Mulla on intohimoinen suhde parsakaaliin. Kohtaamme yleensä vähintään kerran viikossa, monesti useamminkin.

Kuvassa alapuolella miniparsakaali ja yläpuolella parsan nuppuja.
Parsakaalihan ei nimestään huolimatta liity varsinaisesti parsaan, minkä tietää kertoa myös parsakaalin oma nettisivu,
www.parsakaali.fi.

Mutta en toki mene kieltämään etteikö näistä voisi samassa ketjussa puhua. Mulle parsa on kevätruokaa ja yleensä syön sitä silloin sen verran, että kyllästyn ja jaksan odotella seuraavaan kevääseen. Hollandaise-kastikkeen kanssa, kyllä.
Parsakaaliin en sen sijaan näemmä kyllästy. Lempiruokani on, kuten monet tietävät, pastaa ja parsakaalia. Oikeaoppisesti valmistettuna annokseen kuuluu fettucine-tuorepastaa, pieni määrä latva-artisokkaa (saatavana öljyssä purkissa) sekä mahdollisesti vielä viipale paistettua halloumi-juustoa.
Varmasti monenlaista muutakin voisi parsakaalista tehdä, mutta itse olen ollut viime aikoina laiska laittamaan ruokaa tai varsinkaan etsimään uusia reseptejä.
On syytä huomioida, että parsakaali on erinomainen myös aterian pääosana, eikä pelkästään lisukkeena, kuten esimerkiksi äitini parsakaalia usein kohtelee. Eräs parsakaalin parhaita puolia on, että se näyttää niin sievältä. Estetiikka on kuitenkin ruoassa tärkeä juttu.
