Seitsemän kuolemansyntiä.

[Zeitgeist]

Greed: Medium
Gluttony: Medium
Wrath: Medium
Sloth: High
Envy: Medium
Lust: Medium
Pride: Medium

Eli laiskuushan se ykkössynti on, kuten Facebookin vastaava testikin osasi kertoa. Ja johan sen näkee Forde-kirjoitteluni aktiivisuudestakin.

[lightlykilled]

En kyllä tajua miksi kuolemansyntejä pittäis päivittää. Nuo vanhat on aika selvät ja toimii kyllä nykypäivänä.
Mutta joo, testistä tuli tämmöstä:

Greed: Medium
Gluttony: Medium
Wrath: Very Low
Sloth: Medium
Envy: Very Low
Lust: Medium
Pride: High

Juu tunnistan itteni ja tunnustan sen reilusti. Arvelinki että ylpeys (tai laiskuus) ois mun ykkössynti.

Mutta hei kaikki laiskiaiset elekää huoliko!

[shaana]

Mä pohdin tota mun ylpeys-juttua ja se tuntuu käyvän käsi kädessä muunkin mun persoonallisuuden kanssa.
Oon aika impulsiivinen ja emotionaalinen - tohon lisättynä se ylpeys niin en mä yhtään ihmettele enää niitä ns. ongelmia, joihin olen joskus elämässäni joutunut. Muistan keposesti parikin kertaa, jolloin mun ylpeyttä on loukattu -> koen sen erittäin suurella tunteella -> teen jotain äkkinäistä ja typerää. Rationaalinen ajattelu (se vähäinenkin) katoaa pieruna Saharaan kun ylpeyttä joku napauttaa.

[LazyBastard]

Tuo oli kyllä hyvin ameriikkalainen tuo testi. Esimerkiksi kateudesta sain tulokseksi "very low", ja kaikista muistakin suurintaan vain "medium". Kyllä mää mielestäni olen suhteellisen kateellinen, mutta en esimerkiksi siitä, jos toisella on parempi auto tai siitä, jos työkaveri saa parempaa palkkaa. Laiskakin olen, vaikka muut mulle välillä muuta väittävät.

Kateus on kyllä ihan turhaa, mutta minkäs sitä ittelleen voi.

[Migreeni]

Greed: High
Gluttony: High
Wrath: Very High
Sloth: Low
Envy: Medium
Lust: Medium
Pride: Very High

Nyt hävettää... Olen ilmeisesti hyvin syntinen, kun peräti kaksi syntiä ovat very high
Ylpeys on kuulemma se, joka koituu kohtalokseni. Ostan tämän kyllä. Olen melko ylpeä ja kaiken kukkuraksi vielä ylpeä siitäkin...

[shaana]

Lueskelen vanhoja ketjuja ja tämmönenkin oli. Halusin Päivittää ajatuksiani, tuosta edellisestäkin on jo tovi

Luulen, että näistä perinteisistä synneistä mua hallitsee edelleen ylpeys. Se, miten se näkyy mun elämässä, ei ole ehkä sitä, että leveilen tarkoituksenomaisesti jollain, mitä mulla on, vaan kaipaan ja haluan kiitosta ja tunnustusta hyvin tekemistäni asioista. Ei ihmisen minusta tarvitse häpeillä saavutuksiaan, niitä ehkä koko maailmanmenossa vähäpätöisiä juttuja, jotka ihmiselle itselleen ovat isoja ja tärkeitä juttuja. Useimmiten pidän ylpeyden itsestäni ihan omana tietonani, koska useinkaan ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, etten halua rehvastella, vaan kertoa jostakin onnistumisestani, joka teki minut iloisesksi tai onnelliseksi.