Laihdutus

[theia]

Nyt on aihe ensimmäistä kertaa oikeastaan koskaan mulle ajankohtainen, ja ajattelinkin että tämmöisenkin ketjun voisi pistää pystyyn. Toki saa keskustella aiheesta yleisesti, mä varmaan muutaman kuukauden höpöttelen omasta proggiksestani

Hieman arvoin että minne tää menee, mutta usein laihdutukseen kuuluu muutakin kuin vain ruokavalio tai urheilu, joten yleinen valikoitui kategoriaksi...

---

Tammikuun alusta mulla alkoi laihdutuskuuri, ja se toteutetaan lähinnä ruokavaliollisesti. Toki yritän liikkua/kävellä enemmän, ja ostin joulun tienoilla Selättimen (klik!), jolla jumppailen (..yritän jumppailla..) aamuin illoin.

Jutta Gustafsbergin dieetin mukaan oon mennyt nyt viikon, eli yksinkertaisuudessaan kaava on seuraava:
- aamupala: kaurapuuro, 100 g pakastemarjoja, 100 g rasvaton raejuusto
- lounas: 100g kana/kala/vähärasvainen liha, 200 g kasviksia, 25 g rasvaton raejuusto TAI proteiinipatukka
- välipala: 250 g rasvaton maitorahka, 100 g pakastemarjoja/150 g sokeritonta mehukeittoa
- päivällinen: 100 g kana/kala/vähärasvainen liha, 200 g kasviksia ja 40 g riisi/peruna/pasta
- iltapala: 250 g rasvaton maitorahka, 100 g pakastemarjoja/150 g sokeritonta mehukeittoa, 10 g vehnäleseitä

Sen lisäksi vettä juodaan paljon, vähintään 3 l päivässä.
Oon jo viikon ajan herännyt hyvissä ajoin syömään aamiaista, kotona! Tällaista ei ole tapahtunut sitten kouluvuosien. Sen lisäksi oon "joutunut" tekemään ruokaa, eli tulee tässä opeteltua samalla ruoanlaittoa (esim. olen oppinut että lohen optimaali sisälämpötila mulle on 38 astetta uunissa tehtäessä ). Sen lisäksi nyt olen tammikuun tipattomalla (miinus huomiset pippalot), joka vähentää turhia kaloreita sekin.

"Personal trainerini" (eli avokäly ) mukaan tämän avulla pitäisi paino lähteä. Saa nähdä Heti huomenna mulla on pikkujoulut, jotka on pöytiintarjoiluna, niin en oikein kehtaa kieltäytyäkään. Mutta pitänee silti rajoittaa vähän, vaikka tekisikin mieli syödä enempi. Onneksi saan tukea ja apua aina tarvittaessa kälyseltä

Leffassa söin porkkanatikkuja ja pähkinöitä

Nyt alkaa olemaan viikko takana, ja yllättävän helppoa on ollut. Suurimmat ongelmat ovat olleet maitorahkassa ja leseissä. Ne vaan ei tunnu menevän alas. Maitorahkaa syön pienin lusikallisin, mehukeiton kanssa ja se on semisti siedettävää. Leseet sekoitan suorilta kaurapuuron sekaan, jolloin niiden tekstuuri sekoittuu kaurapuuroon. Proteiinipatukat on saatanasta, mutta kokeilen vielä eri makuisia patukoita.

En oo ees käynyt vielä vaa'alla (oli vähän kiire aamulla...), niin ehkä sitten huomenna aamulla käyn ja saattaa huomata josko olisi jotain tapahtunut jo viikossa. Ainakin aineenvaihdunta on kiihtynyt, ja ekana taitaakin ne nesteet poistua, eli todennäköisesti on vaa'assakin jotain pudotusta nähtävissä. Hope so.

[Kibaya]

Voiko proteiinipatukan korvata jollain toisella proteiinituotteella?
Mä ite en voi sietää niitä, ei vaan pysty. Mulla nyt on muutenkin se, että pahaa ruokaa ei vaan saa alas. Ja sen kyllä huomaa
Mutsi kuitenkin sai mut maistamaan sen lipittämiä Nutriletin proteiini- tai ateriankorvausjuomia, mitä ne nyt ikinä onkaan. Ne on aika vähäkalorisia ja toimii kyllä nälän pitimenä. Olen todennut että jos pitää lähteä johonkin ja iskee nälkä, on helpompi ottaa ko. vaihtoehto kuin ostaa jotain leipää tms. turhaa mistä menee vain elimistö sekaisin. En tiedä sopivatko theian laihdutusurakkaan miten hyvin.

Mun pitäisi pistää mun ruokavalio taas ojennukseen, mutta kun ei vaan jaksa kiinnostaa. Suolisto huutaa apuja, eikä mun mielenkiinto sitä kohtaan ole ollut kovinkaan kohdillaan viimeaikoina. Pitäisi ryhdistäytyä.

Liikkumisessa olen päässyt kyllä suhteellisen hyvään tahtiin. 45min minimissään per päivä on ihan jees. Toki taukopäiviäkin tulee ja näiden rinnalla on fysioterapiat, mutta kävellä pitää. Sen lisäksi se raikastaa päätä ja on ihan kivaakin pitkästä aikaa

Vaakaa mä en uskalla edes ajatella

[Wildchild]

Ainakin caramel-makuiset proteiinipatukat ovat ihan hyviä. (Ei kyllä todellakaan sitten sieltä terveimmästä päästä, mutta so not. )

Mutta tää itse aihe on mulle(kin) ajankohtainen, koska johan tässä on 10 vuodessa tullut kerättyä massaa.
Mihinkään dieettiin en lähde, koska ne ei vaan toimi mun kohdalla. Samoiten täysin ateriankorvikkeilla eläminen ei toimi, koska ne ei pidä nälkää pois edes sitä hetkeä. Joten olen päätynyt siihen että syön ns. normaalisti mutta olen pienentänyt annoskokoja isolla kädellä. Ja lisännyt liikuntaa eli mm. hankkinut salikortin, mutta siellä en ole päässyt käymään muutamaan kuukauteen koska ainainen sairastelu vie energiaa. Mutta niin tai näin, viime vuoden saldo oli jo -10kg! Tämän vuoden saldo on toivottavasti joko saman verran tai vaikka enemmän.

Eikä tämä edes tunnu laihduttamiselta! Syön edelleen herkkuja, mutta hillitymmin niitäkin. Vaatteet vaan alkaa mahtumaan paremmin päälle ja vaatekoot pienenee. Noista sen huomaa parhaiten että oikeaan suuntaan mennään.

[Shay]

Ainoa järkevä tapa laihduttaa pysyvästi on elämäntapamuutos. Sitä ei tarvitse tehdä kerralla vaan pikkuhiljaa. Kaikesta ei tarvitse luopua vaan hyvääkin voi syödä kohtuudella.

Itse pudotin viime keväänä seitsemän kiloa ja nykyään hengailen tyytyväisenä alimmasta painosta kilon pari ylempänä. Karkki maistuu, kebab maistuu, jäätelö ja alkoholikin kohtuudella maistuu. Mistään en ole suuremmin luopunut, mutta rupesin pikkuhiljaa lisäämään terveellisiä elementtejä ruokavaliooni. Söin järkeviä aterioita säännöllisesti ja seurasin painoani ja syömiäni kaloreita. Ensimmäisellä kerralla (toissa vuonna) en onnistunut painonpudotuksessa kovin hyvin vaan kilot tulivat heti takaisin, mutta nyt viimeksi olin hieman viisaampi ja olen saanut pidettyä pudottamani kilot helposti poissa. Enää en jaksa todellakaan seurata kaloreita. Ruokien punnitseminen on sen verran tympeää hommaa, mutta alussa se kannattaa.

[theia]

Niin no joo, nyt mulla on lähinnä tarkoitus nyt alkuun pudottaa ne kilot jotka tuli kun lopetin röökinpolton, jotta mahtuisin hääpukuun Aikaa on alle neljä kuukautta, joten elämäntapamuutoksella tapahtuva painonpudotus hiljalleen ei nyt oo mahdollinen

Tänä aamuna kävin vaa'alla, -2.5 kg on viikossa lähtenyt - tokihan alkuun lähtee ekana nesteet. Mutta tää kannustaa jatkamaan! Eikä kukaan nyt herkkuja kokonaan jätä pois, ensimmäinen kuukausi mennään vähän tarkemmin, sen jälkeen voi jo vähän "hellittää". Herkkupäiviäkin on tulossa!

Ja jos/kun jatkan painonpudotusta sitten häiden jälkeen, niin eihän silloin tarvitse enää olla näin "psykoottisella" ruokavaliolla. Tokihan huomaa tästäkin dieetistä jo niitä hyviä puolia: tasapainoinen, säännöllinen ruokailu pitää nälän poissa, ei tule naposteltua turhia välissä kun on kylläinen (lähes) koko ajan.

[theia]

Kolme viikkoa takana ja pudonnut on -4 kg, eli puolet tavoitteesta! Silmissä siintää jo -5 kg kohdalla tuleva palkinto (avokado-raakasuklaakakku) ja viikon päästä oleva herkkupäivä

Kuulemma diettaaminen on helppoa, ja "normaalissa" pysyminen vaikeaa - kyllä todellakin uskon sen!

Kyllä mä vielä jaksan dieettiäni tän kuukauden ja ens kuukauden... Tsemppi päällä vaikka parina päivänä onkin ollut itkupotkuraivarit lähellä

[Wildchild]

Hyvä Theia!

[Kibaya]

Hienoa theia
Hyvin sä vedät!

[Haahuilija]

Kolme viikkoa takana ja pudonnut on -4 kg, eli puolet tavoitteesta! Silmissä siintää jo -5 kg kohdalla tuleva palkinto (avokado-raakasuklaakakku) ja viikon päästä oleva herkkupäivä

Kuulemma diettaaminen on helppoa, ja "normaalissa" pysyminen vaikeaa - kyllä todellakin uskon sen!

Kyllä mä vielä jaksan dieettiäni tän kuukauden ja ens kuukauden... Tsemppi päällä vaikka parina päivänä onkin ollut itkupotkuraivarit lähellä

Mulla oli ja on molemmat helppoja.
Tuli tuossa 35 täyteen,
vuosittaisessa(tai kolmivuosittaisessa) terveystarkastuksessa hoitaja väitti meikäläisellä olevan reilusti ylipainoa (oli78kg) 170cm äijällä
ja kolesteroli oli kanssa jotain 6,8 -vyötärön ympärysmitta hätyytteli riskirajoja ym.ym.

Siitä sitten hetken mietin ja päätin tehdä asioille jotain.
Aloitin samantien syömällä aamiaiseksi kaurapuuroa.
Puolitin lämpimät annokset, ennen söin lounaalla esimerkiksi pelkästään 400g maksalaatikon ja pari keksiä ym.
nyt pistin laatikon kahdelle päivälle ja siihen päälle porkkanoita, kaalia, salaattia, tomaatteja, kurkkua (siis kaikki raakana) sen verta ettei nälkä jääny.
Kaalin syömiseen tottuminen kesti toista viikkoa, oli välillä melko kipeä vatsanseutu.
Välipalaksi kahvitauolla omena ja pähkinöitä.
Iltasyömiseen, kun ennen tuli vedettyä esimerkiksi 6kpl karjalanpiirakoita, vaihdoin sen valmissalaattiin ja pariin jogurttiin (rasvattomiin aluksi).
Makeisista kieltäydyin jonkin aikaa, samoin limsoista ja mehuista, light- colaa kyllä join välillä.
Kaloreita senkummemmin laskematta ja liikuntaa lisäämättä, (eikä tarvinnut nälkääkään kärsiä kun syö vähän tarpeeksi usein) pudotin noin vuodessa painon nykyiseen 63-65 kg.

Painon laskettua rupesin sitten kulkemaan työmatkoja pyörällä ja jopa juoksemaan (kesällä) silloin tällöin.
Lisäksi pieniä lihasharjoituksia (nyt pystyy tekemään 50 punnerrusta putkeen).

Nyt kolmisen vuotta myöhemmin paino pysyttelee helposti kilon parin tarkkuudella samana, ruokavalio on pysynyt kanssa samanlaisena sisältäen paljon kasviksia,
enää ei vaan tarvi kieltäytyä pullasta/munkista tai juhla-aterioista saati karkista ja sipsistä kun vaan tietää rajansa ja syö sitten hetken taas muuta keveämmin.
Iltasyöminen on jäänyt normi kotioloissa pois, iltapala klo 19 viimeistään on se kaksi jugurttia, banaani, mahdollisesti pari leipää tai jotain vastaavaa.
Muuten olo ei kyllä tunnu juurikaan kummemalta, närästys tosin on kadonnut käytännössä kokonaan.

Kävin eilen vuositarkastuksessa ja odottelen nyt verikokeiden tuloksia, onko arvot parantuneet.

[Emilia]

Painon laskettua rupesin sitten kulkemaan työmatkoja pyörällä ja jopa juoksemaan (kesällä) silloin tällöin.
Lisäksi pieniä lihasharjoituksia (nyt pystyy tekemään 50 punnerrusta putkeen).

Toi on muuten todella tärkeää laihdutuksen jälkeen painonhallinnan kannalta, että lisää liikuntaa. Ikuisesti ei voi syömistään vähentääkään, joten energiankulutuksen lisääminen esim. just työmatkapyöräilyllä auttaa säilyttämään saavutetun painon.

Onnea kaikille laihtumisessa onnistuneille ja tsemppiä jatkoon!

Todella mukava lukea tällaisia fiksuja laihdutustarinoita. Niin monet omat tuttuni ovat pyrkineet laihtumaan nutraamalla, mikä on näin vierestä katsoen sekä tyhmää että tehotonta. Varsinkin, kun se kuuri toistetaan tasaisin väliajoin sen jälkeen, kun edelliskerralla nutratut kilot on tulleet tuplana takaisin.

[damn]

Minun pitäisi laihduttaa pari kiloa. Se voi tuntua pieneltä, mutta ne on niin sitkeässä ja näin lyhyessä kropassa se vain valitettavasti näkyy(157cm). Olen painanut koko aikuisikäni suht saman verran ja olen aina ollut melko urheilullinen. Ongelma tuli, kun tein yhdessä vaiheessa fyysistä työtä. Liikuin silloin päivässä 8-9 tuntia ja olin timmissä kunnossa. Kun nuo työt loppui, niin paino nousi sen pari kiloa, enkä pääse niistä eroon. Minulla on ikävä ruumiinrakenne, isot rinnat, kapea vyötärö ja leveähkö lantio, tiimalasi toisin sanoen. Rinnat, lantio ja perse tuo kroppaan painoa sen verran, että painoindeksi on lähempänä lievää ylipainoa, vaikka moni ei sitä välttämättä ulkonäöllisesti uskoisi. Ennen vatsa oli litteä kuin mikä, mutta nyt se pari kiloa näyttää olevan mahassa ja saa minut näyttämään kauttaaltaan isolta. Liikun päivässä tunnin-pari, sillä pelkkiin työmatkoihinkin menee päivässä tunti kävellen, sitten vielä muuta puuhailua. Syön monipuolisesti, pitäisi varmaan alkaa pienentää annoskokoja ihan urakalla. Herkkuja en osta kuin ehkä parin kuukauden välein, en ole herkuttelija. Olen alkanut pukeutua isompiin vaatteisiin, koska hävettää jos maha näkyy edes hiukan tiukemmissa paidoissa. Tyhmiä ongelmia, mutta aiemmin hoikalle ihmiselle tämä tuntuu ikävältä, kun tuntuu että vaatteet ahdistaa. Ainakin tiedän, etten anna itseni enää turvota tästä.

[Shay]

Miten tiimalasivartalo on ikävä? Sehän on naiselle paras ruumiinrakenne. Eikä painoindeksi kerro paljon mitään, jos puhutaan lievästä ylipainosta.

Ärsyttää muuten, kun pienelle ihmiselle normaali annoskoko on ihan liikaa. Saa syödä aika pieniä annoksia, että kalorit pysyvät siedettävissä lukemissa.

[damn]

Tiimalasivartalo on ihan älyttömän haasteellinen. Mitkään vaatteet ei istu. Itsellä on kuppikoko 75ff. Jos ostan rinnuksista istuvan paidan, se ei istu kapeaan vyötäröön. Jos ostan vyötäröltä istuvan paidan, niin ei toivoakaan, että saisin rinnat ahdettua siihen. Täysin sopivia paitoja mulla on ihan pari, muut on joko liian isoja vyötäröstä tai kinnaa rinnoista. Ja housut, ne jotka istuu lantiosta, on reisistä liian isot tai toisinpäin. Lahkeet nyt on aina auttamatta liian pitkiä, mutta niitä voi itse lyhentää, mutta olisi se muuten kiva jos vaatteet istuisi. Pitäisi teettää vaatteet, että olisi ihanteellinen?

[marenkienkeli]

Damn, jaan tuon vaatteidenistuvuusongelman alaruumiin osalta. Kun on kapea vyötärö ja lantiota löytyy, istuvia housuja on todella vaikeaa löytää. Mutta tykkään kyllä kovasti tuosta yhdistelmästä noin muuten.

Damn, yksi ongelmallinen tekijä lienee alkoholijuomat. Ainakin mulla rilluttelu näkyi ekana opiskelijavuonna, kun alkoholijuomia tuli nautittua välillä (usein ) useitakin kertoja viikossa. Tuolloin painoin kai nelisen kiloa enemmän kuin nyt. (Ei sekään toki paljon ollut, mutta kuitenkin. Muutos oli selvä, kun yhden syksyn aikana tuli 3 kiloa lisää painoa. Tavallisiin lukemiini pääsin (jouduin?) ihan vain vähentämällä juomista. Alkoholijuomissa on kuitenkin runsaasti piilokaloreita ja univelka ei ainakaan auttanut asiaa.)

[Shay]

Mulla ei rintavarustus oo kovin kummonen, mutta nytkin on joutunut yhtiä farkkuja kaventamaan vyötäröstä, että ne ei tippuis jalasta. Joissakin nykyisissä housuissa ei ole vyötäröä ollenkaan... Vituttaahan se, mutta mieluummin tiimalasi kuin mikään muu.

[damn]

Jep, alkoholi on kyllä pahasta. Juon kuitenkin nykyään huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin ennen ja silloin kun dokailin monta päivää viikossa, niin ei se näkynyt missään vaikka monia vuosia sitä tein(7 vuotta?). Kai se pitää vain uskoa, että jossain vaiheessa ikä alkaa näkyä ja painoa kertyy helpommin.

Pitäisi ostaa vaaka. En ole ikinä omistanut itsekseni asuessa vaakaa, uskon siihen, että peili ja oma olo kertovat enemmän kuin vaaka. Mutta olisi se ehkä kuitenkin hiukan helpompi seurata ja heti tehdä asille jotain jos pikkuisenkin vaaka näyttää enemmän. Pelkään vain sitä, että alan kytätä ja mitata itseäni jatkuvasti.

[Emilia]

Painoindeksistä ei kannattane välittää kovin paljoa, jos muutoin on hyvä kehon koostumus. Mulla esimerkiksi on normaali painoindeksi mutta rasvaprosentti aivan törkeä.

Muutama kilo olisi hyvä itseltäkin saada pois. Silloin olisin tupakoinnin lopettamista edeltävissä mitoissani. Lähinnä pitäisi kiinteyttää tuo ylimääräinen rasva veke ja lisätä lihasmassaa. Valitettavasti sitä ei taideta tehdä pelkällä syömisellä, joten lähdenkin tästä kohta jumppaamaan. Kuntosalille pitäisi varmaan myös raahautua, mutta en usko, että jaksaisin siellä käydä yksinäni. Olen etsinyt YouTubesta jumppavideoita, joiden mukana teen treeniä.

[theia]

Kuntosalille pitäisi varmaan myös raahautua, mutta en usko, että jaksaisin siellä käydä yksinäni. Olen etsinyt YouTubesta jumppavideoita, joiden mukana teen treeniä.

Mennään yhdessä kuntosalille? Mä niin tiedän että yksin en jaksa millään käydä, eikä oikein oo ketään kenen kanssa mennä Sen lisäks tahtoisin mennä uimaan, mut en "uskalla" yksin (ainakaan ekaa kertaa!) kun en oo uimahallissa käynyt sitten yläasteen...

Mun laihdutushan on nyt siis loppu tai siis vedän tän tammikuun lopun nyt vielä suurinpiirtein dieetillä, mut sen jälkeen taidan vaan yrittää pysytellä samassa. Nimittäin kokeiltiin tota mun pukua perjantaina, ja mä en voi laihtua enempää tai pitää pienentää pukua.. On nyörit nimittäin tapissaan.

Aattelin että sitten häiden jälkeen voi jatkaa laihdutusta, koska tää olikin näin iisiä. Ja sillon vähän chillimmin.

[Haahuilija]

Joo, en ole itsekään juurikaan vaa'alla viihtynyt, mutta ei tuo peilikään totuutta kertonut.
Olo ei tuntunut yhtään ylipainoiselta vaikka 10-15 kiloa oli ylimääräistä, ilmeisesti vyötörö oli pyöristynyt, mutta en sitä huomannut(välittänyt) erikoisemmin .
Mahtoiko rasva kerääntyä kehon sisälle, taitaa sekin olla ihan tapauksesta kiinni?

Kun ruokien sisältämää energiaa vertaa liikunnan kuluttamaan, huomaa kyllä melko nopeasti ettei liikkumalla pysty laihtumaan,
ellei sitten tee jotain radikaalia. Perus kävelylenkki ei juur kaloria polta. Syömistä tai sisään tulevaa energiaa joutuu väkisinkin rajoittamaan.
Liikkumista kyllä kannattaa lisätä heti kun siihen kykenee. On siitä paljon muutakin hyötyä, kun painonhallinta.

[Emilia]

Kuntosalille pitäisi varmaan myös raahautua, mutta en usko, että jaksaisin siellä käydä yksinäni. Olen etsinyt YouTubesta jumppavideoita, joiden mukana teen treeniä.

Mennään yhdessä kuntosalille? Mä niin tiedän että yksin en jaksa millään käydä, eikä oikein oo ketään kenen kanssa mennä Sen lisäks tahtoisin mennä uimaan, mut en "uskalla" yksin (ainakaan ekaa kertaa!) kun en oo uimahallissa käynyt sitten yläasteen...

Mennään vain, jos keksitään sali, jossa molempien on helppo käydä.
Mulla on viime talvena ostettu uikkarikin vielä korkkaamatta...
Mulle aloittaminen on aina tosi hankalaa enkä tykkää mennä mihinkään ekaa kertaa yksin. Jatko yleensä onnistuu ihan ok, jos vain laji on tarpeeksi mielenkiintoinen.

[damn]

Ostin vaa'an viikko sitten. Viikossa oli tippunut -1kg, kun äsken punnitsin. Näkyvää eroa ei pahemmin huomaa, ainoa on, että ylävatsalihakset on tulleet selvemmin näkyviin ja vyötäröni kapeimpaan kohtaan on lihasten näkymisen takia tullut mittanauhan mukaan ainakin sentti lisää. Saisi loputkin vatsalihakset tulla näkyviin, kun alavatsa näyttää kovin tyhmältä tällä hetkellä, sillä se on just se ongelmakohta.

[Nugat]

Nugat ja hc-meininki tässä terve. Sarjassamme kun kaikkea täytyy kokeilla... Ei tämä ihan tähän ketjuun liity mutta en viitsi avata uutta.

Jotkut varmaan muistaa niin mulla on aina ollut vähän mahaongelmia ja sen takia olen etsinyt apuja ja helpotuksia milloin mistäkin. Nykyään tiedän mistä vaivat johtuvat mutta joskus ote vähän lipsuu, esim jos sulho tekee täydellisiä lettuja/pannareita tai itsellä tulee liiallisesti popsittua runebergintorttuja ja laskiaispullia. Taas olin tässä tilanteessa alavatsa puutuneena ja tiesin, että tässä menee viikko pari että suolisto on taas toipunut tästä viljan ja sokerin määrästä. Ei se ollut ehtinut toipua kyllä vielä joulustakaan.

Olin miettinyt mehupaastoa kohta 6 vuotta, mutta asia kaatui aina kohtaan "suolihuuhtelu". En halua tunkea omaan bebaan mitään ylimääräistä! Sen tarkoituksena on helpottaa oloa ja auttaa suolta toimimaan paaston aikana, estää mm. hedareita. Mulle pitkään vakuuteltiin ettei se nyt niin kamala juttu ole ja nyt huonon olon johdattamana marssin kauppaa, ostin Vogelin mehupaaston ja aloin valmistautumaan. Päätin että kolme päivää riittää kokeiluun. Töiden osalta pelkäsin, etten jaksaisi viiden päivän kuuria kokonaan.

Maanantaina aloitin ruuan määrän vähentämisen ja kasvisruokaan täydellisesti siirtymisen. Ei lihaa, maitoa, viljoja, sokeria, kahvia, alkoholia... Keskiviikkona itkin saunassa huonoa oloa kun olin tottunut syömään PALJON ja monta kertaa päivässä. Pelkästään aterioiden puolittaminen sai aikaan päänsärkyä ja vilua. Torstaina aamulla potiessani vielä näistä oreista päätin aloittaa paaston päivää aikaisemmin. Ajattelin ettei se olo tästä kuitenkaan pahene ja enemmän niissä mehuissa on ravinteita kuin parin päivän syömisissäni.

Illalla koitti sitten tutustuminen suolihuuhteluun. Ja. Ei se ollutkaan niin kamalaa kuin pelkäsin! Vertaisin vaikeusastetta siihen miltä tuntui opetella käyttämään sarvikuonoa. Mutta ei siitä sen enempää. Olo kuitenkin helpottui heti ja seisoin jonkin tovin tuvan keskellä ihmettelemässä muutosta. En ymmärrä miten tuollainen voi auttaa päänsärkyyn? Oli suorastaan pirteä olo! Sitten nukkumaan!

Ja voi jösses kuinka hyvin tämän ajan olen nukkunut! 12h putkeen ja silti päivisin on ollut pirteä olo ilman liikaanukkumishorrosta. Parista työpäivästäkin selvisin yllättävän hyvin. Mutta ruoka aina mielessä vatsa kuristen. Perjantai-iltana tuli hetkellinen ahdistus. Silmät selällään tuijotain vain eteeni. Se meni ohi kuumassa suihkussa ja huuhtelussa. Luulen että työpäivä oli kuitenkin liian pitkä ja energiat loppuivat.

Loput päivät sujuivat hyvin. Tuntui jo paljon helpommalta eikä vatsaan sattunut. Sunnuntaina alkoi ketoosi, virtaa on kuin duracell pupussa vaikka voimia ei niinkään! Ikävänä lisänä henki haisee kuolemalta. Puhdistautuminen lienee alkanut. Uskoisin jaksavani tahtoessani vielä kaksi päivää juomien loppuun. Näyttää olevan totta että ensimäiset päivät ovat ne vaikeimmat.

Juomista pidän erityisesti rypäle- ja ananasmehuista. Onhan ne makeita. Muita kyllä juo että saa vaihtelua. Kasvislientä lusikalla ryystäessä kyllä pohdin koko ajan, että mitä järkeä tässä taas oli. Miksi kiusata itseään kun maailma on täynnä ihania ruokia! Olisin saanut vatsani kuntoon kyllä muullakin tavoin mutta pidemmällä aikavälillä. Pirteys ja keveys tuntuu kyllä hyvältä.

Tänään on viimeinen ilta paaston kera menossa. Mistä tästä on koitunut on läjä ruokaohjeita, kaappi täydennetty vähän paremmilla tuotteilla ja valmistauduttu paaston päätökseen. Tänään kävin kaupassa hakemassa parin päivän ruuat; luumuja, omenoita, tattarihiutaleita, kukkakaalia, bataattia... Kasvissoseita siis luvassa. Luulen syömisen aloittamisen olevan vaikeinta, syöminen lähtee varmasti käsistä hyvin helposti. Siksi olen laatinut ruokalistan jota pyrin noudattamaan, että varovainen laskeutuminen onnistuu.

5kg katosi viikon aikana, siitä kun aloin vähentämään ruuan märää tähän päivään. Tiedän että ne tulee lähes heti takaisin kun aloitan syömään, joten dietiksi tätä ei sovi suositella! Mutta puhdistautumiseen ja ruokaremontin alkuun tämä on ihan hyvä. Mahalaukun pienentyessä ei tarvitse enää kerralla syödä niin kamalasti. Mahalaukku kyllä venyy jo ensimmäisesstä syöpyttelystä. Siinä onkin opettelemista syödä kohtuudella!

Luulen etten jatkossa palaa kunnon paastoon. Sitten täytyy olla ihan erityinen tarve. Luulen että homma hoituu parin päivän vihermehupaastolla jatkossa. En osaa suositella tätä kenellekkään. Mutta olen äärettömän ylpeä itsestäni että minä, ruokaa rakastava ihminen, olin syömättä neljä päivää! Kyllä tästä sen ainakin oppi että vähemmälläkin pärjää!

[damn]

-2kg. Hemmetti kun se ei vaan näy missään! Koitan vielä kilon tiputtaa, mutta sitten olen siinä painossa, minkä olen painananut lähes koko ajan sen jälkeen kun olen ns. aikuisiässä. Koen sen olevan ihannepainoni, koska siinä olen pysynyt normaalilla ruokavaliollani monia vuosia. Vähemmän olen painanut vain joinain stressikausina, kun en muista syödä. Sairastelu on vähän haitannut urheilua, nytkin olin viikon kipeenä, niin ei siinä voinut paljoa treenailla .

[annastindeli]

Miä oon laihtunu viime syksynä viitisen kiloa, ihan vaan opetusharjoittelujen takia. Stressasin niin kovasti kaikkia opetustuntejani, että on menny ruokahalu. Aamuisin ennen pidettäviä tunteja en oo saanu syötyä yhtään mitään. Emilia tais tuolla aiemmin puhua jotain siitä miten painoindeksi ei kerro rasvaprosentista mitään. Miulla taitaa olla vähän sama homma, vaikka muutama kilo on lähteny ja 29 tuuman farkkushortsit menee taas jalkaan,(vuosien jälkeen) ni vois tästä vähän kiinteytyäkin. Sitten kun vielä jaksais tehdä jotain asian eteen. Sohvalla on jo semmonen oman pyllyn kokonen kuoppa.

[Pascal Lemoix]

Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, niin opetusharjoitteluvuosi on kyllä hyvin lähellä olla ihmisen stressaavinta aikaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ruokaa joutuu melkein tunkemaan äärikuivaan suuhun, tietää stressaavansa liikaa.

--

Itselläni on ollut taas tuossa juhla-asuun sulloutuessa hyviä aikomuksia liikunnan aloittamisen suhteen. Ehkä jo tänä kesänä!