Kakkua! Piirakkaa! Pullaa! Muffinssia! Keksiä!

[Fantsu]

Teen justiinsa itse pullaa ja kananmunan pistin mukaan. Joten, jos niitä on, miksipä ei laittaisi. Jollei siis ole allergioita.

[melissa]

Tein jonkinlaisen kompromissin ja laitoin kananmunasta puolet ja säästin loput pullien voiteluun.
Kyllähän noista ihan syötäviä tuli, mutta jotenkin tuntui, että jokin oli kuitenkin taikinassa pielessä.
Olisi varmaan vaan pitänyt perinteisesti jaksaa vaivata sen sijaan, että olisin turvautunut kodinkoneisiin.

[@gen.fi]

Joskus oli että laitettiin valkuainen taikinaan ja pullat sitten voideltiin keltuaisella.

[Fantsu]

Kyllä kodinkoneellakin hyvän taikinan saa, jos siinä on oikeat, taikinan tekemiseen sopivat osat. Mun koneella ei voi tehdä kuin pieniä taikinoita, joten väänsin käsin. Korvapuusteista ja pikkupullista tuli mukavan kuohkeita ja hyviä Pikkupulliin pistetään huomenna fyllinkiä...

[annastindeli]

Tietääkö kukaan ohjetta semmoisille myslipatukoille? Muistelin että jossain päin tätä foorumia olisi ollut ohje, mutta en löytänyt vaikka kaivelin. Saattaa tosin olla että muistin ihan väärin. Lähinnä siis tahtoisin tietää että millä sekoituksella se saadaan kestämään kasassa ja kypsennetäänkö miten, muutenhan sitä voinee varioida miten mielii.

[Lumikki75]

Seuraa kakkuaiheinen kysymys:

Tein eilen tiikerikakkua. Edellisestä kerrasta on jo aikaa, joten en tätä ilmiötä muistanutkaan, vaikka se on mua hämmentänyt aikaisemminkin.
Nimittäin kun laitan aina vuokaan ensin sitä valkoista taikinaa ja sitten ruskeaa, niin miksi aina uunista tullessa ne raidat ovatkin vaihtaneet paikkaa - siis se valkea taikina onkin paistettaessa noussut päällimmäiseksi?

Mä keksin kaksi mahdollista syyllistä, koska ne ovat ainoat kaksi taikinat toisistaan erottavaa asiaa, nimittäin kaakaojauhe ja kerma (äidin ohjeen mukaan lisään siihen ruskeaan taikinaan pari ruokalusikallista kermaa, jotta kaakaojauheen sekoittaminen olisi helpompaa). Aiheuttaako jompikumpi näistä jonkun kemiallisen reaktion vai mitä ihmettä oikein tapahtuu?

[Aurora B.]

Nimittäin kun laitan aina vuokaan ensin sitä valkoista taikinaa ja sitten ruskeaa, niin miksi aina uunista tullessa ne raidat ovatkin vaihtaneet paikkaa - siis se valkea taikina onkin paistettaessa noussut päällimmäiseksi?

No kato kun sä kumoat sen kakun, niin ne värit vaihtaa paikkaa



Sori, en voinut vastustaa kiusausta Oikeasti ei ole hajuakaan, joskin voisi epäillä sen jotenkin johtuvan siitä kermasta. Itse en kermaa ole koskaan laittanut, ja aina on raidat olleet paikoillaan uunista pois otettaessa.

[Lumikki75]

No kato kun sä kumoat sen kakun, niin ne värit vaihtaa paikkaa

Ai siitäkö se johtuikin?
Eikäkun oikeasti otin sen huomioon asiaa miettiessäni.

Tutkiskelin yhtä leikattua kakkupalaa eilen tarkemmin ja huomasin, että ihan täysin ne eivät olekaan vaihtaneet paikkaa. Keskellä on pieni kohta, jossa ne ovat ihan oikeassa järjestyksessä, mutta sivuilta väärässä. Jos Aukulla ovat kerran pysyneet järjestyksessä, johtunee siitä kermasta. Kai se on painavampaa tai jotain?

[Pvi]

Ennen kuin kakkutaikinamysteerin lopullinen selittäjä löytyy, pitää teoriaa tietenkin testata.
Lumikin on siis ihan pakko leipoa seuraavat kakut:

1.Kaakku, jossa on ruskea ja vaalea taikina toisinpäin, eli vuokaan ensin kaakaotaikina.

2. Saman kermamäärän lisäys myös siihen vaaleaan taikinaan / kerman poisjättäminen

Tuu sitten raportoimaan, että tuliko hyviä kakkuja ja mitä tapahtui raidoille.

[Lyyra]

Mua hämmentää tämä ongelma, kun kaikesta päätellen Lumikin tiikerikakussa on vain kaksi raitaa? Kaikissa mun näkemissä tiikerikakuissa on ollu valkoiset raidat ylhäällä ja alhaalla, ja suklainen keskellä. Siitä jos vaihtuis raidat toisin päin, niin olis jo tosi kummallinen temppu, heh.

[Lumikki75]

Yleisön pyynnöstä on ihan selvästi tehtävä kokeiluja. Ei ihan samantien kuitenkaan, koska tuo edellinenkin kakku on vasta syöty loppuun. Tulen sitten kertomaan, miten kävi.

Ja juu, mä teen laiskana ihmisenä aina vain kaksi raitaa.

[Annis]

Meiltä puuttuu oikeastaan keittiöstä kaikki tarpeellinen leivontaan, tai no, taikinakulhoja löytyy ja nuolija. Tänään sain aikaiseksi ostaa irtopohjavuuan, jota oon suunnitellut jo pitkään. Ajattelin, että ne maksaa ihan kamalasti, mutta sen saikin reilulla vitosella.

Seuraava hankinta olisi kuivakakkuvuoka (vai mikä se on oikeelta nimeltään nyt sitten onkaan). Olisin ostanutkin sellaisen tänään, mutta sitten iski ongelma, ostanko mä metallisen vai sellaisen silikonivuuan? Onks tää silikoni nyt vaan joku tän hetken trendijuttu, vai onko se oikeesti kätevämpi juttu?

[heartless]

Onks tää silikoni nyt vaan joku tän hetken trendijuttu, vai onko se oikeesti kätevämpi juttu?

Mun mielestä silikonivuoka ehdottomasti miellyttävämpi käyttää kuin semmoinen perus metallinen.

Leivoin tuossa viime viikolla porkkanakakun. Tai oikeastaan kaksi, ensimmäisestä tuli vahingossa semmoinen musta, savuava möykky, mutta toinen onnistui vallan mainiosti.

[Mr. Smith]

Yhdyn heartlessin mielipiteeseen.
Silikonivuoat ovat helppokäyttöisempiä, koska niitä ei tarvitse voidella erikseen, ja jotenkin tuntuu että leivoksetkin paistuvat paremmin silikonilla

[Lyyra]

Mutku! Mua on peloteltu ilkeän muovin ilkeillä vaaroilla. Silikoni on muovia! Minä kallistun vanhojen kunnon alumiinivuokien puolelle, onhan niissä myös nostalgiaelementti!


Mutta joo, jokainen tavallaan. :foliohattu:

[Lumikki75]

Seuraava hankinta olisi kuivakakkuvuoka (vai mikä se on oikeelta nimeltään nyt sitten onkaan).

Rengasvuoka. Mä olen vanhan koulukunnan edustaja ja kannatan metallisia.

[Mr. Smith]

Tein viikonloppuna perussuklaakakun mutta johtuen raaka-aineiden puutteesta ja kauppojen aukioloajoista oli pakko soveltaa. Laitoin siis 2 dl maidon sijaan 200 gr kermaviiliä ja 2 tl vaniljasokeria sijaan nestemäistä 2 tl minttuaromia.

Mad?! Mad you say?! We'll see who is mad!

Itseasiassa onnistui yllättävän hyvin.
Kermaviilin ansiosta kakusta tuli "pesusienimäisempi" eli kosteampi, pehmeämpi ja tavallaan kiinteämpi. Minttuaromi taas antoi tavallisesta poikkeavan makusäväyksen.

Pitänee alkaa harrastaa useamminkin tätä

Ps. En muista reseptiä ulkoa, mutta jos joku haluaa, lisään sen tänne myöhemmin.

[Lyyra]

Ketjun otsikossa pitäisi olla vielä "Leipää!", koska minä leivon tänään leipää. Sekaleipätaikina on nousemassa kahdessa kipossa saunassa. Tein eilen juuren tällä ohjeella, mutta kaapissa ei ollut kuin sämpyläjauhoseosta, niin tein sitten siitä. Tänään jatkoin ruisjauhoilla, ja olihan siinä vaivaaminen! Uskookohan fysioterapeutti ja/tai lääkäri, jos sanon että käytän hyötyliikuntana leivontaa?

Laitoin juuren puoliksi kahteen kippoon, ja jatkoin taikinoita desillä vettä ja puolellatoista teelusikallisella suolaa. Tosin toisesta taisi unohtua vesi pois... noh, senpä näkee sitten, että minkälaista taikinaa tulee! Lisäksi laitoin molempiin n. 3,5dl ruisjauhoja. Ja nyt ovat tosiaan saunassa nousemassa ja saavat nousta muutaman tunnin. Toivottavasti nousevatkin ihan hyvin.

Ilmoittelen sitten illalla että tuliko hyviä limppuja vaiko eikö! Innolla ainakin odottelen lopputulosta.
Otan tuosta sitten myös juurta talteen seuraavaa kertaa varten.

Jihuu!


Edit: Reilun kolmen tunnin jälkeen kohoamista ei ole juuri tapahtunut lämpimistä olosuhteista huolimatta. Ei se mitään, puolis osasi varoittaa, että eka satsi ei välttämättä kohoa niin hyvin. Annan kohota vielä reilun tunnin, ja sitten leivon ne iltapalaksi.

[Lyyra]

Valmis! Taikina ei noussut juurikaan paljoa, mutta ratkaisin ongelman tekemällä rieskamallisia leipiä (siis semmosia lättänöitä), joten hyvää tuli. Kaiken kaikkiaan niitä tuli neljä kappaletta. Osa paloi hitusen pinnasta, mutta ei se mua haittaa.
Ja kaverina maistelin erihyvää perunasalaattia.

Leivistä kuvia (ja isonevat klikkaamalla):

Ennen uunia:


Uunin jälkeen:

[L-S]

Ruisleivän teko on kyllä haastavaa. Mä en yleensä epäonnistu leivonnaisissa tai ruoanlaitossa, mutta tää on kyllä.

Kokeilin jo viime viikonloppuna sellaisesta valmiista ruisleipäaineksesta, johon piti lisätä vettä ja hiivaa. Lopputuloksena oli pitkän kovassa lämpötilassa paistamisen jälkeen sisältä raaka limppu, joka kuivui hetken päästä sellaiseen kuntoon, että leikkaamiseen olisi tarvinnut sahaa. Vähäsen kerkesin sitä natustella, mutta ei se kovin hyvää ollut. Ruisleipäaineksessa oli kyllä mukana kaikenlaista muutakin kuin ruisjauhoja, jotain mallastakin.

Otin kuitenkin siitä taikinasta palasen jääkaappiin talteen ja tänä viikonloppuna uusi yritys tavallisista jauhoista. Tein perjantaina juuren ja lauantaina sitten lisää jauhoja ja vettä ja vähän hiivaa (suola unohtui) ja leipomaan. Kohottelin taikinaa tuntikausia, ja kyllä se ihan kivasti kohosikin. Viime vaiheessa kyllä sitten uuniin laitettaessa, kun yritin vähän haarukalla pistellä, leipä tuntui painuvan kasaan. Lopputulos oli aika littana. Yritin vaihdella lämpötilaa paiston aikana, ettei leipä kuivuisi. Tein kaksi limppua, vähäsen raa'aksi taisi tämäkin jäädä sisältä, mutta on syömäkelpoista toisin kuin viimeviikkoinen leipä. Lisäksi tein pienen reikäleivän tapaisen, mutta se oli liian pitkään uunissa, siitä tuli kovuusasteeltaan näkkileivän tapaista, mutta syötävää sekin.

Mitenkähän näitä oikein pitäisi paistaa, ettei jäisi raa'aksi? Lämpötilaa on kovin vaikea päätellä, joka ohjeessakin on eri lailla. Hyvin paistuneesta leivästä pitäisi kuulua ontto kumina, mutta minkälainen ääni se on?
Olen kyllä monta kertaa ostanut raa'aksi jääneen ruislimpun kaupastakin, että ei se ilmeisesti helppoa ole.

Mutta ehkä ensi kerralla taas paremmin.

[Lumikki75]

Hyvin paistuneesta leivästä pitäisi kuulua ontto kumina, mutta minkälainen ääni se on?

Ruisleivän paistamista en ole koskaan kokeillut, joten en osaa siinä sen enempää auttaa.
Sen sijaan sen onton kuminan tiedän kyllä. Se on justiinsa sitä, mitä sanotaankin: kypsä leipä kuulostaa ontolta, kun sitä kopsauttaa. Itse taisin oppia tunnistamaan eron niin, että koputtelin ensin varmasti raa'aksi tietämääni leipää ja kuulostelin sitä ääntä. Se kuulostaa semmoiselta vähän vetiseltä, kun taas kypsä kuulostaa kumeammalta.

[L-S]

Mä en ilmeisesti vaan tunnista sitä ääntä. Leipää jää raa'aksi, vaikka se mielestäni kuulostaakin ontolta.

Mutta negatiivisista kokemuksista huolimatta ruisleivän teon taidon oppimiseen on vielä intoa, ehkä kokeilen taas ensi viikonloppuna.
Olisi vaan tosi hienoa, kun olisi sellainen oikeasti hyvänmakuinen tuore leipä tuossa.
Sellaisia kunnollisia ei täältäpäin oikein mistään saa, joten pakko tehdä itse.

[L-S]

Eikö kukaan muu leivo kuin allekirjoittanut?

No kuitenkin. Ruisleipäkokeilut jatkuvat, eikä se vieläkään helppoa ole. Ohut leipä onnistuu limppua paremmin, limppujen ongelmana on edelleen paistoajan ja lämpötilojen määritteleminen optimaalisiksi. Ohut reikäleipä oli kuitenkin viimeksi erittäin hyvää. Ehkä ensi kerralla teen pelkästään sellaisia ja kokeilen limppuja taas sitten joskus.

Lisäksi viime aikojen kokeiluihin kuuluu myös kurpitsakakku, joka rapakon takana tunnetaan leipänä. Sokeria siihen tulee tosin niin paljon, että mielestäni sitä ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa leiväksi.

Kurpitsakahvikakun valmistus on kuitenkin näin syksyllä mielenkiintoista puuhaa. Ensin on hankittava kurpitsa, joita saattaa löytää esimerkiksi torilta. Kurpitsat ovat söpöjä ja niitä on haasteellista leikellä, mutta näinkin voi käydä.

Joka tapauksessa kurpitsakakkua varten kurpitsa pitää halkaista. Sen jälkeen on poistettava rihmainen sisusta ja kurpitsansiemenet. Apuna käytetään erilaisia veitsiä ja lusikkaa. Sotkuista puuhaa, joten kannattaa levittää kurpitsan alle esim. aamun Hesarin kulttuurisivut. Kurpitsansiemeniä tulee yllättävän paljon, ne kannattaa ottaa talteen ja käyttää salaatin tai vaikka sämpylätaikinan maustamiseen. Kurpitsansiemenet ovat kurpitsasta poistettaessa niljakkaita, joten ne kannattaa huuhdella lävikössä ja laittaa lautaselle kuivumaan. Missään tapauksessa siemeniä ei pidä laittaa talouspaperin päälle, se tarttuu kiinni.

Siemenetön ja rihmastoton kurpitsa paloitellaan kuutioiksi. Palaset laitetaan kattilaan ja vettä päälle ja sitten keitellään jonkin aikaa, että tulee pehmeää. En muista tarkkaa aikaa, mutta ei siinä hirveän kauaa mennyt. Sen jälkeen kaadetaan keittovesi pois ja irrotetaan kurpitsankuoret, irtoavat helposti vaikkapa veitsen avulla. Kurpitsanpalat soseutetaan, siihen voi käyttää jotain hienoa talouskonetta jos sattuu sellaisia omistamaan mutta ehkä ihan joku survin tai haarukkakin käy, jos kurpitsa on riittävän pehmeää.

Itse kakun ainesosat:

n. 4 dl kurpitsasosetta
3/4 dl öljyä (rypsi- tai ehkä jotain muutakin)
n. 3 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta tai 1 til soodaa
1/2 tl suolaa
1 til kanelia
n. 1/2 tl neilikkaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka, rengasvuoka käy hyvin, vaikka alkuperäisen amerikkalaistyyppisesti pitäisi olla pitkulainen leipävuoka.

Riko munat kulhoon, sekoittele vähän vaikkapa pallovatkaimella, lisää joukkoon kurpitsasose, öljy ja sokeri.

Sekoita keskenään vehnäjauhot (amerikkalaisten ohjeissa mainitaan "all-purpose flour", olisiko lähinnä vastaava puolikarkeaa jauhoa... mutta koska kyse on omasta mielestäni edelleen kakusta, käytin kaapistani löytynyttä Anni-Helena Kakkuvehnäjauhoa.), leivinjauhe tai sooda, suola, kaneli ja neilikka. Kanelia ja neilikkaa voi laittaa vähän enemmänkin kuin itse laitoin, oma kakkuni olisi kaivannut ihan vähän lisää makua. Ehkä voisi kokeilla jotain muitakin maustekakkuihin yleensä käytettäviä mausteita lisänä. Kuiva-aineseos sekoitetaan sitten märkien ainesten kanssa ja kauniin keltainen taikina kaadetaan vuokaan.

Sitten uuniin n. yhden tunnin ajaksi ja lopuksi kakun kypsyyttä kannattaa kokeilla (tuli)tikulla. Jos ei tartu taikinaa, tuli hyvä kakku.

[Pvi]

Kyllä muutkin leipoo.
Kaksi kakkua ihan melkein viikon sisällä. Suklaata ja juustoa.
Ei ole vaan tullut täydellisä suorituksia joita olisi pitänyt päästä
kehumaan mullekin...

Suklaatäytekakku sai sisälleen aprikoosihilloa, banaania, vanilija-
kreemiä ja wiener nugat -rouhetta. Suklaata sulattelin päälle,
kermalla pehmennettynä. Tulos oli makea.

Juustokakun kohtalosta en ole ihan varma, että mitä siinä kävi.
Haluaisin löytää sellaisen kahviloissa myytävän takikinaisen ja
paistetun juustokakun reseptin, mutta en ole törmännyt moiseen.
Jos jollain on pöytälaatikossa, niin ottaisin mielelläni vastaan.

[elegia]

Leivotaan juu, joskin vähän tavallista vähemmän on nyt tullut jauhojen kanssa söhellettyä.
Mustikkapiirakka syntyi tuossa alkusyksystä, sittemmin omenapiirakkaa moneenkin otteeseen ja kolmella eri reseptillä. Itsekin aloitin jälleen ruisleipäkokeilut, laitoin tuossa illalla taikinajuuren tekeytymään. Itse leivon mieluiten juuri niitä littania reikäleipiä enkä ole niinkään innostunut limppujen teosta. Toisaalta myös epäilen, ettei oma taikinani jaksaisi kohota kovinkaan kuohkeaksi limpuksi. Vaan ovat ne tuoreet reikäleivätkin nannaa!