forde.munfoorumi.com

No niin, tässäpä temmellyskenttä inttijutuille. Kuolo voinee siirtää keskustelua tuolta toisesta ketjusta tänne?

Tuolla on jo mainittu monia pointteja, mistä samaa mieltä olen tämän asian tiimoilla. Leiska niitä aikamoisen osuvasti on sinne ladellut, kompit sinne.

Suurin osa miespuolisista ystävistäni on käynyt sivarin. Yksi ystävä pääsi myös vastikään lusimasta totaalirangaistustaan. Molemmat vaihtoehdot ovat minusta mielekkäämpiä kuin armeija, jos nyt naisena kehtaa näin ilmaista. Olen kovin närkästynyt sivarin pituudesta enkä kannata pakollista asevelvollisuutta. Leiskan kanssa olen myös samoilla linjoilla siitä, että jos jotain velvollisuuksia on oltava (mitä en siis kannata), voisi se koskettaa jotenkin molempia sukupuolia. (Ja kyllä, lasken itseni feministiksi. Kuten Aukku sen sanoikin, en pidä feministeinä ihmisiä, jotka eivät kannata tasa-arvoa. Mutta siitä ei sen enempää, ettei mene taas feministiprovoamiseksi ja kinasteluksi.)

Mitäs vielä? Niin joo, olen hippi ja kannatan rauhaa. Vastustan aseita. Piis.

Niin että jatketaan täällä.

Onko rauhan kannattaminen ja aseiden vastustaminen aina oltava yhdessä?

Eipä kai. En mä tiedä. Mut mulla ne on kaverit.

Mää kannatan rauhaa, mutten vastusta aseita. Mehtästyskäytösä ne on ihan käteviä.

Kannatan asevelvollisuutta ja asevelvollisuutta jossain muodossa myös naisille. En ymmärrä
asevelvollisuudesta itkemistä enkä varsinkaan sivarista valittamista. Suomen Puolustusvoimat
kuuluvat mielestäni Suomen maahan kuin nenä päähän enkä usko palkka-armeijan tai esim.
Natoon liittymisen olevan Suomen turvallisuuden kannalta yhtään parempi ratkaisu. En halua
väitellä asiasta. Tämä nyt on vain mun mielipiteeni asiasta.

Shay kirjoitti:En ymmärrä asevelvollisuudesta itkemistä enkä varsinkaan sivarista valittamista.

Joo, no mie ymmärrän. Ei se tosiaankaan kaikille ole itsestäänselvyys ja ihanuus, että jee, nyt
mennään armeijaan kasvamaan miehiksi. Etenkin, kun nykypäivänä sotia ei käydä rehdisti miesvoimalla,
vaan se voittaa, jolla on isoimmat aseet. Eikä sekään reilua ole, että jos haluaa olla sivarihippi, joka
auttaa mieluummin vaikkapa vanhuksia, sen sijaan, että rymyää metsässä sotaa leikkimässä, joutuu
paiskimaan hommia tuplasti pidempään. Harva sivarihommasta varmaan muuten valittaisi, mutta ei
siinä puuhassa kovin paksulla lompakolla prassailla.

Jos armeija olisi pakollinen naisillekin, valitsisin siviilipalveluksen. Miulle riitti jo se, että leikin lapsena
poikapuolisten serkkujen kanssa metsässä sotasta ja jouduin aina olemaan se, joka kuoli ensimmäisenä.

Shay kirjoitti:Kannatan asevelvollisuutta ja asevelvollisuutta jossain muodossa myös naisille. En ymmärrä
asevelvollisuudesta itkemistä enkä varsinkaan sivarista valittamista. Suomen Puolustusvoimat
kuuluvat mielestäni Suomen maahan kuin nenä päähän enkä usko palkka-armeijan tai esim.
Natoon liittymisen olevan Suomen turvallisuuden kannalta yhtään parempi ratkaisu. En halua
väitellä asiasta. Tämä nyt on vain mun mielipiteeni asiasta.

Niin. Asevelvollisuus on ainoa oikea ratkaisu aina ja ikuisesti. Perusteluja ei tarvita. Mitä väliä on sillä, että muut Euroopan maat (Kreikkaa ja Turkkia lukuunottamatta) ovat jo käytännössä siirtyneet valikoivaan asevelvollisuuteen, kyä me Suomesa tiietään miten asiat pittää hoitaa.

Toisesta ketjusta:

Jorssi kirjoitti:Ja tässähän päästään siihen, miksi mun mielestäni on turhaa valittaa siitä, että naisilla armeija ei ole pakollinen. Tällaisia esimerkkejä löytyy muitakin, joissa on pakko ottaa naisten fyysiset ominaisuudet huomioon. Jos armeija olisi pakollinen kaikille, Suomen armeijan pitäisi käytännössä alkaa järjestää kaksi erillistä koulutusta miehille ja naisille. Noh, kuinka tasa-arvoista sekään nyt sitten olisi plus että rahaa palaisi ihan kohtuuttomia määriä pelkkään koulutukseen.

Mikäli maanpuolustus on vain rinkankantoa metsässä (ja poliisityö vain rosvojen perässä juoksemista), niin pointtisi on täysin pätevä. Mikäli ko. tehtäviin kuuluu muutakin, niin pointtisi ei enää päde. Jokainen voi itse päätellä miten asia on.

Jos armeija olisi vapaaehtoinen molemmilla sukupuolille, niin rahat riittäisivät. Ja armeijaan menijöille voitaisiin sitten antaa myös niitä porkkanoita, joita Gali toivoi. Toisaalta, molemmilla sukupuolilla olisi jonkinlainen kansalaispalveluvelvollisuus, jonka yhtenä osana voisi olla armeija. Kansalaispalveluvelvollisuuden kautta olisi esimerkiksi valtion, kuntien, kirkon ja järjestöjen mahdollista saada edullista työvoimaa, jolloin järjestelmä maksaisi itse itseään takaisin. Vähän niinkuin Saksassa, jossa yleinen asevelvollisuus on olemassa vain siksi, että yhteiskunta saa siviilipalvelusmiehiä käyttöönsä (Saksassa ikäluokasta hyvästi yli puolet käy siviilipalveluksen).

Mä en ees jaksa yrittää kertoa ajatuksiani, muut täällä hoitaa sen ihan hyvin mun puolesta.

Mutta siis, sivari on liian pitkä ja jne on noin suurinpiirtein mun ajatukset.

Mutta mun piti tulla kertomaan kun meillä oli meksikolainen vaihto-oppilas lukiossa, joka kertoi että Meksikossa valikoivuus on armejaan menee niin, että kutsunnoissa on pussi, josta nostetaan pallo. Punaisen - joudut armeijaan, vihreä - saat vapautuksen. Wikipediasta äsken kävin lukemassa, että enää se ei mene ihan noin:

wikipedia kirjoitti:Today, military service status selection is computerised, but the results are announced as before: White ball (Army service), Black ball (exemption), and Blue ball (Navy-Marines service). Currently, a seal is stamped to the "precartilla" identifying the bearer's military draft lottery status.

Politiikkaan en ole perehtynyt, mutta minulle systeemi sopii sellaisena kuin se nyt on. Jos naisilla olisi asevelvollisuus, menisin mutisematta (nyt tosin liian vanha). Koska nykyään velvollisuutta ei ole, en ole mennyt. Jonkin maanpuolustuskurssin voisin kyllä suorittaa tulevina vuosina, ihan noin muuten vaan. Ystäväpiirissäni ei ole yhtään siviilipalveluksen suorittanutta ja tuntemillani miehillä on edelleen positiivinen asenne puolustusvoimia kohtaan.

Tuli mieleen, ettei välttämättä ois mikään huono juttu jos asepalvelus ois kaikille pakollinen, mutta vain kahden kuukauden peruskoulutuksena. Siitä eteenpäin voitaisiin erikoiskouluttaa ja joukkokouluttaa vapaaehtoisia ja jos niiden määrä ei riitä, niin määrättynä sitten.
Pasifisteista vois sitten kouluttaa aseettomia huoltojoukkoja vaikkapa lääkintään ja muonitushuoltoon.

Kaikilla on jokin nakki, rahaa ei juuri nykyistä enempää mene ja uskottava puolustuskin on saavutettu kun suuri osa kansasta omaa sotilaan peruskoulutuksen.

Jos jonkun pasifismi sit taas on niin ehdoton, ettei sotilaiden hoitamiseen pysty kouluttautumaan, niin sitten miun puolesta kaltereiden taakse. Ehdottomuus kohtaa ehdottomuuden.

LazyBastard kirjoitti:

Shay kirjoitti:Kannatan asevelvollisuutta ja asevelvollisuutta jossain muodossa myös naisille. En ymmärrä
asevelvollisuudesta itkemistä enkä varsinkaan sivarista valittamista. Suomen Puolustusvoimat
kuuluvat mielestäni Suomen maahan kuin nenä päähän enkä usko palkka-armeijan tai esim.
Natoon liittymisen olevan Suomen turvallisuuden kannalta yhtään parempi ratkaisu. En halua
väitellä asiasta. Tämä nyt on vain mun mielipiteeni asiasta.

Niin. Asevelvollisuus on ainoa oikea ratkaisu aina ja ikuisesti. Perusteluja ei tarvita. Mitä väliä on sillä, että muut Euroopan maat (Kreikkaa ja Turkkia lukuunottamatta) ovat jo käytännössä siirtyneet valikoivaan asevelvollisuuteen, kyä me Suomesa tiietään miten asiat pittää hoitaa.

Emmää sanonu, ettei asevelvollisuutta voitaisi kehittää. Esim Kuolon ajatus kuulosti ihan
kivalta. Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Se on hauska ajatus, että "Suomen Puolustusvoimat puolustaa isänmaata." Paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa: "Suomen armeija tappaa ihmisiä." Se on vähän tällainen "lahtarikaarti" vai "suojeluskunta" -tyyppinen ongelma. Terroristi vai vapaustaistelija?

Mutta onhan sodan sattuessa sentään vaihtoehtoja: Saa valita ampuuko omat vai viholliset. Noin periaatteessahan ihmisen tappaminen on vähän niin kuin väärin ja siitä voi jotain vankeustuomioita tipahdella rauhan aikana, mutta tosiaan sodan aikaan tappaminen on oikein, kunhan ammuttavan univormu tai hihanauha on tiettyä väriä ja mallia.

Olikohan Suomella Puolustusvoimat jo silloin, kun hyökkäyssotaa natsi-Saksan rinnalla käytiin vai jouduttiinko nimi muuttamaan vasta siinä vaiheessa, kun itänaapuri saneli rauhanehtoja?

--

Mun mielestä "siviilipalvelusrikos" on käsittämätön rikos. Miten voi olla rikos olla täyttämättä jotakin velvollisuutta? Eihän työttömiäkään vankilaan panna tai oppivelvollisuudesta luistavia. Verovelvollisuuden laiminlyömisestä sen sijaan saattaa häkki heilahtaa.

Mielestäni on absurdia, että jossakin vaiheessa tulee valinta: tee näin tai lähdet tiilenpäitä lukemaan. Tämähän olisi näppärä painostuskeino muussakin elämässä, jossa joku asia ei huvita. Vaikkapa juuri opinvelvotteissa, että jos ei se ylioppilaslakki kiinnosta, niin vaihtoehdot ovat työnteko ja vankila.

Usein väläytetään sitä korttia, että naisilla ei ole vastaavaa velvoitetta, koska heillä raskausajan vaivat ja synnyttämisen tuska kompensoivat asevelvollisuuden aiheuttamat vaivat. Tämän teorian mukaan kai pitäisi sitten lapsia saamattomat naiset laittaa myös vankilaan, koska eihän velvollisuutta saa laiminlyödä.

--

Ehdotukseni olisi se, että siviilipalvelusrikos poistettaisiin, koska mielestäni se ei ole rikos, koska kukaan ei vahingoitu tai kärsi rahallista tappiota. Että kun mies alkaa tulla täysi-ikäiseksi, niin hänelle esiteltäisiin vaihtoehdot armeija ja sivari ja sitten jos millään ei kumpikaan käy, niin ei väkisin, mutta silti jäisi merkintä, että ei suorittanut velvoitettaan. Armeija ja sivari tulisi hyväksyä tasavertaisina velvollisuuden hoitomuotoina.

Aivan kuin vaikkapa Suomessa syntyy jonkin verran peruskoulupudokkaita, joita pyritään auttamaan elämässä eteenpäin eikä suljeta vankilaan. Vankila on julma rangaistus ja merkitsee miehen. Sen kanssa kannattaisi olla säästeliäs tällaisissa asioissa, joissa mitään oikeata rikosta ei ole tehty.

Pascal Lemoix kirjoitti:Miten voi olla rikos olla täyttämättä jotakin velvollisuutta?

No justiinsahan sie sitten heti perään mainitsit verovelvollisuuden. Veronkierrosta rangaistaa ihan samalla tavalla kun monen muun velvollisuuden suorittamatta jättämisestä. Eläimetkin tulee pitää taajamassa kiinni sakon uhalla. Liikenteessä tulee tietyn liikennemerkin kohdalle pysähtyä jne.

Vankila on julma rangaistus ja merkitsee miehen.

Jännä juttu kun totaalit kertoo mediassa ihan toista. Avovankilassahan se tuomio lusitaan.

Kun sivaria ja asepalvelusta halutaan tasavertaisiksi, niin miten se pitäs tehdä? Pitäskö siviilipalveluksesta mieluummin tehdä tämmönen useampi vuorokausi kerrallaan suoritettava palvelus, niinkun asepalvelus on vai pitäskö asepalveluksesta tehdä 13 kuukautta pitkä virka-aikaan suoritettava koulu?

Olen tätä aihetta jauhanut eri keskustelupalstoilla aikojen saatossa niinkin paljon, että noin päällisinpuolin näihin velvollisuuksiin liittyvät asiat ovat minulle melko se ja sama. En ole koskaan ollut mikään armeijakiihkoilija, mutta kyllä sitä on tullut vedettyä hernettä nenään aina näissä sivari vs. asepalvelus -vastakkainasetteluissa. Enää ei sitäkään jaksa tehdä. Samoin joskus olen paasannut siitä, että naisten ei pitäisi puuttua näihin asioihin, mutta sekinhän on nyt ihan sama. Ts. sitä on ehkä tullut iän mukana jonkin verran enemmän ymmärrystä ja avoimmuutta eri asioita kohtaan.

Minua ei haittaa asevelvollisuus, eikä toisaalta sen poistaminenkaan, jos asia saadaan hoidettua jollakin muulla tapaa kätevästi. Sivarista en oikein osaa sanoa, onko se liian pitkä vai juuri sopiva. Monta sellaistakin tarinaa on tullut kuultua, joissa sivarin kautta ollaan saatu hyvät kontaktit työelämään tai jopa työpaikka. Kun em. tarinoita lueskeli armeija-aikana 3,60 euron (tjsp.) päivärahaa nauttiessa, ei paljoa naurattanut. Vaikka aivan oma valintahan tuo palvelus olikin ollut. Se, mitä en suoranaisesti ymmärrä näihin keskusteluihin liittyen, ovat ne henkilöt, jotka haukkuvat tietyn palvelumuodon valitsevia. Eniten tulee luettua sivarien mollaamista, mutta on sitä tullut nähtyä myös aivan päätöntä herjaa asepalveluksen valinneitakin kohtaan. Kauhiaa urpoilua onpi tuollainen.

Pascal Lemoix kirjoitti:Se on hauska ajatus, että "Suomen Puolustusvoimat puolustaa isänmaata." Paljon miellyttävämpi kuin vaikkapa: "Suomen armeija tappaa ihmisiä." Se on vähän tällainen "lahtarikaarti" vai "suojeluskunta" -tyyppinen ongelma. Terroristi vai vapaustaistelija?

Mutta onhan sodan sattuessa sentään vaihtoehtoja: Saa valita ampuuko omat vai viholliset. Noin periaatteessahan ihmisen tappaminen on vähän niin kuin väärin ja siitä voi jotain vankeustuomioita tipahdella rauhan aikana, mutta tosiaan sodan aikaan tappaminen on oikein, kunhan ammuttavan univormu tai hihanauha on tiettyä väriä ja mallia.

Puit ajatukseni sanoiksi paljon paremmin kuin olisin itse osannut. Ihmisiä ne vihollisetkin ovat. Osaako joku kertoa, minkä verran armeijakoulutuksen aikana kiinnitetään huomiota siihen, että tässä nyt opetellaan ihan oikeasti lahtaamaan ihmisiä? Uskon, ettei oma mielenterveyteni kestäisi ajatusta siitä, että olisin tappanut jonkun. Vaikka se joku kuinka olisikin vihamielisen valtion edustaja.

Mutta koska kaikki maailman valtiot eivät varmaan ole luopumassa aseista ja armeijoista ja niinpä Suomenkaan ei kannata , mielestäni asepalveluksen pitäisi olla kaikille vapaaehtoinen. Ehdottomasti. Leiska on esittänyt tähän jo paljon hyviä perusteluita. Armeijaan meneville voitaisiin sitten tosiaan antaa jonkinlaisia etuja, jos muuten ei olisi tarpeeksi menijöitä. Sitä, pitäisikö kaikkien kansalaisten käyttää tietty aika isänmaansa palvelemiseen, en ole oikeastaan koskaan ajatellutkaan. Toisaalta, eikö sekin ole isänmaan palvelemista, että tekee tavallisia töitä ja maksaa veroja tai vaihtoehtoisesti opiskelee, jotta voi joskus tehdä töitä ja maksaa veroja?

Tällä nyt ei ole paljoakaan tekemistä asepalveluksen kanssa, mutta mulla on jonkinlaista henkilökohtaista inhoa inttiä kohtaan. Ainakin Suomessa armeijaan liittyy paljon sellaista "kova jätkä" -ideologiaa, mitä vihaan. En pidä ollenkaan siitä kliseestä, että intti tekee pojista miehiä. Mun mielestäni se on jotenkin vastenmielinen ajatus. Onko se sitten mieheksi opettelua, että kiroilee enemmän, kertoo rivoja ja sovinistisia juttuja ja käy vapaa-aikanaan strippibaareissa, kuten valtaosa tuntemistani armeijassa olleista? Tai ehkä tunnen vain vääränlaisia poikia.

Vanilla kirjoitti:Tällä nyt ei ole paljoakaan tekemistä asepalveluksen kanssa, mutta mulla on jonkinlaista henkilökohtaista inhoa inttiä kohtaan. Ainakin Suomessa armeijaan liittyy paljon sellaista "kova jätkä" -ideologiaa, mitä vihaan. En pidä ollenkaan siitä kliseestä, että intti tekee pojista miehiä. Mun mielestäni se on jotenkin vastenmielinen ajatus. Onko se sitten mieheksi opettelua, että kiroilee enemmän, kertoo rivoja ja sovinistisia juttuja ja käy vapaa-aikanaan strippibaareissa, kuten valtaosa tuntemistani armeijassa olleista? Tai ehkä tunnen vain vääränlaisia poikia.

Kyll sitä mukaan mahtuu kaikenlaisia pojkkeja. Mutta tottahan se on, että kun majoitetaan joku pari sataa 19-vuotiasta poikaa saman katon alle leikkimään sotaa, niin kyllähän siitä pakosti tulee vähän rumaa jälkeä. Toivottavasti suurimmalle osalle on kuitekin vaan yks kasvuvaihe, josta päästään kyllä aikanaan ohi.
Ehkä siulle on sit sattunu niitä pahimpia tapauksia tuttavapiiriin.

Mie oon tästä kirjottanu jo aikasemminkin ja jopa useamman kerran, mutta jotenkin miulle ei jääny siitä hommasta semmosta makua suuhun lainkaan, että nyt opetellaan tappamaan ihmistä. Kun ei oikeestaan opeteltukaan. Pääasiassa se olis sitä välineiden käytön opettelemista ja ryhmänä toimimista. Ammunnoissa ammuttiin kyllä pystyyn nousevia maalilaitteita ja harjoteltiin yht'aikaista tulen avausta vihollisen moraalin heikentämiseksi, mutta ei tosiaan opeteltu, että millä tapaa kanssaihmisen saa hengiltä ja hyvä niin.
Asiaa kun miettiin, niin elokuvat ja videopelit sen sijaan opettaa tarkoin miten vois kanssaihmiseltä hengen riistää.

Toki joukko-osastoja suomen maalta löytyy useita ja saapumiseriä kanssa. Niiden mukana on aina eri varusmiesjohtajat ja kantahenkilökuntakin on erilaista eri paikoissa eli vaihtelua todennäkösesti löytyy ja varmasti paljonkin.

Itseasiassa ansoitus oli eniten semmonen harjoite, jossa tuli tappamisen meininki eteen. Asettele siinä sitten räjähteitä luovasti siten, että mahdollisimman nomi kuolee tai haavoittuu No onneks porukka otti sen melko hyvin huumorilla ja erään pioneerin värikäs selostus siitä, mitä hänen asettelemansa räjähdyspanos tekee, laukas tunnelmaa aika lailla. Oli ehkä pikkusen korkealentoista

Mie en tiie kannattaisko miun vasta tähän ollenkaan, kun voisin hyvin vaan yhtyä velvollisuuksia vastustavien tai niihin jotain tasa-arvoisempaa suuntaa haluavien mielipiteisiin. Vanilla oli esimerkiksi kovin hyviä pointteja omassa tekstissään, mutta siis:

Shay kirjoitti: Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Niin niin, helppohan se on sanoa kun ei itseään koske Ja minua kyllä henkilökohtaisesti vähän ärsyittää tuollainen sarkastinen tipahtelu että voi herranjestas, voi joutua elämästään vuoden ja kuukauden uhraamaan. Varsinkin kun ei sitä uhrausta itse joudu tekemään.
Kuten jo mainittua, puoli vuotta armeijassa tarkoittaa yleensä niiden opintojen viivästymistä vähintään vuodella. Saako opiskelija lomailla -ketjussa kauhisteltiinkin akateemisten opintojen pituutta, miuta kyllä inhottaa, että sitä työelämään pääsyä viivästetään vielä vuodella parilla.

Jorssi mainitsi, että sivaristahan voi olla hyötyä sitten työelämästä. Näin on asian laita myös armeijan kanssa, mutta kummassakin tapauksessa riippuu pitkälti alasta se hyöty. Mie haluaisin opiskella ekonomiksi tai sitten jonkin sortin lakimieheksi, ja luulen että metsässä rymyäminen tai mummojen käänteleminen ei ihan hirveesti siinä asiassa auta - ainakaan siinä määrin, että vuosi opiskelua kannattaisi vaihtaa vuoteen edellä mainittuja aktivitteetteja.

Eli pidän armeijaa aika vastenmielisenä asiana, toisaalta sen takia että olen pasifisti hippi, toisaalta sen takia että olen itsekeskeinen paska. Miuta ei hirveästi houkuttele kuolla isänmaani puolesta, eikä myöskään lähteä sitä harjoittelemaan - en siis pidä itseäni kovinkaan isänmaallisena ihmisenä. En mene sanomaan, etteikö suomi olisi puolustamisen arvoinen. Suomi kotimaana tietenkin antaa paljon, mutta en mie mitään hirveetä kiintymystä tunne niinkuin joku viiisas (?) joskus sanoi, että we should see people, not peoples - miun ajatusmaailmassa muut asiat ajaa valtioiden välille vedettyjen rajojen edelle.
Kerran hissan tunnilla keskusteltiin jostain sotaa littyvästä, ja kaveri sanoi, että eikö miuta ärsyttäisi jos Norja ( ) hyökkäisi Suomeen. Sanoin että kyllähän se varmasti, mutta ei yhtään enempää kuin Norjan hyökkääminen vaikka Tanskaan. Pidän sotaa idioottimaisen typeränä ja turhana asiana, sattuipa se kenen kohdalle tahansa.
Harmillista vaan, että maailma on tullut sellaiseen pisteeseen, että ilman aseita ei täällä varmaan minkäänlaista rauhantapaista pystytä säilyttämään.

joo, aika nonsenseksi meni mutta tulipahan taas kirjoitettua.

Nyt olen pyöritellyt tätä tekstinpätkää niin, että en muista enää kaikkia edellisä tekstejä, mutta menköön näin.

Pascal Lemoix kirjoitti:...sodan aikaan tappaminen on oikein, kunhan ammuttavan univormu tai hihanauha on tiettyä väriä ja mallia...

Aivan kuin vaikkapa Suomessa syntyy jonkin verran peruskoulupudokkaita, joita pyritään auttamaan elämässä eteenpäin eikä suljeta vankilaan.

Ei sodasssa läheskään kaikki ajatelleet että tappaminen on oikein. Oli vain valittava, että tappaako tuon vai tuleeko itse tapetuksi. Joka jäi sitä pohtimalla pohtimaan saattoi menettää mielenterveytensä, kuten jotkut tekivätkin.
Puhun nyt siis menneistä sodista (koska menneistä Pascalkin kirjoitti menneiden ajan vihollisten keksimiä termejä käytellessään) ja siitä että yllä oleva tuntuu (en tiedä onko näin tarkoitettu) osoittavan osittain syyttävällä sormella sotilaita, rivimiehiä jotka eivät asiaan ole voineet vaikuttaa. Mutta aika oli silloin toinen.

Onhan niitä armeijapudokkaitakin. Mielenterveysongelmaisia, astmaatikkoja yms, eikä niitä vankilaan laiteta. Niitä vertaisin enemmänkin noihin peruskoulupudokkaisiin.


Mielestäni kehittämistä asiassa kyllä on.

Sotaa en kannata, se on syvältä ja poikittain. (Amerikkaa ja sen sotahulluja en ole koskaan ymmärtänyt.)
Jonkinlainen puolustus maalla täytyy olla, ettei yli pääse kävelemään. Osittaisessa palkka-armeijassa on ideaa, mutta sitä olisi ehkä kehitettävä Suomen oloihin sopivaksi. Esim. ehdotettu kaikille pakollinen muutaman kuukauden perusjakso, jonka jälkeen enemmän valinnanvapautta, olisi kehittämisen arvoinen asia.
(Kun sielä on niitä moloja, jotka vaan valittaa 24 tuntia seitsämänä päivänä viikossa ja joita pitäisi hivauttaa vähän makuupussi-telamiinalla. Pääsispähän niistä parin kuukauden päästä eroon syömästä porukan yhteishenkeä.)

Kuoleman ehdottama keino pitää siviilipalveluksessa olevia palveluspaikalla putkeen ilman kotiinpääsyä olisi tasavertainen keino lyhentää sivaria.
Vapaat yöt missä haluaa armeijan aikana ei ole realistinen käsite. Se ei vaan toimisi niin isolla joukolla.

Ne totaalikieltäytyjät, mitäpä niitä vankiloissa verorahoilla syöttämään, ennemmin (olikohan se) Pascalin ehdottama merkintä virallisiin papereihin, että henkilö kieltäytyy suorittamasta minkäänlaista palvelusta ja tälläinen merkintä tekee sitten stopin tietynlaisiin opiskeluihin/ammatteihin pyrkimiselle. Ei näitä nyt niin kauhean paljon voi olla.

tome_ kirjoitti:kaveri sanoi, että eikö miuta ärsyttäisi jos Norja ( ) hyökkäisi Suomeen. Sanoin että kyllähän se varmasti, mutta ei yhtään enempää kuin Norjan hyökkääminen vaikka Tanskaan.

Niin että Suomalaisia kuolisi rintamalla ja kaupunkipommituksissa (mukaan lukien sun kaverit, perhe ja muut tuttavat) ja sua ei ärsyttäisi yhtään sen enempää
kuin se, että Norjalaiset olisivat hyökänneet vaikkapa Tanskaan?

Hippiaatteet ja muu kukkainen idealismi näissä asioissa ovat ihan hienoja asioita teoriassa. Käytännössä tilanteen mennessä pahaksi niillä ei vaan tee paskaakaan.

tome_ kirjoitti:

Shay kirjoitti: Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Niin niin, helppohan se on sanoa kun ei itseään koske Ja minua kyllä henkilökohtaisesti vähän ärsyittää tuollainen sarkastinen tipahtelu että voi herranjestas, voi joutua elämästään vuoden ja kuukauden uhraamaan. Varsinkin kun ei sitä uhrausta itse joudu tekemään.

Kuten jo edellisessä ketjussa sanoin. Ei joudu, mutta saa.


Mää ainakin oon niin juurtunut ihiminen, että oma maa ja omat maat merkitsee mulle todella
paljon enkä kestäisi vain kahtella, jos joku valtio keksisi tulla tänne kukkoilemaan. Oma koti
on puolustamisen arvoinen. Sottaahan ei kukkaan halua, mutta aina löytyy niitä, jotka sotia
alottaa. Ei kai sitä voi vaan kahtua, kun joku tuhoaa toisten kodit ja elämät. Tuleen on pakko
vastata tulella, sillä kukkien kanssa rintamalle lähteminen tai pasifistinen mielenosoitus tuskin
estäisi kenenkään hyökkäystä. Valitettavasti.

moralhazard kirjoitti:

tome_ kirjoitti:kaveri sanoi, että eikö miuta ärsyttäisi jos Norja ( ) hyökkäisi Suomeen. Sanoin että kyllähän se varmasti, mutta ei yhtään enempää kuin Norjan hyökkääminen vaikka Tanskaan.

Niin että Suomalaisia kuolisi rintamalla ja kaupunkipommituksissa (mukaan lukien sun kaverit, perhe ja muut tuttavat) ja sua ei ärsyttäisi yhtään sen enempää
kuin se, että Norjalaiset olisivat hyökänneet vaikkapa Tanskaan?

Muuten erittäin hyvin sanottu

Sen lisäksi, että läheisiä alkaa putoilemaan tavalla tai toisella, voi sota syttyessään aiheuttaa kaikkea muutakin kivaa mm. pohjavesien saastuttaminen ja teollisuuden sabotoimisen. Ehkä vastaavanlaisten kommenttien kirjoittajalle tulee todellisuus siinä vaiheessa vastaan kun Macistä loppuu akku eikä seinästä saa
virtaa sen lataamiseen. Ruokakin loppuu Suomesta aikanaan kun kauppareitit on suljettu. Mitä kaveri sitten suuhunsa pistää? Mutta hänellähän on siltikin aivan
sama vaikka olisivat hyökänneet Tanskaan.

Toki sitten varmaan lähdetään sinne Tanskaan itkemään, tosin sinnekkin täytyy veivata sykkelillä kun rautatiet on pommitettu, meret on täynnä miinoja ja
NATO-maa Norjalla ( ) on ilmaherruus.

moralhazard kirjoitti:Sen lisäksi, että läheisiä alkaa putoilemaan tavalla tai toisella, voi sota syttyessään aiheuttaa kaikkea muutakin kivaa mm. pohjavesien saastuttaminen ja teollisuuden sabotoimisen. Ehkä vastaavanlaisten kommenttien kirjoittajalle tulee todellisuus siinä vaiheessa vastaan kun Macistä loppuu akku eikä seinästä saa
virtaa sen lataamiseen. Ruokakin loppuu Suomesta aikanaan kun kauppareitit on suljettu. Mitä kaveri sitten suuhunsa pistää? Mutta hänellähän on siltikin aivan
sama vaikka olisivat hyökänneet Tanskaan.

Tokihan se ärsyttäisi, jos läheisille kävisi kalpaten. Epärealistisena ihmisenä minusta olisi kaikkein paras, jos minä ja läheiseni olisimme sodan riehuessa jossain helvetin kaukana. Mutta ei kyllä ajatus suomalaisten kuolemisesta tällä hetkellä nosta mitenkään miun motivaatiota tappaa ketään eikä myöskään kuolla valtion puolesta - ihmisten tappaminen on väärin, on osapuolet ketä hyvänsä ja kuoleminen nuorena varmaan suhteellisen perseestä, ellei sitä itse halua. Ja näistä kumpaakaan en haluaisi siis omalle kohdalleni - enkä tanskalaistenkaan kohdalle.

Shay kirjoitti:Tuleen on pakko
vastata tulella, sillä kukkien kanssa rintamalle lähteminen tai pasifistinen mielenosoitus tuskin
estäisi kenenkään hyökkäystä. Valitettavasti.

Kuten mainitsin, pasifisti-hipin ohella olen myös itsekeskeinen paska ja siksi haluaisin pysyä sieltä rintamalta mahdollisimman kaukana - jos siellä ei hengestään pääse, niin mielenterveydestään ja fyysisestä terveydestä melko varmasti ainakin. Armeijassa kai koulutetaan niitä eturivin miehiä.

Ja koska miun ajatukset on epärealistisia, niin todella toivon, että myös sodan uhka on epärealistinen. Mää en halua ainakaan olla sellaisessa osallisena, en tappavana enkä kuolevana osapuolena - olen suunnitellut eläväni elämäni hiukan eri tavalla.

Niin ikävää kun se onkin, ei sodan uhan mahdollisuudella ole mitään tekemistä sen kanssa että toivoo, että niin ei kävisi.
Aika harvassa on ihmiset, jotka toivoo. Kiinnostaisi tietää mitä tekisit ja kuinka toimisit jos sota näyttäisi olevan puhkeamassa.
Siis mitä oikeasti tekisit, ei mitä täydellisessä maailmassa tekisit jos semmoinen olisi mahdollista.

Se että vihollinen tulisi ja raiskaisi ja lopulta tappaisi sun perheen, polttaisi sun talon ja kusis vielä savuaville raunioille, ei
herättäisi sussa motivaatiota tehdä asialle mitään? En ymmärrä miten voit ulkoistaa omat läheisesi ja itsesi kokonaan pois
näistä kuvioista.

Shay kirjoitti:

tome_ kirjoitti:

Shay kirjoitti: Minusta ei kuitenkaan ole paljon vaadittu, jos puolesta vuodesta vuoteen tai herran jestas
jopa vuoden ja kuukauden uhraa elämästään oman maansa palvelemiseen.

Niin niin, helppohan se on sanoa kun ei itseään koske Ja minua kyllä henkilökohtaisesti vähän ärsyittää tuollainen sarkastinen tipahtelu että voi herranjestas, voi joutua elämästään vuoden ja kuukauden uhraamaan. Varsinkin kun ei sitä uhrausta itse joudu tekemään.

Kuten jo edellisessä ketjussa sanoin. Ei joudu, mutta saa.

Saako tämän perusteella siis olettaa (tai oikeastaan hartaasti toivoa), että olet itse käynyt asepalveluksen?

--

Miksi muuten Norjan hyökkäämisessä Suomeen tahi Tanskaan tulee heti esiin kaverit ja sukulaiset? Mitä tekemistä sillä on kansallisuuden kanssa? Entäpä jos tyttöystävä on sattunut juuri muuttamaan Tanskaan työn perässä? Tai jos puolet suvusta asustaa Tanskassa? Asevelvollisuuden puolustajilla usein tuppaa menemään keskustelu kovin mustavalkoiseksi tuonne johonkin sisu-veljeys-sössössöö asteelle.

Ja mitä väliä sillä lopulta on vituttaako mua tai naapurin Masaa enemmän Norjan hyökkäys Suomeen, kuin Norjan hyökkäys Tanskaan, jos jälkimmäisessä vaihtoehdossa tanskalaista Olofia ja sen naapuria vituttaa ihan yhtä paljon ja ihmiset tappaa toisiaan lopulta aivan turhaan?

np. The Cure - Us Or Them

tome_ kirjoitti:Jorssi mainitsi, että sivaristahan voi olla hyötyä sitten työelämästä.

En ollut minä, oliskohan ollu dubb, joka tuota pohti.

Miuta ei hirveästi houkuttele kuolla isänmaani puolesta, eikä myöskään lähteä sitä harjoittelemaan

Koska sitähän siellä armeijassan nimenomaan tehdään; harjoitellaan kuolemista