forde.munfoorumi.com

Vuokra-asumisesta, kimppakämppäilystä jne on ollut keskustelua, mutta omistusasunnoista ei ole (kai) vielä keskusteltu. Mitä mieltä olet asuntojen hinnoista? Millainen on omistamasi asunto? Millaisen asunnon haluaisit ostaa? Kerrostalo- vai rivarihuoneisto? Kokonainen omakotitalo? Sana on vapaa.
-------------

Tämän tai ensi vuoden aikana minun ja Miehekkeen olisi tarkoitus ostaa oma kämppä. Pääkaupunkiseudullahan hintataso on kauhistuttava, mutta onneksi kummallakin on jonkin verran säästöjä, joten ihan nollasta ei tarvitse aloittaa.

Hakusessa olisi kaksio tai kolmio (noin 50-70 neliötä), hyvien liikenneyhteyksien päässä. Mielellään Helsingistä, Espootakin voidaan harkita. Työpaikkamme eivät ole kovinkaan lähekkäin, mikä tuo omat haasteensa asunnon mestästykseen.

Yksittäisistä asioista hyvä keittiö on erityisen tärkeä asia. Kokkaaminen ja leipominen ovat kiinteä osa arki- ja pyhäpäiviämme. Lisäksi molemmilla on melkoisesti astioita. (Ei kukaan sattuisi olemaan kiinnostunut ostamaan käyttämättömiä Aino Aalto -kuppeja, -jälkiruokakulhoja, -lautasia tai -maljakkoa? ) Joten tilava keittiö on melkoisen tärkeä juttu. Lisäksi haluaisin, että asunnossa olisi parveke. Plussaa olisi myös se, että asunto olisi korkealla. (Pohjalaiseen luontooni kun kuuluu se, että kauas pitäisi nähdä. Jos ei voi olla lakeuksilla, on hyvä, jos voi nähdä muiden rakennusten yli niin kuin nykyisestä kämpästä. ) Miehekkeellä lienee enemmän vaatimuksia.

Joku voisi olla innoissaan siitä, että oman asunnon kohdalla pääsee suunnittelemaan kotinsa juuri haluamansalaiseksi. No, mulla ei ole juurikaan sisustussilmää, joten ne asiat jäänevät lähinnä Miehekkeen harteille. (Kuvaavaa on se, että joskus seurustelumme alkuaikoina Mieheke ehdotti, että vaihtaisimme asuntoni kalusteiden paikkoja. Kun hänen mielestään ne kannattaisi olla ihan eritavalla. No, kaikkien paitsi yhden kalusteen paikkaa vaihdettiin ja olin erittäin tyytyväinen. Mulla ei ollut kertaakaan käynyt edes mielessä, että paikkoja kannattaisi vaihtaa. Enää ei tulisi mieleenkään tehdä sisustuspäätöksiä ilman Miehekettä. Toisin päin voimme sen sijaan tehdä. Allekirjoitinhan minä tämänkin kämpän vuokrasopimuksen näkemättä kämppää - ihan vain sillä perusteella, että Mieheke kävi tätä katsomassa ja hänen mielestään tämä oli meille hyvä kämppä. )

Hintapolitiikka ei ole vielä ihan selvillä. Kuinka paljon olemmekaan valmiita maksamaan asunnosta? Toisin sanoen kauanko olemme valmiita olemaan pankille velkaa ostamastamme asunnosta. Ja laina-asioista pitäisi käydä pankissa juttelemassa jossain vaiheessa ennen kuin aloitamme asuntometsästyksen toden teolla.

Muoks. P**kele, tuota piilotettua mainoslinkkiä, joka tulee tuonne, jos tuota yhtä sanaa käyttä.

Mun molemmat veljet haluaisivat ostaa asunnon. Molemmat ovat nuoria, mutta heillä on ammatti ja vakituiset työsuhteet. Toisen veljen kohdalla asiassa hanasi vastaan käymätön armeija ja toisen veljen kohdalla puuttuva asuntosäästötili. Eivät kumpikaan voineet vielä ostaa asuntoja. Sillä armeijan käyneellä veljellä toki oli ihan sievoinen summa rahaa säästössä, mutta ainakaan tuon hänen pankkinsa laina-tyypille se ei riittänyt. ASP-tili olisi pitänyt olla.

Jotenkin mä taivun uskomaan että nämä on pärstä ja paikkakuntakertoimilla toimivia juttuja. Joo, ne on nuoria miehiä, joilla on paperilla aika hurjat tulot. Ulkonäöstä sitä ei näe, kun käyvät pankissa työajan puitteissa. Silti aika naurettavia syitä.

Mä en asuntojen ostamisesta tiedä tuon taivaallista. En halua omaa. Halusin vain jakaa tämän kokemuksen, kun teilläkään ei hirveästi mun mielestä vielä ikää ole

Onneksi on asp-tili ja muitakin säästöjä. Tosin odotellaan syksyyn, että saadaan selville, mihin suuntaan Mieheke lähtee työjutuissa. Ei ole ehkä kovin hyvä asuntolainan kannalta, jos toinen ei tiedä vielä, mistä saa rahaa syksyllä. Mutta kyllä ne asiat tästä selkiintyvät ajan kanssa. Osittain tästä syystä ei vielä uskalla kunnolla asuntoa etsiä. Olisi aika karu paikka, jos löytäisi unelmakämpän ja sitten vasta hakisi lainaa, mutta ei sitä saisikaan.

Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Muoks. Älkää klikatko tuota typerää tekstin seassa olevaa piilomainosta.

marenkienkeli kirjoitti:Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Pääkaupunkiseudulla? Pitää olla tosi isot säästöt tai tosi suuret tulot, jos meinaa saada asunnon maksettua kokonaan muutamassa vuodessa.

lumikukka kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Pääkaupunkiseudulla? Pitää olla tosi isot säästöt tai tosi suuret tulot, jos meinaa saada asunnon maksettua kokonaan muutamassa vuodessa.

Ja edullinen asunto. Ei tuolla mistään läheltäkään keskustaa kämppää hommata, eikä ole tarkoituskaan. Eikä se saa olla silloin kooltaan kuin sen noin 50 neliötä. Muutamia sellaisia kämppiä olen katsellut, joiden kohdalla tuo suunnitelma olisi ihan realistinen. Mutta voihan tässä suunnitelmat muuttua ja ostammekin kämpän, jota maksetaan takaisin vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Asun tällä hetkellä eka kertaa asunnossa, josta olen ajatellut, että voisin ostaa pois kuljeksimasta. Tällä hetkellä tosin ei ole kovinkaan realistista haaveilla niin isoista hankinnoista, kun ollaan molemmat opiskeluiden sun muiden suhteen niin vaiheessa, mutta joskus sitten. Ollaan puhuttukin, että jos jossain vaiheessa asunnon omistaja päättää laittaa kämpän myyntiin, niin pistetään taalat tiskiin ja katsotaan miten käy. Veikkaan, että hinta ei olisi tämän alueen hinnoissa läheskään kärkipäässä, edellisestä remontista on kymmenen vuotta aikaa, ja aikalailla kaikki pinnat kaipaa remonttireiskan hellää kosketusta. Meitä tämä ei varsinaisesti haittaisi, koska pystyttäisiin toteuttamaan remontti kokonaisuudessaan itse, kun putki- tai sähkötöitä ei tarvita.

Monimutkaisia asioita nämä silti on, vuokra- ja omistusasunnossa on omat hyvät puolensa, ja tietysti ne huonotkin. Onneksi ei tarvi hetijustnyt olla päättämässä mitään.

Meillä on omistusasunto (omakotitalo), joka ostettiin viitisen vuotta sitten. Olen ollut hirveän tyytyväinen, koska a) tykkään siitä, että nurkat on omat ja saa tehdä mitä remppoja huvittaa eikä tarvitse kysellä toisten lupaa ja b) jokainen lainanlyhennys vie lähemmäs sitä tavoitetta, että kämppä on oma sen sijaan, että haihtuisi nekin rahat vaan ilmaan.

Me kyllä saatiin heti se määrä lainaa, mitä haettiin, mutta toisaalta säästöjä oli (ei tosin millään ASP-tilillä, vaan ihan tavallisella säästötilillä mikä se semmoinen ASP-tili edes on?), molemmat olivat olleet vuosikausia töissä ja ikää oli mulla 33 ja siipalla 10 vuotta enemmän.

Helsingistä tai mistään sieltä lähimailta en edes harkitsisi asunnon ostamista, koska siellä hintataso on karannut ihan täysin käsistä. Tuttavapariskunta osti samoihin aikoihin asunnon Helsingistä kuin me (vai olikohan se Espoon puolella) ja maksoi pienestä rivitalokaksiostaan suunnilleen saman verran kuin me omakotitalosta. Täysin järjetöntä!

lumikukka kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Pääkaupunkiseudulla? Pitää olla tosi isot säästöt tai tosi suuret tulot, jos meinaa saada asunnon maksettua kokonaan muutamassa vuodessa.

Voi kai kämpän laittaa vuokralle, vaikka siitä olisi vielä lainaa jäljelläkin. Moni tuttu on ainakin niin tehnyt.

Ei ole ajankohtaista asunnon ostaminen. Pomppis ei halua ja itsellä ei ole yksin varaa tehdä sellaista hankintaa, kun kuitenkin tilaa pitäisi kahdelle riittää. Helsingissä kämppien hinnat on jotain niin järjetöntä, että hyvin todennäköisesti kämppä ostetaan jostain toisesta kaupungista ihan vain siksi, ettei huvita maksaa niin paljoa. Nyt ei ole halua kaupunkia vaihtaa, joten vuokralla sitten. Haaveissa kyllä oma (ainakin itsellä) mutta mikäs tässä ollessa, vastarempatussa, meren rannalla.

Emilia kirjoitti:

lumikukka kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Pääkaupunkiseudulla? Pitää olla tosi isot säästöt tai tosi suuret tulot, jos meinaa saada asunnon maksettua kokonaan muutamassa vuodessa.

Voi kai kämpän laittaa vuokralle, vaikka siitä olisi vielä lainaa jäljelläkin. Moni tuttu on ainakin niin tehnyt.

Totta kai voi.

lumikukka kirjoitti:

Emilia kirjoitti:

lumikukka kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Pääkaupunkiseudulla? Pitää olla tosi isot säästöt tai tosi suuret tulot, jos meinaa saada asunnon maksettua kokonaan muutamassa vuodessa.

Voi kai kämpän laittaa vuokralle, vaikka siitä olisi vielä lainaa jäljelläkin. Moni tuttu on ainakin niin tehnyt.

Totta kai voi.

Lähinnä tota marengin viestiä ihmettelinkin. Oli tarkoitus myös jatkaa noista säästöasioista ja muista, mutta ajatus katkesi.

Emilia kirjoitti:

lumikukka kirjoitti:

Emilia kirjoitti:

lumikukka kirjoitti:

marenkienkeli kirjoitti:Tokikaan emme mitään hillitöntä lainaa varmastikaan saisi, mutta sellaista emme haluaisikaan. Asunto pitäisi saada muutamassa vuodessa maksettua, jotta sitten joskus (mahdollisessa) uudessa elämän vaiheessa sen voi laittaa vuokralle ja hommata isomman kämpän.

Pääkaupunkiseudulla? Pitää olla tosi isot säästöt tai tosi suuret tulot, jos meinaa saada asunnon maksettua kokonaan muutamassa vuodessa.

Voi kai kämpän laittaa vuokralle, vaikka siitä olisi vielä lainaa jäljelläkin. Moni tuttu on ainakin niin tehnyt.

Totta kai voi.

Lähinnä tota marengin viestiä ihmettelinkin.

Joo, voi. Tuo onkin lähinnä tuollainen tavoite, ei ainoa mahdollisuus.

Mulla on kämppä ydinmaaseudulla. Yhden naapurin talon näkee pellon yli toiseen suuntaan ja toisen, ei koko aikaa vakituisesti asutun, toiseen suuntaan.
Oma rauha on kyllä mukava juttu. Laina, jonka otin jo muutamia vuosia takaperin, on pitkäaikainen ja lyhennys kuukausittain. Jos ois vuokralla niin sama raha menis tosiaan kuitenkin. Kun laina on maksettu, niin kämppä on oma ja rahat ei ole menneet vaan "ilmaan". Negatiiviset puolet omassa kämpässä on pirullinen ylämäki talvisaikaan ja hillitön määrä ruohonleikkuuta. (Tänään ja eilen ajoin nurmikkoa ekaa kertaa tälle kesälle ja sehän meinas olla jo vähän pitkää...)
Kämppään otin reissutöissä ollessani yhdeksi kesäksi alivuokralaisen, jonka piti maksaa sähkö ja tehdä jotain pientä korjausta.... Oikein mitään se ei saanut aikaan ja omat ja toisten tavarat menivät sillä sekaisin. (Mun kamat oli parissa huoneessa.) Ilmotin loppukesästä syksyllä sinne tulevan toisen henkilön kuukaudeks. Loisittuaan kesän se lopulta häipyi ja katosi kuin pieru saharaan. Jätti sähkölaskutkin mun maksettavaks eikä vastannut enää koskaan viesteihin tai puheluihin. Sama tyyppi meinas hävittää kotitalonsa jättämällä laskut maksamatta ja sen pelastivat sen porukat maksamalla laskut ja siirtämällä talon toiselle henkilölle. Jos vuokralaisen otatte, niin tehkää siitä viralliset paperit...

Tämä on hiukan kaksipiippuinen juttu

Molempia kokeilleena sanoisin että riippuu ihan kämpästä ja naapureista.
Vuokra-asunnosta voi aina lähteä läiskimään jos ei tykkää ja korjaukset sun muut menevät jonkun toisen piikkiin.
Omassa kämpässä (kuten muutkin ovat todenneet) taas saa remontoida miten haluaa ja koko ajan maksat "itsellesi".

Mutta minun tapauksessani ongelmana oli (pääasiallisesti) naapurit, jotka päättivät että heidän kämppä -> he saavat tehdä ihan mitä haluavat ja jos ei muut tykkää niin ME TAPETAAN TEIDÄT! (sananmukaisesti; naapurissa oli minuakin pidempi miehenroikale, joka oli uhannut tappaa suunnilleen jokaisen asuntoyhtiön naisen jos tulevat valittamaan mistään melusta jne.)
Vuokrakämpästä tuollaiset periaatteessa helposti pois, mutta mites omistuskämpästä?

Tosin Helsinki muutenkin ahdisti minua, joten osien summa jne.

Muttamutta. Kaveri-pariskunnalla on talokuume, ja aikalailla Turun keskustassa olisi paritalo, ja he kysyivät kiinnostaisiko minua kenties ottaa taas lainaa...laskeskelin että vuokra-lyhennykset olisivat myös aika säälliset...

Me ostettiin viime keväänä oma asunto, tai no ei vielä olla tehty kauppoja mut tarjous on hyväksytty joten jos mikään ei mene vikaan niin ensi kuussa ollaan asunnon omistajia.

Sopivan asunnon löytäminen oli yhtä ..ttiä, mä ainakin aloin olla jo todella kypsä asuntonäytöillä ravaamiseen ja tarjousten tekemiseen. Me etsittiin yli 50 neliöistä kaksiota/kolmiota Tampereen alueelta poislukien muutamat alueet. Ja hintaa alle 140 tuhatta. Vaihtoehtoja kyllä oli, mutta niitä mahtui jos jonkinlaisia noihin kriteereihin. Yhdestä asunnosta tehtiin parikin tarjousta, jotka eivät menneet läpi. Kyseessä oli Kiinteistömaailman tarjouskauppa- kohde ja mulla ei ainakaan ole mitään hyvää sanottavaa tuosta systeemistä. Kun sanottiin asunnon välittäjälle, ettei enää olla tekemässä tarjousta niin heppu rupesi siinä vaiheessa avautumaan, että asunnon realistinen arvo on ainakin 20 tuhatta enemmän kuin mitä tarjottiin. Mä en jotenkin ymmärrä et miks pitää sit laittaa lähtöhinta niin paljon alhaisemmaks jos haluaa kuitenkin pari kymppiä enemmän. (tai sit en oon vaan jotenkin tyhmä kun en tajuu)

Yhdestä kivasta asunnosta löytyi hometta, joten se sai jäädä välittömästi. Onneksi ei ehditty tekemään tarjousta siitä. Kierrettiin lähemmäs 15 asuntoa ennen hyvän löytymistä. Monet näyttivät paperilla tosi hyviltä, sijainti, neliöt, hinta, mutta paikan päällä "se jokin" vaan puuttui. Kun sopiva oikea asunto löytyi niin sen tunsi kyllä välittömästi, että tässä se nyt on eikä tarjouksen tekemistä tarvinnut miettiä vaan soitimme myyjälle heti kotiin päästyämme, että tehtäiskö kaupat.

Tarjouskauppa on kyllä ihan persuuksesta. Sillä halutaan vaan saada ihmiset kiinnostumaan nettiä selaillessa asunnosta ja myyjä ja välittäjä ovat sopineet etukäteen minkä alle tarjousta ei hyväksytä.

Mun ja pankin kotiin on tulossa putkiremppaa. Riemu oli jo tiedossa. Jään odottelemaan kokouksia ja mahdollisia lisätietoja ajankohdasta. Pistän toivoni kesään, niin saisi hyvän syyn matkustella paikasta toiseen... Olla remontti-irtolaisena.

Minä nyt laitan tämän tänne, kun en jaksa aloittaa uutta ketjua.

Onko kenelläkään kokemusta asumisoikeusasunnossa asumisesta ja sellaisen "omistamisesta"? Sehän on siis ikään kuin omistamisen ja vuokraamisen välimuoto. Asunnosta maksetaan joku parikymmentä tuhatta ja sitten maksetaan sen lisäksi "vuokraa", jonka pitää olla paikkakunnan vuokratasoa halvempi. Mulle on epäselviä sellaiset asumisoikeusasujan perusoikeudet ja -velvollisuudet. Ja vähän ne hyödyt ja haitatkin. Ilmeisesti sitä asuntoa ei kuitenkaan voida myydä alta.

Jotenkin se kiehtoisi mua vaihtoehtona, kun mikään satojen tuhansien velkavankeus ei mua ihan hirveästi houkuta...

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kavereita on asunut asumisoikeusasunnossa ja osaomistusasunnossa. Molemmat ovat tykänneet siitä, että pienellä pääomalla pääsee kiinni ja vastike on jonkin verran halvempi kuin vastaavankokoisen vuokra, muttei välttämättä mitenkään järisyttävän halpaa kuitenkaan. Kiinnityspääoma kasvaa korkoa kuulemma ihan mukavasti, joten jos on sen 20k ylimääräistä rahaa niin asumisoikeusasunto on ilmeisen hyvä asumismuoto. Osaomistusasuntoa tietääkseni voi myös laittaa ja remontoida kuten omaa. Molemmat luullakseni on sellaisia, ettei niitä voi myydä alta, eli ne on rakennettu nimenomaan asumisoikeustarkoitukseen ja ne omistaa jokin säätiö tai taloyhtiö, eikä yksityinen.

Mun ymmärtääkseni myös asumisoikeusasuntoon voi tehdä jotain pientä remonttia, mutta sitä taas säätelee sen omistajan jotkut vaatimukset. Ainakin kaverini korvasivat asunnossaan olleen muovimaton laminaatilla. Ja ilmeisesti siinä kohtaa, kun asunnosta muuttaa pois, niin se remontin aiheuttama "parannus" jotenkin lasketaan siihen palautettavaan asumisoikeusmaksuun mukaan.

Asumisoikeusasunnoista en tiedä mitään, mutta heitän ilmoille kysymyksen, joka on mua askarruttanut:

Miksi ihmiset pelkäävät ottaa lainaa?
Kun asiaa ajattelee järjellä, niin jossainhan sitä aina kuitenkin pitää asua ja siitä asumisesta pitää maksaa. Miksei sitten voisi maksaa lainaa takaisin sen sijaan, että maksaisi vuokraa? Ne sadattuhannet siihen hommaan joka tapauksessa ajan mittaan uppoavat.

Mua ahdistaa olla velkaa kenellekään mistään. Vuokraa maksaessani mun ei tarvi ajatella sitä yhtään sen pidemmälle. Jos maksaisin lainanlyhennyksiä, niin siellä olisi joka kuukausi noin 200000 euroa isompi lasku kuin mitä mulla on varaa maksaa. Vuokra nollautuu aina kun sen maksaa. Lisäksi mulle on kyseenalaista se, että miksi se asunto pitäisi itse omistaa? Ei siitä pääse kuitenkaan eroon sitten. Vuokra- tai asumisoikeusasunnosta sentään pääsee poiskin halutessaan.

Lyyra kirjoitti:Lisäksi mulle on kyseenalaista se, että miksi se asunto pitäisi itse omistaa? Ei siitä pääse kuitenkaan eroon sitten. Vuokra- tai asumisoikeusasunnosta sentään pääsee poiskin halutessaan.

Pääseehän siitä myymällä. Toki on se mahdollisuus, että se ei mene kaupaksi, mutta aika harvassa varmasti ovat sellaiset asunnot, jotka ei ikunakuunakullanvalkeana mene kaupaksi.

Mutta joo, ymmärrän tavallaan sen, että ei vaan halua olla velkaa. Onneksi on erilaisia vaihtoehtoja, niin kaikille löytyy se, mikä tuntuu parhaimmalta.

Ostaisin oman mielelläni, mutta näin yksineläjänä ja Etelä-Helsingissä vuokralla asuvana tämä paikallinen hintataso vain on sellainen, että karkaa kaikki vaihtoehdot käsistä. Enkä halua minnekään Kehä 3-kupeeseen tai Kontulaan.

Ehkä se lainanottamisen pelko heijastelee tällä ikäpolvella lapsuuteen.
Laman aikaan kun niiden lainojen korot hyppäsi pilviin ja kävi miten kävi. Meillä ainakin kävi kaikkea muuta kuin hyvin ja mä kuulun siihen sakkiin joka ei halua ottaa pankista lainaa. Jo opintolaina oli tosi ison kynnyksen takana ja sen tuoma stressi ja taakka oli kamala. Joka kuukausi mietin pärjäisinkö ilman sitä lainarahaa.

Kun taasen mun kymmenen vuotta nuorempi veli ottaisi asuntolainan heti, jos vain pankki sen myöntäisi. Viimeeksi oli pankin täti sanonut ettei heiltä saa asuntolainaa alle 25-vuotiaana

Ottaisin kyllä lainaa, mutta kun sitä ei saa tarpeeksi ilman takaajia tai muita vakuuksia, että sillä säädylliseltä alueelta Helsingissä saisi mitään 15 neliön koppia tai 25 neliön putkiremonttipommia isompaa.

Lumikki75 kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Lisäksi mulle on kyseenalaista se, että miksi se asunto pitäisi itse omistaa? Ei siitä pääse kuitenkaan eroon sitten. Vuokra- tai asumisoikeusasunnosta sentään pääsee poiskin halutessaan.

Pääseehän siitä myymällä. Toki on se mahdollisuus, että se ei mene kaupaksi, mutta aika harvassa varmasti ovat sellaiset asunnot, jotka ei ikunakuunakullanvalkeana mene kaupaksi.

Mulla ainakin on lähipiirissä niin monta tapausta, jotka eivät ole saaneet asuntojaan kaupaksi, että ei jotenkin huvita riskeerata. Paitsi onhan se tavallaan myös sijoitus. Mutta sitten on ne vuokranantajan velvollisuudetkin, jotka ei myöskään ihan hirveästi kiinnosta...