Matkustaminen

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Su 20 Elo 2017 19:23

damn kirjoitti:Mietin tässä, että lähtisin tammikuussa reissuun. Minulla on kolmekymppiset silloin ja mun kaveriporukassa on monta vuotta juhlittu pyöreitä isosti. Ihmiset vuokraa jonkun tilan ja kutsutaan sinne kaikki. Minä en vuokraa vaan karkaan ulkomaille. Ahdistaa kun ihmiset jo nyt kyseli miten juhlitaan tammikuussa. Ei siinä ole mitään juhlimista.


Jokainen juhlikoot tyylillään, joten ei halua juhlia niin senkin pitäisi olla ok.
Meidän äiti ei halunnut juhlia viiskymppisiään ollenkaan. Se piti kahvikestit omalle perheelle ja muutamalle kaverille ja se oli siinä. Tosi moni ihminen oli kysellyt että onko jotkut juhlat ja olettanut että on jotkut hirmu isot juhlat mihin tulee bändi ja on tanssit. Oltiin kaikki vähän wtf-fiiliksellä siitä :keijo:

--

Me oltiin Tuusin kanssa Tukholmassa. Meinaan tehdä rapsaa, mutta just totesin etten vielä jaksa :keijo:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 5834
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ma 21 Elo 2017 09:38

It's time for some rapsa :keijo:

Tantin ja Tuusin Tukholma.

Oikeastaanhan meidän reissu alkoi jo torstaina Tuusin tullessa yöksi. Kone lähti aamulla klo 9 ja halusin olla kentällä ajoissa. Ruuhka-aika ja kaikkea, niin pelasin varman päälle aikatauluissa.
Tuusi jännittä niin ettei kirjaimellisesti pysynyt paikallaan. Syöminen oli huonoa ja ymmärtäähän sen. Lopulta käytiin molemmat nukkumaan parvekkeelle. Sain nukuttua itse ihan kohtalaisen hyvin, mitä nyt pari kertaa havahduin siihen että nukun ilman peittoa :keijo:
Hemmetti!

Sitten se oli että puoli kuudelta ylös ja kamat valmiiksi. Pakkasin omat kamani vasta aamulla ja aikaa jäi vielä ihmettelyyn. Tuusi yritti vain heräillä ja jännitteli. Yritin juottaa nesteitä, mutta ei. Eipä siinä, ei väkisin. Kentällä oli ruuhkaa, mikä oli odotettavissa. Oltiin todella hyvissä ajoin ja käytiinkin eka aamupalalla. Jännitys tarttui myös muhun pala kerrallaan.

Sen jälkeen check-in, turvatarkastuksesta heevetillisen jonon ohi (jotain etuja invailusta ja kiborgi-laitteesta :jami: ) heittämällä ja sitten odottelemaan. Haettiin vähän lentomatkaevästä ja napsittiin kuvia ja Tuusi pelasi pokemonia. Kun ympäriltä lähti muita koneita oli todella tiukkaa lapsella se odottaminen. Lopulta kone tuli, tyhjensi itsensä ja päästiin sisään. Paikallaan oleminen oli lapselle nyt vielä vaikeampaa mitä odottaessa. Lähtöjutut, turvaohjeet ja muut herätti paljon kysymyksiä. Puhuin kuin papupata kääntäessäni alun turvaohjeita ja kertoessani että lentäminen on kuitenkin turvallisempaa kuin autolla ajaminen. Lopulta keksin miten kuvailla nousua ja miten ehkä varautua siihen että korvat menee useaan otteeseen lukkoon.
Sitten rullailtiin kohti kiitorataa. Arvuuteltiin mitä ne muut reitit oli ja mihin niistä pääsi, mutta kiitoradan näkyessä ikkunasta vierustoveri hiljeni ja katsoi mua vaan suurilla silmillään. ”Tantti, toi kiitorata on ihan valtava. Nyt lähetään kiitää!”
Mitäpä siihen lisäämään. Nousussa Tuusi puristi alkuun mun käsiä ja kiljahti kun kaarrettiin ekan kerran maasta irtoamisen jälkeen, mutta sitten se oli aika nopeasti tylsää ja hän halusi katsoa ohjelmaan. Annoin kännykän ja kuulokkeet ja käynnistin etukäteen ladatun ohjelman. Miten helppoa ja nykyaikaista!

Laskeutuminen alkoi ihan tosi nopeasti. Tuusin korvaan sattui ja yritin vain lohduttaa ja tukea. Laskeutuminen oli aika raju ja mua vähän sattui siinä tömähdyksessä, mutta mitäs en keskittynyt siihen että kohta tärähtää. :keijo:
Oltiin perillä! Jee! Koneen tyhjentyminen kesti aika kauan. Konees eka, konees vika :keijo:

Junamatka Tukholmaan oli hyvin rento. Juteltiin, katteltiin maisemia ja Tuusi katsoi loput ohjelmasta minkä oli koneessa aloittanut. Vähän päälle puoli tuntia ja oltiin rautatieasemalla. Meillä oli vielä monta tuntia aikaa odotella. Vietiin matkalaukku säilöön ja koska meiltä meni kaikki voimat ja ajatukset siihen että saatiin se laukku mahtumaan mihinkään, niin unohdettiin ottaa sateenvarjo mukaan. No niinpä tietenkin. Satoikin vielä.
Siinä aikamme pyörittyämme pitkin T-Centralenia todettiin että nyt riittää ja lähdettiin menee. Mentiin sinne minne nokka näytti ja se riitti. Siinä alueella ihmiset oli järjestään sellaisia että ne oli tulossa päin. En tiedä kävelinkö ite jotenkin ”väärässä” paikassa, mutta ihan tosi moni meinasi kopsahtaa mua päin. Taktiikkahan on, että pysähdyn jos näin meinaa käydä. Lopulta meni hermot siihen väistelyyn ja varomiseen ja käännyttiin pois. Heti ekana siinä kadulla oli rockahtava, goottityylein sisustettu näyteikkuna. Tuusin silmät levisivät ja rupesivat kimmeltämään. Mentiin sinne.
Se oli vähän kuin paikallinen cybershop. Oli goottivaatteita, hevivaatteita ja rankempaa logomateriaalia. Ja vastapainoksi pikachu- ja sateenkaarivaatteita. Lapsi hyppelehti ja kikatteli ja mallaili. Olisi halunnut sovittaa hyvin isoa goottimekkoa, mutta se oli vielä liian iso – valitettavasti. Lopulta kuitenkin löytyi huppari. Siinä oli kissan naama, hupussa silmäreiät ja korvassa lävistyksen omainen kilikello. Olisitte nähneet sen ilon ja riemun kun poistuttiin kaupasta. ”Tää on, Tantti, mun elämän parhainta aikaa ikinä” kaikui siinä kadulla. Alle 3 tuntia matkasta mennyt ja nyt jo parasta ikinä – kylläpä tuntui onnistumiselta se.

Syömisen ohella käytiin myös pohjoismaiden suurimmassa BR-lelukaupassa. Lapsellahan oli omaa rahaa mukana, joten jos nyt jotain pientä. Mun sisäinen nörtti meinasi flipata kun eteen tuli aikalailla elävän kokoinen Iron-Man –patsas! IRON MAN! WOOHOO! JOO! KUVAA! JEE! Tuusi tässä vähän ensin häpeili, mutta suostui lopulta yhteiskuvaan patsaan kanssa :virne:
Kaupassa oli kuitenkin vaikeinta kun ei voinut saada kaikkea. Piti valita Pichun ja Pikachun väliltä. Siinä meni monta minuuttia kun mietittiin mihin rahat riittää ja jos ei ostakaan enää mitään koko matkan aikana ja tuliaisiakaan ei vie ja äää, mutta lopulta valinta tehtiin ja se oli hyvä.

Matka hotellille oli osittain tuttu. Olin ollut ovela ja pelannut varman päälle valitessani hotellia paikasta missä osasin jo vähän liikkua valmiiksi. Saatiin huone merinäköalalla, mikä sekin oli ihan mukava yllätys.
Huoneessa Tuusi seisoi hetken ihan hiljaa ja sitten alkoi se hihkuminen ja sängyllä hyppääminen. ”Mikään ei oo ikinä ollu näin hienoo!” Ei kai, jos on ensimmäinen hotellireissu ikinä. Ei siinä, omastakin mielestä hotellihuone oli kiva ja siisti. Puulattialla on iso merkitys ja tunkkaisuudesta ei ollut tietoakaan.

Lepäiltiin, hassuteltiin ja pelailtiin pingistä. Oli kuitenkin valitettava tosiasia, että multa hajosi eräs vaatekappale heti kättelyssä ennen lentokoneeseen nousua ja olin unohtanut muut vastaavat kotiin. :töktök: Oli käytännön syistä pakko lähteä etsimään uusia. Googlasin ja totesin että mennään vain pari pysäkkiä metrolla ja siinä pitäisi olla liike mistä saa niitä vaatekappaleita. Tuusi oli vähän sitä mieltä että tyhmää on, mutta ei auta. Onneksi Åhlens tuli sitten yllättäen eteen ja sieltä löytyi mitä etsittiin. Palatessa iski nälkä ja koska lapsi halusi pitsaa, etsittiin pitsapaikka. Metroaseman toisen sisäänkulun lähellä oli sekä kivan oloinen bistro, että ihan perinteinen pizzeria, joten tietenkin otettiin se jälkimmäinen.
Pitsa oli valtava! Tuusi söi omastaan puolet ja silti mukaan otettuun laatikkoon ei olisi enempää mahtunut. Lisäksi se oli järjettömän hyvää! Ohut ja rapea pohja, sopivasti täytettä ja hyvä fiiwis. Kuvut täynnä kellahdettiin nukkumaan. Tuusi sammui alta 10 minuutin ja ite aika pian perässä.

Seuraavan päivän ohjelma oli vanha kaupunki, museo ja ylläripylläri.
Aamu kuitenkin meni aika nopeasti, koska sovittiin ettei laiteta kelloja soimaan tai pidetä kiirettä. Syötiin rauhassa aamiainen, nautittiin maisemasta ja höpöteltiin. Lähtiessä oltiin ehkä vähän myöhässä sopivasta aikataulusta, mutta sou not. Vanhaan kaupunkiin päästiin aika nopeasti. Tuusi oli siitä hulinasta aika hämillään. Science fiction bokhandeln tuli aika pian ja käynti oli aika nopea. Tuusi halusi siihen perään jätskiä, joten vieressä ollut B&J tarjosi meille pienen tutkintatauon. Tutkailtiin ihmisiä, eläimiä ja sitä humua. Sitten kohti ylläriä! Olin kartasta varmistanut että mistä löytyy karkkikauppa mikä ei ole candy king. Kauppa itsessään ei ollut iso, mutta valikoimaa riitti! Valinnan vaikeus! :kuola:
Ja sitten bussia kohti ja Tekniska Museetia.

Bussiamatka hirvitti mua alkuun ihan älyttömästi. En sanonut siitä mitään, mutta tottakai jännitin miten mun selkä kestää. Suomessa bussimatkat on ihan kamalia, mutta tuo vartin matka sujui ihan kohtuullisesti. Ei pahoja nykäyksiä, äkkiliikkeitä tai semmosta mitä meiltä usein löytyy. Oli jopa ihan kiva matkata bussilla pieni pätkä.

Tekniska museetissa tuli lopussa vähän kiire, mutta sitä ennen ehdittiin todella hyvin käydä läpi mm. Winter Sports –näyttely, missä pääsi kokeilemaan talviolympialajeja. Mäkihyppyä, ampumahiihtoa, taitoluistelua, jääkiekkoa, kelkkailun kelkkaa, selostamista, alppihiihtoa, alppihiihtäjien ja hiihtäjien treeniohjelmaa ja muistinkohan mä kaiken? Kulutettiin siinä aikalailla tosi pitkä aika. Ehdittiin todella nopeasti käydä läpi energiantuotannon näyttely, kaivosnäyttely ja yleisnäyttely. Kaivosnäyttelyssä oli Bumblebeen replika! BUMBELBEE! Joo!!! :tipahdus:
Tekniska museetin aika meni tosi nopeasti ja oli tosi kivaa. Sinne oli myös niin helppo mennä, että ajattelin sen olevan hyvin mahdollinen vierailukohde myös tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen meidän piti mennä uimaan. Ainoastaan että se meille ohjattu uimapaikka oli maauimala ja menossa tunnin päästä kiinni. Äkkiä google esiin ja kaivamaan uutta paikkaa. Långholmenin saarella olisi uimaranta. Ja sinne pääsee keskustasta aika lähelle metrolla. Sinne siis!
Kartoista katsoin meille kävelyreitin perille. Paitsi että mikään kartta tai reittiopas ei näyttänyt että siinä sillalla on oikeasti kolme siltaa ja reitti menee viereistä siltaa, sen yhden sijaan mikä oli selkeästi näkyvillä. Muut sillat oli isomman sillan alla, eikä niistä ollut mitään opastetta tai näköhavaintoa. Lisäksi siinä oli valtaisa työmaa, mikä haittasi hahmottamista mistä edes autotie menee, joten mentiin väärin. Tai ei nyt väärin, mutta kierrettiin lopulta ihan hiton kaukaa aivan saaren toiseen päähän. Ainakin saatiin pokemonissa kilometrejä kerrytettyä sillä kierroksella, mutta se oli todella turhauttavaa.
Lopulta löydettiin ranta ja päästiin uimaan! Se oli ihanaa! :sydän: Merivesi oli todella ihana syleily ja siihen olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Auringon laskiessa vaan tulisi kylmä ja halusin välttää pahemman palelun molemmilta. Lisäksi pitäisi vielä löytää takaisin sinne metrolle.
No, ei muuta kuin takaisin. Paluumatka oli huomattavasti helpompi. Löydettiin oikea tie ja metroasema. Sekoiltiin vähän hisseillä, koska siitä mistä tultiin ei päässyt liukuportaita alaspäin, eikä ollut hissiä. Löydettiin ensimmäinen hissi, mikä meni väärään paikkaan. Lopulta löydetiin oikea hissi ja päästiin tunneliin. Päästiin jopa metroon vievään hissiin. Katsoin että meidän metro menisi 2 minuutin päästä ja ei ehkä ehdittäisi. Sanoin ääneen että joudutaan ehkä odottamaan kun ei ehditä. Metro oli siinä. Tuusi päästi kädestä irti ja otti pari askelta mun edelle ja sain sanottua ettei mene metroon ilman mua, kun metron ovet meni meidän välistä kiinni!! EI!! Yritin huutaa että jää seuraavalla pois, yritin viittilöidä ja näin vain lasin toisella puolen kauhistuneen lapsen. Meidän ohi oli juossut muutama ihminen, jotka tulivat siihen kommunikaatioon mukaan ja sitten se metro lähti.
Elämäni hirveimmät minuutit ikinä! IKINÄ! En pysty kuvailemaan mitä kaikkea siinä kävi mielessä läpi. Hoin vain itselleni että mun pitää pysyä järjissäni ja hengittää ja että siinä oli ne aikuiset ympärillä, eikä se nyt ihan ypöyksin ollut. Eikä ollutkaan. Siinä oli ollut kolme aikuista ympärillä, jotka olivat puhelleet ensin ruotsia, sitten englantia ja lopulta pari sanaa suomea. Mutta kyllä siinä meni molemmilta voimat jaloista. Eikä se päättynyt siihen, tietenkään. Sitten piti puhua se tilanne niin ettei lapsi säikähdä ja panikoidu ja kehitä tilanteen ettei enää ikinä mene metroon. Koska sekin olisi ollut mahdollista. Aikalailla koko metromatka takaisin hotellille puhuttiin sitä läpi.

Aika pian hotellilla tuli Tuusille uni. Itsellä teki vähän enemmän tiukkaa, mutta nukahdin katsoessani jotain tyhmää elokuvaa.

Viimeiselle päivälle oli tarkoituksena vain matkustaa kotiin. Oli onneksi aikaa ottaa rento aamu ja syödä rauhassa aamiaista. Pelailtiin vähän pingistä, ajeltiin hissillä ja sitten pakattiin kamat.
Lentokentälle junalla ja niin edelleen. Junaan pääsy oli vähän haastavaa. Asemat oli ihan täynnä väkeä, eikä meinattu päästä laituritasolta pois. Lopulta mentiin ohjeiden vastaisesti laukun kanssa rullaportaista, kun hissille ei vaan päässyt.
Junamatka meni kuten junamatkat nyt menee. Maisemia katsellessa ja ihmetellessä. Lentokentällä taasen oli vain yksi hissi käytössä, joten otettiin suosiolla se rullaportaiden vaihtoehto.
Sitten taas se avustettu kulkeminen kentällä, check-in –jonon veivaaminen ja turvatarkastusjonon veivaaminen. Ainoastaan se oli vaikeaa kun en saa kulkea turvatarkastuksesta, että mistä mä voin mennä. Mistä pääsen niiden magneettisten laitteiden ohi? Yrittivät ehdottaa että välistä, mutta koska epäilin sitä aika vahvasti, niin lopulta kiersin jostain security-alueen takaa mistä ei todellakaan saa mennä he peittivät jotkut jutut omilla takeillaan :virne: Top secret, you know.
Kentällä käytiin tuliaisostoksilla, kahvilla ja sitten päästiinkin jo koneeseen. :keijo:
Lentomatka sujui helpommin, mitä nyt vähän muut matkustajat ärsytti.
Suomen päässä päästiin taasen kulkemaan ulkokautta ja joiden epäilyttävien Oulun ja Oslon lentojen ihmismassojen välistä :keijo: :virne:
Mihin kaikkeen sitä päätyykään kun hissit ei toimi tai toimii miten sattuu :virne:

Mutta kyllä se matkustaminen taas avarsi.
Tuli todettua että Tuusin kanssa matkustaminen on ihan mielettömän ihanaa! Tuusinen on kuitenkin jo niin iso, että pystyy vetämään vetolaukkua ja siinä pienemmän määrän tavaraa. Lisäksi kantoi mm. meidän uimakamat repussa ja pystyi havainnoimaan asioita ympärillä, kuten hissejä, portaita yms. Pari hissiä kävi matkan aikana "hakemassa" ja aika monta kertaa muisti sen mitä mä olin sanonut jos ite unohdin siinä muun ohessa. Numerot varsinkin putos mun päästä pois ja Tuusille ne jäi mieleen. Sen suhteen matkanteko oli helppoa ja miellyttävää. Ei tietenkään samanlaista kuin mitä toisen aikuisen kanssa, mutta ei pidä ollakaan.

Ensi kerralla pitää kuulemma mennä pidemmälle :virne:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 5834
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » Ke 03 Tammi 2018 11:19

Kirjoitinkin täällä aiemmin, että harkitsin lähtisinkö tammikuussa viettämään kolmekymppisiäni ulkomaille. No, tarkoitus olisi kolmen päivän päästä lähteä Espanjaan. Mutta ylläriylläri se varmaan peruuntuukin viime hetkellä. Avopuolisko on kauheessa flunssassa ja sanoi tänään, että voi olla ettei pääse lähtemään. Eihän se tietysti hänen vikansa ole, mutta vedin aika pahat kilarit. Tuntuu, ettei tehdä muutenkaan yhdessä mitään kivaa juuri koskaan ja odotin kauheasti, että meillä ois kerrankin mukavaa yhdessä ilman mitään stressiä, kun hän valmistui just pari viikkoo sitten vihdoinkin koulusta ja syksy meni sen stressin ympäröimänä. Itse olen muuten vaan ollut alamaissa ja stressaantunut. Mietin jopa pitäisikö sitten lähteä yksin sinne. Mutta en ikinä ole ollut sellainen itsekseen reissaaja. En uskalla jutella kellekään tuntemattomille ja saan paljon enemmän irti siitä, että saan jakaa kokemukset jonkun toisen kanssa. Ja tämä ei siis ole mikään pakettimatka. Hotelli on siis jossain huitsin helvetissä ja tarkoitus oli nimenomaan tutustua vähän tuntemattomampaan ympäristöön. En tiedä kumpi olisi tällä hetkellä pahempaa, olla kotona ärsyyntyneenä kun matka peruuntui, vai olla yksin Espanjassa. Kumpikaan ei nappaa. Mulla oli just yli viikon vapaat joulun aikaan ja jumitettiin kotona lähes koko aika, lukuunottamatta pakollisia vanhempien luona käyntejä. Olen tällä viikolla kolme päivää töissä kunnes alkaa taas loma, joten en todellakaan ole tylsän kotijumittamisen tarpeessa.

Kiitos ja anteeksi, näin aurinkoisissa fiiliksissä alkaa tämä vuosi :epäilevä: .
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1483
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » Ke 03 Tammi 2018 12:11

Damn, onpas kurja tilanne. Eikö kolmessa päivässä kerkeäisi kuitenkin toipua flunssasta? Ja jos ei ehdi, niin lähde kuitenkin yksin, sehän voisi olla kiinnostavakin seikkailu kuitenkin. :D
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3219
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Aranwe » Ke 03 Tammi 2018 14:42

Kolmessa päivässä ehtii varmasti toipua sen verran että pystyy reissaamaan, ellei nyt ihan keuhkokuumetta ole. Flunssassa lentäminen ei ole kivaa (kokemusta on mm. keuhkoputkentulehduksen kanssa lentämisestä!) mutta kyllä sen kestää.

Jos miesflunssa äityy sen verran pahaksi ettei reissu onnistu, niin minä matkustaisin ainakin yksinäni. Se kummasti avartaa maailmankatsomusta ja pakottaa tekemään asioita itse ja ottamaan niistä selvää. Voi valita matkaohjelmansa ihan itse, eikä tarvitse ottaa muiden mielipiteitä huomioon!
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1212
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Ulukomailla

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja marenkienkeli » Ke 03 Tammi 2018 17:17

Jos avopuoliskosi päättää lähteä mukaan, kannattaa käydä ehdottomasti lääkärissä pyytämässä resepti Duactiin. On täyttä helvettiä matkustaa, jos nenän ja korvan välinen kanava on tukossa ja siksi paineentasaus ei toimi. Ja voi toki olla, että Duactkaan ei auta riittävästi. Onneksi matka-aika oli sillä kerralla vain pari tuntia, kun se Duact ei mulla toiminut riittävän hyvin. Siinä ei ollut itku kaukana. Tosin osasyy oli se, että otin sen liian myöhään. 30-60 min ennen lentoa on mulle sopiva ajankohta ottaa Duact.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Avatar
marenkienkeli
labrakärpänen
 
Viestit: 4939
Liittynyt: Pe 02 Touko 2008 20:36

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja theia » Ke 03 Tammi 2018 18:08

Joo, ehdottomasti yksin reissuun, jos puolisko ei lähtisi. Tuut tänne meille kertomaan reissusta! Ja hyvähän se on kokeilla millaista se yksin reissaaminen on, sehän voi olla kivempaa kuin luuletkaan! Tsemppiä :sydän:
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3287
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » Ke 03 Tammi 2018 19:19

Täältä myös ääni yksinmatkustamiselle. Onhan se totta että se vaatii enemmän ehkä tiedonhakua ja varautumista, mutta toisaalta saat tehdä kaikki päätökset yksin ja omien mieltymysten mukaan. Kenties matkalla voi myös tutustua uusiin ihmisiin, joista sitten saa seuraa. Riippunee varmasti myös alueesta ja kaikesta.
Ainakin se olisi erilainen tapa viettää ne syntymäpäivät!

Ja jos voit selvittää etukäteen onko siellä minkälainen internets, niin pääset päivittäin raportoimaan meille odottajille. Odottaisin rapsoja/kuulumisia todella innoissani, koska saisin myötäelää matkustusjännittämistä :keijotäpinä: :hymyhali:
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 5834
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » Ke 03 Tammi 2018 23:43

Tuntuu vähän hölmöltä nössöillä jostain kymmenen päivän Espanjan reissusta, etten uskalla lähtee itsekseen, koska mun paras ystävänihän on kunnostautunut siinä, että tykkää reissata yksin monta kuukautta pitkin Aasiaa pelkkä menolippu kourassa. Ja hän on pienikokoinen vaalea nainen ja monet on ihmetellyt miten se uskaltaa yksin matkustaa. Ehkä minun vain pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä reissuun yksin, mikäli avopuoliso ei parane. Suurin osa yksin matkustaneista kuitenkin kehuu kuinka huippua se on. No, perjantai-iltana se selviää mitenkä reissun käy.
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1483
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 04 Tammi 2018 22:38

Mun mielestä on ihan ok tietää omat rajansa myös. Toki kannustan aina vähän venyttämään niitä, tässäkin.
Ei kaikista oo reppureissaamaan yksinään, mutta ainakin kerran sitä kannattaa kokeilla!

Oon edelleen ihan :peukku: sille että lähdet.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 5834
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Aranwe » Pe 05 Tammi 2018 02:24

Mulla oli myös kammo yksin matkustamista kohtaan tosi pitkään. Lensin ekaa kertaa ulkomaille yksinäni loppukesästä 2013. Sen jälkeen onkin tullut tehtyä mm. 3 viikon interrail-reissu ihan omassa rauhassa. Ehkä joskus myös sinne reppureissulle Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan!
Avatar
Aranwe
 
Viestit: 1212
Liittynyt: Ti 28 Joulu 2010 00:37
Paikkakunta: Ulukomailla

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » La 06 Tammi 2018 07:24

Päästiin molemmat reissuun. Ollaan kyllä melkoisen flunssaisia ja pitää toivoa, että tämä menee ohi. Itsellä on niin syvältä kumpuava yskä, että koskee keuhkoihin. Asiaa ei auta se, että en nukkunut juuri yhtään viime yönä, varmaan stressasin sitä, heräänkö aamulla neljältä kellonsoittoon kun pitää junaan keretä. Pikkuisen meinas tulla kiire, mutta just ja just kerettiin juosta junaan.

Matka alkakoon :).
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1483
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » Su 28 Tammi 2018 16:29

Espanjan reissu sujui oikein hyvin. Ajankohta oli hiukan huono säiden suhteen, sillä edellisellä viikolla oli ollut yli +20 astetta lämmintä ja meidän reissun aikaan oli kylmä viikko ja sillä viikolla kun palattiin takaisin Suomeen alkoi taas lämmetä. Onneksi Alicantessa ei kuitenkaan tullut lunta niinkuin osassa Espanjaa tuli ihan kunnolla. Itse en kyllä muutenkaan ole mikään auringon suurin ystävä, enkä lähde ikinä rantalomille. Tykkään kaupunkilomista ja siitä, että lämpötila on sellainen, että jaksaa kierrellä ja katsella paikkoja.

Hotellimme oli aika kaukana keskustasta(ehkä 8km?) ja tykkäsin siitä, ettei siellä alueella näkynyt juurikaan turisteja. Linja-autot kulki kuitenkin hyvin monta kertaa tunnissa, joten päästiin kätevästi liikkumaan keskustaan halutessamme. Lähellä oli ostoskeskus ja useita ruokapaikkoja. Hämmästeltiin kuitenkin sitä, miten vähän siellä oli sellaisia ravintoloita, joissa olisi ollut perinteisiä espanjalaisia ruokia. Kauheasti oli aasialaisia, italialaisia yms paikkoja. Välillä kierreltiin tosi pitkäänkin, kun yritettiin löytää mieleistä ruokaa. Ei minua innosta mennä Espanjaan ja käydä joka ilta jossain kiinalaisessa syömässä. Paikallisten huono kielitaito yllätti myös. Harvassa oli ne paikat, joissa työntekijät olisivat puhuneet englantia edes välttävästi. Avopuoliso on ehkä lukiossa muinoin lukenut jokusen espanjan kurssin ja minä osaan muutamia sanoja sieltä täältä mitä muuten vaan tarttunut mieleen vuosien aikana. Pärjättiin kuitenkin ihan ok loppujen lopuksi, muutamia väärinkäsityksiä lukuunottamatta, mutta jos vielä joskus Espanjaan menen, niin opettelen kyllä sitä ennen espanjaa.

Kierreltiin kaupunkia kävellen ristiin rastiin ja käytiin parit nähtävyydet katsomassa. Tykkäsin Santa Barbaran linnoituksesta, nykytaiteen museosta ja vanhan kaupunki oli kanssa kivaa aluetta. Kymmenen päivää oli kuitenkin vähän turhan pitkä aika tähän aikaan vuodesta. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisi ollut kiva istuskella terassilla ja käydä vaikka piknikillä, sillä löydettiin tosi kivoja paikkoja, jotka olisivat olleet omiaan eväsretkille. Nyt oli kuitenkin niin kylmä, että ulkona piti olla takki päällä ja kaulahuivi kaulassa. Tehtiin pari kertaa päiväretki lähialueille ja käytiin Elchessä katsomassa euroopan suurinta palmumetsää ja Benidormissa katsomassa minkälainen paikka se on. Jälkimmäinen on kesällä kunnon turistirysä ja bilepaikka. Oli siellä turistialueella tähänkin aikaan huomattavasti enemmän turisteja kuin Alicantessa ja alkoi aika pian ahdistaa ne kadut turistikrääsäkauppoineen. Matkat tuollaisiin paikkohin oli kivoja, matkustaessa näki tosi kivoja maisemia, appelsiini- ja sitruunaviljelmiä, hienoja vuoria yms.

Reissu oli kokonaisuudessaan ihan kiva, mutta ei mikään huippu. Tunnelmaa latisti hieman alkureissun sairastelu, pari ensimmäistä päivää otettiin aika iisisti ja join litrakaupalla teetä yskäkohtausten vallassa milloin missäkin kahvilassa. Mulla on muutenkin ollut aika paljon stressiä ja ahdistusta viime aikoina, niin tuntuu etten ole parhaimmillani ja tiuskin helposti. Loppua kohden reissu kyllä parani ja viileydestä huolimatta olihan siellä lämpimämpää kuin Suomessa ja oli ihana olla valoisassa ja aurinkoisessa paikassa. Alicante on viihtyisä kaupunki, mutta suosittelisin sitä kyllä enemmän kesäisin, tai edes loppusyksystä tai alkukeväästä. Ehkä olisi rohkeammin pitänyt tehdä vielä joku päivän-kahden reissu Alicanten ulkopuolelle, mutta voimavarat olivat vähän vähissä, joten tällä kertaa näin.
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1483
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Emilia » Ma 29 Tammi 2018 15:40

Me ollaan menossa toukokuussa viikoksi Alicanteen. Kiva lukea kokemuksia paikasta. :)
Elämän pienistä asioista kaikkein suurin on se,
joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi.
Avatar
Emilia
 
Viestit: 2921
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 15:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja L-S » La 03 Helmi 2018 20:24

Hyvä että damn pääsi kuitenkin reissuun!

Mä tein rapsan omasta äskettäisestä reissustani valikoiduin osin, olkaa hyvät:

Turistina kotimaassa - matka Suomi-kliseiden ytimeen.

Turkkilainen ystäväni tuli käymään Suomessa. Hän meni ensin pariksi päiväksi Helsinkiin, tuli sitten Turkuun ja viipyi pari päivää, ja jatkoimme yhdessä Tampereelle ja Rovaniemelle.

On varsin mielenkiintoista nähdä kotimaataan ulkomaalaisen silmin. Ystävälleni kaikki oli uutta, ja hänen tyylinsä on myös sellainen, että kaikki oli hienoa ja ihanaa ja mielenkiintoista. :D Hän myös kyseli paljon ja ihmetteli kaikkea ja parhaani mukaan selitin ja käänsin ja kaikkea. Jotenkin hyvin epäsuomalainen tyyli, jolle voisin kuvitella joidenkin suomalaisten jopa pudistelevan päätään ja pitävän sitä epäaitona tai typeränä, mutta minusta se oli ihan mukavaa. Opin myös itse jotain siitä, miten kannattaisi iloita asioista enemmän.

Turussa tutustuimme muutamiin paikallisiin nähtävyyksiin (ei niitä niin paljoa ole, juuri ja juuri riitti pariksi päiväksi :keijo: ) ja tietysti suomalaiseen ruokaan ja musiikkiin. Tarjosin hänelle Lidlistä ostettua savulohta ja loimulohta sekä graavilohta keitettyjen perunoiden ja salaatin kera. Salaatissa oli kukkakaalia, mikä oli kuulemma sekin uutta ja lohi oikein hyvää. Aamupalaksi söimme karjalanpiirakoita munavoilla, puolukkapuuroa, leipäjuustoa ja kermaviili-mustikkapiirakkaa sekä tietysti tavallista suomalaista suodatinkahvia (josta hän kyseli jo etukäteen, että kai sitäkin voi jossain maistaa :D). Näistäkin hän piti, ilmeisesti leipäjuusto ei ollut niin mieleinen, mutta karjalanpiirakat ja vispipuuro kehuttiin maasta taivaisiin. Fazerin sininen oli myös hyvää. Musiikin osalta olin tehnyt Spotify-soittolistan valmiiksi. :keijo: Itse sain tuliaisiksi turkkilaista kahvia ja siihen sopivat kupit ja minikattilan, jossa kahvi valmistetaan. :D

Turusta ajoimme Onnibussilla Tampereelle ja tutustuimme pariin paikalliseen kirkkoon, Finlaysonin alueeseen ja kävimme Pyynikin näkötornissa. Jälkimmäisessä en ollut aiemmin käynyt itsekään, näkymät olivat hienot ja ystäväni ihasteli kovin sitä, että oltiin kahden jäätyneen järven välissä. :D Myös kuuluisa munkki oli erinomaista.

Erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen päädyimme siihen, että juoksimme kiireessä takaisin Tampereen rautatieasemalle ennen kello yhtä, koska aseman ovissa luki, että se olisi auki vain yhteen yöllä. Meillä oli laukut säilytyslokeroissa ja halusimme ne pois. Kävi kuitenkin ilmi, että asema ei sulkeutunutkaan vielä silloin. :keijo: Netissä oli kyllä lukenut, että asemahalli on auki 24 h mutta en luottanut siihen. No, odottelimme sitten junaa asemalla, se lähti Rovaniemelle 2:30 yöllä. Onneksi oli makuuvaunupaikat.

Rovaniemelle saavuttiin aamupäivällä. Lunta oli runsaasti. Suuntasimme majapaikkaamme, uudehkoon hostelli-kahvilaan, jossa oli onneksi myös tavallisia hotellihuoneita. Tässä mielessä paikka oli erinomainen, melkein kuin hotelli mutta halvat hinnat. Alakerrassa oli myös mukava kahvila, josta sai hyvää keitto- ja salaattibuffetlounasta, jonka söimmekin.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Arktikumissa ja avantouinnilla. :D En ole itsekään käynyt koskaan avantouinnilla, joten tulipahan tämäkin koettua, eikä varmaan itsekseen olisi tullut lähdettyä. Virkistävää se kyllä oli. Heillä oli myös pihalla jäästä rakennettu sauna, jossa istuessa tippui sulamisvettä katosta päähän. :keijo: Ystäväni kehui kovasti tätäkin kokemusta once in a lifetime experiencenä. Uimaan mennessä oli hieno täysikuu Jätkänkynttiläsillan yllä.

Seuraavana päivänä lähdimme aamupalan jälkeen pakkaseen odottelemaan bussia, joka kulki Joulupukin pajakylään. Siellä tapasimme joulupukin. Turkissa ei juuri vietetä joulua, mutta joulupukki on osa uudenvuoden juhlintaa. Joulupukki oli puhelias ja ystävällinen. Katsoimme tietysti myös läpi turistikaupat krääsineen.

Pajakylän takana oli "Snowman world", jonne oli rakennettu jonkinlainen iso igluntapainen, jossa oli lumiveistoksia ja baari, jossa sai glögiä ja drinkkejä. Sinne oli sisäänpääsymaksu, joka tuntui itsestäni vähän turistikiskonnalta, mutta menimme, koska ystäväni halusi. Oli siellä kyllä ihan hienoa, ja ystäväni oli innoissaan. Siellä oli muutamia huoneita, joissa oli sänkyjä. En tiedä käytetäänkö tuota oikeasti hotellina vai oliko tämä vain tehty turisteille, jotta he voivat nähdä jäähotellin, jos eivät jaksa lähteä kauemmas sinne, missä se varsinainen kuuluisa jäähotelli on. :keijo: Testasimme myös glögin, joka oli sekin uusi kokemus matkaseuralaiselleni. Taas jotain, minne en varmasti itsekseni olisi koskaan tullut menneeksi!

Lisäksi kävimme myös Husky parkissa, jonne oli edelleen hieman turistikiskontatapaan 10 euron sisäänpääsymaksu, vaikka ei siellä juuri voinut muuta tehdä kuin katsella häkeissä olevia koiria ja silitellä niitä häkin aukkojen läpi. Se oli ystävällenikin hieman pettymys, vaikka koirat olivatkin ihania. Korkeahkosta lisämaksusta olisi päässyt huskyajelulle, mutta jätimme sen onneksi väliin.

Illalla vuorossa oli retken kohokohta, opastettu revontuliretki. Ystäväni haaveena oli nähdä revontulet, ja koska olimme liikkeellä ilman autoa tai sen kummempia eränkäyntikykyjä, ilmoittauduimme ohjatulle retkelle. Ei ihan halpaa sekään, mutta siihen kuului nouto hotellista ja kuljetus kaupungin ulkopuolelle sekä kaikenlaista. Ensin mentiin retkifirman toimistolle, jossa turistit saivat ylleen paksut haalarit, kengät, rukkaset ja karvahatut. :virne:

Olin ainoa suomalainen, joka retkelle osallistui, ja suomalaiset saivat kuulemma itse valita haluavatko haalarin, koska ovat tottuneet kylmään. :virne: No, mullahan oli toppahousut, joten jätin haalarit väliin ja lainasin vain kenkiä, joihin sai mahtumaan villasukat sekä karvalakin laitoin oman piponi päälle. Ystäväni kyllä tarvitsikin lisävaatetta ainakin omasta mielestäni, vaikka hänelle ei kyllä helposti tullut kylmä noin muuten. Ulkona oli kuitenkin noin -24 astetta.

Sitten ajettiin noin 45 minuutin matkan päähän ulos kaupungista jollekin vaaralle. Siellä käveltiin kilometrin verran ylemmäs ja pysähdyttiin katsomaan. Revontulia näimmekin, oikein hyvinkin, kauniin vihreitä. En ole itsekään koskaan nähnyt noin selkeästi revontulia. Ystäväni melkeinpä itki onnesta. :hullu:

Retkessä oli myös keijot puolensa, erityisesti se, että olin ainoa suomalainen omaa maatani esittelevällä reissulla. Mukana olleet oppaatkaan eivät olleet suomalaisia, heitä oli muun muassa hieman kärsimätön itävaltalaismies, hyvin kylmää sietävä humoristinen ja revontulien suhteen asiantunteva britti sekä valokuvia ottamaan värvätty aasialainen ja pari muutakin.

Ohjelmaan kuului lisäksi lämmittelyä teltassa nuotion äärellä, makkaranpaisto tikun nokassa ja erään suomalaisen perinteen esittely - tinanvalantaa! :virne: Tämä kaikki oli tietysti turisteille uutta, sekä ystävälleni että muillekin, mukana oli mm. useita aasialaisia, joku Australiastakin.

Itävaltalainen esitteli tinanvalannan ihan asiantuntevasti. En raaskinut kertoa muille turisteille, että tina on haitallista ja EU on kieltämässä sen myymisen. :keijo:

Seuraavana päivänä kävimme vielä Ounasvaaran talvikävelyreitillä - kaunista sielläkin, ystäväni hihkui taas onnesta. Päivä olikin hieno ja aurinkoinen ja Jätkänkynttilän sillalta oli hienot näkymät vetten ylle. Pakkanen oikein höyrysi.


Lopuksi matkustimme Norwegianilla Helsinkiin, onneksi vasta illalla, joten vältyimme lakkoilulta.
Namaste, allez!
Avatar
L-S
Tohtoripissis
 
Viestit: 3219
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 21:23
Paikkakunta: Kotona

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja damn » Ke 07 Helmi 2018 21:00

Emilia kirjoitti:Me ollaan menossa toukokuussa viikoksi Alicanteen. Kiva lukea kokemuksia paikasta. :)


Siellä on varmasti toukokuussa tosi mukavaa ja kaunista! Pikkuisen harmittaa, että tuli lähdettyä näin alkuvuodesta, mutta eipä säätä aina voi ennustaa. Yleensä siellä olisi ollut tammikuussakin lämpimämpää, kävi vähän huono tuuri.

Minulla on matka kuume jo nyt, mietin milloin kehtaisi seuraavan kerran lähteä reissuun. Rahaa mulla olisi lähteä piankin, mutta ei ole tietysti lomia ennen kesää ja seuraakin voi olla nihkeä saada, kun kanssani matkustellut kaverini oli just samaan aikaan ulkomailla kuin minä nyt ja avopuolisolla ei ole rahaa, koska valmistui just koulusta, eikä vielä ole saanut töitä. En kuitenkaan niin rahossani itse ole, että voisin kustantaa molemmat :) .
Fail, fail again, fail better.
Avatar
damn
 
Viestit: 1483
Liittynyt: Pe 08 Elo 2008 14:59

Edellinen

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa