forde.munfoorumi.com

Löysin kyllä vuokralla asumisen ihanus ja kurjuus-ketjun, mutta se tuntui keskittyvän enemmänkin hintoihin ja vuokranantajiin.

Meillä kun on muutto juuri edessä - tai siis käynnissä, oikeastaan- niin olisi kiva kuulla muiden kokemuksia. Onko jollain ollut kivaa? Jos on, niin mitä lääkitystä käytit?

Silloin n.10kk sitten, kun muutin tähän avomiehen luo yksiöstä, se meni suhteellisen kivuttomasti. Silloin koko yksiöni roinat mahtuivat yhteen isoon pakettiautoon kerralla ja oli sopivan paljon aikaa pakkailla. Me suhattiin mun pikkuautolla kyllä muutaman kerran jo etukäteen ns, arempia tavaroita. Yksi naapuri oli auttamassa, ketään muuta apulaista ei kumpikaan muista.

Kammottavin muutto missä olen ollut, oli oma muuttoni Karjalohjalta vanhempien luo. En ehtinyt pakata mitään valmiiksi, sain kunnalta kaksi päivää aikaa tyhjentää asunnon. Omat vanhempani, ja kummivanhempani tulivat apuun ja pakkaamisineen ja roudaamisineen koko homma tehtiin vajaassa kymmenessä tunnissa. Tai oikeastaan kahdeksassa, koska tunti meni matkaan siinä välissä ja tunti siihen että käytiin syömässä. Siihen mennessä kun tavarat oli siirretty vanhempieni kolmion ylimääräisen huoneeseen, oli tunnelma jo aika kireä....

Laskin tuossa, että olen muuttanut elämässäni 12 kertaa. Niistä kolme muuttoa on ollut vanhempien kanssa. Määrä tuntuu näin jälkeenpäin ajateltuna hurjalta. Mutta löytyy varmaan niitäkin jotka olvat muuttaneet paljon useammin.

Tämä käynnisstä oleva muutto on taas yksi pakkopulla, vuokranantajalla tuli ero ja hän tarvitsee poikansa kanssa asunnon, joten luonnollisesti hän tulee tähän -tottakai, ei siinä mitään. Uusi asunto saatiin yksityiseltä, 58neliötä, vuokra johon sis. sähkö, on 440e/kk. Se on oikein kiva asunto, lasitettu parveke ja olohuone toiseen suuntaan, välissä eteinen, vessa, vaatekomero, ja toisella puolen taloa makuuhuone ja kunnon keittiö. Mulla ei ole koskaan omillani asuessa ollut noin isoa keittiötä! Vähän kyllä särki silmiä ne kirkkaan keltaiset keittiön kaapinovet

Muuttaminen on mun mielestä kivaa tavaroiden roudaamista lukuun ottamatta.

Mä pidän kamojen pakkaamisesta, kun saa inventoida koko omaisuutensa ja heittää pois kaikkea turhaa mitä on kertynyt nurkkiin. Pidän myös tavaroiden purkamisesta laatikoista uusiin paikkoihin, kaappeihin ja laatikoihin. Pidän kaikkien tavaroiden järjestämisestä ja siitä, kun saan sisustaa uuden kämpän jollakin ihanalla uudella tavalla.

Muuton yhteydessä pääsee yleensä muutenkin shoppailemaan kaikkea uutta kivaa kotiin, kuten verhoja ja sen sellaista. Sisustusshoppaaminen.

Mulla tosin on takana "vasta" kolme muuttoa: kotoa pois toiseen kaupunkiin opiskelemaan, yhteen poikaystävän kanssa vuotta myöhemmin, ja pari vuotta siitä eteenpäin tähän missä nyt asutaan. Tää on kiva kämppä.
Tavaraa ja huonekalujakin on vähän, kun on vaan kahden ihmisen tavarat.

Ekaa kertaa kotoa pois muuttaessa kaikki kamat mahtui yhteen pakulliseen, toisella kerralla myös, koska kamaa edelleen oli vaan yhden ihmisen edestä, samat tavarat oikeastaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Viimeksi kun tähän kämppään muutettiin, taidettiin kulkea kaksi kertaa pakun kanssa, mutta sekin johtui siitä, että sohva ja sänky ei mahtuneet samaan aikaan kyytiin, kun ne on niin tilaa vieviä. Muuten kaikki muuttolaatikot yms. mahtui yhteen kuormaan.

Kaikilla kerroilla on poikaystävän lisäksi ollut apuna mun vanhemmat. Ensikerralla luultavasti hommataan vielä lisäapua, koska nyt näyttää siltä, että tänne kämppään on kamaa kertynyt enemmän kuin edellisiin yhteensä.

Ainut muuttamisen ärsyttävä puoli on se kamojen roudaaminen. Kantaminen ei oo kivaa, laatikot painaa paljo ja tulee hiki ja kuuma ja alkaa rasittaa. Siksi voisinkin aina skipata omalta osaltani sen muuttohetken ja vaan suunnitella sen uuden paikan sisustusta. Tosin se ei ikinä oo vaihtoehto, vaan onhan sitä aina oltava mukana alusta loppuun asti.

Lisäksi mulle iskee joka vuosi jossakin vaiheessa muuttohinku. Haluaisin muuttaa johonkin uuteen taloon, uudelle kadulle, uuteen ympäristöön. Olisi kiva taas pakata kaikki kimpsut ja kampsut, heivata ne toiseen paikkaan ja alkaa sisustaa uutta kotia meille. En kuitenkaan usko, että oikeasti muutetaan tästä mihinkään ennen kuin mä oon valmistunut ja katotaan sitte mihin tästä mennään, josko mennään mihinkään.

skray kirjoitti:
Ainut muuttamisen ärsyttävä puoli on se kamojen roudaaminen. Kantaminen ei oo kivaa, laatikot painaa paljo ja tulee hiki ja kuuma ja alkaa rasittaa. Siksi voisinkin aina skipata omalta osaltani sen muuttohetken ja vaan suunnitella sen uuden paikan sisustusta. Tosin se ei ikinä oo vaihtoehto, vaan onhan sitä aina oltava mukana alusta loppuun asti.

Viime muutossa onnistuttiin siippamme kanssa välttämään tämä roudauspuoli kokonaan. Oltiin haettu nykyistä asuntoa alkukeväästä ja asuntojen piti valmistua elokuun loppuun. Kesälomareissu varattiin siis turvallisin mielin heinäkuun loppuun. No kun sitten asunto saatiin ja paperit käytiin asunnosta kirjoittamassa muistaakseni kesäkuun loppu oli jo lähestymässä, niin selvisikin, että asunnot valmistuvat kuukauden etuajassa ja avainten luovutuspäivä oli juuri sinä päivänä kuin meidän paluulento oli tulossa Suomeen.

Olisimmehan toki voineet jatkaa toisen asunnon vuokrasopimusta elokuun puoleen väliin asti, mutta muuttoporukat sanoivat, että voivat hyvin aloittaa muuton ilman meitä, jos vaan pakkaamme kaiken valmiiksi ja ohjeistamme selkeästi, mihin mikäkin laatikko menee.

Näin toimittiin ja lisäksi meidän lento oli pari tuntia myöhässä, niin siinä vaiheessa kun päästiin kotiin, oli kaikki kamat jo siirretty.

Olen muuttanut kolme kertaa elämäni aikana. (Huoneesta toiseen muuttamista kämppiksen vaihtuessa ei varmaankaan lasketa muutoksi. )

Ensimmäinen muutto oli kotikotoa Helsinkiin opiskelemaan tullessa ja oli aika kivuton. Kämppä oli valmiiksi kalustettu, joten tavarani sai kuskattua ihan normaalilla henkilöautolla.

Toinen muutto tapahtui saman talon G-rapusta A-rappuun. Koko homma hoidettiin siten, että kalusteet tulivat kotiinkuljetettuna uuteen kämppään. Silloinen poikaystäväni kokosi hyllyn ja kirjoituspöydän; minä kannoin tavarat.

Kolmas muutto sujui ihan mukavasti. Minä pakkailin viimeisiä kamoja, kannoin kamoja ja tein loppusiivoja; kämppikseni poikaystävä ja kaksi ystävääni kantoivat kamoja. Toisessa päässä oli ex-kämppikseni ja muutama hänen poikaystävänsä kaveri.) Samalla autolla siirrettiin mun kamat uuteen kämppään (,joka on tuon ex-kämppikseni poikaystävän silloinen kämppä.) Oli siinä organisoimista, jotta sai siirrettyä 2 ihmisen tavarat päittäin. ) Välillä oli hieman lusmu olo, kun tiesi, että ystäväni kantavat hikipäässä tavaroitani ja minä siivoilin rauhassa. Meillä oli pieni pakettiauto käytössä ja 2 kertaa tavaroitani sillä haettiin. Tämä muutto oli hieman rasittava, mutta pääsinpä asumaan yksin.

Tästä kämpästä en kyllä kovin helposti ole muuttamassa pois. En pidä muuttamisesta.

Minä oon roudannut tavaraa uuteen kämppään vähitellen, kun ei ole mitään kiirettä. Muutamia keikkoja peräkärryn kanssa ja muuten olen tilaihmeellä, nimeltä Corsa, aina kulkiessani tavaraa kuljetellut. (Menin erään tyypin nyt vain väliaikaisesti kämppääni ottamaan asumaan, kun se tarvitsi asuntoa. Ei ollut ehkä mitenkään hyvä idea, mutta elokuun loppuun se saakin lähteä, kuten sovittiin. Ei ole mikään maailman siistein ihminen ja toisen tavaratkin voinee mennä välillä sekaisin omiensa kanssa...) Eli, ajan kanssa muuttaessa on ihan leppoisaa, mutta se milloin kaikki on valmista, onkin sitten jo täysin toinen juttu.

Miten on mahdollista, että vaikka kuinka paljon pakkaa, puunaa, kuuraa ja ahertaa, tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi?

Tuntuu, että pakattavaa on aivan älyttömästi, vaikka otankin mukaani vain sen, mitä todella tarvitsen. Entäs sitten, kun tavaraa ehtii uuteen kämppään kerääntyä ja pitäisi muuttaa uudelleen?

Miksi onkaan pitänyt olla koko elämänsä ajan sellainen hamsteri? Kaapit täynnä turhaa tavaraa, joka joutaa nyt joko kirppikselle tai kaatopaikalle.

En pidä kaaoksesta, joten myös muuttaminen on aikamoista hampaiden kiristelyä.

Mie olen muuttanu kai 7 kertaa elämässäni, mikä nyt tuntuu aika paljolta. Yhessä kämpässä ei lapsuudenkotia lukuunottamatta ole tullu kovin pitkään viihdyttyä, olosuhteiden pakosta kyllä yleensä. Auttamassa oon ollu varmasti kymmenissä muutoissa, jostain miellän muuttamisen mukavaksi puuhasteluksi, ja kaverit tykkääkin että tuon leppoisaa henkeä muuttoporukkaan. Tosin on kyllä muutaman kerran ollu räjähtää hermot, ku tapahtumapaikalle tullaan porukalla sovittuun aikaan, ja muuttaja ite on vielä nukkumassa/ tavarat pakkaamatta. Siinä aletaan "vieraan" ihmisen kamoja pakkaamaan (mihin tää? säilytetäänkö tää? tää on rikki, mitä tehään? mitä kaikkea tähän värkkiin kuuuluu?), joku alkaa tiskaamaan ja loput rupeaa kaivamaan sohvaa pyykkivuoren alta.

Viime muutossa opin kuitenkin uuden asian: tästä lähin aion aina käyttää lainalaatikoita. Ei maksa mielettömästi mun tavaramäärällä, sopivan kokoisia, kestää käsittelyä, saa pinottua ja on vaan kaikinpuolin ihan pirun käteviä. Ei enää ikinä mitään lahoja pahvilaatikoita, joista saa arpoa että kestääköhän tuo nyt perille, ja joista ne kädenreiät repeää aina.

Inhoan sellaisia muuttoporukoita, missä on paikalla pari vanhempaa setää (mahdollisesti lonkka/selkä/sydänvikaisia), jotka ei kuitenkaan voi antaa nuorempien tehä mitään ja tytöttelee. "et sinä tyttönen jaksa sitä laatikkoa kantaa, siinähän on astioita sentään! ota sen sijaan tämä viherkasvi tästä, voit sit pitää ovea auki." Ja voin sanoa, että en ole siitä heikoimmasta päästä, enkä myöskään näytä miltään keijukaiselta.

Muuton jälkeen on hauska laittaa kämppää kuntoon, ja päättää missä kaapissa mitäkin säilytetään. Yleensä en vaihda kämpän järjestystä asuinaikana, edellisessä taisin kääntää sänkyä 90 astetta seinältä toiselle. Uudessa kämpässä on hauska myös mennä käymään kylässä, ja kattomaan miten isäntäväki on tavarat sijoitellu, ja että onko ne yhtään niinku olis ite laittanu.

Mä olen muuttanut elämässäni 7 kertaa: ensimmäinen oli perheen kesken, toinen
vähän sama juttu, kolmannella kerralla muutin omilleni pikkukylästä Helsinkiin ja
kerrat 4-7 olen muuttanut yhdessä Miehen kanssa. No joo, oli siinä kertojen 2 ja
3 välissä jotain pienimuotoista yhteenmuuttoa silloisen poikkiksen kanssa, mutta
en mä vienyt silloin sen kämppään kuin vaatteeni ja jonkun kukkasen niin en sitä
oikein täysmittaiseksi muutoksi laske.

Muuttaminen on ihan kivaa puuhaa, tykkään muiden asiasta maininneiden tavoin
siitä että voi inventoida oman elämänsä eikä sitä turhaa rojua tule keränneeksi
niin paljoa kuin jos muuttaisi harvemmin. Rakastan myös sitä kun on saanut käy-
dä uudessa kämpässä ottamassa mittoja ja voi ryhtyä suunnittelemaan kaluste-
järjestystä, sisustusta ja mitä kaikkea täytyy hankkia. Mä tykkään myös siitä
muuton käytännön järjestelystä etukäteen, huonompi olenkin sitten muuton jäl-
keen tyhjentämään niitä viimeisiä muuttolaatikoita ja -pussukoita...

2 viimeisintä muuttokertaa on tapahtunut suht lähekkäisiin asuntoihin, joten ne
muutot me ollaan hoidettu Miehen kanssa kahdestaan. Henkilöautolla roudattu
kamaa edes takaisin ja sitten isommat mööpelit lainapakulla. Aika rankkaa, mut-
ta toimii omalla kohdalla. Mulla on jotenkin ihan hirveen korkea kynnys pyytää ke-
tään muuttoavuksi, enkä haluaisi että lähimmät ystävätkään pakkaisi ja kävisi lä-
pi mun henkkohtaisia kamoja Mieluummin pakkaan ne itse, vaikkakin sitten
viimeisenä iltana väsyneenä. Viime muuttokerralla oli kyllä pakko tehdä poikkeus
tähän sääntöön kun samana päivänä oli meidän muutto ja keittiöfirmalta tuli keit-
tiöpaketti pihaan ohjeistuksella "kantakaa itse kaapit ja muut sisälle". Silloin yli-
määräiset käsiparit tulivat tarpeeseen kun taivaalta satoi kaatamalla vettä ja uu-
sissa kaapeissa oli vain kevyet muovit ympärillä. Silloinkin kaverit sai auliin luvan
kanniskella niitä kaappeja, mä roudasin samalla itse niitä vaate- ja muita nyytte-
jä

Viimeiset 5 muuttoa on tapahtunut vuoden välein, ja se on ollut aika hurja tahti.
Nykyiseen asuntoon muutimme aika tarkkaan 2 vuotta sitten, eikä nyt ole ollen-
kaan sellainen olo, että haluaisin lähteä jo seuraaviin maisemiin. Aikaisemmin
on aina jotenkin kyllästynyt niihin silloisiin kuvioihin ja olen halunnut jotain uut-
ta. Nyt asumme omassa kodissa, joten se tietysti muuttaa ajatuksia aikalailla.
Vaikka kaikki muutkin asuinpaikat on tuntuneet kodilta, niin tämä nykyinen tun-
tuu siltä vielä potenssiin 10 Ja kyllä mua ehkä vähän ahdistaa se ajatus, että
tämän nykyisen kodin tavarat pitäisi jossain vaiheessa muuttaa isompaan asun-
toon. Ensi muutossa sitä tavaraa on kuitenkin vähintään 3:n ihmisen edestä ei-
kä se tavaramäärä tästä ainakaan vähene

urakka kirjoitti:Auttamassa oon ollu varmasti kymmenissä muutoissa, jostain miellän muuttamisen mukavaksi puuhasteluksi, ja kaverit tykkääkin että tuon leppoisaa henkeä muuttoporukkaan. Tosin on kyllä muutaman kerran ollu räjähtää hermot, ku tapahtumapaikalle tullaan porukalla sovittuun aikaan, ja muuttaja ite on vielä nukkumassa/ tavarat pakkaamatta. Siinä aletaan "vieraan" ihmisen kamoja pakkaamaan (mihin tää? säilytetäänkö tää? tää on rikki, mitä tehään? mitä kaikkea tähän värkkiin kuuuluu?), joku alkaa tiskaamaan ja loput rupeaa kaivamaan sohvaa pyykkivuoren alta.

Muutoissa avustaminen on minunkin suosikkiharrastuksia. Hommat menevät nopeasti kun on muutama tyyppi ja kaikki valmiiksi pakattuna. Juurikin se, ettei muuttaja ole nähnyt tarpeelliseksi varautua muuttoon mitenkään ja alkaa sitten muuton aikana improvisoimaan jotain pieniä muovipussinyssäköitä muutettavaksi ja sitten taas kannetaan vaikka tyhjiä säilytyslaatikoita, se jos joku saa otsasuonen tykyttämään. Olenkin ajatellut ottaa varmuuden vuoksi etukäteen tietoa, seuraavaksi kun avuksi pyydetään, onko muuttajalla tarkoitus valmistautua muuttoon mitenkään. Jos ei, niin sitten saa hoitaa homman keskenään, tai jos on aikaa muuttoon, niin voin mennä vaikka pakkausavuksi. Pakkausta ja kantamista en jaksa yhdellä kertaa muuttoapurina, palaa yleensä käämi katsoa, kun kaikki vastuu hommien sujumisesta on muuttajalla, joka taas ei saa mitään aikaan. Itse tykkään pakkailla valmiiksi ja käydä roinia läpi. Mun suosikkihommaa on muutenkin tarpeettoman tavaran pois heittämistä tai härpäkkeiden järjestelyä.

...Ja sitten testailemaan taas käytännössä. Ostin kämpän.

Pari kilometriä ytimestä oleva kaksio. Kiinnostuneita oli niin paljon, että lupasin maksaa melkein pyynnin, mutta sekin oli vielä kohtuullinen verrattuna sijaintiin, kuntoon ja tehtyihin remontteihin. Kiinnostava muutosta tulee siksi, että nykyisessä vuokrakämpässä on 80 neliötä ja tuossa 25 vähemmän.

Minä en ole kovinkaan kokenut muuttaja, porukoiden luota opiskelemaan muutto oli suht kivuton homma kun kämppä oli valmiiksi kalustettu. Silloin homma sujui henkilöautolla ja sitten aina ohimennen kannoin kassillisen tai kaksi tavaraa opiskelupaikkakunnalle. Sen jälkeen sitten muutin tähän nykyiseen kämppään, silloinkin omaisuus kulki henkilöautossa ja huonekalut sitten ostopaikoistaan kotiinkuljetuksella ja tavaraa on sittemmin kertynyt pikkuhiljaa..

Ja onhan sitä kolmessa vuodessa ehtinyt kertyä! Tässä on muuttopuuhat nyt käynnissä, muutamme heilan kanssa saman katon alle eli tässä sitten arvotaan että mitä tavaroita otetaan mistäkin kämpästä käyttöön ja mitä viedään kirppikselle tai jätetään muualle säilytettäväksi. Onneksi uusi kämppä on jo tyhjillään eli olemme saaneet kuskailla sinne tavaraa pikkuhiljaa henkilöautolla, sänky on oikeastaan ainoa, jonka kuljettamiseen tarvitaan peräkärryä lainaksi.

Muuttaminen on muuten ihan mukavaa touhua, ainoastaan eri paikkojen asiakaspalveluihin jonotellessa on meinannut palaa käämit! No, nyt on tärkeimmät hoidettuna ja Aku Ankka tulee oikeaan osoitteeseen.

heartless kirjoitti:sänky on oikeastaan ainoa, jonka kuljettamiseen tarvitaan peräkärryä lainaksi.

Oikeesti?
Me käytettiin siipan kanssa viimeisimmässä - toivottavasti elämäni viimeisessä - muutossa kuorma-autoa. Kaikki kamat meni kyllä yhdellä kerralla ja kuorma-auto oli siksi vaan, kun sen sai ilmaiseksi siipan töiden kautta, mutta silti. Kaikki kamat henkilöautossa? Eikö teillä ole mitään lipastoja, kaappeja, sohvia tai muita isoja huonekaluja?

Lumikki75 kirjoitti: Kaikki kamat henkilöautossa? Eikö teillä ole mitään lipastoja, kaappeja, sohvia tai muita isoja huonekaluja?

Onhan tossa kirjahyllyä, nojatuoleja, parvekekalusto, lipastoja useampiakin kappaleita.. Mutta kummasti ovat mahtuneet kyytiin. Osaa pakatessa on kyllä tullut tetris-taidot käyttöön, mutta on toi Jazz kyllä aikamoinen tilaihme, en mäkään olis uskonut että sillä saa vietyä noin paljon kamaa! Sohvaa ei tosin ole, tai siis on mutta se tekee ihan oman reissunsa ja muuttaa suoraan kaatopaikalle..

Oon nyt reilut kolme vuotta asunut tässä kämpässä: saunallinen kaksio 48m2 ja kaikki toimii - vuokra n. 400 euroa.
Tässä on vaan vajaan viiden vuoden aikana makseltu vuokria 23-24000,
niin on tullut mieleen ajatus, että olisko sen rahan voinut käyttää johonkin muuhunkin.

Nyt oon alkanut sitten selailemaan tarkemmin ilmoituksia myytävistä asunnoista.
Jos sitä ottaisi velkaa ja harjoittelis asumista "omassa" kodissa.
Kun löytyisi sellaaset 50-60 neliötä plus se pakollinen sauna.

Mutta se muuttaminen.
Itse tavaroiden roudaamisessa ei oo mitään ongelmaa, ja töistä saa lainata pakua tarvittaessa...
... mutta se tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen. Voe helevettiläänen!

Ei kai se auta kun ottaa itteänsä niskasta kiinni ja lähteä varovasti tutkiskelemaan, jos jotain muutosta olis ilmassa.

Siirsin osan konekokoelmaani kotipaikalta kämppääni viikonloppuna. Osa siellä jo olikin. Kotipaikalle jäi enää alle 10 konetta. Nyt pitää rakentaa hyllyä ja pöytää, jotta laitteet saa pääosin yhteen "konehuoneeseen" sijoitettua. Pienimuotoinen konemuseo alkaa hahmottua hitaasti.

Oon aina aika vähillä tavaroilla toimeen tullu, mutta parasta oli Belgiaan muuttaa kun
piti vielä niistä vähistäki karsia melkeen kaikki pois. huonekalut sain kavereille "lainaan"
jaeltua ja kaiken muun ylimääräsen varastoitua pitkin Suomea. (ite en oo ikinä paljon
huonekaluja omistanu, kun aina tärkeimmät ja isoimmat on kämppiksiltä löytyny)
Tänne tullessa mukana oli 20 kiloa tavaraa matkalaukussa ja vajaa kymmenen käsimatkaravaroissa ja niillä
on pian vuos selvitty. vähällä sitä alkuun pääsee.

se oli aika siisti tunne mennä lentokentälle, tärkein omaisuus matkalaukussa
eikä mitään tietoa millon oon suomeen palaamassa. enkähä oo palannu

Yleensä mulle tulee muuttomieli jossakin vaiheessa, kun pari vuotta on yhdessä kämpässä asunu. Nyt on tässä noin kaks vuotta asuttu, eikä vielä tee mieli muuttaa ollenkaan. Ehkä tää nyt on sitte se viihtyisä ja kiva kämppä, jossa haluaa asua pitempään. Tosin ei kai tässä viittikään alkaa muuttamaan enää ennen ku voi sit jos ostaa oman kämpän, kun tässä nyt olis kuitenki seuraavan vuoden aikana tarkotus valmistua ja ehkä hankkia joku työ omalta alalta enemmänkin tai pysyä vanhassa jos ei omalta alalta mitään löydy ja alkaa elää ilman kouluhommia ja vaan töitä tehden. Oikeeta aikuisten elämää.

En jaksanu perustaa omaa ketjua tälle, mutta jos joku siellä Jyväskylässä päin tietää jostain kissaystävällisistä, opiskelijabudjettiin sopivista kimppa- tai muuten vaan asunnoista, niin voisi vinkata privalla. Kiire alkaa olla jo sitä luokkaa, että uni ei tuu silmään. 1.8. pitää olla nykyinen tyhjänä.

(PS. Saa vinkata kavereillekin.)

Että minä VIHAAN muuttamista. Varsinkin tällaisena pitkän aikavälin projektina. Se kertarysäys on oikeesti kaikista helpoin. Harmi vaan, että siihen tarvii apua, jota mun on näköjään puolimahdoton saada.

Vielä pitää
- pakata lisää
- viedä jätteitä
- pakata vielä vähän lisää
- kantaa tavarat autoon, mutta ei kaikkia, koska lähtö on vasta aamulla
- pestä ikkuna
- raivata ja siivota keittiö
- siivota vessat
- pyyhkiä kaappeja
- siivota makuuhuone ja vaatehuone
- ja varmaan miljoona muuta asiaa, jotka ei just tähän hätään tule mieleen.

Onneksi osan voi jättää vielä huomisaamulle (ja on pakkokin jättää), mutta suurin osa on hoidettava tänään.

Joko kerroin, että vihaan tätä touhua?

Lyyra kirjoitti:- pestä ikkuna
- raivata ja siivota keittiö
- siivota vessat
- pyyhkiä kaappeja
- siivota makuuhuone ja vaatehuone

Pisteet tästä kuitenkin sinne jonnekin
Serkkutyttö (joka on raskaana) osti uuden kämpän. Arvatkaas oliko siivottu? Siis yhtään? Arvatkaas oliko p**kainen?

Ex-omistajan mukaan hänen ei tarvitse siivota koska kyseessä ei ole vuokrakämppä ja sopimuksessakin sanotaan että "asunto luovutetaan siinä kunnossa kuin se on ostettaessa" &

Ryhmätyöllä saivat kämpän siivottua, mutta oikeasti mietityttää millainen idiootti ei siivoa kämppää kun lähtee sieltä? Ei tulisi ainakaan meilläpäin kenellekään mieleen jättää omat siivot muiden niskoille.

Mr. Smith kirjoitti:Serkkutyttö (joka on raskaana) osti uuden kämpän. Arvatkaas oliko siivottu? Siis yhtään? Arvatkaas oliko p**kainen?

Ex-omistajan mukaan hänen ei tarvitse siivota koska kyseessä ei ole vuokrakämppä ja sopimuksessakin sanotaan että "asunto luovutetaan siinä kunnossa kuin se on ostettaessa" &

Et oo tosissas. Siinä on taas päättelykyky kohdillaan. Ei helv mitä jengiä.

Jos oikein muistan, niin ikkunoiden pesu (varsinkaan ulkoa) ei kuulu vuokralaiselle, jollei sitä ole erikseen mainittu. Mutta varmaan ihan kiva, jos sen viittii tehä.

Joo ei kuulukaan varsinaisesti, mutta tossa muuttosiivousohjeessa lukee, että näkyvät tahrat pitää poistaa. Temppu-Moukarilla on märkä nokka, jolla hän on leimannut kaikkien ikkunoiden alareunat, joten ehkä ne on fiksua pestä pois. Ja yhdessä ikkunassa oli linnunläjä.

Olen ollut kaverin muuttoa tekemässä tänään ja huomenna jatketaan heti aamulla samaa rumbaa. Tavallaan on itsellä onnellinen olo kun ei tarvitse samaa hässäkkää itse omalle kohdalle järjestää. Paitsi että... Eräänlainen muutto on itselläkin edessä ensi viikolla, muutan kymmeneksi viikoksi toiselle paikkakunnalle työharjoitteluun. Ei millään malttaisi lähteä täältä, kun on ollut niin mukava kesä ja muutenkin tämä on niin mun koti ja viihdyn tässä kaupungissa. No, opinpahan arvostamaan tätä paikkaa vieläkin enemmän kun siellä korvessa olen joutunut tuon harjoittelun olemaan ja sosiaalista elämää ei siellä ole ollenkaan.

Höpisen vähän etukäteisesti, asiat on vielä lähtöasetelmissa mutta vahvasti nyt
näyttää siltä että vuoden vaihteessa meillä on edessä muutto.

Fiilikset on sekä että - toisaalta on ihan älyttömän kiva lähteä ja toteuttaa
suunnitelma jota ollaan Miehen kanssa pähkitty jo melkein vuosi, mutta toisaalta
tuntuu tosi haikealta myydä tämä koti joka ollaan laitettu uusiksi ihan alusta asti
Miehen kanssa kahdestaan ja jossa ollaan ennätetty olla 3,5 vuotta. Se on pitkä
aika meille.

Tarkoituksena meillä on siis muuttaa maalle, lähelle meidän molempien perheitä.
Kummasti jälkikasvun tulo saa haikailemaan takaisin maaseudun rauhaan ja omien
vanhempien läheisyyteen... Omakotitaloa me himoitaan, yksi jo löydettiinkin mut-
ta sitten myyjät eivät halunneetkaan päästää meitä näytölle, ja ottivat lopulta ko-
ko talon pois myynnistä. Jos ei meidän eurot kelpaa niin ei sitten

Nyt sitten otetaan käyttöön suunnitelma B, eli muutetaan vuokralle ja katsellaan
siinä aikamme myytäviä taloja tai sitten jopa harkitaan oman rakentamista. Vuok-
rakämpän suhteen kävi mahtava munkki, äitini taloyhtiöstä vapautuu juuri sopi-
vasti hyvänkokoinen asunto, joka on nyt varattu meille. On Marakatilla sitten ai-
nakin mummila lähellä

Ja tämä kaikki siis tarkoittaa sitä, että muuttohommat olisi edessä - ja se on mulle
aivan mahtava uutinen. Mä nimittäin rrrakastan muuttamista Ihana päästä te-
kemään inventaariota omista rojuista ja laittaa kiertoon kaikki turha. Sen lisäksi
mä rakastan aina uuden paikan järjestämistä ja sisustamista, se on aivan älyttömän
kivaa.

Mutta ensin on tietty edessä tämän nykyisen kodin myynti, sen jälkeen vasta muutto
ja siitä tarkemmin höpinöinti.