forde.munfoorumi.com

Parsakaali, tuo keittiöidemme vihreä sademetsä.

Fordelta löytyy intohimoisten parsakaalinrakastajien joukko, joten onhan tälle nyt ihan oma ketjunsa oltava.
Kertokaa suhteestanne parsakaaliin ja pistäkää reseptit jakoon.

-----------

Itse tykkään ehkä eniten uunitetusta ja tavalla tai toisella maustetusta parsakaalista, uunissa parsis ruskistuu hieman ja muuttuu kivan rapeahkoksi eikä mene löllöksi. Yksi mun lemppariresepteistä on mausteista parsakaalia ja katkarapuja.

Tykkään myöskin ihan vaan keitetystä parsakaalista (ei saa keittää liikaa) voinokareen, raejuuston tai muun satunnaisen lisukkeen kanssa.

Otan innolla vastaan vinkkejä parskaalin käyttämiseen. Osaan vain keittää tai pilkkoa niitä erillaisiin vuokaruokiin. Ja usein kypsennän liikaa, sitten parsakaalista tulee sellaista vetisen makuista. Pitäisikin kokeilla uunissa tuolleen vaan, kuten kvatin ohjeessa.

Saako täällä puhua myös parsasta vai tarviiko se oman ketjun? L-S meni houkuttelemaan mut parsan maailmaan ja siellä ollaan edelleenkin ja syvällä. Parsan nautin hollandaisekastikkeen kera.

Kannattaa tehdä ihan höyryttämällä.
Tulee vihreää eikä ole vetistäkään, kun ei lillu siinä vedessä.

@gen.fi kirjoitti:Kannattaa tehdä ihan höyryttämällä.
Tulee vihreää eikä ole vetistäkään, kun ei lillu siinä vedessä.

Pitäisi kokeilla. Onkohan meillä mitään missä höyryttää.

Mulla on intohimoinen suhde parsakaaliin. Kohtaamme yleensä vähintään kerran viikossa, monesti useamminkin.



Kuvassa alapuolella miniparsakaali ja yläpuolella parsan nuppuja.

Parsakaalihan ei nimestään huolimatta liity varsinaisesti parsaan, minkä tietää kertoa myös parsakaalin oma nettisivu, www.parsakaali.fi. Mutta en toki mene kieltämään etteikö näistä voisi samassa ketjussa puhua. Mulle parsa on kevätruokaa ja yleensä syön sitä silloin sen verran, että kyllästyn ja jaksan odotella seuraavaan kevääseen. Hollandaise-kastikkeen kanssa, kyllä.

Parsakaaliin en sen sijaan näemmä kyllästy. Lempiruokani on, kuten monet tietävät, pastaa ja parsakaalia. Oikeaoppisesti valmistettuna annokseen kuuluu fettucine-tuorepastaa, pieni määrä latva-artisokkaa (saatavana öljyssä purkissa) sekä mahdollisesti vielä viipale paistettua halloumi-juustoa.
Varmasti monenlaista muutakin voisi parsakaalista tehdä, mutta itse olen ollut viime aikoina laiska laittamaan ruokaa tai varsinkaan etsimään uusia reseptejä.

On syytä huomioida, että parsakaali on erinomainen myös aterian pääosana, eikä pelkästään lisukkeena, kuten esimerkiksi äitini parsakaalia usein kohtelee. Eräs parsakaalin parhaita puolia on, että se näyttää niin sievältä. Estetiikka on kuitenkin ruoassa tärkeä juttu.

http://www.opa.fi/shop/product_details.php?p=46

Tuollainen kattila itselläni. Ei ole vielä tuota haudutusosa käytettyä, mutta jos tekisi riisopuuron.
Vaikka kohta

Parsakaalia kai usein kehotetaan keittämään siten, että tavallisen kattilan pohjalle laitetaan vain vähän vettä, siten että parsakaalin varsiosa on vedessä ja se sademetsän näköinen osa veden pinnan yläpuolella. Sitten kansi päälle, niin se kypsyy enimmiltä osin höyryssä. Mutta itse olen saanut hyvää ihan tavallisesti runsaassa vedessäkin keittämällä. Pääasia että poistaa parsaakaalin liedeltä siinä vaiheessa, että varsiosa tuntuu haarukalla kokeiltaessa vielä vähän napakalta.

Mulla ei ole sen kummempaa suhdetta parsakaaliin. Syön sitä, jos sitä on ruuassa. En ole koskaan ostanut parsakaalia, koska en tiedä mitä sille tekisin, eikä mieheke pistäisi sitä suuhunsa vaikka maksettaisiin.

Tulin vain huutelemaan, että höyryttää voi myös siivilässä. Kattilaan vettä kiehumaan, siihen isketään siivilä ja siivilään parsakaali. Kansi vielä päälle niin johan on poikaa. Kansi ei kuitenkaan ihan täysin mene kiinni, mutta tuolla tavalla oon höyryttäny jo ainakin porkkanoita ja nakkeja. Hyvää tulee ja toimii.

Pidän parsakaalista.

Inhoan parsakaalia. Enkä edes viitsi kertoa, miten mukihärötin tuon otsikon.

Hyvää ravintoa. Tykkään. Aika harvoin tulee syötyä tosin. Paistoksissa, kuorrutettuna, ja ihan konstailematta hyörytettynäkin voisulan kanssa on herkkuva.

--Herkkävatsaiset parsakaalista pitävät skipatkoon seuraavan--
...Tosin joskus alta kymmenvuotiaana oli tosin varmaan useammankin vuoden kausi milloin jäi koko huushollissa parsakaalin syönti vähemmälle kun landelta saadussa satsissa oli jännä ylläri. Mikrossa höyrytettyä parsakaalia oli menyyssä ja sitä hyvällä halulla vedettiin kun huomasin siellä sen vihreän seassa jotenkin erilaista vihreetä. Se paljastui lähemmin tutkittaessa oikein lihavasti voivaksi (tai voineeksi, kun oli mikrossa käynyt) komeanvihreäksi toukaksi. Ainakin parisenttinen oli, varmaan lähemmäs viisi milliä paksu veijari. Onneksi en ollut ehtinyt pistää poskeeni ja löytänyt sitä suutuntuman perusteella. Onneksi ei tullut sen enempiä traumoja parsan suhteen vaan maistui jatkossakin. Oli enemmänkin äidistä kiinni ettei sitä vähään aikaan ruokalistalta löytynyt. Oli löydöksestäni lievästi sanottuna mykistynyt.

Parsakaali on näitä aikuisiän ruokia. Lapsena olin supernirso, eikä mikään
erikoisempi mennyt suusta alas. Eksotiikka ei todellakaan ollut mun juttu.

Ekan kerran kun söin hyvällä ruokahalulla parsakaalia, oli sitä ihastukseni
valmistamassa kasvislasagnessa. Mies laittaa hyvää ruokaa eikä siinä ti-
lanteessa, kun lautanen oli nostettu eteen, ei kehdannut ruveta vastuste-
lemaan saatika ronkkimaan ruoasta epäilyttäviä osasia syrjään (lapsuuden
peruja). Sinne muiden makujen joukkoon upposi hyvin parsakaali. Nykyään
käytän sitä itsekin ruoan seassa. Pelkälteen höytytellen lisukkeeksi vaan
kun on vieraita.

Parsakaali on jotenkin epäilyttävä, enkä oikein tiedä miten siihen tulisi suhtautua. Jossakin ruoassa se menee, eikä minua haittaa että sitä on, mutta itse en vapaaehtoisesti sitä mihinkään laita. Porukat tykkää parsakaalista, joten kotikotona asuessa sitä löytyi usein ruuan seasta. Mutta minä en voi sietää höyrytetyn parsakaalin hajua, kun se valtaa koko talon .

Pvi kirjoitti:eikä siinä tilanteessa, kun lautanen oli nostettu eteen, ei kehdannut ruveta vastuste-
lemaan saatika ronkkimaan ruoasta epäilyttäviä osasia syrjään (lapsuuden
peruja).

Ihan OT:na tähän liittyen, mulla on yksi tällainen ronkkijakaveri. Kyllä sitä aina vähän pahoittaa mielensä, kun on kaikella ystävyydellä valmistanut päivällistä ja toinen ronkkii sieltä parhaat palat syrjään. Mietin myös, että miten hankalaksi sitä voikaan tehdä elämänsä, jos pitää jäätelöannoksesta nyppiä jokaikinen pistaasirouheen murunen pois.
Nykyään onneksi tajuan aina hyvissä ajoin varmistaa ettei kokkauksissani ole mitään, mistä hän ei pidä.

No, itse parsakaaliin sitten. Syön kyllä, jos jossain on tarjolla. Itse tutustun hitaasti uusiin ja jännittäviin ruokaohjeisiin. Parsakaalia sisältävät ruokaohjeet ovat tällaisia.
Viime aikoina olen ollut muutenkin melko laiska etsimään uusia ruokaohjeita. Yleensä johonkin ruoka-aineeseen rakastuminen vaatii sen, että valmistaa siitä itse jotain todella herkullista ruokaa.

Parsakaali herättää keskustelua.

Huomiselle aterialle valmistan parsakaalia. Nyt yritän olla keittämättä liikaa, tai jos vallan koettaisin höyrystää.

Mä rakastan parsakaalia! Ja kukkakaalia, romanesco-kaalia, valkokaalia, ruusukaalia ja kaikkia kaaleja - vaikka ne eivät taida nimestään huolimatta olla sen enempää parsakaalille sukua kuin parsakaan. (Vai ovatko?)

Useimmiten syön parsakaalia sellaisenaan, gratiinina tai kiinalaistyyppisissä ruokavirityksissä (joita on viime aikoina tullut tehtyä paljon, koska sain lopultakin ostettua kunnon vokin). Parasta parsis on kuitenkin ehkä ihan sellaisenaan, kunhan se on oikeaoppisesti keitetty/höyrytetty eli ei ole ihan vetelää.

Muoks:
Piti vielä toteamani, että skrayn kertoma siivilähöyrytyskikka on hyvä - kunhan muistaa varmistaa, että käytettävä siivilä on metallia eikä muovia. Trust me.

Lumikki75 kirjoitti:Mä rakastan parsakaalia! Ja kukkakaalia, romanesco-kaalia, valkokaalia, ruusukaalia ja kaikkia kaaleja - vaikka ne eivät taida nimestään huolimatta olla sen enempää parsakaalille sukua kuin parsakaan. (Vai ovatko?)

[kaalitietoisku]
Kuten parsakaalin oma nettisivukin kertoo, parsakaali on läheistä sukua kukkakaalille, ja varmaan sitten enemmän tai vähemmän sukua myös muille kaaleille. Tiesittekö muuten, että jopa joulupöytään kuuluva lanttu on kaalille sukua? Sen latinankieliseen nimeen kuuluu Brassica-osa, joka viittaa käsittääkseni kaaleihin. Parsakaalin etymologia olisi kyllä kiva tietää, se tuntuu nimensä vuoksi herättävän niin paljon sekaannusta.
[/kaalitietoisku]

Itse en ihme kyllä hirveästi pidä muista kaaleista. Kukkakaali on kesäisin raakana kivaa, mutta keitettynä vähän tylsän makuista. Ruusukaali taas on aika tympeää, jossain valmiskasvissekoituksissa se menee.

Parsakaalia saa nyt myös pullosta.
Voikohan sitä myös juoda?

Nugat kirjoitti:Parsakaalia saa nyt myös pullosta.
Voikohan sitä myös juoda?

Tuoksuu varmaan taivaalliselta iholla.

Pullo parsakaaliseerumia näyttää maksavan 48 dollaria ja Stockalla varmaan vähintään 59,90 . Riittäisiköhän, jos naaman pesisi parsakaalin keitinvedellä?

Tai sit jos pistäis höyrytetyn/keitetyn parsakaalin tehiksessä tai sauvalla soseeksi, ja levittäis naamalle naamioksi.

Tein eilen parsakaalisosekeittoa tämän reseptin mukaan. Oikein hyvää oli. Ja muutenkin oli kivaa kokkailla, kun en sitä kovin usein jaksa tehdä.
Lisäsin tosin sinne vielä juustoraasteen jämät ja hieman tuoretta basilikaa. (Basilika )

Mä teen myöhemmin tänään tuttavuutta parsiksen kanssa. Tähän asti olen ostanut Prismasta kinkkunyyttejä, mutta nyt parina päivänä siinä kohdalla on ollut parsakaalinyyttejä. Voin tulla raportoimaan, miten meni.

Ihan hyvää oli parsakaalinyytti. Vähän väkevämmän makuinen kuin kinkku-. Mutta hyvin voi jatkossa ostaa noita, jos ei kinkkunyyttejä ole. Toinen jäi vielä aamuksi. Jotain mukavaa aamussakin kahvin kanssa.