forde.munfoorumi.com

Elitististen viiniasiantuntijoiden lipittäessä rypälelitkujaan kunnon karpaasit
sihauttavat auki oluttölkin tai -pullon ja nauttivat tätä mallasjuomaa juustojen
sijaan paljaaltaan, sillä olut ei kyytipoikaa kaipaa.

Kertokaa, oi oluen ystävät, lempioluistanne ja uusista olutvalloituksistanne.
Mitä kannattaa maistella, mitä ei? Mitkä ovat parhaat olutravintolat ja baarit?

--

Sain käsiini vihdoin ja viimein kauan himoitsemaani Young´s Double chocolate stoutia.
Kuola suupielestä valuen korkkasin pullon ja valutin tummaa nektaria lasiin katsellen
sen komeaa vaahtoa. Maku oli kuitenkin suuri pettymys. Suklaa maistui kyllä sivumakuna
tummana ja paahtuneena (lue: kärventyneenä). Perusmaku oli kuitenkin.. öö.. veri.
Olunen maistui kitkerältä ja rautaiselta... Kehtanenko myöntääkkään, että lopun oluesta
pystyin juomaan vasta seuraavana päivänä, jolloin maku ei ollut niin kitkerä vaan sopivan
tumma ja täyteläinen. En kyllä ostaisi toista kertaa.

Suomalaisista oluista maistuu Nalle-Karhu ja ulkomaalaisista Wojak on yksi suosikeistani.

Shay kirjoitti:Elitististen viiniasiantuntijoiden lipittäessä rypälelitkujaan kunnon karpaasit
sihauttavat auki oluttölkin tai -pullon ja nauttivat tätä mallasjuomaa juustojen
sijaan paljaaltaan, sillä olut ei kyytipoikaa kaipaa.

Höpsistä. Ei se viinin juominen kenestäkään elitistiä tee. Tokihan voi hifistellä, mutta samalla
tavalla pystyy hifistelemään melkein asiasta kuin asiasta. Mulle ainakin maistuu sekä olut että
viini, enkä varmasti ole ainoa.

Jääkaapista löytyy just nyt Sandellsia että Karhua, mutta niiden lisäksi ostan usein suomalaisten
pienpanimoiden oluita ihan kannatusmielessä, mm. Mallaskosken kuohu on oikein ristuksen rapsakkaa.

Ulkomaisista maistuu usein tsekkiläiset, niin tummemmat kuin vaaleat. Koen olevani oikein hyvä oluen naustiskelija,
kun mulle maistuu melkein kaikki. Tosin epäilen, ettei suklaaolut uppoaisi. Venäläinen Baltikakin uppoaa, mutta
ei se ehkä ensimmäinen valinta baaritiskillä ole. Halpaa se tosin on, ainakin itänaapurissa.

Tampereella mainioita olutkuppiloita on mielestäni Praha, Konttori ja Teerenpeli, jonka oman panimon
oluet on oikein maistuvia. Oho, Naamat meinasin unohtaa.

Oijoi, lähes yhtä kivaa kuin oluen juominen on siitä puhuminen. :D Olen meinannut tällaista ketjua perustaa jo vanhan forden puolella, mutta meinaamiseksi on jäänyt.

Olut. Tykkään sekä perusoluista (suomalaiset lagerit yms.) että erikoisemmista oluista. Tykkään maistella erilaisia oluita, voisin melkein sanoa sen jopa harrastukseksi. Tein äsken inventaariota, kaapista löytyy tällä hetkellä 16 erilaista olutta, suurin osa ulkomaisia. Ruokaostoksilla pysähdyn oluthyllylle, marketeissa on usein jopa parempi valikoima kuin Alkossa, ja jos olen kokeilutuulella, niin nappaan mukaan jotain ennestään tuntematonta, jos en niin jotain tuttua ja hyväksihavaittua.

Hyvin harvoin olen pahaan oluseen törmännyt. Ainoastaan kerran tai kaksi on ollut sen verran ikävän makuista, että on jäänyt kesken tai siirtynyt kaverin juotavaksi, ja aika monta laatua on tullut testattua. Maultaan erikoisimpana mieleen tulee White Dwarf, jota olen maistanut vaan kerran ja jos makua ja olemusta pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se röyhkeä. Shayn mainitsemasta suklaaoluesta pidän kovasti, mutta en joisi sitä nyt, se kuuluu kylmiin ja pimeisiin iltoihin, mielellään joulun aikaan, kuten muutkin stoutit.

Tykkään miettiä oluita juuri siltä kannalta, että mikä sopii tiettyyn hetkeen. Karkea jako on tummat talveen ja vaaleat kesään, mutta poikkeuksia on toki mielentilan ja tilanteen mukaan. Lagerit sopii milloin vaan.

Suomalaisista "arkioluista" pidän Sandelsista, Aurasta ja Karhusta. Ulkomaisista vaaleista ehdoton suosikkini on Hoegaarden. Se on niin hyvää, että jos yksi ainut olut pitäisi parhaaksi nostaa kaikista mahdollisista lajeista, niin Hoegaarden olisi valintani. Kaverin kanssa kutsumme sitä myös nimellä Juhlaolut, sillä sitä joimme kun olimme juuri nähneet David Bowien ja maailmassa oli kaikki kohdallaan.

Olutkapakoissa arvostan valikoiman lisäksi palvelua. Baarimikon pitää osata suositella oluita ja kertoa niistä. Ei mitään mahdotonta määrää pikkutriviaa, en sellaista kuitenkaan muista enää hetken päästä, mutta on kiva jos sanon että oon sillä ja sillä tuulella, mitä suosittelisit ja baarimikolta löytyy juuri oikea olut siihen hetkeen.

Gluu kirjoitti:Tampereella mainioita olutkuppiloita on mielestäni Praha, Konttori ja Teerenpeli, jonka oman panimon oluet on oikein maistuvia. Oho, Naamat meinasin unohtaa.

Praha. Muutkin toki mainioita, mutta Praha. Hyvä valikoima ja miellyttäviä tarjoilijoita (ei ollenkaan pahoja silmillekään). Muutenkin kiva ilmapiiri. Ootko muuten Bricksissä käynyt? Oltiin siellä vappuna ja heti nousi suosikkilistalle. Hanassa ainakin kahta vehnäolutta ja Hoegaardenkin oli tulollaan! Valikoiman lisäksi pisteitä ropisee mukavalle ja asiantuntevalle henkilökunnalle, kivoille tuoleille ja hyvälle musiikille.

Purple kirjoitti:

Gluu kirjoitti:Tampereella mainioita olutkuppiloita on mielestäni Praha, Konttori ja Teerenpeli, jonka oman panimon oluet on oikein maistuvia. Oho, Naamat meinasin unohtaa.

Ootko muuten Bricksissä käynyt? Oltiin siellä vappuna ja heti nousi suosikkilistalle. Hanassa ainakin kahta vehnäolutta ja Hoegaardenkin oli tulollaan!

Naamoista Hoegaardenia on saanut jo kauan aikaa.
Muutoinkin nostaisin Naamat kaikkien noiden ohi - eikä vähiten loistavan henkilökunnan vuoksi.

Mutta mihin te unohditte Plevnan? Tampereen olutpaikoista ei voi puhua mainitsematta Plevnaa. Panimoravintola, jolla on Bock, puolitumma makuhermojen hivelijä ja keittoa tuhdimpi vatsan täyte.
Helsinki Beer Festival näyttää valinneen Plevnan vuoden 2008 olutravintolaksi.

Plevnan nettisivujen mukaan uutuus panimon omassa valikoimassa on kahviolut Pikku Pässi. Kuulostaa sekä eriskummalliselta että mielenkiintoiselta. Mutta jos olen valkosipulioluttakin juonut niin miksen kahviolutta.

Mutta siis yleisesti oluesta.
Tykkään. Olen tykännyt aina ja olen aina tykännyt kokeilla uusia makuja. Näin löysin esimerkiksi yhden suosikkini Lindemans Kriek kirsikkaoluen. Juon kylmänä, yleensä vain yhden ja nautiskellen. Se ihana punainen väri, vaaleanpunainen vaahto, raikas maku ja kirsikka jälkimakuna.

Muutoin pidän pääosin tummista oluista, päädyn usein tummaan Velkoon. Tumma Nikolai on kiva saunaolut.
Musta Hevonen oli aikoinaan vakioni. "Iso kahvi" tiskillä antoi ison tuopin ja "tava kahvi" pienen. Aura-oluen hautajaisiakin vietimme.

Talouskaljana menee oikeastaan kaikki, Karjalasta en kummemmin välitä. Talouskaljan idea ei ole makustelu.
Tänä keväänä olen tehnyt ihan uuden aluevaltauksen ja juonut - ja jopa ostanut! - siideriä. Hurjaan kokeiluun innoitti kirsikkasiideri, joka oli kyllä aika mehua ja sen jälkeen ostin jotain toista siideriä, joka oli vielä enemmän mehua. Mutta sehän on uuden ketjun asia. Sinne mulla ei ole asiaa.

Gluun kanssa olen täsmälleen samaa mieltä, että viinin juominen ei tee kenestäkään elitistiä, ei ainakaan automaattisesti.
Jos joku itsensä sen vuoksi paremmaksi kokee, niin omapahan on häpeänsä.

Vaikka myös viineistäkin pidän, ovat oluet itselleni kenties sitä kaikkein suurinta herkkua.

Stoutteja ja tummia olusia voi iltaa kohden nauttia muutamia, pääosassa ovat kuitenkin kepeämmät lagerit. Tykkään kotimaisista lagereista paljon, paras lienee Sandels. Sakun Gold on myös ehdotonta nannaa, kuten Baltika 1:kin. Baltikan seiskaa sai myös joskus Alkosta ja vaikka olikin tyyristä, niin pitihän sitä nautiskella välillä. Singha menee myös tähän kirkkaiden herkkulagereiden kastiin.

Taannoinen matkani Prahaan lisäsi addiktioani tshekkiolusia kohtaan, parhaina matkan herkkuina tuli nautittua raikasta Staropramenin Lezakia, tummempaa Granatia sekä nimensä mukaisesti samettimaista Velvetiä. Tuli tuosta Katin mainitsemasta Pikku Pässistä mieleen, että Prahassa tuli kipaistua nauttimassa niin ikään kahviolutta kuuluisassa Pivovarsky Dum:ssa. Ensimaku oli kuin laadukkaassa espressossa, jonka jälkeen makuhermoja halaili nautinnollisen tumman oluen aromi.

Olutnautiskelut tulee hoidettua joko kotosalla, kavereiden luona tahi Plevnassa.

Edit: loppuun vielä tshekkiläinen olutviisaus: Vaalea olut kasvattaa mahaa, tumma rintoja.

Täällä kanssa olusen ystävä, mutta olen tosi huono hifistelemään. Syy on se, että mulla on onneton nimimuisti, siis ihan selvinpäinkin. Olen makustellut useitakin oluita, mutten koskaan muista niiden nimiä enää seuraavana päivänä. Tai jos muistan nimen, niin en osaa yhdistää sitä makuun. Olisikin joskus mahtavaa tavata ihminen, joka voisi kädestä pitäen opastaa oluiden ihmeelliseen maailmaan ja muistaisi sitten mun puolesta mitä join ja mistä pidin. Siideristä tai lonkerosta en pidä, vaikka aina silloin tällöin yritänkin maistaa.

Olen tummien oluiden ystävä. Joistakin vaaleammista pidän. Esim. Corona on ihanaa meksikolaisen ruoan kanssa, mutta lapsuuteni muisto (vanhempieni juomana ) Sininen ei kyllä ollut yhtään mun makuun. Join eilen Inkkari-olutta (Koffin maissiolutta) ja se oli pettymys. Mun makuhermot ei ainakaan poiminut siitä mitään olueen viittaavaa. Siis sellaista, mitä mä pidän oluena.

Viinin elitistisyydestä. Kierolla tavalla nautin semmoisen ihmisen seurasta joka ihan oikeasti
omasta mielestään kokee paremmuuden tunnetta juodessaan hienoja viinejä ja siitä vielä
isoon ääneen kouhkaa. Ainahan ihmisillä täytyy olla joku jolla erottua köyhistä raappahousuista

Niinkuin jo mainittiinkin, samalla tavalla voi kouhkata ihan millä tahansa muullakin yliluxuroiduilla
hölynpölyhyödykkeillä ja -tuotteilla. Saan kiksejä niistäkin :D

Kati kirjoitti:...Näin löysin esimerkiksi yhden suosikkini Lindemans Kriek kirsikkaoluen. Juon kylmänä, yleensä vain yhden ja nautiskellen. Se ihana punainen väri, vaaleanpunainen vaahto, raikas maku ja kirsikka jälkimakuna.

Tuo on tosi hyvää
Meinasin jo aiemmin aamulla kirjoittaa tuosta oluesta tänne ketjuun, mutta en muistanut sen nimeä.
Kirsikkahan jakaa tunnetusti mielipiteitä, mutta minä ainakin kuulun kirsikan ystäviin joka muodossa.

Muuten olen ehkä Outolinnun kanssa samoilla linjoilla mitä olueen tulee. Tykkään maistella kaikkia uutuuksia, mutten koskaan (kuten tässä kirsikkaolut -tapauksessakaan) oikein muista mitä olen juonut.

"Tavallinen" perus bissekin on mielestäni hyvää. En osaa hifistellä oikein missään asiassa, kuten en kaljanjuonnissakaan. Viiniäkin juon kun sitä eteen tuodaan (itse yleensä tuon), mutten viininjuonnistakaan elitistisellä tasolla ymmärrä mitään.

Kirsikkaolut on kyllä tyttöjen olut. Omakin puoliso, joka ei muuten oluista niin välitä, tykkää kirsikkaoluesta.

Oma uusi suosikkini on Chimay Blue. Belgialainen tumma trappistiolut, joka sopii aivan erinomaisesti ruoan kanssa, koska on hieman makeaa. Alkoholiprosentti on huikeat 9% (vaikka täytyy sanoa, ettei olut maistu mitenkään erityisen väkevälle), joten tätä ei sitten pullokaupalla kannata alkaa kittaamaan

Mie tykkään erityisesti tummista oluista. Porterit, stoutit ja tummat lagerit kelpaa (ja bockit ja dobbelbockit). Sinebrychoffin Porter on edullisen hintansa vuoksi aika useasti ostoskorissa. Ja pirun hyvääkin se on. Parasta maistamaani olutta taitaa olla Weltenburger Asam Bock, Alkosta saa.

Tykkään maistella erilaisia oluita, mutta vehnäoluet ei oikein uppoa. En vain oikein osaa. Sitruunan kans se on pahaa, ja ilman jopa vielä pahempaa. Virkistäväksi sitä väitetään, mutta kyllä mie otan terassilla mielummin mitä tahansa lageria.

Vielä varsin vaatimatonta olutharrastustani on avittanut http://www.olutopas.info/. Kannattaa katsastaa.

LazyBastard kirjoitti:Kirsikkaolut on kyllä tyttöjen olut. Omakin puoliso, joka ei muuten oluista niin välitä, tykkää kirsikkaoluesta.

Tyttöilen. Maistelen Brussels Framboos vadelmaolutta ja Lindemansin omenaolutta.
Käytän sanaa olut hyvin kevyesti tässä yhteydessä. Ei prosenttejakan ole kuin 3,5.
Vadelmaolunen oli hyvää, mutta omenaolusen maku on hieman liian esanssinen minun
mielestäni. Omenaolusta olen juonut ennenkin, mutta se oli paljon parempaa kuin tämä Lindemans.

Mä juon kyllä mieluusti huurteisen terassilla tai sitten vaikka vähän useamman sisätiloissa.

Olen aina ollut oluen ystävä, sidukat (lukuunottamatta kuivia, harvoja)eivät putoa mulle yhtään. Kerran join koko illan siideriä muiden mukana ja oksensin koko seuraavan päivän. Sopivan kylmä olut on täydellinen nautinto, välillä täytyy vähän himmailla ettei höräise koko tuopillista kerralla naamariin, niin hyvää se on. En ole mikään hifistelijä, haluaisin kyllä oppia oikeasti tuntemaan oluita ja tietää niiden eroista. Nykyisin juon lähes ainoastaan kotimaisia olutmerkkejä. Kerran maistoin jotain banaaniolutta enkä muista sen karmeampaa litkua maistaneeni. Mähän en lasiin sylje, mutta toi on toinen pullo joka on jäänyt maun vuoksi juomatta. Pthyi.

shaana kirjoitti:sidukat (lukuunottamatta kuivia, harvoja)eivät putoa mulle yhtään.

Joskus teininä tuli juotua siideriä, kun kaveritkin joi... Mutta kyllä se olunen vaan on paljon parempaa.

Tykkään saksalaisista vehnäoluista.Saksan pienpanimoiden vehnäoluset tuntuu kaikki taivaallisilta. Suomessa en juo Saksalaista tuontivehnäolutta, se ei ole sama asia kuin pienpanimon vehnäolunen Saksassa. Becks on mun perus saunabisse, kotimaisen Nikoilain lisäksi. Haake (Becksin Saksalainen rinnakaismerkki) on harvinainen herkkuni, sitä kun ei myöskään tehdä tuontiin.Nikolai on mielenkiintoinen, se on tehty monesta eri bissestä sekoittamalla, persuvalinta lauantaisaunan päälle (kun sitä Becksiä ei taaskaan ollut kaupassa saatavilla) Riisi ja maissioluset ei putoa. Bitter oluet ei maistu minun suussa hyvälle. Bissen kaverina en nauti kotosalla mitään. Ruokajuomana kotosalla en käytä olutta. Minulla on yleensä vain kaksi olusta lauantai illalle, niiden nauttimiselle on oma rauhoitettu hetki.En laske ykkösoluen juomista oluen juomiseksi Ykkösbisse on mukava talkoojuoma, hellesäällä en tiedä parempaa kuin sammuttaa terassinteossa hetkeksi sirkkeli ja sihauttaa ykkönen auki. En ole päässyt alkoholittoman oluen makuun. Harkiten saatan jokun tumman pohjahiivaolusen kumota brittien tarjonnasta. Lähes aina juon lageria,kun olusta nautin. Plevnan tähti on kanssa hyvää ja ulkona kun käyn Plevnassa tulee käytyä tuopposella.
- - -
Valkkaria juon harvoin. Punkuista,merkistä riipumatta, tulee yhden lasillisen jälkeen punoitus ja päänsärky.

Sandels, Sandels, Sandels ja vielä kerran Sandels!
Sandels III ja Sandels IV.

Muita hyviä kaljoja on löwenbräu (musta), Saku, Budweiser, Lapin Kulta ja Lidlistä Perlenbacher.
Täysin sietämättömän pahoja kaljoja on Kukko, Carlsberg, kaikki vehnäoluet ja kaikista hirvein myrkky: Staropramen.

Budweiser, Lapin Kulta ja kaikki Lidlin kaljat on p*rseestä. Mutta pahin kalja pitkään aikaan on Iskelmä-olut. Ychchch.

Sandels on kyllä hyvää ja moni tumma olut. Carlsberg on ihan jees, mutta Heineken on sietämätöntä. Fosters on hyvää.

Joulun aikana tuli taas perinteitä mukaillen maisteltua muutamia normaalilta lager-linjalta poikkeavia tuotteita. Aattoa edeltävät päivät olivat paikallisessa Alkossa niin ruuhkaisia, että valikoima oli vähän mitä sattui, mutta muutama ennen kokematon artikkeli toki mukaan lopulta saatiin.

Haandbryggeriet Påskegodt
Norjalainen hieman ristiriitaisia arvioita saanut, ilmeisesti pääsiäisen sesonkituotteeksi tarkoitettu juoma, jota sattui vielä hyllystä löytymään. Vaikka jotain miellyttävää oluesta löytyikin oli lopputulos aikamoinen sekamelska, eikä edes hyvän makuinen sellainen. Eltaantuneen hedelmän tuoksu ja maku yhdistettynä limaiseen koostumukseen tekivät tästä testioluiden ehdottoman peränpitäjän. Suomen hinnoilla jättäisin väliin joka kerta.

Nokian talvi
Suomalaista tummaa lageria jokamiehen makuun. Hyvin tasapaksu olut, joka sopii tummuudestaan huolimatta melkein pelkäksi janojuomaksikin. Kaikin puolin unohdettava tapaus, mutta sopii silti vaikka Lapparin ystäville hieman tummemmaksi vaihtoehdoksi.

St. Peter's Winter Ale
Pettymyksiä tuottaneen olutkatselman tämän kertainen ykkönen. Englantilainen ale on maultaan pehmeä ja tarpeeksi mausteinen jäädäkseen edes hieman pidemmäksi aikaa juojansa muistiin. Laadukas tuote jonka maku todellakin paranee oluen saadessa hieman lämmetä.

O-ou. Kaupasta saa näköjään Karjalakorin (tai -laatikon) myös pint-kokoisina tölkkeinä.

shaana kirjoitti:O-ou. Kaupasta saa näköjään Karjalakorin (tai -laatikon) myös pint-kokoisina tölkkeinä.

Mikäs siinä pint-tölkin puolen desin lisämäärässä on jännää, tai Karjalassa?


Mä olen talvisin punaviinimäen miehiä. Lager on hyvää, mutta kylmällä ei oikein paras juoma, eikä tumma olutkaan tuoppia enempää yleensä maistu. Yksi vaihtoehto olisi toki olla juomatta niin paljon.

En itse kuluta kummemmin Karjalaa tai pinttejä, olen joutunut yleisesti ottaen kuivien omppujen siiderikierteeseen.
Jykevä loota jos ei muuta, tuolla seisoo eteisessä yksi. Musta tuon kokoinen tölkki on liian iso yleensäkin, vaikka ravintelissa usein puolilitraisen tuopin olenkin tilannut.

Triple H kirjoitti:kaikista hirvein myrkky: Staropramen.

Tässä kohtaa pitää kysäistä, että mikä Staropramen on mahtanut olla myrkyksi tituleeraamisen perusteena? Mielestäni kun Staron kansainväliset Premium lager, Granát ja Dark maistuvat toisistaan täysin poikkeaville. Puhumattakaan tshekkiversioista Svtlý, Leák, Nealko, D pivo, erný sekä Granát, joista Leák on aivan mahtavaa olutta ja pari Granátia väliin piristää iltaa kummasti.

Suomihanoista ja pullotavaranakaan Staropramen ei ole kyllä niin hyvää kuin prahalaisesta hanasta tuoppiin laskettuna.

KOFF Lite, kevyt olut, huimat 30 kcal vähemmän kuin perus kolmosessa.Yhden ostan mutta veikkaan että siihen se sit jää.30+ kcal, eik se oo aikas vähän kevennystä?

sybe kirjoitti:KOFF Lite, kevyt olut, huimat 30 kcal vähemmän kuin perus kolmosessa.Yhden ostan mutta veikkaan että siihen se sit jää.30+ kcal, eik se oo aikas vähän kevennystä?

Se on 30% eikä kaloria vähemmän. 12 kcal/100 ml.

imho, 30% on kaloreiden lisäksi pois mausta.

Testasin eilen Laitilan Kievarin mämmiolutta. Pidän oluesta ja pidän mämmistä, joten ajattelin, että pitäähän sitä yhdistelmääkin koittaa.

Olisi voinut jäädä testaamatta, selkeä pettymys. Pahinta ei ollut se, ettei siitä löytänyt mitään mämmiin viittavaa, vaan se, ettei se tuntunut olueltakaan. Vaahto katosi välittömästi, niin nopeasti, että kävi mielessä onko tuote viallinen. Tuoksu oli outo, mieleen tuli sana härski. Ei härski = pilaantunut, vaan härski = sopimaton. Maku oli vetinen, ikään kuin olutta olisi jatkettu vedellä, eikä edes raikkaalla vedellä, vaan hieman ruosteisella. Rautainen sivumaku.

Usein, kun testaa jotain olutta, johon ei ihastu, jää kuitenkin tunne, että kannatti koittaa, vaikka ei tarvikaan uusiksi juoda. Tämä olisi voinut jättää koittamattakin. Ei se sillä tavalla pahaa ollut ettei pullollista olisi pystynyt juomaan, mutta jotenkin täysin vääränlaista. Ei olutta ollenkaan. En voi suositella.

Mämmimäiseksi kuvailtiin myös aiemmin testaamaani norjalaista Haandbryggeriet Dark Forcea. Hieno nimi ja etiketin kuva sormenjäljistä ja huppupäisestä tyypistä lupailivat jotain synkkää ja mielenkiintoista, ja mielenkiintoista olut olikin. Voimakasta, 8,5 %, mutta toisin kuin joissain väkevissä oluissa, lisäprosentit eivät tuoneet mukanaan viinan makua. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen olut, jos tykkää tummista.

Kävin viikolla oluella kavereiden kanssa, ja päädyttiin vähän eri mestaan ku yleensä, ja tein jopa eri valinnan ku yleensä. Nautin pari hidasta tuopillista Rebel Dark-nimistä olusta, joka oli kyllä melkoisen hyvää. Olen tässä nyt yrittänyt jäljittää sitä, mutta ilmeisesti pitää vaan uskoa, että sitä ei esim. Alkossa myydä (tai sitte en osaa käyttää sikäläistä hakua). Onko kenellekään muulle sattunut vastaan? Tumma tsekkiläinen olut, ainakin mun makuhermoon hyvinkin pehmeä ja miellyttävä. Kaverin kommentti asiaan oli, että se on tytöillä tarkoitettu tumma olut, eli kai kunnon karpaasi ei sitä nauttisi.

Noin yleensä mun olutmaku on melko vaihteleva, tykkään kokeilla uusia, mutta en vaan millään muista niiden nimiä. Olen myös termistön kanssa aivan onneton, ja jaankin bisset tasan näin: tummat ja vaaleat. Erittäin ammattimaista, tiedän. Käyn kuitenkin spesiaali-oluet juomassa yleensä paikoissa, missä on sellainen henkilökunta joka osaa suositella ja neuvoa asiassa, ja mielellään arki-iltana jolloin tupa ei ole aivan täynnä porukkaa. Käydään parin samanhenkisen kaverin kanssa silloin tällöin eri paikoissa pitämässä maistiaisia, ja niinä iltoina ei vedetä kännejä vaan ollaan rauhassa korkeintaan kolmen tai neljän tuopin parissa.

Jos olutta aletaan humalahakuisesti juomaan, niin silloin valinta on yleensä Karhu. Muutkin menee, eli jos kapakin hanassa on esim. Olvi, niin kyllähän sitä juo, mutta silloin ei keskitytäkään makunautintoon, vaan siihen pöydän ympärillä istuvaan porukkaan.

Lähtisköhän sitä paikalliseen yhelle?