forde.munfoorumi.com

Pulinaa naapureista, pihapoliiseista ja muista kyylistä tänne vaan! Minkälaisessa naapurustossa sinä elelet, ärsyttääkö vai häh? Onko naapuri tullut lainaamaan sokeria? Minkälainen naapuri mahdat ihan itse olla? Jos asustat omakotitalossa, mahtaako ikävä naapureita kohtaan olla kova?

Muutin reilu kuukausi sitten. Muuttopuuhissa ähistessä eräs pariskunta käveli keppanat kourassa auton ohi ja kyselivät, että olenko muuttamassa sisään vai ulos, kerroin. Totesivat, että nyt tuli tehtyä elämäsi virhe. Vielä ähistessämme kuului naapuritalon yhdeltä pihalta pulinaa, liekö grillijuhlat meneillään, erotin pulinan seasta mm. seuraavaa " Hei joku muuttaa tänne!!! - Joo, ja kuukauden päästä se muuttaa pois."

Naapureista ei ole ollut tähän asti haittaa. Mutta. Jokunen aika sitten parvekkeella ollessani kuulin seinänaapurista kamalaa teinipojan huutoa, normiriita varmaan äipän kanssa meneillään. Ei kuulunut sisään. Toissa- ja viimeyönä tämä raspikurkku on kuitenkin huutanut joskus yhden-kahden välillä ja paiskonut tavaroita, kuuluu kivasti meikäläisen makkariin. Olen tässä pohtinut, mikä olisi diplomaattisin keino huomauttaa tästä asianomaisille. Lappua en mihinkään ilmoitustaululle halua laittaa, mutten oikein haluaisi mennä oven taaksekaan. Kuitenkin olisi mielestäni järkevää ilmaista asiasta ensin häiriötekijälle kuin vuokranantajalle. Ehkä sujautan lapun postiluukusta? Sitten mä olen kuitenkin se The Bitch.

En ole vielä kovin naapureihin ehtinyt tutustua, muutamaan rappukäytävässä törmännyt. Kohdattaessa moikkaan ja hymyilen aina. Pesutuvassa tapasin jonkun joka asuu pihan toisella puolella. Pienkerrostalot ovat lähekkäin, eli viereisen talon naapureita nään ehkä eniten, heidän hengaillessa parvekkeillaan. Ehkä aikatauluni ovat jotenkin oudot, kun en edellisessäkään kodissa oikein naapureita nähnyt, paitsi tietty aina ympäri päissään hoipertelevan Naapurin Penan.

Ei ole koskaan kukaan tullut mun oven taakse apua pyytämään (paitsi edellä mainittu Pena, kun oli niin päissään ettei saanut omin avuin kämppänsä ovea auki ), enkä kyllä ole itsekään apua keltään kysellyt. Naapurustoa olisi silti kiva tuntea enemmän, jos on jotain tarpeita (älkääkä nyt vääntäkö tästä mitään ) joissa naapuri voisi auttaa. Ystävättäreni auto esimerkiksi alkoi vähän lahota käteen, mutta naapurin mukava miekkonen tuli ihmettelemään ja lähetti likan osia ostelemaan ja vielä vaihtoi osaset myöskin. Tämän kaltaiset naapurisuhteet ovat kyllä ihailtavat.

Kuten olen varmaan kertoillutkin, muutin myös jonkun aikaa sitten.

Edellisessä kerrostalossa en juuri tavannut naapureitani koskaan. Jos joskus satuttiin rapussa törmäämään moikkasin, mutta minua ei moikattu takaisin. Niimpä aloin jopa lopulta tietoisesti vältellä naapureita (esim. hipsimällä ulos mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan kerkeäisi avata asuntonsa ovea kun olen juuri kohdalla tms.)

Nykyisessä talossa naapurit ovat loistavia. Moikkailevat, puhuvat mukavia, eivät valita turhista ja jopa auttavat tarvittaessa. Täällä tuntuisi ihan luontevalta mennä lainaamaan naapurilta sokeria ja jos naapuri tulisi lainaamaan sokeria minulta, en välttämättä vaatisi häntä palauttamaan lainaamaansa.

En tykkää tästä ketjusta enkä muistakaan, missä juoruillaan naapureista.

Edellisessä talossa friikahdin niin, etten edes käynyt koskaan pesutuvassa vaan pyykkäsin lakanatkin käsin ja kuivattelin ne kylppärissä. Ei mulla oikeastaan ollut mitään perusteluita kartella naapureitani - tai no, ehkä perusteluita, joo - mutta ei mitään sellaista, mikä oikeasti antoi aihetta pelkoon. Mulle on vaan asumisesta tullut ihan kauhea trauma. Asunnonhakemisista ja kaikesta. Siksi pyrin asunnon saatuani aina sulautumaan porraskäytävän seinämaaliin sävyyn, olemaan niin näkymätön ja äänetön kuin vain voi olla.

Kerran mulla oli ihana naapurimies. Sen nimi oli Stefan. (Mistäköhän mä senkin sain tietää?)

Mää en tiiä naapureistani mittään. En tervehi niitä, jos nei satu tervehtimään eka,
mitä sattuu kerran vuojesa, jos sillonkaan. Kerrostalosa asuesa tunsin naapureita vielä
vähemmän, enkä tosiaan harkinnukkaan niihin huomion kiinnittämistä. Mulla ei oo ikuna
ollu mitenkään läheisiä naapureita. Kotikotonakin naapureitten lapsiaki tuli nähtyä vaan,
koska meijän vanhemmat tunsivat toisensa.

Mun naapurit on nykyään ihan ookoo.

Naapurin rollaattorimummo kävi viimeksi pari päivää sitten kysymässä, näkyykö mun telkkarista kolmonen, kun sillä itsellään ei näy. Joskus se on hakenut mut avuksi ojentamaan jotain maljakkoja korkeiden hyllyjen päältä, ja joka kerta mun koira karkaa käytävään tai sen kämppään juoksentelemaan jos en ehdi napata sitä tarpeeksi aikaisin kainaloon...



Mutta äsken huvitti, kun tulin just töistä, ja huomasin koiraa kusettaessani että joku naapuritalon jamppa tamppasi mattoja hillittömällä vimmalla pihan telineessä. En jaksanut sanoa mitään, hittojakos se mua haittaa kun en vielä nuku kuitenkaan, mutta aika äkkiä jostain muualta tultiin sanomaan että onko tää nyt oikeasti sopiva aika tuohon hommaan..

Minkäs teet, jos inspiraatio iskee yöllä?

Asun omakotitalossa ja meillä on ihan hyvät naapurisuhteet, kun ei olla niin kovin kauheasti edes tekemisissä. Naapurit elää omaa elämäänsä ja me omaa. Jossain pikkuasioissa ollaan välillä tekemisissä. (Erilaiset harrastukset, eikä samanikäisiä lapsia talossa.) Nyt kun tuo kuusiaitakin ollaan saatu kasvatettua tuohon meidän talon ja tien väliin, niin ei tiedetä edes sitä milloin naapuri autolla tulee ja menee.
Vähän kauempana olevien naapureiden kanssa ollaan enemmänkin tekemisissä.

Meidän kylällä on yksi kyttääjä, joka haluaa tietää kaiken kaikesta. Se ajelee pitkin päivää ympäri kylää ja lähtee liikkeelle jo aamuyöllä. Aika turha äijä.

Täällä oli yhdessä vaiheessa melkoista hulabaloota. Alakerran opiskelijbileissä saivat idean laskea rappusia pulkalla keskellä yötä, seinänaapuri huudatti musaa aamuun asti niin että lasit helisi ja rapparissa tapeltiin. Nykyään meno on vähän rauhoittunut, varmaankin pahimmat tyypit saaneet häädön. Melkeinpä häiritsee tämä rauha, ei ole enää mitään mistä marmattaa ja tuntuu siltä ettei enää itsekään uskalla pitää illanistujaisia, kun muutkin ovat niin hiljaa. Friikkiä.

Julkisivurempan takia tupakoitsijat ei pääse partsille sauhuamaan. Tämä on saanut jonkun päätymään jännään ratkaisuun. Mennään pari kerrosta alemmas ja poltetaan rapparissa.

Hiljausuussääntöä en itse pysty noudattamaan, koska käyn vuorotöissä. Toisaalta en ole ikinä välittänyt, koska ihmiset nyt on erilaisia ja erilaisissa duuneissa. Ei ainakaan vielä kukaan ole tullut valittamaan siitä, että käyn joskus yöllä suihkussa.

Mulla on jännä naapurusto.
Samassa talossa on seurakunnan (ilmeisesti) apuasuntoja vanhuksille 4 kappaletta. Meidän rapun asunnoissa asuu kuuro mies ja toisessa puolikuuro nainen. Toukokuussa, kissaputoamisäksidentin aikaan tutustuin lähemmin tähän naiseen ja hän valitti miehen television/radion välillä häiritsevän rauhaa ja kertoi tätä "kostaneensa" pienesti kastelemalla tämän kukat .

Muuten ei naapureista ole mitään hajua. Joitain uusia sinne just muutti yläkertaan. Eivät näyttäneet kovin vanhoilta, mikä on vaihtelua meidän ympäristössä. Muuten kaikki ympärillä on eläkeikäisiä. Kaikki. Toiset seinännaapurit on puolikuuroja uskovaisia. Sunnuntaisin saan pakollisen osani jumalanpalveluksista television ja/tai radion kautta. .

"Suosikki"naapurini on ylimmän kerroksen syljeskelijä, josta olen vanhalla foorumilla kertonutkin.
Vielä ei ole mitään isoja tapauksia ollut, kun on ollut sateista ja viileää ja miekkonen on tainnut olla sisätiloissa. Odotan sitä hellettä ja että mies alkaa viettämään aikaansa enemmän parvekkeella = syljeskellä. Hyih.

Mutta ihan miellyttävää on tähän mennessä ollut asua. Huolimatta seinänaapureista. Vaikken itse mielestäni ole vielä henkisesti keski-ikäinen, on eläkeläisten kanssa mukavampi asua kuin esim. opiskelijasolussa . Meillä bailataan harvoin. Ne toisen rapun karaokelaiset ja syljeskelijä-tyypin karaokebileet on ainoita. Mähän en biletä, ku oon sivee . Lue: asun niin mettässä ettei ihmiset halua tulla mun huudeille bailaamaan .

Mä asun varsin rauhallisessa kerrostalossa, jossa asuu lähinnä lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Muista asunnoista ei kuulu yleensä mitään, eikä muutenkaan talossa majaile häiriköitä tai ainakaan mua ne ei ole häirinneet. Kerran tulin kotiin ja talon edessä seisoi joku sekavassa tilassa oleva uhkaavasti käyttäytyvä miekkonen, jota äiti tai joku muu sukulainen/tuttava ei päästänyt asuntoonsa sisään (talossa asuja keskusteli parvekkeelta käsin miehen kanssa). Pian tulikin poliisit, ja mies lähti rauhoittumaan. Ja tämä oli suunnilleen hurjin tapaus, johon olen törmännyt sen kahdeksan vuoden aikana, jonka olen tässä talossa asunut, joten vähällä olen päässyt.

Joitakin vuosia sitten mua ilahdutti naapuri, joka soitti parin viikon ajan joka aamu kahdeksan aikoihin Daruden Sandstormia niin kovalla, että mäkin kuulin hyvin selvästi. Sillä ei ilmeisesti aamu lähtenyt muuten käyntiin... Vähän sen jälkeen joku puolestaan laittoi herätyskellon soimaan aina viideltä, eikä sitten sammuttanut sitä, niin että se soi ja soi ja soi vähintään vartin. Mä kyllä heräsin siihen aina, enkä saanut unta uudestaan, kun se kello soi niin kovaa. Nämäkin tapaukset muuttivat sitten ilmeisesti pois tai ainakin paransivat tapansa.

Muok. Alunperin olin kuulevani jotain sanojakin Sandstormissa, hmm.

Olen pitänyt naapureitani suhteellisen harmittomina ja mukavina, mutta jossain vaiheessa kesää alkoi vähän keittää yli ja sama jatkui tällä viikolla. Minulla oli juttua erään pojan kanssa ja se vietti minun luona paljon aikaa.Tarkoitus ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut, että tyyppi luokseni muuttaisi. Alakerran setä alkoi sitten työntää postiluukusta taloon tulomuuttoilmoitusta ja vinesi, että semmoinen pitää täyttää ja vesimaksuakin pitää alkaa maksaa kahdenhengen edestä. Selitäpä siinä sitten, että ei, tyyppi ei asu täällä, ei ole muuttamassa ja sillä kyllä on ihan omakin koti, mutta jos me nyt yhdessä liikutaan niin se sattuneista syistä on luonani aika paljon. Asia jäi sitten sille tielleen, ajattelin, että kyllä se naapuri asian tajusi. Pojan kanssa meni välitkin poikki, eikä sitä oo näkynyt kohta kahteen kuukauteen. Vuokraisäntä soitti sitten tällä viikolla kun meillä oli puhetta uuden vuokrasopimuksen teosta, niin se sanoi, että se naapuri oli sille postittanut toisen vesilaskun ja oli siitä sanonut että siihen on muutanut joku tyyppi. Kyllä alkoi ketuttaa! Eikö ihmisillä saa käydä vieraita?? Mitä se minun naapureille kuuluu jos minulla on välillä yövieras. Jos joku siihen minun luokseni olisi muuttamassa niin kyllä minä asiasta vuokraisännälle sanoisin ja sopisin asiat sen kanssa. Ihan mukava vuokraisäntä se on ja sain asian onneksi sille selitettyä, en sitten tiedä miten se sen ylimääräisen vesilaskun kanssa tekee, sanoi neuvottelevansa asiasta sen naapurini kanssa.

Mitenköhän tuo satunnainen vieras muuttuu taloyhtiössänne vaki asukiksi? Onko joku virallinen taho laskemassa vieraan viettämien oiden lkm:ää? Kannattaa kysyä menettelystä yhtiönkokouksessa Mikäli käy useita eri yövieraita,ei se kai tarkoita että jokainen niistä on yllättäen velvollinen täyttämään muutto ilmoituksen? Voisithan keksiä puolittaisen valheen että joka baarireissulta sulla on eri yövieras, setä on hyvä ja tarkistaa ensi kerralla, silloin setä huomaa että vierashan vaihtuu. Kerrostalo kyttäämistä olen kokenut vain pysäköinnin suhteen, inhottavaa sekin mutta harmittomamapaa. Syyllisiä oltiin, meillä oli tapana pakata ja purkaa auto pihassa kesälomareissujen tms. syiden takia. Tästä innokas pysäköintiä kyttäävä setä piti kirjaa ja hyökkäsi tikkana paikalle marmattamaan.Se oli hupaisaa, ei kommentoitu sanallakaan, jatkoimme auton pakkausta. Kerran setä seurasi vaimoa hissiin, vaimo pyysi että avaisitkos oven kun on kädet täynnä tavaraa, tämä oli ainoa kommentti sedälle. Ko. heepo oli ihan pitelemätön, sillä meni naama punaiseksi ja intotui usein huutamaan, kun hän ei saanut vastakaikua.Yhtiön kokouksessa sedän käytökseen puututtiin, muistutettiin että poliisi tulee rauhoittamaan sedän jos ei käytös muutu. Siitä se pysäköintisetä sitten rauhottui.

Todella upeeta... Vuokraisäntä soitti just ja sanoi, että isännöitsijä kyllä katsoo täällä on jonkun olleen niin paljon, että minun velvollisuus on maksaa se vesilasku. Kiinnostaisi kyllä todella tietää kuka laskee kuinka monta yötä minulla on vieras täällä, koska naapureita en juurikaan nää missään ja ei minulla ole naapureita kuin 3, tämä on pienkerrostalo. Alakerran naapuri on joku yleismies, ei varsinainen talonmies ollenkaan ja minun pitäisi sille joku päivä mennä rikkinäisestä hanasta sanomaan, mutta nyt kiinnostaa ihan hirveästi olla sen kaa tekemisissä.

Damn.. käsittämätöntä! Pitänee pistää eksälle viestiä, onko sille tullut ylimääräsiä vesilaskuja, kun vuoden verran hengasin siellä melkein päivittäin... Uskomatonta. Riitauta se vesilasku. Samalla vois melkein syyttää naapurinsetää häirinnästä tai jostain. V*u, mitä toimintaa, ei pysty käsittämään. Rajansa kyttäämiselläkin.

Olin jo tulossa avautumaan omista naapureista, mutta tohon verrattuna omat on oikein lutusia. Mitä ne nyt antaa skidien huutaa pihalla arkisin kello yhteentoista (jonka jälkeen siirtyvät sisälle huutamaan), porailevat huonekaluja kello kymmenen jälkeen, hakkaavat keskellä yötä pattereita.. Pari kertaa oon meinannu lähteä yöpaidassa ettimään syyllisiä mutta ei musta ole sellaiseen. Mutta metelöinti, joka muihin aikoihin olisi ihan normielämää, on jatkuvaa ja jokapäiväistä ja raivonpartaalle vievää.

Meiän talossa asuu myös äijä, jolla oli kaksi koiraa. Nyt on vain yksi, koska eläinsuojeluihmiset vei sen toisen. Tää jäljelle jäävä on kuulemma tarkkailun alla, en vaan tajua mikseivät vieneet sitäkin samalla. Koira-parkaa näkee vähän väliä sidottuna pihalle, kun ukko on ite jossain kapakassa.

Muutoin nuo naapurit on vaan outoja hiippareita. Kukaan ei koskaan moikkaa (yks äijä satunnaisesti, jos itse tervehtii ensin) eikä niihin kyllä hirveästi törmääkään. Talon oma yleismiesjantunen on puolikuuro ja toinen jalka haudassa, en oikein tiiä, miksi se hengaa täällä, kun huoltoyhtiökin on olemassa. Välttelen tyyppiä, kun en mä sen kanssa osaa keskustella mitään.

Melkein voisi jo harkita muualle muuttoa. Onneksi ei ole haukkuvia koiria (paitti tuo kämppiksen, joka herätti viime yönä kolmen aikaan murisemalla ja haukkumalla tyhjää ).

Noi vesimaksut on ehkä suurin huolen aihe yhtiökokouksissa oman kokemuksen mukaan. Ei sanat riitä kuvailemaan, kuinka jännittävää on kuunnella tunnin verran mummojen hapatusta siitä, että nyt sielläkin taas asuu varmasti joku tyyppi joka ei ole muuttoilmoitusta tehnyt. Asunto-osakeyhtiön asukas ei halua maksaa sentin senttiä ylimääräistä. Ihmetellään sitten parin euron vesimaksuja sama aika kuin muutaman tonnin korjauksia.

Ei Damnilla ole mitään velvollisuutta maksaa ylimääräistä vesirahaa, jos pystyy osoittamaan, että vieras on muualla kirjoilla. Ei isännöitsijällä ole oikeutta kontrolloida kuinka usein jossain käy vieraita. Hae maistraatista paperi tyypin asuinsijasta ja käske isännöitsijän tunkea laskunsa harmonikkaan.

Tällaiset ongelmat ratkaisee huoneistokohtainen vesimittari, jolloin ei makseta kuin kulutuksesta.

Itse asun suht pienessä taloyhtössä ja aika suuri osa naapureista on jollakin tavalla tuttuja, kun olen ollut hallituksessa ja kaikenlaisissa talkoissa. Hyvin niiden kanssa on toimeen tultu. Aikaisemmin vuokralla asuessakaan ei suurempia ongelmia ole ollut. Pari kertaa eri paikoissa on naapuri metelöinyt yöllä, mutta siitä on päästy sanomalla.

"Damn.. käsittämätöntä! Pitänee pistää eksälle viestiä, onko sille tullut ylimääräsiä vesilaskuja, kun vuoden verran hengasin siellä melkein päivittäin... Uskomatonta. Riitauta se vesilasku. Samalla vois melkein syyttää naapurinsetää häirinnästä tai jostain. V*u, mitä toimintaa, ei pysty käsittämään. Rajansa kyttäämiselläkin."

Pistä eksälle paha, vihajaile jotain että mahakin on tässä kovin pyöristynyt...

Tuohon alkup.- aiheeseen.Olisin niin uppiniskainen että en maksa vesilaksua,koska muuttoilmoitusta eiole tehty.Viekööt ooikeuteen, todistajan taakka on sillä sedällä.Voi tosin olla että sillä sedällä on excel taulukko vieraasi viettämistä öistä.Mielestäni ei ole mitään öiden lkm:ää josta voidaan katsoa että nyt sun kamusta tuli asukas.Lähtisin siitä että kamu ei tehnyt muuttoilmoitusta koska hänellä on oma asunto ja lisäksi korostaisin että kamu oli yökylässä mielestäsi niin harvoin että ei muuttoilmoitusta tarvitse tehdä.En usko että' on olemassa sovittujen öiden lkm jonka jälkeen yökyläilevästä kamusta tulee taloyhtiön näkövinkkelistä asukas. Raflaavampaa olisi riitauttaa asia oikeudessa ja myydä oikeuskäsittely iltapäivälehtiin!

Tajusin yhtäkkiä jätteneeni viime keskiviikkona kaksi pyyhettäni talon kuivaushuoneeseen kuivumaan. Menin hakemaan niitä kuivaushuoneesta, mutta eipä niitä löytynyt. Eikä löydy komerostakaan tai laukusta, johon olisin ne voinut pakata. Toivottavasti ne vielä löytyvät. Toinen oli kyllä jo aika kulunut, mutta toinen oli aika uusi ja hyväkuntoinen. Ei jää kovin hyvä loppufiilis talosta, jos viimeisenä päivänä huomaa jonkun ottaneen pyyhkeet. Argh.

Itse asun kotitalossa, ainakin vielä toistaiseksi. Naapureista ei ole juuri mitään erityista puurnattavaa, mutta yksi asia tuli mieleen:
Kummasteltiin tässä kesän lopulla siskon kanssa, että mitäs rakennusta tuohon naapurin pihaan ollaan tekemässä. Äite siihen sanoi, että siitä tulee Niilo Naapurin työpaja. Siinä sitten siskon kanssa kummasteltiin vielä hieman lisää, että mikähän työpaja oikein on kysessä. Osasi äite kertoa, että Niilo Naapuri ostaa ja myy turkiksia.
Sitä vain, että kasvissyöjinä ja eläintenoikeuksia kannattavina hippeinä minä ja siskoni olisimme hyvin voineet elää loppuelämämme ilman tätä tietoa.

Joku uskomaton torspo oli jättänyt nimettömän lappusen oveeni. Jätin vastineen ulko-oveen, kaikkien nähtäville, pahoittelin viestissä mm. aikuismaista toimintaa (uhkailua), johon joku naapuri on joutunut nimettömässä viestissään turvautumaan. Saatoin hieman kiehua kun löysin lippusen ovestani. Koiran haukusta ystävällisesti huomatti, vaikkakaan kyse ei ollut tunneista kuten viestissä luki, olinhan tunnin pois kotoa.

En ole koskaan valittanut naapureistani eteenpäin, paitsi silloin vuosia sitten, kun alakerran nelikymmenneliöisessä kämpässä oli viisi collieta, ja ulon ja paskan ja tiesminkä haju tuli meidän kämppään - tuokin ilmoitus meni eläinsuojeluviranomaiselle. Kimpaantuneena viestistä päätin, että jos joskus jotain sanottavaa tulee, menen ensisijaisesti huomauttamaan asiasta kasvotusten. Jos siis naapurissa metelöidään myöhään yöhön, lupaan mennä pimpottamaan ovikelloa ja kysymään että onko jokin hätänä tms.

Nimettömiä lappuja kirjoittavat ihmiset pitäisi polttaa lappujensa mukana.

Lapputerroristit on kyllä ihan oma lukunsa. Joskus aiemmin naapurin mummeli laittoi tosi vihaisen viestin postiluukusta, että kuulemma soitan musiikkia liian lujaa. Nojoo, en ollut tajunnut että naapuriin kuuluu niin selvästi, ko naapureista ei koskaan kuulunu pihaustakaan mun puolelle, mutta oishan tuon voinu sanoakin, ko nähtiin kuitenkin pihalla ja rapussa yms.

Mutta toisaalle. Mie oon asunu tässä talossa nyt reilun vuoden, ja tähän asti on ollu aivan mukavaa. Nyt sitten yläkerran naapurissa asuva tyttö on löytäny ilmeisesti Elämänsä Miehen, joka valitettavasti omistaa tosi ison koiran. Ite pelkään vieraita koiria aivan tosissaan. Tää koira hyppää vasten aina ko tulee rapussa vastaan, omistaja vaan naureskelee, että tää meän koiruus on niin sosiaalinen ja leikkisä ja haluaa aina tervehtiä kaikkia kunnolla. Oon sanonu etten pidä koirista, en pahemmin perustais koirankarvoista vaatteissa, enkä muutenkaan halua että märältä villasukalta haiseva hurtta kuolaa naaman ja sotkee takin. Omistaja ei tätä tajua, vaikka oon sanonu sen useamman kerran, ja työnnän aina sen koiran kauemmas, mutta äijä ei tee elettäkään että laittais hihnan lyhyemmälle (jos sillä yleensä on hihna paikallaan) tai muutenkaan hillitsis sitä koiraa. Rasittaa joidenkin eläintenomistajien asenne, että heän eläin on paras ja mukava, ja että jos siitä ei tykkää niin pitäis mennä itteensä. Kyllä miekin laitoin kisun ulos, jos tuli sellaisia vieraita mitkä ei siitä perustanu. Mie en tiiä mikä siinä on, että en vaan tuu vieraiden koirien kans toimeen. Ei musta ole mukavaa ko ei kotiinsa pääse ilman että joutuu vaikeaan tilanteeseen johon oma sanominen ei millään tavalla vaikuta.

Asun kaupungin kerrostalokaksiossa (huiih, miten pahamaineista). Naapureita on ollut vaikka minkälaisia, mutta nyt (pitää koputtaa puuta) on suhteellisen rauhallista.
Seinänaapurin isäntä innostuu joskus humaltumaan ja haukkumaan muijansa tai laulamaan epävireisellä äänellään ikivanhoja (suurin piirtein sota-ajan) lauluja tai käy parvekkeella
yskimässä keuhkonsa pihalle. Tosin tämä kaikki toiminta on harventunut parin sydärin ja pallolaajennuksen jälkeen. Yritän välttää pariskunnan tapaamista viimeiseen saakka,
koska isäntä on niin puhelias, ettei siitä tahdo päästä eroon ei sitten millään. Ja puheenaiheet tietenkin ovat suunnatonta omakehua tai liittyvät muihin naapureihin,
joita itse tuskin tunnen enkä haluakaan suuremmin tuntea enkä välitä heidän yksityiselämästään tai tekemisistään niin kauan kuin he eivät minun elämääni häiritse.
Toinen seinänaapuripariskunta on hyvin hiljainen, alakerrasta kuuluu joskus ääniä, että sielläkin asutaan. Käytävän vastakkaisella puolella sen sijaan pari nuorempaa
ikäpolvea edustavaa ihmistä toisinaan soittaa heviä sen verran isolla, että kuuluu parinkymmenen metrin päähän mun olohuoneeseen. Kerran kävin soittamassa ovikelloa,
että pyytäisin laittamaan musiikkia vähän pienemmälle, mutta eipä kukaan avannut ovea. Ehkä oli parempi niin. Joskus on sattunut, että musiikki kaikaa jopa aamuseitsemän
aikaan, kun itse olen lähdössä töihin. Ilmeisesti nämä ihmiset eivät ymmärrä, että kun musiikki on isolla, niin se kuuluu muuallekin kuin heidän omiin korviinsa.
Ihmettelen kyllä, etteivät lähinaapurit ole tehneet valitusta isännöitsijälle. Onneksi tämä musiikkihäiriö on kuitenkin satunnaista.

Anteeksi...
Mä olen ollut varmaan meluisa naapuri viime iltoina, kun olen innostunut
ompelemaan, enkä ole tajunnut että kello lähentelee kahtatoista ja minä
vaan surruutan ompelukoneella. Pitää vaan toivoa, että tuo koneeni on
niin hiljainen peli, ettei sen ääni kanna naapurihuoneistoihin. Vaikka on
joillain ollut pesukonen päällä vielä kymmenen jälkeen ja joskus naapurin
teini tulee kotiin aamuyöstä ja pistää popit täysille. Etten minä ainut ole...

"Tää koira hyppää vasten aina ko tulee rapussa vastaan, omistaja vaan naureskelee, että tää meän koiruus on niin sosiaalinen ja leikkisä ja haluaa aina tervehtiä kaikkia kunnolla."
Ei saakeli.Mulla palaisi päre. Sattaisin huutaa että "S***TANA nyt kuules riittää, koira kiinni".Törmään useasti vapaana juokseviin koiriin juoksulenkillä.Jotkut niistä lähtee jolkottelemaan perääni, kyllähän siinä pulssi nousee.Kerran sattui jotain..juu terrierin tapainen tuttavallisesti napsaisi tossuni kannasta kiinni, onneksi ei sentään akillesjänteestä.Komisen viikkoa sitten valitin lapselle joka antoi koiransa paskantaa mun ok talon nurmikolle. Odoteltiin että koira paskoo paskottavansa ja lähdettiin tytän kanssa hänen kotiinsa. Tyttö kun ei suostunut siivoamaan paskaa nurtsiltani,vaikka tarjosin kumikäsineitä ja roskapussia. Tyttö kertoi osoitteensa ja käveltiin sitten läheiseen rivitaloon, josta perheen äiti tuli muovipussin kanssa ja siivosi paskat mukaansa. Ihan pokkana oli ko. äiti ja ihan aikuismaisesti tilanne pahoitteluineen hoitui.Onhna se kiva että ne lapsukaiset ulkoiluttaa kimpassa koiria, useasti vaan kakkapussit yuupuu.Meidän asuinalueella on koiran kakkapusseille useita roskiksiakin.

sybe, oon koittanut sanoa sille äijälle, että en halua sitä koiraa metriä lähemmäs, mutta joillekin ei vaan mene jakeluun. Mutta koska tähän mennessä on mennyt aivan hyvin kaikkien naapureiden kanssa, niin en kehtaa alkaa reuhaamaan rapussa sen suuremmin, ko en edes tiedä että onko ukko kirjoilla tuolla vai jossain muualla. Toivottavasti jossain muualla, mun on vähän vaikea kuvitella että iso koira sen kummemmin nauttii elämästä vähän reilu 30m2 yksiössä ainakaan pitemmän päälle. On vähän nihkeä olo, ko en oikein tiedä että miten tuohon nyt pitäis suhtautua, että olis edes jossain mielessä kohtuullista.

Pesutuvan ihanuus. Naapuri oli tullut vuoroni loppupuolella jo pesutupaan. Ei siinä sinäänsä mitään, mutta kun menin sinne reilu 5 minuuttia ennen vuoroni loppumista, lakanapyykkini oli jo otettu pois koneesta ja jätkä odotteli toisen koneellisen lopettamista. Hänen pyykkinsä pyörivät koneissa jo 5 minuuttia ennen hänen vuoronsa alkua. Sinäänsähän tää on ihan pieni juttu, mutta en pidä siitä, että mun pyykkejä alataan sorkkimaan, jos oma vuoroni on vielä kesken. Murr.

Toinen ärsyttävä juttu on naapurin koira. Jestas, miten kimakka haukunta sillä onkaan. Jos se haukkuu rappukäytävässä, haukunta kaikuu oikein mukavasti ja tuntuu, että pää halkeaa. Erityisen ihanaa se on, jos haluaisi vielä nukkua.

No, löytyy naapureistani myös ihania ihmisiä. Vastapäätäni asuva tyttöä ja alapuolellani asuva tyttö ainakin ovat todella mukavia ja heidän kanssaan tulee helposti toimeen.