kun jompi kumpi lopulta kyllästyy ympärillä vallitsevaan kaaokseen, on siivoamista kertynyt sen verran, että siihen hurahtaa helposti koko päivä. Kotikotoa on päähän pinttynyt, että koko huusholli on siivottava saman päivän aikana. Tuo pakkomielteinen ajatus on ollut rasite, sillä meillä ei ole mitään selkeästi viikoittain toistuvaa siivouspäivää ja kaikkien paikkojen siivoamiseen tarvittavaa aikaa ja energiaa on harvoin tarjolla. Onneksi olen oppimassa siivoamaan asunnosta vaikka pelkän vessan tänään ja olohuoneen ylihuomenna ilman, että päässä alkaa siivousnatsi ( ) nalkuttamaan, kuinka kaikki on saatava tehdyksi tänään.

Muokkis: Unohdin vielä sen mainita, että minun ja miekkosen kannattaa vältellä toisiamme siivotessa. Miekkonen siivoaa suurpiirteisesti enimmät sotkut ja minä taas kerran aloitettuani siivoan kaikki kolkat perusteellisesti. Luonnollisesti miekkonen saa siivotuksi isomman alan samassa ajassa kuin minä. Nämä poikkeavat siivoustyylit ovat useamman kerran aiheuttaneet sen, että miekkonen mäkättää minulle hitaudestani ja minä vastaavasti napisen siitä, kuinka miekkosen jäljiltä on pölyä vaikka missä. Siivoamisesta ei sen jälkeen tule enää mitään, kun molempia potuttaa. Eli jos siivoamme samaan aikaan, siivoamme eri huoneita.

puolikarkea kirjoitti:Muokkis: Unohdin vielä sen mainita, että minun ja miekkosen kannattaa vältellä toisiamme siivotessa.

Me ollaan Avokin kanssa päätetty olla molemmat sanomatta sanaakaan kun ikkunoita
pestään. Jostain syystä musta tulee ihan hirveä nalkuttaja kun ikkunoiden pesu
aloitetaan, ja jos jonnekin jää jotain likaskriiduja niin sitten on hemmelvetti irti. En-
kä mä edes tiedä miksi mä niin siinä tilanteessa raivoan! Joku siinä rassaa. Tätä ny-
kyä saan onneksi pestyä ikkunat yksin, aikaisemmin kerrostalossa se oli vähän hanka-
laa.

Voisihan Avokkikin tietty ne ikkunat yksinään pestä, mutta sitä nalkutusta työn jäljestä
ei kuuntele Erkkikään

Mä en niin hirveästi siivoamisesta tykkää, mutta nautin suunnattomasti puhtaasta ja
siististä kodista kun kämppä on siisti. Muutama viikko sitten mulla paloi käämit ihan
täysin, kun koti oli kuin pommin jäljiltä eikä siellä oikein enää huvittanut ollakaan kun
oli niin saastaista. Siinä sekunnissa päätin, että ennen nukkumaanmenoa ja tarvittaessa
myös päivän mittaan omia kamoja ja sotkuja siivotaan sitä mukaa pois kun niitä ilme-
nee, eikä siivoamista lykätä enää päivätolkulla. Meillä on nätti koti ja on suorastaan huu-
tava vääryys jos sitä ei pidetä siistinä, imo. Ja voin jopa pienellä ylpeydellä sanoa, että
tämä päätös on pitänyt ja kotona on nyt ollut huomattavasti paljon siistimpää.

Siivoushommat jaetaan meillä aika tarkkaan tasan, kotihommat jaettiin yhteenmuutet-
taessa sillä periaatteella, että mitä kumpikin inhoaa vähiten tehdä