forde.munfoorumi.com

Tämä ketju on kaikille niille, jotka eivät osaa, jaksa, halua tai ehdi puhua muusta kuin kakkavaipoista ja arjesta niiden ympärillä.

Täällä voi avautua myös kakkavaippavaihetta edeltävistä ajanjaksoista aina kuumeiluista ja pahoinvoinneista alkaen.

Taustat ketjulle.

Noni. Mie sitte vaikka alotan.

Meillä on siis kaksi poikaa, vanhempi on 1v9kk ja nuorempi 3kk. Eli kaksi kakkavaippaa aina
vaihdettavana kerrallaan. Mikä ei oikeasti haittaa yhtään, itsepähän olen tieni valinnut.
Olen vauvakuumeillut aina teini-iästä asti ja vasta vuosi sitten vauvakuumeeni katosi kun
toinen ilmoitti tulostaan. Ja ajattelin että jei, saanpahan sitten keskittyä näihin kahteen kun
ei tarvitse miettiä että oisko kolmas vielä kiva tähän putkeen. Ja hitot, vauvakuume on taas
nostanut päätään, mikä on oikeasti tyhmää kun kuopus on tosiaan vasta sen kolme kuukautta
ja ihan täysi vauva vielä. Miehelle en ole uskaltanut kertoa, sehän se vasta riemastuukin.

Vaippaviidakko vain mietityttää. Olisi kestoja, ekokertiksiä ja tavallisia kertiksiä. Kestoja en
suoraan sanottuna jaksa, muutenkin tarpeeksi puuhaa kuin pyörittää pesukonetta joka päivä.
Ekovaipat taas muuten, mutta kun niitä ei saa laittaa taloyhtiön biojätteisiin ja omaa kompostia
ei ole (ylläripylläri).. Kaksipiippuista.
Ja esikoinen pitäisi alkaa opettamaan potalle.. Että onhan tässä.

Vaunut on kans oma lukunsa, mie kun satun olemaan vaunufriikki. Mutta siitä myöhemmin.

Jatkakaa.

Saako osallistua, vaikka ne vaippapersiit ei oo omia??

Nokun ei oo, eikä ihan lähitulevaisuudessa ole näkyvissä. Itellä ei kyllä ole edes mitään vauva- tai lapsikuumetta ilmassa kun on nuo läheisten ipanat.
Älkäätten käsittäkö väärin, mä pidän kyllä lapsista. Olen pitänyt mielestäni aina, mutten niin paljoa että pitäisi ehdottomasti oma saada. Sellaista virallista vauvakuumetta ei ole ollut naismuistiin.

Nämä lähimmät tytöt, siskon ja serkun on kyllä ihania kummatkin. Siskon tyttö on nyt se 2.5 kk ja serkun tyttö 1.8v ( ).

Saa siis huoletta hipelöidä kaikkia tyttöjuttuja. Toisaalta, serkun plikka tykkää tällä hetkellä kauheasti rekoista ja traktoreista .

Vaippatouhua riittää tuon siskon Minin kanssa. On kyllä herkkä tapaus vaippojen suhteen. Suuttuu, jos vaipat on huonosti tai huono. Läpi menee vain kaksi merkkiä pidemmässä käytössä. Muut on ns. "minuuttivaippoja" tai "tuntivaippoja". Eli vaipan saa vaihtaa lähes kellosta katsoen tunnin päästä edellisestä vaihdosta, kun huuto on lähes infernaalista. Tarkka neiti, tätiinsä tullut .

Tää nyt mitään huuhaata sentään ole. Ihan oikeeta elämää ja miun mielestä kuuluu kämpille

Viime päivät oon ommellut vauvanvaatteita. Itselle vauvaa ei ole tulossa,
mutta kavereista 7 on parhaillaan raskaana. On aika ihana saada hypistellä
pehmoisia kankaita ja ihmetellä kuinka ihmeessä vaatteet onkin niin pik-
kuisia. Ihan jopa niin pikkuisia, että olen miettinyt, että mahtuuko tulevat
toukat noihin potkupukuihin sisälle... vaan sitten tuumasin, että ompeluk-
set on tehty ihan pienimmän koon mukaan eli vastasyntyneelle. Tosiaan on
toivottavaa, että ne vauvat mahtuu noihin ompelemiini vaatteisiin kun vaan
ajattelee, että mitä kautta tyyppien on tarkoitus maailmaan tulla.

Omaa vauvaa en vielä osaa edes miettiä, kun ensin pitäisi olla joku, jonka
kanssa sellaiseen hommaan haluaisin ryhtyä. Yksinään en lapsen kanssa ha-
luaisi elää. Vaikka tiedän, että monet sen hoitavat oikein hyvin, niin silti
minusta on lapselle parempi jos taaperon elämässä on useampi huolenpitäjä.

Wildis!
Muutkin!

Meillä on käytetty tämä päivä vaatelipaston kasaamiseen. Hassusti osui näin isäinpäivälle, mutta olkoon sitten joku symbolinen siirtymäriitti. Pikkuruiset vaatteet on vielä epämääräisissä mytyissä ja pikkupusseissa, sinne lipastoon ne laitetaan. Niitä ei tarvita ihan vielä, ensi vuonna kyllä.

Kanssanisäkäs sai aamulla pienen isyyspakkauksen. Tapahtui jotain uskomatonta: jallua vaikuttavampi asia olivat pakkauksesta löytyneet Peltorit. Vauva todellakin mullistaa maailmoja.

Se vauvakuume ei tunnu tietävän mitään järkeä. Ei kestossa, ei mitassa, ei lasten iässä tai määrässä. Olen vierestä katsonut kun pari pientä sylissään leukuttavaa tuskailee vähää unta, jatkuvaa vaipanvaihtoa, hormonimyrskyä ja potee vauvakuumetta.
Itse olen enemmän ja vähemmän kuumeillut varmaan parikymmentä vuotta. Otti oikean aikansa ja ihmisensä ennen kuin muuttui melttoomiseksi mahassa.

Kibaya kirjoitti:serkun plikka tykkää tällä hetkellä kauheasti rekoista ja traktoreista

Ollaanko me sukua? Siskontyttö rrrakastaa traktoreita ja ennen kaikkea puimureita. Hauska kontrasti siskoonsa, joka jo pienenä osasi listata Disneyn prinsessat ja yhdistää tietynlaiset mekot tai hiustyylit tiettyihin nimiin.

Hih, tulin kaapista ulos. Totta puhuen siellä alkoikin olla jo aika ahdasta.

muokkaa Kiits surmu!

Oooo! Onnea Katkutille!
Ja Herkulle.
Ja Wildikselle, vielä kans.

Miusta tuli setä ensimmäistä kertaa ikinä tuossa kolme viikkoa sitten. On niin mellevää, kun kaverit lisääntyy - sitten ei itse tarvitse.
Lopetan viikon epä-informatiivisimman postauksen tähän.

Onnea Kati. Onnea myös Wildikselle.

Minulla ei ole tähän ketjuun paljoakaan sanottavaa. Tulin vain onnittelemaan.
Tuntuu kuitenkin "oudolta", kun tuttujen ja sukulaisten puolelta kuulee vähän väliä
vauvauutisia. Normaaliahan se tietenkin on, että ihmiset lisääntyvät, mutta silti.

Vähän ot:
Itse alan päivä päivältä tulla kallistua sen päätöksen suuntaan, etten halua lapsia.
Muiden lapset ovat kyllä kivoja ja ihania, mutta... Joskus nuorempana mietin, että
kun olen noin kolmekymppinen, ja minulla ei ole ketään, joka haluaisi kanssani
lapsia, hankin lapsen vaikka yksin. Nyt en ole siitäkään niin varma. En kuitenkaan
sittenkään haluaisi yksinhuoltajaksi.

Pahoittelen avautumista. Jatkakaa.

Kati! : pepsis: Onnea kasvavasta masusta!
Ja Surmulle kiitos. Taas.
Suville kiitos myös.

Ootteko muuten "mahalliset" huomanneet tulleenne kaikille tuntemattomille, etenkin vanhoille
mummoille, ns. vapaaksi riistaksi? Esikoista odottaessa oikeasti kauhistuin sitä kun mummot
yhtäkkiä tuli juttelemaan säästä, kyselemään vauvan ulosputkahduspäivää jne. Se on tälläiselle
omaa rauhaa rakastavalle ihmiselle loppujen lopuksi aika ahdistavaa. Toinen oli, kun puolitutut
tuli yhtäkkiä taputtamaan MUN vauvamahaa. Monta kertaa mutisin mielessäni etten minäkään
mene puristelemaan niitä ihmisiä niiden jenkkakahvoista, mutta hillitsin suuni ja tyydyin hymyilemään.
Puhumattakaan sitten kun vauva oli maailmassa. Mummot tuli ja tulee vieläkin kurkkimaan vaunuihin.

Wildchild kirjoitti:Kati! : pepsis:

Hitto, noinhan se menikin! Unohdus.

Mummojen vapaata riistaako -osuudesta.
Ei, en ole. Ehkä ne enemmänkin pelkää ja päästelee avemariaa minut nähdessään, olen edelleenkin niin mustanpuhuva ja kulmat kurtussa kulkeva, ettei ne uskalla tulla liki. Ihan hyvä niin.

Puolitutuistakaan ei ole ollut ongelmaa, ehkä tässäkin julma ulkomuoto auttaa.
Ystävät sen sijaan käy käsiksi. Ne on polot odottaneet tätä niin kauan.

Oih, paljon onnea Katille!

Eipä mulla muuta asiaa tähän ketjuun oikein ole...

Kati kirjoitti:Mummojen vapaata riistaako -osuudesta.
Ei, en ole. Ehkä ne enemmänkin pelkää ja päästelee avemariaa minut nähdessään, olen edelleenkin niin mustanpuhuva ja kulmat kurtussa kulkeva, ettei ne uskalla tulla liki.

Ja jos tulee, murise.

Ei minullakaan siis muuta kuin hirveästi onnea kaikille lisääntyville!

Voi että, täällä oli ihania uutisia heti aamuun, Katille ja kanssanisäk-
käälle tuhannesti onnea! Ja tietysti muillekin Forden lapsellisille

Voi vitsit, onnea ihan hirveästi Katille!
Täällähän on alkanut tulla salaraskaita kaapista ulos.

Mulla on ollut ihan järjetön vauvakuume 16-vuotiaasta lähtien ja jotenkin aina kuvittelin, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ainakin yksi lapsi. Mies minulla on, joka ainakin aikoinaan oli suostuvainen lapsentekohommiin. Nyt kuitenkin tuntuu, että en halua vielä. Kaikki on jotenkin kesken ja haluan nauttia siitä kahdenkeskisestä ajasta. Mutta lapsia haluan, se on ihan varma. Pelottaa vain, sillä lähipiirissä olen seurannut yritystä eikä se ilman hoitoja tuottaisi tulosta. Myös meitä sisaruksia on tehty pitkään ja hartaasti, joten mitenkään luottavaisin mielin en tulevaisuutta odota...

Onnea kaikille tuleville ja nykyisille äideille. Ja isille.

Itse katselen asioita täältä toisesta näkökulmasta. Yritysten, uudelleenyritysten, testien ja hormonikuurien ajat ovat kaukana takana, eikä kakkavaippoihin tarvinnut lopulta koskaan lähemmin tutustua. Täytyy yrittää pitää välit vaimoon kunnossa, ettei tule yksinäinen vanhus.

wouh! Onnea lisääntyville! Kati, Herkku

Ja Darkkikselle halaus myös Lapsettomuus on kipeä asia.

Mä niin olin innoissani, että nyt keksin puhuttavaa, kun voin raportoida niitä oksennuksia, mutta kuinkas kävikään. Jo toinen päivä ilman oksennusta Hetkittäin on jopa ihan ok olo. Omituista. Eihän sitä edes muistanut miltä tällainen tuntuu. Iloinen olen kyllä tästä muutoksesta. Nyt kun oma fyysinen vointi on parempi, tilalle on tullut ihan kamala huoli pikkusesta maha-asukista. Viikko sitten ei edes osannut pelätä, että kaikki ei olisikaan hyvin, kun keskitty ainoastaan omaan vointiin, mutta voihan pojat, että pää kehittelee nyt kaikenlaista.

Hei!!! Tällanen ketju onkin hyvä! Mä nimittäin pysyin pitkään täältä poissa juuri siksi ettei muita täällä ehkä kiinnosta kuulla mun vauvajuttujani.

Wildchild kirjoitti:
Ootteko muuten "mahalliset" huomanneet tulleenne kaikille tuntemattomille, etenkin vanhoille
mummoille, ns. vapaaksi riistaksi?

Mä luulin että noin kävis mulle, muttei kukaan edes tajua että olen raskaana. Laskettuun aikaan on vajaa 2 kuukautta ja mun maha on ihan sairaan iso, mutta ihmisten ilmoilla mä käytän niin ylisuurta takkia ettei sitä mahaa näy edes. Ja mun naamakin on pysynyt samannäköisenä. Tavallaan aika tylsää kun kukaan ei edes huomaa. Sitten mä vielä pyörryin yhessä kaupassa ja ihmiset varmaan luuli että olen vaan kännissä.

Ahkera: miten pitkällä raskautta sä olet? Onneksi oma pahoinvointini on jo takanapäin. Joka kauppareissun jälkeen piti käydä oksentamassa koska ne ruoan hajut oli niin ällöttäviä. Ja sitten tosiaan tuo että jos oli pari hyvää päivää ettei ollut paha olo, niin olin kamalan huolissani vauvasta. Mutta onneksi tähän asti kaikki on mennyt hyvin.

Eowyn kirjoitti:Ahkera: miten pitkällä raskautta sä olet? Onneksi oma pahoinvointini on jo takanapäin. Joka kauppareissun jälkeen piti käydä oksentamassa koska ne ruoan hajut oli niin ällöttäviä. Ja sitten tosiaan tuo että jos oli pari hyvää päivää ettei ollut paha olo, niin olin kamalan huolissani vauvasta. Mutta onneksi tähän asti kaikki on mennyt hyvin.

Kohta olisi 4 kk täynnä. Ja nyt oon tosiaan päätänyt lopettaa oksentamisen. Tosin tänään on taas vähän tälläisen tuntuinen päivä, että kaikki ei välttis mene ihan niin ruusuisesti sen suhteen. Johtunee pitkälti siittä, että joutu palaan takas töihin ja väsymys on valtava. Sairaslomalla nukuin keskimäärin 12 tuntia per yö ja nyt ei vaan ehdi ihan niin paljoa.

Tehtiin töissä uutta työnjakoa, että mustakin on jotain hyötyä. Teen nyt sellasta enemmän rutiinihommaa, ettei niin kamalasti tarttis ajatella ja oppia uutta, kun tuntuu ettei aivokapasiteetti ihan riitä sellaseen. Helpotti stressiäkin miljoona astetta ja ku palkkaan ei kuitenkaan vaikuta mitenkään, niin ihan hyvin voin välillä tehdä jotain helppoakin.

Vaihtelen suht sujuvasti vaippaa 6kk ikäiselle tytölleni.Pikkasen vaimo joutuu potkimaan mua persuuksille.Ranteeni alkaa taas kipeytyä, sama juttu oli viimeksi pojan kanssa.Olisin huonohko koti-isä, mulla ois ainakin ranne tukisiteissä.Punttisalilla käyn , papua ranteessa kyllä on Olen koittanut kiinnittäää huomiota käteni asentoon, mutta jotenkin se tyttöä kannatteleva käsi vaan menee luonnottomaan koukkuun kun tytön peppua vesihanan alle asetan. Pesupaikkahan on mainio, meillä on khh:ssa syvä allas ja tilat muutoinkin ok.Mun handu on pitkä,iso koura ja ranteesta keskisormen päähän on mittaa. Ilmeisesti siitä syystä pieni tyttö kuormittaa handuani jotenkin outoon asentoon, tai sitten kyse on vaan jostakin tekniikasta, tarvii tsekkaila käden asentoa.

sybe kirjoitti:Pikkasen vaimo joutuu potkimaan mua persuuksille.Ranteeni alkaa taas kipeytyä

Missä sun käsi oli?

Hieman mua hämmentää tuo syben käden kipeytyminen. Kolmatta tuntiako siellä sitä yhtä kakkaa pestään? Siltä tuo kuulostaa.
Sopisiko tähänkin se perustoteamus, että se on tekniikkalaji. Monet luulee, että se on voimalaji, mutta se on tekniikkalaji. Ja uskallan tämän sanoa vaikkei se pesu vielä arkea olekaan, sen verran monta kakkavaippaa olen kuitenkin vaihtanut.
Kakkavaippaosasto ei ole se mistä olen huolissani, enemmän mietityttää miten osaan huolehtia silmien, korvien ja navan puhtaudesta sekä kynsien leikkaamisesta niin etten satuta. Tuollaisessa tunnen itseni tosi kömpelöksi. Kanssanisäkäs on kyllä hyvin pikkutarkka ja skarppi. Vihanneksia ja nuotiopuita pilkkoessa se millintarkka pikkutarkkuus ei ole tarpeen, vauvanhoidossa siitä voisi olla hyötyä. Ehkäpä räpsyttelen silmiäni ja lirkuttelen nuo hommat hänelle.

Meillä jatkuu hidas valmistautuminen. Moni tässä vaiheessa oleva on hankkinut jo vaunut ja sängyn ja vaipat ja muun hässäkän, seinät on tapetoitu ja katossa roikkuu uusi rauhaisaa unta henkivä kattolamppu. Meillä ei näytä vielä yhtään siltä, että olisi joku uusi tyyppi tulossa asumaan. Äitiyspakkauksenkin sisältö on pesty ja pistetty paikoilleen, laatikot kun vien vinttiin, näyttää täällä ihan samalta kuin aina ennen. Ehkä ainut uudesta kielivä on pino vauvakirjoja, mutta siinä samassa se kai menee kuin muutkin paikkansa löytämättömät kirjapinot.

Vaatteita pyykätessä huomasin, että suosimme havumetsänvihreää, niin ostetuissa kuin saaduissa vaatteissa. Ajan sukulaisia hermoromahdukseen kun en suostu pinkillä tai sinisellä paljastamaan vauvan sukupuolta. Hah, ihanan piinaavaa odotusta heille!

Kati kirjoitti:Ajan sukulaisia hermoromahdukseen kun en suostu pinkillä tai sinisellä paljastamaan vauvan sukupuolta.

Tästä voisi päätellä, että itse siis tiedätte sukupuolen? Jos joskus lapsia hankkisin, mä en kyllä haluaisi tietää, kun se on vähän kuin kurkkaisi joululahjapakettiin ennen joulua.

Niin juu, onnea kaikille lisääntyville ja lisääntyneille täältäkin suunnalta!

Lumikki75 kirjoitti:

Kati kirjoitti:Ajan sukulaisia hermoromahdukseen kun en suostu pinkillä tai sinisellä paljastamaan vauvan sukupuolta.

Tästä voisi päätellä, että itse siis tiedätte sukupuolen? Jos joskus lapsia hankkisin, mä en kyllä haluaisi tietää, kun se on vähän kuin kurkkaisi joululahjapakettiin ennen joulua.

Me ollaan juteltu tästä Miehen kanssa vastaisuuden varalle, ja tää on ehkä
ainoa asia missä meillä menee sukset täysin ristiin. Mä haluaisin sitten jos-
kus aikanaan ehdottomasti tietää, Mies ei missään tapauksessa. Olen niin
malttamaton, että tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta olla tietämättä
sukupuolta etukäteen

Kysymys äideille: oletteko osanneet arvata omiin tuntemuksiin perustuen, tu-
leeko maailmaan tyttö vai poika? Olen kuullut sanottavan, että äiti osaa aa-
vistaa tällaiset asiat, kuis on?

Sippura kirjoitti:Kysymys äideille: oletteko osanneet arvata omiin tuntemuksiin perustuen, tu-
leeko maailmaan tyttö vai poika? Olen kuullut sanottavan, että äiti osaa aa-
vistaa tällaiset asiat, kuis on?

Vastaan siskoni puolesta, en tosiaankaan omasta kokemuksestani Sisko oli suunnilleen koko raskauden ajan ihan varma, että kyllä sieltä poika tulee, ihan varmasti, ja kätilökin oli vähän ennen synnytystä vielä sanonut, että on kyllä perinteinen poikamaha ( ) mutta tyttö sieltä kuitenkin pari viikkoa sitten tuli