saattaisi käännyttää ne vanhat maalaispatut ja landeperat takaisin maaseutupuolueen riveihin. Kun totuus on kuitenkin se, että viimeisten vuosien kaupungillistuminen (ja erinäiset lautakasat myös) on saanut tuon kepun vahvan selkärangan kiroamaan ja siirtymään muihin puolueisiin (myös oma isäni, jonka kepujäsenyys oli vielä muutama vuosi sitten kiveen kirjoitettu ja peltoon omin käsin haudattu itsestäänselvyys).
Keskustan syöksykierre on ilmiönä hyvin jännä.
Itse olen ihmetellyt, miksi maalaiset hylkäsivät Keskustan. Eivätkö he tajunneet, että ei maaseudun puolta pidä kukaan muu kuin Keskusta. Uskoiko maaseutu todellakin, että Soini a) pitäisi maaseudun puolta b) lähtisi hallitukseen?
Maalaiset saavat nyt itse syyttää itseään, jos Suomen maaseutu jyrätään alas tämän hallituksen aikana. Keskustalle oli pedattu varma paikka hallitukseen ennen vaaleja, maaseudun väki kaatoi tämän hankkeen.
Mutta jooh, kepun kunniapuheenjohtaja (titteli jottei haikaile puheenjohtajaksi) pidetään kaukana pressakisasta (johan se haikaili persujen ehdokkaaksi) ja ehokkaaksi nostetaan joku tuntemattomampi.
'
Minusta
jonkun uuden kyvyn nimeäminen ehdokkaaksi olisi Keskustalta paras valinta. Mutta onko riveissä karismaattisia, kansaan uppoavia esiintyjiä?
Keskustan
Erkki Laatikainen paljasti Keskustan hädän hyvin Ykkösaamussa tänään: Keskustan on saatava ehdokkaaksi käytännössä
kuka tahansa.
Jos
Anneli Jäättenmäki asettuu ehdokkaaksi, hän tekee sen pitkin hampain, vastentahtoisesti. Kysymys kuuluukin: mitä Keskusta antaa Annelille vastalahjaksi
palvelusta? Annelia on pidetty piilossa vuosikausia Brysselissä; jos Anneli pelaa korttinsa hyvin, hänellä on loistava mahdollisuus kaapata valta Keskustassa, nyt.
Aivan selvää on se, että Keskustan rampuudesta hyötyy yksi henkilö yli muiden,
Matti Vanhanen. Matin paluu politiikkaan on entistä selvempi - seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Presidentinvaalit ovat aina heijastelleet aikaa. Kun Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi, Suomi oli vauhdilla menossa Eurooppaan. Kansainväliset kannukset hankkinut presidentti oli silloin paikalllaan. Kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi, elettiin vakaata nousukautta, aika oli valmis naisjohtajuudelle. Nyt eletään uudenlaisessa murroksessa: talousnäkymät ovat heikot, EU on noussut sisäpoliitikan keskiööön. Se, joka vastaa ajanhenkeen nyt, hänestä tulee presidentti.