Tupakoitko?

[Janet]

Mun kaveri on raskaana ja se polttaa. Ensimmäistä lastaan kun se odotti, niin lääkäri oli sanonut, että jos korkeintaan kolme tupakkia päivässä polttaa, niin se ei ole vielä paha. Nimittäin vieroitusoireet saattavat olla lapselle vahingollisempia kuin tupakointi. Kyllä multa välillä meinaa päästä sananen tai kaksi, kun kaveri menee tupakalle, mutta se on pyytäny, etten saarnais. Se tietää, mitä tekee.

Joku nyt kysyy, että eikö se tupakointi aiheuta esim. vauvan lyhytkasvuisuutta. Eka lapsi oli 54,5 cm pitkä ja painoi 4210 grammaa. Ja poika on nyt kaksivuotias ja edelleen ihan normaalin kokoinen lapsi on minusta.

[Emilia]

Tupakointi voi kyllä aiheuttaa aika paljon muutakin kuin lyhytkasvuisuutta, mutta Janetin kaveri varmasti tän tietääkin jo. Voihan sitä itelleen keksiä mitä tekosyitä vaan, joilla sitten tupakointiaan oikeuttaa itselleen, mutta ei se nyt ainakaan auta, että joku vieressä paasaa. Jos ei täysin pihalla elämästä ole, niin ymmärtää kyllä riskin ilman muiden jäkätystäkin. Ite en oikein jaksa käsittää, kun on semmosia tyyppejä, jotka ei ole edes koettaneet lopettaa tupakointia, kun ovat raskaana. Musta semmonen on välinpitämättömyyttä pahimmillaan tuudittautua siihen, että ei kolme röökiä päivässä haittaa (ja kohta se on että no kai sit viisikin on ok...jne..).

Tupakasta paasaus on muuten yks eniten perseestä oleva asia maailmassa. En oo vielä yhtäkään tupakoitsijaa tavannut, joka ei tupakoinnin haittoja tietäis tai joka olisi lopettanut, koska joku jaksoi tarpeeksi kauan mäkättää.

Poltin lauantaina pikkusikarin. Käsittämätöntä kamaa. Enkä enimmäkseen vetänyt edes henkeen, niin ei sitä lasketa.

[Janet]

Joo, kyllä se vaarat tietää. En tiedä tarkemmin, että yrittikö silloin ensimmäisen lapsen kohdalla kuinka kovasti lopettaa tupakointia. Nyt ei ainakaan yrittänyt, vähenti vain kovasti polttamista. Kyllä se kurjalta tuntuu, mutta ei se jäkätys kyllä auta yhtään mitään. Pidän siis suuni suikemmalla ja toivon parasta.

[Lyyra]

Lisää kummallisia lakiesityksiä. Kello on liian paljon, mulla ei oo mitään järkevää sanottavaa. Typerä lakiesitys.

[friikkis]

Jee! Ja kun savuttelun näyttäminen mediassa on kielletty, voidaan alkaa keskittyä alkoholiin. Ja seksiin. Ja roskaruokaan! Muutaman vuoden päästä Suomessa telkkarista saa näyttää vain Teletappeja ja urheilua. Mutta ei ampumahiihtoa, ku siinä on pyssyjä. Voi vielä rohkaista ihmisiä ammuskelemaan.

[Dnd]

Jee! Ja kun savuttelun näyttäminen mediassa on kielletty, voidaan alkaa keskittyä alkoholiin. Ja seksiin. Ja roskaruokaan! Muutaman vuoden päästä Suomessa telkkarista saa näyttää vain Teletappeja ja urheilua. Mutta ei ampumahiihtoa, ku siinä on pyssyjä. Voi vielä rohkaista ihmisiä ammuskelemaan.

Hys! Ei vielä. Asia kerrallaan loppuun asti. Kunhan ne saa ensin läpi sen tupakoinnin täyskiellon Suomessa, niin sitten ottanevat vasta seuraavan kohteen esille.

[Vanilla]

Mä olen ollut jo yli kaksi ja puoli vuorokautta polttamatta. En ajatellut jatkaa.

Ei me oikeastaan hepun kanssa edes suunniteltu lopettamista juurikaan. Huomattiin vaan keskiviikkona, että tilillä oli aika heikonlaisesti rahaa, ja tupakkeja jäljellä viisi kappaletta. Kumpikaan ei jaksanut lähteä kauppaan, eikä kumpikaan varsinaisesti halunnutkaan tuhlata niitä viimeisiä pennosia röökiin.

Ihmettelen, ettei mulle ole tullut mitään itkupotkuraivareita. Kun aiemmin olen yrittänyt olla tupakoimatta, olen lähinnä masentunut ja itkenyt tunteja ilman syytä... Mutta kai mä olen jotenkin mielessäni kehitellyt tätä ajatusta jo pidemmän aikaa. Toki välillä tekisi mieli tupakkaa, mutta yllättävän nopeasti se ajatus menee ohi. On kuitenkin hassua, kun joka välissä sitä tavallaan muistuttaa itselleen: "Ai niin, mä en enää polta." Ikään kuin sitä jotenkin muuttuisi ihmisenä. Ehkä muutunkin?

Näin astmaatikon keuhkoilla on ihan mukavaa, kun henki kulkee taas. (Joo, olisin voinut toki olla koskaan aloittamatta...) Yliopistolla oikeastaan kukaan mun kavereista ei polta, joten siellä ei juuri edes haluta tupakkaa. Paitsi sellaisina hetkinä, kun joudun olemaan yksin. Töissäkään meillä ei saa polttaa. Kotona onkin vaikeinta olla, mutta onneksi mulla on ollut hirveän paljon tekemistä viime aikoina. Ja on aika helppo olla sortumatta, kun meillä ei enää ole kotona tupakkaa, ja kauppaan on kuitenkin tarpeeksi matkaa.

Fyysisinä oireina olen huomannut pelkästään lievähköä päänsärkyä (sellaista, ettei ole tarvinnut ottaa särkylääkettäkään) ja hikoilua. Hikoilen ihan mielettömästi!

Mulla on ollut jo kuukausia jemmassa paketillinen nikotiinitabletteja, mutten ole edes tarvinnut yhtään sellaista. Hassua. Olen mä kuitenkin viime aikoina polttanut jotain 7-10 röökiä päivässä, mikä on mielestäni aika paljon mun kokoiselle ihmiselle.

Seuraavaksi tulenkin varmaan kertomaan tähän ketjuun Suuresta Lipsahduksestani.

[Lumikki75]

Onnea Vanillalle onnistuneesta lopetuksesta! (Toivottavasti en nyt onnitellut liian aikaisin? )

Jäin miettimään kuitenkin tätä:

Olen mä kuitenkin viime aikoina polttanut jotain 7-10 röökiä päivässä, mikä on mielestäni aika paljon mun kokoiselle ihmiselle.

Onko tosiaan niin, että nikotiinin vaikutus on sidoksissa ihmisen kokoon?

[Lyyra]

Jäin miettimään kuitenkin tätä:

Olen mä kuitenkin viime aikoina polttanut jotain 7-10 röökiä päivässä, mikä on mielestäni aika paljon mun kokoiselle ihmiselle.

Onko tosiaan niin, että nikotiinin vaikutus on sidoksissa ihmisen kokoon?

Minusta tuo on ihan loogista. Eikös kaikkien aineiden vaikutus ole sidoksissa ihmisen kokoon? Iso ihminen tarvitsee enemmän ruokaakin kuin pieni.

[Galileo]

Olen mä kuitenkin viime aikoina polttanut jotain 7-10 röökiä päivässä, mikä on mielestäni aika paljon mun kokoiselle ihmiselle.

Onko tosiaan niin, että nikotiinin vaikutus on sidoksissa ihmisen kokoon?

Minusta tuo on ihan loogista. Eikös kaikkien aineiden vaikutus ole sidoksissa ihmisen kokoon? Iso ihminen tarvitsee enemmän ruokaakin kuin pieni.

Ei se ihan noin yksioikoisesti mene. Tupakoinnissa ei kumminkaan ole kyseessä yleensä pelkästään nikotiiniriippuvuus, vaan se käsittää "fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden ulottuvuudet" *. Itse nikotiini imeytyy verenkiertoon ja sieltä se kulkeutuu aivoihin. Myös se vaikuttaa, onko polttanut ennen ja kuinka paljon, koska nikotiinillekin kasvaa vastustuskyky. Ja sitten ihmisissä on koon lisäksi eroja nikotiiniherkkyydessä, joten ei voi suoraan sanoa, että koolla on väliä nikotiinin vaikutuksessa, vaikka testihenkilöt olisi samalla lähtöviivalla käyttöhistoriallaan. *

[Lyyra]

Olen mä kuitenkin viime aikoina polttanut jotain 7-10 röökiä päivässä, mikä on mielestäni aika paljon mun kokoiselle ihmiselle.

Onko tosiaan niin, että nikotiinin vaikutus on sidoksissa ihmisen kokoon?

Minusta tuo on ihan loogista. Eikös kaikkien aineiden vaikutus ole sidoksissa ihmisen kokoon? Iso ihminen tarvitsee enemmän ruokaakin kuin pieni.

Ei se ihan noin yksioikoisesti mene. Tupakoinnissa ei kumminkaan ole kyseessä yleensä pelkästään nikotiiniriippuvuus, vaan se käsittää "fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden ulottuvuudet"

No ei tietenkään, mutta kasvaahan esim. alkoholitoleranssikin käytön myötä, mutta silti vaikkapa Alkosta saatavissa luottokortin kokoisissa opaskorteissa puhutaan sopivista annosmääristä nimenomaan painoon (ja sukupuoleen) nähden.

[Galileo]

No ei tietenkään, mutta kasvaahan esim. alkoholitoleranssikin käytön myötä, mutta silti vaikkapa Alkosta saatavissa luottokortin kokoisissa opaskorteissa puhutaan sopivista annosmääristä nimenomaan painoon (ja sukupuoleen) nähden.

"Nikotiini hajoaa maksassa. Sen hajoamisnopeudessa on havaittu yksilöllisiä eroja. Toisilla nikotiini hajoaa hitaasti, eivätkä he tupakoi yhtä usein kuin henkilöt, joilla nikotiini hajoaa elimistössä nopeammin. Hitaampi aineenvaihdunta johtaa suurempiin pitoisuuksiin ja epämiellyttävämpiin nikotiinin välittömiin vaikutuksiin." *

"Alkoholi poistuu verestä palamalla. Maksa polttaa puhdasta alkoholia noin yhden gramman tunnissa kymmentä painokiloa kohden. Veren alkoholipitoisuus riippuu henkilön painosta. Naisilla alkoholiannos nostaa veren alkoholipitoisuutta miehiä enemmän, sillä naisen kehossa on vähemmän nestettä." *

[Vanilla]

Mie vaan jotenkin ajattelin, että pienempi koko tarkoittaa automaagisesti sitä, että tarvii pienemmän määrän nikotiinia mennäkseen sekaisin. On hyvin mahdollista, että olin väärässä.

Kiitti Lumikki! En ole (vielä?) sortunut. 13 päivää tupakoimatta Kyllä tämä vielä vähän vaikealta tuntuu. Välillä tuntuu, että olen jotenkin menettänyt toimintakykyni. En siis saa mitään aikaan, ellei ole aivan pakko. Toisaalta se voi toki olla silkkaa laiskuuttakin...

Olen myös ollut jotenkin epämääräisen ahdistunut ja stressaantunut viime aikoina. Epäilen, etten stressaisi ainakaan näin paljoa, jos edelleen polttaisin. Yritän kuitenkin sinnitellä!

Nuo aiemmin mainitsemani päänsäryt ja hikoilu jäivät pois muutaman vuorokauden jälkeen.

Tänään on vähän kriittinen tilanne - huomenna olen ollut pyöreät kaksi viikkoa polttamatta, joten pitäisi sinnitellä sinne asti. Toisaalta taas lähden tänään pitkästä aikaa vähän juhlimaan, kun on laskiainen ja kaikkea. Ennen kuin lopetin, ajattelin nimittäin, että siideriä juoneena saan polttaa. Mutta katsoo nyt.

[kaneli]

Mä en ole koskaan polttanut, en edes maistanut tupakkaa. Onhan sitä mulle tarjottu, mutta mulla on aina ollut tosi kielteinen asenne tupakkaa ja tupakointia kohtaan. Molemmat vanhemmat polttivat, kun olin pieni, mutta isä lopetti jo ennen kuin menin kouluun. Ihan terveydellisistä syistä kuulemma, kun pelkkä tupakka ja sikari ei enää riittänyt, vaan piti polttaa ihan piippuakin. Äiti ei ole mun elinaikanani koskaan polttanut säännöllisesti, mutta silloin tällöin kyllä.

Mua inhottaa se, kun ihmiset polttavat mun lähelläni. En halua hengittää tupakansavua, mutta kaikki eivät ota sitä huomioon. Yksi kaverini oli kyllä aina todella huomaavainen polttaessaan. Pahinta on se, kun ihmiset polttavat bussipysäkin katoksen alla. Ei mua haittaa, jos ne itseään tupakoinnilla vahingoittavat, mutta mua ei huvita harrastaa passiivista tupakointia jonkun satunnaisen keijon takia.

Vaikka inhoan tupakointia, en saarnaa siitä muille. Kuten täälläkin on mainittu, kaikki tupakoitsijat varmasti kyllä tietävät tupakoinnin riskit ja seuraukset ja mun mielestä on jokaisen oma asia, tupakoiko vai en.

[Lyyra]

Pitääkin päivitellä tätä suhtautumistani. Edellinen viesti vaikutti aika kielteiseltä.

Olen viimeisen 4 kuukauden aikana polttanut enemmän kuin viimeisen neljän vuoden aikana yhteensä. Eipä sitä niin paljoa mene vieläkään, mutta välillä tekis kyllä mieli. Haaveilen typeryyksissäni satunnaisesta tavasta, että yksi savuke aina silloin tällöin. Totaalikieltäytyminen on mielestäni turhan jyrkkää missä tahansa asiassa. Pelkäänpä, että se kuitenkin karkaisi käsistä, ja kohta olisin korsteeni (joka siis on aivan mahtava sana!).

Toinen mikä hommassa ahdistaa on se kulutusaspekti. Mulla menee kamala määrä rahaa savuna ilmaan, ja kaukana maailmalla lapsiorjat kärsii ja sademetsät kaatuu ja ilmasto muuttuu mun mukavuudenhalun takia. Olin jo menossa ostamaan askia viime viikolla, mutta maailmantuska esti.

Asenteellinen suhtautuminen on muuttunut myös vähän. Olen tosiaan pahimmillani ollut tosi natsi ja totaalikieltäytyjä (ja -kieltäjä) tupakoinnin suhteen. Nyt mietin sitä niin kuin mitä tahansa muutakin nautintoainetta. Riippuvuus ei ole koskaan hyvä juttu, ja tupakkaan lykätään aivan liikaa lisäaineita, mutta jos tykkää sauhuttaa, niin miksei sitten sauhuttaisi. Kohtuus kaikessa. Elä ja anna toisten elää. Ja kyllä routa porsaan kotiin ajaa!

[damn]

Minä olen taas alkanut polttaa . Lopetin viime elokuussa polttamisen ja lopettaminen oli todella helppoa, eikä yhtään edes tehnyt mieli.
Keväällä oli niin kamala stressi, että poltin muutamat vitutustupakat, kun oli pakko saada ajatukset muualle. Voi että ne maistui hyvälle. Ja sit aloinkin vähitellen siirtyä taas kavereiden mukana tupakkakoppiin kun jossain viihteellä oltiin. Ja kaikki tarjos koko ajan tupakkaa, niin ajattelin, että mikä jottei, maistuishan se. Ja sitten retkahdin ja aloin taas ostaa tupakkaa, joten tupakoinnista on tullut joka päiväistä.
Kämpillä ollessa tupakointiani on onneksi aina rajoittanut se, ettei minulla ole parveketta ja en jaksa mennä ulos vain tupakalle. Mutta ulkona ollessa ja jonnekkin kävellessä tulee liian usein kaivettua tupakat esiin. En vain voi mitään sille, että tupakointi on niin mukavaa. Nyt kun en ole öisin saanut unta, niin on ollut kiva mennä ulos kävelee keskellä yötä ja polttamaan. Ihana öinen rauha ja minä yksin tupakoimassa ja miettimässä asioita.

[Marilla]

En polta. En ole koskaan maistanutkaan. Ehkä syynä on se, ettei kukaan lähipiiristä ole polttanut tai polta nykyäänkään. Olen aina kieltäytynyt kohteliaasti kun tupakkaa on tarjottu. Yläasteella taisin jopa ilmoittaa kavereille heti tupakkakokeilujen alkaessa, että mulle on sitten turha tarjota. Mua ei ole koskaan vaan kiinnostanut polttaminen. Kotona sitä ei koskaan varsinaisesti kielletty, sanottiin vain, että jos poltat, niin poltat omilla rahoilla sitten.

Mä ajattelen tupakoinnin olevan vain yksi paha tapa muiden joukossa, se ei haittaa mua ellei sitten joku höngi savuja suoraan kasvoille. En voi sietää tupakansavua. Yleensä jos kävelen sauhuttelevan ihmisen vierestä, esim. kaupungilla, vetäisen keuhkot vaistomaisesti täyteen savutonta ilmaa ja kävelen pika pikaa ohi. Yksi tiukka sääntö mulla on tupakoiville: mun kämpässä ja autossa ei saa polttaa. Tuon säännön lisäksi en koe tarvetta ryhtyä saarnaamaan tupakanpoltosta kenellekkään.

[Pascal Lemoix]

Kämpillä ollessa tupakointiani on onneksi aina rajoittanut se, ettei minulla ole parveketta ja en jaksa mennä ulos vain tupakalle.

Roman Schatz kertoi ratkaisseensa parveketupakoinnin ongelman siten, että hän laittaa lapset parvekkeelle siksi aikaa, kun polttaa sisällä ja päästää heidät savujen jälkeen takaisin sisään.

[dena]

Kämpillä ollessa tupakointiani on onneksi aina rajoittanut se, ettei minulla ole parveketta ja en jaksa mennä ulos vain tupakalle.

Roman Schatz kertoi ratkaisseensa parveketupakoinnin ongelman siten, että hän laittaa lapset parvekkeelle siksi aikaa, kun polttaa sisällä ja päästää heidät savujen jälkeen takaisin sisään.

Hahaa! Roman on kyllä upee mies.

Ja itsehän en tupakoi. Enää. Paitsi kännissä.

[urakka]

En ala edes laskemaan, että montako kertaa oon lopettanut tupakkihommat, ja alkanut muutaman kuukauden päästä uudelleen. Tää alkuvuosi on menny melko lailla tupakoimatta, mitä nyt satunnaiset känniröökit on tullu muutamaan kertaan vedettyä, joita on sitte saanu seuraavana päivänä karhean kurkun ja päänsäryn kanssa katua.

Nyt on sitte karannu kourasta ihan kokonaan, tämän löhöilyviikon aikana varsinki. Tupakkaa tulee vedettyä ihan liikaa, melkein aski tänäänki. Tyyppi lisäksi polttelee sätkätupakkaa, mikä on musta a) söpöä ja b) ihana kesämies-tapa. Ääni on ku jollain vanhalla pubiruusulla, aamulla tupakkayskä vaivaa ja morkkis on järjetön.

Pitäis ottaa itteään niskasta kiinni, ja olla vaan polttamatta. Mistähän siihen sais kunnon kimmokkeen ja kannustimen? Ite kuitenki tietää kaikki faktat, eikä joku nikotiinikorvaushoitokaan kiinnosta, jotenki en vaan usko et siitä olis mitään riemua tai apua. Se on enemmän kuitenki tapa ku riippuvuus, se vaan tuntuu hyvältä makoilla viltillä ja poltella muutama tupakka kirjaa lukiessa ja häröjuttujen lomassa.

[friikkis]

Lopetin selvänä polttamisen kokonaan pari kuukautta sitten. Tarkoitus oli tehdä täydellinen loppu sauhuttelulle, mutta näköjään alkoholin vaikutuksen alaisena tupakkaa ei kerta kaikkiaan pysty vastustamaan. Eli siis toisaalta ei tuo lopetus niin iso juttu ollut, joka tapauksessa menee lähes aski viikossa. Ärsyttää vaan, kun nykyään joka viikonlopun jälkeen on pari päivää todella ärsyttävä yskä päällä.

[shaana]

Täällä ollaan taas lopettamista ykäämässä.

Nyt ollaan oltu pari viikkoa kokonaan savuitta, tänään tuntui kurkussa se tuttu taukoamisen tienoilla ennenkin vaivannut kipu ja olo muutenkin flunssainen. Olen muistikuvieni mukaan jokaisena niinä muutamana kertana kun lopettamista yrittänyt (huom nyt ei jää yritykseksi!), tullut muutaman ensimmäisen viikon kuluessa enemmän tai vähemmän kipeäksi, flunssaa tai jotain sen suuntaista vaivana. Se kestetään!

En ole tehnyt mitään lupausta vuoden vaihteessa, tuli vaan hyvä sauma kun lähdettiin reissuun ja irti arjen rutiineista, niin ei se ollut ollenkaan vaikeaa olla polttamatta. Töissä nyt on vähän hankalaa, mutta pysyn lujana. Eiköhän tässä ole ne koettelemukset vielä edessä eikä siis mitän voiton lippuja todellakaan voi vielä liehutella, mutta alku on omasta mielestäni todella lupaava, eikä tässä asiassa muiden mielipiteillä olekaan väliä, itsestä se vaan valitettavasti lähtee.

[Yeanna]

Ei, en polta. En ole koskaan edes kokeillut. Yläasteikäisenä en liikkunut sellaisessa porukassa, jossa oltaisiin kokeiltu. Ja vaikka kaveripiiri on muuttunut ajan kuluessa ja seuraan liittynyt tupakoitsijoita, ei kokeilunhaluni ole noussut. Tutut ja ystävät tietävät etten polta, joten eivät edes "tuputa". Muiden tupakointi ei minua haittaa.

Yksi tiukka sääntö mulla on tupakoiville: mun kämpässä ja autossa ei saa polttaa.

Tälläinen sääntö on minullakin.

[Lumikki75]

Yksi tiukka sääntö mulla on tupakoiville: mun kämpässä ja autossa ei saa polttaa.

Tälläinen sääntö on minullakin.

Mulla myös, vaikka itse poltan. En mä halua sitä tupakansavua koko ajan haistella, sillon vaan kun poltatuttaa.

[Kuolo]

Kuin myös.

Poikkeuksena pitkät matkat. Sillon yleensä poltan autossa ikkuna raollaan. Eipä se siitä tollasella tahdilla oo tarttunu.