forde.munfoorumi.com

Tervetuloa forden Terveys & hyvinvointi-seuraan. Täällä jaamme ja valistamme toisamme terveyteen liittyvissä asioissa ja jaamme omia kokemuksiamme. Terveyteen & hyvinvointiin kuuluvat ravinto, elämäntapa, liikunta, sairaudet ja niiden hoitaminen; niin kropan kuin mielenkin. Kroppa ja mieli saattavat reistailla enemmän tai vähemmän, onneksi apua löytyy.... jos osaa etsiä. Sitä ei osaa etsiä, jos joku ei kerro ja valista. Joten autetaan siis toisiamme kertomalla omista kokemuksistamme kohti parempaa elämää.

---------------------------

Itseäni mietityttää henkilökohtaisesti raskaan työn raatajana niska- ja hartiaseudun kuluminen ja särky. Toistaiseksi tilanne on "hallinnassa", mutta rikottuani oikean olkapääni jo näin nuorella iällä sitä rupeaa miettimään tulevaisuutta... Alan vaihto tuntuisi näinkin pian julmalta, sillä työni on juuri sitä mitä nyt haluan tehdäkkin! Joten operaatio Pidetään Olkapää Kunnossa tutustuttaa uusiin hoitomuotoihin. Mutta siitä tuonnenpana...

Toinen itseäni mietityttävä asia on ravinto. Kaupassahan myydä vain kaikkea paskaa, mitä ei oikeasti suuhunsa tulisi laittaa. Mutta minkäs teet markkinoille. Tottakai ihmiset kuvittelevat tuotteiden olevan "terveellisiä", koska niin kerrotaan ja opetetaan. Kemikaaleista ja lisä-aineista ei osata olla huolissaan, eihän niistä sovi puhua. Sehän tekisi hallaa markkinoille. Omaa maalaisjärkeään siis tulisi käyttää. Mutta mistä puhdasta ruokaa? Tulee muistaa, että sitä myydään mitä kuluttajat ostavat. Tästä saisin pitkän aiheen maalibisneksen saralla . Ja mitä kuluttajat ostavat niin se vaikuttaa kaupan hyllyihin. Mutta jos välinpitämättömyys lisä-aineisiin jatkuu niin on syytäkin jättää hyvästit terveydelle. Tämä on vaikea aihe, kohta joku urputtaa, että kaupan tuotteet on testattu ja terveellisiksi todettu. Jos tässä purkissa 0,03% myrkkyä niin se ei ole vielä terveydelle haitallista. Mutta jos ostat muita tuotetta missä on samaista myrkkyä lisääntyy annostus varsin salakavalasti... ja pidemmänpäälle alkaa kroppa huutamaan armoa erillaisten vaivojen yhteydessä. Eikun lääkäriin ja pilleriä poskeen! Mutta kun ne pillerit parantavat vain oireen, eivät syytä. Kärsi siinä sitten. Mutta mikä on terveellinen ravinto? Sitä sopii pohtia. Tähän asiaan minut johdatti mahan yltiötuvotus. Ihmisen maha ei oikeasti kuulu olla turvonnut aina syömisen jälkeen. Tutkimukset jatkuvat oman syömisen kannalta... inspiraation lähteinä ovat toimineet mm. Kemikaalicoctail. Mutta tästäkin kirjoitan myöhemmin.
Tämä on erittäin mielenkiintoinen aihe. Harmi etten ole hyvä puhumaan ja ilmaisemaan itseäni selvästi ja tieteellisesti. Niin monia ihmistä voisi auttaa, jos vain osaisi valistaa. Toivottavasti keskustelua kuitenkin tulee.

Kolmas asia on mielenterveys. Ainakin itse olen oppinut että työuupumus tulee salakavalasti ja sitä on vain osattava sanoa Ei työtarjouksille, jos vapaa-aikakin täyttyy "pikku-hommista" eikä itselleen ole aikaa. Ei on vaikea sana silloin kun kittuuttaa opiskelijabudjetilla ja rahaa olisi tarjolla. Varmasti yleinen ongelma. Mutta onko raha oman terveyden väärtti? Vuosi meni itseltäni hukkaan suht toimintakyvyttömänä. Ja luultavasti loppu elämäni joudun olemaan hieman varpaillaan oman jaksamisen kanssa. Pää-asia olisi se, että saisi tehdä sitä työtä mistä itse nauttii ja muistaisi myös levätä kunnolla. Huomioi sana levätä. Omaa päätä ja kroppaa pitäisi kuunnella. Se on muuten tavattoman vaikeaa kaiken kiireen keskellä....
-----------

Lisää tekstiä luvassa ainakin sarjassa Pidetään Olkapää Kunnossa, kun ehdin kirjoittaa.
Näin siis kankeasti alkuun.

----

Lisäys: Terveys & hyvinvointi ei tarvitse olla tiukkapipoista ja vakavaa. Pimenevinä syysiltoina kengissä hautuneet jalat varmasti kiittävät jalkakylvyistä ja mieli kynttilöistä. Elämä voi olla pienestä kiinni.

Hermoratahierontaa - Nugat testaa
Sarjassamme Pidetään Olkapää Kunnossa

Viime kesänä rikoin oikean olkapääni. Huono työasento ja liian kauan samaa liikettä. Siitä seurasi kipeää vihlontaa, särkeviä lihaksia olkavarressa ja kainalossa. Kipu säteili niskaan ja kallon alle. En pystynyt nostamaan kättä moneen viikkoon ja käyttöä täytyi rajoitta. Lääkäriltä sain särkylääkkeitä. Joo, kivut hävisivät, mutta eihän voimattomalla käsivarrella oikein mitään tehnyt. Pikku hiljaa voimat kuitenkin rupesivat palautumaan, mutta ei puhettakaan raskaasta työstä. Koin tuskan hikeä lopputyötä tehdessä, tikkailla keikkuminen aiheutti jännitystä koko kroppaan ja pelkkä sivelltimen käyttäminen alkoi tuntumaan pidemmän päälle hyvin pahalta.

Nyt aikaa on kulunut ja käsi toimii jotenkuten. Töissä taukoihin kuuluu oleellisesti kylmävoiteen levitys lihasten rentouttamiseksi. Mielessä kävi, että onko koko loppuelämä sitten yhtä suurta kylmävoidetta.

Sattui niin, että täitini suositteli erästä hierojaa jossa oli itse käynyt. Tämä hieroja otti suht edullisesti vastaan ja itselläni sattui olemaan koko yläkroppa täysin jumissa, joten eikun kokeilemaan!

Hieman hermoratahieronnasta. Hermoratahieronnassa tehokuntoutetaan ääreishermostoa painelulla ja pyörivillä liikkeillä. Hieronta on kokonaisvaltaista, eli koko kroppa käydään lävitse. Hieronnassa aineenvaihdunta käynnistyy kunnolla, jolloin kehon toiminta palautuu entiselleen ja vaivat alkavat paranemaan. Verenkierto elpyy, sydän vahvistuu, lihasten pinnetilat palautuvat normaaleiksi. Myös ruuansulatus tehostuu ja hormoonitoiminta tasapainottuu. Eikös kuulosta tylsältä listalta? Miten ihmeessä tämä voi muka vaikuttaa olkapäähäni? Kyse ei olekkaan siitä, että parannetaan yksi osa-alue kropasta, vaan kun tehostetaan kaikkia kropan toiminta alueita alkaa keho itse hoitamaan itseään. Pelkästään olkapääni ei siis hyödy tästä, vaan koko kroppa.

Joskus ääreishermostoa pitää vähän herätellä, sillä jos ääreishermosto ei pysy toimeliaana ei myöskään keskushermosto oikein toimi. Siitä seuraa ravitsemushäiriöitä ja sairauksia kuten reuma. Ihminenkin siis tarvitsee joskus huoltoa! Ei autollakaan pitkään ajeta, jos sitä ei fiksaa välillä.

Hoito vie aikaa. Aluksi suositellaan, että hermoratahieronnassa pitäisi käydä 5 kertaa putkeen noin viikon välein. Sen jälkeen, potilaasta riippuen, hoitoväliä pidennetään ja kerran kuukaudessa korjaava hoito pitäisi pitää hermoston toimintaa yllä. Mutta tapauskohtaista, tietenkin! Hoito kestää kerrallaan kaksi tuntia.

Mihin hoito voi auttaa? Tässä Hermoratahieronnan mestareiden sivuilta kopioimani lista:

allergiat
niska-, hartiakipu
astma
päänsärky
diabetes reuma
halvaantuminen
ruoansulatus- ja imeytymishäiriöt
hormonaaliset häiriöt selkäkipu
ihottuma sydän-, maksa- ja munuaisvaivat
kolmoishermovaivat unettomuus
lapsettomuus vatsavaivat
migreeni vauvan koliikki
määrittelemättömät kivut tai vaivat, joita koululääketiede ei ole tunnistanut

Näillä eväillä Nugat siis lähti hoitoon. Ensimmäisellä kerralla hieroja kertoi hieronnasta, hoidon kulusta ja sivuvaikutuksista. Jotkut saavat hoidon jälkeen kaamean jysärin. Se ei ole vaarallista, se vain kertoo että jotain tapahtuu eikä hoitoa tulisi lopettaa siihen. Hoidon ei myöskään pitäisi sattua, siis hieroja ei saa olla kovakourainen ja painella potilasta mustelmille. Tämä tuo vain huonoa mainetta eikä auta yhtään. Hoidettavan tulee siis hoidon aikana kommentoida jos sattuu, tai vastaavasti jos ei kertakaikkiaan tunnu missään. Kipeisiin lihaksiin ja hermostoihin luonnollisesti sattuu kun niitä kopeloidaan, mutta asia pitää vain ilmaista hierojalle.

Ensin heitätydyin selälleni hoitopöydälle. Hieroja aloitti päästä ja eteni siitä sitten pikku hiljaa varpaita kohden. Sormista ja varpaista hierottiin/paineltiin kaikki nivelet ja pisteet ja selässä käytiin kaikki selkänikamat lävitse. Myös selkälihakset, käsivarret ja jalat saivat käsittelynsä. Tunnin jälkeen siis käännyin ympäri mahalleni. Ensimmäisellä kerralla niskassa oli monta kipeää kohtaa, myös käsivarret ja nilkat olivat arat. Mutta voi luoja kuinka hyvältä olkapään painelu tuntui! Pelkästään sitä olisi voinut painella sen kaksi tuntia ja olisin ollut onnellinen. Olen aina ollut arka hartioiden ja niskan kanssa, niitä ei vain ole voinut hieroa kun siitä seuraa vain hihitystä ja käkätystä. Kutiaa. Niskan kestin vielä, kun siihen sattui, hartiat meni hymyssä suin, mutta hyvä luoja. Selkä! Vasen puoli! Siinä ei enää pidättelyt auttaneet ja käkätin koko selän toimituksen ajan. Oli ainakin hierojalla hauskaa. Jalkapohjat eivät itselläni kutisseet lähes lainkaan. En tiedä yhtään mistä moinen selän kutiaminen johtui, hieroja meinasi että hermot ovat kovin pinnalla, mutta lupasi kuitenkin ottaa asiasta selvää että mistä moinen johtuu.

Kahden tunnin käsittelyn jälkeen oli hoito ohi. Kuinka nopeasti aika menikään! Olo oli aivan pöllähtänyt ja oli suuria vaikeuksia nousta istumaan. Hetken istumisen ja veden juonnin jälkeen pääsin liikkeelle. Minulla oli kuski, koska ajamista ei hoidon jälkeen suositella, riippuen seurauksista. Käveleminen oli hoippuvaa. Aivot olivat aivan pehmenneet ja puhe oli yhtä mongerrusta... mutta juttua olisi riittänyt! Ehkä känni on samankaltainen. Hartioissa huomasin eron selvästi. Vain yksi lihas kaulassa oli pingottunut, mutta pystyin jopa tuntemaan koskematta lihaksen muodon, niin rennot muut lihakset siinä ympärillä olivat! Ja yöllä unet olivat makeat.
En kokenut mitään sivuvaikutuksia jysärin merkeissä, mutta eihän niitä kaikille tulekkaan.

Toinen kerta oli viikon päästä ensimmäisestä. Olin itse huomattavasti rennompi toisella kerralla, ensimmäisellä kerralla taisi hieman jännittää. Tosin kulunut viikko oli tuntunut töissäkin paljon helpommalta, lihasten pingoittumisen kannalta siis. Niskassa ei ollut kuin yksi kipeä kohta, käsivarret olivat edelleen arat ja oikean jalan holvikaaressa kipuili. Muuten hoito tuntui hyvältä ja olkapään hierominen oli jälleen nautinto. Olin lähes unessa koko kaksi tuntia, toisen jalan käsittelystä en muista mitään, jotan ilmeisesti taisin torkahtaa. Olo hoidon jälkeen oli täysvaltaisesti rento. Muutaman päivän jälkeen kun kävin koirien kanssa pitkällä lenkillä huomasin, että en enää jännitänyt hartioita niin paljon kuin yleensä kävellessä, eli jotain on tapahtunut! Olkapääkin on ollut oikein kunnossa. Seuraava hierontakerta taas viikon kuluttua.

Aika näyttää miten hoito loppujenlopuksi vaikuttaa. Nimenomaan olkapäät ja hartiaseutu ovat se kohteeni. Tosin jos olo paranee muutenkin niin sehän on vain kivaa. Ainakin lihasjumitukset häviävät ja mieli rentoutuu kahden tunnin käsittelyn aikana.

Siis olkapään lihaksetko vain kipeytyivät, vai menikö kiertäjäkalvosin?

Jotain tuolle olkapäälle tapahtui. Ehkä se vaiva on juuri tuo kiertäjäkalvosin, mutta en osaa sanoa varmasti. En oikein tunne näitä anatomisia asioita, eikä lääkäri selittänyt vaivaa kummemmin kuin rasitusvammana. Kipu vihloo siis aivan tuossa olkapäässä josta se sätii niskaan ja sitten se tosiaan voi särkeä myös kainalon alueelta. Sitten olkapäästä kyynerpäähän käsivarren ulkopuolelta särkee lihasta parinkymmenen sentin matkalta.

Katselin netistä, että usein repeytynyt kalvosin vaatii leikkausta, mutta ei lääkäri ainakaan sanallakaan maininnut asiasta.

Kalvosin ilmeisesti myös helposti tulehtuu, juurikin tuon toistuvan liikkeen takia. Siihen ainakin auttaa lepo ja ennaltaehkäisyyn kiertäjäkalvosinten jumppaaminen kevyillä painoilla. Rasitusvammoilta voi pyrkiä suojautumaan vahvistamalla lihaksistoa. Itse olen tehnyt jo monta vuotta toimistotyötä, muttei ole hartiat niskat vielä olleet kipeinä. Uskon, että salillä nytkyttelyä on siihen auttanut aika paljon.

Kevyillä painoilla jumppaaminen on kyllä auttanut, sitä vain pitäisi/jaksaa/muistaa tehdä säännöllisesti. Mutta laiskana paskiaisena sitä keksii hyviä tekosyitä miksei tarvitsisi... Lihasten kunnon huomaa varsinkin silloin, kun on ollut useamman viikon paperihommien parissa ja sitten siirtyy taas raskaaseen raatamiseen niin ei paljoa tarvita olkapään kipeytymiseen. Ajan kanssa se taas rupeaa sujumaan helpommin kun lihaksen vahvistuvat.

Mua jaksaa hämmentää vuodesta toiseen se, että kun on terveenä, niin itsensä huoltaminen jää "tarpeettomana" usein unholaan. Sitten kun jokin paikka brakaa, niin *tuttaa kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Miksi ei voinut vaan yrittää ylläpitää sitä peruskuntoa, niin tuoltakin olisi voinut välttyä?

Tämän perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä olen taistellut keväästä asti. Kroppahan meni täysin tilttiin burnoutin takia. Heti, kun tunto alkoi sen verran parantua, että pystyin tekemään jotain, olen pyrkinyt venyttelemään säännöllisesti. Nyt, "jo" 4 kuukauden jälkeen, alkaa kehon toiminta viimein palailla. Tai siis lihasjännitykset ja tuntohäiriöt ovat noin 95 %:sesti poissa. Vielä vähän on jäljellä. Olen tämän 4 kk:n ajan käynyt myös hierojalla viikoittain. Viimeksi juuri totesimme, että jännitystila alkaa selkeästi antaa periksi. Ja kyllähän mä sen huomaan muutenkin.

Nyt, kun olo on jo ihan hyvä, niin huomaa, kun jokailtainen venyttely herkästi jää, kun on jotain "tärkeämpääkin" tekemistä Miksi miksi miksi miksi pitää olla näin tyhmä? Sillä pienellä venyttelyllä on kuitenkin iso vaikutus mun hyvinvointiin, miksi on niin vaikea jatkaa sitä säännöllisesti?




Hermoratahierontaa voisi kyllä kokeilla joskus. Eiköhän se olisi omiaan tällaiseen tuntohäröilyyn? Jos vaikka saisi sillä menemään kokonaan pois. Lääkärin kanssa ollaan kyllä keskusteltu mahdollisuudesta lähettää mut perusteelliseen neurologiseen tutkimukseen, kun tämä on kestänyt kuitenkin jo melko kauan.

Plääh. Alkuperäiset MS-tautipohdinnat heräsivät mulla uudestaan, vaikka yksi keväinen lääkäri melko vakuuttavasti painottikin, ettei tämän ole neurologinen vaiva. Jännää sen sijaan on se, että pääkopan selkeytymisen myötä pohdinnat eivät aiheuta paniikkia, vain lievää huolestumista, silloin harvoin kun asiaa erehtyy ajattelemaan

Aurora B. kirjoitti: Nyt, kun olo on jo ihan hyvä, niin huomaa, kun jokailtainen venyttely herkästi jää, kun on jotain "tärkeämpääkin" tekemistä Miksi miksi miksi miksi pitää olla näin tyhmä? Sillä pienellä venyttelyllä on kuitenkin iso vaikutus mun hyvinvointiin, miksi on niin vaikea jatkaa sitä säännöllisesti?

Mmm-m. Mmm-m. Itsekkin voisin välillä olla fiksu ja nostella niitä painoja, kun siitäkin on hyötyä, mutku....?

Hermoratahierontaa voisi kyllä kokeilla joskus. Eiköhän se olisi omiaan tällaiseen tuntohäröilyyn?

Ainakin siinä herätellään hermoja, joten voisi kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta. Eikun kokeilemaan. Toivottavasti hyvä hieroja osuisi kohdalle.

Olen aivan unohtanut raportoinnin! Viiden kerran sarja hermoratahieronta on päättynyt jo ajat sitten. Ensimmäinen kerran kuukaudessa suoritettava hieronta onkin jo viikon päästä.

Toisen hieronta kerran jälkeen alkoi tapahtumaan. Naama suorastaan räjähti käsiin. No ei aivan, mutta sellaiselta se silloin tuntui. Finnejä tuli pitkin kasvoja ja korvarustolävistys alkoi vuotamaan nesteitä. Lisäksi jaloissa oli muutaman päivän ajan oikea suonenvetojen joukkokokoontuminen. Kolmannella kerralla tilanne rauhoittui jo huomattavasti ja muutenkaan seuraavat kerrat eivät enää tuonneet mitään oireita. Olkapäähän hieronta vaikutti niin, että rasituksen jälkeen olkapää saattoi kipeytyä mutta palautui aikaisempaa nopeammin. Koko viiden kerran aikana niska- ja hartiaseutu pysyi rentona arkenakin eivätkä kipeytyneet vaikka työn takia rasitusta kokikin.

Opin hierojalta myös itse hieromaan kipeitä hermoratoja. Kerran huvikseni painelin kankkuani, kun hieroja löysi sieltä aina erityisen aran pisteen jonka hierominen kuitenkin tuntui tavattoman hyvältä. No, löysin ja painoin sitten aivan liian lujaa. Joutui aivan huudahtamaan ja eikös kankku ollut sitten arka muutaman päivän. Hellät otteet kunniaan.

Kuukauteen en ole hierojalla käynyt ja seuraava kerta on siis viikon päästä. Tällä välillä on taas niska ja hartiat pingottuneet, sitä oikein nyt huomaa kuinka hartiat ovat korvissa.

D-vitamiini on nyt kuumaa hottia. Suomessa ja muissa maissa pohditaan saantisuositusten nostoa. Netissä kuhisee ja kaikenlaista ihmekertomusta löytyy aiheesta.

Faktaa on ainakin se, että 1) d-vitamiinia (hormooni) muodostuu ihmisen iholla auringossa, 2) Suomessa ei koko vuoden aurinko paista ja 3) d-vitamiinia on maassa lisätty maitoon, että ihmiset saisivat sitä "normaalisti" ravinnosta.

Itse en maitoa juurikaan juo ja olen altis uusille trendeille joten tilasin jenkeistä halvalla D3:a 1000 IU annoksia (1000IU = 25 µg, saantisuositus 7,5 µg, maitolitrassa 5 µg).

D-vitamiinin hyödyiksi on mainittu kaamosmasennuksen estäminen ja flunssan torjuminen. En nyt reilun viikon d-vitamiinilisän popsimisen jälkeen ole ainakaan masentunut ja flunssainen.


D-vitamiinihöpötystä:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32 ... ,3727,3839
http://terveesti.blogs.fi/2007/10/31/d_ ... _~3225287/
http://sundqvist.blogspot.com/2009/08/d ... uksia.html
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/D-vi ... 5249284535

^ Hmm. Voiskohan D-vitamiini rajoittaa myös talven pimeyteen ainakin täällä päin liittyvää syömismaniaa? Nyt sitä tuntuisi taas olevan liikkeellä. Ai että kun ois kivaa vain vetää mahdollisimman rasvaista pitsaa, vähän limukkaa päälle ja jälkkäriksi vähän (no vaikkapa levyllinen) suklaatia...

Ja sitten kun sanotaan, että liikunta ja ulkoilu auttaisi tuohon, niin ei kyllä musta toimi. Liikun joka päivä koiran kanssa ulkona, kävellen tai hölkäten, ja lenkin päällehän ne herkut vasta maistuisivatkin! Taidanpa marssia kohta luontaistuotekauppaan ja kasata kärryyn kaikki mahdolliset kromit sun muut, mitä niitä "nälän hillitsijöitä" nyt onkaan.

Mitenköhän helppoa tuosta D-vitamiinista on saada yliannostus? Eikös se ole kuitenkin rasvaliukoista shittiä?

pampula kirjoitti:Mitenköhän helppoa tuosta D-vitamiinista on saada yliannostus? Eikös se ole kuitenkin rasvaliukoista shittiä?

Terveesti blogista:
10 000 IU:ta on tuore ehdotus turvalliseksi vuorokausiannokseksi (safe tolerable upper intake level, Hathcock 2007)
10 000 - 20 000 IU:ta on paljaan ihon D-vitamiinituotto keskipäivän aikoihin puolessa tunnissa kesällä Keski-Euroopan leveyksillä vaaleaihoisella
50 000 IU/vrk terveille miehille talvella 2 kk ajan ei aiheuttanut sivuvaikutuksia eikä muutoksia muihin laboratorioarvoihin (Berger-Lux 1998)
18 000 IU:ta /vrk 5 vuoden ajan (yhdessä kalkin ja fluorin kanssa) ei aiheuttanut sivuvaikutuksia (Hasling 1987)
600 000 IU/vrk 4 vuorokauden ajan eli yhteensä 2 400 000 IU:ta (riisitaudin hoitoon tarkoitettu pullollinen päivässä kahden tipan sijaan 4 päivän ajan) aiheutti 2-vuotialle pojalle ummetuksen ja mahakipuja. Verikokeissa kalkkiarvot ja verenpaine nousivat. Munuais- sydän- tai neurologisia sivuvaikutuksia ei todettu (Barrueto 2005)
1 700 000 IU/vrk/7 kk pöytäsokerissa, joka sisälsi 21,4 mg D3-vitamiinia grammassa sokeria, aiheutti munuaisten kalkkiutumista ja väliaikaisen munuaisten vajaatoiminnan isälle ja pojalle, jotka käyttivät tätä myrkytettyä sokeria (Vieth 2002)

Eli yliannostus vaatisi tuon mukaan jo aika roimat satsit, varsinkin kun ei oleilla auringossa.

Ja syömiseenkin on selitystä Sundqvistillä:
Ihmisten paino lisääntyy talvisin ja mitä kauemmas päiväntasaajasta mennään. Kun Australian aboriginaalit muuttavat etelästä pohjoiseen lähemmäs päiväntasaajaa, heidän rasvaprosenttinsa kasvaa. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa ihon peittäminen paitsi johtaa alhaisiin D-vitamiinitasoihin, myös korreloi voimakkasti ylipainon kanssa. D-vitamiinin saannin lisäys lisää myös jopa 60% kalsiumin imeytymistä, mikä edelleen usein alentaa painoa...
Ihmisen "talviseen" aineenvaihduntaan vaikuttaa olennaisesti mm. leptiiniresistenssin syntyminen ja D-vitamiinin rooli tässä prosessissa on todennäköinen. D-vitamiinin ja kalsiumin nauttiminen assosioituu alhaisempaan keskipainoon.


Eli kaikkivoipa ihmeaine.

> D-vitamiinikauppaan, moi!

Tämän päivän Hesari tiesi myös kertoa, että mikään, edes kromi, ei oikeasti auta makeanhimoon, vaikka niin väitettäisiinkin.
Joten ei kai auta muu kuin syödä suklaata.

Tää D-vitamiiniasia tuntuu tosiaan olevan kovasti pinnalla. Itsekin aloin juuri syödä jotain ylimääräisiä D-vitamiinitabletteja, siis sen lisäksi että syön vielä sellaisia pillereitä, missä on useampia eri vitamiineja sun muita juttuja pienemmissä määrissä. Kai siitä jotain hyötyä voisi olla. Hieman kyllä tuli noita Galin linkkejä lueskellessa sellainen olo, että kuulostaa siltä, että jotkut ovat innostuneet liikaa yhdestä asiasta, tai että jos jotain muuta asiaa alettaisiin kaivella, niin siitäkin voisi keksiä monenlaisia hyötyjä... ja että kohta joku taas julkaisee tutkimuksen, jossa kerrotaan, että D-vitamiinista on haittaa ja kierre jatkuu.

L-S kirjoitti:Hieman kyllä tuli noita Galin linkkejä lueskellessa sellainen olo, että kuulostaa siltä, että jotkut ovat innostuneet liikaa yhdestä asiasta, tai että jos jotain muuta asiaa alettaisiin kaivella, niin siitäkin voisi keksiä monenlaisia hyötyjä... ja että kohta joku taas julkaisee tutkimuksen, jossa kerrotaan, että D-vitamiinista on haittaa ja kierre jatkuu.

Tuo on kyllä totta. Todella mediaseksikäs aihe ja kaikki kirjoittavat d-vitamiinista todella innoissaan ja ottavat rajuja annoksia. Olen yrittänyt hiukan kriittisesti suhtautua noihin hehkutuksiin, mutta koska vitamiini on halpaa kuin saippua, en voinut olla ostamatta itsekin (saippua = ~10 euroa per 360 tablettia á 1000 IU).

Tuolla myös rajua tieteellistä pohdintaa: http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketi ... 30602.html

Juu, D-vitamiinista on ollut viime aikoina puhetta paljon nettipalstoilla. Välillä vaikuttaa ihan uskovaisten hommalta, mutta kyllähän tutkimuksissa on todettu ihan selviä hyötyjä D-vitamiinin nauttisesta ja selkeästi täällä pohjan perukoilla on siitä myös puutetta. Itsekin olen ottanut onkeeni tästä, olo kyllä ei ole muuttunut juuri kummemmaksi.

Mä haluaisin löytää jonkun punaisen langan noiden vitskujen ja hivenaineiden kanssa, mitä seurata. Nyt olo on , kun pohdin, että no D-vitamiinia tarvisin kun en juo maitoa, enkä juuri syö kalaa, no sit kalanmaksaöljy on kova juttu. C:täkin varmaan pitäisi, ja B:tä, oi ja sit booria, klooria, fluoria, huor... eiku siis mitäseolikaan? Sitten ostan mutulla jotain monivitamiinimömmöä, mistä ei edes voi tietää, onko se hyvä vai ei. Ja joka kerta vitamiiniostoksilla sama juttu. Tyhmää.

Tyhmää on myös se, että jos em. mömmö ei ole hyvän makuista (kuten esim. kesällä vetelemäni B-vitamiini ), niin en pysty syömään niitä kuin jonkun aikaa. B-vitamiinissakin 2 kk:n kuuri teki tiukkaa. Enkä tiedä, oliko siitä oikeasti mitään hyötyä


Ja jos joku sanoo, että "monipuolisesta ruokavaliosta saa kaiken tarvisemansa jaada jaada", niin tuikkaan tikulla silmään. Vaikka kuinka yritän syödä terveellisesti ja monipuolisesti, niin silti jää esim. just D-vitamiini vähäiseksi. Enkä edes tiedä, mistä ruoasta saa mitäkin. Mistä sitten tietää, mistä on puutetta? Ei millään huvittaisi odotella niitä selviä puutosoireita, kun tukka tippuu päästä tai jotain.

L-S kirjoitti:Joten ei kai auta muu kuin syödä suklaata.

...Eikun tarkoitin tietenkin, että "voi harmin paikka ".


Mä olen tuota suklaata ihmetellyt melkein koko aikuisikäni. Mulla tulee aina syksyisin suklaanhimo, riippumatta siitä, onko muuten makeanhimoa vai ei. Makeanhimosta pääsen aina liikuntaa lisätessäni. Useammin on nälkä, mutta liki poikkeuksetta suolaisennälkä, ruokaa mieleni tekevi. Vähemmän liikuntaa harjoittavana nälkä ilmenee liki poikkeuksetta makeanhimona. Outoa on Silti mikään liikuntamäärä ei poista suklaanhimoa pimeään vuodenaikaan. Kesällä taas ei tule syötyä suklaata juuri koskaan.

D-vitamiini on jännittävä asia. Olen itse nyt muutaman kuukauden syönyt 10mg:n tabletteja nimenomaan kaamosmasennukseen (joka näyttää kuitenkin vilkuilevan olan takaa) ja flunssan estämiseksi. Aikoinaan nuoruudessa päähäni jäi valistus, että D-vitamiinista voi tosiaan saada yliannostuksen ja itselleni selitettiin asia lähestulkoon niin, miten koko ihmisen kroppa kalkkeutuu ja jäykistyy ja hiukset tippuu päästä ja ja ja... Siksi tunsin itseni hurjaksi ottaessani eräänä aamuna kaksi tablettia. Mutta oikeastaan siinä yhdessä tabletissa pitäisi olla se päivän satsi ja enempää ei tarvitsisi. Taidan vain olla huolissani kun olotila ei ole sen kummempi kuin ilman tabletteja. Jos ei satu niin eihän se auta.

Aurora B. kirjoitti:

L-S kirjoitti: Joten ei kai auta muu kuin syödä suklaata.

...Eikun tarkoitin tietenkin, että "voi harmin paikka ".

Jaahas. *rapina rapina* *NAPS*

Aloitin oman operaatio D-vitamiinini än yy tee nyt. Kävin nimittäin luontaistuotekaupasta hakemassa Bioteekin maitohappoja, niin samalla pisti silmiin samaisen firman D-vitskut, joissa yhdessä kapselissa 25 mikrogrammaa deetä (500% päivätarpeesta). Ei kait tuo ota jos ei annakaan. Hiustenlähtöä odotellessa

Niin muuten, noista Bioteekin maitohapoista, Probiotti plussista. Oikeestaan nää Probiootit on ainoa maitohappovalmiste, josta olen oikeasti havainnut hyötyä. Aina kun alan niitä syödä, tulee maha ensin kipeäksi ja sitten alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Ainakin viime kuurin aikana katosivat myös finnit, mikä oli erittäin mukava sivuvaikutus Millasia maitohappokokemuksia teillä on ollut?

Itsehän olen mahastani monivammainen, eli kärsin siis esim. stressimahasta. Tai siis sanotaanko nyt niin, että mitään muuta ei ole löydetty, tähystykseen en ole vielä tohtinut Oireistoon kuuluu mm. ajoittain todella kovat ylävatsakivut, kouristelut, nipistelyt, ällötys, omituiset ylävastatuntemukset ylipäätään, jotka aika ajoin rajoittavat elämää aika pahasti.

Tähystykseen meno olis varmanakin edessä, mutta tähän mennessä oireet ovat aina helpottaneet jonkin ajan päästä niin, että olen sen välttänyt...nyt on mennyt kaksi kuukautta kärvistellessä. Muutosta asti pötsi dingdong. Täällä uudessa paikassa on tosi oudon makuinen vesi, ja itseasiassa olen epäillyt, että mahani saattaa olla niin herkkä, että jo sekin vaikuttaa

Muistattehan, että vedetään sitä D3-vitamiinia, eikä esim. D2:sta, josta saa vaan mahan kipeäksi. Ihmisen elimistö ei osaa hyödyntää 2:sta, vaan nimenomaan D3 on se mikä imetyy näistä valmisteistä.

Oletteko huomanneet, että nämä vitamiini-tsysteemit alkaa aina syksyisin! Kesällä ei puhuta mitään, vaan nimenomaan pelkästään syksyisin. Hivenainetutkija, jota kävin kesällä kuuntelemassa kertoi, että Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan pitäisi auringossa oleilla suomen ilmasto-oloissa huhtikuun alusta syyskuun loppuun koko päiväsaika. Ja vielä sen auringonkin pitäisi paistaa jatkuvasti pilvettömältä taivaalta tämän ajan. Että pitäisi vetää niitä vitskuja kesälläkin. Ei ehkä yhtä rankalla kädellä kuin pimeän aikaan, mutta kuitenkin. Näin saisi pidettyä tasaisen vitamiinitasapainon läpi vuoden. Moniko tekee näin? En minä ainakaan...

Muuten tuosta "riittää, kun syö terveellisesti". Mun mielestä kauppojen tarjonta on tänä päivänä jotenkin... rasittavaa. Einesten määrä lisääntyy ja marinoimattomia lihejä ja kanoja saa vain isommista marketeista. Isoissa marketeissa on hyllykaupalla marinoituja erinäköisiä vaihtoehtoja ja ne marinoimattomat on vähän kuin sivussa. Lihatiskistä saa ilman marinointia, mutta hinta on tuplat verrattuna hyllytavaraan. Ja sitten kun puhutaan vielä niistä säilöntäkaasuista ja ja ja. Missä kohtaa saa alkaa vainoharhaiseksi? Kaikki on tehoviljeltyä ja käsiteltyä. Luomulihaa saa vain harvoista ja valituista kaupoista. Tekisi mieli kysellä mistä saisiko ostettua luomulihaa muuten kuin kaupasta, mutta se on jotenkin outoa, kun olen tottunut kauppaan. .

Eikä joku veganismi ole helpompaa, kun vihannekset myrkytetään pellossa tappiinsa tuhoeläinten varalta ja soijakin on kiistelty aihe.

Helposti tulee mieleen, että pitäis kait alkaa viljelemään ja kasvattamaan oma ruoka itse. Olisiko se sitten kuitenkaan sen selkeämpää?

Jatketaan vitskuista

^ Nii, liittyiskö tää vitamiiniasian kausiluontoisuus sit tosiaan siihen, että moni kokee itsensä väsyneemmääksi juuri nimenomaan pimeän koittaessa. Ehkä valon psykologinen merkitys on kesällä niin suuri että vitamiinit unohtuu

Tosissaan D-vitamiinia saapi niukalti, varsinkin köyhäilyruokavaliolla.
Kalaa ei tule syötyä kovinkaan paljon, saatika sitten lajia vaihdelleen.
Ravintorasvoja ja maitotuotteitakin tulee käytettyä niin epätasaisesti,
että ne tuskin paikkaavat tilannetta. (voisi ehkä taas ruokapäiväkirjailla
ja katsastaa tilannetta) Mielessä on käynyt, että pitäisikö sitä ostaa
jotakin lisäravinnetta kalaöljykapselia tai ihan vitamiinia , mutta niitä
pitäisi sitten kanssa syödä...
Toisaalta haluaisin katsoa ruokaa ja ravitsemusta jotenkin laaja-alaisesti,
ettei jää jumiin johonkin yhteen asiaan ja mene mukaan pilleripelastuksen
odottajiin. Vaan tosihan se on, että jos aine (d-vitamiini) muodostuu valon
vaikutuksesta iholla, niin talvisaikaan on näillä asteilla hieman heikko tilanne
sen suhteen.

Hairahduin tänään ostamaan D-vitamiinipillereitä vain, koska olen lukenut tätä ketjua. Käytän sanaa "hairahduin", sillä en koskaan aiemmin ole uskonut mihinkään tuollaisiin lisävitamiinipillereihin yms, koska mielestäni riittävän monipuolisen ja hedelmillä kyllästetyn ravinnon pitäisi riittää antamaan mulle tarpeeksi kaikkia vitamiineja mitä tarvitsen. Nyt kuitenkin ajattelin antaa vitamiinille mahdollisuuden pilleriversiona luettuani näitä juttuja täällä ja havaittuani, etten juurikaan D-vitamiinia mistään saa.
Kokeilu kunniaan.

Tänään tuli ostettua kevyesti d-vitaminoituja kalaöljykapseleita.
Saapi samalla rasvahappoja, jos ne vaikka vähän auttaisivat talvinahan ylläpidossa.
Enää pitää muistaa napata tuommonen suuhun ennen ruokaa.

Mä ostin kanssa tällä viikolla d-vitaminoitua kalanmaksaöljyä. Tällä kertaa ihan pullossa, enkä kapseleina. Kapseleiden syönti oli kyllä jonniin verran miellyttävämpää, kun ei tarvinut makustella sitä kalaöljyn makua suussaan. On tuokin muka olevinaan vähemmän pahempaa, kun on sitruunalla maustettua.

Pohdin vielä tätä D-vitamiiniasiaa, että olisiko noiden vitamiinien hankita nyt niin tarpeellista. Ehkä enemmin kuitenkin jotain multitabsia...