forde.munfoorumi.com

Otsikko selittää ketjun aiheen.

***

Nyt pitäisi saada kehiteltyä kaneille kunnon kesäaitaus. Talven ovat pupsit asustelleet navetassa. Virittelin niille tässä keväällä navetan ovelle tuollaisen pikkuaitauksen, ja hyvällä säällä ne ovat voineet loikkia halutessaan siellä. Mutta nyt on siis tarkoitus rakentaa oikein kunnollisen kokoinen aitaus pupseille.

Pupulit ovat aika mahdottomia kaivamaan. Navetasta on osa maalattialla, ja sekös pupuleja innostaa. Nyt ne ovat kuitenkin kaivaneet sen verran paljon maata sieltä, että alkaa pelottaa navetan perustusten puolesta. Miten kaksi tuskin kilon painoista tyyppiä voikaan olla noin tehokas maanmuokkaustiimi!

Kesäaitauksessa pitää juuri ottaa huomioon tuo kaivuun tarve, mutta sitten myöskin se, etteivät pupulit kaiva itseään aitauksesta kettujen suuhun. Vaihtoehtoina ovat joko a) maahan upotettu aitaus tai sitten b) aitaus jossa on verkkopohja ja erillinen kaivuuosio. Ja tietty sekin, että täällä liikkuu paljon kissoja. Katto on siis aitauksessa oltava.

Ekalla pupujen kesäkodilla oli mittaa 3mx1,5m, ja sitten lisäksi sellainen isompi pohjaamaton aitaus, jossa puput saivat olla päivisin, kun olimme itse kotona. Nyt olisi tarkoitus tehdä oikein kunnon kirmailuun kelpaava aitaus. Tulossa on siis mittava projekti!

Meilläpä oli sattuneesta syystä Lapin tuliaisina herkullista poronlihaa, semmoista suolattua ja kuivattua - äiskä sanoi sitä voimalihaksi
No kuitenkin, oli siis tuo lihakimpale ja se oli sijoitettu äiskän laukkuun, sehän ei miksikään mene kun on kuivattua ja suolaista jne. Maanantaina minä läksin töihin ja heräsi vasta joskus iltapäivällä, kun kissat ja koira huusivat vettä pitkin kämppää. Ette voi arvata, mitä nämä luomakunnan tihutyöläiset olivat tehneet No, jotenkin olivat saaneet äiskän laukun auki ja siinä ovat varmaan kissat ja koirat herkutelleet ja paiskanneet tassua. Koko kimpale oli hävinnyt ja elukoilla kamala jano - mitään muuta se ei onneksi aiheuttanut, olisihan siitä voinut seurata vaikka mikä ribularalli.

Loistoketju!

Meillä oli taas tänään pikku puutarhuri ollut vauhdissa. Mä olin aiemmin laittanut joutilaita idätyskippoja multineen roskapussiin, kun olivat aikansa palvelleet ja risoja. Tyhmyyttäni olin tietenkin unohtanut pussin eteisen nurkkaan... Tulin äsken töistä, ja vastassa oli täysin viattoman näköinen, mutta korviaan luimisteleva hauva, ja eteinen täynnä multaa ja purkinriekaleita. Oli vissiin taas ollut tylsä ilta.


Mä luulen, että mulle tulee toinen hauva. Ei nyt ihan heti, mutta jos vuoden sisällä tästä. Erehdyin ilmaisemaan pentukuumeeni hauva-aiheisella foorumilla, ja samana iltana tuttu mäyriskasvattaja oli laittanut mulle pentukuvia, että tällaisia olisi, tuutko hakemaan. Hirveän suloisia pikkunagei, mutta mä luulen että kuukausi on mulle liian lyhyt aika säästää pennun hinta kasaan, ellen halua olla hulttio ja jättää vuokraa sun muuta oleellista maksamatta. Toinen tuttu pisti viestiä, että älä sitten ihmettele, jos loppuvuodesta käy kutsu pentuja katsomaan, ja tänään oli vielä veljen tyttis ilmoittanut, että on alustavasti varannut mulle corginpennun omalta nartultaan, joka todennäköisesti lisääntyy syksyllä. Ah ja voih! Ottaako toinen nakki, vai pitäisikö siirtyä vähän isompaan ja karvaisempaan? Hirveän kivaa, joka tapauksessa, että mua pidetään sen verran hyvänä koiranomistajana, että mulle olisi useampikin ihminen ihan itse tarjoamassa penskaa, niin että voin rauhassa miettiä ja valita. Hauva kuitenkin ihan selvästi kaipaa seuraa, ja samalla vaivallahan se toinen menisi kuin ensimmäinenkin...


Mun ei kyllä pitänyt ottaa sitä toista. Mutta näinhän tässä aina käy.

Meidänkin koira tykkää poron kuivalihasta kuin hullu puurosta.
Sillä otti vapun aikaan kuulemma helle vähän voimille (pappa täyttää ensi kuussa 15), joten toivottavasti kesästä selvitään. Vanhahan se on on, mutta silti olisi vielä niin kiva päästä vähän rapsuttelemaan.

Kun meillä oli 2 pupusta, niin niille tehtiin kananverkosta n. 1m x 1,5m x 2m. Siihen tehtiin sisälle kaksi kerroksinen mökki. Kananverkkoa oli siis pohjassa, seinissä ja katossa ja varsin kätevä se olikin, sillä häkkiä pystyi siirtämään pitkin nurtsia ja samalla siivottua papanat edellisestä paikasta. Kun joku oli pitämässä pupuja silmällä, ettei ne kaiva itseään karkuun, ne laitettiin välillä isompaan yksinkertaiseen aitaukseen juoksentelemaan.

Mä olen niin iloinen, että olen saanut koiriini luotua hyvän luottamussuhteen. [superhymy][/superhymy] Että tottelevat iloisesti ja ovat extra onnellisia ja kaikilla on kivaa. [superhymy][/superhymy] Vaikka aina ovat olleet tottelevaisia ja mukavia niin nyt ne vasta ovat extra mukavia elikoita. Huomaa kun harvoin kotona on, niin noihin otuksiin painostaa enemmän ja tulee vietettyä paljon yhteistä aikaa silloin kun se on mahdollista. Nyt onkin selkeä ero siihen, vaikka ennenkin niiden kanssa kaikkea pulasi, niin nyt se on paljon.. paljon enemmän... noh. Siis kun on ollut ikävä niin sitä niin riemuissaan niiden kanssa leikkii ja touhuaa. Menipäs tämä hankalasti selitettäväksi asiaksi.

Kissat majailevat edelleen äiskän luona autottomuuden vuoksi, eli en ole saanut muutettua niitä kotiin.
Oli ikävää yksin kotona, pakkasin mukaan kisuille kuivattuja kaloja ja lähdin äiskälle viettämään iltaa
näiden kanssa. Olinkin jo unohtanut, kuinka paljon vesselit rakastavat noita kuivattuja kaloja! Viimeksi
olen ostanut niitä varmaan vuosia vuosia sitten, kun kisut eivät vielä minun olleet, vaan niitä hoitaessani
lahjoin ne pitämään minusta.

Toinen juttu on kantokoppa-asia. Lainasin hyväuskoisena omaani eräälle tyypille, enkä ole sitä sen jälkeen
nähnyt - valjaissa en kissoja lähde julkisilla kuljettamaan äiskältä kotiin! Kävin tänään työpäivän ratoksi
Honkkarissa ja mitä siellä olikaan ! Kissoille, tai paremmin ilmaistuna kissojen kantokopalle suunnitellut
rattaat! Eli sellaiset lastenrattaiden tyyppiset, johon sijoitetaan rattaisiin kuuluva kantokoppa, tarpeeksi
tilava vaikka kahdelle. Aivan tajuttoman makeat! :D Varmasti nauraisivat kun kissoja lykkisi rattaissa,
ajatelkaa esim. tilannetta kun olisin nousemassa junaan, pälyilisin anovasti ympärilleni jos joku sattuisi
avuksi toisesta päästä nostamaan kuin lastenrattaita - joku tulisikin auttamaan, ja kissat rääkäisisi nostaessa :D
Että tämmönen yyhoo-mamma vai? Käytännölliset kahden kissan omistajalle jos tarvitsee matkustaa, varmasti.

Noita ratasvirityksiä on nykyään koirillekin. Onhan ne ihan pirun nolot, mutta kyllä mä toisaalta ymmärrän niiden hyvätkin puolet. Mun piski ei paina kuin seitsemän kiloa, mutta en mä sitäkään jaksa kovin kauas boksissa kantaa (puhumattakaan siitä, miten yhteistyöhaluinen se on moiseen matkustustapaan), ja jo junassa reissatessa tuntuu välillä, että ylimääräinen käsipari olisi tarpeen. Useamman koiran kanssa ongelma varmasti vaan korostuu. Noita rattaita on alkanut näkyä varsinkin koiranäyttelyissä, missä ne on kiistatta näppärämmät kuin se että pitäisi ensin raahata painava häkki ja lauma koiria näyttelypaikalle, ja sitten aloittaa pystytysrumba.

Mä voisin ihan hyvin kuvitella hankkivani sellaiset vielä joskus. Ja kun kerran ruvetaan noloilemaan, niin varmasti ostaisin ihan vittuillaksenikin oikein törkeän pinkit ja söpöt. Siellä saisi hauvat sitten nököttää, ja mä lykkisin niitä pitkin katuja kuin parempikin perheenäiti.

No noi oli just sen kokoiset, joissa on tilaa pienelle koirallekin.
Aihetta ryhdyin kaupasta töihin palattuani internetistä tutkimaankin, ja kuten sanoit,
näyttelykoirille varsin käteviä, jopa kaksikerroksisia häkkyröitä löytyi.
Mäkin voisin harkita rattaita, kaksi kisua yhdessä (varsinkin toisen ollessa vähän öh.
pyöreämpi) painavat paljonlaisesti.

Tuommoset rattaat on kyllä aika hulvattoman kuuloiset :D Linja-autossa kulkiessa joillakin on kissoja ihan sylissä matkustamassa, jollakin tytöllä nökötti kissa joskus olkapäällä ihan kiltisti. Ja se kissa tuijotti minua koko matkan ajan :D Ehkä se huomas, että oon ihan kissamummo.

Lasketaanko hevosetkii lemmikeiks? No tulinpahan ilmottelemaan silti. Meillä on siis nyt vuoden ikäinen varsa ja sen emä, 17-vuotias muori. Varsa on ilmotettu näyttelyihin tämän kuun 20. päivä :D Kääk! Jännittää, että mitenkä se teinix siellä sikailee, kun en pääse ite paikalle tenttien takia.

Havaitsin toissa yönä viiden aikoihin, että meidän kollipoika onkin aika ovela jätkä.
Meillä on tapana yleensä jättää kissit yöksi makkarin ulkopuolelle, koska sitä parhaassa tapauksessa koko yön kestävää biletystä ei jaksa erkkikään. Ja yleensä kissit myös ovat ihan kiltisti tyytyneet remuamaan muissa huoneissa. Noh. Toissa yönä kollipoika päättikin sitten, että hän tahtookin makkariin, NYT. Alkoi armoton oven raapiminen ja maukuminen. Kyllähän siihen nyt herää, mutta oltiin miehen kanssa kuin ei oltaiskaan.
Ja sitten! Kollipoika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Löysin meinaan viime vuonna luontopolulla retkeillessäni sinne läheiseltä golfkentältä singonneen pallon ja toin sen kissin leluksi. Niin eiköhän herra ala sillä mätkiä ovea. :D KOPS, KOPS, KOPS! :D

No joo. Mies kävi sitten nappaamassa pallon pois ja heittämässä kisseille vähän kuivaraksuja, niin johan hiljeni. :D

elegia kirjoitti:Ja sitten! Kollipoika ottaa järeämmät aseet käyttöön. Löysin meinaan viime vuonna luontopolulla retkeillessäni sinne läheiseltä golfkentältä singonneen pallon ja toin sen kissin leluksi. Niin eiköhän herra ala sillä mätkiä ovea. :D KOPS, KOPS, KOPS! :D

No joo. Mies kävi sitten nappaamassa pallon pois ja heittämässä kisseille vähän kuivaraksuja, niin johan hiljeni. :D

:D

Mä hämmästyn toisinaan kun löydän yöpöydän laatikosta jotain omituista, esim. pullonkorkin tai palan muovitikkua tms. Sitten muistan että niin, taisinkin yöllä puolitokkurassa käydä korjaamassa kissalta metelintuottajan pois.

Joskus herään suihkupullo viereltäni sängyltä. Kissa tykkää silloin tällöin (lue: usein) herättää mut raapimalla verhoa. Toisinaan se roikkuu puolivälissä verhoa, toisinaan vaan istuu ikkunan edessä, pitää tassua verhoa vasten ja maukuu katsoen samalla kohti että miten on, nousetko vai ryhdynkö toimiin. Siispä pidän aina sängyn vieressä suihkupulloa, sitä kun vähän vilauttaa katille niin homma keskeytyy. Joskus väsy yllättää kesken taistelun, joten pullo jää nukkuvan käteen.

Sainpas jotain tänään aikaiseksi, eli myrkytettyä koirat. Aivan, eikös olekkin kamalaa. Käsittelin niiden turkit punkintorjunta-aineella. Ja se vasta kamalaa myrkkyä se, mutta kun toiselta koiralta nyppäsin jo toisen purkin tämän päivän aikana, totesin että nyt täytyy toimia. Kaapista löytyi Frontline pet nimistä suihkettä, jonka apteekissa sain käteeni tiedusteltuani jotain punkkipannan tapaista. Nillä ei ollut pantoja. No tuota suihketta en ole aikaisemmin ole käyttäny luettuani mitä turvatoimia ja suojavarusteita se edellyttää. Sitä ei saa suihkuttaa periaatteessa mihinkään elolliseen, mutta koiran turkkiin kyllä ja se pisti epäilyttämään.
Nyt vasta kaivoin tuon tosiaan esiin ja haluaisinkin kysyä, että onko jollain kokemusta tuotteesta?
Entäs punkkipannoista? Niiden hankinta on nyt ajankohtainen.

Meillä aikoinaan punkkipannat toimivat ihan loistavasti, vaikka pitkäkarvaisella koiralla toimivuutta
ainakin minä epäilin kovastikin. Koko kesän se piti punkit lähes kokonaan poissa, vaikka nuo
kesät vietettiin saaristossa ja järville ja metsissä. Toisella koiralla ei sitten taas tuntunut oikein
toimivan, vaikka uskoakseni olivat samaa laatua. Jollekin edesmenneelle koiralle mummilassa
käyttivät jotain mystistä tököttiä, jota laitettiin niskaan (?) kerran (?) tai pari kesässä, ja aine
levisi itsestään (?) koko turkkiin. Jep, täsmällistä, mutta muistelisin että tuommosta se oli.

Eli periaatteessa sen pannan täytyisi toimia nenästä hännänpäähän? Periaatteena, että se päästää mömmöjä tasaisesti koko vaikutusajan? No ei tässä auta kuin hommata ne pannat, kun tuo suihke tuntuu kerta annoksena niin tujulta satsilta.
Varsinkin toinen koirista tuntuu keräävän itseensä kaikki punkit, mitä luonnosta löytyy. Tosin se on kovempi möyrimään pusikoissa ja heinikoissa kuin toinen.

Kuinkahan pitkään kestää huomata, että lemmikki olisi saanut puremasta borrelioosin tai muun kamalan tartunnan pöpön? Tuntuisi vain pahalta jos oireita ei huomaa ajoissa ja jotain sattuu. Emme ole kyllä borrelioosin riski alueella, mutta ei sitä koskaan tiedä. Tietenkin pirautan heti eläinlääkäriin, jos jotain outoa ilmenee.

Borrelioosihan saattaa muhia vuosiakin, ennen kuin sekalaiset oireet ajavat eläinlääkäriin ja taudinkuva lopulta saadaan selville. Kaverin welshi on just saanut borrelioosidiagnoosin, sitä ennen ihmeteltiin pitkään, mikä on kun nivelet kremppaa ja muutenkin koira on kovin kipeän oloinen.

Mun piski on onneksi pieni ja lyhytkarvainen, niin että siitä ne punkit löytyy helposti. Eri asia sitten, miten helpolla ne saadaan irti... viimeksi tarvittiin kolme aikuista ihmistä, ennen kuin punkki irtosi korvan juuresta. Yksi piti kiinni koiran kropasta, toinen piteli päätä ja peitti silmät, ja kolmas käytteli pinsettejä...

Mä olen tuikkinut tuon niskaan niitä apteekista saatavia liuoksia, jotka leviää iholle. Ihan hyvin ne tuntuu toimineen, eikä onneksi ole aiheuttaneet mitään ärsytysoireitakaan koiraan. Punkkipantaa mä en oikein halua hommata, sekin kun saattaa pitemmän päälle tehdä ihottumaa ja mun kuuleman mukaan osa niistä haisee tosi voimakkaasti ja omituiselta. Niskatököttien vaikutusta toki saattaa heikentää sekin, että hauva on kesäisin joessa melkein joka päivä, eli punkkeja on kytättävä joka tapauksessa.

Deni kirjoitti:Borrelioosihan saattaa muhia vuosiakin, ennen kuin sekalaiset oireet ajavat eläinlääkäriin ja taudinkuva lopulta saadaan selville. Kaverin welshi on just saanut borrelioosidiagnoosin, sitä ennen ihmeteltiin pitkään, mikä on kun nivelet kremppaa ja muutenkin koira on kovin kipeän oloinen.

Onko welshi sitten mimmosta hoitoa saanut?

Mitä mä kuulin, niin hoito on lähinnä antibiootteja - tujuilla annoksilla ja pitkällä kuurilla. Välttämättä sekään ei sitten auta, pitää katsella ja odotella ja sitten aloittaa lääkkeet uudelleen ellei koira parane.

Viimeisimpiä uutisia en nyt olekaan kuullut, paitsi että koira on varsin huonona edelleen. Kurja tauti.

Meillä on käytetty Exspot-nimistä punkkikarkoitelitkua kahtena kesänä.
Melko myrkkyä sekin, mutta en tiedä onko siitä ollut hyötyä. Punkkeja ei ole koirasta löytynyt kertaakaan kohta 15-vuotisen uransa aikana, ja suurimman osan ajasta ollaan menty ihan ilman myrkkyjä.

Asian vierestä: koirani oli ottanut vähän lämpöshokkia vapun pyhinä, ei meinannut päästä ylös liukkaalta lattialta päiväunilta.
Vähän huolettaa, mutta ei paljoa. Toivon ja luotan, että koirani sopeutuu lämpöön, kunhan sitä kestää vähän pidempään. Vanha pappa on vanha pappa, mutta sitkeä sissi se on ollut ihan aina, eikä kyllä hevillä luovuta.

Silti pitää pitää varalta peukkuja, ettei mitään yllättävää satu poissaollessani.

shaana kirjoitti:Jollekin edesmenneelle koiralle mummilassa
käyttivät jotain mystistä tököttiä, jota laitettiin niskaan (?) kerran (?) tai pari kesässä, ja aine
levisi itsestään (?) koko turkkiin. Jep, täsmällistä, mutta muistelisin että tuommosta se oli.

Olisko Switch Pour Onia? Sitä saa vain eläinlääkäreiltä reseptillä. Karjalla käytetään vastaavana tuotteena Coopersect:iä, eli kerran kuussa kaadetaan eläimen niskaan tai osittain selkään annos ainetta, joka imeytyy verenkiertoon ja tehoaa kaikkiin vertaimeviin hyönteisiin.

muoks Ja oon tähän aiheeseen tutustunu, koska hevosilla on kesällä tosi tukalat oltavat ötököiden kanssa ja niille tuota Switchiä käytetään. Hevosille ei periaatteessa saisi tuota Coopersect:iä käyttää, koska sitä ei ole testattu ollenkaan hevosia varten, mutta osa kuitenkin käyttää silti. Ja enpäs ookaan tuosta reseptin pakollisuudesta nyt varma, semmonen mielikuva vaan ollu...

Viisauden Lähde kirjoitti:

shaana kirjoitti:Jollekin edesmenneelle koiralle mummilassa käyttivät jotain mystistä tököttiä, jota laitettiin niskaan (?) kerran (?) tai pari kesässä, ja aine levisi itsestään (?) koko turkkiin. Jep, täsmällistä, mutta muistelisin että tuommosta se oli.

Olisko Switch Pour Onia? Sitä saa vain eläinlääkäreiltä reseptillä. Karjalla käytetään vastaavana tuotteena Coopersect:iä, eli kerran kuussa kaadetaan eläimen niskaan tai osittain selkään annos ainetta, joka imeytyy verenkiertoon ja tehoaa kaikkiin vertaimeviin hyönteisiin.

Enpä keksinytkään lainata edelliseen postiini tuota shaanan juttua, mutta sitä vaan piti sanomani, että mainitsemani Exspot toimii juuri tuolla tavalla. Tai no, koiran turkkiin tehdään suora jakaus selkään ja aine tiputellaan pikkutipoittain iholle pitkin jakausta. Sitten piti välttää muistaakseni päivän verran kastumista ja koiran rapsuttelua ja muuta. Ja suositus oli muistaakseni, että kuukauden välein pitäisi käsittely uusia.
Kissoille ja pienille koiraroduille sitä ei saa käyttää.

Lyyra kirjoitti: Sitten piti välttää muistaakseni päivän verran kastumista ja koiran rapsuttelua ja muuta.

Tuossa punkkisuihkeen ohjeessa, jota siis käytin, pitäisi olla tyyliin avaruuspuku päällä ennen kuin korkkia voi edes avata.
No mitäs kun koira kuitenkin nuolee ja lipsuttaa itseään, niin se saa varmasti nieltyä noita myrkkyjä. Ja nuo myrkyt, mitkä tappavat punkit ja muut ötökät, eivät varmaankaan sisällä hirveästi terveyttä edistävää vaikutusta.

T: Eroon lisäaineista-kamppajan kannattaja.

Toisaalta, vähäiset annokset nuita myrkkyjä on parempi kuin borrelioosi.

Meille tulee kaverin kissa ensi viikoksi hoitoon! Jee! Täytyy vaan toivoa ettei allergia ylly kovin pahaksi tuona aikana. Kisu on ollut meillä aiemminkin, ja se meni ihan hyvin kun ei päästetty sitä makkariin. Ja jäihän sille silti koko alakerta. Ja oikeastaan se vietti suurimman osan ajasta pihalla kuitenkin. Mijau!

Mulla on ollut hyvin harmillinen äitienpäivä.
Toinen kitsu tippui viime yönä parvekkeelta ja on edelleen kadoksissa. Koko päivä on kaivettu kaikenmoisia kolosia ja pihoja ja kyselty
ihmisiltä kuvan kanssa josko joku olisi jossain nähnyt. Huomenna äitee vie ilmoituksia kauppoihin, että on ilmoitukset heti aamusta, eikä tarvitse odotella kun pääsen töistä.

Olin vahingossa nukahtanut parvekkeen ovi auki ja jostain syystä kissa, joka ei ikinä kuikuile siellä, on sieltä nyt tullut alas. Harmittaa, pelottaa ja on muutenkin aivan kauheeta. Yöllä olin tunnin huutelemassa siinä pihamaastossa, mutta ainoa mitä näkyi, oli siili. Se siili on taatusti kitsun pelästyttänyt johonkin.

Täytyy vain kokoajan uskotella itselleen, että se löytyy jostain hengissä. Mutta silti käy mielessä, että miten paljon se mahtaakaan pelätä.

:/

Mulla on ollut hyvin harmillinen äitienpäivä.
Toinen kitsu tippui viime yönä parvekkeelta ja on edelleen kadoksissa. Koko päivä on kaivettu kaikenmoisia kolosia ja pihoja ja kyselty
ihmisiltä kuvan kanssa josko joku olisi jossain nähnyt. Huomenna äitee vie ilmoituksia kauppoihin, että on ilmoitukset heti aamusta, eikä tarvitse odotella kun pääsen töistä.

Olin vahingossa nukahtanut parvekkeen ovi auki ja jostain syystä kissa, joka ei ikinä kuikuile siellä, on sieltä nyt tullut alas. Harmittaa, pelottaa ja on muutenkin aivan kauheeta. Yöllä olin tunnin huutelemassa siinä pihamaastossa, mutta ainoa mitä näkyi, oli siili. Se siili on taatusti kitsun pelästyttänyt johonkin.

Täytyy vain kokoajan uskotella itselleen, että se löytyy jostain hengissä. Mutta silti käy mielessä, että miten paljon se mahtaakaan pelätä.

:/

Ei sellaista mahdollisuutta ole, että kissa pääsisi naapurin parvekkeelle kipuamaan?
Toivonmukaan lemmikki löytyy pian!