forde.munfoorumi.com

Tämä on virallinen leipomusketju. Tänne herkuimmat reseptit ja kokkailukuvat ja yleistä jutustelua leipomisesta.

Kattelin tossa vuodatuksen erinäisistä kokkailublogeista kakkupornoa ja oli pakko tulla aloittamaan ketju. Olen kakkuaddikti. Kovin montaa kuukautta en pysty elämään ilman kakkua. Kahvilan kakutkin kelpaavat paremman (eli ite tehdyn) puutteessa.

Kakku (ja piirakka) on rituaali. Ensin haaveillaan kakusta ja kuolaillaan itekseen ja mietitään minkälaista kaakkua nyt tekee mieli. Tämä vaihe voi kestää useita päiviä, ellei jopa viikkoja. Sitten on pakko tehdä asialle jotain. Normioloissa (lue: Suomessa) hakisin jostain reseptin ja leipoisin itse. Voi sitä mittailun ja vatkailun ja sekoittelun ja paistamisen ja täyttämisen ja kuorruttamisen riemua. Se on melkein parempaa kuin itse kakku - mutta ei kuitenkaan. Hyvää kakkua ei voita mikään. Ei edes piirakka. Vaikka joskus tulee myös piirakan himo.
Jos ei pysty itse leipomaan (kuten minä nyt: ei uunia, ei uunivuokia, ei edes taikinakulhoa tai vispilää ), on turvauduttava kahviloihin. Onneksi tunnen paikallisia, jotka tietävät hyvät kakkumestat. Sisäpiirin tieto on aina hyvä juttu.

Nyt vain meinaa olla niin kova kaakuntuska, että pitäisi ehkä vallata kaverin keittiö ja vatkata ja paistaa sydämensä kyllyydestä. Mutta sitten pitää jakaa

Äiti teki aina mustikkapiirakkaa pullataikinapohjalla.
Sitä sitten puputettiin kylmän maidon kanssa kesäpäivinä. Oi niitä aikoja.
Siskoni leipoi aikoinaan mamman marjapiirakkaa aika usein. Mistähän sen ohjeen saisi sitten.. Sekin oli aika
Raparperipiirakka on myös hyvää, ja hillapiirakka.


Anteeksi. Taaskaan ei oo aloitusviestissä minkäänlaista rakennetta eikä logiikkaa. Mutta puhutaan kakusta ja piirakasta. Ja leipomisesta. Jooko?

Lyyra kirjoitti:Taaskaan ei oo aloitusviestissä minkäänlaista rakennetta eikä logiikkaa. Mutta puhutaan kakusta ja piirakasta. Ja leipomisesta. Jooko?

Joo! Mä tein eilen omenapiirakkaa äidin omenapuiden sadosta, ja siitä tuli aivan älyttömän hyvää. Resepti on niin helppo, että sen osaa tehdä kuka vaan.
Tässä ohje Hellapoliisin blogista.

Muoks:
Unohdin kertoa kakku- ja piirakkatarinoita.
Mä olen aina ollut sokerin perään. Hyvää kakkua ei todellakaan voita mikään - se on melkein parempaa kuin seksi (mutta kuitenkin vaan melkein ).
Parasta se on omatekemänä, varsinkin jos kyseessä on uusi resepti, jota kokeillessa vähän epäilee ettei se onnistu ja sitten se onnistuukin. Tykkään osaksi leipomisesta varmaan sen takia, että omassa työssä ei koskaan saa tehdä mitään käsillä kosketeltavaa. Siksi on mukavaa välillä muistuttaa itselleen, että kyllä mä osaan semmoisiakin asioita tehdä.

Lyyra kirjoitti:Voi sitä mittailun ja vatkailun ja sekoittelun ja paistamisen ja täyttämisen ja kuorruttamisen riemua. Se on melkein parempaa kuin itse kakku

Totta. Tosin mun kohdalla on ehkä selvä syykin:
En osaa leipoa. (Tai tehdä ruokaakaan kyllä kovin kummoisesti) Ehkä ikimuistoisin leivontakertani oli tässä viime kesänä siskon kanssa.
Tein marjapiirakan, kun sisko taas puolestaa innostui kirjasta löytämästään suklaaneliöiden reseptistä. Mä siinä sitten tein piirakkaani, ja siskoni suklaamössöä, joka lopuksi oli tarkoitus jättää hyytymään. Kesken kaiken sitten huomasimme, että ei ole tarpeeksi kaakaota, laitoimme siis vähemmän kuin reseptissä määrättiin. (eikä mitenkään ihan vähän vähemmän, vaan aika paljon peräti)
Kun suklaamössö oli valmis, saimme jostain syystä idean, että kuorrutamme sillä piirakkani. Noh, eikun tuumasta toimeen. Suklää"mössö" oli niin vetistä, ettei siitä kuorrutusta tullut, vaan piirakkani imaisi sen sisuksiinsa kuin pesusieni. Mikä tietysti pilasi piirakkani: Suklaamössö ei ikinä jähmettynyt ja se oli ällöttävän makeaa. Eli myös piirakastani tuli ällöttävän makeaa vetistä marja-taikina-mössöä.
Siskoni kanssa sitten mietitiin, että mitä ihmettä teeme kakkuvuoalliselle suklaamössöä. (Siis, "mössöä") Keksimme sitten, että lisäämme siihen vain jauhoja ja munia, niin saadaan siitä taikina, ja teemme kakun. (tarvittava sokeri jo oli siinä) Ongelmana oli se, että kun sokeri oli jo siinä "mössössä", niin emme voineet vatkata sokeria ja munia keskenään, joten taikinasta (eikä kakustakaan tietenkään) tullut mitenkään kuohkeaa. Kun kakku tuli uunista, oli lopputuloksena aivan uskomattoman kova kakkukimpale. Tai voisin jopa väittää järkäleeksi. Tosin ei sillä että se olisi ollut suurin epäonnistuminen kakun suhteen: Kun rupesimme täyttämään kakkua, huomasimme, ettei koko talossa ole juuri mitään täytteeksi kelpaavaa. Lopputulos: Kivikova suklaakakku, jonka täytteenä hyvin vähän omenaa ja marjaa. Maku oli kieltämättä aika mielenkiintoinen. Ja sitä syödessä piti muistaa ottaa vain puolet normaalista kakkupalasta, koska taikina oli niin kiinteää, että yhden kakkupalan määrä vastasi kahta palaa. Ja sitä pureskellessa väsyi leuat, oikeasti.

Jostain syystä sitä kakkua ei oikein tullut syötyä loppuun.
Ja se mitä sille piirakalle tapahtui, niin en muista.

Noh, kyllä mä jotain osaan leipoa:
Suklaapikkuleipiä!

Crazy_Clown kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Voi sitä mittailun ja vatkailun ja sekoittelun ja paistamisen ja täyttämisen ja kuorruttamisen riemua. Se on melkein parempaa kuin itse kakku

Totta. Tosin mun kohdalla on ehkä selvä syykin:
En osaa leipoa.

Miten nämä nyt on sama asia? Minä puhuin leipomisen riemusta ja sinä kamaluudesta

Lyyra kirjoitti:

Crazy_Clown kirjoitti:

Lyyra kirjoitti:Voi sitä mittailun ja vatkailun ja sekoittelun ja paistamisen ja täyttämisen ja kuorruttamisen riemua. Se on melkein parempaa kuin itse kakku

Totta. Tosin mun kohdalla on ehkä selvä syykin:
En osaa leipoa.

Miten nämä nyt on sama asia? Minä puhuin leipomisen riemusta ja sinä kamaluudesta

Siis, tarkoitin sitä, että leipominen on hauskaa ja tykkään siitä kovin. Joskus tulee aivan järjetön innostus leipoa jotain. Mutta sitten kuitenkin harvoin olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sen tekeminen onkin ollut hauskaa.

Vaikkakin on tosin totta, etten edes maninnut, että pidän leipomisesta.

....

Uh, anteeksi. "Kakkupornosta" tuli mulle ihan kummia mielikuvia...

Mulla on kaikki ihmiskunnan pahimmat vitsaukset samaan aikaan: flunssa ja kuukautiset. Vastalääkkeeksi tein eilen ihan törkeän hyvää (ja makeaa!) omena-oliiviöljykakkua Kodin kuvalehden ohjeella. Paljon ainesosia, mutta todella helppo jopa minunlaiselleni keittiötumpelolle.

Mun kakkupornoilut liittyy suklaakakkuihin. Ehdoton lemppari on äidin tekemä Sacher,
joka on saanut muhia viikon kakkukuvun alla ennen sen kuorruttamista ja syömistä.
Voi pojat kun se on h-y-v-ä-ä

En ole itse ikinä uskaltanut tehdä sitä, joten mun suklaakakku- ja leipomisvimman tal-
tuttaa hyvin helppo ja übermakea ohje. En nyt halua mitenkään erityisesti mainostaa
mitään tiettyä merkkiä, mutta tää kakku on niin monta kertaa testattu ja hyväksi ha-
vaittu, että mä hehkutan sitä vähän kaikille. Fasun Bak & Dessert Tummasuklaalevyn
paketin kyljessä on ohje täydelliselle mutakakulle, joka on ihan älyttömän helppo ja no-
pea valmistaa. Vatkaamiseen ja muuhun pohjatyöhön menee n. vartti ja uunissaoloon
toinen mokoma. Mä en ole mikään leipojamestari, mutta tuon saa aina onnistumaan
ja sillä saa takuulla syötyä itselleen pahan olon

Vanhalta työkaverilta sain joskus aikoinaan ohjeen chocolate chip cookieseille, sen voi-
sikin kaivaa jostain esille ja pyöräyttää pellilliset keksejä

Leipominen

Mä olen meidän perheen leipuri. Kaikki synttärikakut sun muut taipuu oikein näppärästi. Leipomisen ilon lisäksi sisuksia lämmittää erityisesti syöjien tyytyväinen mumina. Puhumattakaan siitä, kun saa itse nuolla taikinakulhon ja maistella koristeita ja tietenkin syödä valmista tuotetta

Leivon oikeastaan vain "tilaisuuksiin" jotain. Harvoin tulee leivottua vain leipomisen tai syömisen ilosta, varsinkaan makeaa. Olen saanut aika hyvin karsittua herkkuja ruokavaliostani, joten turhaa niitä väkisin sinne lisää. Makean lisäksi leivon juhliin myös suolaista, bravuurina on tuulihatut ja voileipäkakku.

Jonkin verran haastetta lisää se, että melkein jokainen muksu perhepiirissä on allerginen eri aineksille Yhdessä vaiheessa jouduin leipomaan kakun, joka oli munaton, maidoton ja gluteeniton Alkaa mennä jo vaikeaksi tuossa vaiheessa. Kakku oli aika kuivakka Onneksi gluteenittomuudesta päästiin, se on ollut pahin murheenkryyni, kaikista nykyään kohtuullisen helposti löydettävistä korvaavista aineista huolimatta.

Munaton ja maidoton on kuitenkin edelleen voimassa. Sinänsä ei harmita, koska esim. tavallisen sokerikakun munaton ja maidoton korvike on parempaa kuin normisokerikakku Ja just testasin munatonta ja maidotonta suklaakakkua, ensimmäinen suklaakakku, joka multa onnistui erinomaisen hyvin

Samoin tietyt hedelmät on pannassa, mikä on tosiharmi. Mä koristelen käytännössä aina kakkuni hedelmillä, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Joskus teen itse pieniä suklaakoristeita, mutta hyvin vähän. Sekin aiheuttaa joskus päänvaivaa, kun muksu pyytää kirkkain silmin tätiä tekemään "laivakakun" tai "nallekakun". Saa oikein istua alas ja miettiä, kuinka toteuttaa ilman sokerista tehtyjä koristeita Mutta mitäpä ei täti tekisi veljienlasten vuoksi

Aurora B. kirjoitti:Onneksi gluteenittomuudesta päästiin, se on ollut pahin murheenkryyni, kaikista nykyään kohtuullisen helposti löydettävistä korvaavista aineista huolimatta.

Alkoi kiinnostaa, että miten gluteenittomuudesta päästiin. Paraniko joku lähipiiristä keliakiasta (ja onko se edes mahdollista) vai eikö kyseinen henkilö enää ole juhlissa tarjoiluja maistelemassa?

Aukun viestistä tuli mieleeni mun kompastuskivi leipomisessa: koristelu. Haluaisin tehdä kaikkia hienoja sokeri- ja/tai suklaakoristeita, mutta kun en vaan osaa. Sen verran nakkisormi olen, että tuollainen näpertely ei luontevasti onnistu.

Lumikki75 kirjoitti:

Aurora B. kirjoitti:Onneksi gluteenittomuudesta päästiin, se on ollut pahin murheenkryyni, kaikista nykyään kohtuullisen helposti löydettävistä korvaavista aineista huolimatta.

Alkoi kiinnostaa, että miten gluteenittomuudesta päästiin. Paraniko joku lähipiiristä keliakiasta (ja onko se edes mahdollista) vai eikö kyseinen henkilö enää ole juhlissa tarjoiluja maistelemassa?

Veljenmuksu oli yli vuoden äärimmäisen tiukalla ruokavaliolla, kun ei tiedetty, mikä vaivasi. Lääkäri sitten määräsi melkein kaiken pannaan. Siitä sitten pikkuhiljaa otettiin yksi ruoka-aine kerralla takaisin, ja katsottiin, sopiiko vai ei. Käsittääkseni tämä on normikäytäntö pikkulasten kanssa silloin, kun vanhemmat eivät pongaa ruokavaliosta sitä, mikä vaivat aiheuttaa. Onneksi ei ollut gluteeni. Eikä maitokaan, maidottomuus johtuu nykyään em. muksun siskosta

irvikissa kirjoitti:Mulla on kaikki ihmiskunnan pahimmat vitsaukset samaan aikaan: flunssa ja kuukautiset. Vastalääkkeeksi tein eilen ihan törkeän hyvää (ja makeaa!) omena-oliiviöljykakkua Kodin kuvalehden ohjeella. Paljon ainesosia, mutta todella helppo jopa minunlaiselleni keittiötumpelolle.

Hmm, tätä voisi kyllä kokeilla. Meidän omenapuusta kun piti karsia yksi oksa pois, niin siitä tuli sitten ruokakassillinen omenoita. Ja nämä omenat ovat kyllä niin kirpeitä (Jopa aivan kypsinäkin) etteivät kelpaakkaan muuhun kuin leivontaan.
Tosin täytyy soveltaa tuota reseptiä hieman, niin että hoituu munattomana tuo, vegaani kun olen

muoks.
No en sitten näköjään kokeilekkaan, kun ei ole läheskään kaikkea tarvittavaa.
Noh, tyydytän leipomisvimani sitten jollain paljon yksinkertaisemmalla omenapiiraka reseptillä, saan osan noista omenoistakin sitten käytettyä siihen.
Vaikka ei pellilliseen kyll'ä läheskään kassillista omenoita mene...

Haluan jakaa kaikille nami-nami-keksien ohjeen. Tämä ohje on peräisin ylä-asteen köksästä ja vielä vuosienkin jälkeen nämä maistuvat. Teen ohjeen yleensä kaksinkertaisena ja paistan sen verran että jäävät aavistuksen raa-oiksi ja suussasulavan pehmeiksi. En oikeasti pidä kekseistä, varsinkaan jos ne rouskuvat, mutta nämä ovatkin ohjeen mukaan kakkuja.

Herraskartanon kakut:

100g margariinia
1 1/2 dl fariinisokeria
1 kanamuna

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl hienonnettua mantelia
50g hienonnettua taloussuklaata

Murskaa suklaa ja mantelit.
Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi.
Lisää kanamuna ja vatkaa hyvin sekaisin.
Lisää kuivat aineet ja sekoita sen verran, että aineet ovat juuri ja juuri sekaisin.
Nosta pellille lusikan avulla pieniä nokareita. Jätä leviämis vara.
Paista 10-15 min. kunnes keksit ovat vaaleanruskeita.

En pidä enää yhtään mansikkakakuista tai sen sellaisista. Ällöttää se kakkupohjakermavaahtomansikkamössö. Johtunee juhlien ylitarjonnasta.
Muutama vuosi sitten keksinkin sitten liivatekakut. Ei tarvita kuin rahkaa, marjoja, keksejä ja liivatetta niin avot! Kakku valmistuu hetkessä! Ja suklaakakut samalla periaatteella, paitsi että rahkan sijasta tuorejuustoa ja floran vaniljavaahto-kastiketta. Nam nam nam. Ja sinne sekaan voi vielä hiettää Fazerin Marianne-murusia tai pätkistä... Usein sävellänkin itse kakkuja, mutta välillä on kiva netissä surffaila ja sieltä kalastella ohjeita. Synttäreille löysin netistä lime-daim-kakun ohjeet. Aivan mahtava maku yhdistelmä lime ja daim!

Noniin. Löysin sitten netistä maailman helpoimman vegaanisen omenapaistos ohjeen. Sen voisin tähänkin laittaa, ei paljo vaivaa vaadi:

n. 100 g margariinia
1,5 dl kaurahiutaleita
kanelia, sokeria ja omenaa maun mukaan.

Sulata margariini kattilassa ja lisää kaurahiutaleet, kaneli ja sokeri. Kuori ja paloittle omenat ja laita uunivuuan pohjalle. (Jos omenat ovat tuoreita, laita hieman vettä, etteivät täysin kuivu.) Kaada taikina päälle, ja kypsennä uunissa n. 30 min 200 asteessa.

Itselläni onnistui muuten hyvin, muttamlaitoin liikaa vettä, joten siitä tuli vain mössöä, ja siksi hieman ällöttävää. No ehkä siinä oli myös hitusen liikaa sokeria.

Tuon reseptin löysin noillaa määrilä, mutta itse kyllä tuplasin kaikkien aineiden määrät, koska muuten sitä taikinaa tuli niin hirveän vähän. Mutta tietysti riippuu tekeekö sitä koko pellillisen vai vain pienen vuuallisen.

Crazy_Clown kirjoitti:maailman helpoimman vegaanisen omenapaistos ohjeen.

Oih. Kauraomenapaistosta. Tuota kun tarjoaa vaniljakastikkeen kanssa niin... Nam! Tuota meidän äiti tekee syksyisin silloin tällöin jälkiruuaksi. Parhaimmillaan se on ehdottomasti lämpimänä. En kyllä muista, onko äiti ikinä laittanut tuohon mukaan vettä. Täytyykin kysyä, kun seuraavan kerran soittelemme.

Todella harvoin tulee itse tehtyä mitään leivonnaisia. Syynä tähän on laiskuus ja se, etten oikeastaan välitä leivonnaisista. Kyllä niitä syö kerran, pari, mutta sen jälkeen ei tee enää mieli.

Vaikka en usein leivokaan, haluan jakaa kanssanne ehkä parhaan kuivakakun ohjeen. Ja vielä kun tuo on niin helppo tehdäkin. Ja taikinakin on todella hyvää.

Sydänsurujen kakku (Saa sitä ehkä tehdä vaikkei sydänsuruja olisikaan. )

250g maitorahkaa
150g voita
2 munaa
½dl maitoa
4dl sokeria
2tl vanilliinisokeria
1½tl soodaa
1tl suolaa
3/4dl (eli 3rl) kaakaojauhetta
5dl vehnäjauhoja
Vuokaan kookoshiutaleita (tai korppujauhoja)

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää seokseen munat, maitorahka, sulatettu voi ja maito. Sekoita.
3. Kaada taikina voideltuun ja kookoshiutaleilla (tai korppujauhoilla) vuorattuun vuokaan.
4. Paista 175°C n. tunti.

Ja hyvää pakkaa olemahan.

Tää on teidän mielestä varmaan hölmö kysymys, mut mitä on fariinisokeri? Sitä on monessa ohjeessa, mut en muista missään koskaan nähneeni sellasta. Voiko tavallista sokeria käyttää tilalla? En myöskään tajua, mitä eroa on vaniljasokerilla ja vanilliinisokerilla. Kiitos vastauksista jo etukäteen.

Fariinisokeri on sellaista ruskeaa sokeria, joka maistuu vähän erilaiselta kuin tavallinen sokeri ja joka ei ole kuivaa jauhetta, vaan sellaista hieman kosteaa mössöä. Kyllä sen tilalla käsittääkseni voi käyttää ihan tavallista sokeria, pitäisi käyttäytyä ihan samalla lailla. Ainakin ruokosokerilla sen voi kevyesti korvata ja mä teenkin niin usein, koska fariinisokeri on siitä ikävää ainetta, että se usein säilytettäessä menettää kosteutensa ja kuivuu isoksi klöntiksi. Silloinkin sitä voi vielä käyttää, mutta sen riipiminen irti klöntistä on lievästi sanoen ärsyttävää puuhaa.

Vaniljasokeria ja vanilliinisokeria käytetään usein synonyymeinä, koska ne ovat samanlaisia vaniljan hajuisia sokereita. Erona niissä on se, että vaniljasokeri on tehty oikeasta vaniljasta ja vanilliinisokeri vaniljaesanssista (eli siis vanilliinista). Vaniljasokeria voi muuten tehdä ihan itsekin laittamalla vaniljapötkön suljettuun sokeripurkkiin ja jättämällä sen sinne pidemmäksi aikaa.

Lumikki75 kirjoitti:Vaniljasokeria ja vanilliinisokeria käytetään usein synonyymeinä, koska ne ovat samanlaisia vaniljan hajuisia sokereita. Erona niissä on se, että vaniljasokeri on tehty oikeasta vaniljasta ja vanilliinisokeri vaniljaesanssista (eli siis vanilliinista).

Mä oon aina luullut että ne yksi ja sama asia

Mulla ois tänään taas edessä mutakakun leipominen. Ajattelin ensin tehdä niitä suklaahippu-
keksejä joista höpöttelin aikaisemmin, mutta nyt ei oikein riitä jaksaminen niin teen tuon
tutun ja turvallisen mutakakun. Siihen vaniljajätskiä kylkeen niin saavat lauantain kahvitte-
luvieraat suun makiaksi

Vielä tarkentaisin, että fariinisokeri on siis sokeria ja eräänlaista* siirappia sekoitettuna (namnam). Sen voi siis korvata tavallisella sokerilla ja lurauttamalla perään vähän siirappia. Fariinisokeria saa kyllä ihan pienemmistäkin kaupoista, sen verran yleinen elintarvike se on.


Vanilja- ja vanilliinisokereissa on ainakin mun suussa ihan huikea ero Vanilliinisokeri, se epäaito, maistuu kitkerämmältä, teolliselta. Vaniljasokerissa se vanilja maistuu vaniljalle ja on paljon pehmeämpää, mutta voimakkaampaa. En ole vuosiin ostanut vanilliinisokeria.


*Möykkä: Dansukkerin sivuiltahan tuosta löytyikin tietoa (kunhan vain kirjoitti valmistajan nimen oikein...):
Mistä fariinisokeri on valmistettu?
Fariinisokeri on valmistettu kidesokerista ja elintarvikemelassista (ruokosokerisiirapista)

Miten kovettuneen Fariinisokerin saa pehmeäksi?
Kovettunut Fariinipussi pehmenee laittamalla pussiin 0,5-1 tl vettä/0,5 kg Fariinia ja pussi suljetaan huolellisesti. Sokeri pehmenee 1-2 päivässä.

Piirakat!

Mä olen innostunut piiirakoista. Leivon harva se päivä jonkun marjapiirakan, pakkasessa kun marjoja on käyttämättä vielä viime vuodeltakin. Koitan saada ne pois ennen kuin äiti tuo uusia. Ihanaa, että mieheke pitää leipomuksistani ja on yleensäkin kiva leipoa jos on syöjiä.

Opin tässä vähän aikaa sitten vielä maailman helpoimman piirakkapohjan ohjeenkin ja haluan jakaa sen teille kaikille, jotta voitte alkaa leipomaan piirakoita.

1,5 dl juoksevaa margariinia
3 dl jauhoja
1 dl sokeria
1 muna

Sekoita kulhossa. Valmis.
Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.

Teen piirakkani aina kermaviilitäytteellä, niin ei tarvi mitään kastiketta.

Kermaviilipurkillinen kulhoon, sekaan yksi muna ja desi sokeria (sekä vähän vaniljasokeria jos siltä tuntuu, yleensä tuntuu). Ne sekoitetaan ja kipataan vuokaan pohjan seuraksi. Siihen päälle sitten haluttuja marjoja (voi ne marjat sinne kermaviilijutun allekin laittaa) ja uuniin noin 25 min - puoleksi tunniksi 225 asteeseen.

Nam!

Ja ai niin, nykyään kaverini viljelee laajalle alalle sanaa leipasta leipomisen tilalle.
"Pitäsköhän tänään leipasta jotaki?"
Se kuulostaa aina siltä, kuin vaan nakkais jotakin kokoon sekunneissa ja heittämällä, eikä esimerkiksi niinkään pitkässä ajassa kuin vartissa

Leivoin eilen perussetin suklaapisarakakun eli

125 g voita
3 dl sokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
1 tl vaniljasokeria
250 g kermaviiliä
100 g taloussuklaata

Voi ja sokerit sekoitetaan keskenään, ja mukaan lisätään munat vatkaten käsivatkaimella samalla. Tämän jälkeen leivinjauhot sekoitetaan vehnäjauhoihin, ja lisätään taikinaan, mutta vatkataan metallilusikalla (taikinasta tulee ilmavampaa, vatkaimella tulee tiivistä betonia). Sekoitetaan samoin mukaan vaniljasokeri, kermaviili ja paloiteltu taloussuklaa.
Paistetaan 175 asteessa rapia tunti.

Ei mikään maailman ihmeellisin luomus, mutta kun kerran pitää jotain kahvileipää olla, niin meneehän tuo

Tahdon liittyä "aitoa vaniljasokeria sen olla pitää"-kerholaisiin, kyllä se maku on ihan erilainen lopputuloksessa. Samoin olen havainnut että aika suuri merkitys on sillä, käyttääkö margariinia vai oikeaa voita; oikea voi voittaa aina

Käytättekö muuten silikonisia muotteja vai metallisia?

Ihanaa, että mun kakkuketju lähti lentoon!
Ja ihanaa, että pojatkin tuli mukaan!

Mr. Smith kirjoitti:Käytättekö muuten silikonisia muotteja vai metallisia?

Mä olen aina käyttänyt metallisia, mutta silikonisia olen kyllä harkinnut. Mua vaan epäilyttää se, että ihanko oikeasti se taikina ei tartu niihin ja sitten myöskin se, että miten kauan ne mahtaa kestää? Hajoavatko käsiin muutaman käyttökerran jälkeen? Vähän myös mietityttää sekin, että eikö siitä silikonista irtoa kakkuun jotain makua?

Mr. Smith kirjoitti:Tahdon liittyä "aitoa vaniljasokeria sen olla pitää"-kerholaisiin, kyllä se maku on ihan erilainen lopputuloksessa. Samoin olen havainnut että aika suuri merkitys on sillä, käyttääkö margariinia vai oikeaa voita; oikea voi voittaa aina

Käytättekö muuten silikonisia muotteja vai metallisia?

Mä olen jo niin tottunut käyttämään maidotonta margariinia, etten enää edes ymmärrä kaivata voita. Sinänsä harmi, koska mielummin käyttäisin ehtaa voita, maun takia tietenkin, ja elän uskossa, että kovetetut kasvirasvat ovat jopa pahempia kuin eläinrasvat. Mutta kyllä tuollakin pärjää.


Itselläni mulla on vain metallisia vuokia. Jotain perintövuokia nekin kaikki Ei kun yhden muffinssivuoan olen itse ostanut, joku pinnoitettu versio. Oli ihan näppärä. Silikonivuokia olen testaillut sitten kälyjen luona, ja täytyy sanoa, että en vain osaa Em. suklaakakkutestinkin tuotos, Herra Hakkarainen, oli tunnistamattoman muodoton, kun sen sieltä vuoasta ulos sain. Onneksi ei lapsia haitannut. Väitetty helppokäyttöisyys ei ainakaan mun kohdalla toteudu.


Lisäys:
Silikonivuokien pitäisi olla varsin kestäviä, jos noudattaa käyttöohjeita (max. lämpötilat jne.). Ja enemmän varmasti metallivuoista, varsinkin pinnoittamattomista, tarttuu makuja kuin silikonisesta. Itse en vain tykkää, kun tuntuu, ettei kakkuja ja muita saa irti ehjänä. Samoin kakun taiteilu uuniin asti oli jännittävää. Hakkarainen oli kuin iso vetelä kampela, piti kahden ihmisen nostaa vuoka pöydälle asetetulle ritilälle, jolla sitten pystyi sen uuniin tuikkaamaan. Osassa vuoista taitaa olla jokin kovempi tuki, että pysyy edes vähän muodossaa, mutta tuossa ei sellaista ollut, eikä se tukikaan _kuulemma_ sitä letruutta kokonaan poista. Hermo meinasi tosiaan mennä. Yksin en olisi sotkematta saanut sitä uuniin.

Itse olen valmis vannomaan silikonisten (täytyy...vastustaa...helppoa...vitsiä...) kakkumuottien nimeen.

Varsinkin muffinssivuokissa ero on kuin päivällä ja yöllä: metallivuoassa tehdyt muffissit olivat lässähtaneitä eivätkä kovin ilmavia.
Silikonivuoka taitaa päästää lämmön joten paremmin perille, sillä sillä tehdyt muffinssit ovat todella kohonneita ja hyviä.

Omat kakku + muffinssi-vuokani ovat kestäneet hyvin aikaa ja kulutusta, ja löysyyskin voi olla mallikohtainen juttu: omassa kakkuvuossani on ns. rinkula, jonka voi ottaa pesun ajaksi pois, ja joka pitää paikalla ollessaan muotin hyvin kasassa.

Leipomukset ovat irronneet ihan hyvin silikonista, kunhan vain muistaa antaa niiden jäähtyä kunnolla. Ja puhdistaminen on huomattavasti helpompaa kuin metallisen kanssa kikkailu.

Eli suosittelen