Ruokajutut

[Pvi]

Toissapäivänä piti tehdä alepan kanttarelleista kermakastike perunoille.
Sienet alkoivat olla pilaantumisen kynnyksillä, joten siivosin koko satsin kerralla pannuun. Sipulia perään ja kun olisi ollut kerman vuoro, eksyikin pannulle rasiallinen pinaattia. Oli nälkä ja ehkä siksi maistui oikein hyvälle.
Jäin miettimään, että olisiko kanttarelli-pinaatti risotosta mihinkään?

[Kibaya]

Kanttarellirisotto on itsessään jo aika hyvää!

Sain eilen päähäni tehdä kaalilaatikkoa.
Huomasin että multa puuttuu siirappi. Eikä tuota lihaakaan kamalasti kotona pyöri
Lihan korvasin sienillä ja riisin vaalealla soijarouheella.

Sienet olivat kuivattuja ja sain kesällä ohjeen liottaa niitä ruuanlaiton yhteydessä maidossa. Heitin kolme kourallista sieniä kippoon, maitoa ja purkin pilaantumisen rajalla olevaa kermaa sekaan ja annoin olla. Pilkoin kaalin ja sipulin ja laitoin soijarouheen puolittain kiehuvaan veteen, koska tuntui siltä

Paistoin kaalit pannulla kolmessa erässä (joo, pieni pannu) sipuleiden kanssa. Maustoin suolalla. Yhteen annokseen laitoin hunajaa, kun ilmarissa todettiin että se on parempi vaihtoehto kuin kaapissa nököttävä vaahterasiirappi En kuitenkaan itse tykkää hunajasta niin paljoa, joten totesin sen olevan hyvä määrä. Kun kaikki liottuneet ja kiehuneet olivat olleet tarpeeksi kauan yksiköissään heitin kaikki ainekset sekaisin kahteen vuokaan. Päälle voita ja suolaa ja uuniin.
Tuli kyllä hyvää
Ehkä ihan ei toi soijarouhe sovi tuonne. Ikävä suutuntuma. Seuraavalla kerralla ihan oikeaa riisiä tai ei mitään.
Kaalilaatikkoa ja puolukkahilloa

[marenkienkeli]

Seuraavalla kerralla ihan oikeaa riisiä tai ei mitään.

Tai täysjyväohraa.

[annastindeli]

Miäkin laittaisin pikemmin ohraa kuin riisiä.

[Lyyra]

Ohrasuurimot ei kyllä kelpaa riisinkorvikkeeksi missään muussa ruuassa kuin kaalikääryleissä. Mutta siinä ovatkin sitten tosi hyviä.

[Maija]

Nämä ruokaketjut ovat ihan parhaita, kun ei itse keksi, mitä ruokaa laittaisi ja on viime aikoina juuttunut tekemään aina samoja arkiruokia. Kiban kaalilaatikon innoittamana tein eilen ison kattilallisen kaalikeittoa. Kaali

[L-S]

Yleista ruoka-asiaa: voisi melkein luulla, että olen huono ruoanlaittaja, kun usein tuntuu että ruoanlaitto/leipominen on itsessään kivempaa kuin sitten se syöminen. Vaikka ei voi mitenkään väittää etten pitäisi syömisestä. Pois se minusta.

Nytkin teki mieli tehdä itse pizzaa, ja olihan se ihan hyvää, mutta silti tuntui että jotain jäi puuttumaan. Ehkä vähän mautonta. No, tarkemmin ajateltuna sama vaikutelma kyllä tulee useimmiten silloinkin, jos ostaa pizzan jostain valmiina, oli se sitten pakastealtaasta tai lähimmästä halpapizzeriasta. (On niitä hyviäkin pizzoja toki, esimerkiksi kerran Washington DC:ssä sellainen hyvin yksinkertainen 3,50 dollarin pizzapala oli tosi hyvä. En tiedä mikä siinä oli.)

Oikeastaan taitaa olla niin, että mä lopulta tykkään aika harvoista ruoista. Pasta ja parsakaali on aina hyvää ja sitten sellaiset huolella valmistetut ateriat, joissa on monta osaa, kuten kanaa/lihaa/kalaa ja jotain lisuketta, hyvälaatuista ja monipuolista salaattia, ehkä jotain vihanneksia, vaikka graavilohta seurana, sopivat mausteet ja mahdolliset kastikkeet ja viiniä. Salaateistakin pidän. Mutta kuitenkin. Muuten on helposti vähän sellaista, että ihan kiva.

Itsekseen kokkailemisessa on sekin vika, että ruokaa tulee helposti liikaa. Nyt saan ottaa tota pizzaa töihin evääksi vaikka viitenä päivänä. Osa pitää laittaa pakastimeen ja ei niitä sitten sieltä muista tai huvita kaivella.

Mutta ruoanlaitosta tykkään, vaikka kovin usein ei itselleen tule tehtyä mitään monimutkaista. Pitää kai kutsua useammin päivällisvieraita.

[@gen.fi]

Sisäpaistia, sinihomejuusto-valkosipuli-kermaperunoita, kanttarellikastiketta ja tomaattisalsalalaattia.
Ja nähtävästi on ennen tullut aina paistettua liian paljon tuota paistia. Nyt kun otti sen uunista sisälämpötilan ollessa +55 ja kääri sen folioon nousi lämpö vielä 4-5 astetta, mutta kyllä tulikin mehevää paistia. Aina kun leikkasi viipaleen alkoi nesteitä oikein tihkumaan lihasta. juu ei ollut kuivaa ei

[puolikarkea]

Vuosien tauon jälkeen päätin tehdä marenkeja, kun leivonnasta jäi kananmunan valkuaisia yli. Hyvin onnistui tai niin minä eilen luulin. Tänä aamuna ne perhanat on edelleen muodossaan, mutta jos niihin koskee, niin ne liimaantuu sormiin. Mie en ymmärrä niiden sielunelämää, en oo ikinä onnistunu valmistamaan niitä niinku kuuluis. Oisko niitä pitäny paistaa pidempään? Onko meillä liian kostea huoneilma? Leikkiikö ne Tuhkimoa? Siellä ne nököttää keittiössä ääneti, tuijottavat vain valkoisilla marenkinaamoillaan ja ilkkuvat onnetonta leipuria.

[Aurora B.]

Hirveän vaikea mennä veikkailemaan, kun ei tiedä, kuinka ne marengit teit ja mitkä olivat säilytysolosuhteet. Mutta epäilys kohdistuu paiston jälkeiseen säilytykseen, jos paiston jälkeen marengit olivat kuivia pinnalta. Kosteus ja lämpö on ainakin marengin vihulaisia. Mä olen joskus tehnyt kakkuihin marenkikoristeita, niin säilytin niitä jääkaapissa keittiöpaperin päällä. Hyvinä pysyi.

Ilmeisesti nahistuneita marenkeja voi kokeilla kuivattaa uudelleen uunissa pienessä lämpötilassa. Mitään lämpötiloja tai kellonaikoja en osaa heittää, kun en ole koskaan kokeillut.

[Nugat]

Sellaisen vinkin olen kuullut, että kun jotkut säilyttävät marenkejaan lasipurkeissa niin sinne joukkoon tulee laittaa muutama sokeripala, jotka sitten imevät kosteutta. Siten marengit pysyisivät suht rapeina.

Vaikka ei mun marengit nyt ihan sormiin ole tarttuneet, vaikka päivän/pari ovat pöydällä olleetkin. Toisaalta nyt on tosi kosteat ilmat.

[marenkienkeli]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että marengit voivat olla hyvinkin ailahtelevia sille päälle sattuessaan.

[Kibaya]

Meidän äidillä oli ihan hirveästi omenoita ja arvottiin mitä niistä tehdään.
Löysin reseptin, jota sovelsin meidän keittiöön.
Kinuski-uuniomenoista tuli aika hyvää
En ole kinuskia aikaisemmin tehnyt kun on peloteltu sen vaikeudesta, mutta tuossa keittelyssä se oli vain sekoittamista ja sekoittamista.

Voi namismaiskis

[marenkienkeli]

Onneksi kukaan ei ole koskaan mulle kertonut, että kinuskin tekeminen on vaikeaa. (Ok, nyt oli ilmeisesti tarkoitettu jotain kinuskikuorrutetta...) Olen yläasteajoista lähtien tehnyt aina silloin tällöin uunibanaaneja kinuskikastikkeella. Helppoa ja hyvää. Voisi kyllä tehdä niitä taas jonakin päivänä.

Uunibanaanit
Banaaneita (esim. 1/hlö)

Laita haluamasi määrä banaaneita uunipellille kuorineen.
Paista 250 asteessa 10 min. (Huom. Älä pelästy. Banaanin kuorien kuuluukin muuttua mustiksi. )
Tee banaaniin pitkittäissuuntainen viilto banaaniin ja lusikoi banaani suuhusi kinuskikastikkeen kera.

Kinuskikastike
2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria
1 rkl voita

Kiehauta kattilassa samalla sekoittaen. (Jos haluat kastikkeesta paksumpaa, voit keittää kauemmin. Varo kuitenkin, ettei kinuski muutu liian kiinteäksi.

[Lyyra]

Kertoisko joku, mikä siinä kinuskissa on niin ihanaa?
Ja vielä banaanin kanssa? Banaanihan on jo itsessään niin makeaa.


Mää tein pitkästä aikaa makaronilaatikkoa. Tuli hyvää, ja on maistunut, mutta ketsuppi loppui tänään kesken. Joko laitan lopun laatikon pakkaseen tai ostan huomenna lisää ketsuppia.

Haluaisin saada itsestäni sen verran irti, että tekisin ruokani itse useammin. On paljon helpompi säädellä, mitä suuhunsa panee, kun tekee sen itse. Sitä on vain niin laiska tai niin kiinni ilmarissa tai jossain, ettei muka saa itsestään mitään irti, vaikka osaisikin. Mitenkähän tämän ratkaisisi?

[marenkienkeli]

Kertoisko joku, mikä siinä kinuskissa on niin ihanaa?
Ja vielä banaanin kanssa? Banaanihan on jo itsessään niin makeaa.

En osaa kertoa. Tuo on tuollainen makeuspommi koko annos. Mun mielestä kinuskin maku sopii paistetun banaanin makuun, vaikka se makeutuukin entisestään.

Haluaisin saada itsestäni sen verran irti, että tekisin ruokani itse useammin. On paljon helpompi säädellä, mitä suuhunsa panee, kun tekee sen itse. Sitä on vain niin laiska tai niin kiinni ilmarissa tai jossain, ettei muka saa itsestään mitään irti, vaikka osaisikin. Mitenkähän tämän ratkaisisi?

Miten olisi, jos tekisit enemmän sellaisia ruokia, joita voi tehdä suuren satsin kerralla ja vaikka pakastaa valmiina annoksina? Silloin ei olisi pakko joka päivä vaivautua tekemään ruokaa.

Muuta ratkaisua en oikein keksi. Mun keino on lähinnä se, että eineksiä en osta kaupasta. Ja kun jääkaapissa ei ole eineksiä, ei niitä tule syötyä. (Onpas huono neuvo. )

[Lyyra]

Miten olisi, jos tekisit enemmän sellaisia ruokia, joita voi tehdä suuren satsin kerralla ja vaikka pakastaa valmiina annoksina? Silloin ei olisi pakko joka päivä vaivautua tekemään ruokaa.

Muuta ratkaisua en oikein keksi. Mun keino on lähinnä se, että eineksiä en osta kaupasta. Ja kun jääkaapissa ei ole eineksiä, ei niitä tule syötyä. (Onpas huono neuvo. )

Tuossa ekassa neuvossa vaan on se vika, että sitten sitä samaa ruokaa joutuu syömään monta päivää putkeen. Ja tuo jälkimmäinen taas on hankala, koska mulla on kauppa samassa rakennuksessa, ja heikkona hetkenä juoksen paljon mieluummin sinne hakemaan pakastepizzaa kuin alan taikomaan tyhjästä ateriaa.

Tää on tällainen mun ikuisuusongelma, ja kysymyksenikin oli oikeastaan lähinnä retorinen. Vastauksia siihen ei ole muuta kuin että alkaa vaan tekemään.

[L-S]

En mäkään osaa kertoa mikä kinuskissa on kivaa, mutta kai se, että siinä on sokeria ja kermaa. Banaanit lämpiminä on kyllä mun mielestä aika kamalia, bansku on parempaa kylmänä. Eikä kinuski mun mielestä ole kovin vaikeaa tehdäkään, kakun päällekin olen tehnyt sitä monesti. Sitä pitää vaan keitellä hartaasti (ainakin 10 minuuttia) jos haluaa kuorrutteen, pelkkä kiehauttaminen ei siihen ehkä toimi. Niin kauan, että kun tiputtaa tipan kylmään veteen niin se jähmettyy.

Toi ruokaongelma on tuttu. Kyllä mä tykkään ruoanlaitosta ja ainakin viikonloppuisin pyrin tekemään yleensä ruokani itse, tai seurassa jos sitä on, arkisin jaksan ehkä kerran viikossa (paitsi pastaa ja parsakaalia on sen verran helppo tehdä, että saatan tehdä useampanakin päivänä peräkkäin, mutta ei sitäkään ihan koko viikkoa voi...). Muuten se menee helposti siihen, että vaikka ruoanlaittoa olisi suunnitellutkin, ei sitä jaksa jos tulee väsyneenä töiden jälkeen kotiin myöhään, vaan on huomattavasti helpompi käydä kotimatkan varrella kaupasta hakemassa jotain valmista.

Ja tosiaan samaa ruokaa ei kovin monena päivänä peräkkäin viitsi syödä, eikä pakastimesta otetut ruoat yleensä kovin hyviä ole, varsinkaan kun itse en ole suuri helppojen arkiruokien ystävä. Yleensä jos teen sellaista ruokaa että se riittää useammaksi päiväksi, se päätyy töihin evääksi seuraavina päivinä. Joku mikrossa lämmitetty ruoka on muutenkin sen verran tylsää, että se kelpaa mulle evääksi, mutta muuten tympäisee. Pitäisi olla valmiina tukku helppoja ja silti maukkaita reseptejä, joista voisi laittaa arkisinkin. Mutta vaikka resepti olisi helppokin, se vaatii aina melko paljon suunnittelua, kun pitäisi kuitenkin ostaa tämä ja tuo ainesosa, että sen saisi toteutettuakin ajallaan.

[damn]

Tuli tästä mieleen, että mulla on se ongelma, etten kykene syömään valmisruokia kuin äärimmäisissä hätätilanteissa. Äärimmäiset hätätilanteet on noin pari kertaa vuodessa. Mieluummin olen vaikka syömättä. Ehkä tämä johtuu myös siitä, ettei minulla ole ongelmaa syödä samaa ruokaa useampaa päivää. Toisaalta mä teen niin hyviä ruokia, että mielelläni syönkin niitä monta päivää .

[Kibaya]

Kinuski on hyvää pienissä määrissä, vähän kerrallaan.
Ja ehdottomasti jonkun kirpeän kanssa. Mähän en voi banaania sietää missään muodossa ( :ruiskuoksennus: ) joten en osaa tuommoisesta yhdistelmästä sanoa.
Mun makumaailmassa kinuski ja puolukka tai kinuski ja karpalot on ihan täydellistä
Noi happamat omenatkin toimi todella hyvin.

Mä ymmärrän Lyrpsyn ruuanlaitto-ongelman. Itse en ole niin kiinni ilmarissa, ettenkö voisi tehdä ruokaa, mutta välistä on sellaisia päiviä etten voi seistä hellan ääressä. Eikä mulla ole sitä mikroakaan. Eikä pakastinta, johon voisi säilöä pitsoja. Niinä päivinä vedenkeittimellä tulee kiehautettua vettä ja heitettyä se nuudeleiden päälle. Eikä se kyllä ole mielestäni ruokaa. Helppoa vatsantäytettä vaan.

Kasvismössöt kuitenkin syntyvät suht helposti. Suurin vaiva on se pilkkominen. Tai edes ruuanlaitosta kiinnostuminen

[Pvi]

Mä oon yrittänyt tsempata ja laittaa pari kertaa viikossa ruokaa itselle. Kesällä se onnistui paremmin, mutta nyt työt ja harrastukset vie aikaa. Vaikka kokkailuun olisi just aikaa, niin siihen tiskaukset päälle ja ollaan tilanteessa, että heti kun tulee kotiin, pitäisi alkaa laittaa ruokaa.
Niinkuin nyt. Jos meinaan huomenna töissä syödä, pitää tänään vähän yökokkailla. Pinaattisoosit riisillä.
Hätävaraksi paistan kanaa ison määrän, pilkon ja pussitan annoksen pakkaseen. Sieltä voi ottaa joko ruoanlaittoon tai evääksi töihin (kun ostaa mukaan salaattitarpeet; töihin on ostettu salaatinkastike ja pähkinöitä) Aika monta kertaa on joutunut turvautumaan kanasalaattiin.

Kotipikaruokana on pestopurkki, pastaa ja mitä ikinä siihen löytää seuraksi, kanaa, kikherneitä, (rae)juustoa...
Puuro siemenillä, pähkinöillä, marjoilla/hedelmällä ja mahdollisesti jollain maitotuotteella.

[puolikarkea]

Hirveän vaikea mennä veikkailemaan, kun ei tiedä, kuinka ne marengit teit ja mitkä olivat säilytysolosuhteet. Mutta epäilys kohdistuu paiston jälkeiseen säilytykseen, jos paiston jälkeen marengit olivat kuivia pinnalta. Kosteus ja lämpö on ainakin marengin vihulaisia.

Ne oli kuivia pinnaltaan silloin samana iltana paiston (100 asteessa reilu tunti) jälkeen. En tiiä oisko niitä pitäny paistaa uunissa miedommassa lämmössä pidempään vai oliko meillä vaan niin kostea sisäilma. Heitin mokomat lähmät pois ilman jatkokikkailuja.

[L-S]

Mä tein eilen nakkimunakasta. Mietinkin, että voiko sanoa laittaneensa itse ruokaa, jos tekee nakkimunakasta, jonka tekemiseen menee muutama minuutti? Onko se yhtään sen ravinteikkaampaa/arvokkaampaa kuin että jos olisi ostanut pakastepizzan? Tein sen verran että sain evääksikin sitä. Lisäksi oli kurkkua...

Totakin varten piti nakit erikseen ostaa eikä ne olleet edes mitään halpoja, kun en kelpuuta nihkeitä kuorettomia kevytnakkeja. Yleensä en kyllä juuri koskaan osta nakkeja, jostain syystä tuli nyt tällainen helppo ruoka mieleen.

Pvin kanasalaattihätävara kuulostaa kätevältä, pitänee kokeilla.

[skray]

En löytänyt aiempaa keskustelua täältä murkinapuolelta hakemalla, joten.

Mä en osaa tehdä kastiketta. Siis ihan sellasta peruskastiketta esim. broilerille. Oliko jollain joku hyvä ja helppo tapa?
Olin ajatellut paistaa broilerin koipia uunissa, kun ne oli tarjouksessa kaupassa. Ja lisäks keittäsin perunat. Mieheke on kastikeihminen ja olis kiva kerrankin yllättää sillä, että oon tehnyt kastikkeenkin. Ostin kaupasta myös maizenaa suurustamiseen. Jos olis aikaa, niin perkaisin ne broilerit valmiiksi ja heittäisin sitten sinne kastikkeen sekaan jälkeenpäin, niin että tulis broilerikastiketta.

Sellanen kastike onnistuu, joka tehdään sitten suoraan siihen sen paistetun ruuan osan sekaan, esim. jauhelihakastike tai fileesuikaleista tehty broilerikastike, kun niihin ei paistamisen jälkeen tartte ku heittää ruokekermapurkki perään ja vähän mausteita, niin hyvä on. Mutta nää tämmöset "tavalliset" kastikkeet on vähän hakusessa.

[L-S]

Mä en kyllä tarjoilisi broilerinkoipia kastikkeessa. Mutta en mäkään taida olla kastikeihminen (ja silti haluan pohtia tätä ).

Mun on myös vaikea hahmottaa minkälainen kastike siihen sopisi. Luultavasti nyt ihan mikään tavallinen ruskea kastike ei ainakaan, ehkä jokin tietyllä tavalla maustettu kuten curry tai sitruuna voisi toimia. Sentyyppisiä peruskastikereseptejä löytynee netistä hakemalla. Itse tarjoilisin kuitenkin ehkä mieluummin siten, että se kastike laitettaisiin vaikka ensisijaisesti perunoille ja broileriakin voisi sitten sen kanssa syödä, mutta että niitä ei kuitenkaan tulisi uitettua siellä kastikkeessa. Riippuu toki kastikkeesta. Kai niitä jotain intialaistyyppisiä voisi olla, missä niitä koivesta revittyjä palojakin voisi uittaa, mutta se lie jo aika monimutkaista valmistaa.