forde.munfoorumi.com

Voidaan jatkaa tänne, niin ei tarvitse miettiä.

--

Itselläni on ensi kertaa edessä Uudenmaan vaalipiiri ja sen ehdokasasettelu. Voi hyvinkin olla, että äänestän erästä vihreätä naisopettajaa, jonka tietyssä mielessä tunnen. Kunhan nyt menee pääsääntöisesti täyspäiselle ihmiselle ääni, niin sekin on mielestäni jo hyvä.

Mulla on ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen tiennyt jo kauan ketä aion äänestää, eikä ole ollut tarvetta etsiä ehdokasta vaalikoneilla. Eli äänestän samaa ehdokasta kuin viimeksikin, koska hän on ollut aktiivinen ajamaan juuri niitä asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä ja osoittanut myös kannanotoillaan ja teoillaan, että ei ole pelkistä vaalilupauksista kyse.

Mulla on lisäksi myös ensimmäinen kerta, kun äänestän ulkomailla. Vaikka asunkin Lontoossa, olen matkoilla juuri ulkomaiden ennakkoäänestyksen aikaan, joten äänestän Amsterdamissa.

Olin hukkumassa puolueiden vaaliohjelmiin. Kannat eivät tulleet kunnolla selville ja eroja oli vaikea löytää. Onneksi fb:n kautta kuulin vaalilupaus.fi-sivustosta. Siellä on puolueiden kannat esitetty muun muassa yksinkertaisena taulukkona. Kyllä, ei, ehkä, ei kantaa...vieläpä väreillä höystettynä. Sivuilta löytyi linkki myös Puoluekoneeseen, jossa on esitetty puolueen sisäiset kannanvaihtelut. Yhtäkkiä toivottamalta näyttävä valinta kahden puolueen väliltä olikin aika selkeä. Nyt sitten ehdokasta valitsemaan.

Marenki kiitos linkeistä. Itsekin pallottelin eri puolueiden välillä, enpä pallottele enää. Taidan valita ehdokkaan Ylen vaalikoneen avulla, en oikein kehtaa jättää valintaa pelkän naamakertoimen varaan.

Mun ajatus oli tutustua puolueiden vaaliohjelmiin, mutta kaikkialla sanotaan, että ne ovat pelkkää ympäripyöreää sananhelinää. Ei mua kiinnosta sellaista lukea. Pitäisköhän jättää ensi kertaa äänestämättä? Olen ennen ollut vakaasti sitä mieltä, että äänestäminen on suorastaan velvollisuus ja varmaan täälläkin ihmetellyt kärkkäin sanoin, kun jotkut eivät äänestä lainkaan. Nyt tuntuu siltä, että politiikka on pelkkää kaaosta ja ehdokkaiden oman edun tavoittelua. Ei ketään kiinnosta oikeasti tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka saisivat yhteiskunnan toimimaan paremmin. Tunnistin paljon omia tuntemuksiani tästä Ylen jutusta, jossa demokratiatutkija Timo J. Tuikka kertoo menettäneensä uskon puoluejärjestelmään. Valittuja lainauksia:

"En ole saanut 20 vuoden tutkimisen jälkeenkään selville, mistä eduskuntavaaleissa perimmiltään äänestetään. Minusta olisi moraalitonta äänestää, jos en tiedä, mistä olen äänestämässä."

"– Aina vaaleihin mennään suljetuin kortein ja vasta sen jälkeen alkaa hallituspeli.
Tuikan mukaan puolueiden pitäisi kertoa etukäteen ainakin se, kenen kanssa ne haluavat mennä hallitukseen. Vielä parempi olisi, jos hallitusohjelma neuvoteltaisiin etukäteen ja tiedettäisiin tasan tarkkaan, miten esimerkiksi hallitusohjelmasta äänestetään."

Ja aiemmasta saman tutkijan haastattelusta:

"Äänestäjän pitäisi ennen äänestystä saada tietää, millä ehdoilla ja kenen kanssa kukin puolue on valmis menemään hallitukseen. Nythän eduskuntapuolueet alkavat vasta vaalien jälkeen keskustella hallitusohjelmasta ja hallituksen kokoonpanosta."


Tuntuu, että on ihan arpapeliä, mitä vaalien jälkeen tapahtuu, oli äänestystulos mikä tahansa. Mutta kaipa minä sinne koppiin silti menen jonkun numeron raapustamaan. Aion äänestää puoluetta, mutta ehdokkaan osalta en ole vielä varma. Mietin, äänestääkö varmaa läpimenijää, jotain täyttä nollaehdokasta vaiko kenties jotain välimuotoa, jolla on ehkä mahdollisuus, ehkä ei.

Lyyran kanssa samoilla linjoilla, ainoana erona ettei mulle äänestämättä jättäminen ole vaihtoehto. En kestäisi sitä, etten ole edes yrittänyt vähän vaikuttaa.

Mua inhottaa vaalien alla käytävä peli. Kehenkää politiikan kanssa tekemisissä olevaan ei oikein voi luottaa, kun kaiken tarkoituksena on saada ääniä ja päästä läpi. Kuka muistaa mitä on luvannut kenellekin milläkin torilla. Mistään lupauksista ja vaaliteeseistä ei huolehdita pätkän vertaa vaalien jälkeen. Paitsi ehkä tietyt "isot linjat" ( = persut ja maahanmuutto, kristillisdemarit ja avioliitto-oikeudet). Ne kyllä muistetaan ja niistä huudellaan, mutta muutoin vaalien alla puhutut lupaukset työpaikoista tai vaikka luonnonsuojelusta on ihan vaan sanahelinää. Ne on kuitenkin niitä mitkä ratkaisee mihin tämä maa menee ja miten asioista pidetään huolta.

Mä haluaisin kyllä kanssa, että ois just joku etukäteisneuvottelujuttu puolueiden välillä. Ois se rohkeus sanoa kenen kanssa haluaa käydä hallitusneuvotteluja. Onko porvarihallituksen vai punamullan kannalla, kenen kanssa persut lähtisi neuvottelemaan ja kuka ottaisi heidät matkaan hallitusneuvotteluihin.

Itse kävin perjantaina äänestämässä. Tutkailin puoluejuttuja. Mietin annanko "protestiäänen" puolueelle joka ei ole eduskunnassa ollenkaan, eikä ehkä pääsemässä läpikään. Mutten sitten pystynyt siihenkään, kun rupesin ajattelemaan pidemmälle. Voin kertoa että tuo puolue olisi ollut SKP. Sain kaikilla vaalikoneilla SKP:n tyyppejä aina top 10:n joukkoon, vaikka aina tarkemmin tutkittua ne niiden jutut oli vaan lähinnä ironisia. Just semmoisia mitä mä voisin heitellä, mutten tosissani olisi ironialla pyrkimässä eduskuntaan
No, en äänestänyt niitä. Ehdokkaani ei kuitenkaan ole varma läpimenijä, mitä pohdin myös. Haluan enemmän äänestää puoluetta, mutten noista meidän alueen ehdokkaista ehkä halua ketään sinne. Mikä oli kanssa aika syvältä. Nyt on jälleen niin "kahdesta pahasta vähemmän huono"-tilanne. Harmittelin että mulle sopiva ehdokas olisi ollut toisessa vaalipiirissa tai vaihtoehtoisesti on väärässä puolueessa.

Mutta musta tuntuu myös että vuosi vuodelta vaalit ahdistaa mua vaan enemmän ja enemmän. Niin eduskunta- kuin kunnallisvaalitkin.

Kävin tänään äänestämässä ja olen helpottunut ja ylpeä itsestäni, että sain sen tehtyä. Olen kantanut huonoa omatuntoa siitä, että äänestäminen on jäänyt minulla monesti väliin. En ole jostain syystä tajunnut ennakkoäänestää ja itse vaalipäivinä olen ollut reissussa toisella puolella Suomea.

Olin vähän kahden puolueen välillä, mutta nyt sain niin selvästi vaalikoneista näistä toisen puolueen, että valintani muodostin sitä kautta. Yksi ehdokas oli myös vaalikoneen kysymyksiin vastannut lähes poikkeuksetta samalla tavalla kuin minä ja vaikutti siedettävältä ihmiseltä, joten äänestin häntä. En usko, että kyseinen ihminen pääsee läpi, mutta lähinnä äänestinkin tässä puoluetta.

damn kirjoitti:Kävin tänään äänestämässä

Minäkin kävin. Olin jo päättänyt äänestää vasta vaalipäivänä ja kypsytellä vielä ajatusta siitä, ketä haluaisin äänestää. Kotimatkalla mieli kuitenkin muuttui ja poikkesin äänestämään. Onpa tuokin hoidettu pois alta.

En ole vielä äänestänyt. Monesti olen käynyt äänestämässä ennakkoonkin, mutta onhan vaalipäivänäkin hauska käydä. Ja se ehdokasnumerokin on vielä valitsematta... arvon tällä hetkellä kahden välillä, molemmat eri puolueista. Käytin eilen vähän enemmän aikaa vaalikoneiden kahlaamiseen, kun vihdoinkin ei tarvinnut tehdä illalla töitä. Molemmat ehdokkaat olisivat myös kaupungilla tavattavissa lauantaina, melkein tekisi mieli mennä kysymään, että kerropas nyt miksi pitäisi äänestää sua ja sun puoluetta eikä tota toista.

Pidän kuitenkin tärkeänä äänestää, enkä suhtaudu ihan niin skeptisesti ihmisten haluun tehdä yhteiskunnan kannalta hyviä ratkaisuja kuin yllämainitut, vaikka ymmärränkin nuo huolet. Mutta ongelmanahan on, että politiikka on joka tapauksessa kompromisseja ja sikäli mutkikasta.

Toisaalta mua ovat vähän ärsyttäneet myös muutamat äänestämisen tärkeyttä käsittelevät blogikirjoitukset, joita on kovasti sosiaalisessa mediassa jaettu. Alentavaan sävyyn kirjoitettuja juttuja jotenkin, tai toisaalta preaching to the choir (ääh, en keksi järkevää suomenkielistä vastinetta tälle nyt). Tosin ei sitten se yksikään kirjoitus, joka käsitteli sitä miksi kirjoittaja ei aio äänestää, ollut myöskään kovin fiksu (en enää muista missä se oli... varmasti kuitenkin aiheesta on saatettu kirjoittaa fiksujakin kirjoituksia, joita en ole nähnyt).

Se yksikin blogikirjoitus oli White Trash Desease-blogissa. Nata ei äänestä. Natan ei tartte, koska hällä on kaikki nyt hyvin eikä hänen elämänsä kaipaa mitään muutosta.

Aina pahimmissa sosiaali- ja kelavitutuksissani ajattelen että liityn johonkin puolueeseen ja rupean tekemään politiikkaa, mutta vitutuksen laskiessa tajuan ettei musta ole siihen. Ei siksi että olisi vastuuta, vaan siksi etten jaksaisi puhua ympäripyöreitä ja joutua kuuntelemaan muiden poliitikkojen paskajargonioita. Multa menee hermot nyt jo asioihin jotka mun mielestä on kaukana faktoista. Toki en osaa ottaa kantaa yrittäjien juttuihin, mutten pystyisi valehtelemaan ja selittämään pokkanaamalla mitä joillekin asioille pitää tehdä. Olisin käytännössä aika paska poliitikko.

Pienenä kevennyksenä tähän voisin sanoa, että katso tämä youtube-klippi.
Stubb puhuu työstä.

Keskustan vaalijingle soi mun päässä nyt toista päivää. Sunnuntaina menen vasta äänestämään, kuten yleensäkin. Puolue on jo melko varma ja ehdokasvaihtoehtoja on kaksi. En tiedä, ehdinkö perehtyä tarpeeksi tehdäkseni valinnan heidän välillään, mutta molempi parempi sanoisin...

Kävin äänestämässä. Ei päässyt oma ehdokas eduskuntaan, mutta enpä mä oikeestaan aatellutkaan että olisi päässyt.

Olisin voinut äänestää Tommi Läntistä

Mutta noin muutoin. Tulos turhauttaa.

Tulos oli odotettavissa mutta turhauttava silti. Toisaalta samapa tuo, kun kaikki vaihtoehdot tuntuvat yhtä lailla paskoilta.

Vihreiden onnistuminen ilahduttaa.

Vaalitulos on niin perseestä, ettei sitä kovin tarkasti jaksa kommentoida. Keskustan vaalivoitto nyt oli tiedossa, mutta että persut siihen hyväksi kakkoseksi ja Kokoomuskin täydentämään oikeistorintamaa...

Tämähän menee amerikkalaiseen suuntaan, että on vain oikeisto ja äärioikeisto. Ehkä SDP:n pitäisi löytää joku puhekykyinen puheenjohtaja.

Vihreät voittivat, mutta kyllä silti tuntuu, että jytky-Suomi tässä eniten voitti.

Melko turhauttava tulos tosiaan. Alkuillasta näytti vielä, että perussuomalaisten lukumäärä laskisi kovastikin, mutta jotenkin kummasti se sitten illan aikana muuttui. Keskusta sinänsä ei ole niin paha, mutta yhdessä keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus ovat jo kunnon konservatiivi-oikeisto-valikoima. En ole yllättynyt, että perussuomalaiset uusi menestyksensä, mutta siitä kyllä, että tulivat kakkoseksi. Ja harmissani siitä, että eduskuntaan äänestetään edelleen näitä muutamia epäammattimaisuudessa ja kummallisissa lausunnoissa kunnostautuneita henkilöitä. Vihreiden menestys on minustakin ilahduttavaa edellä mainittua valikoimaa vastaan, mutta nähtäväksi jää missä se näkyy.

Vaikka edellisten vaalien jälkeen muodostettu sateenkaari-/sixpack-/mikä lie -hallitus ei ehkä ollutkaan kovin toimintakykyinen, itse olen jotenkin sen verran ääripäiden vastainen ihminen, että toivoisin useiden eri näkökantojen ja ääripäiden voivan toimia keskenään yhdessä neuvotellen ja kompromissejakin tehden mieluummin kuin niin, että päädytään johonkin ääripäähän. Jopa huolimatta siitäkin mitä itse haluan äänestää. Oma ehdokkaani sentään pääsi eduskuntaan.

Laitetaan nyt kevennyksenä tämä linkki (ilmeisesti) sattuman sanelemaan mutta osuvaan vaali-illan kuvasarjaan, jos joku ei ole sitä vielä nähnyt.

Muutamia melko herkullisia ruutuja tuossa kyllä.

Mun päivän poliittinen pelastus oli Nytin juttu: http://nyt.fi/a1305947967975, jossa kerrotaan Sanna Marinin hyvinkin opettajamaisista ohjeista Tampereen valtuustossa.

Mua hirvittää persujen nousu. Mua hirvittää niiden mahdollinen hallituspesti.
Toivon ihan järjettömästi olevani väärässä ja ne sais jotain fiksua ja asiallista aikaan. Pelkään kuitenkin ettei näin ole.
Worst case scenariot pyörii mun päässä kuin karuselli ja toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja tulee esiin.
Kokkari-persu-kristilliset-kombo höystettynä keskustan muumioilla on aika jäätävää. Vihreiden tulos on niin hyvä, että sen toivon tuovan vaihtelua, mutta muutoin kyllä hirvittää.

Aika vähän olen vielä saanut revittyä huumoria, mutta ehkä sekin on tulossa.

Tämän jaoin facebookissakin.

Timo Airaksinen kirjoitti:– Meillä on pian monikulttuurinen yhteiskunta, mutta kuitenkin meidän tuleva valtiovarainministerimme on harras katolinen ja pääministeri lestadiolainen. Ja vielä niiltä alueilta, joilla uskonnollisuus yhä merkitsee jotakin. Tällaista vanhaa ateistia se kyllä vähän hirvittää.

Joo, niin muakin hirvittää. Pelottaa todella. Mä en millään näe, että oma usko olisi kovin hyvä pohja politiikalle.

Meidän allekirjoitukset oikein vielä korostaa tätä kauhua

Kyllä tuo theian jakama juttukin on omiaan vielä vähän lisäämään mun horror-fiilistä. Soinin katolilaisuus on ehkä vähän friikimpää kuin Sipilän lestadiolaisuus. Sipilällä on ehkä vähän sitä puolta, että uskoaan ei saa sekoittaa politiikkaan. Soinilla sitä ei ole. Soinin mielestä kaikkien pitää olla samaa mieltä hänen kanssaan. Piste. Sipilä ei ole pistämässä koko keskustan kööriä oman uskonsa varjolla "ojennukseen". Mutta en mäkään pidä uskoa tai uskontoa mitenkään hyvänä pohjana tämän maan asioista päättämiselle. Usko uskona, ei vallan välineenä.

Olen samaa mieltä edellämainituista poliitikkojen uskon asioista. Jyrkkyys tai uskon varjolla vakaasti omasta mielestään oikeassa oleminen ei ole hyvä lähtökohta järkeville poliittisille päätöksille.

Tässä on käynyt monesti mielessä se eräänkin voittajan sunnuntaina hokema "pessimisti ei pety". Sopiva lause tähänkin, koska suhtaudun pessimistisesti vaalitulokseen erityisesti perussuomalaisten osalta, mutta olen mielelläni väärässä, jos on aihetta. Nythän kuitenkin menneellä vaalikaudella ainakin omasta mielestäni tuntui, etteivät pahiten pessimistiset skenaariot toteutuneet, vaikka järkyttyneitä oltiin myös 2011. Toki tähän vaikutti se, että perussuomalaiset eivät olleet hallituksessa vaan keskittyivät lähinnä huutelemaan ja paimentamaan huonosti käyttäytyviä yksittäisiä jäseniään. Saa nyt sitten nähdä mitä seuraavaksi. Paljon riippuu toki siitä, millainen hallituskokoonpano tulee olemaan. Nähdäkseni mikään ei ole vielä varmaa.

Jälkipyykki jatkuu vähintään yhtä viisaana kuin itse vaalit: Nyt perussuomalaiset arvot ovat voittaneet ja eri mieltä ei saa olla. Voittajat ovat arvostelun yläpuolella.

Nyt jo on tuomittu Krista Kosonen ja kaikki kuplassa olijat, jotka eivät liputa Perussuomalaisten selvää ja ansaittua vaalivoittoa. Jos vaikka SDP saa neljä paikkaa vähemmän, niin sitten ei enää saa kannattaa mitään ammattiyhdistysliikkeitä ynnä muita.

Kihniöstä tätä maata johdetaan. Ne muutama yhteenkerätty ihminen, jotka jytkyttävät, ovat tämän maan henkiset johtajat täst'edes. Kihniön uudeksi nimeksi tulee "Jytky" ja sellainen häviäjien toiminta kuin sosiaalidemokratia, lopetetaan kannattamattomana.

Kibaya kirjoitti: Soinin katolilaisuus on ehkä vähän friikimpää kuin Sipilän lestadiolaisuus. Sipilällä on ehkä vähän sitä puolta, että uskoaan ei saa sekoittaa politiikkaan. Soinilla sitä ei ole. Soinin mielestä kaikkien pitää olla samaa mieltä hänen kanssaan. Piste. Sipilä ei ole pistämässä koko keskustan kööriä oman uskonsa varjolla "ojennukseen". Mutta en mäkään pidä uskoa tai uskontoa mitenkään hyvänä pohjana tämän maan asioista päättämiselle. Usko uskona, ei vallan välineenä.

Olen eri mieltä. Katolilaiset sentään ovat Suomessa niin pieni vähemmistö, että yhden miehen usko ei riitä venettä juurikaan keikuttamaan. Sipilä pelottaa mua huomattavasti enemmän. Sen sukulaisia on vanhoillislestadiolaisen liikkeen saarnapaikoilla. Just tänään puhuin yhden tutun kanssa, että siellä seudulla pitää asua hetken aikaa, että tajuaa, millainen valtakoneisto sillä liikkeellä on. Voi olla, että vaikka Sipilä itse ei olisikaan ihan kiihkoimmasta päästä, niin hänen henk.koht. arvonsa saattavat lentää aika pian romukoppaan, jos tarpeeksi painostetaan. Tämä jengi on sellaista, että kädestä pitäen käydään "neuvomassa" kaupunginvaltuutettuja, jos äänestävät "vahingossa" väärin.

Pascal Lemoix kirjoitti:Jälkipyykki jatkuu vähintään yhtä viisaana kuin itse vaalit: Nyt perussuomalaiset arvot ovat voittaneet ja eri mieltä ei saa olla. Voittajat ovat arvostelun yläpuolella.

Nyt jo on tuomittu Krista Kosonen ja kaikki kuplassa olijat, jotka eivät liputa Perussuomalaisten selvää ja ansaittua vaalivoittoa.

Tää kuplakeskustelu on aika masentava. Ehkä kenenkään ei kannattaisi elää kuplassa vaan yrittää avartaa omia näkemyksiään ja kuunnella mitä ihmisillä on sanottavaa, mutta kuplasta puhuminen ohittaa sen, mitä Kosonen ja kumppanit käsittääkseni yrittivät sanoa: kun kysyttiin, "voiko vaalituloksesta nähdä Suomen henkisen tilan", Kosonen kertoi itse elävänsä ja haluavansa elää maassa, johon "kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois" ja tuntee paljon ihmisiä, jotka kokevat samoin. Mutta tulkinnoissa siitä on aika äkkiä hypätty siihen, että lausunto suorastaan halveksuisi kaikkia muita, sitä tavallista kansaa, joka on nyt puhunut. Ei Kosonen mielestäni sanonut, että nyt kansa äänesti väärin, kertoi vain oman näkemyksensä.

Äärimmäisyyksiin ja yliampumisiin on saatettu mennä molemmin puolin, mutta pelottavin oli silti Olli Immosen (ps.) puheenvuoro.

L-S kirjoitti: Äärimmäisyyksiin ja yliampumisiin on saatettu mennä molemmin puolin, mutta pelottavin oli silti Olli Immosen (ps.) puheenvuoro.

Mikä puheenvuoro?

Tämä siis. Ajattelin, että en halua erityisesti enempää levittää tuota, mutta sama kai se on.