Mitä harrastat?

[Fantsu]

Jos olis aikaa, harrastukset olisvat nämät
- ompelutyöt, neulominen (keskeneräisiä töitä ja korjattavia vaatteita)
- sienestys (uusi juttu, mutta harmittaa etten ehdi mettään)
- akvarelli- ja öljyvärimaalaus (värit ja värkit on, mutta aikaa ei)
- lukeminen (lukemattomia kirjoja pino)
- elokuvissa käynti ja dvd:t (paljon uutta näkemättä)

Vapaa-aikana olen yleensä niin sippi, että katson vain töllöä ja surffaan. Jee.

[kmaria]

Mulle tulee usein syksyisin hinku alkaa harrastaa jotain uutta, mutta innostus ei yleensä riitä oikeasti aloittamaan jotain. Tänä syksynä olen kuitenkin aloittanut/aloittamassa kaksi uutta harrastusta, baletin ja viittomakielen opiskelun. Viittomakielen tunnit tosin alkavat vasta tänään, joten ihan lopullisesti en tiedä, miten sen kanssa käy. Niin ja ilmoittauduin myös avoimeen yliopistoon, vaikka kesällä ajattelin, etten opiskele vähään aikaan mitään, kun sain vihdoin molemmat tutkintoni valmiiksi. Mutta toisin kävi. Veikkaan, että jossain vaiheessa ketuttaa, kun pitää lukea tenttiin ja vielä maksan siitä ilosta.

Lisäksi tanssin jazzia, käyn satunnaisesti salilla/jumpassa/lenkillä, luen aika paljon ja teen käsitöitä. Viime aikoina olen lähinnä virkannut, mutta myös neulomista on tullut tehtyä. Käsityöharrastuksen voi kätevästi yhdistää toiseen mieluisaan ajanvietteeseen eli tv:n katseluun, jota tallentavan digiboksin tulo talouteen on lisännyt vähän liikaakin. Seuraan etenkin kaikenlaisia tosi-tv-sarjoja.

[damn]

biljardi.

Ai niin biljardi! Sitä tulee pelattua ainakin muutaman kerran kuussa, yhteen aikaan oli tapana pelata monta kertaa viikossa. Nyt on kiireen takia tullut pelattua vähemmän, mutta kunhan tämä elämä taas vähän tästä rauhoittuu niin voisi taas useammin käydä .

[sybe]

Harrastan aktiivista muotoa penkkiurheilusta.Kimin SPA kisaan reagoin voimakkaasti, loput voitte lukea Formula ketjusta.Suomen jalkapallon peluuta kannustin voimakkaasti,varsinki 3-2 tilanteessa suunnitelmani olivat suuria,työyhteisööni kuuluu saksalaisia. Nyt harrastan vitutusta.Huomenna helpottaa. 3-3 kirkastuu huomenna,nyt tuntuu pikkasen pahalta.Pahaa oloa aiheuttaa myös kirjoitteluni chattiin, hävettääkin hieman että piti sillain etukäteen ilakoida.
Emmä sille silti mitään voi,kuuluu harrastukseeni nuolaista etukäteen.
"..kai ne nyt perkele on ammattimiehii" -Pasi Rautiainen

[Emilia]

"..kai ne nyt perkele on ammattimiehii" -Pasi Rautiainen

Tää menee kyl ihan liikaa ot:n puolelle, mutta Pasi Rautiainen on yks hemmetin hobitti. Ei kai sitä kukaan ota tosissaan, eihän?

Kai mä voin sitten lisätä vielä, että itsekin tykkään penkkiurheilla kaiken sen tanssin ja miekkailun ohessa. Lähinnä isommat kisat/ turnaukset saa innostumaan. Melkeinpä ihan sama, mikä laji, kun on esim. olympialaiset meneillään. Erilaisista sarjoista katon melkeinpä pelkästään vompuloita ja satunnaisesti Mestarien liigaa.

[shaana]

Voi kuinka suuri osa harrastuksistani onkaan kuihtunut elämästäni pois. Olen aikanani harrastanut (kivoimpia mainitakseni) koripalloa, teline- ja välinevoimistelua, partiota, ratsastusta, dogsitteröintiä ja vaikka mitä. Eniten harmittaa koripallon ja ratsastuksen hiipuminen, kyseisissä lajeissa kun oli havaittavissa jonkinlaista lahjakkuuttakin. Ratsastusta olen päättänyt elvyttää, mutten ole siinä vielä onnistunut. Kivan hepan kun löytäisi vuokrattavaksi jostain sopivan matkan päästä niin i'm so there, en halua heittää hukkaan reilun kymmenen vuoden aikana hankittua osaamista kokonaan kaivoon.

Nykyisin harrastan satunnaisesti sitä sun tätä, mitään aikataulutettuja harrasteita ei tällä hetkellä ole. Liikunnalliselta puolelta käyn lenkillä juosten ja sauvakävellen, yritän käydä uimassa ja pelailemassa sulkapalloa. Polkupyörälläkin liikun mahdollisuuksien mukaan joka paikkaan, oli kyseessä viiden taikka viidentoista kilometrin matka. Haluaisin monipuolistaa liikuntaharrastuksia entuudestaan, kunto- tai potkunyrkkeily on jo kauan kiinnostanut, mutta haluan ensin nostaa peruskunnon sille tasolle, ettei moisen jälkeen noutaja korjaisi minua satoonsa.

Muihin harrastuksiini lukisin ainakin Forden. Kausiluontoisesti luen, ja silloin kuin näin käy, luen yleensä enemmän. Oikeastaan kirjallisuuden "genrellä" ei ole suurta väliä. Elokuvia katselen jonkin verran, niitäkin oikeastaan kausittain, mieluusti draamaa, trillereitä tai animaatioita/piirretyjä, ei niin mielellään kauhua tai ufojuttuja - Jep, pelkään E.T:tä edelleen kuollakseni. Töllöstä seuraan muutamia sarjoja satunnaisen säännöllisesti. Paarissa notkuminen käynee myös harrastuksesta, ei aina tarvitse mitään lärvejä vetää, voi rupatella ja pelailla photoplaytä ja bilistä tai muuten vaan häröillä.

[skray]

Mulla ei ole enää mitään säännöllistä harrastusta.
Ennen vanhaan ratsastin ja hoidin hevosia montakin kertaa viikossa ja luin ihan hirveästi.

Nyt en enää ratsasta, vaikka haluaisinkin. Ratsastusseuran jäsen olen kuitenkin vieläkin joka vuosi, uskottelen sillä itselleni, että en ole lopettanut ratsastusta, vaan kyse on siitä, että en ole vielä ehtinyt ilmottautua tunneille tms.
Lukeminen on jäänyt, koska aikaa ei ole ja illalla nukkumaan mennessä ei silmät pysy auki, jotta voisi lukea.
Harmittaa sekin, koska tiedän, että mulla on vielä satoja miljoonia hyviä kirjoja lukematta.
(Onneksi sentään opintoihin kuuluu yksi kirjallisuuskurssi ja nyt just alotin sen suorittamisen. Saa edes lukea 7 kirjaa.)

Ollaan tässä kaverin kanssa yritetty alottaa säännöllistä lenkkeilyä. Yksin ei huvita kävellä tuolla ulkona, mutta kaverin kanssa on kivaa. Nyt on ongelma vaan se, että opiskelut alkoi kummallakin ja työpaikkakin on sama. Kummankin koulujutut menee aina ristiin ja töissäkin ollaan tietty eri aikoihin, joten ajan sovittaminen on vaikeeta. Nyt vaan pitäis ottaa itseä niskasta kiinni ja mennä yksin lenkille. Aion pitää kiinni lenkkeilystä nyt ihan tosissani. Jotakin pientä on tehtävä persukunnon nostamiseksi ja mikään rehkiminen ei huvita. Kävelyllä käyminen on kivaa muutaman kerran viikossa.

[Plei]

Jotakin pientä on tehtävä persukunnon nostamiseksi

Hei, voit käyttää tsemppiapuna Urheilevat fordelaiset -ketjua! Se on tuntunut auttavan monia lähtemään liikkeelle.

[Vanilla]

Tästä taitaa tulla varsinainen epäonnistumisten ja saamattomuuden kuvaus. Musta vähän tuntuu, että mulla on aina ollut vähän liian kovat odotukset itseäni kohtaan. Kaiken olen lopettanut, kun olen huomannut, etten olekaan niin erikoisen hyvä missään.

Mullakin on ollut vaikka minkälaisia kivoja harrastuksia, ja harmittaa, kun kaikki on jäänyt. Pienenä soitin pianoa ja lauloin kuorossa. Meillä ei kotona ollut pianoa, sähköurut kylläkin, mutta kyllästyin harjoittelemaan niillä. Kuorolaulua harrastin vielä ylästeella, mutta sitten hoksasin, etten taidakaan olla kaksinen laulaja. Halusin aina myöskin harrastaa balettia, mutta ainoan kokemukseni siitä sain kuusivuotiaana, kun äiti vei mut satubalettiin. Minä pikkuvanhana olisin halunnut klassista balettia enkä mitään kuperkeikkoja ja lorujen lausuntaa. En tainnut käydä balettitunneilla kovin kauaa.

Hevosharrastuksen lopetin siinä vaiheessa, kun lukioon alkoi mennä liikaa aikaa. Ennen ratsastin ja hoidin sekä ratsuja että ravihevosia. Osittain lopettaminen johtui kyllä siitäkin, että koin aina olevani huonompi kuin muut Tai ehkä lähinnä epävarmempi. En oikein uskaltanut ainakaan vielä silloin toimia kovin omatoimisesti hevosten kanssa, kun tuntui, että saatan tehdä jotain väärin. En tiedä, olisinko vielä samanlainen. Välillä iskee ihan hurja ikävä ratsastamaan tai edes harjailemaan jotain kivaa hevosta. Ratsastustunnit kuitenkin maksavat ihan liikaa, enkä oikeastaan edes haluaisi varsinaisille tunneille, kun en ole sellaisilla oikein koskaan käynytkään. Vuokra- tai hoitohevoseen en oikein uskaltaisi sitoutua.

Nooh, sittenhän mä harrastin koiranikin kanssa tokoa ja agilityä. Niistäkin kumpikin harrastus jäi lukioaikana. PIkkuhaukku ei vaan koskaan oppinut tykkäämään muista (etenkään isommista) koirista, vaikka miten yritin sitä sosiaalistaa. Ainainen rähinä hävetti. Kaikkien muiden koirat leikkivät sulassa sovussa, ja samaan aikaan mun Josefiine tärisi aitauksen nurkassa, kun ei mahtunut livahtamaan aidan alta karkuunkaan. Etenkin agilitystä kyllä kieltämättä nautittiin sekä minä että koira, mutta lopulta sekin jäi. Sitä paitsi en jaksanut aina olla kaiken maailman talkoissa mukana - pienessä harrastajaporukassa edellytettiin mulle aivan liikaa sitoutumista. Piti ehtiä opiskellakin, nimittäin.

Koiran kanssa lenkkeilystä tykkään edelleen, ja oli aivan parasta, kun Josefiine oli meillä täällä suuressa kaupungissa kesälomalla. Uskon silti, että sen on parempi asua isäni ja äitini luona omakotitalossa, jossa se on aina ollut. Siellä se joutuu olemaan vähemmän yksinkin. Voisihan sitä lenkkeillä ilman koiraakin, mutta en ole niin aikaansaavaa sorttia, että onnistuisin siinä. Vaikka kuinka hartaasti päätän alkaa käydä lenkkeillä, keksin aina tekosyitä olla käymättä.

Mää en tajua, mihin vapaa-aikani menee. Kun sitä nyt kuitenkin on. Käytän ajanpuutetta tekosyynä siihen, etten ehdi esimerkiksi lukea kaunokirjallisuutta. Kuitenkin ehdin lukea Kalevan, ilmaisjakelulehdet, koulujuttuja, Fordea ja kaikenlaisia blogeja. En osaa ajatella niitä oikein harrastuksiksikaan, mutta kai ne oikeastaan ovat. Poden jatkuvasti huonoa omatuntoa siitä, etten osaa tehdä mitään kehittävämpää. Sitä paitsi pidän näitä nykyisiä ajanviettotapojani vähän sellaisina "teen nyt näitä, kun ei ole aikaa tai voimavaroja tehdä mitään järkevämpää" -tekemisinä. Plääh.

Taidan olla aika tylsä ja elämätön ihminen. Mä kai jotenkin olen aina asettanut opiskeluun käytetyn ajan arvoasteikossani korkeimmalle, ja harrastukset on jotain, mitä tehdään, jos aikaa jää... Voiko sanoa, että harrastan opiskelua?

[Shay]

Nykyään tuntuu, ettei ole hirviästi aikaa ratsastaa. Määkin silloin nuorempana olin partiossa,
4H-kerhossa ja muutamassa eri jumpassa sen lisäksi hevostelin ja luin ahkerasti sekä tein
käsitöitäkin ja piirtelin ja kirjoittelin novelleja ja romaaninalkuja.

Nykyään harrastuksiin kuuluu lähinnä liikunta, joka sekin on lähinnä työtä leipätyön ja koulun
lisäksi, sillä hampaat irvessä tapahtuva persukunnon ( ) nostatus on täälläkin meneillään.
Voimaa, kestävyyttä ja nopeutta pitäisi saada tähän pieneen, pehmeään kroppaan lisää.

Lukemiselle ei tunnu löytyvän aikaa, sillä olen yhtä kirjaa lukenut taas pari kuukautta, kun ei
muka löydy edes kymmentä minuuttia päivässä lukemiseen... (Kun pitää fordeilla ja hillua muutenkin
tietokoneella.) Eniten harmittaa kuitenkin kirjoittelun vähentyminen. Kun ei ole aikaa olla masentunut
ja riutua tunteiden eri kirjoissa (kuten koulussa oli) ei tule kirjoitettua edes ajatusvirtaa paperinpalasille
tai tunteenpurkauksia päiväkirjaan.

Vapaa-aikaa olisi ihan kiva, jos olisi, niin kerkiäisi ehkä enemmän harrastaakin...

[Elisenda]

Mä oon aina ajatellut itseäni vähän harrastavana ihmisenä, mutta nyt kun näitä aloin tähän miettimään, niin onhan noita.

Päällimmäinen harrastus on ratsastus, käyn kaksi-kolme kertaa viikossa ratsastamassa yhtä mukavaa hevosta. Kävisin useamminkin, mutta se on sitten taas pois muista jutuista. Hevosten kanssa touhuamisessa on parasta se vuorovaikutus, suoritus ei ole kiinni vaan susta, vaan myös siitä hepasta ja siitä yhteistyöstä. Lisäksi pidän siitä, että ratsastus tyhjnetää pään, työjuttuja ei paljon tule tunnin aikana ajateltua kun pitää keskittyä täysillä siihen ratsastamiseen. Sen lisäks käyn jumpassa pari kertaa viikossa, lähinnä bodypumpin kaltaisilla lihaskuntotunneilla tai keppijumpassa jumihartioiden poistamiseksi. Satunnaisesti käyn pyöräilemässä ja sauvakävelemässä. Yksilölajit sopii mulle, teininä pelasin jalkapalloa enkä ikinä ollut kotonani joukkueessa.Tietysti lenkki- tai jumppakaveri pakottais ehkä liikkumaan niinäkin päivinä kun ei ehkä itse tuu lähdettyä, mutta oon aika hyvin saanut lähdettyä yksinkin.

Harrastan myös opiskelua, teen oppisopimuksella ihan ammatillista perustutkintoa, johon en kyllä ole kauheasti halunnut/jaksanut panostaa, teen vaan vähimmän pakollisen. Muut asiat on vaan niin paljon kivempia. Kuitenkin olen jo valinnut seuraavan tutkinnon jota alan opiskella, kunhan tämän tutkinnon saan valmiiksi ensi jouluna...

Toiseksi pääharrastuksekseni lasken käsityöt, nää ajaa ohi usein kotitöistäkin... Neulon ja ompelen, vähän innostuksen mukaan vaihdellen. Tällä hetkellä on taas kummassakin "lajissa" kesken useita töitä ja inspiraatiolistalla oottaa sata uutta työtä. Innostun uusista jutuista nopeesti ja sitten ne monesti jää keskenkin... Lisäksi hamstraan lankaa, kankaita ja muita harrastusvälineitä, perheen muiden jäsenten iloksi...

Sitten toki luen, kuuntelen musiiikkia, käyn keikoilla jne, mutta näitä en laske oikeestaan harrastamiseksi, vaan ajanvietteeksi.

[Nugat]

Kaikenlaista on tullut harrastettua ja on jokseenkin hämmästynyt olo kuinka paljon on kaikkea tullut kokeiltua, mutta mikään harrastus ei ole tähän päivään säilynyt. Paitsi ehkä lukeminen, mutta sitä en harrastukseksi osaa laskea.

7 vuotiaana halusin pelata futista ja niin kävin jopa 2 kertaa tunneilla. Into lopahti siihen, kun emme oikeastaan ikinä pelanneet kunnolla kuin tunnin pari viimeistä minuuttia. Sen sijaan juostiin kenttää ympyrää ja syöteltiin palloa ja kuntoiltiin. Ja mulla pikkukakaralla ois intoa riittäny siihen pelaamiseen, mutta kunnon kohotusta en kertakaikkiaan ymmärtänyt. Pelaamisenhan kuuluisi olla kivaa!

Pianoa soitin vuoden, kunnes opettaja muutti pois eikä ollut ilmoittanut siitä minulle eikä muillekkaan. Terveisin oppilas tyhjän asunnon ovella. Siihen se sitten jäi, kunnes muutama vuosi sitten ostin itselleni pianon ja rupesin opettamaan itse itseäni. Nuottien luku on hidasta, mutta kyllä minä niistä selvää saan pentele vie. Ah mikä tunne se on kun kovalla vaivalla on saanut päähän jäämään jonkun vaikean kappaleen ja sitten se menee vain. Olen kyllä tyytymätön itseeni, sillä voisin olla äääälyttömän paljon parempi, jos pianokoulua olisi jatkunut edes muutaman vuoden enemmän.

Muutamana kesänä tämän jälkeen pelasin ahkerasti pesäpalloa. Tunsin olevani siinä jopa hyvä. Palloon osuin lähes aina ja voimaa oli sen verran että pitkälle lensi! Tämä oli koulussakin ainoa laji, jossa minut valittiin joukkueeseen ensimmäisenä eikä viimeisenä... En nyt sitten muista mihin harrastus päättyi. Luultavasti kylän kentällä ei enää pesiskoulua järjestetty. Nykyään palloon osuminen taitaa olla ihan tuurista kiinni. Olisi kyllä kiva joskus kokeilla, että onko selkärankaan jäänyt mitään muistiin.

Ala-asteen viimeisillä luokilla aloitin sählyn. Siitäkin pidin kauheasti ja tunsin oleva suht hyvä maalivahdissa. Harrastus jäi kun kaverit ja saman ikäiset lopettivat ja huomasin olevani yksin ylä-asteelaisten kanssa. Eihän tämmöinen pikkunatiainen pärjännyt ja rupesi jo pelottamaan. Sen verran rajua peli rupesi olemaan.
Koripalloakin tuli pelattua sen muutaman tunnin, mutta lopetin samasta syystä kuin futiksen.

Ratsastuksen aloitin ylä-asteella ja laji on edelleen sydäntä lähellä, vaikken sitä harrastakkaan. Kolme vuotta tuli talleilla käytyä, kunnes lensin maastossa hevosen selästä ja häntäluu irtisanoi sopimuksen. Väkisin kävin tapahtuman jälkeen muutamalla tunnilla, mutta oli pakko totea ettei siitä enää mitään tule. Parantumiseen meni muutama vuosi ja nykyäänkin huonot tuolit saavat luun oireilemaan. Vuosi sitten kävin muutaman kuukauden taas tunneilla, josko ratsastusta pystyisi jo ihan kunnon harrastuksen itselleen tekemään. Mutta en tiedä. Se vaatisi niin paljon aikaa. Ja mulle ei riitä se, että käyn kerran viikossa tunneilla, kun kaipaisin enemmän sellaisia taitoja joita hevosen hoitamisessa tarvittaisiin. Tallilla missä kolme vuotta olin, ei hevosiin käytännössä saanut koskea kuin että hyppäsi selkään ja tuli alas ja luovutti hevosen äkkiä hoitajalleen ennenkuin hoitaja ottaa herneen nenään. (Asia mitä inhoan talleissa; keskenkasvuiset heppatytöt. Sietämättömiä nirppanokkia.) Eli yritä siinä sitten niin. Joskus kun pääsi itse hoitamaan uljasta ratsuaan, tuli hoitaja häätämään pois eikä ottanut minkäänlaista apua vastaan. Ja tosiaan kun vain kerran viikossa tunneille kerkiää ei kehittyminen pääse oikein valloillensa. Vuokrahepasta olen haaveillut, mutta mitä minä sellaisella, kun en kuitenkaan osa sitä hoitaa ja edelleen olen erittäin arka hevosten hoidossa, johtuen hyökkäävistä hoitajista, kun pelkään tekeväni jotain väärin. Ja kuitenkin tiedän, että varmana osaisin jos saisin aikaa ja rauhassa tehdä. Joskus kun löytäisi sellaisen tallin missä saisi kädestä pitäen opetusta ja missä voisi hankkia lisää varmuutta, niin en pidä ollenkaan mahdottomana harrastuksen jatkamista.

Koirien kanssa on koirakoulussa tullut käytyä ja säätämässä perustottelevaisuuden kuntoon. Koirakouluissa on vain se vika, että tunnit järjestettiin vain kerran viikossa. Noh. Se meinasi sitten sitä että kun tunnille mentiin koirat ovat olleet aina niin innoissaan muista koirista ja vieraasta paikasta ettei yhteyttä saanut eikä mistään tullut mitään. Tunnin lopussa tilanne oli jo rauhoittunut ja rupesi jo sujumaan, mutta kuten sanoin tunti päättyi jo. Viikon päästä koirat olivat jo unohtaneet edellisen kerran ja kaikki alkoi alusta. Eli jos aina useimmin olis päässyt käymään, niin siitäkin olisi voinut harrastusta kehittää. Nyt tuntuu että yritän vain selittää itselleni, että miksi en sitten voinut useimmin käydä. Ehkä sen olisi saanut järjestettyä, että olis mennyt vain vaikkapa koirapuistoihin tai jotain ja näin yrittänyt opettaa kaikenlaista.
Kotioloissa sitten on paljon tullut koirien kanssa touhuttua. Nytkin pari päivää sitten "rakensin" koirille agiliyradan ämpäreistä ja auraustikuista. Kovasti näytti niillä hauskaa olevan, mutta kun vauhtiin päästiin niin eikös toisella koiralla alkanut juoksu ja nyt ovat molemmat sekaisin. Rata saa nyt odottaa muutaman viikon.
Toisen koiran kanssa kävin myös näyttelyissä ja pentuna se pärjäsikin hyvin. Aikuisten sarjassa ei sitten palkintoja herunutkaan, oli tyttö jäänyt sen verran pentumaiseksi. Mutta se onkin mielestäni ihana asia, että se on sellaiseksi jäänyt. Hauvva.

4H-kerhossa kävin ala-asteella muutaman kerran, mutta totesin sen olevan typerää. Langanpätkistä solmittiin ystävänauhoja ja ehkä leivottiin pullaa ja sen sellaista ja pidin sitä lapsellisena. Itse sentään olin jo kutonnut monet villasukat ja lapaset ja leipoa osasin ihan itse. Kirjojakin osasin jo omatoimisesti itselleni hakea. Ei siihen mitään kerhoa tarvinnut.

Nykyään tulee käytyä muutaman kerran viikossa hikijumpassa. Lisäksi tulee kudottua ja leivottua kaikenlaista. Ennen piirsin paljon, mutta sitäkään en enää osaa. Tai en osaa aloittaa. Olen kadottanut mielikuvituksen. Haaveena olisi joskus kokeilla klarinetin ja sellon soittamista. Olisi mukavaa osata ihan askarrellakkin. Maton kutominen olisi myös kivaa. Kunnolla uimaan oppiminenkin olisi nautinto. Ja retkiluistelu se vaista olisi kivaa!

[Kibaya]

Mä olen parin vuoden ajan ollut täysin harrastamaton. Hinku on ollut kova ja kaikkea vaihtoehtoa olen kokeillut miettiä, mutta aina ne on kaatuneet omaan mahdottomuuteensa.

Tämän vuoden aikana olen aloittanut kaksi selkeää harrastusta. Ensimmäinen on teatteri. Toiset erittelisi sen näyttelemiseksi, muttakun ei se ole pelkkää sitä - ainakaan meillä. Tänä vuonna olin mukana ja harjoituksissa olin kuiskaajana ja esityksissä äänentoiston vastaava ( oikee titteli). Ensi vuonna pitäisi olla mukana teatteriyhdistyksen hallituksessa, mikä kiinnostaa minua todella paljon.
Toisen harrastuksen aloitin pari viikkoa sitten; Chi Kung. Liikunta ei kaikenkaikkiaan ole mun juttu, mutta tuo sopii minulle. Joku pelkkä hyppiminen ja pomppiminen ei sovi mun makuun, joten tuollainen kokonaisuus-juttu on mun mielelle parempi. Koululiikunta sai aikoinaan aikaan huolelliset traumat kaikkea juoksemista, hyppäämistä, kyykkäämistä ja huitomista kohtaan. Sulkapalloa mä joskus mietin, mutta sitä varten pitäisi lähteä ihan hevon kuuseen asti.

Kielet kiinnostaisi mua kovasti. Englannin ylläpito ja saksan takaisin hankkiminen käy aina hetkittäin mielessä, mutta englannin hallintaan riittää se, että lukee pari kirjaa tai katsoo elokuvia ilman tekstejä. Myös Espanjaa olen harkinnut lukevani.

[Shay]

Toisen harrastuksen aloitin pari viikkoa sitten; Chi Kung. Liikunta ei kaikenkaikkiaan ole mun juttu, mutta tuo sopii minulle. Joku pelkkä hyppiminen ja pomppiminen ei sovi mun makuun, joten tuollainen kokonaisuus-juttu on mun mielelle parempi.

Mitä toi on? Ja ei en edelleenkään osaa kuuklettaa.

[Kibaya]

Toisen harrastuksen aloitin pari viikkoa sitten; Chi Kung. Liikunta ei kaikenkaikkiaan ole mun juttu, mutta tuo sopii minulle. Joku pelkkä hyppiminen ja pomppiminen ei sovi mun makuun, joten tuollainen kokonaisuus-juttu on mun mielelle parempi.

Mitä toi on? Ja ei en edelleenkään osaa kuuklettaa.

Vähän niinkuin Taiji mutta mun mielestä Chi Kung ei ole niin "pikkutarkkaa". Taijissa on se, että tiettyyn aikaan oikea käsi ja oikea jalka, kun Chi Kungissa ei ole väliä kumpi tulee ensin, energia ja sen virtaaminen on tärkeämpää. Näin minä niiden eron olen käsittänyt.
Rentoa mutta kuitenkin ihan tehokasta liikuntaa. Ainakin meillä on siskon kanssa joka kerta ollut hiki päässä ja kyllä sen on seuraavana päivänä tiennyt tehneensä jotain. Ja minä tykkään siitä keskittymisestä ja tunnelmasta mikä niillä tunneilla on. Kaiken kiireen keskellä on rauha.

[pampula]

Mie en tiiä. Mikä lasketaan harrastukseksi?

Suurin osa ajasta menee kaikenlaiseen kotipuuhailuun. Eli kai voisi sanoa, että harrastan taloustöitä Siihen sisältyy siis pientä remppahommaa, siivousta, paikkojen järjestelyä, ideointia, ruohonleikkuuta, puutarhanhoitoa, sisustussuunnitelmien tekoa...Niin, suutarin lapsella ei jälleen kerran ole kenkiä ja meidän talo on aika retuperällä sisustamisen suhteen.

Muutenkin harrastukset ja opinnot ja työ kulkevat aika käsikädessä. Aika paljon kaikkea visuaalista - piirtelen, maalaan, ompelen, virkata räpellän joskus. Askartelen kavereille synttärikortteja.

Paljon tulee vietettyä aikaa myös netissä. Nykyään suuri osa nettiajasta menee tuolla livejournalin puolella, missä pidän jonkunlaista päiväkirjaa, suurimmaksi osaksi friends onlynä, ja seuraan lj-kavereiden päiviksiä. Uusia kavereitakin olen sitä kautta saanut.

Nykyään harrastan suuressa määrin myös koiran kinuamista avokilta