Halusin kirjoittaa tämän ylös enkä keksinyt parenpaa paikkaa
Tytöt Menee Autolla Turkuun-matka
Meillä oli hieno suunnitelma valmiina. Mun siskolta auto lainaan, se nappaa mut kotoa, heittää Wildikselle. Vaihdetaan lennosta ja Wildis vie siskon töihin ja saa auton haltuun. Samalla Suvikin päätyy kyytiin. Sitten Wildiksen pienet kotihommat ja lähdetään kohti Turkua. Hiton hyvä suunnitelma.
Siitä ei toteutunut mikään sovitulla tavalla! Ei mikään! Paitsi että lähdettiin.
Sisko loukkasi itsensä, eikä voinut ajaa. No.. jee. Auto oli Hyvinkäällä. Sain sovittua meidän äidin ja isäpuolen kanssa että auton tuonti onnistuu. Ja se, että mä pääsen niiden kyydissä myös. Koska hitosti kamaa! Olin menossa siitä Suville ja mulla oli kaikki laittautumiskamat mukana.
Koska äidillä oli keittiöremonttihommat menossa oli vähän auki kaikki kellonajat. Tietty takaraja oli lähdölle, joten "ennen sitä" oli meidän aikataulu. Ei siinä, mulle ihan riittävä, enkä panikoinut sitä ollenkaan. Ehkä suurimmalti osin siksi, ettei aina voi olla minuuttiaikataulua. Mutsilaan oli menossa renmonttimiehiä, eikä niiden aikatauluista voi ikinä tietää. Varsinkin kun ne oli tehneet jo parit oharit aiemmin
Mun puhelin soi yhdeksältä. Sisko kertoi että oli sopinut mutsin kanssa että he lähtee aika pian. Äiti sanoi jossain ennen kymmentä, että pyrkivät lähtemään tunnin sisään.
Ne tuli lähempänä kahtatoista
ja sen jälkeen meidän piti vielä käydä tankkaamassa äidin auto ja kello oli 12 kun päästiin suuntaamaan Helsinkiä päin.
Ajeltiin siinä sitten ihan rauhassa, kun äiti tajuaa ettei sitä isäpuolta ja autoa näy missään. Se yrittää soittaa ja saakin äijän lopulta kiinni.
Autossa palaa hehkun valo. Öö.. no kiva! Äiti selittää mikä se on ja mihin sitä tarvitaan ja pieni paniikki nousee. Meinaan soittaa Wildikselle, mutten pysty. En pysty vastaamaan mihinkään kysymyksiin, enkä halua lietsoa paniikkia.
Isäpuoli saa hyvän vinkin jostain autokorjaamosta ja ajetaan sinne. Minuutit tuntuu ihan liian pitkiltä. Kello tulee yksi.
Auto menee huoltoäijän kanssa johonkin halliin.
Kello tulee kymmentäyli yksi. Istun kylmänhien ympäröimänä korjaamon asiakashuoneessa ja tuijotan ulos. Luntakin sataa, perkele!
Joku tulee! Ei, väärä äijä. Aaaarrrgh. Spekulaatiot pyörivät mun mielessä. Toivon ettei kukaan soita.
20 yli yksi se äijä tulee. . . kuin hidastetusta filmistä selittää autossa olevan jarruvalon katkaisija rikki. Pienen jankkaamisen jälkeen käy ilmi että se on nyt korjattukin ja sillä voi ajaa Turkuun ja takaisin huoletta
Isäpuoli maksaa laskun ja siirrymme Wildikselään. Huojennus on aikamoisen suuri kun pääsen perille. Kello on melkein kaksi! Wooot! Mutta auto on kunnossa. Huhhuh!
Suvikin saapuu paikalle. Tulostellaan, liimataan, meikataan, laitetaan hiuksia, vaatteita ja mitä kaikkea sitä tehdäänkään. Wildis vie lapsensa johonkin ja kohta olemme autolla. Muistan että sisko puhui niistä renkaiden paineista jotain. Mitä niille pitää tehdä? Haha, mistäs mä sen tiedän
autot on just mun juttu.
Wildis kyselee mistä siitä autosta saa mitäkin säädettyä. Niinku peilit. Tai valot. Muistan että sisko huitoo aina vasemmalla kädellä ja sitten tulee valot. Tosi hyödyllistä! Onneksi saan puhelimen kautta vastauksen. Mutta tää on niiiiiin meidän juttu. Ihme sekoilua pienten asioiden kohdalla. Isommat jutut, nou problemos.
Ajetaan huoltoasemalle tankkaamaan. Haen siinä samalla kahvia ja kun palaan Wilds seisoo auton kanssa jonkun oudon pömpelin vieressä joku letku kädessä ja näyttää epätoivoiselta
Ei siis polttoainemittareilla. Tankkaamiseen tarvittavat jutut mä tiedän kyllä.
Kysymys: "Miten tää toimii?"
Vastaus: "Mikä tää on?"
Me niin tarvitaan apua. Wildis ehdottaa että juoksen ovesta tulevan taksikuskin perään. No joo, minäpä juoksen ihan minne vaan! Not. Wildis menee pyytämään apua, koska osaa kuvailla meidän ongelman paremmin. Uhri on keski-ikäisen oloinen mies, joka kyykistyy auton luo ja painelee ja vääntelee ja jotain. En tiedä, koska olen ihan pihalla. Kirjaimellisesti. Suvi on autossa sisällä, eikä selkeästi ole tietoinen mitä tapahtuu. Tää on niin loistavaa!
Lopulta mies saa käytyä kaikki rengaat läpi ja me ollaan äärimmäisen kiitollisia. Oltais tarjottu kahvitkin, mutta se oli jo ehtinyt hakemaan kahvia. Kyllähän se vähän naureskelee meille kun hippaloidaan siinä ja ollaan ihan kuutamolla
Voisi sanoa "naiset", mutta ei sanota.
Päästään lähtemään. Wildis kiroilee jotain ruuhkajuttuja.
Oho, ollaan Lohjalla.
Matka menee nopeaan. Keli on aika kamala. Kuten oli vuosi sittenkin. Onko tää nyt joku kohtalo vai mitä?
Yhden pysähdyksen taktiikka on oikein hyvä. Löydetään paikkakin aika helposti. Ei käännyt mistään väärin!
Ei uskoisi sen alkusekoilun rinnalla ettei matkalla tapahdu mitään. Tunnelma on leppoisa ja jutustelua riittää.
Juhlat on ihanat
Puhun siskon kanssa puolenvälin paikkeilla ja hän kertoo liikennevaroituksen olevan punaisella. Välitän tiedon ja Wildis uskoo kaiken olevan ihan jees. Täytyy vaan ajaa kelin mukaan.
Juhlitaan niin pitkään kuin mahdollista. Lähtö sujuu ihan okei, mutta aika alkumetreillä käy selväksi että lunta on ja sitä tulee kokoajan lisää. Ja kappas, täällähän tulee myös! Eipä vissiin vähän jänskää.
Onneksi on itsellä niin hyvä fiiwis, etten ehkä ihan tajua siinä heti miten raju se kokonaisuus on. Vasta kun ollaan motaria menty jonkinmatkaa, eikä Wildis vastaile kuin ynähtelemällä tulee semmoinen fuuuuuuuck-olo. Ja kun ei nähdä eteen ollenkaan. Oikeasti, ollenkaan. Valkoinen viiva on mysteeri ja onneksi on keskiviivan paikalla on aitaa.
Kotimatka on pit-kä. Kuski onneksi luotettava ja tasainen
Suurin osa matkasta tullaan vissiin vauhtinopeudella 60-70 km/h.
Tuuli tönii autoa ajoittain. On ihan pirun pimeää ja lumisade tekee hulluksi. Yritän olla ajattelematta mitään.
Suvi onnistuu siinä ja jossain kohtaa meinaa nukahtaa
Loppujen lopuksi ollaan Suvin luona aika myöhään. Neljän korvilla? Olen jännittänyt niin paljon että polvet tutisee. Ohhoh. Raahataan kaikki mun kamat ja meidän mukaan saama juomalasti hissille. Ovesta tulee samaan aikaan joku pariskunta joka silmäilee meitä pahan näköisinä. Hissi on varattu ja täynnä mun kamaa kun Suvi vetää juomalaatikkoa kohti hissiä. Se on niin painava ettei saa sitä kunnolla nostettua
Silmäilevä pariskunta lähtee sitten portaisiin ja me vaan virnistellään. Eihän siinä muutakaan voi. Jännitän vielä miten Wildis pääsee kotiin. Rentoudun vasta saadessani tiedon hänen päässeen himaan ja sisälle asti.
Huh! Olipa reissua taas kerrakseen.
Legendaarista!
Tytöt