forde.munfoorumi.com

Puhutaan säästä! -ketjussa monet ovat sanoneet pitävänsä ukkosesta. Mikä on sinun suhtautumisesi kyseiseen sääilmiöön? Nautitko ukkosesta täysin siemauksin ja ihailet salamoita? Vai saako ukkonen sinut tutisemaan pelosta? Mitkä asiat vaikuttavat ukkosen aikaansaamiin tuntemuksiisi?

En pidä ukkosesta. Minua pelottaa jonkin verran ukkosella ja pihalle lähtemistä ukkosen aikaan en edes harkitsisi. En tiedä, mistä pelkoni johtuu. Koskaan minulle ei ole ukkosella tapahtunut mitään pahaa. Ukkosen lähestyessä alan pakonomaisesti laskea sekunteja salaman ja jyrähdyksen välillä. Noin kuuden sekuntin ero (eli salama on iskenyt noin parin kilometrin päähän) alkaa tuntumaan pelottavalta ja huojennus on suuri, kun ukkonen on viimein tiessään.

Mummani (isän äiti) pelkää ukkosta kovasti. Lähestyvät tummat pilvet saavat hänet tekemään ristinmerkkejä taivaalle ja jos ukkosta ei tule, mumma on todella helpottunut. Ukkosen tuleminen lähelle saa hänet toimintakyvyttömäksi. Toisaalta pelon ymmärtää. Mumman kotona kun on tullut hänen lapsuudessaan pallosalama kahdesti talon sisälle.

Äidilläni taas on aivan päinvastaisia kokemuksia ukkosesta. Mökillä ollessa heidät herätettiin lapsuudessa kovalla ukkosella ihailemaan mereen lyöviä salamoita. Ukkonen oli kaunis sääilmiö eikä niinkään pelottava asia.

Minä pidän ukkosesta.

Se on jotenkin kiehtovaa, ei niinkään pelottavaa.

Pari kertaa on salama lyönyt lähelle taloamme silloin kun asuin vielä porukoiden luona. Toisella kerralla videot alkoivat kelata ilman, että siellä oli edes kasettia sisällä ja pikkuveljen paristoilla toimiva leikkikännykkä alkoi soida.
Toisella kerralla en edes tiennyt, että oli ukkonen, sillä ensimmäinen salama löi suoraan naapurimme vajaan, joka syttyi tuleen. Olin omassa huoneessani ja luulin, että joku heitti käsikranaatin ikkunani alle.
Molemmat kerrat tapahtuivat eri taloissa asuessamme.

Meitä on kotona neuvottu aina ottamaan kaikki sähköpistokkeet pois seinistä ukkosen ajaksi, ettei sähkölaitteet rikkoonnu. Tämä on ainut ärsyttävä asia ukkosessa, jos vaikka pitäisi samalla juuri esim. katsoa leffaa tai kirjoitella fordelle tms. Kuitenkaan en uskalla pistokkeita seinissä ukkosen aikana pitää, sillä aikaisemmin olen ollut todistamassa näitä salamaniskuja lähietäisyydeltä.

Pallosalamaa en ole koskaan nähnyt. Pienenä maalla ollessamme sillä kyllä onnistuttiin ainakin pelottelemaan meitä lapsia.
Kerran olen myös pyöräillyt ukkosta karkuun. Kaatosade seurasi minua noin 20 metrin päässä ja pääsin juuri ja juuri kotiin asti ilman kastumista. Sekin oli jollain tapaa hieno kokemus.

Pelkään ja samalla ihailen ukkosta.
Jos olen kaupungissa, niin menen yleensä parvekkeelle ihailemaan salamointia, mutta jos olen vanhempien tai isovanhempien luona, niin pelkään ukkosta. Isovanhempieni taloon on tullut useamman kerran pallosalama sisälle ja lähes joka vuosi on puhelin tai modeemi jouduttu uusimaan ukkosen takia. Vaikka ukkosta ei ole lähimaillakaan, niin avojohdoissa se sähköimpulssi kulkee pitkän matkan takaa ja hajottaa aina jotain. Läheiseen sähkötolppaan on rakenneltu jos jonkinlaisia maadoitusrakennelmia, mutta ei niistä ole pahemmin ollut apua. Vanhempani asuvat lähellä paikkakunnan korkeinta kohtaa eli kirkkoa ja itse en todellakaan nauti siitä, että joskus joutuu näkemään ja kuulemaan salamoinnin ja jyrinän liiankin läheltä. Kauempaa katsottuna ukkonen on mielenkiintoinen esitys :D

Pahiten olen pelännyt, kun olen ollut maastopyörällä tuntureilla ukkosen alkaessa. Kaverin kanssa juostiin paniikissa puurajan alapuolelle ja unohdettiin fillarit rakan keskelle. Vaikka siitä fillarointireissusta on jo monta vuotta, niin edelleen sen pelon muistaa liiankin hyvin.

Mä tykkään ukkosesta. Se koko upea luonnon voimannäyttö on niin henkeäsalpaava kokemus, että en halua pelätä. Jos pelkäisin, menisi koko hieno juttu ohi suun.

Lumikki75 kirjoitti:Mä tykkään ukkosesta. Se koko upea luonnon voimannäyttö on niin henkeäsalpaava
kokemus, että en halua pelätä. Jos pelkäisin, menisi koko hieno juttu ohi suun.

Ukkonen on kuin luonnon uhittelua ihmiselle. Se on voima, jota ei voi valjastaa.
Kaipaan kesäisin kunnon salamointia ja jyrähtelyä. On mahtava tunne, kun ukkonen on
suoraan talon päällä (kunhan on muistanut ottaa telkkarin ja tietsikan pois seinästä),
sillä tuntuu kuin minä hetkenä hyvänse se voisi halutessaan hajottaa kaiken.

Tavallaan tykkään ukkosesta, mutta myös jonkin verran pelkään. Riippuu vähän tilanteesta, jos olen yöllä yksin kotona, olen hyvä lietsomaan itseeni paniikkia ihan mistä tahansa, myös ukkosesta. Mieluummin katselen ukkosta matkan päästä, eikä niitä ole ihan kohdalle osunutkaan kuin pari kertaa. Olen kai sitten asunut aina paikoissa, jotka ukkonen yleensä kiertää sivummalta.

Varmaankin osa pelosta johtuu kuulluista tarinoista. Isomummoon iski muinoin salama, ja pistorasiasta tulleita pallosalamoita on ainakin äiti nähnyt. Muutama vuosi sitten näkivät mökillä pallosalaman, se kulki maanpintaa myöten ja puunrungon viertä ylös, ja hävisi sitten. En haluaisi pallosalamaan törmätä, menisin varmasti ihan paniikkiin moisesta.

Minäkin tykkään ukkosesta kovasti, erityisesti silloin kun se on päällä son jotenkin niin jännä tunne. Toisaalta, ukkosta on myös mukava katsoa etäältä, esimerkiksi pari kesää sitten meillä oli oikein hauskaa kun satuttiin eksymään Kemin satamaan kahtomaan kun ukkonen mellasti merellä Tämän vuoksi ollaankin kovasti kirottu, kun kaikki myräkät ovat tämän ihmekaupungin kaukaa kiertäneet tänäkesänä, varsinkin kun meillon nykyseltään suora näköyhteys Ihmekaupunkin korkeimpaan rakennukseen (kaupunkintalo) joten voisi kuvitella että se vetää salamoita puoleensa

Pallosalamaa en ole koskaan nähnyt, mutta kovasti haluaisin mutta tuskin näen. Minun mummo puolestaan ei tykännyt ukkosesta yhtään. Syy tähän oli se, että aikoinaan hän oli ollut paikalla kun joku ukko oli talon ikkunasta uhonnut että iske prkle iske! ja niinhän se oli kuulemma sitten iskenytkin...

Kyllä mä pidän ukkosesta. Sitä on hieno katsella parvekkeelta. Paras se on silloin, kun se on ihan päällä. Tällöin menen yleensä ulos katsomaan, kun salamoiden lyödessä maa välkkyy punaisena. En vaan osaa pelätä ukkosta, vaikka mulle on kaikenmaailman tarinoita kerrottukin pallosalamoista ym. Kerran on omalla kohdalla ollu sellanen aika läheltä piti -tilanne. Oltiin kummin miehen kanssa rantasaunalla saunomassa, kun alkoi raju ukonilma. Kävimme vielä nopeasti uimassa (tiedän, ei fiksuimmasta päästä) ja saunoimme rauhassa loppuun. Juostessamme kaatosateessa autolle, iski salama viereisen kukkulan toiselle puolelle n. sadan metrin päähän. Maa tärähti kivasti ja täytyy sanoa, että sydän saattoi jättää muutaman lyönnin väliin, mutta kyllä me sitten vaan katottiin toisiamme ja todettiin, että "aika hieno, tais tulla suht lähelle."

Yks lapsi kysy multa kerran ukonilmalla, että ootko koskaan nähny pallosalamia. Vastasin, että yleensä kyllä vaan pötköissä ja siivuina.

Mä "pelkään" ukkosta. En voi sanoa pelkääväni sitä samalla tavalla kuin pelkään piikkejä, sillä ukkosen aikaan kykenen hengittämään, vaikka pulssi hipoo viittämiljoonaa (ainakin). Kuitenkin ukkonen aiheuttaa levottomuutta ja sitä pientä pelonsekaista olotilaa.

Eilen oli ukkonen. Siinä sitä mietin, että mikä tässä mättää, miksi sitä pelkää. Olin kävelemässä äidin luo, kun kuulin ensimmäiset jyrinät ja luulin että sekoan. Pistin vain tossua toisen eteen ja kokeilin olla ajattelematta. Eikä ollut edes kunnon pilviä, salamointia, pelkkää tasaista jyrinää vain.
Sitten taas kun olin kotiin suuntaamassa ja astuin ulos kaupasta jähmetyin ihailemaan äärettömän komeita pilviä. Sellaiset usean eri harmaan ja sinisen sävyiset, korkeat muhkeat ja ihan kuin jostain zeus-maalauksesta, jossa zeuksen vaunuina on tumman harmaat pilvet. Sitä seurasikin sitten kunnon jyrinä ja välke. Ja joka kerta kun välähti, pelästyin ja jyrinän aikana kädet hakeutui pakonomaisesti korville. Ja sitä yhtä iskua, joka iski ihan viereen ja pamahti samalla pelästyin niin, että heitin toista ihmistä paistinlastalla. Se aiheutti kyllä enemmän naurua kuin pelkoa.

Mutta en mä tykkää uuden vuoden tulituksistakaan. En ainakaan silloin, kun en näe mistä ne raketit lähtee tai mihin ne menee. Enkä siitä, että mut pelästytetään pitämällä jotain kovaa ääntä selän takana. Mun taakse ei saa hiipiä säikyttelemään, jos ei halua mustaa silmää. Se on ainoa mistä mä suutun ihan todella ja heti. Kaipa näillä on jotain tekemistä keskenään .

Pelkään ja rakastan yhtä aikaa. Jos ukkonen sattuu täällä kaupungissa tulemaan, niin saatan jopa siirtyä parvekkeelle ihailemaan salamointia sen suurempaa kauhua tuntematta. Mutta auta armias, jos satun olemaan kotikotona yksin, ja sattuu vielä olemaan yö. Pariin kertaan olen hypännyt tuossa tilanteessa autoon ja lähtenyt ajelemaan, kun ei ole kestänyt talossa olla.

Viime vuonna olin saada varoituksen, kun yövuorossa oli pakko käyttää tehokas työaika salamoiden ihailuun. Oli aivan uskomattoman hienoa, kun siinä syksyn pimeydessä lähestyvä ukkonen valaisi taivaan täydellisesti jatkuvan tasaisella salamoinnillaan. Eikä jyrinää aluksi kuulunut lainaakan. Vähän aavemaista, mutta äärettömän hienoa. Yksi niistä harvoista kivoista puolista syksyssä taitaakin olla elosalamat.

Mä pidän ukkosesta. Ukkonen on jännittävä ja se jännityksen, ehkä hieman pelonkin jos ukkonen on liian lähellä, tunne on kutkuttava. On kiva katsella salamoita ja laskeskella sekunteja jyrinään. Ukkonen on kiva.

Lauantaina mun oli tarkotus lähteä pyörällä huvilalle, mutta ulos mennessäni kuulin kaukaisen jyrinän. En sitten viitsinytkään vielä lähteä, kun kyseessä oli kesän ensimmäinen ukkonen kotikotona. Jäin seuraamaan ukkosen lähestymistä ja loppujen lopuksi seisoinkin ulkona puolitoista tuntia vain seuratakseni, miten pilvet liikkuvat ja mistä se ukkonen tulee ja mihin se menee. Ukkosen muodostumisen seuraaminen oli todella mielenkiintoista.

Odotankin, koska sattuisin olemaan kämpillä ukkosen tullessa kaupunkiin. Meidän parvekkeelta on todella hyvät näkymät kaupungin ylle ja täältä näkisi salamat hyvin. Tulispa ukkonen jo pian.

Tosin ukkonen on pelottavakin. Jos jyrisee oikein kovaa ja oikein lähellä, pelon tunne valtaa mut. Mieluummin seuraan ukkosta vähn matkan päästä ja nautin jännityksestä ja salamoinnista.

Minäkin pidän ukkosesta, mutta kun se räjähtelee täysillä pään päällä niin se on jo hivenen hermostuttavaa.
Kerran äiteen kanssa jutellessa kävi ilmi, että molemmilla on toisesta tietämättä samanlainen haave. Kun pääsis kovalla myrskyllä merenrantaan kalliolle seisomaan ja katselemaan ja nauttimaan myrskystä. Joskus tätä on yritetty toteuttaa, mutta myrsky on usein jo laantunut ja aurinko paistaa, ennenkuin päästään edes jonkun lätäkön varrelle.

Mummoni äiti koki kohtalonsa keinuessaan pihakeinussa. Salama iski ja tämän näkivät kaikki lapset, jotka siinä ympärillä leikkivät. Kaikki sisarukset ymmärrettävästi pelkäävät ukkosta.

Itse muistan hämärästi, kuinka pallosalama mutkitteli mökkimme lävitse. Tai.. ehkäpä sekoitan. Mökissä oli huono pistorasia, jonka muistan myös ukkosenilmalla lähettäneen salamoita talon lävitse. Nyt en mene kyllä vannomaan, miten todellisuudessa oli.

Täällä oli äsken ukkosta!

Tykkään ukkosesta, vaikka se saakin olon aavistuksen jännittyneeksi ja miettimään, että entä jos sattuukin jotakin. Mitään pienten elektronisten laitteiden särkymistä suurempaa ei ole kuitenkaan koskaan sattunut. Salamat on kauniita ja ihailen niitä mielelläni turvallisesti sisätiloista. Se on joka kerta yhtä hermostuttavaa, jos ukkonen yllättää eikä ehdi katon alle piiloon.

Ukkosta edeltävän painostavan ilmankin kestää, kun tietää, että olo helpottuu pian.

Kävi se ukkonen täälläkin! Tosin minä istuin töissä kahden tietokoneen kanssa ja mietin pitäisikö nämä sammuttaa Olisin tahtonut vain istua ulkona ja kahtella sitä No eiköhän se ehdi tulla toistamiseenkin, tämän kesän aikana

Pitääkö paikkaansa että 80 luvulla ukonilmat olivat rajumpia? Muistan vanhempien mökin ja satunnaiset kesäyöt jolloin mukamas ukkosti koko yön. Onko asiasta fakta tietoa? Jotenkin vaisuja nämä nykyiset jylähtelyt, vai olenko kasvanut liian aikuiseksi?

Nautin ukkosesta ja kunnioitan sitä. En välttämättä pelkää, mutta kunnioitan. Näyttävä sääilmiö kaiken kaikkiaan, jota on kiva katsella ja seurata.

Kunnon ukkosta en ole vielä tänä kesänä nähnyt tai kuullut, jotain kaukaista jyrähtelyä vainm. Saisi salamoida ja jyristä kaiken harmaan sijaan! Ukkosen yksi ilmiöistä, pallosalama, on tuntematon ilmiö ja siksi ehkä hieman pelottava Se kulkee ilmavirran mukana tjtn, eli sitä ei saisi juosta karkuun, en usko pysyväni paikallani jos jokin sen kaltainen tulee kohden. Olisi kyllä hienoa joskus nähdä sellainen.

Joensuun Kuhasalossa sijaitsevan ukkostutkan mukaan koko maassa on kunnon myräköitä, jopa tuossa meidän perämerellä on ukkostanut, mutta ei, ei meillä täällä puhaltakaapa oikein kunnolla (eteenkin sielä Joensuussa) niitä pilviä tänne pohjoiseen, ei tästä tule muuten yhtään mitään

Minä kun tahdon nähdä miten tuo ukkonen vaikuttaa tämän pikku kylän kaupungintaloon (joka sattuu olemaan pitkälti kaupungin korkein rakennus...)

Kaupungintalon katola on kaikenlaista tököä.Antennia kun katolle laitellaan nin jollakin on käynyt mielessä asianmukainen ukkosen johdatus. Ilmeisesti kaupungitalosta löytynee tylsät ukkosenjohdattimet myös. Aatun joukotkin ovat tuota taloa koittaneet räjäyttää. Aatun riveissä yritettiin myös kaapata salaman sähkötehoa akkuihin...

Tänään oli mahtava ukonilma

Jyrisi aina samaan aikaan kun salama iski, eli se oli ihan päällä.

Olin töissä, joten en voinut kunnolla nauttia tästä luonnonnäytelmästä, mutta sitäkin enemmän sain pelätä rakkaan läppärini puolesta, joka oli kotona latausjohto seinässä...
Hyvin näyttää silti toimivan edelleen.

Saivarrellaanpa...onko riskialttiimpaa unohtaa tietsikkaan nettipiuha kiinni kuin sähköjohto? Mitä olin ukkosen särkemistä tietsikoista kuullut, virtapiikki on tullut nettipiuhan kautta.

sybe kirjoitti:Saivarrellaanpa...onko riskialttiimpaa unohtaa tietsikkaan nettipiuha kiinni kuin sähköjohto? Mitä olin ukkosen särkemistä tietsikoista kuullut, virtapiikki on tullut nettipiuhan kautta.

Nyt selitetään laajalla kaavalla (oli tarkoitus lyhemmin, mutta ajatus karkasi johonkin), sähköhän on molemmista suunnista aikasta tappava tekijä koneille, mutta kaupunkialueella (ainakin kerrostaloissa) tuo sähkö jakautuu osuman jälkeen sähkölinjaa pitkin useaan eri suuntaan, eli käytännössä jokaiseen talossa/alueella olevaan pistorasiaan. Tämä johtaa siihen että virtapiikin koko pienenee => vähemmän tuhoa => kone voi selvitä vahingoittumatta, vaikka olisikin sähköverkossa. Tosin mikäli ollaan lähellä iskupaikkaa, virtapiikki onpi suurempi => tuhoja. Verkkopiuha puolestaan on kiinni puhelinlinjassa => pistokkeiden määrä on vähäisempi => virtapiikki pienenee vähemmän => laajempaa tuhoa.

Lasketaan, kun keskiverto kerrostalohuoneistossa sähköpistokkeita on useita (sanotaan nyt vaikka 15), puhelinpistokkeita on vain yksi. No niin, kuvitellaan nyt vaikka kuusikerroksinen talo, jossa on jokaisessa kerroksessa 4 samanlaista asuntoa, tämä tekee:

sähköpistokkeita 6*4*15=360
puhelinpistokkeita: 6*4*1=24

Kuvitellaan nyt että salama iskee kerrostaloon ja aiheuttaa virtapiikin, tällöin (periaatteessa, ei käytännössä) puhelinpistokkeista tulisi 15 kertaa suurempi sähkövirta kuin sähköpistokkeista (kuten varmaan huomasi edellisen rivien välistä, 360/24=15). Näin ollen verkkopiuha tekee todennäköisemmin tuhoja

Todellisuudessa tuo tuhojen todennäköisyys on kuitenkin riippuvainen etäisyydestä, mitä lähempänä pistoke (joko verkko tai netti) on iskukohtaa, sitä todennäköisempiä tuhot ovat. Tuhoa aiheuttava etäisyys määräytyy sen mukaan, kuinka nopeaa virtapiikki häviää ja mitä enemmän välillä on vastuksia (lue pistokkeita) sitä nopeammin näin käy. Joten, koska sähköpistokkeita on enemmän kuin puhelinpistokkeita, virtapiikki häviää niistä nopeammin => tuhoalue on pienempi => todennäköisyys että se hajoittaa sinun koneen on pienempi, kun taas puhelinpistokkeissa se leviää suuremmalle alueelle => suurempi todennäköisyys koneen hajoamiseen.

Sori, ei olisi tarvinnut, mutta halusin Ja tiedot on sitten ihan omia päättelyitäni, joten ne eivät välttämättä ole suuria totuuksia, tosin kaikki tärkeä on tiivistetty viimeiseen kappaleeseen

Lisäisin vielä tähän, että pähkäilyjä ei edes olisi tarvittu minun tilanteessani, koska myös nettipiuha oli seinässä (sekä koneessa) kiinni

Eli kaksinkertainen (tai no... En osaa laskea moninkokertainen) mahdollisuus tuhoon oli...

Mutta miten on sitten, että löykö salama helpommin sähkökeskukseen kun pehelinkeskukseen? Sähkökeskus on kuitenkin useammasta paikasta liitetty maihin ja on muutenkin isompi köntti kuparia. Tosin tuolta taivaalta kun joku kilometrin pitkä valokaari räpsähtää, niin se nyt osuu suurinpiirtein minne sattuu osumaan.

Ja vainoharhainen muistaa koneen virtapiuhan ja verkkopiuhan lisäksi irrottaa virtajohdon myös kaikista laitteista, johon tietokone on kytkettynä. Yhessä entisessä työpaikassa kärvähti koneesta sarjaportti kun virtapiikki tuli cnc-sorviin sähköverkosta ja sitä kautta tietokoneeseen, johon se oli kytketty. No sarjaportti ei onneks tuntunu missään, kun niitä oli kaks, mutta sorvista meni 2000 arvonen verkkokortti. Ja sit ne rupes pitämään sarjakaapelia irti, ettei tietokone tuhoudu

Siinä on taas työstökonekauppiaalla ollu katteet kohdillaan, hyvä hinta verkkokortille. CNC koneiden sähköviat on usein ukkosen aiheuttamia kesä-aikaan....ko. keissi on aina vakuutustarkastajan painajainen, salama kun aiheutaa niin satunnaista tuhoa että pakko vaan hyväksyä.
- - -
ostin ylijännite suojan verkkopiuhalleni. Antaa mennä jääkaapin ja pakastimen mukana sitten tietsikkakin, vakuutus korvatkoon. Jos nyt kaupunkialueella salama sähköverkkon pääsee. Meillä menee kaapelit maassa, muuntajatkaan ei ole tolpan nenässä. Tosin vanhemmillani salama iski pari vuotta sitten naapuri talon koivuun. Koivun juuren päältä meni kaapeli TV:n kaapeli. Siitä salama rikkoi 4. ok talon televisiot. Siinä meni lautas antennin mikropäätä ja vahvistinta.Koivu piti kaataa kokonaan, kun se puoliksi salamaniskusta kaatuikin. Salama kynti nurtsiakin auki ja huolella.

Yöllä oli ukkonen! Ensin kuuntelin sängyllä kaukaista jyrinää ja katselin välkettä. Kun ukkonen alkoi lähenemään kävin nappaamassa koneen ja modeemin johdot irti. Äiteekin sitten nousi kun kuuli munkin olevan ylhäällä ja istuttiin sitten oikein sohvalle katselemaan ja kuuntelemaan. Ukkoshullut.

Ei se ukkonen kuitenkaan kovin lähelle tullut. Kolmen neljän kilometrin päähän jäi. Hieman kovempi olisi saanut olla, mutta oli tämäkin kivaa.