Vuodenajan vaihtuminen

[Lyyra]

Lunta!!

Ei se kyllä varmaan iltaan asti pysy, mutta onpahan sitä silti ainakin hetken aikaa.

[Kibaya]

Lunta
Ensireaktio oli, että nyt ei enää jaksa. Mitään. Annan kaiken periksi ja ihanvitunsama. Aina kun silmä osuu ikkunasta ulos, iskee haikeus.
Sitten tulee joku järkinenkin kehiin. Seuraavaksi se on semmoista räntäistä sohjoa, joka tunkeutuu kengästä sisään ja kastelee jalat. Jos yöllä on pakkasta, on aamulla liukasta.
Uskallanko mennnä ulos?
Meillä on ainakin kaikki pihan lehdet tuolla alla.
Haluan olla karhu ja nukkua sinne kevääseen


Yksi hyvä asia tässä on.
Mun ikivanha duffelitakki on just nyt muodikas

[L-S]

Eilen aamulla oli kaunista ja aurinkoista ja keltaiset ja oranssit lehdet vaahteroissa.

Sitten tuli lunta.
No, on nytkin huisin kaunista, kun se lumi on jäänyt puiden oksillekin. Mutta totisesti liukasta, kun niitä lehtiäkin on vielä runsain mitoin maassa ja sitten jäätä/sohjoa/lunta. Ja tuskin toi kauneus kauaa kestää, vaan muuttuu pian rumaksi ja entistä ärsyttävämmäksi. Vastahan oli kesä.

Tällainen sää saisi olla jouluna, mieluummin kuin nyt kaksi kuukautta liian aikaisin.

[Nugat]

Lunta!!!

Oli niin kaunis päivä! Sininen taivas, lunta maassa ja ruskaisia lehtiä lumen päällä... Miten ihanan kuvauksellista.

Harmi kun tuo ei pysy.

Ja lumi yllätti taas autoilijat.

[marenkienkeli]

Mua pelottaa huominen, kun pitäisi mennä aamulla ulos. Jalka ei kuitenkaan ole vielä kunnolla kuntoutunut nyrjähdyksen jälkeen. Jos siellä on vielä kovin liukasta? Entä jos mä nyrjäytän jalkani uudelleen? Ihan tyhmäähän tuollaista on etukäteen murehtia, muttaa ei kai sitä omille ajatuksilleen mitään voi.

[Emilia]

Pakkanen ja atooppinen iho.
Tule jo kesä!

[Tr*ina]

Marraskuu on saapunut. Monelle marraskuu on kuukausista vihatuin, minä taas pidän sitä aliarvostetuimpana kuukautena. Marraskuussa on melankoliaa, mutta myös siitä johtuvaa pehmeyttä ja kauneutta. Hiipuva, hiljainen kuukausi.

Viime viikonloppu oli muuten aivan mahtava, se täysikuuta edeltävä. Niitä kirkkaita pakkaspäiviä!

Viikolla oli satanut ensilumi ja siitä oli pieniä rippeitä maassa siellä täällä. Sunnuntaina lähdin Suomenlinnaan katsomaan auringonlaskun. Suomenlinna on siihen paras paikka talvikaudella. Oli ihanaa paistatella kalliolla lämmössä, katsella auringon kulkua taivaanrantaa kohti. Meri loiski laiskasti, ulappaa kynti laivat. Kun aurinko oli laskenut, toiselta puolen saarta nousi täysikuu. Valo häilyi pitkään saaren yllä. Ilmassa tuoksui pakkanen.

[Kibaya]

Minkä auringon
Tänään sitä näkyi ehkä 10min

Viiden tunnin hämärä kahden pimeän välissä - marraskuu.


Ja vaan siksi, että niitä hiton kelloja piti kääntää. Muutoin pimeys tulisi viideltä, kun nyt se tulee neljältä.
Vittu!

[Shay]

Marraskuu on mun lempparikuukausia. Syksy on kivaa ja mullon synttärit.
Jos ei vaan tarvis olla töissä sitä aikaa, ku on valosaa...

[L-S]

Marraskuu on kuukausista julmin. Kakki ankeutuu ja harmaantuu pikku hiljaa, ja sitten on niitä sateisia ja ankeita päiviä jolloin ei tunnu tulevan juuri lainkaan valoisaa. Tai valoa ei ylipäänsä näe, jos aamulla on pimeää ja illalla on pimeää ja töissä ei ole ikkunan vieressä.

Marraskuussa mulle on usein tullut päiväunikierre. Nukahdan illalla sohvalle tunniksi tai pariksi.

[theia]

Kakki ankeutuu ja harmaantuu pikku hiljaa

Mä repesin tälle ihan tahattomasti ihan paras kirjoitusvirhe
t. theia 10 vee

[L-S]

Mulla on varmaan joku äkillinen lukihäiriö, kun sain tuosta theian viestistäkin katsoa hetken, että missä tossa muka on se kirjoitusvirhe.

[Suvi]

:läps:

Mulla on varmaan joku äkillinen lukihäiriö, kun sain tuosta theian viestistäkin katsoa hetken, että missä tossa muka on se kirjoitusvirhe.

Mullakin kesti tosi piiitkään tajuta.

[Lyyra]

Mulla on varmaan joku äkillinen lukihäiriö, kun sain tuosta theian viestistäkin katsoa hetken, että missä tossa muka on se kirjoitusvirhe.

Mullakin kesti tosi piiitkään tajuta.

En määkään huomannut ekalla kerralla. On kyllä melkein yhtä hyvä kuin mun joskus vanhanaikaisella kännykällä kirjoittamani "valkoripuli".

[Pascal Lemoix]

Nyt olen parina päivänä havahtunut 17.15 siihen, että kello on varmaan jotain seitsemän-kahdeksan, kun on niin pimeätä. Vähän sellaisen pelonsekaisen kouraisun säestämänä vieläpä.

Ensi viikolla on Karjala-turnaus ja isänpäivä. Rasittavimpina vuosina sekin on tuonut edes pienen juhlan tunnun, vaikka valottomuus alkaa painaa päälle.

Vaikka kyllä tässä miettii, että jos alkaa olla puhki jo nyt, niin kuinka kauan meneekään kevääseen.

[Pvi]

Mulla oli notkahdus pari viikkoa sitten. Tuntui, että vielä on hirveästi kauheasti paljon syksyä jäljellä. Mä en tiedä, mitä teen. ....on kai pakko laittaa mummut laitokseen...

Nyt jotenkin helpompi. Kolmeksi viikoksi on kuviot selvät. Ja sitten on vaan kolme viikkoa, eli yksi mitä mä teen on jäljellä, ja sitäkin työtä voi venyttää aavistuksen. Eikä musiikkeja tarvitse niin pohtia, kun joulumusaa tuuttiin vaan!

Nyt on kerrankin odotuksen aika alkanut marraskuussa. Tällä ajalla on joku merkitys. Viimeinen rutistus. Rutistus Pimeässä, lempeä.

... joo. unten aika.

[Tr*ina]

Syksyssä on siirrytty johonkin uuteen vaiheeseen. Sää on muuttunut ja luonto riisuttu täysin. On alkanut tuulla. Harmaita päiviä, kosteita ja tuulisia. Syyssäistä se vähiten mieluisa.

Aurinkoakaan ei ole näkynyt taas viikkoon. Ensi viikolla on täydenkuun aika, eikö säätilan pitäisi jo kirkastua ja pakastua? Aurinkoisista loppusyksyn päivistä olen löytänyt uuden ilon aiheen: auringonnousun. Itse olen niitä, jotka heräävät liian myöhään nähdäkseen auringonnousun. Vain syksyllä ja talvella se on mahdollista.

Seija Paakkonen kertoi viime viikolla, että lämmin on ollut syksy, mutta ei vielä sentään poikkeuksellisen lämmin.

Onneksi joulu tulee. Sunnuntaina Helsingissä sytytetään jouluvalot.

[Tr*ina]

Pikkuhiljaa olen tottunut talveen, mutta ei se ihan käden käänteessä käynyt.

Talvi tuli rysäyksellä marras- ja joulukuun vaihteessa - ja niin tuli paniikkikin. Kaikki muuttui liian äkkiä ja liian dramaattisesti. Eniten ahdisti se, että enää ei voinut istua penkillä metsän laidalla, penkki oli hautautunut lumeen. Elämä muutti sisätiloihin.

Juuri niihin aikoihin olisi pitänyt alkaa etsiä uuttaa asuntoa. Vielä marraskuussa olin sitä mieltä, että vietän koko talven Suomessa, mikäs tässä. Talven tultua en pystynyt lukemaan asuntoilmoituksia. Edessä odottavat neljä, viisi kuukautta pakkasta ja lunta tuntuivat kohtuuttomalta koetukselta.

Nyt tunnen talvea hieman paremmin. Enemmän kuin talvipäivistä pidän talviöistä. Talvipäivät ovat harmaanvalkoisia, öissä on enemmän sävyjä. Pimeys ja valkeus yhdistyvät oudoksi ilmiöksi, josta ei osaa sanoa, onko se musta vai valkoinen.

Aurinkoa ei ole liiemmin näkynyt. Olen laskenut päiviä. Toinen joulukuuta oli poutaa iltapäivällä, neljästoista joulukuuta aurinko pilkahti kymmenisen minuuttia pilvivuoren takaa, kahdeskymmenesensimmäinen päivä poutaa riitti pitkin päivää.

Tuona päivänä kävin Suomenlinnassa. Ehdin saareen vasta kolmen aikoihin, auringon jo laskettua. Venelaiturilla odotti suuri joukko ihmisiä mantereelle pääsyä, saareen oli matkalla vain kourallinen ihmisiä. Pakkanen kiristyi.

Kävelin pitkin narskuvia polkuja lempipaikkaani, siinne missä meri on kaivanut pienen poukaman kallioihin. Saari on siltä kohtaa kapeimmillaan. Kun nousee ylös kukkulalle, näkee meren kummallakin puolen saarta, idässä ja lännessä.

Uimarannan puolella meri ei ollut vielä jäätynyt. Se läikkyi valkoisten kallioiden välissä suurena taivaan peilinä, auringonlaskun värjäämänä. Yritin keksiä veden värille nimen, en osannut. Vastarannan taivas, se oli sininen, mutta ei sellainen, mitä kutsutaan taivaansiniseksi. Se oli kirkkaampi, heleämpi, hempeämpi.

Kävelin kallioilla pitkään, annoin yön laskea, värien tummua. Kesän kauneus, mitä se oli. Yritin muistaa, en muistanut. Talvi, mietin, kauneimmillaan se on kaikista vuodenajoista kaikkein kaunein.

Valleilta kuului huuto. Näin välähdyksen valkoisilla rinteillä. Siellä kiiti pulkka.

[Tr*ina]

Herättyäni luonto näytti toiselta.

Uudessa asunnossa suurinta iloa oli tuottannut puiden valkoiset oksistot. Ikkuna oli niin korkealla, että puista korkeimpien latvat yltivät sen tasolla. Tuolin olin siirtänyt pöydän pitkältä sivulta päätyyn, niin että aina ulos katsoessani näin puista mahtavimman, männyn. Nyt se oli tiputtanut valkoisen asunsa.

Ulkona oli helppo hengittää, se ei tuntunut miltään. Tuoksui toisenlaiselta. Se tuoksu vahvistui mitä lähemmäksi pääsin metsää, kinoksia. Sulavan lumen tuoksu.

Näin päättyi kuukauden kestänyt pakkasjakso Helsingissä. Tuli ruma talvi, hyvältä tuoksuva.

[skray]

Tänään kun tulin töistä, oli mielestäni jo selkeästi valoisampaa tuossa puoli viiden aikaan iltapäivällä, kuin viime viikolla samaan aikaan. Valoisampi aika on siis jo matkalla.

[Shay]

Tänään kun tulin töistä, oli mielestäni jo selkeästi valoisampaa tuossa puoli viiden aikaan iltapäivällä, kuin viime viikolla samaan aikaan. Valoisampi aika on siis jo matkalla.

Huomasin ite samaa. Miksi kuitenki tuntuu, että pimeä tulee syksyllä niin paljon nopiampaa kuin valoisa keväällä?

[Jorssi]

Miksi kuitenki tuntuu, että pimeä tulee syksyllä niin paljon nopiampaa kuin valoisa keväällä?

Koska syksyllä ei ole lunta ja keväällä yleensä on.

[Lyyra]

Miksi kuitenki tuntuu, että pimeä tulee syksyllä niin paljon nopiampaa kuin valoisa keväällä?

Koska syksyllä ei ole lunta ja keväällä yleensä on.

Musta taas tuntuu, että valoisa tulee paljon nopeammin. Ja varmaan se johtuu juurikin tuosta lumesta.

[Shay]

Miksi kuitenki tuntuu, että pimeä tulee syksyllä niin paljon nopiampaa kuin valoisa keväällä?

Koska syksyllä ei ole lunta ja keväällä yleensä on.

Eiku syksyllä sen huomaa joka viikko, milloin aurinko nousee tai laskee vähän myöhemmin ja sitten, hups, on jo talvipäivänseisaus. Mutta keväällä tuntuu, että joka viikko on edelleen yhtä pimiää samaan aikaan eikä homma edisty mihinkään. Tymä pimeys.

[Lyyra]

Miksi kuitenki tuntuu, että pimeä tulee syksyllä niin paljon nopiampaa kuin valoisa keväällä?

Koska syksyllä ei ole lunta ja keväällä yleensä on.

Eiku syksyllä sen huomaa joka viikko, milloin aurinko nousee tai laskee vähän myöhemmin ja sitten, hups, on jo talvipäivänseisaus. Mutta keväällä tuntuu, että joka viikko on edelleen yhtä pimiää samaan aikaan eikä homma edisty mihinkään. Tymä pimeys.

Mulla menee just toisin päin. Keväällä huomaa joka viikko, että taas on päivä vähän pidempi kuin viikko sitten. Pimentymistä en niinkään huomaa.