Re: Matkustaminen
Lähetetty: Ti 18 Maalis 2014 20:29
Puola ja Tsekki
Päivä 1
Matka alkoi suoraan töistä etukäteen tilatulla taksilla. Lentokentällä huomasin, että melkoisesti tuulee, kun tangot olivat katketa. Matkaseura (myöhemmin M) saapui kohta minun jälkeeni. Kävimme lähtöselvittämässä itsemme ja laukkumme ja jonotimme hyvän tovin turvatarkastukseen, joka meni kuitenkin hyvin. Yhteen kahvilaan syömään patongit ja kahvit. Laitoin vielä elämää risaiseksi munkkirinkilällä ja vadelma-smoothiella.
Kone yksi Varsovaan lähti lähes ajallaan, lastaus vähän kesti. Tuuli röykytti melkoisesti nousussa. M jututti suomalaista lentoemäntää, itse en tainnut ajatella paljon mitään merkittävää. Vettä join, kun tarjottiin. Laskeutumisen jälkeen bussiin, jossa tiesin pitää pipoa edellisestä kerrasta viisastuneena. Varsovan kentällä Transfer Deskiltä saatiin liput Wroclawin-koneeseen. Katselin muuta väestöä ja hyvinpukeutuneilta näyttivät. Bisnesmiehiä ja -naisia palaamassa työpäivän jälkeen kotiin, kenties. Aika moni pärski, mietin, saanko jonkin taudin. Kuormaus koneeseen alkoi ja lipuista revittiin se isompi osa talteen ja itselle jäi vain pikkulappunen.
Toisella lennolla istuimme käytävän eri puolilla, mutta kuitenkin aika vierekkäin siis. Perinteiset suklaapatukat jaettiin heti alussa ja vettäkin vähän myöhemmin. Varsin nopeasti tuntui menevän tämä vajaan tunnin lento. Bussin kautta lentokenttärakennukseen, joka näytti ihan erilaiselta kuin viimeksi. Remontoitu merkittävästi. Saimme laukkumme ja näin oman nimeni kuskin kyltissä. Hetken mietin, pitäisikö sanoa jotakin veden ostamisesta tai heittämisestä, mutta kuski teki niin hanakasti lähtöä, etten sitten. Kun olimme istuneet taksiin, joka oli tilava, kuski arvioi, että kolme tuntia kohteeseen. Tuntui vähän paljolta, mutta mikäs siinä sitten. Ilmoitin Suomeen soittamalla ja viestillä, että ollaan päästy ehjänä alas.
Parikymmentä kilometriä päästiin moottoritietä, sitten alkoivat pienemmät tiet. Pitkään oli tasaista maastoa, jossakin vaiheessa se alkoi nousta, kun vuoristoalue lähestyi. Välillä meinasi pissattaa, välillä nukutti ja oli puolinukuksissa silmät kiinni. Puhuimme suomea takapenkillä tai olimme hiljaa. Kuski kommentoi aika vähän. Sanoi kyllä heti alkuun, että jos pitää pysähtyä, niin sanokaa. Aikanaan ajoimme Tsekkiin. Minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ei ollut. Sitten kuskin piti ihan loppumatkasta kysyä tietä, ensin taksilta ja vähän myöhemmin poliisilta. Koukkasimme melko pitkän kierroksen, koska päätie kylässä on yksisuuntainen. Lopulta löytyi. Maksoimme puoli matkaa ja hintakin oli se, mikä etukäteen oli sovittu. Helpotus, koska vähän mietin, mitä jos pyydetäänkin ihan eri summaa. Kuski sanoi odottavansa kymmenen minuuttia siltä varalta, että varauksemme ei olekaan kunnossa ja lähtevänsä sitten kotiin. Sanoi tulevansa sunnuntaina kello kymmenen hakemaan meidät pois.
Hotelliin kiersimme baarin oven kautta, koska vastaanotto oli varsinaisesti kiinni. Kysyin baarihenkilökunnalta check-iniä ja vailla kiirettä sanottiin, että pari minuuttia. Sitten paikalle tuli unisenoloinen mies, luultavasti yöunilta herätetty. Hän alkoi lähes olemattomalla kielitaidolla esitellä, että varsinainen varauksemme on halpaan huoneeseen, mutta 20 euroa enemmän maksamalla saamme paremman huoneen. Vähän aikaa ihmeteltiin siinä ja sitten hän kaiketi meinasi, että paskat... lähdetään katsomaan. Muutamat raput kierrettiin ja sitten vielä yhdet johonkin hiton vintille, jonka huone ei kyllä kutsuva ollut. Sitten kerrosta alemmas ja paremman näköinen huone. Päätimme valita sen, saimme avaimen.
Avainnipussa oli kolme avainta, joista yhtä tarvitsi. Ovi piti lukita aina erikseen ulko/sisäpuolelta. Sen opettelemisessa meni tovi. Soin itselleni yhden tsekkiläisen oluen alakerran baarissa ja mietin, että tänne asti on päästy. Siitä sitten hetken päästä nukkumaan, vaikka toinenkin olut olisi mennyt, mutta sitten niitä olisi voinut mennä jokunen, joten pysäytin itseni ajoissa.
Päivä 1
Matka alkoi suoraan töistä etukäteen tilatulla taksilla. Lentokentällä huomasin, että melkoisesti tuulee, kun tangot olivat katketa. Matkaseura (myöhemmin M) saapui kohta minun jälkeeni. Kävimme lähtöselvittämässä itsemme ja laukkumme ja jonotimme hyvän tovin turvatarkastukseen, joka meni kuitenkin hyvin. Yhteen kahvilaan syömään patongit ja kahvit. Laitoin vielä elämää risaiseksi munkkirinkilällä ja vadelma-smoothiella.
Kone yksi Varsovaan lähti lähes ajallaan, lastaus vähän kesti. Tuuli röykytti melkoisesti nousussa. M jututti suomalaista lentoemäntää, itse en tainnut ajatella paljon mitään merkittävää. Vettä join, kun tarjottiin. Laskeutumisen jälkeen bussiin, jossa tiesin pitää pipoa edellisestä kerrasta viisastuneena. Varsovan kentällä Transfer Deskiltä saatiin liput Wroclawin-koneeseen. Katselin muuta väestöä ja hyvinpukeutuneilta näyttivät. Bisnesmiehiä ja -naisia palaamassa työpäivän jälkeen kotiin, kenties. Aika moni pärski, mietin, saanko jonkin taudin. Kuormaus koneeseen alkoi ja lipuista revittiin se isompi osa talteen ja itselle jäi vain pikkulappunen.
Toisella lennolla istuimme käytävän eri puolilla, mutta kuitenkin aika vierekkäin siis. Perinteiset suklaapatukat jaettiin heti alussa ja vettäkin vähän myöhemmin. Varsin nopeasti tuntui menevän tämä vajaan tunnin lento. Bussin kautta lentokenttärakennukseen, joka näytti ihan erilaiselta kuin viimeksi. Remontoitu merkittävästi. Saimme laukkumme ja näin oman nimeni kuskin kyltissä. Hetken mietin, pitäisikö sanoa jotakin veden ostamisesta tai heittämisestä, mutta kuski teki niin hanakasti lähtöä, etten sitten. Kun olimme istuneet taksiin, joka oli tilava, kuski arvioi, että kolme tuntia kohteeseen. Tuntui vähän paljolta, mutta mikäs siinä sitten. Ilmoitin Suomeen soittamalla ja viestillä, että ollaan päästy ehjänä alas.
Parikymmentä kilometriä päästiin moottoritietä, sitten alkoivat pienemmät tiet. Pitkään oli tasaista maastoa, jossakin vaiheessa se alkoi nousta, kun vuoristoalue lähestyi. Välillä meinasi pissattaa, välillä nukutti ja oli puolinukuksissa silmät kiinni. Puhuimme suomea takapenkillä tai olimme hiljaa. Kuski kommentoi aika vähän. Sanoi kyllä heti alkuun, että jos pitää pysähtyä, niin sanokaa. Aikanaan ajoimme Tsekkiin. Minkäänlaisia rajamuodollisuuksia ei ollut. Sitten kuskin piti ihan loppumatkasta kysyä tietä, ensin taksilta ja vähän myöhemmin poliisilta. Koukkasimme melko pitkän kierroksen, koska päätie kylässä on yksisuuntainen. Lopulta löytyi. Maksoimme puoli matkaa ja hintakin oli se, mikä etukäteen oli sovittu. Helpotus, koska vähän mietin, mitä jos pyydetäänkin ihan eri summaa. Kuski sanoi odottavansa kymmenen minuuttia siltä varalta, että varauksemme ei olekaan kunnossa ja lähtevänsä sitten kotiin. Sanoi tulevansa sunnuntaina kello kymmenen hakemaan meidät pois.
Hotelliin kiersimme baarin oven kautta, koska vastaanotto oli varsinaisesti kiinni. Kysyin baarihenkilökunnalta check-iniä ja vailla kiirettä sanottiin, että pari minuuttia. Sitten paikalle tuli unisenoloinen mies, luultavasti yöunilta herätetty. Hän alkoi lähes olemattomalla kielitaidolla esitellä, että varsinainen varauksemme on halpaan huoneeseen, mutta 20 euroa enemmän maksamalla saamme paremman huoneen. Vähän aikaa ihmeteltiin siinä ja sitten hän kaiketi meinasi, että paskat... lähdetään katsomaan. Muutamat raput kierrettiin ja sitten vielä yhdet johonkin hiton vintille, jonka huone ei kyllä kutsuva ollut. Sitten kerrosta alemmas ja paremman näköinen huone. Päätimme valita sen, saimme avaimen.
Avainnipussa oli kolme avainta, joista yhtä tarvitsi. Ovi piti lukita aina erikseen ulko/sisäpuolelta. Sen opettelemisessa meni tovi. Soin itselleni yhden tsekkiläisen oluen alakerran baarissa ja mietin, että tänne asti on päästy. Siitä sitten hetken päästä nukkumaan, vaikka toinenkin olut olisi mennyt, mutta sitten niitä olisi voinut mennä jokunen, joten pysäytin itseni ajoissa.