Suhteesi alkoholiin

[Deni]

Kyllä mäkin juon.

Mä kyllä nykyisin juon aika harvakseltaan, mutta aika usein juonkin sitten kunnolla jos kerran rupean. Kavereiden kanssa saatetaan ottaa muutamat terassilla tai telkkaria katsoessa, mutta jos mä ihan vakaalla aikomuksella lähden baariin, kyllä mä sieltä kotiin tulen ihan ympäripäissäni sitten.

Mutta mitäpä tuosta. Mun juomistahti on tyyliin kerran kuussa, ja noita isompia kännejä vieläkin harvemmin. Vuorotyö rajoittaa mahdollisuuksia, ja iän myötä mä olen alkanut viihtyä kotona tai muissa puuhissa niin ettei baariin läheskään aina tee edes mieli. Ja huolimatta siitä, että välillä juonkin itseni vesinokkaeläimeksi, on mulla silloinkin mukana jonkinlainen itsekontrolli, niin ettei mitään ikävää ole ainakaan tähän mennessä sattunut, eikä mulla ole tapana humalassakaan alkaa haastaa riitaa, tihrustaa itkua tai lähteä vieraiden miesten matkaan, niin että pitäisi seuraavana päivänä pohtia hyvin hartaasti itseään ihmisenä. Lähinnä välillä nolottaa kun on tullut hölötettyä typeriä.

Krapula on se ikävä seuraus, joka tekemisistään on kannettava. Yleensä mä selviän runsaalla nukkumisella, puolentoista litran limsapullolla, pitsalla ja jollain makealla syötävällä, mutta muutaman kerran on ollut pakko raahautua töihin iloisen illan jälkeen - ja se on hirveää. Harmi vaan kun aina ei ole mahdollista valita kemuilun ja töiden välillä...

[Janet]

Mä jo eilen kirjoitin pitkän vastauksen tänne, mutta en koskaan lähettänyt sitä. Luin tekstini ja ajattelin, että näiden kohtuukäyttäjien mielestä mä olen silkka alkoholisti. Onneksi mulla on kohtalotovereita, mm. Theia.

Eli, minäkin juon. Ja juon yleensä paljon. Ennen join pari, kolme siideriä illassa, nykyään juon huomattavasti enemmän. Olueen olen tässä vuoden aikana siirtynyt aika reippaastikin, sillä se on halvempaa kuin siideri. Voi mua.

En tiedä mistä tällainen suhde on sitten kehkeytynyt. Meillä kotona vanhempien juominen oli yleensä saunaoluet + joskus pyhinä ne teki paukun. Yläasteikäisenä tempaisin ensimmäisen humalan, mutta en juurikaan harrastanut sitä silloin. Lukiossa vielä vähemmän, ammattikoulussa en juurikaan. Sitten erosinkin poikaystävästäni ja jonkun ajan jälkeen huomasin, että alkoholi maistuu enemmän. Juon nykyään yleensä lauantaisin kaveriporukassa. Jos baariin olemme lähdössä, niin silloin enemmän. Mutta jos iltaa vain istutaan, niin pari olutta riittää hyvin. En koe, että minulla olisi ongelma.

Sain ystävältäni viinakortin. Niitä oli ilmeisesti saanut Alkosta ainakin jossain vaiheessa. Siinä kerrotaan riskirajat: Miehillä 24 annosta viikossa TAI 7 annosta kerralla, naisilla 16 annosta viikossa TAI 5 annosta kerralla. "Rajojen toistuva ylittäminen lisää todennäköisyyttä saada alkoholista johtuvia fyysisisiä tai psyykkisiä oireita." Ja muistutukseksi vielä, että yksi annos on määritelty näin: pullo (33 cl) keskiolutta tai siideriä, lasi (12 cl) puna- tai valkoviiniä, lasi (8 cl) väkevää viiniä kuten sherryä TAI ravintola-annos (4 cl) väkeviä.

Jokainen voi siis tutkia sydämessään, että ylittyykö riskirajat. Sen verran sanon, että merkkasin yhden illan juomiseni tuohon viinakorttiin (raksi aina pullon tai paukun jälkeen) ja kyllähän ne ylittyi.

[DarkSide]

Eli, minäkin juon. Ja juon yleensä paljon.

Tervetuloa FA-kerhoon!

Kokoukset viikoittain sopivan juoman ääressä.

[friikkis]

Juon, kylläkin ehkä hivenen ryyppykerrat ovat vähentyneet lukioajoista, mutta käytetyn alkoholin määrä on taas noussut, kiitos raskaan vuorotyön. Yksin minulla ei mitään tarvetta ole juoda, mitä nyt joskus voin ottaa lasillisen tai pari punkkua esim. ruoan kanssa tai sitten siiderin illalla.

Muuten olen huomannut, että nykyään lähtee muisti aivan älyttömän usein. Ei nyt välttämättä aivan totaalisesti, mutta baarireissulla voi tulla joskus pieniä pätkimisiä.... Parin-kolmen päivänä putken järjestäminen ei ole enää temppu eikä mikään, vaikka se krapula tulee, niin äkkiäkös siitä pääsee eroonkin. Tasoittavia en tosin muuten harrasta, ellen sitten ole lähdössä seuraavanakin päivänä baanalle. Yksin ei ollenkaan.

Nuo alkoholiasiat eivät sinänsä minua hävetä tai mietitytä. Joo, juon kyllä paljon, mutta kun se ei kerta itseäni häiritse niin en näe sitä ongelmanakaan. Juhliminen ilman kaljaa tahi siideriä on minulle kuin uiminen ilman vettä. Niin, ja kerrankos sitä nuoria ollaan.

[Nugat]

Minä en ole ikinä juomisesta välittänyt, enkä ole koskaan ymmärtänyt miten muuta saavat siitä iloa irti. Siksi ahdistunkin usein kaveriporukoiden pippaloissa, kun pääkeskustelua käydään alkoholin kanssa. Kun minua kiinnostaisi kuunnella mitä ihmisille oikeasti kuuluu, enkä välitä tuntien vuodatuksista kuinka viime viikonloppuna oli niiiin tajuton darra että huhhuh ja ai että se ja se ja mä oltiin niiin sekaisin että huhhuhx2.. No entä sitten?
Tuntuu ettei kaverit muusta puhukkaan kuin viime viikonlopusta ja tulevasta sellaisesta.

Mutta juonkin alkoholipitoisia juomia vain maun vuoksi. Lonkero jäiden kera kesäisellä terassilla. Tai sitäkin parempi Westons. Viinejäkin tulee lipitettyä. Juon enemmänkin kuin yhden lasillisen jos tekee mieli, mutta usein olen tyytyväinen jo vähästä. En kaipaa humalaa missään tilassa, vain virkistystä.

Enemmänkin voisin kertoa mielipiteitäni ja kokemuksiani, mutta totesin sen kuulostavan katkeralta mäkätykseltä. Enkä nyt jaksa.

[Migreeni]

Pakko nyt korjata, mikäli edellisestä viestistäni jäi vastakkainen kuva.

Kyllä minäkin edelleen juon.

En mene baariinkaan usein, ellen ole humalassa. Paitsi joskus, jos mennään vain yhdelle (mutta niistäkin tulee usein kaksi, tai useampi) Väkevien juomisen olen ainoastaan lopettanut. Ja sellaisen koko viikonloppu putkella -juomisen. Noh, kohta alkaa terassilla istuskelut ja festarit ja kaikki kesän temmellykset, niin eiköhän tämäkin taas korjaannu ennalleen.

Itseasiassa pakko oli avata yksi kalja (ihan muuttourakan kunniaksi) kun lueskeli tätä ketjua.

[kaneli]

Mä suorastaan inhosin lapsena kaikkia juhlapäiviä, jolloin aikuisilla oli tapana nautiskella alkoholia. Mä en tykännyt siitä, millaisiksi ne muuttuu ja päätin joskus ala-asteella, etten itse koskisi alkoholiin. Mieleni kuitenkin muuttui 16-vuotiaana, jolloin join ekat kännini.

Kun sitten aloitin juomisen, join bileissä ja totta kai kävin myös pussikaljalla ennen kuin baarin ovet aukenivat.
Mä pystyn juomaan yllättävän paljon näinkin pienikokoiseksi ihmiseksi ilman, että olen aivan järkyttävässä kunnossa. Krapulaa en ole koskaan kovinkaan paljon potenut, koska juuri ennen nukkumaan menoa juon aina paljon vettä ja syön. Kuitenkin esimerkiksi Tallinnan reissulla tämä unohtui, minkä takia kärsin elämäni ensimmäisen krapulan. Ei ollu kivaa.

Mulla on semmoinen kaveriporukka, jossa juodaan reilusti. Ensin etkoillaan ja sama tahti jatkuu myös baarissa. Nykyään mulla tulee kuitenkin jossain vaiheessa iltaa stoppi; mikään muu kuin vesi ei kerta kaikkiaan enää mene alas kurkusta. Runsas veden nauttiminen ja baari-illan jälkeinen syöminen tosin estävät sen, ettei seuraavana aamuna ole yhtään paha olo.

Vaikka yleensä juhlimiseen liittyykin aina alkoholi, osaan myös pitää hauskaa selvin päin. Viimeksi näin tapahtui perjantaina, kun istuin iltaa poikaystävän ja hänen kavereittensa kanssa. Pojille kyllä alkoholi maistui, mutta mä olin ihan vesilinjalla. Siitä huolimatta oli kiva ilta.

Mä oon yleensä aika hilpeä kännissä, itkuhumalaa en ole koskaan kokenut. Vähän puhe puuroutuu ja joskus tasapainokin tekee tepposet, mutta yleensä kyllä pääsen ihan itse hipsittyä kotiin.
Mä oon varmaan niin kauhea kontrollifriikki, että pahimmassakin humalassa osaan tsempata ja käyttäytyä ihmisiksi niin halutessani.

[Maija]

...pahimmassakin humalassa osaan tsempata ja käyttäytyä ihmisiksi niin halutessani.

Näin minäkin luulen tekeväni.
Todellisuudessa taidan kyllä näyttää pelkästään humalaiselta, joka yrittää tsempata ja käyttäytyä ihmismäisesti.

[skray]

...pahimmassakin humalassa osaan tsempata ja käyttäytyä ihmisiksi niin halutessani.

Näin minäkin luulen tekeväni.
Todellisuudessa taidan kyllä näyttää pelkästään humalaiselta, joka yrittää tsempata ja käyttäytyä ihmismäisesti.

Mutta se onkin se tunne.
Jos tuntee itse, että on humalassa, mutta käyttäytyy ihmisiksi, niin kaippa sitä sitten tekee niin. Ainakin itsensä mielestä. Muilla ei niin väliä.

[Lyyra]

Nyt kun olis joku jonka kanssa jakaa viinipullollinen. Että voi mennä päivä pilalle noinkin pienestä asiasta. Hah.

[Emilia]

Mä tässä hetken aikaa arvoin, että haluanko kertoa suhteestani alkoholiin. Varsinkin kun suurin osa on 'kohtuukäyttäjiä'.

Koska juu. Tiedän jo nyt, että tulen kuulostamaan alkoholistilta, mutta pakko se kai on uskaltaa sanoa ääneen että kuinkamitämitenhäh.

Olisin voinut lainata koko Theian tekstin tähän, mutta otetaan nyt pelkkä alku.

Jos Theia on huolissaan alkoholin käytöstään, niin ilmeisesti munkin pitäisi olla. En kuitenkaan ole. Niin kauan, kun dokaaminen on hauskaa eikä jää duunipäiviä välistä tai muita asioita hoitamatta, en jaksa huolestua. En oikeastaan edes koe mahdolliseksi sitä, että ajautuisin tilanteeseen, jossa jään krapulan vuoksi pois töistä. Harvemmin tulee viikolla kuppia otettuakaan, vapaalla sitten pikkasen enempi..

En myöskään juo ikinä yksin, paitsi ehkä lasin viiniä joskus iltaisin tv:tä katsellessa. Juominen on mulle sosiaalista, kalsarikännitkin tulee vedettyä vain seurassa, kuten kämppiksen kanssa. :P En kuitenkaan muista, milloin viimeksi olisi ollut lähtemättä johonkin.

[Lyyra]

Kalsarikännääminen on minusta paljon kivempaa kuin ulos lähteminen. Tulee halvemmaksi, ja seura on parempaa, oli sitten yksin tai kaveriporukassa.

[Fantsu]

Kalsarikännääminen on minusta paljon kivempaa kuin ulos lähteminen. Tulee halvemmaksi, ja seura on parempaa, oli sitten yksin tai kaveriporukassa.

Joo, siinä on puolensa. Joskus on tullut röpöteltyä nettituttujen kanssa, mikä on myös aika hulvatonta, vaikka jossain vaiheessa somrt ei enää löuydä aina oikreita näppäimiä. Mikä taas on naurattanut nettituttuja makeasti

Kovasti tekisi mieli kyllä tanssimaan, mutta a) ei ole seuraa, b) nykyjytke ei innosta. Pari vuotta sitten kävin joraamassa The Smiths-bileissä ja se oli vasta jotain. Kajalissa kävin kerran yksikseni, mutta musiikki (ainakin tuolloin) oli enimmäkseen jotain remix-tyyppistä ts. hyvät biisit pilattu.

[theia]

Jos Theia on huolissaan alkoholin käytöstään, niin ilmeisesti munkin pitäisi olla. En kuitenkaan ole. Niin kauan, kun dokaaminen on hauskaa eikä jää duunipäiviä välistä tai muita asioita hoitamatta, en jaksa huolestua.

Niinpä täälläkin. Eli siis en mä oikeastaan ole huolissani. Vaikka moni yrittää sanoa, että kyllä mun pitäisi olla. Mutkun en vaan oo. Ja vielä kun lähisuvussa on alkoholismia, niin pitäis tosissaan varoa. Mutta... en mä vaan osaa. Ei tavallaan kiinnosta, niin kauan kun langat pysyy käsissä, so to speak.

[Maija]

Alkoholin kulutukseni on kasvanut. Ennen saattoi olla, että join kerran kuukaudessa tai en edes sitäkään, mutta nykyään sitä helposti ajautuu viikonloppuisin sellaiseen seuraan, jossa juodaan. Minä muiden mukana.

Parin kaverin - tai ehkä nykyisin "kaverin" - lähisukulainen on kuollut alkoholismin seurauksena, joten he eivät itse juo. Ymmärrän sen, mutta en sitä, että he tuomitsevat minut sen johdosta, että käytän alkoholia. Heiltä saankin usein kunnon ryöpyn niskaani, kuinka sairasta juominen on ja antavat vaikutelman, että olisin jotenkin huonompi, kun en suostu lasiin sylkemään.

Humalassa minusta tulee jokseenkin ylisosiaalinen, mikä taas ärsyttää monia ystäviäni. Ystäväni haluavat humaltuessa yleensä parantaa maailmaa kaksistaan tai pienessä porukassa, kun taas itse viihdyn vähän isommassa lössissä jutellen mahdollisimman monen tyypin kanssa. Toki kahdenkeskisetkin keskustelut ovat välillä kivoja humalassa, vaikka ne sisältävätkin hyvin suuren känniavautumisriskin.

En juurikaan pidä humalaisesta itsestäni, mutta tykkään kyllä olla humalassa.

FA-kerho näillä näppylöillä saa uuden jäsenen. Jos vain mukaan huolitaan.

[Lumikki75]

Parin kaverin - tai ehkä nykyisin "kaverin" - lähisukulainen on kuollut alkoholismin seurauksena, joten he eivät itse juo. Ymmärrän sen, mutta en sitä, että he tuomitsevat minut sen johdosta, että käytän alkoholia.

Mäkään en ymmärrä sitä, että toisia syyllistetään juomisen vuoksi jos ei itse juoda. Mä en juo, mutta ei se todellakaan tarkoita sitä, että sitten ei kukaan muukaan saisi juoda. Niin kuin joku tässä jo totesikin, pitäisi osata hyväksyä toisten valinnat, oli kyseessä sitten absolutismi tai reippaampi käyttö.
Mä luulen, että ainakin joidenkin ihmisten kohdalla syyllistäminen tai muu ikävä suhtautuminen toisten alkoholinkäyttöön johtuu siitä, että itse tekisi mieli juoda, mutta ei syystä tai toisesta voi. Sitä sitten kompensoidaan moraalisaarnoilla, jotta ei enää itsekään tekisi niin paljon mieli. Keittiöpsykologiaa, tiedetään, mutta uskoisin että aika osuvaa sellaista.

Tietenkään en enää viihdy yhtä hyvin / yhtä pitkään reippaammin alkoholia käyttävien ihmisten seurassa, mutta mä en kuitenkaan pidä sitä syyllistämisenä tai nirppanokkaisuutena. Ei kai mun tarvitse olla sellaisessa seurassa, jossa en viihdy ihan vaan ollakseni mukava? Sitä paitsi vietän edelleen aikaa baarissakin silloin tällöin, mutta kyllästyn siihen istuskeluun huomattavasti nopeammin kuin "alkoholiaikoinani".

[dubb]

Liputan myös kalsarikännäämisen puolesta. Ei se ainoana kännäämisen lajina toimi niin hohdokkaasti, mutta jos kalsarisessioita harrastaa baari-iltojen ja kaikenmaailman tupaantuliaisten lomassa, ovat ne silkkaa hilpeyttä. Tietokoneella tietenkin päällä irkit ja messengerit, varsinkin ensimmäisessä yhteysvälineessä on usein kanssakännääjiä. Oluiden 1-4 lomassa voi harrastaa muutenkin suhteellisen normaalia nettiaktiviteettia eli lueskella forumeita ja blogeja. Oluet 5-8 kuluvat usein hauskoja videoita tai vastaavaa katsellessa ja oluiden 8-n välillä homma saattaa mennä siihen, että koetetaan buutata konetta MS Paintilla ja sen epäonnistuessa katkaistaan talouden virta sulakaboksista & mennään unille.

[Vanilla]

Sen jälkeen kun muutin kotoa pois, musta on tullut kalsarikännääjä. En (ainakaan vielä) pidä tahtiani kovin huolestuttavana, vaikka laskinkin, että viimeisen kuukauden aikana olen ollutkin humalassa tai edes lievässä hiprakassa kolmena viikonloppuna neljästä. Kalsarikännääminen valmistaa mukavasti seuraavan päivän vapaaseen.

Joskus on mukava vain nautiskella yksi tai kaksi siideriä. Totuus taitaa kuitenkin olla, että useimmiten juon päästäkseni humalaan. Ei niin pahaan, että sammuisin, mutta aika humalaan kuitenkin. Krapuloista kärsin joskus. Joskus on itse asiassa ihan mukavaa, kun saa vain nukkua koko päivän. Se ei tosin ole kivaa, jos krapulaan liittyy hirvittävän huono olo tai massiivinen päänsärky. Välillä en saa krapulaa ollenkaan. Esimerkiksi eilen heräsin jo yhdeksän aikaan enkä saanut enää unta, vaikka en kunnolla edes muista menneeni nukkumaan. Eikä yhtään ollut paha olo.

Toki olen joskus vetänyt övereitäkin, mutta viimeisimmästä kerrasta on jo aikaa.

Kaveriporukkani ovat aina olleet sellaisia, joille alkoholi kyllä maistuu. Itse join ensimmäistä kertaa ollessani 14, mutta sitä ennenkin olin jo kulkenut kotibileissä, joihin alkoholi kuului. Näillä uusilla opiskelukavereilla tosin ei ole samanlaista tarvetta päästä baariin lähes joka viikonloppu kuin vanhemmilla kavereillani. Varmaan ihan hyvä asia. Itse asiassa olen käynyt täällä baarissa ehkä yhteensä viisi kertaa. Kamalan vähän! Muita pippaloita on kieltämättä ollut hieman enemmän.

Toisaalta taas olen tänä talvena huomannut, että kaikenlaisissa pirskeissä ja jopa baarissakin voi olla myös selvänä. Tämän huomion tein lähinnä rahapulan vuoksi. Oikeastaan voisin sanoa, että olen huolestuneempi alkoholiin kuluneesta rahasta kuin juomani alkoholin määrästä.

[marenkienkeli]

Oikeastaan voisin sanoa, että olen huolestuneempi alkoholiin kuluneesta rahasta kuin juomani alkoholin määrästä.

Mulla on ihan samoin. Drinkkien litkiminen baarissa maksaa usein tuhottoman paljon eivätkä muutkaan juomat halpoja ole. Kaljaa juoden baarireissut toki tulisivat halvemmaksi, mutta en oikein tykkää kaljasta (paitsi muutaman muun alkoholijuoman jälkeen kaljakin maistuu). Tänä kesänä ajattelinkin opetella juomaan kaljaa.

[Janet]

Tänä kesänä ajattelinkin opetella juomaan kaljaa.

Joo, suosittelen! Mä siirryin hiljalleen viime kesänä kaljaan, koska se oli yksinkertaisesti sen verran halvempaa. Monta kertaa kaupassa pidin neljää siideriä käsissä ja laskin, että mä saan mäyriksen samalla hinnalla. Alkuun tökki, mutta kyllä mä nykyään baari-illan aina aloitan kaljalla. (Vaikkakin se aiheuttaa mulla illan aikana päänsärkyä, mutta on se silti vain halvempaa!)

[Fantsu]

Olut... Ei vieläkään aukea sen ihanuus. Joskus välillä otan huikan ja kokeilen josko jo toimis, mutta ei. Maistuu ihan kaamealle vaan.

[Mr. Smith]

Olut... Ei vieläkään aukea sen ihanuus. Joskus välillä otan huikan ja kokeilen josko jo toimis, mutta ei. Maistuu ihan kaamealle vaan.

Se ON pahaa (JA tämä huolimatta nimestä, valmistusmaasta, tai mistä liekään).

Ai niin, oma suhteeni alkomahooliin on vähän tälläinen drinkbuddy-tyylinen ratkaisu (vrt. fuckbuddy ja hugbuddy).

Toisinaan, aina muiden seurassa, saatamme kohdata pari-kolme kertaa, ja joskus hyvin harvoin jopa useamminkin tapaamisen aikana.
Mutta yhteiset hetkemme ovat aika harvinaisia, sillä tunnen sisimmässäni että oikeastaan meillä ei ole mitään annettavaa toisillemme ja kuten sanoin, pidän kimppakivasta, joita kaltaiselleni sosiaaliselle erakolle harvemmin tulee eteen.

[Aurora B.]

Suhteeni alkoholiin on muuttunut (ylläripylläri) tässä vuosien saatossa. Lapsena inhosin, teininä inhosin, mutta join (paljon). Pidemmässä parisuhteessa elellessä en opiskelijastatuksesta huolimatta kovin usein juonut, mutta juodessani olin aina nakit silmillä. Erottuani vietin railakasta ja uuvuttavaa opiskelijaelämää hurjat puoli vuotta. Sitten sitä vain jotenkin kyllästyi siihen. Ryyppäämiseen. Alkoholiin. Krapulaan. Henkiseen pahoinvointiin. Vitutukseen. Muihin örveltäjiin.

Nykyään juon sen verran vuodessa, että kerrat pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Yleensä olen joko hiprakassa tai pienenpienessä humalassa, ja sellaisena juomisesta jopa pidän. Toki joskus lähtee mullakin mopo käsistä, viimeksi pari vuotta sitten tyttöjen kanssa iltaa istuessa. Yksin en juo koskaan. Parhaimmillaan olut tai siideri on kesällä mökillä, saunan jälkeen laiturilla vilvoitellessa.


Yleisesti ottaen en pahemmin välitä muiden juomisista tai juomatta jättämisistä. Lähipiiri on eri asia, yhden alkoholistin elämää lähietäisyydeltä seuranneena en halua sitä enää toiste kokea. Joten saatan vahtia lähipiirin alkoholin käyttöä vähän turhankin tarkasti. Huolestuneena kyttäilen sivusta, ja mietin, että missä vaiheessa pitää puuttua tilanteeseen. Hirvittävän vaikeaa muuten on arvioida, koska voi/pitää/saa puuttua. Yhden kaverin kanssa ollaan jouduttu keskustelemaan aiheesta, mutta eihän se mitään auttanut. Suruunsa joi. Havahtui itse juomiseensa, kun kärähti ratista niin tanakassa humalassa, ettei itse muista mitään. Ehkä me ei osattu puhua sitten oikein, kun se piti tuollaisen kautta ymmärtää, ettei homma ole hallinnassa. Toisaalta tiedän omakohtaisesti (eri aiheesta), ettei toisten sanomiset mitään vaikuta, jos itse ei oikeasti ymmärrä tilanteen vakavuutta. Niin tai näin, nyt on onneksi tuokin mies saanut elämänsä kuntoon.


Tiivistettynä suhteeni alkoholiin: kiva, kun joskus voi rentoutua ja juoda parit, mutta eipä tässä ikävä tulisi, vaikka alkoholi loppuisi maailmasta tähän paikkaan.

[Sippura]

Yks kaveri sanoi kerran, että se on huolestunut mun alkoholin käytöstä.
Mä en kuulemma käyttänyt sitä tarpeeksi

Teininä lärvättiin kavereitten kanssa oikein kunnolla ja ekan pitkän seu-
rustelusuhteen päätyttyä juhlin n. puolen vuoden ajan joka viikonloppu.
Mä taisin kuitenkin olla porukan fiksuimmasta päästä alkoholinkäyttöni
kanssa, koskaan mua ei ole tarvinnut kantaa tai raahata kotiin. Aina on
jonkinlainen tolkku kuitenkin pysynyt päässä.

Sittemmin tuollainen rankempi juhliminen on vähentynyt, olen kai tajunnut
omat rajani. Inhoan oksentamista yli kaiken, ja sen pelossa jätän pa-
himmat kännit vetämättä. Kerran vuodessa yleensä oksennan viinan takia,
ja sitten taas tajuan olla vuoden siivosti

Opin juomaan olutta vasta muutama vuosi sitten, kesällä 2004 kun oli
aivan hillittömät helteet. Sen jälkeen olut on maistunut seurustelujuo-
mana, mutta koska humaltuminen esim. viikonloppuna kotona Avokin
kanssa kahden on tylsää, niin siirryin ykköseen. Paljon halvempaa, ei
humalluta eikä väsytä mutta maistuu silti oluelle - sopii mulle! Alkoho-
liton Nikolai maistuu mulle myös.

[Sade]

humaltuminen esim. viikonloppuna kotona Avokin
kanssa kahden on tylsää

Oikeasti? Minusta se on erinomaisen mukavaa.

Minusta on myös ihan hauskaa juoda yksikseni. Nuorempana en koskaan tehnyt moista - ajatuskin yksin juopottelusta tuntui jotenkin hirveän rappeutuneelta. Nykyään taas nautiskelen mielelläni punaviiniä omassa hyvässä seurassani, hengailen netissä, luen tai katson telkkaria. Enkä tunne itseäni mitenkään rappiolliseksi: harvemmin olen yksikseni mitään örvellyskännejä juonut tai kärsinyt seuraavana päivänä päänkivistyksestä tai morkkiksista.

Tätä ketjua lukiessani tunnen kyllä itseni hiukan rappiolliseksi, koska niin moni kuulostaa sivistyneeltä kohtuukäyttäjältä. Itse juon ainakin jonkin verran lähes joka viikonloppu ja minusta humaltuminen on kivaa. Ympäripäissään en tykkää olla, enkä usein olekaan, mutta hilpeässä hiprakassa tai tukevassa humalassa olen ihan mieluusti. Lisäksi esim. punaviini on herkullista ja sitä tulee lipitettyä ihan makuelämyksenkin takia.

Juomistavat ovat muuttuneet viime vuosina lähinnä sillä tavalla, että nuorempana join harvemmin mutta paljon isompia määriä kerralla. Joskus kolmikymppisenä huomasin selvästi että viinansietokyky oli laskenut (eli tulen nykyään helpommin humalaan) ja lisäksi krapulat olivat pahempia. Koska en tosiaan tykkää olla liian päissäni enkä varsinaisesti rakasta krapuloitakaan, yritän vähän miettiä kuinka paljon viitsii kerralla juoda. Mutta aina niitä lipsahduksia taphtuu, varsinkin jos seura on hyvää ja otetaan ties kuinka monennet "vielä yhdet".