forde.munfoorumi.com

Harrastatko käsitöitä? Pysyykö näpeissäsi virkkuukoukku, entä puikot? Haluaisitko oppia
tekemään vahvistetun kantapään tai peukalokiilalliset tumput?

Käy peremmälle ja kerro omista käsitöistäsi, kysy neuvoa tai vinkkejä - täällä keskustellaan
kaikenlaisista käsitöistä

*****
Mä sain jo ala-asteikäisenä mummultani hyvää kutomisopetusta (ilmeisesti oikea termi olisi neulo-
minen, mutta täällä Länsi-Suomessa se on kyllä kutomista) ja siitä asti olen tykännyt tehdä varsin-
kin villasukkia ja lapasia. Joskus aloitin villapaidan tekemisen, mutta se oli niin iso projekti ettei
mun mielenkiinto pysynyt yllä niin kauaa Villasukkia ja tumppuja on paljon kivampi tehdä kun
työn tuloksen näkee niin nopeasti.

Kutominen kuuluu mulla ehdottomasti syksyn ja talven innostuksiin, jossain vaiheessa tulee sellainen
tunne että on pakko saada kutimet käsiin ja sitten se on menoa. Sen jälkeen kudon illat läpeensä en-
kä malttaisi millään lopettaa.

Tällä hetkellä puikoilla on muutamat villasukat, lähinnä joululahjoiksi lähimmille. Itselle on myös val-
mistumassa harmaat tumput vähän erikoisemmasta langasta ja tietty muutamia vauvan villasukkia
olisi tarkoitus tehdä.

Käspaikan Neulonta A&O on aivan ehdoton nettisivu kun palauttelee mieleen esim. kantapään kutomi-
sen yksityiskohtia. Lisäksi tuolta löytyy paljon hyviä vinkkejä ja selkeitä ohjeita kaikenlaisiin käsitöi-
hin. Suosittelen

Käsitöitä tulee tehtyä viikoittain ja lähes päivittäin. Eikä välttämättä edes siksi, että harrastaisin niitä, mutta opiskelen tekstiilialaa, joten minun pitäisi tulevaisuudessa pystyä hallitsemaan mahdollisimman monet tekniikat. Koulussa onkin tullut opittua vaikka mitä nypläyksestä kutomiseen(ja nimenomaan kangaspuilla kutomiseen, puikoilla neulotaan, eikä kudota!). Ihan hauskaa kokeilla kaikkia tekniikoita, jotka ovat olleet ennestään tuntemattomia. Käsitöitä ja käsityöläisiä on kyllä oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla, kun on itse joutunut näpertämään kaikkea tosi outoa ja tekemään kaiken alusta loppuun saakka itse.

Opiskelupaikkaa kun aloin miettiä, niin keksin, että käsityöala olisi mielenkiintoinen. Alunperin kiinnostukseni oli kyllä verhoilu-ja entisöinti, mutta ajattelin opiskella tekstiilimuotoilijaksi, niin siitä ainakin on apua tulevaisuutta ajatellen. Pitää tässä katsoa jos tämä ala alkaa oikeesti kiinnostaa ja mikä työtilanne on tulevaisuudessa. Opiskeluni pääpaino on ohjauksessa, mutta näen aika kaukaisena asiana, että vetäisin jossain jotain kursseja esim. miten neulotaan...

Harrastan!
Etenkin syksy ja talvi on käsitöiden aikaa, silloin tulee neulottua paljonkin. Näpertelen lähinnä villasukkia ja lapasia, mutta onpa sitä syntynyt jokunen kaulaliina ja pipokin. Joskus pienen pojan villapaitakin. Viime vuonna yritin myös tehdä isoa huivia, siis ihan neulomalla, mutta se meni vähän reisille. Ensinnäkin siitä tuli aivan liian iso ja painava ja leveä, minkä lisäksi lanka oli sen verran karvaista ja hankalaa (mohairia), että purkaminen oli yhtä helvettiä. Tuolla se huivi siis makaa edelleen kopassa odottamassa, että sille mahdollisesti tapahtuisi jotain korjaavaa.

Itsekin olen tosiaan neulonut koko pienen ikäni. Alkuinnostus lähti myös minulla mummun avustuksella. Ensimmäinen tekeleeni oli kohtuullisen karsea kaulaliina, mutta onneksi jälki on sittemmin korjaantunut parempaan suuntaan.
Virkkuukoukku ei pysy kovin hyvin kädessä, vaikka nuorempana pidin myös virkkaamisesta. Olen unohtanut sen taidon. Pitäisikin opetella uudelleen virkkaamaan, ehkä se huivikin syntyisi sillä keinoin paremmin.

Tälle syksylle olen jo hankkinut valmiiksi kivoja lankoja ja puikkojen esiin kaivaminen on ollut suunnitelmissa jo useampaan otteeseen. Olen vain nyt ollut iltaisin niin väsynyt, että toistaiseksi neulominen on kuitenkin saanut vielä jäädä. Jahka tästä kiire vähän helpottaa, niin tarkoitus olisi väkertää ainakin itselle villasukat!

Mä kans. Enimmäkseen neulon ja virkkaan, jokseenkin koko ajan. Teen kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja yritän melkein joka juttuun kokeilla jotain mitä en ole ennen tehnyt, opetella uuden tekniikan tai vähintään testata jotain uutta lankaa.

Nämä lienevät ainakin osalle tuttuja ja luulen, että olen ennenkin jankuttanut näistä jossain, mutta silti muutama linkkivinkki:

Ravelry on ihan loistosivusto neulojille ja virkkaajille, sieltä löytyy oikeastaan kaikkea mitä kuvitella saattaa, mm. tsiljoonia ilmaisia sekä maksullisia ohjeita ja ainakin itselleni toimii loputtomana inspiraationlähteenä. Omat tekeleeni ovat siellä myöskin esitteillä. (Pelkkiä kuvia voi katsella flickrissä.)

Ulla on suomalainen nettineulelehti, jossa on mm. ilmaisia ohjeita.
Knitty on vastaava lontoonkielinen, joka on imho paljon laadukkaampi ja mielenkiintoisempi kuin esim. mikään suomalainen käsityölehti. Syksyn numero ilmestyi juuri pari päivää sitten.

Vielä näppärä sanasto jonka avulla itse opin neulomaan englanniksi.

Editos: Sattui kirjanmerkeistä silmään vielä sukkien ja lapasten kokotaulukko (pdf), hyödyllinen varsinkin jos neuloo yllärilahjasukkia tai sovitusjalkaa ei muuten vaan ole läsnä.

Joo. Harrastettu on pienestä pitäen, kiitos äiteen.

Ensimmäiseksi opin varmaankin tekemään hiirenhäntää ja tarkoituksena oli ilmeisesti saada aikaiseksi maailman pisin hiirenhäntä. Virkkaamiseen en kummemmin ole perehtynyt mutta kiinostaisi kyllä. Yksi koukku ja lanka vaikuttavat helpommalta käsitellä kuin kasa puikkoja ja montaa lankaa. Ristipistotyöt olivat suosikkejani pitkään, yksinkertaista ja rentouttavaa. Paitsi aina on jokin väri loppu ja harvoin sain töitä kokonaan valmiiksi. Neulomisesta pidän tavattomasti, mutta valitettavasti ehdin harrastamaan sitä niin harvoin, että ehdin unohtaa perusjututkin. Tosin ne palautuvat mieleen pian kun vain alkaa tekemään. Haaveinani on hankkia kunnon mattopuut ja jos joskus saisi ryijyn aikaiseksi...

Syksyllä se tosiaan alkaa, neulonta! Joka iltaista kalketta ja vauhti kiihtyy lauantai-iltaisin saunan jälkeen. Monia vuosia putkeen tein syksyisin itselleni uudet lapaset, koska edelliset onnistuin aina hävittämään kevään koittaessa. Myös sukkia olen saanut aikaiseksi. En ole mikään mestarineuloja, mutta itsellenihän usein teen ja se tekeminen on usein "se" juttu. Valmis työ on kyllä niin hivelevää.

Viime syksynä halusin kokeilla jotain uutta ja sainkin aikaiseksi yhden Revontuli-huivi (ei minun tekemiäni, mutta esimerkkinä vilautan mistä on kyse) ja kaksi Kollinroikkaletta, eli kissapehmolelua. Pistän kuvia kunhan saan aikaiseksi. Kissoista olen aika ylpeä, mutta Revontuli-huivi olikin vain jämälangoista tehty harjoitelma johon kuitenkin olen tyytyväinen. Tein musta-harmaa-valkoisen revontulen ja nyt olisikin haaveena tehdä värikkäämpi. Viime vuoden käsityömessuilta tuli lankaakin haalittua, riittäisivätköhän ne...

Noissa Kumkvatin flickr-kuvissa oli tosi kiva sininen bolero, mistähän siihen löytyis ohje?

---
Selittelen joskus toiste vielä omasta harrastuksesta, kunhan jaksan. Nyt ei jaksa edes ajatella

En ole koskaan oppinut virkkaamaan mitään muuta kuin ketjusilmukoita, ja ompelemisessa olen melkoisen onneton: en hahmota kaavoja, ja ompelukoneet ovat enemmän vihollisia kuin ystäviä. Mutta neulominen: siitä olen aina tykännyt!

Koulussa käsityötunnit olivat kivoja syyslukukaudella (istuttiin ympyrässä, neulottiin ja juoruttiin) ja tuskallisia keväällä (tappelua kaavojen kanssa, sotkeentuneita lankoja ja keskeneräisiä töitä).

Muutaman vuoden tauon jälkeen innostuin kaksi vuotta sitten taas neulomaan. Hiukan piti hakea perusjuttuja, kuten kavennuksia ja lisäyksiä, mutta kyllä se neulonta siitä taas lähti sievästi käyntiin. Itse olen aina tykännyt tehdä isoja juttuja (paitoja ja neuletakkeja), mutta sukatkin ovat hauskoja tehdä: ja sukille on aina tarvetta toisin kuin sadannelle villatakille. Seuraavaksi haluaisin ehkä tehdä jonkun hartiahuivisysteemin, jos vain löytyisi kiva ohje.

Kirjoneuleet ja kantapäät sujuvat, mutta en ole koskaan oppinut tekemään palmikoita. Tosin minulla ei ole myöskään koskaan ollut hirveän suurta motivaatiota harjoitella niitä, koska en pahemmin pidä palmikkoneuleista, siis ulkonäöllisesti.

annastindeli kirjoitti:Noissa Kumkvatin flickr-kuvissa oli tosi kiva sininen bolero, mistähän siihen löytyis ohje?

Rakenteeltaan suunnilleen samanlaiseen boleroon on ohje esim. täällä. Tuo on siis itse asiassa vain suorakulmio jota on vähän ommeltu kasaan. Itse tosin välttelin saumoja ja neuloin reunuksen pyörönä. Pitsineuleen nappasin yhdestä mallineulekirjasta.

Eilen justiinsa oli taas pakko kaivaa ompelukone esiin ja viimeistellä
vaaleanpunainen esuumekko. Ja samalla tein samasta kankaasta
ihan tavallisen ostoskassin, eli kesäkassin seuraavaa kesää varten.

Ompelu on minun uusin aluevaltaukseni käsityöharrastuksen saralla.
Mummo opetti pikku päiksyn virkkaamaan joskus neljän vanhana.
No ei siitä silloin oikein muuta tullut, kuin sinapinkeltainen villamytty,
mutta kyllä sitä virkkuutyöksi tunnisti. Äiti opetti kutomaan siinä
kouluun menon tienoissa. Lankojen kanssa puuhailu onkin ollut minulle
mieluisaa. Ompelukoneet sensijaan olivat koulussa hieman pelottavia
helposti katkeavine neuloineen ja kesti melkeinpä tähän asti ennen
kuin olen rohkaistunut tutustumaan ompelun saloihin.

Viime keväänä menin kansalaisopiston lyhyelle mekkokursille saamaan
vähän konkreettisia vinkkejä. Kurssi osoittautui hyödylliseksi. Suurimpana
vinkkinä sieltä sain mukaani kärsivällisyyden ja uudelleen tekemisen opin.
Kotona on kiva tehdä, mutta huomasin, että on mulle tosi hyvä, että saan
välillä kysellä neuvoja ja vinkkejä kokeneemmilta. Niinpä ilmoittauduin
täksi syksyksi perjantaiaamun ompelukursiille. Huomenna olisi eka kerta.
Ajattelin, että ekaksi työksi voisin muokata yhtä kaverin tekemää mekkoa
paremmin istuvaksi, jos sen voisi laittaa vaikka huomisillan juhliin...

Minäki!

Tykkään neuloa, virkata, ommella, nikkaroida ja muuten vaan väkertää kaikenlaista typerää. Suunnittelen aina kaikenlaista, jotenkin vaan tuntuu, ettei lopputulos ihan aina vastaa mahtavia aikomuksia.. Oon myös siinä mielessä perinteinen suomalainen, että olen ihan liian virhekeskeinen. Pienikin virhe tai epätasaisuus tai mikä tahansa voi viedä innon kokonaan, ja tästä olenkin saanut palautetta kässänmaikoilta aina. Vieläkin naurattaa ala-asteen kässäntunnit, pikku-urakka vääntää hullun lailla jotain hiellä nihkeytettyä pannulappua, ja lopulta heittää sen halki luokan kun ei ala onnistua. Käsityön ja kuviksen tunnit on olleet ainoita, missä on välillä kuivailtu raivonkyyneliä, oma taito ei vaan ole riittänyt, eikä myöskään kärsivällisyys aloittaa vielä kerran uudelleen.

Mulla on silti käytössä paljon itse tehtyjä ja tuunattuja juttuja, pipoja, lapasia, villasukkia, huiveja ja muuta vastaavaa sälää. Useampiin juhliin olen tehnyt vaateparren itse, kun ei ole kaupoista löytynyt sopivia, on se jotenkin leuhkaa vastata "vähän siisti, mistä ostit??"-kyselyihin että ite tein, jos itekin on tyytyväinen lopputulokseen. Villapaitoja ja boleroita on aloitettuna useampikin, jännä homma miten ne jääkin aina lepäilemään tuonne lankakorin pohjalle. Muutaman olen myös tehnyt loppuun, ja lahjoittanut samaa vauhtia eteenpäin, kun itseä on vaan kiusannut ja kiusannut joku pikku moka, mitä kukaan muu ei tajua edes katsoa. Pitäis opetella vähän lempeyttä omaa tekemistä kohtaan, ja tajuta ettei käsin tehdessä jälki ole yhtä persoonatonta ja virheetöntä kuin tehtaassa tehdyissä jutuissa.

Tämän syksyn ekat sukat on jo tehty, ja nyt pitäis kuulemma tehä Tyypille sellaset mitkä mahtuu tennareihin, ja miitten kanssa kehtaa ottaa bändikämpällä kengät pois.

Munkin on tultava hehkuttamaan Kvatin aivan ihastuttavaa boleroa. Oijoi, kun vain itsekin osaisi. Sen mallina toiminut ei ole läheskään yhtä hieno, ja vaikka olisikin, niin en osaisi niillä ohjeilla edes aloittaa Niin, ovat nuo muutkin tuotokset hienoja, mutta tuo bolero on superhieno. Tahtois kans tommosen.


En voi sanoa olevani mikään harrastaja, mutta aina silloin tällöin innostun väsäämään itselleni jotain. Viimeksi pari vuotta sitten, köh, tein itselleni pipon (kudoin, neuloin, emmätiä, puikoilla kuitenkin väsäsin), kun kaupasta ei koskaan löydy mun oudon malliselle päälle sopivaa Yleensä väkertelen jotain pientä kivaa, kuten suojuspussi kameralle, tyynynpäällisiä, erikoisempia verhototeutuksia tms. Kerran tein ihanista liian pienistä valkoisista farkuistani nuorekkaan käsilaukun Yleensä mulla ei ole minkään sortin mallia, vaan idea tulla tupsahtaa jostain, ja sitten vaan aloitan. Joskus jopa suunnittelen hieman etukäteen Pipon kanssa tietty jouduin ahkeraan tuijottelemaan ohjeita, mutta muuten.

Mulla taitaa kuitenkin paremmin sopia käteen porakone kuin kutimet. Mutta kaikki käsityöpuuhastelu on yhtä lailla kivaa

Voin mä toki siihen boleroon ihan ohjeenkin kirjoittaa, jos se jotakuta kiinnostaa.

Kumkvatin tuotokset Sulla on ihanan siisti ja napakka käsiala, me like!

Laita ihmeessä boleron ohjetta tulemaan, kiinnostusta löytyy täältäkin suunnalta

Aivan mahtavat neuleet Kumkvatilla! Edellisen tavoin ihailin tasaista kädenjälkeä... Kerrassaan upeaa.

Itse olen ihan tavallinen sukankutoja (!); parit tulee tehtyä vuodessa. Isompia projekteja en ole aloittanut, koska tiedän jättäväni jossain vaiheessa kesken. Komerosta löytyy jo pussillinen keskeneräisiä virkkuutöitä ja ristipistoja Ehkä joskus saan tehtyä nuo valmiiksi. Kutomisen - okei - neulomisen aloitin jo noin viisivuotiaana. Äiti opetti kotona ja minä raijasin kutimet mukaan. Päiväkerhon tädillä oli naurussa pitelemistä, kun meikäläinen kaivoi puikot ja kaulaliinan alun kerhokassista... En tietenkään huomannut mitään, mutta äiti kertoi myöhemmin. Oli tietenkin kivaa, että tuollainen taito oli hanskassa jo kouluun mennessä. Kässäntunnilla olin nopeasti paljon pidemmällä kuin muut. Harmi, ettei käsitöistä tullut kuitenkaan sen kummempaa harrastusta... Tod. näk. olisin kokeillut vaatteiden ompelua enemmän, jos kotona olisi ollut moderni ompelukone. En ole päässyt vanhaa Singeriä pidemmälle vieläkään.

Ohjetta siihen boleroon:

Virkkuukoukku: iso (8 mm tai sinne päin)
Puikot: 5,5 mm ja pyöröpuikko 4,5 mm tai käsialan mukaan
Tiheys: 10,5 s pitsineuletta = 10 cm

Oman boleroni leveys on n. 50 cm, mutta neule on venyväistä joten ei oo niin tarkkaa. Tarkoitus on, että leveys on hartioiden leveys plus vähän päälle.

Omani tein mystillisestä 80-luvun jämälangasta josta ei ole mitään speksejä tiedossa. Langaksi suosittelen jotain mohairpitoista, esim. Sandnesin Kitten Mohair lienee suunnilleen samanvahvuista. Menekki oli 53 g, joten ostaisin varmuuden vuoksi 100 g. Lisäksi pätkä jotain sileähköä jämälankaa apulangaksi aloitusta varten, merseroitu puuvilla toimii parhaiten.


Virkkaa löyhästi apulangasta noin 57 kjs (1 kjs = n. 1 cm) ja päätä ketju. Poimi neulelangalla paksummille puikoille ketjun takapuolen lenkeistä 53 s. (Tähän löytyy kuvallinen ohje Ullasta.) Neulo pitsineuletta ruutupiirroksen mukaan kunnes kappaleen korkeus on n. 35 cm (neulo mallikerta valmiiksi). Jos neulot riittävän pitkällä pyöröpuikolla, tässä vaiheessa voit sovittaa boleroa yhdistämällä alakulmat yläkulmiin vaikka hakaneuloilla. Jos tuntuu käden ympäriltä ahtaalta, neulo pidemmäksi.

Pura alareunan aloitusketju ja ota sen varassa olevat silmukat (52 s) ohuemmalle pyöröpuikolle. Jatka neulomalla 1 krs o kaikilla silmukoilla ja lisäten samalla n. 5 s:n välein 23 s (= yhteensä 128 s). (Tällä kerroksella siis neulotaan ensin yläreunan s:t sille ohuemmalle pyöröpuikolle jolla alareunan s:t jo on, ja sitten jatkoksi alareunan s:t, ja jatketaan neulomista pyörönä.) Neulo 5 krs 2 o, 2 n joustinta. Tee seuraavalla krs:lla jokaisen 2 o raidan keskellä langankierto. Neulo 6 krs 3 o, 2 n joustinta. Tee seuraavalla krs:lla jokaisen 2 n raidan keskellä langankierto. Neulo 3 o, 3 n joustinta kunnes koko joustimen korkeus on n. 11 cm. Päätä s:t löyhästi joustinta neuloen.

Voi mitä ihanuuksia Kumkvatti on tehnyt!!!
Jäin ihan suu ammolleen kaikkien pitsien ja
pintakuvioiden paljouteen. Mahtavia!

Itse jään kutomaan sukkaa ja odottamaan,
että jonain päivänä olen saanut jotain yhtä
ihanaa aikaiseksi.

Tällä viikolla on kaverin kanssa ompelutreffit.
Tärskyt alkavat kangaskaupasta... en malta
odottaa.

Meillä on koulussa projekti, jossa pitää tehdä tyyny. Materiaalin, valmistustavan ja käyttötarkoituksen saa päättää ihan itse. Tähän päivään asti minulla ei juurikaan ole ollut mitään ideoita, mutta innostuin tuossa piirtelemään luonnoksia ja ideoita alkoikin tulla tosi paljon . Kävin myös tsekkamaassa koulun materiaalivarastot ja kaikkea tarvittavaa löytyy. Huovutan sellaisen vähän kolmiulotteisen tyynyn, jossa on kivat värit ja kuviot. Minulla on tällä hetkellä ihan selkeä ajatus siitä miltä sen pitäisi valmiina näyttää. Jos se onnistuu yhtään niin voin sitten laittaa kuvia. Nyt on kamala polte päästä tekemään sitä, mutta pitää odottaa ensi viikkoon, kun en mä kotona viitsi huovuttaa. Huovuttaminen . Hyvä että se innostus tähän kouluhommaan tuli edes nyt, olen tässä ollut vähän pulassa kun en ole mitään saanut aikaiseksi, ei ole ollut motivaatiota ja eikä hyviä ideoita.

Uskaltaisinkohan mä kokeilla tuon boleron vääntämistä? Kovasti kyllä tekisi mieli...

Kiitos Kumkvatille kuitenkin ohjeista

Jos tänne nyt kertois sit jotain omastakin harrastuksesta kun kerran lupasin.
Aika paljon oon tehny kaikkea ja alkuun on oppi otettu kotoa äitiltä. Penskana leikin puikoilla ja
esitin osaavani neuloa vaikkei vielä ollu hajuakaan koko hommasta. Heiluttelin siis pitkiä puikkoja
että ne näky takaapäin ja sain äitin luulemaan että oikeesti neuloin (tai sitten se vaan sano niin)
Sittemmin oon tehny tosiaan vaikka mitä, neulonu ja virkannu vaatteita, jokusen pienen pitsiliinan kans,
ommellu oon ehkä enemmän, nytkin pusseissa odottaa useampikin keskeneräinen työ. (Ja suunnittelen
tässä että tekisin tuon boleron ) Oman vanhojentanssiasuni ja penkkaripukuni oon tehny itse,
tanssipukuun en kyllä ollut täysin tyytyväinen, liikaa kompromisseja.

Pari vuotta sitten tein veljeni morsiamelle hääpuvun, oli tosin hyvin yksinkertainen olkaimeton malli. Mutta
kun se nainen on niin mahottoman pikkanen, kokona 34 tein sen valmiskaavoista muokaten, ja silti piti
kaventaa ja ommella rintsikoihin kiinni kun meinasi pudota. Oli kyllä oikean kokoinen loppujen lopuksi,
mutta sileät liivit ja satiinipuku ei tykänny kestää yhdessä.

Hain jopa joskus vaatetusalan koulutukseenkin, Jyväskylässä sössin pääsykokeen tarkotuksella kun jo siellä tuli
selväks että teollista tuotantoa ja lähinnä suunnittelupuolta siinä haettiin, mikä ei minua niin kiinnostanu. Hain
samaan aikaan myös Pietarsaareen, älkää nyt kivittäkö, turkisalaan keskittyny koulutus
Sinne olisin kait päässykkin, pelkän ennakkotehtävän perusteella kun en pääsykokeisiin mennyt.

Nyt en tiedä mitä tässä taas tulee mistään käsitöistä, kissa syö niin innolla kaikkea mikä liikkuu, että saattaisi
kankaat ja langat olla hyvin kynsittyjä ja pureskeltuja...

Alottelen uutta projektia. Tai muutamaa oikeastaan...
Sukka todettiin liian isoksi minun siroon (40) jalkaani, joten se
sai nyt siirtyä odotuslistalle. Ehkä saan sen valmiiksi ennen joulua,
parinsa kanssa tietenkin ja sukat pääsevät lämmittämään sopivan-
kokoisia jalkoja.

Puikoille päätyi poistomyynnistä luonnonvalkeaa Nalle-lankaa, josta
olisi toiveissa saada aikaiseksi ihan tavallinen villatakki muutamalla
väriraidalla. Tarve olisi saada vaate, jonka voi pistää paidan ja takin
väliin kylmän yllättäessä. Hukkasin vanhan lämmittäjäni viime talvena
Israelissa tanssisaliin.

Toiseksi projektiksi aloin eilen hattupuuhiin. Kovin vaudikkaasti se
ei vielä päässyt alkamaan, sillä lanka loppui jo kesken. Joskus vuosia
takaperin virkkasin äidin kaapista löytyneellä ohjeella hatun, jonka
annoin ystävälle, kun itse ei sitä tullut pidettyä. Villatakkien ohjetta
selaillessa törmäsin äidin vanhaan lehteen ja tuumasin että voisin vielä
koittaa millaista jälkeä tulisi paksummalla langalla. Lankakorista löytyi
ehdokas... mutta sitä ei siis sittenkään ollut tarpeeksi. Pitää lähteä
metsästämään, jos kyseistä vihreän sävyä sattuisi vielä löytymään.

Neulovat keijot, mitä teen kirjoneuleraitani kanssa...
Jos neulon nätisti normaalisti se näyttää muuten hyvältä,
mutta kiristää pintaa sen verran, että kappale kaventuu
ko. kohdalta. Jos taas koitan pitää langat niin löysällä,
ettei neulos kiristä yhtään, jälki on epämääräisen oloista.

T. Muotopuoli villatakki

Onkohan siulla vaan siinä raitalankana liian ohut lanka, ts. ohuempi kuin se toinen? Lankaa vaihtamalla vois korjaantua, niin ainakin kuvittelisin.

Mä kokeilisin tehdä sen kirjoneuleraidan vaan paksummilla puikoilla. Ja yleensä viimeistelyvaiheessa neuleen kastelu tekee epämääräiselle käsialalle ihan taikatemppuja ja siloittaa kaiken.

Lankojen pitäisi olla ainakin teoriassa samaa paksuutta. Vaikka toden totta
tuntuu siltä, että pohjavärinä käyttämäni luonnonvalkoinen olisi jotenkin
pörheämää kuin saman laadun värjätyt ystävänsä.

Pääntien kirjoneuletta varten kaivan esille paksummat puikot ja kokeilen
millaisen ilmeen saan niillä aikaiseksi. Hihojen osalta peli on jo menetetty,
sillä en viitsi purkaa moneen kertaan... toivottavasti kastelutemppu toimisi
niiden kohdalla.

Seuraavaa neuletta varten on jo lankaakin katsottuna... paksua, että sujuisi
vikkelään sen kanssa. Toiveissa olisi pidempi paita, jossa olisi mahdollisesti
jonkinlaista yksinkertaista kaapelia.

Taas olisi kysyttävää, tällä kertaa ompelusta ja tukikankaista. En nähkääs millään malta odottaa paria viikkoa, että pääsen konsultoimaan opea.. Joskus muinoin löysin netin syövereistä opetusfilmin, jossa ei käytetty silitettävää tukikangasta, vaan väliin laitettiin erillinen kovike. Mun ois tarkoitus tehdä villakangashameeseen korkea vyötärökappale ja sitä varten pohdin vaihtoehtoja. Mikä olisi paras tapa pitää vyötärön osuus mallissaan? Oiskos jollain keijolla näkemystä asiaan?