Olen perehtymässä leivän leipomisen syvimpiin saloihin. Kehitystä olen jo havainnut.
Aikaisemmin tein paljon myslileipiä, eli sotkin hiivat, rasvat, vedet ja jauhot käsituntumalla ja perään viskasin mysliä ja siirappia. Leipä on aina ollut hyvää, mutta ne eivät ole tupanneet koskaan kohota kunnolla, ja leivistä on tullut lähes
täyttä tavaraa. Välillä onnistui ja välillä taas ei, enkä millään ole keksinyt syytä lopputuloksen vaihteluu. Mummo sainoi, että jos taikina ei nouse on ukkosta ilmassa.

Suomalaisen alesta ostin
Kodin neljä vuodenaikaa-kirjan, joka sisältää sisutuksen lisäksi ruoka-ohjeita. Kirjassa katseeni nauliintui patongin ohjeeseen, ja ohje alkoi juuren teolla.

Olen viimeeksi tehnyt leivän juuren ylä-asteen köksässä. Äiteekään ei koskaan tee juurta, ja hänen leivät aina onnistuvat siitä huolimatta, joten mikä lapsessa on vikana?

No eniveis, päätin kokeilla tuota juuri hommaa. Käden lämpöiseen veteen viskasin hiivat, suolan, siirappia ja muutaman desin jauhoja. Sitten nousemaan noin puoleksi tunneksi ja avot! Mikä mahtava turpoaminen.

Sitten lisäsin loput jauhot, annoin taas kohota, sitten pyöräyttelin niistä leivät ja annoin kohota lisää uunin lämpiessä. Lopuksi suihkaus vettä päälle ja uuniin. Varmaan elämäni onnistuneimmat kuohkeat leivät.

Nams nams. Aikaa vievää, mutta on sen arvoista.
Yhden leivän sisään murskasin Eldoradon paprika chili-marinoituja valkosipuleita.

Nams nams.
Nyt aion vajota yhä syvemmälle leipien salatieteisiin, ja ajattelinkin kokeilla
tälläistä taktiikkaa. Elikkäs leivän leipomista ilman hiivaa tai hyvin vähäisellä määrällä älyttömän pitkällä kohotus ajalla.

Vehnäjauhoja en mielelläni käyttäisi pelkästään, taidan viskata ohraa ja ruista sekaan reippaasti. Eihän siitä niin kuohkea tule, mutta masuystävällisempi. Katsotaan mitä tapahtuu.