Murteista

[Pascal Lemoix]

Onhan se lehti nyt Hesari! Aina ollut. Ikinä miksikään muuksi kuullut sanottavankaan.

Tämän lisäksi Hesari on Helsinginkatu ja Helsinki Club, joka ei kuitenkaan ole Hesarilla, vaan Yliopistonkadulla.

Moni muu paikkahan suorastaan käy Helsinki-vihalla, mutta ei se ole meidän syy.

Itse, mitä olen telkkarista ( ) joitakin muita murteita ja asenteita kuullut, niin "luulot pois" -henki niistä välittyy. Ainakin Lapin olen aina tuntenut, että sinne minulla ei olisi koskaan mitään asiaa. Tuskin paljon Pohjanmaallekaan. Tai Kouvolaan, jossa varmaan tapettaisiin heti.

[Kati]

Onhan se lehti nyt Hesari! Aina ollut. Ikinä miksikään muuksi kuullut sanottavankaan.

No oisko se sinunkin sitten aika oppia se Erkon läpyskä?

..."luulot pois" -henki niistä välittyy. Ainakin Lapin olen aina tuntenut, että sinne minulla ei olisi koskaan mitään asiaa. Tuskin paljon Pohjanmaallekaan. Tai Kouvolaan, jossa varmaan tapettaisiin heti.

Minä kyllä enemmän luulen, että kyse on siitä asenteesta millä jonnekin menee, eikä siitä että menee. Kun sinne Lappiin voi mennä katsomaan miten juntit elää tai sinne voi mennä käymään ihan terveelläkin asenteella.

Siellä toisella foorumilla tästä oli vähän vääntöäkin, mutta kyllä vastaanotto varmasti muuttuu - ja saakin muuttua - astetta hyytävämmäksi kun etelän hetelmät saapuu möllistelemään, että miten täällä susirajalla voi mitenkään elää ja onko teillä sähkötkin. Sellaisiinkin törmää.
Meille Kainuuseen sähköt tuli jo 80-luvun lopussa, joten meille ei tarvitse enää siitä kuittailla.

[theia]

Tämän lisäksi Hesari on Helsinginkatu ja Helsinki Club, joka ei kuitenkaan ole Hesarilla, vaan Yliopistonkadulla.

Paitsi Helsinki Clubia ei enää ole. Ovet on vielä, ja aukioloajat, mutta Clubi suljettiin tammikuussa. Mutta Hesarihan se. En oo kyllä ikinä kuullut helsinkiläisestä käytettävän termiä hesari.

Itse tosin nykyään välttelen sanaa Hesa Kyllä jos oon reissussa, ja kysytään mistä oon, vastaus on - ihmisestä ja tilanteesta riippuen - Helsinki, Stadi tai Tsadi.

Mutta kyllä tuolla maalla on ihan järjetön Helsinki-viha, koska kaikki täällä on niin nirppanokkia ja vihaa landelaisia (vai pöndeläisiä, vai maalaisia) ja on niin paljon parempaa väkeä. Joskus - ihan vaan kerran, oikeasti - ihan kettuillakseni otin kunnon asenteen, kun tyttöset heitti vähän pahaa silmää. Jos musta oletetaan jotain noin väärin, en jaksa ees yrittää. Ei nekään yrittäneet. Lapsellista, tiedän, mutta oli se sillon niiiin hauskaa. Ja Katilta tosiaan tuli viesti tässä vastaamisen välissä, niin voin sanoa että ihan avoimin mielin sinne menin, enkä nenä pystyssä.

[kääpiö]

Mä olen savolainen. Ja tarkemmin vielä sisä-savolainen. Puheessa se kuuluu lähinnä enää nuottina ja yksittäisissä sanoissa. Myöt ja työt on jääny pois, mutta meijän ei. Älä on elä ja kehtaamisella tarkoitan viitsimistä. Ei se murre tietoisesti ole pois jäänyt, puhe on vaan muotoutunut tällaiseksi mitä se nyt on. Mikkelissä asuessa miä ja siä huvitti suuresti. Samoin heipan sijasta käytetty heikka.

Tässä kohta neljän Helsingissä asutun vuoden jälkeen puheeseen on tarttunut vain muutamia sanoja. Tai niin ainakin luulen. Kunhan ei suhuässä tartu niin kaikki on hyvin.

[Nugat]

Mie oon Itä-Uudenmaalta heij.
Meilläpäin (Porvoon seudulla) alkuperäiset asukkaat puhuvat miä-kieltä tai ruotsia, vaikka joidenkin mielestä se on varsin tavatonta ja kummallista. Siis se mie-kieli. Tästä asiasta saa aivan hirveänmoisen tappeluna aikaiseksi niiden kanssa, jotka ovat jostain muualta muuttaneita. Siis täähä on niinkö stadi senkin landepelle hei. Mutta totuus paljastuu ajan kanssa. Miä-kieltä voi kuunnella paikallisilla toreilla ja muualla paitsi ydinkaupungissa.

[Bunni]

Mää puhun pohojois-pohojammaata, mutta sen kirjottaminen on äärimmäisen vaikeeta, ei vaan pysty Se vaan tuntuu yhdeltä suurelta kirjotusvirheeltä

[LazyBastard]

Mää puhun pohojois-pohojammaata, mutta sen kirjottaminen on äärimmäisen vaikeeta, ei vaan pysty Se vaan tuntuu yhdeltä suurelta kirjotusvirheeltä

Joskin en ole mikään kovin perinteinen Pohojois-Pohojammaan puhuja, koska vanhemmat ovat muualta ja isovanhemmat (joilta sen kunnon murteen yleensä oppii) ovat jo aikaa kuolleet.

Puoliso on Etelä-Pohjanmaalta se myös kuuluu. Olen tässä oppinut paljon uusia sanontoja. Niinkuin vaikka tyynni. Jokainenhan tietä sanonnan kaikki tyynni, mutta nyt olen oppinut, että se tarkoittaa tarkkaa. Kun sanotaan tyynnemmästi, se tarkoittaa, jotta tarkemmin.

[Gaffa]

Minulla on vähän sellainen käsitys, että se on nimenomaan esim. vantaalaisille tärkeämpää sanoa Stadi kuin Hesa.
Tosin en hirveästi Hesassa(itse käytän tätä nimeä) asuvia tunne, mutta kuitenkin tällainen käsitys on että heille se ei edes ole niin tärkeää.
Voin toki olla väärässäkin?

[Aurora B.]

Tokihan kaikki ymmärsivät, ettei mulla ole muuten helsinkiläisiä tahi heidän slangiaan vastaan mitään, mutta se yksi sana saa aikaan reaktioita em. syystä. Em. syyn vanhemmat muuten on ainakin Laihialta kotoisin Ihme pönde tulee mulle aukomaan. Noh, ehkä siinä oli mukana myös sitä, että oltiin nuoria ja sen piti näyttää olevansa jotain. Se on vaan jäänyt sitten sen sanan inhoaminen päälle.

Tyhmin kuulemani pohjalainen sana on muuten ankkastukki Mä olin aluksi ihan 100 %:sen varma, että tuo kanssaeläjä vedättää mua, mutta kyllä se on ihan oikea sana. Tarkoittaa pullapitkoa

[Crux]

Minä oon Pohjois-Savosta ja ihan miltei siitä Pohjois-Karjalan rajan vierestä. Asuin kolme vuotta Lieksassa ja sieltä tarttui mukaan repullinen myös Pohjois-Karjalaisia sanontoja.

Nyt tässä kun on seurustellut Pohjois-Karjalaisen miehen kanssa joka puhuu vahvasti murteella niin on tullut itsekin väistämättä vahvennettua sitä omaa nuottiaan. Ihan vaan siksi, ettei "jäisi alakynteen". Sellaista outoa heimoveljeyttä tunnen Savolaisuuteen, vaikka sieltä rajamailta olen itsekin.

Sekoittelen reippaasti savolaisia ja karjalaisia murresanoja surutta. Kehtaaminen meilläkin tarkoittaa viitsimistä. "Jos sitte vuan kehtovvaa" meinaa, että jos sitten nyt vaan sattuu huvittamaan.

"Ka" etuliitettä käytän aika paljon puheessa. "Ka emminä tiiä". Metsä on "mehtä" ja veitsi on "veihti". "Anna tänne sitä veihtee/veehtee". Odota on "oota" tai "vuota". "No vuotahhan nytte!".

Kuuntelen korva tarkkana vanhojen ihmisten puhetta koska sieltähän se perinteinen murre yleensä tulee. Haluan säilyttää omani.

[cyan]

Mää olen kotosin Koillismaalta, tarkemmin Kuusamosta. Ja kuuluuhan se puhheessa ko siellä on 20 vuotta oltu, ja ohan tuo tarttunu kirjottamisseenki vaikka joskus se tuntuu vähän pölijältä. Ja joskus tullee semmonen olo, että jos joku sammaa murretta puhuva kuulis taikka näkis niin aattelisivat varmaan että mitä tuo sölökkää, ihan päin honkia mennee. No menkööt. Ylleensäkkään en oo tajunnu hävetä murrettani vaan mitä ouvommin on katottu niin sen levveemmin oon ruvennu puhumaan.

Nykyään oon valahtanu pikkasen etelämpään, asun Oulusa ja oon luultavasti saanu täältähi jonku tartunnan. Tosin mää kyllä tungen niitä konsonantteja semmosiinki välleihin mihin oululaiset ei. Vaikka koillismaan murrehan ny on vähän semmonen sekasikiö lapin, kaenuun ja oulun murteesta, jos oon oikein tajunnu. Isänäiti on muuttanu Hyrynsalamelta Sallaan naimisiin ja se suku on levinny jonku verran ympäryskuntiin Rovaniemeä myöten, äitin suku puolestaan on jämähtäny ikiajoiksi Kuusamoon. Että sekakäyttäjiä ollaan ihan suvunki puolesta. Äiti saattaa sillon tällön vielä sannoo jonkun sanan josta en tiiä mitä se oikein meinaa, mummo huomattavasti usseemmin. Musta on vähän harmillista etten oo oppinu käyttämään nuita vanhoja sanoja. Isänäiti puolestaan vääntä aika vahvaa kaenuuta ja Isänisän puolella puhutaan mietä. H:n kanssa ei kukkaan puhu, mikä on harmillista ko mää tykkään siitä murteesta ehkä eniten. Tosin on tää omahi murre aika mukava.

[kaneli]

Mä oon syntynyt ja koko ikäni Helsingissä asunut ennen ulkomaille muuttoani.
Puhun aika lailla yleiskieltä, joskin jotain slangiin luettavissa olevia sanoja kyllä sanavarastostani löytyy. Joskus harvoin ovat serkut kyselleet, mitä jokin sana on tarkoittanut. Harvemmin kuitenkaan, koska yleensä puhun kyllä sillä tavalla, että kaikki ymmärtävät. Ja yleensä kysymykset tulevat sanoista, joitka olen itse keksinyt tai ilmauksista, joita käytämme kaveripiirissä.

Äiti ja isä ovat molemmat muualta Suomesta kotoisin, mutta eivät koskaan kotona ole omaa murrettaan puhuneet. Kuitenkin kun käydään isovanhemmilla kylässä, muuttuu puhe heti. Silloin esimerkiksi äiti puhuu sujuvasti h:n päältä, mikä on musta ihanan kuuloista. Ja kyllä mäkin sen h:n osaisin niin halutessani oikeaan paikkaan laittaa. Mutta musta se kuulostais oudolta ja oon kaiken lisäksi tyytyväinen omaan puhetapaani. Joskus tosin saatan sekoittaa puheeseeni mietä ja sietä - ihan vain siksi, että ne on musta suloisia sanoja.

Mun on jotenkin aina ollut vaikea ymmärtää Helsinki-vihaa. Mä en ole itse koskaan helsinkiläisyyttäni mitenkään tuonut esille; lähinnä omat, muualta Suomesta kotoisin olevat, serkut ovat mun helsinkiläisyyttäni halunneet alleviivata.
Mun mielestä ei ole väliä, mistä Susirajalta joku on kotoisin, en mä ihmisiä sen mukaan arvota. Siksi musta on ikävää, että mua arvotetaan sen takia, että olen Helsingistä kotoisin. Monesti olen kuullut todettavan, miten voin olla näin mukava, kun olen sentään HELSINKILÄINEN.

[Shay]

Helsinkiläisille on vaan niin mukava kettuilla.

Mikä helsinkiläisisä varsinaisesti ärsyttää on lähinnä pissiskielenä tunnettu
nenästä puhuminen ja töksähtelevä puhetapa. Kyllä mulla meinaa tulla pää
kipiäksi, ku joskus eteläsä hilluesa pittää kuunnella sitä sössötystä teinityttöjen
ja keski-ikäisten ukkojen suusta. Se myös harmittaa, että jopa pohojosesa
asuvat rupiaa puhumaan tsadilaisittain unohtaen oman murteensa vain koska
se on niin ziiztiii.

Musta saa taas kauhian helsinkiläisvastasen kuvan, mutta emmää nyt kamelia,
Pascalia tai Suwia kahtos kieroon, vaikka ne onki pahuuden akselilta kotosin.
Helesinkiläisille kettuilu on vaan semmonen juttu niinku ruottalasillekki kettuilu.

[Kaarina]

Viheriä on kuulemma yks näistä pohojosen sanoista. En tiiä sanotaanko nii josaki muualla.

Tuo vihreä on muuten jännä. Saatan sanoa sen kahdella eri tavalla, joko vihiriä tai viheriä.

Ole itse kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta ja puhun aika leveästi Välillä vain mietin, että mistä puheeni on tarttunut, sillä äitini puhetapa lähentelee kirjakieltä ja isäni nyt ei paljon puhukaan Kai se on sitten muilta tullut.

Täällä koulussa ollessani vietin paljon aikaa kaverini kanssa, joka on Joensuusta kotoisin. Hän puhui voimakkaasti omaa murrettaan, mutta minun seurassani hänen puhetapansa muuttui. Hänen puheeseensa tarttui sanoja minulta (sallaatti, tommaatti, bannaani) ja hauskin juttui sattui kerran, kun eräs ulkopuolinen kysyi häneltä, että mistä olet kotoisin. Kaverini käski tämän kysyjän veikata ja tämä arvasi, että pohjanmaalta Kaveri oli vähän äkäinen, sillä surkutteli oman murteensa häviämistä. Nyt hän on muuttanut takaisin kotiseudulleen ja on poissa minun vaikutuspiiristä

Tämän kaverin kanssa me törmättiin välillä kielimuuriin. En aina ymmärtänyt kaikkia hänen sanojaa eikä hän minun. Yhtenä esimerkkinä "kehtaatko". Minulle tuo tarkoittaa esim. että kehtaanko liikkua tuon kanssa jossain (häpeänkö näyttäytyä samassa seurassa). Kaverilleni se tarkoitti, että viitsitkö (esim. kehtaatko laittaa valot päälle). Tuosta tulikin yleinen vitsin aihe meillä, kun kaverini kysyi, että kehtaatko ja minä vastasin, että ei se ole kehtaamisesta kiinni

Täällä nykyisessä asuinpaikassa en ole huomannut mitään erityistä murretta. Muutama sana on tarttunut käyttöön (esim. mitä tekkiit siellä), mutta niitäkään en paljoa käytä. Yllättävän paljon täälläkin on h:n päälle puhujia, mutta suurin osa heistä taitaa olla ylempää tulleita.

[Kati]

Täällä nykyisessä asuinpaikassa en ole huomannut mitään erityistä murretta.

Täytyy muistaa, että puheen nuotti on oleellinen osa puhetta ja murretta, eivät vain sanat. Kyllä itse aikoinaan Kemiin muuttaessani heti huomasin olevani uudella murrealueella.

Yksi suosikkisanoistani tulee sieltä. Humppi. Kun minua pyydettiin humpittelemaan, mielessä oli jo monta syytä sanoa varulta ei, kunnes sain kuulla, mistä on kyse.

Jännä juttu myös tuo "sallaatti, tommaatti, bannaani". Mulle se on selekeetä kaenuuta, mutta muut pistää kaksoiskonsonantit Pohjois-Pohjanmaan piirteeksi.
Vaan ehkäpä se sitte onnii nii että meillä kaenuussa konsonantteja on aena kolome, iha niinku ompi Kajjjaanissakkii.

[Kaarina]

Täällä nykyisessä asuinpaikassa en ole huomannut mitään erityistä murretta.

Täytyy muistaa, että puheen nuotti on oleellinen osa puhetta ja murretta, eivät vain sanat. Kyllä itse aikoinaan Kemiin muuttaessani heti huomasin olevani uudella murrealueella.

Arvasinkin, että varmasti reagoit tähän jotenkin, kun kerroit asuneesi Meri-Lapissa Monta vuotta olen täällä asunut ja voin sanoa, että en ole huomannut eroa puheessa. Ehkä tähän on vaikuttanut se, että suurin osa mun ajasta täällä on mennyt koulussa ja opiskelutoverit ovat olleet ympäri Suomea ja murteita on ollut useita. Mutta voin sen sanoa, että helposti on saattanut mennä tämän alueen puheen nuotti alkuaikoina ohi ja nyt sitä ei varmasti edes huomaa.

[kaneli]

Helsinkiläisille on vaan niin mukava kettuilla.

Mikä helsinkiläisisä varsinaisesti ärsyttää on lähinnä pissiskielenä tunnettu
nenästä puhuminen ja töksähtelevä puhetapa. Kyllä mulla meinaa tulla pää
kipiäksi, ku joskus eteläsä hilluesa pittää kuunnella sitä sössötystä teinityttöjen
ja keski-ikäisten ukkojen suusta. Se myös harmittaa, että jopa pohojosesa
asuvat rupiaa puhumaan tsadilaisittain unohtaen oman murteensa vain koska
se on niin ziiztiii.

Musta saa taas kauhian helsinkiläisvastasen kuvan, mutta emmää nyt kamelia,
Pascalia tai Suwia kahtos kieroon, vaikka ne onki pahuuden akselilta kotosin.
Helesinkiläisille kettuilu on vaan semmonen juttu niinku ruottalasillekki kettuilu.

Mun täytyy kyllä aiheeseen liittyen myöntää, että mulla taitaa olla stadilaisässä.
Se tosin taitaa johtua lähinnä siitä, että multa tossa jokunen vuosi sitten poistettiin jänne etuylähampaiden välistä, minkä takia mun ässät pehmeni huomattavasti. Mut et kuulemma tosta ässästä mut tunnistaa tsadilaiseks.

Mutta millään venyvällä nuotilla en sentään puhu, se kuulostaa niin kammottavalta. Ja jos niin rupeisin puhumaan, äiti varmasti äkkiä antaisi palautetta ja käskisi puhua kunnolla.

[Shay]

Jännä juttu myös tuo "sallaatti, tommaatti, bannaani". Mulle se on selekeetä kaenuuta, mutta muut pistää kaksoiskonsonantit Pohjois-Pohjanmaan piirteeksi.
Vaan ehkäpä se sitte onnii nii että meillä kaenuussa konsonantteja on aena kolome, iha niinku ompi Kajjjaanissakkii.

Mää en ainakaan sano bannaani tai tommaatti. Kaksoiskonsonantteja muuten
käytän. Lähinnä ylimääräsiä vokaaleja tullee välillä tungettua outoihin paikkoihin
vahingossa, kuten hirivi.

[Crux]

Jännä juttu myös tuo "sallaatti, tommaatti, bannaani". Mulle se on selekeetä kaenuuta, mutta muut pistää kaksoiskonsonantit Pohjois-Pohjanmaan piirteeksi.
Vaan ehkäpä se sitte onnii nii että meillä kaenuussa konsonantteja on aena kolome, iha niinku ompi Kajjjaanissakkii.

Kyllä minä aenakkii sanon jottai pannaani, sallaatti, tommaatti vaekka oon savolaenen.

[Kati]

Kyllä minä aenakkii sanon jottai pannaani, sallaatti, tommaatti vaekka oon savolaenen.

No totta munassa sinä sanot! En saattas muuta ees outtaa. Miten nyt savolainen jottain yhen ällän sallaattia, ei hyvän tähen.
Vaan kun nuo pohjois-pohjanmaalaiset kävivät omimaan itelleen, niin minä siihen välliin olin änkeemässä.

Montako kertaa pitää muokata että menee oikein? Monta.

[Bunni]

Asuukohan Nivalassa paljo perujaan kainuulaisia, koska mää ainaki yhdistän pohjois-pohjanmaalla tuplakonsonaatit Nivalaan.
Muualla sitä ei niinkään kuule..

[Plei]

Asuukohan Nivalassa paljo perujaan kainuulaisia, koska mää ainaki yhdistän pohjois-pohjanmaalla tuplakonsonaatit Nivalaan.
Muualla sitä ei niinkään kuule..

Ai, mä taas kuulen sitä lähes kaikkialla P-Pohjanmaalla. Esim. Oulaisissa ja Haapavedellä mielestäni puhutaan kaksoiskonsonanteilla.

[marenkienkeli]

Murteet on aivan ihania! Mun mielestä on ihana kuunnella ihmisiä, jotka puhuu murteella.

Melkein koko suku asuu Etelä-Pohojammaalla ja kyllä se kuuluu puheesta. Kumpikaan vanhemmista ei silti puhu kovinkaan leviää murretta. Opiskelujen aikana puheeseen on yllättäen tullut ehkä jopa enemmän murretta kuin ennen. Veli naureskeli, kun olin pohjammaalla, että heti sitä alataan puhumahan leviää murretta, kun pääsöö pohjammaalle. Olin vähän ihmeissäni. Näinhän mä puhun aina.

Osa murresanoista aiheuttaa opiskelukavereissa hilpeyttä. Erityisesti mihnä-sanasta olen kuullut usein ja siitä, kun esimerkiksi lähdetään sana muuttuu usein muotoon lähretähän. Tuo dee-kirjain muuttuu yllättävän usein ree-kirjaimeksi. Moon, soot ja non tulee myös aika usein puheiseen. Ylimääräisiä vokaaleja tulee tungettua sanoihin. Joskus kaverit ei oikein ymmärrä, mitä yritän sanoa. Murre tulee niin luonnostaan, ettei välttämättä edes tajua käyttävänsä murresanoja. Joskus kaveri onkin kysynyt, että huomasinko mä ees puhuvani sellaisia murresanoja, joita hän ei tiedä. En huomannut . Joskus voi kestääkin pitkään ennen kuin keksii murresanalle yleiskielisen vastineen.

Vappuna eräs poika sanoi mulle, että mulla on kyllä paras murre Tyyppi oli kyllä aika kännissä, mutta äänestä kuuli, että se oikeastikin tarkoitti, että mulla on kiva murre. Olin todella otettu

Eräs lempimurresanani on kriikootella. Se on jotenkin todella kuvaava. Siis että on ollut pihalla säähän nähden aivan liian vähissä vaatteissa. "Taas on kurkku kipiä, mutta sen siitä saa, kun kriikootteloo."

[shaana]

Tuli mieleen yksi suosikki näistä murreasioista, sanana ei niin mairitteleva, mutta kaveri Torniosta sanoo niin
soinnukkaasti ja painokkaasti esimerkiksi fäkääri. Se sointi ja asenne huokuu aivan erilailla kun joku esimerkiksi etelänelävä sanoisi fägäri. En keksinyt muuta sanaa kun aina karkaa hymy huulille tuon kuullessa.

[Dnd]

Fordeilua kännykällä! Asun pohojosessa Keski-Suomessa ja käytän myös puheessa sanoja tommaatti, pannaani ja sallaatti. (Tosin kaikki muut ei käytä.)