forde.munfoorumi.com

Oletko maistanut jotain uutta? Oliko hyvää, vai oliko aivan karmea kokemus? Oletko harkinnut kokeilevasi jotain uutta ruokaa, muttet aivan vielä uskalla ja haluat kuulla muiden kokemuksia? Kerro, kysy ja neuvo ruokajutut täällä.



Mie maistoin eilen ensimmäistä kertaa etanaa. Etana oli hukutettu valkosipuliin ja roquefort-juustoon, ja niille se lähinnä maistuikin. Täytyy kyllä myöntää, että meinasin jättää syömättä siinä kohtaa kun sieltä juuston alta paljastui se itse etana, mutta päätin olla rohkea. Loppujen lopuksi se oli kun olisi syönyt sienen, tai sellaiselta muistelen sienien tuntuvan suussa. Sieniä en ole syönyt aikoihin muuten kuin vahingossa, koska sienien kohdalla iskee nirsous. Yök Etanoita voin syödä toistekin, mutta en ihan täysin ihastunut ainekaan vielä.

Miten on, oletteko syöneet etanoita, ja mitä tykkäsitte? Hurmasiko vai jäikö kertakokeiluksi?

Mä en voi sietää mitään, mikä niljuu hampaissa. Listalle kuuluu ainakin sienet,
etanat, simpukat ja viinikumit. Ruuassa on joko oltava selkeä rakenne tai ei
ollenkaan (esim. sosekeitto). Niljuva, limainen ruoka on jotain ylitsepääsemätöntä.
Tottakai syön kohteliaisuudesta, jos pakko on. Mitä noihin karkkeihin tulee,
niin jo niiden hajukin kyllä ällöttää.
Terv. Sieni-etana-simpukka-luksusillalliselta Hesen kautta kotiin mennyt

Söin hiljattain eestinreissulla ekaa kertaa jänistä. Se oli varsin hyvää, rakenteeltaan muistutti kanaa, maultaan jotain kanan ja naudan välimaastosta.

Yleensä ottaen olen aika ennakkoluuloton ruoka-aineiden suhteen, mun ällötykset liittyy enemmän siihen mitä niille on tehty. Muovirasiassa jääkaapitettu ja mikrotettu ruoka on yäk.

Rulla kirjoitti:Niljuva, limainen ruoka on jotain ylitsepääsemätöntä.

Mun mielestä yksi kaikken pahimpia on jugurtit joissa on hedelmän/marjan tms. paloja.
Ne tuntuu suussa niin pahalle, etten pysty syömaan k.o. jugurtteja. Hyi.

Rakkain terveisin nimim. vaniljajugurtin ystävä.

MUOKS: Jugurtti/Jogurtti/Joku muu mikä?

Eärendil kirjoitti:MUOKS: Jugurtti/Jogurtti/Joku muu mikä?

Nyt ei varmaan passaa sanua, että tästä on jo puhuttu.

Eikö se menny virallisesti jogurtti tai jukurtti? Tosin luontevimmin tulisi kyllä jugurtti...

Mä olen jokusen kerran etanoita narisutellut, juu.

Eka kerta oli pienissä promilleissa, joku firman illanistujaiset ne oli. Ei ne etanat nyt niin pahoja olleet, vaikken itsekään kovin niljavista juttusista tykkää suussa. Mutta se valkkarisinihomejuustovoisula, missä ne lilluivat... omg. Sairaan hyvää

Pari muuta kertaa olen ihan selvin päin testannut, olivat parempia hiprakassa Kyllähän noita syö, mutta useimmiten löydän jotain parempaakin alkuruokamenusta. Sama esim. mustekalan ja sen kaltaisten kavereiden syömisen kanssa.

Sienet sen sijaan on oikein valmistettuna äääääärimmäisen herkullisia. Eihän muuten kukaan syö niitä purkkiherkusieniä? Kammottavaa, yyh.

Mulla ei noin yleisesi ole mitään, mitä en voisi maistaa. Etelän reissuilla olen pääosin jättänyt kaikki hyönteisten syömiset muille. Mutta noin muuten. Ja kaikesta voi saada hyvää, jos se vain on laadukkaista raaka-aineista tehty.

Yksi, mitä joskus olisi kiva maistaa on sammakonreidet Ja useasti olen ajatellut, että pitää kokeilla tuoretta tonnikalaa, mutta se on aina jäänyt. Se nyt on kuitenkin helppo toteuttaa, heti kun saa itseään niskasta kiinni. Ainakaan äkkiseltään ei tule muuta must-taste -ruoka-ainetta mieleeni....

Shay kirjoitti:

Eärendil kirjoitti:MUOKS: Jugurtti/Jogurtti/Joku muu mikä?

Nyt ei varmaan passaa sanua, että tästä on jo puhuttu.

Eikö se menny virallisesti jogurtti tai jukurtti? Tosin luontevimmin tulisi kyllä jugurtti...

Juu, kyl mie muistin, et tästä oli aiemmin juteltu. Mut en päässy tarkistamaan lopputulosta.
Sit aattelin, et joku kyllä muistaa mihin ratkaisuun päästiin aiemmin.

Minäpäs ajattelin mestarikokeilta kysellä, löytyisikö joltain ystävälliseltä sielulta yksinkertaista, mutta maukasta lasagnen reseptiä? Semmoista, jolla tämmöinen toisinaan puuron pohjaan keittävä keijo saisi lasagnen tapaisen väsättyä? :tilt:

kaneli kirjoitti:Minäpäs ajattelin mestarikokeilta kysellä, löytyisikö joltain ystävälliseltä sielulta yksinkertaista, mutta maukasta lasagnen reseptiä? Semmoista, jolla tämmöinen toisinaan puuron pohjaan keittävä keijo saisi lasagnen tapaisen väsättyä? :tilt:

Yksinkertaista lasagnereseptiä ei ole tähän hätään tarjolla, ja kun ei oikein osaa arvioida, mikä on toisen mielestä yksinkertainen... Sen sijaan vinkki tulee (ja mainos): Knorrin valmis-Lasagnette. Pienellä tuunaamisella saa erinomaisen hyvän ja helpon lasagnevirityksen aikaiseksi Kelpaa hätätapauksessa tai laiskemmanpuoleisen kokin hyppysissä myös sellaisenaan. Eli paistetaan jauheliha, heitetään paketissa oleva jauhe sekaan ja lantrataan vedellä ja maidolla. Paiskataan paketissa olevat makaronilevyt voideltuun uunivuokaan, jauhelihamössö sekaan, juustoa päälle ja uuniin. Avot! Ei voisi olla helpompaa.

Tietty itse väännetty lasagne on parempaa. Mutta ei enää niin kauhean yksinkertaista, ainakaan mun mielestä :laiska:

Kaikkiruokainen ihminen tässä, tervehdys.

Syön tai ainakin maistan melkein kaikkea, mitä vain nenän alle tuodaan. Ainoa ruokalaji, jonka makuun en oikein koskaan ole päässyt, on makkara. HK:n blöö ja grillimakkarat ällöttävät mua, ne ovat vain mauttomia rasvalölliköitä, joista jää inhottava tunne hampaisiin. Meetvurstista ynnä muista tosin pidän.

"Niljakkaat" ruuat, kuten simpukat, sienet ja mäti ovat mulle suurta herkkua! :kuola:

Itseäni henkilökohtaisesti nyppii laittaa nirsoille ihmisille ruokaa. Se ei vielä haittaa, jos joku ei vaikkapa parista aineksesta tykkää, mutta jos inhokkiruokien lista on paksu kuin vanhanaikainen Raamattu, alkaa mua ärsyttämään. Pari kaveriani tuomitsevat ruuan ihan hirveäksi jo pelkästään ensivilkaisulla, yhtäkään suupalaa ottamatta. He myös sanovat tiedostavansa oman nirsoutensa ja olevansa siitä ylpeitä. Oma ymmärrykseni ei tähän riitä. Miten jokin ruoka voi olla heidän mielestään pahaa, vaikka he eivät edes tiedä, miltä se maistuu? Yleensä kyseessä olevat ateriat ovat ihan perusruokaa, eivät mitään ällöttävältä tuoksuvia läjiä.

kaneli kirjoitti:Minäpäs ajattelin mestarikokeilta kysellä, löytyisikö joltain ystävälliseltä sielulta yksinkertaista, mutta maukasta lasagnen reseptiä? Semmoista, jolla tämmöinen toisinaan puuron pohjaan keittävä keijo saisi lasagnen tapaisen väsättyä? :tilt:

Koska en enää osaa sanoa millä ohjeella lasagnea teen (heittelen vain tavaraa kasaan),
niin suosittelisin lähtemään liikkeelle ihan lasagnelevypaketin kyljestä löytyvästä ohjeesta.
Sitähän voi modifioida muuttamalla esim. tomaatin määrää tai mausteita mieleisekseen.
Jos ei syö lihaa, niin jauheliha pois, karkeaksi raastettuja kasviksia vaikka tilalle tai
soijarouhetta! Yleensähän lasagneen tehdään myös juustokastike, mutta eihän sekään
mikään pakollinen osuus ole, vaan pelkkä jauhelihakastikekin riittää. Jotkut lätkivät
juustokastikkeen sijasta väliin mozzarellaviipaleita, ei varmaan huono vaihtoehto sekään.
Kaupan kylmähyllystähän löytyy myös sellaista kolmen juuston (pasta)kastiketta, sekin
sopii aivan hyvin.

Oikeat maut löytyy kokeilemalla, mausteista ja kastikkeiden määrästä. Nestettä pitää
olla tarpeeksi levyjen välissä, tai muuten lasagnesta tulee liian puisevaa syötävää.

Maija kirjoitti:Miten jokin ruoka voi olla heidän mielestään pahaa, vaikka he eivät edes tiedä, miltä se maistuu? Yleensä kyseessä olevat ateriat ovat ihan perusruokaa, eivät mitään ällöttävältä tuoksuvia läjiä.

Entinen supernirso tässä, iltaa.

Ennen kuin koin valaistumisen ja ymmärsin nirsoilevani vain ja ainoastaan ruuan laadun suhteen, nirsoilin noin miljoonaa eri ruoka-ainetta. Ihan vain sen vuoksi, että kokemus oli tuonut luulon, että kaikki lohi maistuu kuvottavasti kalanmaksaöljylle tai että peunasta ei saa maukasta tekemälläkään. Kokemus on useimmiten ollut kouluruoka Nyös kotona keskityttiin mun nuoruudessa lähinnä hengissä pysymiseen, silloin ostettiin halvinta, mitä kaupasta sai. Ja sen kyllä maistoi.

Kun aina saa pahan makuista lohta, niin yllättäen siihen tulee sellainen ennakkoasenne, ettei lohi vain voi olla hyvää. Ja kun on ennakkoasenne, niin sitä ei hevillä edes maista, vaikka kuka kehuisi ja kuinka paljon. Mun nirsoilun poisoppiminen alkoi, kun nykyisen työpaikan ruokalan kokki on huippu tyyppi ja tekee ihan hemmetin hyvää ja laadukasta sapuskaa. Monen vuoden taivuttelulla sai mut myös maistamaan esim. juurikin lohta, ja sen jälkeen paistetut lohimedaljongit on olleet yksi mun lempiherkuista. Tai meni siinä varmaan vuoden verran totutellessa. Nykyään syön siellä kaikkea. Ihan kaikesta en tykkää, mutta syön kyllä, jos nälkä on. Paitsi leivitettyä pihviä. Kai sitä nyt jotain saa nirsoilla


Olisko mahdollista, että sun kavereilla on samankaltaisia traumoja huonolaatuisesta ruuasta?

Aurora B. kirjoitti:Olisko mahdollista, että sun kavereilla on samankaltaisia traumoja huonolaatuisesta ruuasta?

Tätä olenkin kovasti kysellyt heiltä, mutta ilmeisesti mistään sellaisesta ei ole kyse. Heillä vain kotona ei ole kovin erilaisia ruokalajeja tarjoiltu, joten he ovat tottuneet siihen, että ruoka maustetaan vain suolalla, lihassa ei saa olla mitään punaista, tulinen ruoka on iso nounou ja niin edelleen.
Eli he eivät oikeastaan koskaan ole syöneet mitään lihapullakastiketta eksoottisempaa.

Sen vielä ymmärrän, että tottuminen uusiin ruokalajeihin saattaa olla pitkä prosessi, mutta en sitä, että ruoka tuomitaan maistamatta huonoksi. Kyllähän minäkin pienempänä pikaruokaa syödessäni kelpuutin hampurilaiseeni pelkästään sämpylät ja pihvin, nyt en enää voisi kuvitellakaan syöväni sen kaltaista kuivaa kengänpohjaa sellaisenaan.
Maistelemalla oppii, mutta kavereilla ei ole tähän minkäänlaista halua. Se kai pitäisi heille suoda, mutta tuollaisella asenteella he vain tekevät elämästään aika paljon hankalampaa. Heitä on myös äärettömän vaikea miellyttää, kun illanviettoja järjestäessäni väsään jotakin murkinaa porukalle.

Shay kirjoitti:

Eärendil kirjoitti:Eikö se menny virallisesti jogurtti tai jukurtti? Tosin luontevimmin tulisi kyllä jugurtti...

Oikeassa olit! Kielitoimiston sanakirja kertoo, että nuo ovat niitä virallisempia muotoja. Jugurtti ei niin hyvä. Ehkä tuosta vierasperäisestä g:stä yritetään päästä eroon, ja siksi muoto jukurtti on noussut vanhan muodon rinnalle viralliseksi.

Miekin tunnustan olevani aika nirso. En tykkää hirvestä tai paljon muustakaan lihasta (makkara on naminami nykyään, sitäkään en syönyt kai johonkin seittemään vuoteen välillä), sienistä, tomaatista kovinkaan paljon, fetajuustosta, muusta kuin rasvattomasta maidosta... Etanoita tai muuta limaista en voi kuvitellakaan syöväni. Uskon, että kyse on lähinnä tottumiskysymyksestä. Kananmunaa opin syömään, kun heppu teki muutaman kerran mulle kunnon paahtoleipä-pekoni-muna-aamiaisen. Kurkkuakin syön välillä, joskus se ällöttää.

Toisaalta olen myös sen verran vieraskorea, etten ainakaan kovin vieraissa paikoissa ala urputtaa ruuasta, vaan yritän urhoollisesti saada sapuskan kurkusta alas. Khih. Se on oikeastaan aika hyvä juttu: siinäpähän sitä oppii, kun kerran maistelee. Mulla kun ei tule ostettua kotiin kuitenkaan niitä hyi-hyi-ruokia pelkästään siksi, että totuttelisin niihin.

"Niljakkaat" ruuat, kuten simpukat, sienet ja mäti ovat mulle suurta herkkua! :kuola:

Sama täällä. Sienet ovat herkkua. Ja mitä niljakkaampia, sitä parempi. Simpukat, graavikala ja mustekala: mmmm! Ja etanat lillumassa siinä valkosipulivoissa: seitsemäs taivas.

Tykkään noiden ruokien mauista, mutta tykkään kyllä myös siitä, miltä ne tuntuvat suussa. En miellä niitä limaisiksi vaan enemmänkin pehmeiksi. Toisen ällötys on toisen viehätys.

Luitteko joku aika sitten Hesarin Kuukausiliittestä jutun ällötysruuista ja niihin totuttelusta? Se oli aika hauska.

Aurora B. kirjoitti:

kaneli kirjoitti:Minäpäs ajattelin mestarikokeilta kysellä, löytyisikö joltain ystävälliseltä sielulta yksinkertaista, mutta maukasta lasagnen reseptiä? Semmoista, jolla tämmöinen toisinaan puuron pohjaan keittävä keijo saisi lasagnen tapaisen väsättyä? :tilt:

Yksinkertaista lasagnereseptiä ei ole tähän hätään tarjolla, ja kun ei oikein osaa arvioida, mikä on toisen mielestä yksinkertainen... Sen sijaan vinkki tulee (ja mainos): Knorrin valmis-Lasagnette. Pienellä tuunaamisella saa erinomaisen hyvän ja helpon lasagnevirityksen aikaiseksi Kelpaa hätätapauksessa tai laiskemmanpuoleisen kokin hyppysissä myös sellaisenaan. Eli paistetaan jauheliha, heitetään paketissa oleva jauhe sekaan ja lantrataan vedellä ja maidolla. Paiskataan paketissa olevat makaronilevyt voideltuun uunivuokaan, jauhelihamössö sekaan, juustoa päälle ja uuniin. Avot! Ei voisi olla helpompaa.

Tietty itse väännetty lasagne on parempaa. Mutta ei enää niin kauhean yksinkertaista, ainakaan mun mielestä :laiska:

Kiitos, kiitos! Ostin eilen kaupasta Coopin vastaavaa tuotetta ja sain aikaiseksi oikein maukkaan lasagnen. Poikaystävälle sen verran kunniaa, että toki itsetehty on aina parempaa. Mutta kun toinen on armeijan vetimissä vielä, niin täytyy tyytyä tähän. Maha tuli kyllä täyteen.

kaneli kirjoitti:Minäpäs ajattelin mestarikokeilta kysellä, löytyisikö joltain ystävälliseltä sielulta yksinkertaista, mutta maukasta lasagnen reseptiä? Semmoista, jolla tämmöinen toisinaan puuron pohjaan keittävä keijo saisi lasagnen tapaisen väsättyä? :tilt:

Itse olen tehnyt munakoisolasagnea, se ei vaadi niin paljon työtä kuin jonkun kahden kastikkeen tekeminen.

Lasagneen vaaditaan.
1 keskikokoinen munakoiso
1 prk tomaattimurskaa (yleensä lisään vielä pari tomaattia murskan sekaan,jotta riittää)
2 pss Mozzarellaa (tai yksi sellainen valion pötkö)
Mustapippuria
Basilikaa (tuore on tietenkin parasta)
Lasagnelevyjä

Ensin leikataan munakoiso sopiviksi siivuiksi (sellainen vaikka kolmen-neljän sentin paksuinen siivu on hyvä). Laitetaan siivut läjään ja siivujen väliin suolaa. Näin kasattuina siivut saavat itkeä katkeruutensa pois.

Munakoison itkiessä valmistetaan tomaattimurskasta tehty kastike. Sitä voi maustaa oman maun mukaan ja sekaan voipi lisätä valkosipulia tai paprikaa, jos haluaa. Mikään ei estä lisäämästä kastikkeeseen lihaa, jos sitä on pakko saada.

Kun munakoisoa on vartti itketetty, niin ne ensin huuhdellaan, puristellaan kuiviksi ja paistetaan öljyssä kullanruskeiksi.

Lasagne rakennetaan siten, että pohjalle tulee kastiketta. Tämän päälle sitten levyjä. Levyjen päälle ensin paistetut munakoisoviipaleet, näiden päälle sitten viipaloitu Mozzarella. Mozzarellan päälle basilikaa ja mustapippuria reippaasti ja sen päälle sitten taas taas kastiketta ja levyjä. Päällimäiseksi tulee kastike.

Perkuleen hyvää on, eikä ollenkaan vaikeaa. Aikaahan tuossa saa tuhrautumaan kyllä, joten suosittelen tekoajaksi vapaapäivää.

Hui, olipas täällä jo paljon kaikkea mihin tekee mieli kommentoida.

- Mulla on ihan kamalat ruokavammat ja pahinta ahdistusta aiheuttavat epämääräisniljaiset lihatuotteet. Pienikin kalvonretale tai jänne kun osuu suuhun niin jo pyörähtää yrjö kurkussa. Sanomattakin on varmaan selvää ettei huulieni ohi livu mitään äyriäisiä tai muita selkärangattomia.

- Jugurtti on jugurttia, ja siellä pitää lillua paljon hedelmänpaloja. Ehkä kaikkein mainiointa on vaniljajugurtti johon on itse sotkettu banaaniviipaleita ja viinirypäleen puolikkaita.

- Mä teen usein lasagnen sijaan lasagnettea Mamman reseptillä, siihen tulee sellaisia pieniä lasagnettepaloja joita myydään ihan omassa pussissaan ilman mitään kastikejauheita, pari purkkia tomaattimurskaa, pari purkkia kevyttä ruokakermaa, jauhelihat, sipulit paprikat ja juustoraastetta pintaan. Sen lasagnettepussin kyljestä selviää suurinpiirtein kuinka paljon nestettä ne vaativat turvotakseen uunissa ja tarvittaessa lisään vähän nestettä tuon tomaattimurskan ja kerman jatkeeksi.

---

Oli mulla vielä arvoisalle raadille kysymyskin.

Tietääkö joku jonkin tosi hyvän barbequekastikkeen? Siis sellaisen mitä saisi pullossa kaupasta. Ravintoloissa saa usein eteensä ihanan paksua ja savuisen makuista bbq-soossia mutta kaupoista käteen jääneet ovat ihan mauttomia litkuja. Jos joku osaa suositella ultrahyvää kastiketta otan tiedon suurella ilolla vastaan.

Nirsouteni ei ole mitenkään pahanlaatuista, mutta jonkin verran löytyy ruoka-aineita, joita en syö, jos ei ole pakko (eli jos muutakin on tarjolla). Esimerkiksi pekonia on yksi sellainen ja yksi kauheimmista aamuisista tuoksuista: paistetut muna+pekoni. Muuten kyllä pidän paistetusta kananmunasta, mutta tuo hajuyhdistelmä kuvottaa jostain syystä.Homejuustoa en yksistään söisi, mutta olen kyllä syönyt ihan hyvää sinihomejuustokastiketta. On noita toki muitakin, mutta tuossa ekana mieleen tulleet.

Oliivi ja jalopeno ovat korkealla inhokkilistallani. Ne ovat sellaisia, jotka tulee ronkittua ruuasta sivuun. Kyllä niitä tulee aina maistettua, jos jokin ruoka niitä sisältää, mutta eivät ne hyviä ole. Ja meetwursti ei oikein mene alas.

Mitään koviin ihmeellistä ruokaa ei tule mieleen, josta kovasti tykkäisin. Ananas pitsassa taitaa kuitenkin olla sellainen mielipiteiden jakaja, josta pidän paljon. Aina kun on mahdollista, otan pitsaani ananasta. Nam!

Aurora B. kirjoitti:Sienet sen sijaan on oikein valmistettuna äääääärimmäisen herkullisia. Eihän muuten kukaan syö niitä purkkiherkusieniä? Kammottavaa, yyh.

Purkkiherkkusienet on herkkua. Oikeasti, niitä pystyy kiskomaan suoraan purkista, koko purkillisen. Toki merkeissä on eroja, mutta parhaimmillaan ne on aivan ihania. Viime aikoina tosin en ole juurikaan purkkeja ostanut, koska lähikaupassakin on alkanut olla irtojumboja. Nykyään ei pysty enää menemään vihannesosaston ohi ilman, että kahmii pussitolkulla tuoreita herkkusieniä mukaansa. Joo, rakastan herkkusieniä.

Mä nirsoilen anjovista. Hyi. Ja aika monia muitakin kaloja. Oikein valmistettunahan ne ovat oikein hyviä, mutta harvemmin olen sellaisia syönyt. Tonnikalaa ja makrillia sen sijaan syön aika paljon.
Inhoan eineslihapullia ja -pihvejä. Avaa sen paketin, niin puuh, aromit on niin ihanat että ei juuri tee mieli pistää suuhunsa. Sattuneesta syystä syön tosin muutenkin nykyään kovin harvoin ja vähän lihaa. Mulla onkin tässä ollut aikamoinen opetteleminen kasvispitoiseen ruokavalioon, koska aiemmin pidin kasvisruokia vetisinä ja mauttomina vihannesmössöinä. Kaalista en pidä edelleenkään, mutta muuten olen kyllä löytänyt paljon herkullisia uutuksia kasvisruokavaliosta.
Tofucannelonit, pinaatti-fetapiirakka, mikä tahansa missä on herkkusieniä, linssikeitto. Nam!

Mäkin olen pitänyt kasvisruokia vähän tylsinä tai mauttomina, mutta näkemys muuttui hetkessä, kun alkoi vähän kokeilla. Kunnolla kun laittoi mausteita ja oppi käyttämään kaikkia jänniä juttuja kuten siemeniä tms. niin johan on kivaa. Esimerkiksi juuri linssikeitto oli superhyvää, vaikka en yleensä ole pitänyt keitoista. No ei kai, kun keittokokemukset on mallia vetinen makkarakeitto tai lihaisa hernekeitto jossain kouluruokalassa. Erilaiset kasvispyörykät on suuritöisiä, mutta onnistuessaan hyviä. Tofua en kyllä edelleenkään ole oikein oppinut käyttämään mielekkäästi, mutta katsotaan. Onneksi tykkään ruoanlaitosta, niin kokeileminen ja reseptien etsiminen käy hyvin vastapainosta työnteolle.

Itse olin pienenä rasittavan nirso. Varsinkin sunnuntait olivat vanhempiani koettelevia päiviä, koska silloin tehtiin yleensä jotain ns. "parempaa" ruokaa mikä ei sitten tietenkään meikäläiseen uponnut. Varsinkin lihaisat ruoat sitkaine klimppeineen olivat ylitsepääsemättömiä. Myös ala-asteen kouluruokailut olivat kärsimystä, varsinkin lasagne, joka taas oli muiden herkku. Sittemmin olen oppinut syömään oikeastaan mitä vaan ja kaikkia uusia juttuja on kiva maistella. Varsinkin matkoilla saattaa eteen tulla erikoisia juttuja ja aina en ole edes ollut tietoinen siitä, mitä olen syönyt. Viime kesän reissulla ostin kiinalaisesta "irtokarkkikojusta" kuivattuja merihevosia - eivät olleet järin hyviä ja varsinkin sitkas koostumus oli epämiellyttävä. Positiivisena kokemuksena mieleen muistuu strutsin liha, oli hyvveee

elegia kirjoitti: Kaalista en pidä edelleenkään, mutta muuten olen kyllä löytänyt paljon herkullisia uutuksia kasvisruokavaliosta.
Tofucannelonit, pinaatti-fetapiirakka, mikä tahansa missä on herkkusieniä, linssikeitto. Nam!

Kaali on parhaimmillaan syksystä, kun se on vielä tuoretta ja makeaa. Ja ainakin minestronekeitossa kaali on todella herkullista, kun tekee keiton vähän pidemmän kaavan mukaan. Eli ensin ruskistaa kattilassa pekonin/kinkun, sitten samassa rasvassa ruskistaa pilkotun kaalin, sipulin, purjon ja porkkanan. Sitten lisätään vesi ja annetaan kiehua puolisen tuntia, jonka aikana lisäillään loput aineet, eli herneet, tomaattipuretta, murskattua valkosipulia, mustapippuria myllystä, makaroneja ja ihan viimeisenä basilikaa ja oreganoa tai muita yrttimausteita. Lopputuloksena on sakea, vähän savunmakuinen ja aromikas keitto. Kaalista tulee keittoon vähän kirpakkuutta, eikä lopputulos ole ollenkaan kaalimainen negatiivisessa mielessä.

Joo, täällä kirjoittelee kanssa eräs kaikkiruokainen syöppö Iän myötä olen oppinut syömään myös niitä lapsuuden inhokkiruokia. Ehkä se johtuu siitä, että lapsilla on niin paljon tarkempi hajuaisti, että he maistavat ruuan niin eri tavalla, tai sitten kyse on puhtaasti tottumisesta.

Tänä talvena olen huomannut, että ihan turhaan olen karsastanut vaikkapa uunijuustoa. Se on herkkua! En tiiä, miten paljon sitä muualla Suomessa syödään, mutta kyseessä on siis lehmän ternimaidosta tehty juusto. Eli laitetaan vuokaan ternimaitoa (juustomaitoa) ja vähän sokeria ja suolaa. Sitten vain paistetaan uunissa ja syödään lämpimänä kanelin ja sokerin/lämpimän maidon/hillon kanssa tai paljaaltaan.

Kaaliakin vihasin ennen, eikä kaalilaatikko vieläkään ole mitään suosikkiruokaa, mutta kaalikääryleet kylläkin nykyään! Olin viime syksynä hirvipeijaisissa, joissa tarjoiltiin erinomaista hirvikeittoa, eli tästä lähtien olen myös hirvenlihan ystävä. Söin myös joskus metsoa tai teertä(teereä?teeriä?) ja se oli yllättävän lihaisaa ja punaista linnunlihaksi, ja maukasta myös.

Viisauden Lähde kirjoitti:Lopputuloksena on sakea

Juups, sakeahan siitä tulee! Äitini sanoja lainaten: sakkee pyssyy saparon alla! [tilt][/tilt]