Juoruilu

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Juoruilu

ViestiKirjoittaja theia » Pe 09 Touko 2008 22:30

Kai tää jonnekin muualle aihealueeseen saattaisi kuulua, saa siirtää tai muuta jos on tarvis.

Mutta niin, asiaan. Juoruiletko? Juoruillaanko sinusta? Mitä mieltä olet koko touhusta? Miksi ihmiset juoruilevat, osaatko sanoa?

--

Tässä tänään mietin, kun totesin että muutamia juoruilevia kavereita. Varsinkin naispainotteisessa työympäristössä juoruilua esiintyy ihan liikaa. Vaikka itse en (käsittääkseni) ole juorujen kohteena, muutama kaveri/tuttu on. Joka on aika ahdistavaa, kuulla esim. kaverista juoruja, jotka ei pidä paikkaansa... tai sitten vaikka pitäisi, miksi niistä pitää lähteä heti kertomaan eteenpäin. Mitä sillä saavuttaa? Statusta?

Oon oppinut pitämään leipäläpeni kiinni tietyistä asioista - ei se ole mun asia, missä kukakin on viime yönsä viettänyt, oli se sitten oman tai toisen rakkaan vieressä.
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3417
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Janet » Pe 09 Touko 2008 23:02

Mä jo aattelin, että tänne saapi tulla juoruilemaan toisista fordelaisista! :keijo:

Itse asiasta. Mä taidan jonkun verran juoruilua harrastaa. Tai no, lähinnä mä haluaisin puhua "faktojen esiintuomisesta". Koska esim. entisten kämppisten kanssa vaihdetaan tietoa toisten kämppisten kuulumisesta. Onko se juoruilua? Sitten saatan kertoa kaverilleni, että mitä näin esim. baarissa tapahtuvan. Onko sekin juoruilua, koska näin tapahtuneen itse? Eikö se ole totuuden julkituomista? :keijo:

Sitten kyllä harrastan tätäkin, että kauhistellaan kavereiden kanssa kyliltä kuuluneita juttuja. Että se on kuksassu sitä ja sitä. Ja kyllä, mä saatan sanoa siitä toiselle kaverille. Mutta silloin yleensä painotan asiaa, että "näin kuulin, mutta en sit tiedä, pitääkö paikkaansa".

Kauheeta, mä taidan olla ihan hirvee ihminen, kun näin kauheesti juoruan. Vai juoruanko? :seko: Tai siis, mulla ei varmaan vain ole kunnolla omaa elämää, kun toisten asiat kiinnostaa niin kauhiasti.
Avatar
Janet
 
Viestit: 111
Liittynyt: Ke 07 Touko 2008 13:47

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Maija » Pe 09 Touko 2008 23:06

Tietyssä seurassa juoruilen, toisessa taas en. Juoruillessani itse juorut eivät minulle ainakaan ole 'se juttu', vaan oikeastaan ne toimivat joidenkin ihmisten kanssa pelkkänä hiljaisuuden täyttäjinä; kun toisten kanssa ei muuten löydy sanottavaa, juoruilu on helpoin tapa pitää keskustelua yllä. Muutoin puhun mieluummin jostakin ihan muusta kuin toisten ihmisten tekemisistä.

Tiedän, että minustakin kulkee jos jonkinlaista juttua, mutta se kai on näinkin pienellä paikkakunnalla väistämätöntä. Enää niistä en jaksa juurikaan piitata, varsinkaan silloin, jos ne poikkeavat todellisuudesta aivan täysin. Silloin huhupuheet itsestä lähinnä naurattavat. Mulle riittää, että minä ja läheiseni tiedämme totuuden. Muista viis.

Juoruilua on myös mielestäni monenlaista. Theia varmaankin tarkoittaa tässä tapauksessa ilkeämielisiä huhuja? Sellaisia en tunnusta harrastavani, ainakaan kovin paljoa. :D
Olen muuten kyllä hyvin utelias ihminen, mutta tietyissä rajoissa. Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta kyllä minä joskus haluan kauhistella, päivitellä ja naureskella toistenkin ihmisten tekemisiä. Tylsä vastaus, mutta juoruilussakin kohtuuden säilyttäminen on kai se paras keino.
Avatar
Maija
 
Viestit: 1393
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:29

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Lumikki75 » Pe 09 Touko 2008 23:23

Janet kirjoitti:Tai no, lähinnä mä haluaisin puhua "faktojen esiintuomisesta". Koska esim. entisten kämppisten kanssa vaihdetaan tietoa toisten kämppisten kuulumisesta. Onko se juoruilua? Sitten saatan kertoa kaverilleni, että mitä näin esim. baarissa tapahtuvan. Onko sekin juoruilua, koska näin tapahtuneen itse? Eikö se ole totuuden julkituomista?

Mä mietin tätä ihan samaa. Puhun kyllä jonkun verran tuttujen tekemisistä (lähinnä siipan kanssa), mutta en harrasta perättömyyksien keksimistä tai liioittelua. Päivittelyä tosin kyllä joskus, ja se taidetaan ainakin laskea juoruiluksi.

Olettaisin, että samalla lailla tutut puhuvat mun tekemisistä - silloin harvoin kun jotain puhumisen arvoista teen - enkä pidä sitä pahana. Täysin paikkansapitämättömien juttujen keksimistä sen sijaan katson erittäin karsaasti. Miksi semmoista pitää tehdä? Mitä siitä itselleen saa? Ei ymmärrä.
The ships hung in the sky in much the same way that bricks don't.
- Douglas Adams -
Avatar
Lumikki75
 
Viestit: 1022
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 11:49
Paikkakunta: Lahti

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja theia » Pe 09 Touko 2008 23:32

Niinno, mikä on ilkeämielistä huhua ja mikä mitä, sitä en tiedä. Oon kokenut tosin senkin, että kerron parhaalle ystävälleni erittäin hissukseen, missä sitä on se-ja-se yö vietetty ja kenen kanssa, joka kantautui vääriin korviin, jota käytettiin aseena kaveriani vastaan... joka johti siihen, että mulla ja toisella kaverilla meni välit poikki. Ok, oma mokahan se on ensi sijassa - mitä menee väärään paikkaan väärään aikaan, mutta kyllä mä luotan siihen, jos luottamuksella toiselle kerron jotain Erittäin Salaista, että se pysyy siinä. ...toisinhan kävi. Kenen moka, viime kädessä?


Ja joo, toisaalta kuulumistenkin vaihtamisen voisi nähdä juoruilemisena, mutta enemmän ehkä tarkoitin sitä työpaikalla / muussa vastaavassa yhteisössä kuuluvaa "et muuten IKINÄ arvaa mitä TOI yks on tehnyt!!1" -fiiliksellä olevaa juttua.

Joskus juorut voi tosiaan vaan olla sitä kuulumisten vaihtoa, mutta... joskus ei. Äh. en nyt osaa muotoilla sanoja oikein.
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3417
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja shaana » Pe 09 Touko 2008 23:49

Kaikki varmaan juoruilevat, yksi enemmän ja toinen sitten vähemmän.
En osaa ihan sanoa, minkä luen juoruiluksi, ehkä juuri sellaisten arkojen tai päivänvaloa kestämättömien asioiden julki tuomisen ja niiden päivittelyn. Tietenkin keksityt ja myöskin sellaiset jutut, joiden oletan tapahtuneen ja kerron eteenpäin tosina, luen olevan juoruja.

En keksi juttuja enkä esitä olettamuksiani tosina. Päivittelen hyvien ystävien kanssa joidenkin toisten tekemisiä, saatan jopa puhua pahaa joistakin ihmisistä - nukun silti yöni hyvin, koska en puhu vain selän takana vaan voin kertoa asiani ihan kasvotusen moisille henkilöille.

Juoruilu työpaikalla on rasittavaa. Senkin sulatan, että työntekijät keskenään supisevat nurkissa, aivan sama. Mutta se, että esimies lähtee omilla tiedoillaan ja olettamuksillaan alaisistaan puhumaan sontaa ja huhuja, on käsittämätöntä. Nykyinen esimies huutelee kapakassa alaistensa arkaluontoisia asioita, joita olettaa tietävänsä ja todenperäisyydestä ei hajuakaan. Edellinen kunnostautui muunmuassa minun kohdallani siten, että stressin takia sairaslomalle jäädessäni puheli töissä, että en tiedä mikä sitä shaanaa vaivasi, itkeskeli puhelimeen jotain - siis kertoi YLEISESTI?! En voi käsittää, esimies, joka ei tosiaankaan saa puhua alaistensa asioita (esim.palkat, sairaslomien syyt) muille. Argh.
Aurinko, sinä sanoit kun katselimme kuuta.
Avatar
shaana
Kuivaliha
 
Viestit: 1539
Liittynyt: To 24 Huhti 2008 23:19
Paikkakunta: Hangessa.

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Su 11 Touko 2008 02:05

Juoruilen jonkin verran, mutta ne on lähinnä sellaisia asioita, joita ne juoruilun kohteet saattais ihan hyvin itsekin kertoa. Lähinnä sellaisia "ne seurustelee", "kuulitko, että se on mennyt kihloihin?" jne. Joskus harvoin tulee syyllistyttyä ilkeämieliseen juoruiluun, mutta perättömiä juttuja en oo ikinä keksinyt muista.

Oon tosi arka kertomaan ystävien yksityisasioita muille. Vaikka asia olisi jokin ihan pieni juttu, en kerro asiaa eteenpäin, jos en ole aivan varma, että siitä saa puhua. Enkä välttämättä silloinkaan.

Tietyt ihmiset eivät vaan osaa pitää salaisuuksia. Esimerkiksi entinen kaverini ei osannut pitää salaisuuksia, joten jossain vaiheessa lopetin niiden kertomisen hänelle. Tää tapahtui monta vuotta sitten ja silloin en uskaltanut kertoa ihastukselleni, että olen kiinnostunut hänestä. Silloin hyödynsin kaverini juoruilua. Kerroin kaverilleni, että olen ihastunut poikaan ja niin kuin oletinkin, pian poika sai tietää, että olen ihastunut häneen. Sen jälkeen me "oltiin yhessä" jonkin aikaa.

Kyllä mä tiedän, että musta ja eräästä tyypistä juoruiltiin (tai lähinnä arvuuteltiin, että tapahtuiko meidän välillä jotain vai ei...). Itselleni ne jutut eivät kantautuneet korviini, mutta kyseinen tyyppi kertoi kerran, että eräät tyypit olivat meistä puhuneet. Eikä siinä mitään. Tuollainen nyt on ihan luonnollista, jos on nähnyt meidän suutelevan bileissä.
Life is short until it's not
Honestly it's kinda long


Orla Gartland - You aren't special, babe
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 5251
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Kati » Su 11 Touko 2008 05:04

Janet kirjoitti:Tai no, lähinnä mä haluaisin puhua "faktojen esiintuomisesta". Koska esim. entisten kämppisten kanssa vaihdetaan tietoa toisten kämppisten kuulumisesta. Onko se juoruilua? Sitten saatan kertoa kaverilleni, että mitä näin esim. baarissa tapahtuvan. Onko sekin juoruilua, koska näin tapahtuneen itse? Eikö se ole totuuden julkituomista?

Sanokaa vaan nipoksi, mutta minusta heti jos täytyy laittaa hipsut ja puhua "faktojen esiintuomisesta", liikutaan alueella, jossa on sitä lievästi kuiskaellen ja kauhistellen kerrotua tarinointia, juoruamista juoruamisen merkityksessä.

Samoin tämä ajatus itse nähdystä. Kun sen itse nähdynkin ja omilla silmillä todistetun voi kertoa vähintääkin kahdella tapaa. Siihenkin voi lisätä sen kauhistelun, paheksunnan, ilkeämielisyyden, vähättelyn, panettelun.

Mutta juoruaminen on myös tärkeää. Se on tapa pysyä perillä asioista. Se on informaation välittämistä. Esimerkiksi tuo Janetin mainitsema tieto kämppisten kuulumisten vaihtamisesta voi olla hyvinkin oleellista yhteiselämän sujuvuuden kannalta. Se voi estää ikävät lipsahdukset ja vahingossa loukkaamiset, esimerkiksi silloin kun yhdelle kämppiksistä on tapahtunut jotain lähipiirissä.

Ihan normaaliahan on vaihtaa kuulumisia tutuista. Sävyllä on kuitenkin iso merkitys.

Asiasta kiinnostuneille kirjavinkki. Ilpo Koskinen: Väritetty totuus
Koskisen haastattelu Aviisissa 2002
* * * Kokonaistarve on valtava * * *
Avatar
Kati
 
Viestit: 444
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 09:49

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Lyyra » Su 11 Touko 2008 06:31

Kati kirjoitti:
Janet kirjoitti:Tai no, lähinnä mä haluaisin puhua "faktojen esiintuomisesta". Koska esim. entisten kämppisten kanssa vaihdetaan tietoa toisten kämppisten kuulumisesta. Onko se juoruilua? Sitten saatan kertoa kaverilleni, että mitä näin esim. baarissa tapahtuvan. Onko sekin juoruilua, koska näin tapahtuneen itse? Eikö se ole totuuden julkituomista?

Sanokaa vaan nipoksi, mutta minusta heti jos täytyy laittaa hipsut ja puhua "faktojen esiintuomisesta", liikutaan alueella, jossa on sitä lievästi kuiskaellen ja kauhistellen kerrotua tarinointia, juoruamista juoruamisen merkityksessä.

Samoin tämä ajatus itse nähdystä. Kun sen itse nähdynkin ja omilla silmillä todistetun voi kertoa vähintääkin kahdella tapaa. Siihenkin voi lisätä sen kauhistelun, paheksunnan, ilkeämielisyyden, vähättelyn, panettelun.

Oli tarkoitus tulla tästä sanomaan, mutta Kati ehti ensin. Täyskomp siis.

Sen sijaan kuulumisten vaihto on minusta ihan eri asia kuin juoruilu. Tottakai saa sanoa, esim. juuri kimppa-asumistilanteessa, jos on jotain väärinkäsitysten ja kotirauhan järkkymisen vaaraa.

Minusta on naiivia ajatella, että "ei ne varmaan minusta juorua", jos jutut ei kantaudu omiin korviin. Jos esim. työpaikalla on juoruilumentaliteetti, ja sinulle avaudutaan muiden yksityisasioista, voit olla satavarma, että myös sinusta kerrotaan juttuja muille.

[juoruilu]Mulla on pari kaveria, joilla on tapana muodostaa negatiivinen kuva ihmisestä parin hassun lauseen, tai vaikka yhden virheen takia. Sen jälkeen on ihan sama, mihin sävyyn ko. ihmisestä puhuu, kun se virhe kaivetaan esiin ja päivitellään että eihän se varmaan mitään muutakaan pysty tekemään "oikein." Raivostuttaa.[/juoruilu]

Kuten yllä, saatan käyttää tuttujani esimerkkinä jostain tilanteesta, jos vaikka omaa kokemusta ei ole (esim. käytin ystäväni rouvaa esimerkkinä, kun puhuttiin raskausajan ruoka-ainehimoista, kun itse en ole moisiin törmännyt), mutta jo tuollaisenkin kanssa meinaa vähän arveluttaa. En pidä siitä, että minusta puhutaan muille ilman lupaa (oli asiat totta tai ei), ja samoin yritän olla puhumatta muista. Kertojan versio on kuitenkin aina väistämättä erilainen kuin asianomaisen oma versio - niin hyvässä kuin pahassakin.

shaana kirjoitti:En keksi juttuja enkä esitä olettamuksiani tosina. Päivittelen hyvien ystävien kanssa joidenkin toisten tekemisiä, saatan jopa puhua pahaa joistakin ihmisistä - nukun silti yöni hyvin, koska en puhu vain selän takana vaan voin kertoa asiani ihan kasvotusen moisille henkilöille.

Juuri tämän takia minä yritän välttää juoruilun ihan kokonaan, tai ainakin pitää suuni kiinni kun muut juoruavat minun läsnäollessani. Minusta ei näet ole sanomaan päin naamaa, ellen sitten ole pahalla päällä ja tiuskaise. Ja silloinkin asian pitää tulla keskustelussa/tappelussa jotenkin esille.
Taannoin luokkakokouksessa lensi aika hurjaa ja ennakkoluuloista ja pahansuopaa tekstiä poissaolleesta ystävästäni, joka sai (juuri pari päivää ennen ko. kokousta) lapsen islaminuskoisen miehen kanssa. Miten siinä tilanteessa sitten toimitaan? Ei mulla ole sydäntä kertoa ystävälleni muitten (tosi ilkeistä) jutuista, ja meninkin aika vähäsanaiseksi kun ystäväni kyseli kokouksen kulusta. Samalla ruoskin itseäni kun en ollut saanut suutani auki siitä kuinka heidän pitäisi vain olla onnellisia toisen puolesta.
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja SimonTemple » Su 11 Touko 2008 11:36

Mites se meni, naiset juoruavat ja miehet keskustelevat ;)

Omien kokemuksieni mukaan äijät ne vasta juoruilee, milloin mistäkin. Itse en oikein syty aiheeseen koska minua ei yksikertaisesti kiinnosta muiden ihmisten elämät. Ja tämä ei ole besserwisserismiä ja vaan sitä, että pääsee helpomalla.
Avatar
SimonTemple
Kansan ääni
 
Viestit: 242
Liittynyt: To 08 Touko 2008 20:17

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Lyyra » Su 11 Touko 2008 11:44

SimonTemple kirjoitti:Itse en oikein syty aiheeseen koska minua ei yksikertaisesti kiinnosta muiden ihmisten elämät. Ja tämä ei ole besserwisserismiä ja vaan sitä, että pääsee helpomalla.

Nimenomaan!
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja irvikissa » Su 11 Touko 2008 19:01

Hah. Mulla on tapana juoruilla. Ei ole edes tarvetta kutsua sitä millään nätimmällä termillä, koska ei se erityisen nättiä ole.

Juoruilen karkeasti ottaen kahdenlaisesti. Tykkäämistäni ihmisistä juoruilen päivänvalon kestäviä asioita hyvässä hengessä. Eli kuten joku jo sanoi, sellaisia juttuja joita he itsekin kertoisivat. Kuulumisia. En missään nimessä laita eteenpäin mulle luottamuksella kerrottuja tai muuten tietooni tulleita arkaluontoisia asioita.

Niistä joista en niin tykkää, voin laittaa eteenpäin aikalailla kaiken. Harvoinpa kukaan ei-ystäväni mulle uskoutuu, joten siinä mielessä itseeni langennutta luottamusta ei edes tarvi rikkoa. Aika harvoin tunnen tarvetta säilyttää vihamiehen salaisuutta itselläni, jos juoru on jo liikkeellä eli kuulen sen kolmannelta osapuolelta.

Ne juorut, jotka tiedän epätosiksi korjaan ja/tai pysäytän, koskivatpa ne ystäviä tai vihamiehiä. Jotain etiikkaa pitää olla juoruilussakin. :D

Omasta kaveripiiristä tiedän suunnilleen keistä jutut aina lähtevät vuotamaan, joten en kerro heille asioitani.

Tiedän olevani ihan liian utelias ja kaikin puolin nolife ja kuulostavani tämän kertomani perusteella todella kamalalta ihmiseltä.
Avatar
irvikissa
 
Viestit: 169
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:02

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Emilia » Su 11 Touko 2008 21:49

Mulla on vähän sama tapa kuin Irviksellä. Hyvässä hengessä tulee juoruttua (tai miksi sitä nyt tahtoo sanoakaan, kuulumisten vaihtamista..) ja kyllä toisinaan myös vähän huonommassa hengessä. En kuitenkaan laittaisi kenestäkään perättömiä juttuja liikkeelle. Sellainen negatiivisempi juoruilu on yleensä lähinnä sitä, että on pakko päästä jollekin avautumaan jonkun toisen ärsyttävästä piirteestä ja sitä saatetaan kaverien kesken ruotia syvemminkin sitten. Varmasti omassa kaveripiirissä myös musta puhutaan joskus samansävyisesti, ei se mua haittaa, kunhan totuudessa pysyvät.

Mulla on yksi kaveri, jota pidän todella läheisenä, mutta hänelle en ikinä maailmassa kertoisi mitään arkaluontoista tai luottamuksellista. Se tyyppi juoruaa ihan kaiken eteenpäin. Tiedän monesta ystävästä asioita, joita en edes haluaisi tietää, koska tää kaveri ei vaan osaa pitää salaisuuksia. (On yritetty sanoa, ettei haluta tietää, mutta sen jälkeen koko juttu läväistään korville yhdellä nopealla hengenvedolla niin, ettei väliin ehdi sitä kuuluisaa kissaa sanoa.) Tiedän, että se sama kaveri juoruaa mun jutut eteenpäin ja ruotii niitä muiden ystäviemme kanssa. Kai se jossain välissä hoksaa, ettei enää tiedä meistä mitään, kun viime aikoina on muutkin kaveripiirin tyypit huomanneet, mistä kaikki jutut lähtee leviämään. Harmi sinänsä, kun tääkin kamu on oikeasti aika fiksu tyyppi ja joskus haluaisi kuulla hänen mielipiteen johonkin kiperään kysymykseen, muttei vaan pysty ottamaan puheeksi kun ei tahdo kaikkien tietävän.

Työyhteisössä juoruilu on jokseenkin kamalaa. Yritän pysyä niistä jutuista kaukana. Kuitenkin niiden ihmisten kanssa pitää tulla toimeen ja olla tekemisissä se n. 40 tuntia viikossa, niin en välitä hirveästi kuulua mihinkään kuppikuntiin siellä. Kyllä sitä väkisinkin joskus tauoilla kuulee, kuka on ärsyttävä ja kuka ei osaa mitään, mutta itse pyrin olemaan niissä tilanteissa vähintäänkin hiljaa. Joskus on kyllä tullut sanottua, että sen energian voisi käyttää parempaankin kuin toisen inhoamiseen ja mustamaalaamiseen, kun läppä on alkanut mennä jo vähän turhan pitkälle...
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2931
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja kaneli » Su 11 Touko 2008 23:01

Mä en oo koskaan mieltänyt tommosta positiivista kuulumisten vaihtoa juoruiluna. En, vaikka se koskisi muita ihmisiä.
Jos mä esimerkiksi keskustelen jostain aiheesta, niin kyllä mä siihen keskusteluun voin ihan huoletta vetää mukaan jonkun tutun tai kaverinkin kokemuksia. Silloin siis sanon, että "mun kaverille kävi näin" tai jotain muuta.

Juoruilu on mun mielestä aina negatiivista, ja kyllä mä sitäkin harrastan. Mä avaudun esimerkiksi omassa kaveripiirissäni hyvin helposti jollekin kaverille jonkun toisen kaverin tekemisistä, jotka on mua suututtaneet tai muuten häirinneet. Eikä mua häiritse se, että musta puhutaan. Kyllä mä sen kestän.

Juttujen keksimistä en harrasta; sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Mutta keksityt jutut meneekin mun mielestä lähinnä valheen puolelle.
It's all make believe, isn't it?
Avatar
kaneli
Vastarannan keijo
 
Viestit: 315
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 13:55
Paikkakunta: Seitsemäs taivas

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Lyyra » Ma 12 Touko 2008 02:29

Pitää vielä ihan vaan for the record sanoa, etten ole mikään puhtoinen pulmunen itsekään. Kyllä mulle tulee juoruttua, mutta yritän kovasti sitä karsia. Joskus teini-iässä olin tosi hyvä tässä. En vain puhunut yhtään mitään kenestäkään kolmannesta osapuolesta. Kuuntelin kyllä, mutta en osallistunut keskusteluun, heh. Liekö se sitten yhtään parempi...
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja poppanen » Ma 12 Touko 2008 11:51

Lyyra kirjoitti:Minusta on naiivia ajatella, että "ei ne varmaan minusta juorua", jos jutut ei kantaudu omiin korviin. Jos esim. työpaikalla on juoruilumentaliteetti, ja sinulle avaudutaan muiden yksityisasioista, voit olla satavarma, että myös sinusta kerrotaan juttuja muille.

[juoruilu]Mulla on pari kaveria, joilla on tapana muodostaa negatiivinen kuva ihmisestä parin hassun lauseen, tai vaikka yhden virheen takia. Sen jälkeen on ihan sama, mihin sävyyn ko. ihmisestä puhuu, kun se virhe kaivetaan esiin ja päivitellään että eihän se varmaan mitään muutakaan pysty tekemään "oikein." Raivostuttaa.[/juoruilu]

Kuten yllä, saatan käyttää tuttujani esimerkkinä jostain tilanteesta, jos vaikka omaa kokemusta ei ole (esim. käytin ystäväni rouvaa esimerkkinä, kun puhuttiin raskausajan ruoka-ainehimoista, kun itse en ole moisiin törmännyt), mutta jo tuollaisenkin kanssa meinaa vähän arveluttaa. En pidä siitä, että minusta puhutaan muille ilman lupaa (oli asiat totta tai ei), ja samoin yritän olla puhumatta muista. Kertojan versio on kuitenkin aina väistämättä erilainen kuin asianomaisen oma versio - niin hyvässä kuin pahassakin.

shaana kirjoitti:En keksi juttuja enkä esitä olettamuksiani tosina. Päivittelen hyvien ystävien kanssa joidenkin toisten tekemisiä, saatan jopa puhua pahaa joistakin ihmisistä - nukun silti yöni hyvin, koska en puhu vain selän takana vaan voin kertoa asiani ihan kasvotusen moisille henkilöille.

Juuri tämän takia minä yritän välttää juoruilun ihan kokonaan, tai ainakin pitää suuni kiinni kun muut juoruavat minun läsnäollessani. Minusta ei näet ole sanomaan päin naamaa, ellen sitten ole pahalla päällä ja tiuskaise. Ja silloinkin asian pitää tulla keskustelussa/tappelussa jotenkin esille.


Lyyra sanoikin hyvin sen, mitä minä juoruilusta ylipäätään ajattelen. Olen itse kasvanut pienellä paikkakunnalla, jossa juoruilu, erityisesti pahanlaatuinen, tuntuu olevan ihmisten rakkain harrastus. Varsinkin koulussa ei monien "kavereiden" kanssa löytynyt muuta puheenaihetta, kuin muiden asioista puhuminen ja ilkeiden juorujen levittely. Joskus luulin, että se kuuluisi vain sinne ylä-asteen pihalle ja että "aikuisten maailmassa" se olisi jo liian lapsellista, mutta mitä vanhemmaksi tässä tulee, niin saa huomata ettei se juoruilu minnekään katoa, tuntuu jopa muuttuvan ilkeämmäksi..

Erityisesti omien tuttavien kohdalla on ärsyttänyt tapa, jolla kerrotaan kuinka se ja se on taas tehnyt sitä ja sitä. Yleensä sävy on hirveän negatiivinen, arvostellaan muiden elämäntavat yms. ja samalla annetaan ymmärtää, että itse ei koskaan tekisi sellaista ja kuinka oma elämä on paljon parempi. Juoruilu onkin minusta monesti tapa pönkittää omaa itsetuntoa, monille kun tuntuu tuottavan suurta mielihyvää tietää että joillain menee itseä huonommin.
jo vain
poppanen
 
Viestit: 4
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 16:36

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Nugat » Ti 13 Touko 2008 11:01

Itselläni oli ala-asteela muutama "kaveri", jotka harrastivat juoruamista ja yleistä selän takana paskan jauhantaa. Päätin, että minusta ei tule sellainen. Itse kärsin kovasti heidän perättömistä juoruistaan ja koulunkäynti oli yhtä helvettiä, kun ei koskaan tiennyt millä tavalla seuraavana päivänä saisi kylmää vettä niskaan. En osannut edes puolustautua, sillä jollain kierolla tavalla ajattelin, että jos olen kaveri niin juoruilu häviäisi. Elämän laatu parani huomattavasti, kun pääsin heistä eroon. Tästä näkee, kuinka pienellä paikkakunnalla on kaverit harvassa.
Nyt näin voisinkin juoruta, että nykyään minulla menee huomattavasti parmmin kuin heillä. Kuva

Mutta todellakin, en siis juorua. Kuulumisien vaihtoa en laske juoruiluksi, jos joku kysyy että tiedänkös mitä Anna-Jaakolle kuuluu, niin voin mainita että juu se on nyt töissä siellä ja siellä ja tälläistä yleistä asiaa voin keskustella, mutta syvemmälle en mielelläni mene. Ja tuntuukin inhottavalta kuulla kavereista asioita muilta tahoilta, jos tiedän, että kaverini ei välttämättä haluaisi muiden niistä yleisesti keskustelevan.
OwthebluddyellshudIknow?
Avatar
Nugat
Liisa ihmemaassa
 
Viestit: 1712
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 16:32

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja ahkera » Ti 13 Touko 2008 11:29

Häpeäkseni joudun paljastamaan, että mä juoruan kyllä. Välillä aika paljonkin. Lähinnä kavereiden kanssa ruukataan spekuloida toisten kavereiden juttuja. Varmaan välillä tulee vähän arvosteltuakki, vaikka ihan hyvin tiedän, että ei kaikki munkaan toiminta ihan maailman järkevintä ole. Ja tiedän, että myös mun jutuista on juoruiltu. Eikä aina ees sitä totuutta vaan olen mm antanut kaikille kerhomme miehille. ei siis todellakaan totuus tän oon laskennu niin pahasti leikiks, että juoruilijoita/juoruilijaa selkeästi hävettää.
Salaisuuksia en kuitenkaan paljasta. Eikä kaverin tartte ees pistää mua vannomaan kautta kiven ja kannon vaan koitan ajatella ihan omilla aivoillani, että mistä tahtoo ihmisten tietävän. Tietty tossakin on niin kovasti eroja kuin tarkat rajat joku yksityisyydelleen vetää, mutta luusisin onnistuneeni ihan hyvin tähän asti.
Sellaset tilanteet ovat ikäviä, kun joku toinen rupeaa juoruamaan muille sellasia asioita, joita itse on ajatellut "kohteen" haluavan pitää salaisuutena. Yleensä yritän vaihtaa silloin puheenaihetta. Joskus jopa huomaamattomasti oon maininnu juoruilijalle, että luulin asian olevan salaisuus.
ahkera
 
Viestit: 105
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 19:57

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » Ti 13 Touko 2008 22:54

Jos oikein miettimään alkaa, niin melko ahdistavaksi käy se, että kaikkea, mitä sanot, voidaan käyttää sinua vastaan. Antamistasi tiedoista voidaan koota kokonaiskuva, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Usein toisten asioita julkisesti spekuloitaessa on kyse jonkinlaisesta haukkumisesta. Se haukutaan, joka on pois paikalta.

Itse loukkaannuin vähän siitäkin, kun kuulin, että juomatavoistani on keskusteltu. Ei mitenkään erityisen raskauttavasti, mutta kuitenkin. Totta kai ihmiset minustakin puhuvat, mutta vain silloin, kun en ole läsnä.

Varmaan se menee jotenkin niin, että kun kuvittelee itsestään pahimman kuvan ja kertoo sen kahdella, niin ollaan siinä kuvassa, joka muilla on itsestä.
"Tunne ei koskaan valehtele."
-Jorma Uotinen
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5211
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Pvi » To 15 Touko 2008 08:06

Kiitos tästä ketjusta. Kun luin viestejä, huomasin että viimeaikoina olen aivan liikaa puhunut Kanelin mainitsemalla tavalla minua ärsyttävistä ihmisistä ilkeään sävyyn. Jollain tapaa ärsytystä pitää voida työstää tai jakaa, mutta tapani hoitaa homma on epäsopiva. En pidä itseäni juoruilijana. Hyi minä.

Pascal Lemoix kirjoitti:Varmaan se menee jotenkin niin, että
kun kuvittelee itsestään pahimman kuvan ja kertoo sen kahdella, niin
ollaan siinä kuvassa, joka muilla on itsestä.

Minä taas luulen, että ihmiset kuitenkin ovat kaikkein kiinnostuneimpia itsestään ja omista jutuistaan. Ei siinä ehdi ihan valtavia kuvitelmia muista ihmisistä luomaan, kun pitää pohtia, että miten itsellä menee. Ja näytänks mä nyt hyvältä.
Rohkeus kuulua tähän.
Pvi
 
Viestit: 1267
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 13:55

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Aurora B. » To 15 Touko 2008 14:26

Inhoan juoruilua, mutta sorrun siihen valitettavasti joskus itsekin. Enkä osaa pistää stoppia niille, jotka tulevat mulle avautumaan muiden asioista.

Yksi työkaveri hoitaa kyllä hienosti juorustoppauksen. Siis jos kahvipöydässä alkaa tämä "Tiedättekö mitä se (yleensä poissa oleva) teki viime viikolla?" -tyyliset horinat, niin tämä sanoo, ettei kiinnosta ja lähtee pois. Oi kun mullakin olisi sen laatuista sosiaalista pokkaa. Pelkurimaisesti vain hiivin jossain vaiheessa pois työasioihin vedoten. Tästä kyseisestä työkaverista muuten juorutaan kaikkein eniten, ja yksi pahimmista juoruajista aina negatiiviseen sävyyn, useimmiten vääristellen hänen sanomisiaan. Varmaan juoruilee mustakin ikävästi, koska torppaan nuo hänen vääristelynsä aina kun vain pystyn.

Työpaikalta löytyy tosiaan pari juoruilijaa. Mulle ei enää hirveästi kukaan viitsi juoruta, kun en saa heidän sipinöistään mitään selvää ja kun käsken puhumaan reippaasti ääneen vaan, niin lopettavat. On vissiin sen verran arkaa juttua ollut, että on pitänyt kuiskutella. Kiva, kun voi käyttää tekosyynä "en saa selvää":ä, ei tarvitse selitellä, etten jaksa kuunnella tai en vain halua tietää.

Em. syystä en myöskään koskaan juorua eteenpäin työkavereiden juttuja Kuva Eipä muutenkaan tule kauheasti juoruttua. Joskus saattaa lipsahtaa. Ja välillä on vähän vaikea hahmottaa, mikä on juoruamista ja mikä tiedon välittämistä tai kuulumisien kertomista. Työkavereiden tai kavereiden mulle uskomia privaattiasioita en koskaan pystyisi levittämään eteenpäin.

Kavereiden asioista tulee jonkun verran juteltua kaveriporukassa, onko se sitten juoruamista vai ei, en tiedä. Tuntuu, että nuorempana tuli juoruttua enemmän, nykyään ei taida enää olla mitään juoruamisen aihetta Kuva Tai sitten sosiaalinen pelisilmä on kehittynyt sitten nuoruuden päivien. Yhteen kaveriin meni kyllä luotto moneksi vuodeksi, kun hän juorusi yhden mun hänelle selkeästi luottamuksella kertomani jutun aviomiehelleen, joka juorusi sen eteenpäin mun exälle, joka sitten mulle asiasta kommentoi. Ei ole tullut luottamuksellisia juttuja sen jälkeen tuolle kaverille kerrottua.

Tiedän, että töissä juorutaan musta selän takana. Tai yleensäkin puhutaan musta, en oikeasti edes halua tietää, mitä Kuva Yksi miehistä vaan kerran kysyi, että kuumottaako mun korvia koskaan töissä. Kuulemma ruotivat muhun liittyviä asioita oikein äijäporukalla. Noilla on selvästikin liikaa luppoaikaa. Enpä mä pahemmin siitä stressaa, kukaan ei koskaan avaudu mulle niistä mitenkään, niin ihan sama.


Jostain luin tässä ihan hiljakkoin, että juoruilu on tärkeä osa yhteisöin sosiaalista kanssakäymistä. Se luo yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mitä kaikkea. Mä tosin olen sitä mieltä, että yleinen keskustelu yleisistä asioista ajaa saman asian. Ei tarvisi toisten asioita ruotia. Mutta kuten sanottu, ei voi ainakaan ensimmäistä kiveä heittää, kun itsekin lipsahdan joskus.
Kolo-golo-nay
Avatar
Aurora B.
 
Viestit: 1099
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:16

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja sybe » To 15 Touko 2008 17:21

Työpaikallani on hyvin vähän juoruilua ja joku leikkaa niisitäkin nopsaan siivet.Tosin meillä jaetaan yksityiselämästä lähes kaikki, ei ole mistä juoruta.Työnteossa syntyy riitatilanteita mutta ne puhutaan halki ja yleensä kelleen ei jää mitään hampaankoloon,josta saattaisi neg fiilikset juoruiluna puhjeta. Organisaatiossamme toitotetaan johdon toimesta avoimuutta. Kyllä työnteko on avointa, jostakin syystä meillä käsitelllään myös työelämään liittymätöntä yksityielämää.Siviilielämän tilanteiden paljastelu on johtanut minua mielenkiintoisiin tilanteisiin. Olen ollut työkamun vaarin 80v juhlissa perheeni kera, kun kuulemma vieraita on muutoin olisi ollut liian vähän. Juorut yleensä lähtee liikkeelle kun on oikean tiedon puute. Meidän työyhteisössä on naisia ja miehiä fiftisixti, jostakin syystä pelattiin kerran porukalla pullonpyöritystä ja se tilanne on jotenkin jäänyt päälle. Ei ole tarinaa mistä juoru höpöä iskeä. Olen ollut töissä 100% äijä organisaatiossa, porukka oli sulkeutunutta koodaria. Tuolloin oli juoruilua paljon enempi mutta ei mitenkään häiritsevästi. Minun suku on osin pohjanmaalta, tykkään pohjalaisten tavasta puhua hankalatkin asiat suoraan.Työelämässä on jotain pielessä jos juoruja liikkuu liiaksi.
Wanhakin oppii uutta - tosin toistoa kaivataan
sybe
 
Viestit: 403
Liittynyt: Ti 13 Touko 2008 00:02

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Migreeni » To 15 Touko 2008 21:49

Luulen, että juoruilu kuuluu ihmisen perusluonteeseen, eikä varmaan täysin juoruilemattomia ihmisiä olekaan. Vähintään siinä vaiheessa, kun joku aloittaa jonkin jännittävän keskustelun jostain toisesta ihmisestä, menee siihen väkisinkin mukaan, vaikka tietäisi sen olevan juoruilua.

Eri asia on sitten se juoruileeko ilkeämielisesti vai pelkästään keskustelee toisen asioista, jotka nyt välttämättä ei itselle kuuluisi.

Aikoinani olin kamala juoruilija ja sain siitä kärsiäkin. Kesti kauan, ennenkuin kukaan uskalsi kertoa minulle mitään. Tai kenellekään muullekaan silloin jos olin samassa tilassa.
Nykyään olen ottanut juoruiluun sellaisen kannan, että jos sanon jotain jostain toisesta, sen on oltava sellaista, jonka voisin sanoa hänelle päin naamaakin. (Eri asia on, sanoisinko ikinä, sillä ihminen voi valita sanooko kaikkea.) Mutta jos juoruamani asia kantautuisi juorun kohteen korviin, voin sitten sen perustella, koska olen oikeastikin sitä mieltä. Tietenkin joskus saattaa puheet vääristyä, mikä on sitten vaikeampi juttu. Ja tämä koskee nyt sellaista "ilkeämielistä" juoruilua. Mielestäni sellaista ei voi ihminen välttyä tekemästä. Varsinkaan jos on nainen.

Jos joku kertoo minulle jonkin asian luottamuksella, en sitä kyllä kenellekään kerro. Jos minulta kysytään asiasta, käsken kysyä asianomaiselta itseltään.

Uskon ettei sellaista ihmistä olekaan, josta ei puhuttaisi selän takana mitään. Minusta olisi äärettömän mielenkiintoista päästä kuulemaan, mitä minusta puhutaan. Sillä tavalla voisi kehittää itseään ihmisenä, kun tietäisi omat vikansa, mistä ei mitään muuta kautta saisi tietää. Paha mielikin voisi toki tulla, mutta mielummin tietäisin, mistä puolista minussa ei pidetä, kuin olisin ikuisesti toisten mielestä rasittava ilman että tietäisin.
Kumpi ja Kampi tappeli. Sitten paikalle tuli Jouko ja Kosti.
Avatar
Migreeni
 
Viestit: 289
Liittynyt: To 15 Touko 2008 20:29

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Lyyra » Pe 16 Touko 2008 05:19

Migreeni kirjoitti:Varsinkaan jos on nainen.

Mikä juttu tämä nyt on?
Lyyra
Digipahuus
 
Viestit: 8187
Liittynyt: Su 27 Huhti 2008 02:56

Re: Juoruilu

ViestiKirjoittaja Migreeni » Pe 16 Touko 2008 08:26

Lyyra kirjoitti:
Migreeni kirjoitti:Varsinkaan jos on nainen.

Mikä juttu tämä nyt on?


Täysin tarpeeton yleistys:) Ja itseironinen kommentti. Mutta kyllä käsittääkseni meillä naisilla on enemmän taipumusta tähän juoruilupuoleen... Tai sitten en vaan tiedä miesten tavoista.
Kumpi ja Kampi tappeli. Sitten paikalle tuli Jouko ja Kosti.
Avatar
Migreeni
 
Viestit: 289
Liittynyt: To 15 Touko 2008 20:29

Seuraava

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa