Lauta- ja korttipelit

[marenkienkeli]

Aavikon karavaanit -peliä tuli testattua tuossa jokunen viikko sitten. Kyseisessä pelissä tehdään pastillikamelikaravaaneja, vallataan alueita ja pyritään keitaiden ja lähteiden luo. Peli on aika helppo oppia ja melko nopea. Alkuvalmisteluihin tosin meni ensimmäisessä pelissä tuskaisen kauan. Ainakin ekalla pelikerralla vaikutti melko kivalta peliltä. Ei tuota kovin paljoa jaksaisi pelata, mutta toimii hyvin tuollaisena silloin tällöin pelattavana pelinä.

[puolikarkea]

Kyseisessä pelissä tehdään pastillikamelikaravaaneja, vallataan alueita ja pyritään keitaiden ja lähteiden luo.

Kerkesin miettiä ennen linkin avaamista, että syödäänkö siinä nappuloita. Ranskan- ja amerikanpastillit.

[Lyyra]

Kyseisessä pelissä tehdään pastillikamelikaravaaneja, vallataan alueita ja pyritään keitaiden ja lähteiden luo.

Kerkesin miettiä ennen linkin avaamista, että syödäänkö siinä nappuloita. Ranskan- ja amerikanpastillit.

Mä mietin kans, että mitä ihmeen pastillikameleita.

[marenkienkeli]

Kyseisessä pelissä tehdään pastillikamelikaravaaneja, vallataan alueita ja pyritään keitaiden ja lähteiden luo.

Kerkesin miettiä ennen linkin avaamista, että syödäänkö siinä nappuloita. Ranskan- ja amerikanpastillit.

Valitettavasti nappulat tosiaan olivat muovia. Vaikka karkeilta kovasti näyttivätkin.

[Pascal Lemoix]

Juomapeli - teemana yleisurheilu.

Ensin keksin kävelystä tämän pelin, myöhemmin keksin yhtymäkohtia muihin lajeihin.

50 km kävely

Tarvikkeet:
Varaa 50 cl viinaa
muita juomia (esim. vesi, virvoitusjuomat)
TV tai Internet-yhteys, josta näet Deegun ( ) MM-kisat.

Mun alku eli munankulku:

Tavoitteena on juoda 50 cl viinaa samassa tahdissa kuin miehet kävelevät 50 km. Vastaavuussuhde on siis 1 cl / km. Annostus otetaan ajanottopisteillä tasakilometrein. Järkevää lienee sitoutua kierroksiin, jotka ovat 2 kilometriä pitkiä. Eli kahden kierroksen välein 4 cl viinaa sisään. Jos haluaa tiivistää tahtia, voi ottaa 2 cl / 2 km.

Juottopaikat. Kun kilpailijat saavuttavat juottopisteen, saa pelaaja juoda muita juomia tarvitsemansa määrän. Kasvojaan voi pyyhkiä myös kastellulla sienellä, kuten kisaajatkin tekevät. Kilpailijoilla on myös mahdollisuus käydä vaatteet päällä suihkussa, minkä pelaajakin voi tehdä, jos sammuminen uhkaa.

Matkan kokonaisajaksi tulee yleensä hieman alle 4 tuntia, joten puoli litraa tähän tahtiin aiheuttaa merkittävän humalan. Joskus voi käydä niin, ettei neste lähde imeytymään heti kisan alussa ja tämä voi innostaa pelaajan liian kovaan alkuvauhtiin. Ns. konosia varottava erityisesti! Muuten ne viinat on siellä reitillä ja kaikki menee hämäräksi. Pitää muistaa, että tosissaan kisa alkaa vasta sieltä 35 cl:n väliaikapisteeltä, kun vastustajat jo hoipertelevat.

Nestehukkaa pitää varoa, joten juottopaikoilla on syytä olla aloitteellinen. Toisten tönimäksi ei pidä jäädä. Kilpailun aikana on luvallista käydä vessassa, vaikka se vähän viekin aikaa. Ota selvää, oksennatko ennemmin vai myöhemmin kuin kilpailijat

Jännittävää matkaa!

[skray]

Pascalin juomapeli kuulostaa erittäin lupaavalta.
Samaahan voi ihan hyvin soveltaa myös talvisin 50 km:n hiihtoa katsellessa.

[tiger34]

Tuli viikonloppuna pelattua sellaista peliä kuin Alhambra, oli kyllä hauska. Peli, jota en ole koskaan lukuisista yrityksistä huolimatta osannut pelata on Thurn und Taxis, onko kokemuksia? Se taidettiin valita jonain vuonna vuoden lautapeliksikin.

[Lyyra]

Thurn & Taxis on kiva peli, en vaan voita sitä koskaan, koska en osaa taktikoida.
Meillä oli töissä myynnissä Modern Art, joka valittiin muutama vuosi sitten vuoden aikuistenpeliksi. Onko siitä kellään kokemuksia?

[skray]

Modern Art on mun mielestä vähän tylsä peli. Siinä on tavoitteena kerätä taidekokoelmia itselleen. Ne koostuvat siis korteista, jotka on koodattu eri väreillä. Jokaista väriä on tietty määrä ja mahdollisimman monta tulee olla samaa väriä. En muista enää tarkalleen kuinka niitä kortteja sai lisää jne, mutta peli oli vähän liian aikuinen, eli hauskuutta olis kaivannut enemmän.

[Lyyra]

Juu, jotain sellaista uumoilinkin, joten jäi ostamatta. Sama "liika aikuisuus" vaivaa mielestäni Alhambraa.

[marenkienkeli]

Tuli viikonloppuna pelattua sellaista peliä kuin Alhambra, oli kyllä hauska. Peli, jota en ole koskaan lukuisista yrityksistä huolimatta osannut pelata on Thurn und Taxis, onko kokemuksia?

Alhambra on mielestäni kiva peli. Melko yksinkertainen, mutta silti kestää useammankin pelikerran. TuT on mielestäni kiva peli. Siitä on tosin aika kauan, kun olen sitä viimeksi pelannut, joten vaikea sanoa, kuinka hyvä se oli.

Meillä oli töissä myynnissä Modern Art, joka valittiin muutama vuosi sitten vuoden aikuistenpeliksi. Onko siitä kellään kokemuksia?

Modern art on mielestäni ihan kiva peli. Pikkuisen kuitenkin vaivaa se, että en ole ikinä siinä pärjää. 3:n pelissä olen kai aina ollut viimeinen ja 4:n pelissä 3. tai 4.. Mieheke tykkää Modern artista todella paljon. Ei siis ole mun ostos täysin harakoille mennyt.

Mutta jos ei ole yhtään optimoija- tai laskijatyyppiä, Modern art voi olla "liian aikuismainen".

[marenkienkeli]

Uusin lautapelirakkaus: Marrakech

Marrakech on säännöiltään yksinkertainen ja melko nopea pelata. Yksinkertaisista säännöistään huolimatta toimii erittäin hyvin. Sopii lapsille ja aikuisille; aloittelijoille ja kokeneille pelaajille. Sopii 2-4 pelaajalle ja mikä parasta, myös kaksinpeli toimii todella hyvin. Esimerkiksi 2 päivää sitten pelasimme Miehekkeen kanssa 3 peliä Marrakechia. Kaksinpelinä sisältää enemmän strategisia elementtejä kuin suuremmalla joukolla. Peliä voi hyvin pelata ihan fiilispohjalta tai laskelmoivasti.

Suosittelen Marrakechia kaikille!

[heartless]

Löysin kirppikseltä Sphinx- lautapelin ja testattiin sitä viime viikonloppuna. Jouduimme lopulta pelaamaan helpommilla lasten säännöillä kun pelistä ei muuten meinannut tulla mitään. Ihan hauska peli, joskin aikuisten sääntöjen mukaan pelatessa peliin voi mennä yllättävän paljon aikaa.

Nyt tekis mieli pelata Carcassonnea! Hain eilen postista pari lisäosaa siihen, Kirjurit ja Kauppiaat sekä Linnanneito ja Lohikäärme. Seuraavaks pitänee hankkia uus olohuoneen pöytä, että mahtuu pelaamaan..

[Lyyra]

Lohikäärme ja linnanneito on paras. Se lohis syö tyyppejä.

[heartless]

Miks kukaan ei oo aikaisemmin kertonut mulle miten mahtava peli Fluxx oikein on?! Pelasin sitä ensimmäistä kertaa ennen itsenäisyyspäivää ja tänään haettiin postista omat kortit, ei kuitenkaan peruspeli vaan siitäkin mahtavampi versio, Zombie Fluxx. Siinä on vielä hämärämpiä sääntöjä kuin peruspelissä.

[Lyyra]

Joulupukki toi mulle vuoden 2011 aikuistenpeli -voittajan 7 Wonders. Näin muutaman pelikerran jälkeen voin suositella peliä lämpimästi.

Jokainen pelaaja rakentaa yhtä antiikin seitsemästä ihmeestä, ja kaupunkia sen ympärillä. Kauppaa käydään resursseista ja rakennustarpeista. Rakennuksia ovat itse ihme (2-4 vaihetta) ja sen lisäksi erinäisiä kauppapaikkoja, tiedepaikkoja ja julkishallinnon paikkoja. Pelissä käydään läpi kolme aikakautta, joiden aikana rakennellaan kaikkia edellämainittuja ja/tai kerätään armeijaa, jolla soditaan jokaisen aikakauden päätyttyä naapureiden kanssa. Resursseja ja rakennuksia edustavat pelin kortit, joita jaetaan seitsemän jokaiselle pelaajalle, ja korttipakat kiertävät pelaajalta toiselle, eli kukaan pelaaja ei saa käyttää oman pakkansa kaikkia kortteja. Eri aikakausilla on käytössä erilaiset korttipakat, joista poistetaan pelaajien määrän mukaisesti osa korteista pois. Jokaisella aikakaudella pelataan kuusi vuoroa, joten seitsemännet kortit päätyvät aina poistopakkaan. Kolmannen aikakauden päätyttyä lasketaan pisteet, joita saa sotavoitoista, rakennuksista, oman ihmeen rakennetuista vaiheista ja rahasta.

Peli on suunniteltu 2-7 pelaajalle, ja siinä on kaksi vaikeustasoa, helpompi ja vaikeampi. Pelin alussa päätetään kumpaa tasoa käytetään. Kahden pelaajan pelissä on omat säännöt (koska siinä on mukana kolmas pelaaja, Keijo, jonka siirtoja pelaajat pelaavat vuorotellen.)

Tykkään, kun tässä on piirteitä monista muista pelaamistani peleistä. 7 Wonders muistuttaa ehkä eniten ikisuosikki Settlers of Catania, mutta siinä on elementtejä myös Riskin eri versioista. Alussa on hirveästi opeteltavaa, mutta kun vauhtiin pääsee, peliin jää jo koukkuun. Kannattaakin suosiolla vain pelata ekat pelit sääntökirja kourassa opetellen asioita sitä mukaa, kun ne tulevat vastaan. Pelissä yhdistyy sopivasti taktikointi, tuuri ja kiusanteko. Kuvittelisin, että seitsemällä pelaajalla on jo paljon vaikeampi taktikoida ja pelistä tulee paljon arvaamattomampi. Lisäksi on useampia mahdollisia strategioita, joilla voi pyrkiä voittoon, joka tuo vaihtelua pelin kulkuun. Saisinpa pian kasaan isomman jengin, jotta pääsisin kokeilemaan peliä 6 tai seitsemällä pelaajalla.


Milloin pidetään pelimiitti?

[marenkienkeli]

Miks kukaan ei oo aikaisemmin kertonut mulle miten mahtava peli Fluxx oikein on?![/img]

Fluxx on tosiaan aika kiva peli. Joululomalla pelasin sitä ensimmäisen kerran ja muutaman kerran (ehkä 8 peliä) olen sitä pelannut. Hauskaa ajanvietettä, mutta liian tuuripeli mun makuun.

Milloin pidetään pelimiitti?

Toivottavasti joskus!

Viikonloppuna tuli katsastettua uusi peli, Small world. Pelejä kertyi viikonlopun aikana kai 6, mikä kertoo jo jotain siitä, onko peli hyvä vai ei. Säännöt oli helppo oppia ja peli tuntui hyvältä jo ensimmäisestä pelikerrasta alkaen. Ei uskoisi, että alueenvalloituspeli on noin koukuttava, mutta on se! Plussaa nerokkaasta rodunvalintatavasta ja siitä, että rotu ei ole aina samanlainen, koska rotujen kaveriksi arvotaan rikoisominaisuudet. Miltä kuulostaisivat esimerkiksi lentävät puolituiset, diplomaattirotat tai kommandopeikot? Peliä pelanneena voin sanoa, että aika mahtavalta.

Vanhoista peleistä olen vihdoinkin (muutaman kuukausi sitten) tutustunut Settlers of Cataniin. Catan on kiva, melko kevyt strategia peli, jossa käydään myös kauppaa muiden pelaajien kanssa. Tykkään!

7 Wonders muistuttaa ehkä eniten ikisuosikki Settlers of Catania, mutta siinä on elementtejä myös Riskin eri versioista.

Minä en osaa nähdä kovinkaan paljoa yhtäläisyyksiä Catanin ja 7 Wondersin välillä, mutta molemmista tykkään kyllä kovasti. (7 Wonders ei heti kolahtanut muhun täysillä, mutta nyt tykkään siitä jo kovasti.)

[heartless]

Hommattiin tuossa jokunen viikko sit Zombies!!!-peli ja ollaan pelattu sitä nyt pariin kertaan. Tuo on ihan viihdyttävä peli, jossa on tarkoituksena säilyä hengissä zombien vallattua kaupungin. Pelissä nostetaan erilaisia kaupunkilaattoja ja rakennetaan kaupunkia, minkä jälkeen kaupunkiin asetetaan aina tietty määrä zombeja. Ensimmäiseksi helikopteritaso-laatalle ehtinyt tai ensimmäisenä 25 zombia tappanut pelaaja on voittaja. Zombeja vastaan taistellaan heittämällä noppaa, mutta kaverit saattavat käyttää pelin aikana kortteja, joilla vastustajaa hidastetaan. Reilut kaverit myöskin kasaavat zombeja vastapelaajien reitille, jotta elämien ja zombien kanssa taistellessa käytettävien luotien hankkiminen hankaloituu. En suosittele tätä peliä kovin tosissaan pelaavien kanssa pelattavaksi.

Kävin tänään tutustumassa läheisen kauppakeskuksen tarjontaan ja poikkesin kirjakauppaan, mistä löysin Carcassonnen katapultti- lisäosan! Olin jo luopunut toivosta tuon suhteen, kun lautapelit.fi ilmoitti painoksen olevan loppu ja uusintapainosta ei ole suunnitteilla. Mutta nyt meillä on se! Jee!

[Lyyra]

Ensimmäiseksi helikopteritaso-laatalle ehtinyt tai ensimmäisenä 25 zombia tappanut pelaaja on voittaja.

Ai niin! Helikopteritasolaatoista puheen ollen: olen kokonaan unohtanut raportoida, että muutamaan kertaan on tullut kokeiltua viime vuoden Vuoden perhepeli -voittajaa, yhteistyöpeli Salaisuuksien saarta.
Se on kyllä aika kiva.

Pelin alussa kasataan laatoista saari ja jaetaan roolit. Eri värisillä nappuloilla on erilaisia ominaisuuksia, joita voi ja kannattaa käyttää pelin aikana. Tavoitteena on siis kerätä yhteistoimin saarella piilossa olevat neljä aarretta, mutta vaikeuden hommaan tekee saaren tulviminen. (Tää varmaan sijoittuu Malediiveille. ) Saari tulvii joka vuorolla, jolloin osa laatoista käännetään tulviviksi, ja osa uppoaa kokonaan ja häviää pois pelistä, mikä taas rajoittaa saarella liikkumista. Lisäksi, jos kriittiset laatat (Aarrelaatat ja Helikopterialusta) uppoavat, peli päättyy siihen. Tulvavedet nousevat pelin edetessä aina vaan enemmän kerralla (alussa kääntyy aina kaksi laattaa kerrallaan, ja lopussa jopa 5-6:kin kerralla). Myös vaikeusasteen voi valita pelin alussa, ja aloittaa korkeammalta tulva-asteelta. Aarteen saa kerättyä aarrekorttien avulla aarrelaatalta, ja pelin päätteeksi (kun kaikki neljä aarretta on kerätty), koko joukkueen pitää hankkiutua helikopterialustalle, ja karata saarelta pois ennen kuin se uppoaa kokonaan. Jos saari uppoaa ennen aarteiden löytymistä tai ennen helikopterialustalle ehtimistä, kaikki häviävät.

[marenkienkeli]

Salaisuuksien saari on liian helppo peli. Ollaan Miehekkeen kanssa pelattu se useampaan otteeseen läpi vaikeimmalla tasolla ja huonoimmilla hahmoilla, hävitty ei olla kovinkaan montaa kertaa. En sitten tiedä, toimisiko se esim. neljällä pelaajalla paremmin.

Oli mulla joku peli, mistä piti raportoida, mutta en enää muista, mikä se on.

[Lyyra]

Kahdelle hengelle se onkin ehkä liian helppo. Meillä meni jo eka peli silleen (helpoimmalla tasolla, 4 pelaajaa), että laudalla oli kaks laattaa jäljellä, ja jos mun hahmo ei ois ollu se, joka saa liikkua myös vinoon, niin oltais hävitty.

Voittehan te kokeilla saman tekijän Pandemiaa, joka on ymmärtääkseni haastavampi (oli Vuoden aikuisten peli -finalistina). Mää haluaisin ehkä kans kokeilla sitä joskus. Varsinkin lisäosalla, jossa tulee mukaan pahis.

[marenkienkeli]

Pandemiaa ollaan kyllä pelailtu aina välillä. Vielä ei onneksi ole toivoakaan, että edes keskitaso olisi liian helppo. Lisäosaa emme ole vielä kokeilleet, mutta ehkä joskus. Vähän kyseinen peli on kyllä kokenut pelipiireissäni inflaation liiallisen randomiuden takia.

Mua häiritsee pikkuisen se, että pelinkehittäjä on niin voimakkaasti tehnyt samanlaisen pelin uudelleen. Ensin kehitetään aikuisten maastopyörä ja sitten karsitaan sitä ja lisätään apupyörät, jolloin saadaan lasten pyörä. Ekan pelin jälkeen todettiin, että täähän on lasten versio Pandemiasta. (Mulle olisi ok, jos olisi joku junior-Pandemia, mutta ei, samalla idealla vaan rahastetaan. Kyllä, mua harmittaa, että käytimme rahaamme kyseiseen peliin.) Ollaan tuota Salaisuuksien saarta kokeiltu myös 3 hengellä, mutta oli se niinkin liian helppo. Ehkä se vain oli liian kova kolaus. Luultiin löytäneemme peli, jota on hyvä pelata kahdestaan, mutta ollaan jo ajateltu, että pelin voisi myydä.

[Lyyra]

No mä en oo kokeillut sitä Pandemiaa lainkaan, ja oon ihan innoissani Salaisuuksien saaresta (mitä nyt haluaisin aloittaa välillä vähän korkeammalta vaikeustasolta). Ollaan sit vissiin marengin kanssa täysin erilaiset pelaajat. Ehkä se pelimiitti ei ookaan hyvä idea.

[marenkienkeli]

Ollaan sit vissiin marengin kanssa täysin erilaiset pelaajat. Ehkä se pelimiitti ei ookaan hyvä idea.

Niin me ehkä olemme. Mutta ei sen tarvitse haitata menoa. Kyllä minä Afrikan tähteäkin tarvittaessa pelaan ja sopeutuminen on mulle yleensä aika helppoa. Ainut mitä mä en oikein koskaan kestä, on se, että joku ei pelaa tosissaan (hampaat irvessä ei toki tarvitse vääntää), vaan tekee jatkuvasti tyhmiä siirtoja vain siksi, ettei viitsi yhtään miettiä. Jos ei osaa, sille ei voi mitään, mutta jos ei edes yritä, miksi edes pelaa. Eli en usko, että Fordella on yhtään sellaista pelaajaa, joka pelaisi, jos ei kiinnosta.

[Lyyra]

Ainut mitä mä en oikein koskaan kestä, on se, että joku ei pelaa tosissaan (hampaat irvessä ei toki tarvitse vääntää), vaan tekee jatkuvasti tyhmiä siirtoja vain siksi, ettei viitsi yhtään miettiä.

En mää varmaan uskaltais pelata sun kanssa enää tuon luettuani.

Mä pelaan nykyään enää tosi harvoin tosissani. Oon todennut, ettei siitä tosissaan pelaamisesta tule kuin paha mieli, kun en sitten voitakaan. Niin sitten oon lakannut yrittämästäkään voittaa. Voitto on kiva plussa, jos joskus sattuu kohdalle, mutta useimmiten ei satu. (Siksi varmaan tykkään niistä yhteistyöpeleistäkin, kun voidaan miettiä yhdessä.) Olenpa joskus pelannut "tyhmästi" ihan vaan tehdäkseni jäynää pelikavereilleni.

Jos ei osaa, sille ei voi mitään, mutta jos ei edes yritä, miksi edes pelaa.

Pelaan, koska se on kivaa ajanvietettä kavereiden kanssa siten, ettei tarvi koko aikaa länkyttää jotain turhanpäiväisiä vain lämpimikseen. Mulle peli ei oo koskaan se itse tarkotus, vaan se antaa kontekstin sille tovereiden kanssa kanssakäymiselle siten, ettei tule tarvetta koko ajan olla äänessä. Sitten taas jos menee liian raskaaksi strategiatouhuksi ja kilpailuksi, niin tuo aspekti unohtuu koko höskästä ja pelistä tulee huonolla tavalla se huomion keskipiste. Siinä vaiheessa mää alan pelaamaan tahallani siten, että muiden peli häiriintyy.