forde.munfoorumi.com

Marjoihin keskittynyttä ketjua en löytänyt fordelta, joten tässä se nyt on.

Ovatko marjat herkkua? Inhoatko kaikkia vai vain joitakin? Poimitko marjasi itse vai ostatko ne kaupasta? Miten syöt marjasi? Kerro ihmeessä marjakokemuksistasi!
---

Rakastan marjoja! Mansikoita, mustikoita, puolukoita, vadelmia, karpaloita, lakkoja, viinimarjoja (vähiten mustia), karviaisia... mitä vielä?

Tänä vuonna olen aloittanut oikean aikuisen elämän ja aion hankkia itse omat marjat pakastimeen talven varalle. Tämä tarkoittaa sitä, että aion itse mennä poimimaan, perkaamaan ja pakastamaan marjat, joita haluan talven aikana syödä. Aiemmin olen aina saanut marjat valmiina mummulta, mikä on ollut kivaa, mutta liian helppoa.

Marjojen itse hankkiminen tarkoittaa kyllä pitkälti sitä, että menen mummun marjapuskille ne keräämään, mutta olenpa ainakin itse ne kerännyt ja laittanut. Mansikoiden osalta marjaprojektini starttasi tänään ja nyt on muutama litra mansikoita pakkasessa. Joku lähiviikonloppu aion lähteä mummulle kylään ja poimia siellä sitten muut tarvitsemani marjat, sekä lähteä metsään porukoiden kanssa mustikoiden ja puolukoiden perään.

Marjat.

Marjat on mukavia. Äitiltä enimmäkseen saan marjani, viime vuonna käytiin yhdessä keräämässä
mansikat, tänä vuonna äiti laitto mansikat miun puolesta kun olen turhan kaukana poimimaan itse.
Se kun tykkää käydä marjassa niin yleensä sieltä miullekin liikenee. Viime kesänä mustikassa käyminen
oli älyttömän helppoa, kunhan istui mökkisaunan rappusilla ja poimi polun vierestä. Oli niin järjettömän
isoja mustikoitakin ettei tarvinnut paljon poimia. Vattuja oli viime vuonna kans paljon, ja ihan lähellä eli
vanhempien talon yläpuolisessa rinteessä. Tänä vuonna taitaa olla hekompi sato sekä mustikoissa että vatuissa
kun on niin paljon kuivempaa.

Viinimarjani käytän mieluummin mehuna, nekin saa äitiltä. Punasista en suuremmin välitä edes mehuna, mutta
mieheke rakastaa niitä pakastettuna ja syö niitä maitorahkan kanssa jäisinä. Äiti kasvattaa myös tyrniä, mutta
ei ole yrityksistä huolimatta saanu vakuutettua vielä minua niiden ihanuudesta. Karviaisista syön vain sisukset
imaisemalla ja lopun heitän pois. Niitä ei meillä ole koskaan vissiin säilötty millään tavalla sen suuremmin, kerran
taisi olla karviaishilloa, mutta se ei saavuttanu suurta suosiota.

Viime talvena tehtiin aika paljon pakastemarjoista smoothieita, ne kun tulee mukavasti suoraan kylminä kun vaan
soseuttaa. Hilloa meillä oli loppujen lopuks meidän tarpeisiin liikaa, enemmän kuitenkin tulee käytettyä pakastettuja
marjoja. Enkä ihan hirveästi edes tykkää mansikkahillosta, vadelma- tai kuningatarhillo on paljon parempaa.

Tyrnimarjat on ihania! Todella happamia, mutta hapan on mielestäni parasta. Ei niitä tyrnejä montaa voi syödä mutta muistaakseni jo muutamasta sai koko päivän c-vitamiinin tarpeen tyydytettyä, joten se passaakin mulle. Tyrnejä ei vaan ihan joka paikasta löydäkään ja ne ovat hirmu kalliita. Siksi jäävätkin vähemmälle mun listoillani..

Vähän jäiset marjat vaniljajäätelön kanssa on ehkä ihaninta kesäjälkkäriä ikinä.

annastindeli kirjoitti:Karviaisista syön vain sisukset imaisemalla ja lopun heitän pois. Niitä ei meillä ole koskaan vissiin säilötty millään tavalla sen suuremmin, kerran taisi olla karviaishilloa, mutta se ei saavuttanu suurta suosiota.

Karviaiset ovat ehdoton suosikkimarjani. Yleensä olen syönyt ne suoraan puskasta, mutta viime vuonna tein 3 purkillista karviaismarjahilloa. Ai, että on hyvää. Tykkään enemmän hillosta, jossa on karviaisten kuoret mukana. Pojan äiti taas tekee hilloa, johon ei kuoria tule. Hyvää sekin toki on. Hauska yhteensattuma, että poikakin pitää karviaismarjoista melkoisesti. Hilloni syön lähinnä puuron kanssa ja joskus herkuttelen laittamalla sitä vaniljajäätelön päälle. Tänäkin vuonna olisi tarkoitus tehdä hilloa.

Vadelmista pidän kovasti. Tänä vuonna taitaa kuitenkin olla huono vattuvuosi kotikotona olevissa puskissa, sillä viime vuosi oli niin hyvä ja hyvillä ja huonoilla marjavuosilla kun on vatun kohdalla tapana vuorotella.

Tuoreet mansikat ja kirsikat. En vaan raaski ostaa, kun maksavat sen verran paljon. Mutta hyviä ne ovat.

Viinimarjoista lempparini on valkoinen viinimarja. Myös punainen menee. Mustaviinimarjasta en juurikaan pidä, mutta kyllä sitäkin syö.

Mustat viinimarjat on todella hyviä jäätelön ja kinuskikastikkeen kanssa, kumma kyllä. Parasta vielä, jos kinuskikastike on kuumaa ja itse tehtyä. Muuten mustat viinimarjat on ehkä vähän turhia marjoja.

Kirsikat unohdin kokonaan listastani! Todella kalliita ovat nyt, mutta mä ostinkin aiemmin jo espanjalaisia ja ne maksoi vaan 3e litra. Tosin ne oli aika isoja ja vetisiä.. maistuivat ehkä vähän liikaa luumulle. Maistoin eilen torilla kotimaisia kirsikoita, pieniä ja makeita, nams! Pitäisi ehkä jopa uhrata se 5e siihen, että saisi niitä litran maisteltavakseen.

Pidän marjoista. Kaikista marjoista. Ei tuu oikeesti yhtään marjaa mieleen, joka ois jotenkin paha tai edes "no kyllähän niitä syö". Rakastan yli kaiken. Suosikkilistat elää ja sijoitukset vaihtelee ja pakastustoimenpiteiden myötä. Kuitenkin sen viiden kärjen pitävät aina hallussaan karpalo, mansikka, mustikka, puolukka ja hilla. Puutarhamarjat tulee vasta jäljempänä. Vadelma hakee vähän paikkaansa kun se on niin harvinaista herkkua. Tyrniä en ole tainnut marjana koskaan maistaa, erilaisia hilloja, mehuja ja marmeladeja on kyllä tullut syötyä. Pidän jopa pihlajan- ja variksenmarjoista.

Parhaiten pakastimessa selviävät mun mielestä karpalo, vadelma ja mansikka. Mustikkakin menee ihan ok. Hilla ja herukat menee muusiksi, mutta makuun se nyt ei niin vaikuta. Hillahan on usein jo poimittaessa muusia. Puolukka taas on parasta suoraan puskasta ja menettää vähän sitä viehätystään pakastimessa.

Joskus on oikein sellainen kirpeänhimo, ja siihen parasta lääkettä on tuore punaherukka. Karpalo ja puolukka auttavat happamannälkään ja mansikka ja mustaherukka (tuoreena) makeannälkään. Joskus saatan vetää talvipakkasilla suoraan pakkasesta litran kohmeisia mansikoita. Parasta.

Rakastan marjoja.

Tykkään kovasti marjoista. Paitsi karhunvatukoista ja goji-marjoista ja muista tosi oudoista.

Ostin kymmenen litran mansikkalaatikon, pussitin ja laitoin pakkaseen. Tuoreista mansikoista tulee maha kipeäksi, mutta onneksi pakastaminen pelastaa tilanteen. Mustikoita pitäisi mennä keräämään metsästä, mutta kun löytyisi hyvä paikka ettei se ole marja sieltä ja täältä noukkimista. Ehkä varmuuden vuoksi ostan torilta jonkin verran. Vadelmien kanssa taidan tyytyä kaupan pussipakasteisiin, niitä kun vähemmän tulee syötyä. Lakat ja hillat ovat sitten harvinaisempaa herkkua. Ehkä niitäkin voisi pakkaseen haalia. Saas nähä ny. Puolukkaa tule syötyä lähes joka päivä survoksena ja sen keräämisen hoitaa isä. Yleensä pakastimessa on eniten puolukkaa kuin muita marjoja, mutta sitä kyllä meneekin.

Mustaviinimarjarahka. Mustaviinimarjoja vain tulee meille kovin vähän. Punaviinimarjoja on yleensä paljon paitsi tänä vuonna. Kohta on karviaisetkin kypsiä. Pusikoista syön suoraan, ei niitä ehdi edes ajatella hillota. Hillo voisi kyllä olla hyvää, mutta ei marjat riitä.

Nugat kirjoitti:Tykkään kovasti marjoista. Paitsi karhunvatukoista ja goji-marjoista ja muista tosi oudoista.

Ostin kymmenen litran mansikkalaatikon, pussitin ja laitoin pakkaseen. Tuoreista mansikoista tulee maha kipeäksi, mutta onneksi pakastaminen pelastaa tilanteen. Mustikoita pitäisi mennä keräämään metsästä, mutta kun löytyisi hyvä paikka ettei se ole marja sieltä ja täältä noukkimista. Ehkä varmuuden vuoksi ostan torilta jonkin verran. Vadelmien kanssa taidan tyytyä kaupan pussipakasteisiin, niitä kun vähemmän tulee syötyä. Lakat ja hillat ovat sitten harvinaisempaa herkkua.

Kai tiedät, että lakka ja hilla on sama asia? Lakka on vaan joku eteläsuomalaisten oma omituinen sana, joka minun korvassani tarkoittaa jotain puulle tai kynsiin levitettävää nestemäistä tököttiä.

Lyyra kirjoitti:

Nugat kirjoitti:Tykkään kovasti marjoista. Paitsi karhunvatukoista ja goji-marjoista ja muista tosi oudoista.

Kai tiedät, että lakka ja hilla on sama asia? Lakka on vaan joku eteläsuomalaisten oma omituinen sana, joka minun korvassani tarkoittaa jotain puulle tai kynsiin levitettävää nestemäistä tököttiä.

Oikeasti mä ajattelin tyrniä.

Lyyra kirjoitti:

Nugat kirjoitti:Lakat ja hillat ovat sitten harvinaisempaa herkkua.

Kai tiedät, että lakka ja hilla on sama asia? Lakka on vaan joku eteläsuomalaisten oma omituinen sana, joka minun korvassani tarkoittaa jotain puulle tai kynsiin levitettävää nestemäistä tököttiä.

Niin tai siis hilla on joku pohjoissuomalaisten omituinen sana, koska Lakka on marjan alkuperäinen "oikea" nimi. Siitä käytetään myös ainakin nimityksiä suomuurain ja lintti.

-------

Pidän marjoista. Tyrnimarjoja en ole maistanut ja karpalot ovat hieman liian happamia omaan makuun, mutta kaikki muut kyllä menevätkin, niin paitsi säilötyt kirsikat.

Marjoista pidän, vaikka varsin harvoin niitä tulee tähän yhden hengen talouteen hankittua. Lapsuudenkodissa oli viinimarja- ja karviaispensaita, joten niin puna- ja mustaherukoita kuin karviaismarjojakin on tullut elämän aikana syötyä. Syksyisin tehtiin niistä mehumaijalla myös mehua, jota juotiin koko talvi. Punainen viinimarja on mielestäni herkullisempi kuin musta ja karviaisissa on kiva, erikoinen maku. Valkoisia viinimarjoja olen maistanut harvemmin.

Metsämarjatkin maistuvat. Etenkin puuron päällä puolukat ovat makoisia ja kyllä niitä voi syödä useimpien lämpimien ruokienkin kanssa. Lakkoja on tullut syötyä tosi harvoin, joten ne ovat jääneet vähän vieraammiksi eivätkä kuulu suosikkimarjoihin.

Pakko on vielä vetää keskusteluun useimpien mielestä pahanmakuiset pihlajanmarjat, joita söin ikään kuin uhmasta lapsena pihapihlajasta.

Ihan unohdin puolukoiden, karpaloiden ja lakkojen olemassaolon. Mutta kun en niitä syö, niin ei liene suuri menetys. Lakkoja en varsinkaan, yhtään en tykkää.

Marjat

Tällä hetkellä on pakkasessa 10 kiloa mansikkaa sellaisenaan. Vain puolukasta on tullut tehtyä jotain muuta kuin syötyä sellaisenaan tai nakattua pakkaseen, puolukkasurvos on namia. Hilloa olen tehnyt lähinnä omenasta, mehua en mistään. Voisi tietty kokeilla mehustamista. Äiti teki joskus muinoin järjettömän hyvää raparperi-mansikkamehua

Mansikka ja mustikka on ehdottomia lemppareita. Mansikat haen pääosin kaupasta tai torilta. Nyt on kyllä takapihalla pieni mansikkapenkki, mutta siitä sai parin kolmen viikon ajan vaan kourallisen marjoja aamiaismuroihin Toivon sadon paranevan, jahka taimet vähän vanhenevat. Mustikka on vähän hankalampi, kalliita ostaa, ja aivan hirvittäviä itse poimia. En kestä olla hyttysten ruokana niin kauaa, että saisin mustikan mustikkaa pakkaseen asti. Ostan niitä silloin tällöin pakasteena, mutta aika vähän.

Takapihalla on keväällä istutettu Leningradin musta, eli kirsikkapuu. Siinä oli jo 3 kirsikkaa! Ei tarvinnut vielä miettiä, että pakastaisiko vai mitä tekisi Toivottavasti on satoisa puu, oli ihanan makeita kirsikoita.

Mietin just tuossa viime viikolla, että viinimarjat alkavat olla kypsiä. Mun vanhemmilla on iso määrä viinimarjapuskia kaikissa väreissä, siellä voisi käydä tyhjäämässä puskan tai pari. Sen verran tykkään viinimarjoista, että harkitsen pienen takapihan uhraamista parille punaviinimarjapuskallekin. Vanhemmilla on myös karviaispuskia, nekin on hyviä. Punainen karviainen on ihanaa tuoreena Se vaan menettää makeuttaan pakastettuna ja siitä tulee oudon karvas, ei kiva.

Mitäs muuta... Ai niin, anoppi tuumasi mulle viime syksynä, että meidän pihan aitapuskat on marja-aroniaa. Syötävää marjaa siis. Testasin, eikä tuo pahaa ollut lainkaan. Nyt en vaan oikein tiedä, että keräisinkö ja mihin tarkoitukseen käyttäisin? Ilmeisesti siitä saisi oikein maukasta mehua. Pitänee testailla. Äidillä olisi se mehustinkin


Useimmat marjat syön sellaisenaan tai muroihin tai jugurttiin sekoitettuna. Joskus leivon, piirakoita, muffinsseja, mitä vaan tai teen smoothieita tai vastaavia.

Alkoi tehdä marjoja mieli

Marjat on kyllä kivoja
Eritoten tuoreet marjat. Niitä onkin ollut paljon tarjolla tänä kesänä, kun olen ollut vanhempien nurkissa aina välillä ja äitin lempiharrastus kesälomallaan on ollut poimia marjoja. Mustikoita tuli sen verran, että niitä ei enää mahtunut äitin pakastimeen, eikä tarvinnut kahta kertaa ehdottaa, että saman tien voisi poimia munkin pakastimeen vähän mustikoita.

Samoin tuoreita vadelmia on tullut välillä vastaan, ne vasta ovatkin herkkua. Ihan eri kamaa kuin pakastimesta sulatetut vadelmat. Mansikoita on tullut muuten syötyä runsaasti myös. Vitamiineista ei ole ainakaan tullut pulaa tänä kesänä. Samoin mansikoita laitoin pakastimeen vähäsen, jotta saa sitten talvellakin tehdä smoothieita.

Mustikka mustikka, voi miksi et tänäkesänä kuivassa maassa jaksanut puskea kunnon marjaa?
Saa nähdä tuleeko seuraavasta talvesta mustikaton, kun ei minun tule oikein ostettua kaupasta
pakastemarjoja kuin joissain erityistapauksissa.

Täällä ei ole oikein mustikoita ja alan olemaan kohta paniikissa. Kuinka täyttää pakastin? Tottakai pitää koko talven kestää varastot.

Pitääkö täyttää pakastin perunalastuilla, kun ei mustikkaa näy?
Juhuu!!! Mustikkaaaa! Ste, tse tännepäin.

No puolukkaa sitten tilalle. Kukinnot ainakin olivat satoa ajatellen hyvät. Ainakin ne mitä itse näin.

Puolukkaa tulee varmasti kerättyä ja sillä täyttyykin mukavasti. Mut mää haluun mustikkaakii.

Musta- ja punaviinimarjat pakkasessa.

Sain eilen ison määrän punaisia karviaisia

Mieli tekisi tietysti syödä ne sellaisinaan, mutta jos kuitenkin pistäisi itselleen palan kesää talteen.
Guuglailin erilaisia ohjeita hilloille ja se näyttäisi ihan näpsältä.
Mietin kuitenkin säilytystä. Siinä hillot säilytään lasipurkkiin. Oletan, että lasipurkkiin säilötyt hillot jätetään huoneen lämpöön. Miten kauan sellainen säilyy?
Lasipurkki olisi kyllä sisustuselementillisempi kuin pakkasessa lojuva muovipurkki

Olen vielä marjojen kanssa ihan urvelo.

Harmittaa että tuli syötyä kovin vähän kirsikkaa. Ne olivat niin kovin ihania.

Kibaya kirjoitti:Mietin kuitenkin säilytystä. Siinä hillot säilytään lasipurkkiin. Oletan, että lasipurkkiin säilötyt hillot jätetään huoneen lämpöön. Miten kauan sellainen säilyy?

Huoneenlämmöstä en tiedä, mutta kylmäkellarissa tai jääkaapissa lasipurkkiin säilötty hillo säilyy vuosia.

Martat neuvoo.

Eli jos laitat hulluna sokeria, hillo säilyy tosi pitkään. Jos et halua hulluna sokeria, voit käyttää säilöntäaineita. Muistaakseni jossain perushillosokerissa onkin jotain pektiiniä lisänä. Viileässä kehottavat säilyttämään joka tapauksessa.

Niin ja tiiviys on tärkeää. Jos keität hillon, täytä purkki kuumalla hillolla (piripintaan asti) ja laita kansi heti päälle. Näin purkkiin syntyy alipaine, kun hillo viilenee ja supistuu. Samalla purkki imaisee kannen lommolle ja kuuluu "naps!" Ei kannata säikkyä.

Säilönnän perusteet:
-Purkkien tulee olla puhtaita. Ne pestään huolellisesti ja jätetään puhtaana likoamaan puhtaaseen veteen yön yli (liotus on itiöiden herättelyä varten)
-Purkit lämpösteriloidaan, lasi 15 min yli 100 asteisessa uunissa ja metalliset kannet keittäen n.5 min
-Kuuma hillo laitetaan kuumaan purkiin niin täyteen kuin mahdollista ja suljetaan purkki tiiviisti.

Mun asunnossa on suloinen karviaisten tuoksu

Ensimmäiset purkit hilloa tehtynä. Tuoksun ja liemen maun perusteella hyvääää.
Voi olla, että jäi vähän liruksi, mutta ei haittaa. En tykkää paksun paksuista hilloista.

Toinen satsi porisee kattilassa.

Vinkit olivat hyviä ja martat antoivat taas apua

Mäkin tein viime viikolla karviaishilloa. Nyt on 6 purkillista hilloa jääkaapissa (2 Pojan luona ja 4 mun luona). Karviaisia oli kotikodin pensaassa tänä vuonna noin kaksi kertaa niin paljon kuin vuosi sitten, jolloin sain kerättyä karviaisia vain kolmeen hillopurkilliseen.

Karviaiset.