Missä asustat?

[TIRC]

Olen asunut pk-seudulla kohta 11 vuotta, joista reilu kolme vuotta pääkaupungissa. Lähtöisin olen maalta vesistöjen keskeltä ja siellä tulee käytyä parin kuukauden välein ja lomilla vietämme siellä myös aikaa.

Tulevaisuudessa saatan hyvinkin asua edelleen täällä Etelässä, mutta maaseudun tyttönä halajan saada omaa pihaa ja omakotitalon rauhaa. Mielelläni voisin asua jollain pienemmällä paikkakunnalla maaseututunnelmassa, mutta lähellä voisi joku kaupunki silti olla. Sen verran on 11 vuodessa kaupunki-elämään tottunut. Nautin käyskennellä iltapäiväruuhkassa kaupungin tunnelmaa haistelemassa, mutta mieluusti karistan keskustan pölyt kannoiltani ja menen kotiini rauhallisiin maisemiin.

[puolikarkea]

Aamulla matka riittää lehden lukemiseen, enintään pikku tupsluurit ehtii ennen pääteasemaa.

Keijoilen. Koska sana ei ollut tuttu, niin mielsin pikku tupsluurit ensin alkoholin naukkailuksi. Ei tainnut kuitenkaan siitä olla kyse.

[Lumikki75]

Hämppä on mun koti.

Mikä on Hämppä?

Tuosta pendelöinnistä vielä... Kati lienee oikeassa siinä, että se on asennoitumiskysymys, joten ehkäpä sitä sitten pystyisin minäkin kestämään. Onneksi ei ole pakko. Mä olen muutenkin niin laiska matkustamaan - tykkään kyllä käydä eri paikoissa, mutta en yhtään pidä siirtymisestä paikasta A paikkaan B.

[theia]

Hämppä, Hämpton, Suomen suurin valaistu hautausmaa, rakkaalla lapsella on monta nimeä... Hämeenlinna.

[Lumikki75]

Ach, niinpä tietysti! Mukava pikkukaupunki mun kokemuksen perusteella.

[Mr. Smith]

Tätä kysymystä muuten piti alkuviikosta miettiä kun kävin hakemassa henkilökorttia matkaa varten. Koska minulla ei ollut muuta tunnistetta kuin ajokortti, jouduin vastailemaan kysymyksiin.

En muistanut vanhempieni syntymäaikoja (okei, olen hirviö. Lakatkaa katsomasta minua noin), joten jouduin vakuuttamaan olevani minä luettelemalla missä osoitteissa olen asunut.

Syntyjäni olen Kaenuusta, ja se on muokannut elämänkatsomusta ja suhdetta kahviin

Sittemmin olen kiertänyt Suomea opiskelun perässä, eli tutustuksi ovat tulleet mm. Haapavesi, Sodankylä, Tornio ja Rovaniemi.

Tällä hetkellä vietän aikaani rannikkoseudulla sijaitsevassa satamakaupungissa nimeltään Helsinki, ihan vain työn vuoksi.
Toki aina välillä luon katseeni kohti Suomen Pattayaa eli Turkua, jossa olisi kavereita, säällisemmät vuokrat ja Suomen parhaimmat divarit.
Mutta taisinkin mainita työn, joka pitää minut täällä...

[tigerente]

Mä oon alunperin Pohojamaan flikkoja. Etelä-Pohjanmaalla vietin ensimmäiset 16 vuotta ja sitten käväisin Keski-Pohjanmaalla. Lukion jälkeen tuli hinku lähteä tarpeeksi kauas lakeuksilta, joten eksyin Etelä-Savoon. Nyt aikani Savonmuallakin alkaa olla ohi ja syksyllä suuntaan Pirkanmaalle.

Eniten toki pidän itseäni pohjalaisena. Takaisin en kuitenkaan ainakaan hetkeen ole muuttamassa. Etelä-Savo ei missään vaiheessa ole tuntunut omalta paikalta, vaikka täällä ihana luonto onkin. Ehkä pohjalainen temperamentti ei vaan sovi yksiin savolaisuuden kanssa. Olisin luultavasti häippäissyt täältä jo aikaisemmin, jos opinnot ja muutamat hyvät ystävät eivät ois pidätelleet mua täällä.

Syksyllä kun muutan Tampereelle tuntuu kuin palaisin taas kotiin. Tampere on mulle tuttu ja rakas kaupunki, joten sinne lähteminen tuntuu pelkästään hyvältä.

[Shay]

Asun Pohojos-Pohojanmaalla, jossa olen hillunut meleko lailla koko ikäni.
Olen umpipönde, vaikka kunnon umpipöndet meinaisivat, että asuin
lapsuuteni ja nuoruuteni lähiössä, vaikken sentään ihan kirkonkylällä
asunutkaan. En halua muuttaa tästä metriäkään etelämmäs. Pohojosta
voisin ajatella ja Lappikin tavallaan kiinnostaa, mutten varmaan osaisi
olla ilman supermarketin ruokavalikoimaa, joten en liian korpeen tunkisi.

Kerrostalossa asuminen on kauheinta, mitä voin kuvitella ja mieluiten
haluaisin oman talon rauhallisesta paikasta pellon laijalta. Siellä
vois käyskennellä alasti omassa tuvassaan ja pihalla kesäisin ja huuattaa
stereoita, haukuttaa koiraa ja revittää auton moottoria ilman naapurien
paheksuntaa.

Maaseutu.

[Crux]

Syntyjäni olen Pohjois-Savosta, eräästä ihan pikkupikkukylästä. Kaupuntielämää on tullut Kuopiossa kokeiltua ja sen jälkeen muutin Pohjois-Karjalaan, Lieksaan. Sieltä luojan kiitos päästyäni olen majoittunut synnyinseutujeni kupeeseen, naapuripitäjään. Miekkosen kanssa kun touhu alkoi mennä vakavampaan suuntaan oli vaihtoehtona jopa muutto Ouluun mutta päädyimme kuitenkin ratkaisuun jossa hän muuttaa tänne.

Inhoan nykyistä asuinpaikkaani. Voisin asua vaikkapa kymmenen kilometrin päästä tämän kunnan kirkonkylästä, miltei korvessa. Pienen maalaiskylän keskustassa asuminen ei ole minun unelmani. Tykkään asua maalla enkä voisi kuvitella asuvani koko loppuelämääni kaupungissa vaikka joskus kaupungin käytännöllisyyttä kaipaankin. Haaveksin pienestä mummonmökistä tai vähän suuremmastakin.

Helsinkiin tai sen lähiöihin Vantaa, Espoo tms. minua ei saisi kirveelläkään. En ymmärrä miksi ihmisillä on niin kiire, että pitää ihan euroopan nopeiten kävellä. Länsirannikko kiehtoo toisaalta siksi koska siellä on meri. Turun maaseutuva voisi olla ihana paikka asua.

[Deni]

Mä vietin ensimmäiset 18 vuotta erinäisillä pikkupaikkakunnilla Pohjois-Pohjanmaalla, ihan siinä Kainuun ja Savon rajan tuntumassa. Sitten päädyin puolivahingossa Tursuun, enkä oikein vieläkään ymmärrä miksi. Mä en osaa laskea itseäni tursulaiseksi, vaikka olen asunut täällä jo vuosia, ja vieläkin tämä paikka jaksaa ihmetyttää mua. Outoja kasveja siellä täällä, ja todella hämmentävä meri, joka tuo mukanaan harvinaisen nihkeän talvisään.

Mutta en mä tiedä missä muuallakaan olisin kotonani. Periksellä kaikki on tuttua, mutta en mä sinnekään oikein enää kuulu. Tavallaan vapauttavaa, kun ei ole kovin tukevasti juurtunut minnekään - jos elämä niin vaatii, mä voisin muuttaa melkein minne tahansa, ellei lasketa itärajaa tai lappia jonne en halua.

[Plei]

Itärajalla on ihan kivaa. Tai no, onhan tästä kyllä monia kymmeniä kilometrejä sinne, että en tiedä, lasketaanko.

Niin, asun Joensuussa. Olen asunut täällä nyt piirua vailla kolme vuotta, mitä ennen kolusin P- ja K-Pohjanmaata elämäni ensimmäiset 20 vuotta. Helsingissäkin olen pyrähtänyt yhden kesän, mutta muutoin on menty mäettömillä mailla.

Mulla on vähän sellainen tilanne, etten oikein osaa koskaan sanoa kotipaikkaani. Muuttoja on kertynyt enemmän kuin sormien ja varpaiden luvut antaa laskea. Toki osa muutoista on ihan saman kaupungin sisällä, mutta silti aika juurettomissa tunnelmissa on tätä eloa eletty. Syntymäni aikana porukat asuivat Haapavedellä, mutta en kyllä ikinäkoskaan ole kuvitellut, että se mun kotipaikkani olisi, niin vähän muistoja paikasta on. Karkeasti voisi rajata, että suurin osa Pohjanmaa-ajasta on asuttu kahdessa pienessä kaupungissa. Toisessa kävin suurimman osan koulutaipaleesta, joten se olisi ehkä helpompi mieltää kotipaikaksi, mutta toisaalta toisessa kaupungissa on rakkaimmat ystävät, isä ja mummula, joka talona onkin ainut paikka, joka on pysynyt minulle avoimena koko elämäni ajan. Se on ainut kotitalon tapainen, mikä mulla on koskaan ollut.

Semmosta juurettomuutta täällä.

Mutta Joensuusta vielä. Pidän kaupungista aika lailla, varsinkin nyt, kun kuollut keikkaelämä on taas virvoitettu henkiin. Onhan tämä aikamoisen pieni paikka ja kolmessa vuodessa kerkee myös huomata, että aikamoisella kaikki tuntee kaikki -meiningillä täälläkin mennään. (Ts. jos menee rehveille, on se tyyppi taatusti joku eksän kaveri tai kaverin kaveri. Juhlaa. ) Mutta eipä Suomessa toisaalta ole montaa paikkaa, missä tuolla meiningillä ei mentäisi.

Suurin miinuspuoli tässä kaupungissa on se, että täältä on tuhottoman vaikea päästä minnekään muualle kuin Helsinkiin. (P**keleen VR.) Jos tuonne P-Pohjanmaalle vaikka yrittää, pitää junaa vaihtaa kolme kertaa jne. Eipä siis olekaan tullut käytyä sielläpäin ihan hirveän usein. Jouluna kävin ja toukokuussa viimeksi. Helsingissä tuleekin sitten käytyä vähän enemmän, mikä on kyllä varsin mukavaa aina.

En tiedä, heittääkö elämä mut vielä täältä pois vai siirrynkö johonkin toiseen isohkoon kaupunkiin. P-Pohjanmaalle ei ole mikään suuri hinku, paitsi ehkä Ouluun voisi mennä (siellä on kaikki P-P-kaverit). Kuten Deninkin, mun on aikamoisen helppo siirtyä minne vain, kun ei ole oikein juurtunut minnekään.

[Deni]

Suurin miinuspuoli tässä kaupungissa on se, että täältä on tuhottoman vaikea päästä minnekään muualle kuin Helsinkiin. (P**keleen VR.) Jos tuonne P-Pohjanmaalle vaikka yrittää, pitää junaa vaihtaa kolme kertaa jne. Eipä siis olekaan tullut käytyä sielläpäin ihan hirveän usein. Jouluna kävin ja toukokuussa viimeksi. Helsingissä tuleekin sitten käytyä vähän enemmän, mikä on kyllä varsin mukavaa aina.

No sinäpä sen sanoit. Vaikeat kulkuyhteydet kaikkialle mihin mä tahtoisin kulkea on suurin syy siihen, miksi sinnepäin tuskin koskaan olen muuttamassa. Ilman omaa autoa ja ramppaamisesta hermostuvan piskin kanssa kolme junanvaihtoa...

Tursu-Peris -välikin on ihan tarpeeksi työläs, vaikka se sisältää vain yhden junanvaihdon ja yhden siirron junasta henkilöautoon.

[dubb]

Kuopiosta lähdin nelisen vuotta sitten asuttamaan tätä Suomen Manchesteria eli Tamperetta. Pidän Suomen ylivoimaisesti parhaana kaupunkina, vaikka kaikkia kyliä en olekaan nähnyt. Sopivan suuri, mutta ei kuitenkaan liian massiivinen. Kivat asemakaavat, arkkitehtuurit, immeiset, juottolat, kebabskene ja semmosta. Sijainti myös hyvä ja onhan täällä mainio luonto harjuineen ja järvineenkin.

[Vanilla]

Oulussa toki, kuten taitaa näkyä tuosta avattareni altakin.

Minäkin olen oikeastaan juureton, mutta toisaalta ehdottomasti pohjoissuomalainen. Synnyin Kiimingissä, ja asuimme siellä kuusi vuotta, mutta isäni ja äitini eivät ole sieltä kotoisin. Niinpä sitä ei voi oikein sanoa kotipaikkakunnaksi, varsinkaan, kun en muista sieltä kuin hajanaisia asioita.

Sodankylässä kävin ensimmäiset viisi ala-asteen luokkaa. Vaikka silloin yritin kovasti olla olematta sodankyläläinen, olen sinne ikävöinyt näin jälkikäteen varmasti eniten. Haluaisin kovasti olla lappilainen, mutta rehellisesti sanoen en taida olla sitä kuin isäni suvun perusteella. Sodiksesta muutimme Haapavedelle, mutta siellä vanhempani eivät viihtyneet vuotta pidempään. En kyllä minäkään. Se tuntui jo vähän liian etelältä. Liikaa peltoja, liian vähän mäkiä.

Niin, entäs Kuusamo sitten? Siellä kävin yläasteen ja lukion, ja asuin siellä vielä lukion jälkeisen välivuodenkin ajan. En kuitenkaan tunne itseäni kuusamolaiseksikaan, vaikka noiden ikävuosien juuri luulisi olevan sellaisia, joiden aikana luodaan kovasti omaa identiteettiä jne.

Nyt olen ollut oululainen "jo" kymmenen kuukauden ajan. Tänne olen kotiutunut suhteellisen hyvin; olen jotenkin aina tiennyt, että voin joskus tulla asumaan Oulussa. Täällä asuu niin paljon sukulaisia, ja tänne on aina ollut helppo tulla. Viihdyn kyllä nytkin, mutta toisaalta en tiedä, haluaisinko asua täällä koko ikääni. Ainainen tuuli on niin kamala. Sen tiedän, että ainakaan yhtään etelämmäksi en halua (noh, ehkä vielä joku Kempele menisi, khih).

Aivan maaseudulla en välttämättä haluaisi tai osaisi olla, kun olen kuitenkin aina asunut keskustan tuntumassa. Enkä osaa sanoa sitäkään, olisiko mukavaa asettua kokonaan aloilleen jonnekin. Tulisinkohan levottomaksi? En osaa kuvitella, miltä esimerkiksi niistä kavereistani tuntuu, jotka ovat asuneet koko elämänsä ajan samassa talossa. (Olen muuten huomannut, että tällaisten ihmisten on ollut paljon vaikeampi sopeutua Ouluun, ja suurin osa on esimerkiksi nytkin mennyt kotipaikkakunnilleen kesän ajaksi. Itse en kokenut sitä edes vaihtoehdoksi. Viimeksi olen käynyt Kuusamossa jouluna.) Sen tiedän kuitenkin, että haluan omakotitaloon.

[Suvi]

Olen syntynyt Helsingissä ja asunut koko ikäni eri puolilla Helsinkiä. Suurimman
osan elämästäni asuin Itä-Helsingissä, josta muutin pois parisen vuotta sitten
Helsingin keskustaan.

Vaikka olenkin paljasjalkainen stadilainen, vielä tuntuu (etenkin pari vuotta sitten)
etten osaa liikkua oikein missään. Varsinkin kadunnimet eivät sano minulle oikeastaan
mitään. En varmaan hirveästi kiinnitä niihin huomiota tai jotain.

No joo, mutta joka päivä oppii jotain uutta, eikä täältä huvita muuttaa minnekään
(ainakaan näillä näkymin). Perhe ja sukulaiset sekä vielä osa kavereista ja ystävistä
asuu pääkaupunkiseudulla. Pidän sitä paitsi nykyisen kotini sijainnista sekä itse kämpästä
ihan kamalasti.

Onhan täällä keikkapaikat, baarit yms. ihan lähellä (jos joskus kävisin jossain )
ja julkinen liikennekin toimii yleisesti ottaen. Enkä nyt tosiaan muualle osaa edes kaivata.

[Walker]

Vaikka olenkin paljasjalkainen stadilainen, vielä tuntuu (etenkin pari vuotta sitten)
etten osaa liikkua oikein missään. Varsinkin kadunnimet eivät sano minulle oikeastaan
mitään. En varmaan hirveästi kiinnitä niihin huomiota tai jotain.

Tuon olen oppinut ja huomannut yleisesti "Kaisaniemenkatu ??"
Jos kulkuohjeita pitää saada niin kysyn asiaa muualta Helsinkiin muuttaneelta.
Yhdistävänä tekijänä on se että muualta tullut on joutunut oppimaan paikat
kadunnimien mukaan.

[skray]

Hassuinta on se, että yleensä kotoisinolemiskysymykseen vastataan aina se paikka, mistä alunperin on kotoisin, eikä sitä paikkaa missä nyt asuu. Vaikka olisi asunut kymmenen vuotta jossakin muualla kuin alkuperäisessä paikassa, aina ollaan kotoisin sieltä alkuparäisestä paikasta. Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkoitan.

Mä laitoin pallukkani länteen. Olen ikäni asunut länsirannikolla, enkä mihinkään rannikolta muuttaisi, koska meren pitää olla korkeintaan pyöräilymatkan päässä kotoa. Mikä tahansa kaupunki varmaan kelpaisi mulle, jos vaan on merta ilmassa.
Kotoisin ole Pietarsaaresta, eikä opiskelu tuonut mua kovin kauas, sillä kohta alkaa neljäs vuoteni Vaasassa.
Tänne olen kotiutunut erittäin hyvin, enkä kaipaa kotikotiin ollenkaan, sillä siellä on (vielä) vähemmän elämää kuin täällä.

Voisin jopa kuvitella asuvani Vaasassa koko loppuelämäni, jos vaan löytyy hyvä työpaikka valmistuttua. Poikaystävänkin, nykyisenään avomiehen, sain houkuteltua kanssani tänne asumaan ja hänkin viihtyy hyvin. Hänkin saattaisi jopa haluta asua täällä lopunikäänsä, jos töitä riittää.

Vaasa.

[Lyyra]

Hassuinta on se, että yleensä kotoisinolemiskysymykseen vastataan aina se paikka, mistä alunperin on kotoisin, eikä sitä paikkaa missä nyt asuu. Vaikka olisi asunut kymmenen vuotta jossakin muualla kuin alkuperäisessä paikassa, aina ollaan kotoisin sieltä alkuparäisestä paikasta.

Tottispottis. Mutta kysyinkin nimenomaan, että missä asustat, enkä mistä olet kotoisin
Aloitin koko ketjun itsas ihan vaan miittejä ajatellen

[lumikukka]

Laitoin pallukan Etelä-Suomeen.

Olen kotoisin Päijät-Hämeestä, Lahen naapurikylästä. 20-vuotiaana muutin opintojen perässä Porvooseen ja sillä tiellä olen edelleen. Olen asunut Porvoossa kohta 5 vuotta, mutta en edelleenkään osaa mieltää itseäni porvoolaiseksi. Ei mun pitänyt edes jäädä tänne, vaan aikomuksena oli hankkia työharjoittelupaikka Lahesta eli muuttaa opintojen loppuvaiheessa takaisin kotikonnuille. Kävi kuitenkin vanhanaikaisesti, eli tapasin nykyisen avokkini ja tännehän sitten jäin. Edelleen veri vetäisi kotihuudeille, mutta saa ny nähä.

[MrsBond]

No olen koko ikäni asunut Länsi-Suomessa. Ensin asuin vanhempien luona 20 vuotta maalla,
Luvialla, Porista noin parikymmentä kilsaa etelään. 2004 muutin omaan kämppään ihan Porin ydinkeskustaan.

Pidän luonnosta ja maastosta eniten, mutta opiskelun kannalta tämä on nyt paras paikka tällä hetkellä.

Länsi-Suomen lapsi aina ollut.

[Dnd]

No, voi vidu. Nyt on yks länsisuomi liikaa, kun luulin portaalin etusivulla uudeksi kyselyksi ja vastasin lukematta ensin ketjua.

[Jorssi]

No, voi vidu. Nyt on yks länsisuomi liikaa, kun luulin portaalin etusivulla uudeksi kyselyksi ja vastasin lukematta ensin ketjua.

Ei ole. Jos olit jo äänestänyt Länsi-Suomea aiemmin, ei tapahtunut mitään. Uudestaan voi äänestää, mutta silloin se uusi ääni korvaa vanhan.

[seiklus]

itse asun eri paikassa, kuin olen kirjoilla ja postiosoitteenikin on toisessa osoitteessa, kuin missa olen kirjoilla tai asun.

[friikkis]

Länsi-Suomeen pistin pallon. Tursun seudulla olen asunut aina, ja tulen luultavasti jatkossakin asumaan. Ei ole mikään kiire täältä pois.

[tahris]

Oulun lääniin osui pallukkani. Olen kuitenkin syntynyt Etelä-Savossa ja asunut siellä ensimmäiset viisi vuottani.
Mie- ja sie-kieli jäi kuitenkin pois, kun muutettiin perheen voimalla Pohjois-Pohjanmaalle isän ja äidin kotiseudulle.
Työn mukana muutin Ylä-Savoon, jossa vierähti jokin vuosi, sieltä sitten suunnistin työn perässä Ouluun, jossa olen sen jälkeen viihtynyt.
En usko, että muutan täältä pois, koskaan, ikinä. Tai ainakaan ehkä en, ehkä muutan, riippuu niin tulevaisuuden tapahtumista.