Sivu 22/25

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Su 20 Elo 2017 19:23
Kirjoittaja Kibaya
damn kirjoitti:Mietin tässä, että lähtisin tammikuussa reissuun. Minulla on kolmekymppiset silloin ja mun kaveriporukassa on monta vuotta juhlittu pyöreitä isosti. Ihmiset vuokraa jonkun tilan ja kutsutaan sinne kaikki. Minä en vuokraa vaan karkaan ulkomaille. Ahdistaa kun ihmiset jo nyt kyseli miten juhlitaan tammikuussa. Ei siinä ole mitään juhlimista.


Jokainen juhlikoot tyylillään, joten ei halua juhlia niin senkin pitäisi olla ok.
Meidän äiti ei halunnut juhlia viiskymppisiään ollenkaan. Se piti kahvikestit omalle perheelle ja muutamalle kaverille ja se oli siinä. Tosi moni ihminen oli kysellyt että onko jotkut juhlat ja olettanut että on jotkut hirmu isot juhlat mihin tulee bändi ja on tanssit. Oltiin kaikki vähän wtf-fiiliksellä siitä :keijo:

--

Me oltiin Tuusin kanssa Tukholmassa. Meinaan tehdä rapsaa, mutta just totesin etten vielä jaksa :keijo:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ma 21 Elo 2017 09:38
Kirjoittaja Kibaya
It's time for some rapsa :keijo:

Tantin ja Tuusin Tukholma.

Oikeastaanhan meidän reissu alkoi jo torstaina Tuusin tullessa yöksi. Kone lähti aamulla klo 9 ja halusin olla kentällä ajoissa. Ruuhka-aika ja kaikkea, niin pelasin varman päälle aikatauluissa.
Tuusi jännittä niin ettei kirjaimellisesti pysynyt paikallaan. Syöminen oli huonoa ja ymmärtäähän sen. Lopulta käytiin molemmat nukkumaan parvekkeelle. Sain nukuttua itse ihan kohtalaisen hyvin, mitä nyt pari kertaa havahduin siihen että nukun ilman peittoa :keijo:
Hemmetti!

Sitten se oli että puoli kuudelta ylös ja kamat valmiiksi. Pakkasin omat kamani vasta aamulla ja aikaa jäi vielä ihmettelyyn. Tuusi yritti vain heräillä ja jännitteli. Yritin juottaa nesteitä, mutta ei. Eipä siinä, ei väkisin. Kentällä oli ruuhkaa, mikä oli odotettavissa. Oltiin todella hyvissä ajoin ja käytiinkin eka aamupalalla. Jännitys tarttui myös muhun pala kerrallaan.

Sen jälkeen check-in, turvatarkastuksesta heevetillisen jonon ohi (jotain etuja invailusta ja kiborgi-laitteesta :jami: ) heittämällä ja sitten odottelemaan. Haettiin vähän lentomatkaevästä ja napsittiin kuvia ja Tuusi pelasi pokemonia. Kun ympäriltä lähti muita koneita oli todella tiukkaa lapsella se odottaminen. Lopulta kone tuli, tyhjensi itsensä ja päästiin sisään. Paikallaan oleminen oli lapselle nyt vielä vaikeampaa mitä odottaessa. Lähtöjutut, turvaohjeet ja muut herätti paljon kysymyksiä. Puhuin kuin papupata kääntäessäni alun turvaohjeita ja kertoessani että lentäminen on kuitenkin turvallisempaa kuin autolla ajaminen. Lopulta keksin miten kuvailla nousua ja miten ehkä varautua siihen että korvat menee useaan otteeseen lukkoon.
Sitten rullailtiin kohti kiitorataa. Arvuuteltiin mitä ne muut reitit oli ja mihin niistä pääsi, mutta kiitoradan näkyessä ikkunasta vierustoveri hiljeni ja katsoi mua vaan suurilla silmillään. ”Tantti, toi kiitorata on ihan valtava. Nyt lähetään kiitää!”
Mitäpä siihen lisäämään. Nousussa Tuusi puristi alkuun mun käsiä ja kiljahti kun kaarrettiin ekan kerran maasta irtoamisen jälkeen, mutta sitten se oli aika nopeasti tylsää ja hän halusi katsoa ohjelmaan. Annoin kännykän ja kuulokkeet ja käynnistin etukäteen ladatun ohjelman. Miten helppoa ja nykyaikaista!

Laskeutuminen alkoi ihan tosi nopeasti. Tuusin korvaan sattui ja yritin vain lohduttaa ja tukea. Laskeutuminen oli aika raju ja mua vähän sattui siinä tömähdyksessä, mutta mitäs en keskittynyt siihen että kohta tärähtää. :keijo:
Oltiin perillä! Jee! Koneen tyhjentyminen kesti aika kauan. Konees eka, konees vika :keijo:

Junamatka Tukholmaan oli hyvin rento. Juteltiin, katteltiin maisemia ja Tuusi katsoi loput ohjelmasta minkä oli koneessa aloittanut. Vähän päälle puoli tuntia ja oltiin rautatieasemalla. Meillä oli vielä monta tuntia aikaa odotella. Vietiin matkalaukku säilöön ja koska meiltä meni kaikki voimat ja ajatukset siihen että saatiin se laukku mahtumaan mihinkään, niin unohdettiin ottaa sateenvarjo mukaan. No niinpä tietenkin. Satoikin vielä.
Siinä aikamme pyörittyämme pitkin T-Centralenia todettiin että nyt riittää ja lähdettiin menee. Mentiin sinne minne nokka näytti ja se riitti. Siinä alueella ihmiset oli järjestään sellaisia että ne oli tulossa päin. En tiedä kävelinkö ite jotenkin ”väärässä” paikassa, mutta ihan tosi moni meinasi kopsahtaa mua päin. Taktiikkahan on, että pysähdyn jos näin meinaa käydä. Lopulta meni hermot siihen väistelyyn ja varomiseen ja käännyttiin pois. Heti ekana siinä kadulla oli rockahtava, goottityylein sisustettu näyteikkuna. Tuusin silmät levisivät ja rupesivat kimmeltämään. Mentiin sinne.
Se oli vähän kuin paikallinen cybershop. Oli goottivaatteita, hevivaatteita ja rankempaa logomateriaalia. Ja vastapainoksi pikachu- ja sateenkaarivaatteita. Lapsi hyppelehti ja kikatteli ja mallaili. Olisi halunnut sovittaa hyvin isoa goottimekkoa, mutta se oli vielä liian iso – valitettavasti. Lopulta kuitenkin löytyi huppari. Siinä oli kissan naama, hupussa silmäreiät ja korvassa lävistyksen omainen kilikello. Olisitte nähneet sen ilon ja riemun kun poistuttiin kaupasta. ”Tää on, Tantti, mun elämän parhainta aikaa ikinä” kaikui siinä kadulla. Alle 3 tuntia matkasta mennyt ja nyt jo parasta ikinä – kylläpä tuntui onnistumiselta se.

Syömisen ohella käytiin myös pohjoismaiden suurimmassa BR-lelukaupassa. Lapsellahan oli omaa rahaa mukana, joten jos nyt jotain pientä. Mun sisäinen nörtti meinasi flipata kun eteen tuli aikalailla elävän kokoinen Iron-Man –patsas! IRON MAN! WOOHOO! JOO! KUVAA! JEE! Tuusi tässä vähän ensin häpeili, mutta suostui lopulta yhteiskuvaan patsaan kanssa :virne:
Kaupassa oli kuitenkin vaikeinta kun ei voinut saada kaikkea. Piti valita Pichun ja Pikachun väliltä. Siinä meni monta minuuttia kun mietittiin mihin rahat riittää ja jos ei ostakaan enää mitään koko matkan aikana ja tuliaisiakaan ei vie ja äää, mutta lopulta valinta tehtiin ja se oli hyvä.

Matka hotellille oli osittain tuttu. Olin ollut ovela ja pelannut varman päälle valitessani hotellia paikasta missä osasin jo vähän liikkua valmiiksi. Saatiin huone merinäköalalla, mikä sekin oli ihan mukava yllätys.
Huoneessa Tuusi seisoi hetken ihan hiljaa ja sitten alkoi se hihkuminen ja sängyllä hyppääminen. ”Mikään ei oo ikinä ollu näin hienoo!” Ei kai, jos on ensimmäinen hotellireissu ikinä. Ei siinä, omastakin mielestä hotellihuone oli kiva ja siisti. Puulattialla on iso merkitys ja tunkkaisuudesta ei ollut tietoakaan.

Lepäiltiin, hassuteltiin ja pelailtiin pingistä. Oli kuitenkin valitettava tosiasia, että multa hajosi eräs vaatekappale heti kättelyssä ennen lentokoneeseen nousua ja olin unohtanut muut vastaavat kotiin. :töktök: Oli käytännön syistä pakko lähteä etsimään uusia. Googlasin ja totesin että mennään vain pari pysäkkiä metrolla ja siinä pitäisi olla liike mistä saa niitä vaatekappaleita. Tuusi oli vähän sitä mieltä että tyhmää on, mutta ei auta. Onneksi Åhlens tuli sitten yllättäen eteen ja sieltä löytyi mitä etsittiin. Palatessa iski nälkä ja koska lapsi halusi pitsaa, etsittiin pitsapaikka. Metroaseman toisen sisäänkulun lähellä oli sekä kivan oloinen bistro, että ihan perinteinen pizzeria, joten tietenkin otettiin se jälkimmäinen.
Pitsa oli valtava! Tuusi söi omastaan puolet ja silti mukaan otettuun laatikkoon ei olisi enempää mahtunut. Lisäksi se oli järjettömän hyvää! Ohut ja rapea pohja, sopivasti täytettä ja hyvä fiiwis. Kuvut täynnä kellahdettiin nukkumaan. Tuusi sammui alta 10 minuutin ja ite aika pian perässä.

Seuraavan päivän ohjelma oli vanha kaupunki, museo ja ylläripylläri.
Aamu kuitenkin meni aika nopeasti, koska sovittiin ettei laiteta kelloja soimaan tai pidetä kiirettä. Syötiin rauhassa aamiainen, nautittiin maisemasta ja höpöteltiin. Lähtiessä oltiin ehkä vähän myöhässä sopivasta aikataulusta, mutta sou not. Vanhaan kaupunkiin päästiin aika nopeasti. Tuusi oli siitä hulinasta aika hämillään. Science fiction bokhandeln tuli aika pian ja käynti oli aika nopea. Tuusi halusi siihen perään jätskiä, joten vieressä ollut B&J tarjosi meille pienen tutkintatauon. Tutkailtiin ihmisiä, eläimiä ja sitä humua. Sitten kohti ylläriä! Olin kartasta varmistanut että mistä löytyy karkkikauppa mikä ei ole candy king. Kauppa itsessään ei ollut iso, mutta valikoimaa riitti! Valinnan vaikeus! :kuola:
Ja sitten bussia kohti ja Tekniska Museetia.

Bussiamatka hirvitti mua alkuun ihan älyttömästi. En sanonut siitä mitään, mutta tottakai jännitin miten mun selkä kestää. Suomessa bussimatkat on ihan kamalia, mutta tuo vartin matka sujui ihan kohtuullisesti. Ei pahoja nykäyksiä, äkkiliikkeitä tai semmosta mitä meiltä usein löytyy. Oli jopa ihan kiva matkata bussilla pieni pätkä.

Tekniska museetissa tuli lopussa vähän kiire, mutta sitä ennen ehdittiin todella hyvin käydä läpi mm. Winter Sports –näyttely, missä pääsi kokeilemaan talviolympialajeja. Mäkihyppyä, ampumahiihtoa, taitoluistelua, jääkiekkoa, kelkkailun kelkkaa, selostamista, alppihiihtoa, alppihiihtäjien ja hiihtäjien treeniohjelmaa ja muistinkohan mä kaiken? Kulutettiin siinä aikalailla tosi pitkä aika. Ehdittiin todella nopeasti käydä läpi energiantuotannon näyttely, kaivosnäyttely ja yleisnäyttely. Kaivosnäyttelyssä oli Bumblebeen replika! BUMBELBEE! Joo!!! :tipahdus:
Tekniska museetin aika meni tosi nopeasti ja oli tosi kivaa. Sinne oli myös niin helppo mennä, että ajattelin sen olevan hyvin mahdollinen vierailukohde myös tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen meidän piti mennä uimaan. Ainoastaan että se meille ohjattu uimapaikka oli maauimala ja menossa tunnin päästä kiinni. Äkkiä google esiin ja kaivamaan uutta paikkaa. Långholmenin saarella olisi uimaranta. Ja sinne pääsee keskustasta aika lähelle metrolla. Sinne siis!
Kartoista katsoin meille kävelyreitin perille. Paitsi että mikään kartta tai reittiopas ei näyttänyt että siinä sillalla on oikeasti kolme siltaa ja reitti menee viereistä siltaa, sen yhden sijaan mikä oli selkeästi näkyvillä. Muut sillat oli isomman sillan alla, eikä niistä ollut mitään opastetta tai näköhavaintoa. Lisäksi siinä oli valtaisa työmaa, mikä haittasi hahmottamista mistä edes autotie menee, joten mentiin väärin. Tai ei nyt väärin, mutta kierrettiin lopulta ihan hiton kaukaa aivan saaren toiseen päähän. Ainakin saatiin pokemonissa kilometrejä kerrytettyä sillä kierroksella, mutta se oli todella turhauttavaa.
Lopulta löydettiin ranta ja päästiin uimaan! Se oli ihanaa! :sydän: Merivesi oli todella ihana syleily ja siihen olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Auringon laskiessa vaan tulisi kylmä ja halusin välttää pahemman palelun molemmilta. Lisäksi pitäisi vielä löytää takaisin sinne metrolle.
No, ei muuta kuin takaisin. Paluumatka oli huomattavasti helpompi. Löydettiin oikea tie ja metroasema. Sekoiltiin vähän hisseillä, koska siitä mistä tultiin ei päässyt liukuportaita alaspäin, eikä ollut hissiä. Löydettiin ensimmäinen hissi, mikä meni väärään paikkaan. Lopulta löydetiin oikea hissi ja päästiin tunneliin. Päästiin jopa metroon vievään hissiin. Katsoin että meidän metro menisi 2 minuutin päästä ja ei ehkä ehdittäisi. Sanoin ääneen että joudutaan ehkä odottamaan kun ei ehditä. Metro oli siinä. Tuusi päästi kädestä irti ja otti pari askelta mun edelle ja sain sanottua ettei mene metroon ilman mua, kun metron ovet meni meidän välistä kiinni!! EI!! Yritin huutaa että jää seuraavalla pois, yritin viittilöidä ja näin vain lasin toisella puolen kauhistuneen lapsen. Meidän ohi oli juossut muutama ihminen, jotka tulivat siihen kommunikaatioon mukaan ja sitten se metro lähti.
Elämäni hirveimmät minuutit ikinä! IKINÄ! En pysty kuvailemaan mitä kaikkea siinä kävi mielessä läpi. Hoin vain itselleni että mun pitää pysyä järjissäni ja hengittää ja että siinä oli ne aikuiset ympärillä, eikä se nyt ihan ypöyksin ollut. Eikä ollutkaan. Siinä oli ollut kolme aikuista ympärillä, jotka olivat puhelleet ensin ruotsia, sitten englantia ja lopulta pari sanaa suomea. Mutta kyllä siinä meni molemmilta voimat jaloista. Eikä se päättynyt siihen, tietenkään. Sitten piti puhua se tilanne niin ettei lapsi säikähdä ja panikoidu ja kehitä tilanteen ettei enää ikinä mene metroon. Koska sekin olisi ollut mahdollista. Aikalailla koko metromatka takaisin hotellille puhuttiin sitä läpi.

Aika pian hotellilla tuli Tuusille uni. Itsellä teki vähän enemmän tiukkaa, mutta nukahdin katsoessani jotain tyhmää elokuvaa.

Viimeiselle päivälle oli tarkoituksena vain matkustaa kotiin. Oli onneksi aikaa ottaa rento aamu ja syödä rauhassa aamiaista. Pelailtiin vähän pingistä, ajeltiin hissillä ja sitten pakattiin kamat.
Lentokentälle junalla ja niin edelleen. Junaan pääsy oli vähän haastavaa. Asemat oli ihan täynnä väkeä, eikä meinattu päästä laituritasolta pois. Lopulta mentiin ohjeiden vastaisesti laukun kanssa rullaportaista, kun hissille ei vaan päässyt.
Junamatka meni kuten junamatkat nyt menee. Maisemia katsellessa ja ihmetellessä. Lentokentällä taasen oli vain yksi hissi käytössä, joten otettiin suosiolla se rullaportaiden vaihtoehto.
Sitten taas se avustettu kulkeminen kentällä, check-in –jonon veivaaminen ja turvatarkastusjonon veivaaminen. Ainoastaan se oli vaikeaa kun en saa kulkea turvatarkastuksesta, että mistä mä voin mennä. Mistä pääsen niiden magneettisten laitteiden ohi? Yrittivät ehdottaa että välistä, mutta koska epäilin sitä aika vahvasti, niin lopulta kiersin jostain security-alueen takaa mistä ei todellakaan saa mennä he peittivät jotkut jutut omilla takeillaan :virne: Top secret, you know.
Kentällä käytiin tuliaisostoksilla, kahvilla ja sitten päästiinkin jo koneeseen. :keijo:
Lentomatka sujui helpommin, mitä nyt vähän muut matkustajat ärsytti.
Suomen päässä päästiin taasen kulkemaan ulkokautta ja joiden epäilyttävien Oulun ja Oslon lentojen ihmismassojen välistä :keijo: :virne:
Mihin kaikkeen sitä päätyykään kun hissit ei toimi tai toimii miten sattuu :virne:

Mutta kyllä se matkustaminen taas avarsi.
Tuli todettua että Tuusin kanssa matkustaminen on ihan mielettömän ihanaa! Tuusinen on kuitenkin jo niin iso, että pystyy vetämään vetolaukkua ja siinä pienemmän määrän tavaraa. Lisäksi kantoi mm. meidän uimakamat repussa ja pystyi havainnoimaan asioita ympärillä, kuten hissejä, portaita yms. Pari hissiä kävi matkan aikana "hakemassa" ja aika monta kertaa muisti sen mitä mä olin sanonut jos ite unohdin siinä muun ohessa. Numerot varsinkin putos mun päästä pois ja Tuusille ne jäi mieleen. Sen suhteen matkanteko oli helppoa ja miellyttävää. Ei tietenkään samanlaista kuin mitä toisen aikuisen kanssa, mutta ei pidä ollakaan.

Ensi kerralla pitää kuulemma mennä pidemmälle :virne:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 11:19
Kirjoittaja damn
Kirjoitinkin täällä aiemmin, että harkitsin lähtisinkö tammikuussa viettämään kolmekymppisiäni ulkomaille. No, tarkoitus olisi kolmen päivän päästä lähteä Espanjaan. Mutta ylläriylläri se varmaan peruuntuukin viime hetkellä. Avopuolisko on kauheessa flunssassa ja sanoi tänään, että voi olla ettei pääse lähtemään. Eihän se tietysti hänen vikansa ole, mutta vedin aika pahat kilarit. Tuntuu, ettei tehdä muutenkaan yhdessä mitään kivaa juuri koskaan ja odotin kauheasti, että meillä ois kerrankin mukavaa yhdessä ilman mitään stressiä, kun hän valmistui just pari viikkoo sitten vihdoinkin koulusta ja syksy meni sen stressin ympäröimänä. Itse olen muuten vaan ollut alamaissa ja stressaantunut. Mietin jopa pitäisikö sitten lähteä yksin sinne. Mutta en ikinä ole ollut sellainen itsekseen reissaaja. En uskalla jutella kellekään tuntemattomille ja saan paljon enemmän irti siitä, että saan jakaa kokemukset jonkun toisen kanssa. Ja tämä ei siis ole mikään pakettimatka. Hotelli on siis jossain huitsin helvetissä ja tarkoitus oli nimenomaan tutustua vähän tuntemattomampaan ympäristöön. En tiedä kumpi olisi tällä hetkellä pahempaa, olla kotona ärsyyntyneenä kun matka peruuntui, vai olla yksin Espanjassa. Kumpikaan ei nappaa. Mulla oli just yli viikon vapaat joulun aikaan ja jumitettiin kotona lähes koko aika, lukuunottamatta pakollisia vanhempien luona käyntejä. Olen tällä viikolla kolme päivää töissä kunnes alkaa taas loma, joten en todellakaan ole tylsän kotijumittamisen tarpeessa.

Kiitos ja anteeksi, näin aurinkoisissa fiiliksissä alkaa tämä vuosi :epäilevä: .

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 12:11
Kirjoittaja L-S
Damn, onpas kurja tilanne. Eikö kolmessa päivässä kerkeäisi kuitenkin toipua flunssasta? Ja jos ei ehdi, niin lähde kuitenkin yksin, sehän voisi olla kiinnostavakin seikkailu kuitenkin. :D

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 14:42
Kirjoittaja Aranwe
Kolmessa päivässä ehtii varmasti toipua sen verran että pystyy reissaamaan, ellei nyt ihan keuhkokuumetta ole. Flunssassa lentäminen ei ole kivaa (kokemusta on mm. keuhkoputkentulehduksen kanssa lentämisestä!) mutta kyllä sen kestää.

Jos miesflunssa äityy sen verran pahaksi ettei reissu onnistu, niin minä matkustaisin ainakin yksinäni. Se kummasti avartaa maailmankatsomusta ja pakottaa tekemään asioita itse ja ottamaan niistä selvää. Voi valita matkaohjelmansa ihan itse, eikä tarvitse ottaa muiden mielipiteitä huomioon!

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 17:17
Kirjoittaja marenkienkeli
Jos avopuoliskosi päättää lähteä mukaan, kannattaa käydä ehdottomasti lääkärissä pyytämässä resepti Duactiin. On täyttä helvettiä matkustaa, jos nenän ja korvan välinen kanava on tukossa ja siksi paineentasaus ei toimi. Ja voi toki olla, että Duactkaan ei auta riittävästi. Onneksi matka-aika oli sillä kerralla vain pari tuntia, kun se Duact ei mulla toiminut riittävän hyvin. Siinä ei ollut itku kaukana. Tosin osasyy oli se, että otin sen liian myöhään. 30-60 min ennen lentoa on mulle sopiva ajankohta ottaa Duact.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 18:08
Kirjoittaja theia
Joo, ehdottomasti yksin reissuun, jos puolisko ei lähtisi. Tuut tänne meille kertomaan reissusta! Ja hyvähän se on kokeilla millaista se yksin reissaaminen on, sehän voi olla kivempaa kuin luuletkaan! Tsemppiä :sydän:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 19:19
Kirjoittaja Kibaya
Täältä myös ääni yksinmatkustamiselle. Onhan se totta että se vaatii enemmän ehkä tiedonhakua ja varautumista, mutta toisaalta saat tehdä kaikki päätökset yksin ja omien mieltymysten mukaan. Kenties matkalla voi myös tutustua uusiin ihmisiin, joista sitten saa seuraa. Riippunee varmasti myös alueesta ja kaikesta.
Ainakin se olisi erilainen tapa viettää ne syntymäpäivät!

Ja jos voit selvittää etukäteen onko siellä minkälainen internets, niin pääset päivittäin raportoimaan meille odottajille. Odottaisin rapsoja/kuulumisia todella innoissani, koska saisin myötäelää matkustusjännittämistä :keijotäpinä: :hymyhali:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 03 Tammi 2018 23:43
Kirjoittaja damn
Tuntuu vähän hölmöltä nössöillä jostain kymmenen päivän Espanjan reissusta, etten uskalla lähtee itsekseen, koska mun paras ystävänihän on kunnostautunut siinä, että tykkää reissata yksin monta kuukautta pitkin Aasiaa pelkkä menolippu kourassa. Ja hän on pienikokoinen vaalea nainen ja monet on ihmetellyt miten se uskaltaa yksin matkustaa. Ehkä minun vain pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä reissuun yksin, mikäli avopuoliso ei parane. Suurin osa yksin matkustaneista kuitenkin kehuu kuinka huippua se on. No, perjantai-iltana se selviää mitenkä reissun käy.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: To 04 Tammi 2018 22:38
Kirjoittaja Kibaya
Mun mielestä on ihan ok tietää omat rajansa myös. Toki kannustan aina vähän venyttämään niitä, tässäkin.
Ei kaikista oo reppureissaamaan yksinään, mutta ainakin kerran sitä kannattaa kokeilla!

Oon edelleen ihan :peukku: sille että lähdet.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Pe 05 Tammi 2018 02:24
Kirjoittaja Aranwe
Mulla oli myös kammo yksin matkustamista kohtaan tosi pitkään. Lensin ekaa kertaa ulkomaille yksinäni loppukesästä 2013. Sen jälkeen onkin tullut tehtyä mm. 3 viikon interrail-reissu ihan omassa rauhassa. Ehkä joskus myös sinne reppureissulle Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan!

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: La 06 Tammi 2018 07:24
Kirjoittaja damn
Päästiin molemmat reissuun. Ollaan kyllä melkoisen flunssaisia ja pitää toivoa, että tämä menee ohi. Itsellä on niin syvältä kumpuava yskä, että koskee keuhkoihin. Asiaa ei auta se, että en nukkunut juuri yhtään viime yönä, varmaan stressasin sitä, heräänkö aamulla neljältä kellonsoittoon kun pitää junaan keretä. Pikkuisen meinas tulla kiire, mutta just ja just kerettiin juosta junaan.

Matka alkakoon :).

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Su 28 Tammi 2018 16:29
Kirjoittaja damn
Espanjan reissu sujui oikein hyvin. Ajankohta oli hiukan huono säiden suhteen, sillä edellisellä viikolla oli ollut yli +20 astetta lämmintä ja meidän reissun aikaan oli kylmä viikko ja sillä viikolla kun palattiin takaisin Suomeen alkoi taas lämmetä. Onneksi Alicantessa ei kuitenkaan tullut lunta niinkuin osassa Espanjaa tuli ihan kunnolla. Itse en kyllä muutenkaan ole mikään auringon suurin ystävä, enkä lähde ikinä rantalomille. Tykkään kaupunkilomista ja siitä, että lämpötila on sellainen, että jaksaa kierrellä ja katsella paikkoja.

Hotellimme oli aika kaukana keskustasta(ehkä 8km?) ja tykkäsin siitä, ettei siellä alueella näkynyt juurikaan turisteja. Linja-autot kulki kuitenkin hyvin monta kertaa tunnissa, joten päästiin kätevästi liikkumaan keskustaan halutessamme. Lähellä oli ostoskeskus ja useita ruokapaikkoja. Hämmästeltiin kuitenkin sitä, miten vähän siellä oli sellaisia ravintoloita, joissa olisi ollut perinteisiä espanjalaisia ruokia. Kauheasti oli aasialaisia, italialaisia yms paikkoja. Välillä kierreltiin tosi pitkäänkin, kun yritettiin löytää mieleistä ruokaa. Ei minua innosta mennä Espanjaan ja käydä joka ilta jossain kiinalaisessa syömässä. Paikallisten huono kielitaito yllätti myös. Harvassa oli ne paikat, joissa työntekijät olisivat puhuneet englantia edes välttävästi. Avopuoliso on ehkä lukiossa muinoin lukenut jokusen espanjan kurssin ja minä osaan muutamia sanoja sieltä täältä mitä muuten vaan tarttunut mieleen vuosien aikana. Pärjättiin kuitenkin ihan ok loppujen lopuksi, muutamia väärinkäsityksiä lukuunottamatta, mutta jos vielä joskus Espanjaan menen, niin opettelen kyllä sitä ennen espanjaa.

Kierreltiin kaupunkia kävellen ristiin rastiin ja käytiin parit nähtävyydet katsomassa. Tykkäsin Santa Barbaran linnoituksesta, nykytaiteen museosta ja vanhan kaupunki oli kanssa kivaa aluetta. Kymmenen päivää oli kuitenkin vähän turhan pitkä aika tähän aikaan vuodesta. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisi ollut kiva istuskella terassilla ja käydä vaikka piknikillä, sillä löydettiin tosi kivoja paikkoja, jotka olisivat olleet omiaan eväsretkille. Nyt oli kuitenkin niin kylmä, että ulkona piti olla takki päällä ja kaulahuivi kaulassa. Tehtiin pari kertaa päiväretki lähialueille ja käytiin Elchessä katsomassa euroopan suurinta palmumetsää ja Benidormissa katsomassa minkälainen paikka se on. Jälkimmäinen on kesällä kunnon turistirysä ja bilepaikka. Oli siellä turistialueella tähänkin aikaan huomattavasti enemmän turisteja kuin Alicantessa ja alkoi aika pian ahdistaa ne kadut turistikrääsäkauppoineen. Matkat tuollaisiin paikkohin oli kivoja, matkustaessa näki tosi kivoja maisemia, appelsiini- ja sitruunaviljelmiä, hienoja vuoria yms.

Reissu oli kokonaisuudessaan ihan kiva, mutta ei mikään huippu. Tunnelmaa latisti hieman alkureissun sairastelu, pari ensimmäistä päivää otettiin aika iisisti ja join litrakaupalla teetä yskäkohtausten vallassa milloin missäkin kahvilassa. Mulla on muutenkin ollut aika paljon stressiä ja ahdistusta viime aikoina, niin tuntuu etten ole parhaimmillani ja tiuskin helposti. Loppua kohden reissu kyllä parani ja viileydestä huolimatta olihan siellä lämpimämpää kuin Suomessa ja oli ihana olla valoisassa ja aurinkoisessa paikassa. Alicante on viihtyisä kaupunki, mutta suosittelisin sitä kyllä enemmän kesäisin, tai edes loppusyksystä tai alkukeväästä. Ehkä olisi rohkeammin pitänyt tehdä vielä joku päivän-kahden reissu Alicanten ulkopuolelle, mutta voimavarat olivat vähän vähissä, joten tällä kertaa näin.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ma 29 Tammi 2018 15:40
Kirjoittaja Emilia
Me ollaan menossa toukokuussa viikoksi Alicanteen. Kiva lukea kokemuksia paikasta. :)

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: La 03 Helmi 2018 20:24
Kirjoittaja L-S
Hyvä että damn pääsi kuitenkin reissuun!

Mä tein rapsan omasta äskettäisestä reissustani valikoiduin osin, olkaa hyvät:

Turistina kotimaassa - matka Suomi-kliseiden ytimeen.

Turkkilainen ystäväni tuli käymään Suomessa. Hän meni ensin pariksi päiväksi Helsinkiin, tuli sitten Turkuun ja viipyi pari päivää, ja jatkoimme yhdessä Tampereelle ja Rovaniemelle.

On varsin mielenkiintoista nähdä kotimaataan ulkomaalaisen silmin. Ystävälleni kaikki oli uutta, ja hänen tyylinsä on myös sellainen, että kaikki oli hienoa ja ihanaa ja mielenkiintoista. :D Hän myös kyseli paljon ja ihmetteli kaikkea ja parhaani mukaan selitin ja käänsin ja kaikkea. Jotenkin hyvin epäsuomalainen tyyli, jolle voisin kuvitella joidenkin suomalaisten jopa pudistelevan päätään ja pitävän sitä epäaitona tai typeränä, mutta minusta se oli ihan mukavaa. Opin myös itse jotain siitä, miten kannattaisi iloita asioista enemmän.

Turussa tutustuimme muutamiin paikallisiin nähtävyyksiin (ei niitä niin paljoa ole, juuri ja juuri riitti pariksi päiväksi :keijo: ) ja tietysti suomalaiseen ruokaan ja musiikkiin. Tarjosin hänelle Lidlistä ostettua savulohta ja loimulohta sekä graavilohta keitettyjen perunoiden ja salaatin kera. Salaatissa oli kukkakaalia, mikä oli kuulemma sekin uutta ja lohi oikein hyvää. Aamupalaksi söimme karjalanpiirakoita munavoilla, puolukkapuuroa, leipäjuustoa ja kermaviili-mustikkapiirakkaa sekä tietysti tavallista suomalaista suodatinkahvia (josta hän kyseli jo etukäteen, että kai sitäkin voi jossain maistaa :D). Näistäkin hän piti, ilmeisesti leipäjuusto ei ollut niin mieleinen, mutta karjalanpiirakat ja vispipuuro kehuttiin maasta taivaisiin. Fazerin sininen oli myös hyvää. Musiikin osalta olin tehnyt Spotify-soittolistan valmiiksi. :keijo: Itse sain tuliaisiksi turkkilaista kahvia ja siihen sopivat kupit ja minikattilan, jossa kahvi valmistetaan. :D

Turusta ajoimme Onnibussilla Tampereelle ja tutustuimme pariin paikalliseen kirkkoon, Finlaysonin alueeseen ja kävimme Pyynikin näkötornissa. Jälkimmäisessä en ollut aiemmin käynyt itsekään, näkymät olivat hienot ja ystäväni ihasteli kovin sitä, että oltiin kahden jäätyneen järven välissä. :D Myös kuuluisa munkki oli erinomaista.

Erinäisten mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen päädyimme siihen, että juoksimme kiireessä takaisin Tampereen rautatieasemalle ennen kello yhtä, koska aseman ovissa luki, että se olisi auki vain yhteen yöllä. Meillä oli laukut säilytyslokeroissa ja halusimme ne pois. Kävi kuitenkin ilmi, että asema ei sulkeutunutkaan vielä silloin. :keijo: Netissä oli kyllä lukenut, että asemahalli on auki 24 h mutta en luottanut siihen. No, odottelimme sitten junaa asemalla, se lähti Rovaniemelle 2:30 yöllä. Onneksi oli makuuvaunupaikat.

Rovaniemelle saavuttiin aamupäivällä. Lunta oli runsaasti. Suuntasimme majapaikkaamme, uudehkoon hostelli-kahvilaan, jossa oli onneksi myös tavallisia hotellihuoneita. Tässä mielessä paikka oli erinomainen, melkein kuin hotelli mutta halvat hinnat. Alakerrassa oli myös mukava kahvila, josta sai hyvää keitto- ja salaattibuffetlounasta, jonka söimmekin.

Ensimmäisenä päivänä kävimme Arktikumissa ja avantouinnilla. :D En ole itsekään käynyt koskaan avantouinnilla, joten tulipahan tämäkin koettua, eikä varmaan itsekseen olisi tullut lähdettyä. Virkistävää se kyllä oli. Heillä oli myös pihalla jäästä rakennettu sauna, jossa istuessa tippui sulamisvettä katosta päähän. :keijo: Ystäväni kehui kovasti tätäkin kokemusta once in a lifetime experiencenä. Uimaan mennessä oli hieno täysikuu Jätkänkynttiläsillan yllä.

Seuraavana päivänä lähdimme aamupalan jälkeen pakkaseen odottelemaan bussia, joka kulki Joulupukin pajakylään. Siellä tapasimme joulupukin. Turkissa ei juuri vietetä joulua, mutta joulupukki on osa uudenvuoden juhlintaa. Joulupukki oli puhelias ja ystävällinen. Katsoimme tietysti myös läpi turistikaupat krääsineen.

Pajakylän takana oli "Snowman world", jonne oli rakennettu jonkinlainen iso igluntapainen, jossa oli lumiveistoksia ja baari, jossa sai glögiä ja drinkkejä. Sinne oli sisäänpääsymaksu, joka tuntui itsestäni vähän turistikiskonnalta, mutta menimme, koska ystäväni halusi. Oli siellä kyllä ihan hienoa, ja ystäväni oli innoissaan. Siellä oli muutamia huoneita, joissa oli sänkyjä. En tiedä käytetäänkö tuota oikeasti hotellina vai oliko tämä vain tehty turisteille, jotta he voivat nähdä jäähotellin, jos eivät jaksa lähteä kauemmas sinne, missä se varsinainen kuuluisa jäähotelli on. :keijo: Testasimme myös glögin, joka oli sekin uusi kokemus matkaseuralaiselleni. Taas jotain, minne en varmasti itsekseni olisi koskaan tullut menneeksi!

Lisäksi kävimme myös Husky parkissa, jonne oli edelleen hieman turistikiskontatapaan 10 euron sisäänpääsymaksu, vaikka ei siellä juuri voinut muuta tehdä kuin katsella häkeissä olevia koiria ja silitellä niitä häkin aukkojen läpi. Se oli ystävällenikin hieman pettymys, vaikka koirat olivatkin ihania. Korkeahkosta lisämaksusta olisi päässyt huskyajelulle, mutta jätimme sen onneksi väliin.

Illalla vuorossa oli retken kohokohta, opastettu revontuliretki. Ystäväni haaveena oli nähdä revontulet, ja koska olimme liikkeellä ilman autoa tai sen kummempia eränkäyntikykyjä, ilmoittauduimme ohjatulle retkelle. Ei ihan halpaa sekään, mutta siihen kuului nouto hotellista ja kuljetus kaupungin ulkopuolelle sekä kaikenlaista. Ensin mentiin retkifirman toimistolle, jossa turistit saivat ylleen paksut haalarit, kengät, rukkaset ja karvahatut. :virne:

Olin ainoa suomalainen, joka retkelle osallistui, ja suomalaiset saivat kuulemma itse valita haluavatko haalarin, koska ovat tottuneet kylmään. :virne: No, mullahan oli toppahousut, joten jätin haalarit väliin ja lainasin vain kenkiä, joihin sai mahtumaan villasukat sekä karvalakin laitoin oman piponi päälle. Ystäväni kyllä tarvitsikin lisävaatetta ainakin omasta mielestäni, vaikka hänelle ei kyllä helposti tullut kylmä noin muuten. Ulkona oli kuitenkin noin -24 astetta.

Sitten ajettiin noin 45 minuutin matkan päähän ulos kaupungista jollekin vaaralle. Siellä käveltiin kilometrin verran ylemmäs ja pysähdyttiin katsomaan. Revontulia näimmekin, oikein hyvinkin, kauniin vihreitä. En ole itsekään koskaan nähnyt noin selkeästi revontulia. Ystäväni melkeinpä itki onnesta. :hullu:

Retkessä oli myös keijot puolensa, erityisesti se, että olin ainoa suomalainen omaa maatani esittelevällä reissulla. Mukana olleet oppaatkaan eivät olleet suomalaisia, heitä oli muun muassa hieman kärsimätön itävaltalaismies, hyvin kylmää sietävä humoristinen ja revontulien suhteen asiantunteva britti sekä valokuvia ottamaan värvätty aasialainen ja pari muutakin.

Ohjelmaan kuului lisäksi lämmittelyä teltassa nuotion äärellä, makkaranpaisto tikun nokassa ja erään suomalaisen perinteen esittely - tinanvalantaa! :virne: Tämä kaikki oli tietysti turisteille uutta, sekä ystävälleni että muillekin, mukana oli mm. useita aasialaisia, joku Australiastakin.

Itävaltalainen esitteli tinanvalannan ihan asiantuntevasti. En raaskinut kertoa muille turisteille, että tina on haitallista ja EU on kieltämässä sen myymisen. :keijo:

Seuraavana päivänä kävimme vielä Ounasvaaran talvikävelyreitillä - kaunista sielläkin, ystäväni hihkui taas onnesta. Päivä olikin hieno ja aurinkoinen ja Jätkänkynttilän sillalta oli hienot näkymät vetten ylle. Pakkanen oikein höyrysi.


Lopuksi matkustimme Norwegianilla Helsinkiin, onneksi vasta illalla, joten vältyimme lakkoilulta.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 07 Helmi 2018 21:00
Kirjoittaja damn
Emilia kirjoitti:Me ollaan menossa toukokuussa viikoksi Alicanteen. Kiva lukea kokemuksia paikasta. :)


Siellä on varmasti toukokuussa tosi mukavaa ja kaunista! Pikkuisen harmittaa, että tuli lähdettyä näin alkuvuodesta, mutta eipä säätä aina voi ennustaa. Yleensä siellä olisi ollut tammikuussakin lämpimämpää, kävi vähän huono tuuri.

Minulla on matka kuume jo nyt, mietin milloin kehtaisi seuraavan kerran lähteä reissuun. Rahaa mulla olisi lähteä piankin, mutta ei ole tietysti lomia ennen kesää ja seuraakin voi olla nihkeä saada, kun kanssani matkustellut kaverini oli just samaan aikaan ulkomailla kuin minä nyt ja avopuolisolla ei ole rahaa, koska valmistui just koulusta, eikä vielä ole saanut töitä. En kuitenkaan niin rahossani itse ole, että voisin kustantaa molemmat :) .

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Pe 06 Huhti 2018 22:01
Kirjoittaja Kibaya
Minun rakas Tukholma :hymyhali:

Lähdettiin avustajan kanssa äkkipikaispäissämme Tukholmaan. Idea lähti semmoisesta tilanteesta missä revin hiuksia siitä kun käsi oli hiton kipeä, loma tulossa ja halu tehdä jotain kodin ulkopuolella. Avustan kanssa siivottiin mun laukkua ja siinä tuli eteen mun etukupongit millä pääsi risteilylle tosi halvalla ja kun siitä sain vielä puolet hakea takaisin avustajaperusteella, niin lähdettiin!

Halvemmalla Tukholmaan kuin Lahteen! :jami:

Otettiin matkaeväät lähimarketista, jotta ei tartte ihan heti mennä syömään. Käytiin alkumatkasta hiplaamassa tax free-kamoja krääsäkaupassa, meidän jutut oli niin huonoja! Ihanaa! Vähän oli mummoja liikkeellä, vähän lapsiperheitä. Sitten kulman takaa tuli muumimamma ja säikähdin. Saatoin kirota perkeleitä ja saatanoita. Avustaja nauroi kippuralla mun reaktiota ja ympärillä paheksuttiin ja hörähdeltiin.
Sillai se sitten meni koko reissu :keijo:
Välillä kirottiin heevetisti ja välillä naurettiin yhtä paljon.

Aamulla aamupalaa ajoissa, sitten aamupäikkärit :sydän:, kamat päälle ja kaupungille.
Gärdetin (perkeleen) metroasemalla on hissi rikki. Toinen sisäänkäynti on jossain "anda sidan". Ei saada mennä pyörätuolin kanssa rullaportaisiin vaikka nousisin seisomaan, mutta lastenrattaiden kanssa saa mennä. :töktök:
Ei auta, google maps ja menox.
Melkein kilsa sinne on sitten matkaa. Avustajakin kiroaa jo loppuvaiheessa ärsyttävyyttä.
Melkein tunti haaskaantuu siihen että metroudutaan. Onneksi ei ole mitään paineita tehdä mitään.

Sitten fikapaus! Fika on kaka! Morotkaka ja ostkaka! Gamla stanissa rupeaa jo se meidän kiroilu naurattamaan, kun joka toisessa välissä on perkeleet ja saatanat irti. Onneksi ei tartte missään kohtaa vanhaa kaupunkia istua kyydissä, kun onnistutaan ajoittamaan kaikki kulkeminen niin ettei mun selkä/jalat väsähdä. Haahuiltiin, käytiin science fiction bokhandelnissa (NO YLLÄRI!) ja jännissä paikoissa mitä tuli eteen. Oli pikkuisia kujia, lelukauppa, karkkikauppa, kivikauppa, lamppukauppa, turistikrääsäkauppa ja baari. Väkeä oli tosi vähän ja se oli kuulkaas ihan parhautta! Juteltiin pitkin poikin kauppiaiden kanssa niitä näitä ja heistä oli uhkarohkeaa se pyörätuolin kanssa liikkuminen :keijo:

Gamla stanin jälkeen takaisin metrolla Gärdetiin. Mietittiin että ois metroseikkailtu, mutta koska se kaikki muu seikkailu oli jo syönyt aikaa ja voimia, niin todettiin että haetaan reissun kohokohta eli ICA-market kohteeksi. Iso ja matkan varrelle osuva ICA löytyi aika läheltä satamaa, joten suunnistettiin Pokemonin ja mapsin avulla sinne. :keijo: Matkalla kohdattiin koiranulkoiluttajia hitosti, poliisihevosia ja pelloilla hengaava tampattu latu.

ICA:sta tähtämessä oli evässyömingi, persillade-mausteseos ja mahdolliset suomesta saatamattomat vegaanituotteet :keijo:
Meillä meni aika kauan siihen hyllyjen välissä hiippailuun, mikä oli ihan hauskaa. Löysin mausteen, avustaja löysi dippijuttuja, muttaman vegaanisen jutun ja sipsejä.
Laivaan ehdittiin ajoissa, vaikka käytiinkin ajelemassa hissillä Scandic Ariadnen maisemahississä. Satamahenkilökunta ohjasi meidät jonojen ohi (kun tultiin vähän ennen kuin paikallisten boarding oli alkamassa). Saatiin pahoja katseita, tuhahtelua ja ihmettelyä osaksemme.

Laivassa vähän syömäiltiin, makattiin ja päätettin lähteä pulikoimaan. Olin uimahässäkät suunnitellut etukäteen ja se kyllä kannatti.
Olin ihan jäässä kun oltiin laivassa ja porealtaissa hengailu kyllä auttoi. Pulikoinnin jälkeen avustaja halusi sushia, joten naposteltiin laivassa sushia. Ei ehkä parhainta mitä olen syönyt, mutta ihan kohtuullista. Mun olo rupesi vetämään alaspäin, kipu iski jalkoihin tosi kovaa ja palelukin palasi. Käytiin pyytämässä lisäpeittoa, jotta edellisyön palelu ei vaivaisi nukkuessa. Hiivittiin hyttiin ja totesin että mun voimat loppui siihen. Avustaja kävi vielä pyörähtelemässä laivalla, juomassa oluen ja tax freessä ostamassa karkkeja. Yritin patistaa sitä bailaamaankin, mutta ei kuulema kiinnostanut, joten siinä me sitten mummoiltiin. Katottiin telkkarista midnight "show", mikä oli ihan hirveän kamala ja kanavasurffattiin. Höpöteltiin niitä näitä ja nukahdin kun katottiin jotain tosi tärkeää, vaikken enää muista mitä se oli :keijo:

Aamulla olin edelleen ihan zip. Yöllä sentään ei ollut nyt kylmä!
Kahden peiton taktiikka toimi.
Kotimatka oli hiljainen ja väsynyt. Avustaja jäi meille ottamaan torkut ja vedettiin koomapäikkärit.
Kahvia juotuamme olimme ehkä palautuneita tähän hetkeen ja loppupäivä oli ihan tehokas, vaikkei sitä olisi aamulla uskonut.

Stocholm hatar invalider-heitto, mistä muodostui reissun motto, tarttui matkan vanhasta kaupungista kahvilanpitäjiltä heidän katseltuaan meidän taistelua siitä miten saadaan pyörätuoli ovesta sisälle. :keijo:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Su 15 Huhti 2018 19:14
Kirjoittaja L-S
Mun käskettiin tehdä matkarapsa. :P

Kävin nimittäin niinkin kaukana kuin Tikkurilassa! :keijo: Ex-temporee-jamboreelle lähdin, koska valittelin, ettei ollut viikonlopuksi mitään ohjelmaa, ja Kibs ehdotti, että tulisin käymään. Lähdin matkaan vasta iltapäivällä, niin ehdin päivällä vielä hengailla kotosalla ja istua parvekkeella sekä käydä kaupungillakin.

Matkasin junalla Pasilaan ja vaihdoin sitten junaa, jolla pääsi Dixiin. Siellä menin S-markettiin, josta ostin vähän ruokaa ja vähän juomia, ts. yhden siiderin, limua ja maustettua kivennäisvettä. Kassalla kysyttiin paperit. :virne: Olin tästä iloisesti yllättynyt, koska olin aiemmin päivällä erinäisistä syistä miettinyt, että olenpas tullut vanhaksi. Eikä ole aikoihin kysytty papereita! Tosin kokemukseni on, että pääkaupunkiseudulla kysytään helpommin papereita; luulen, että edellisen kerran papereita kysyttiin, kun olin keijoporukalla jossain. En muista koska kukaan olisi Turussa kysynyt. Onko pk-seudulla enemmän huijareita liikkellä? :salaliitto:

Kävelin sitten Kibsille seikkailtuani hetken siellä ostoskeskuksessa, kun en taaskaan heti keksinyt mistä pitää mennä alas, että pääsee oikealle puolelle raiteita. Ensi kerralla ehkä muistan. Kibs oli kämppiksensä kanssa pelaamassa jotain keijoa peliä, joka näytti ysäri-kasari-tuotteelta, mutta oli kuulemma vuodelta 2011. :keijo: Siinä oli jotain demonisilmiä ja kaivettiin maata.

Sitten katsoimme Euroviisaita kolme jaksoa, jonka jälkeen menimme nukkumaan. :keijo: Aamulla heräilin jo yhdeksän aikaan. Uusi sohva oli hyvä nukkua ja minunpituiselleni juuri sopiva. Kissakin hyppeli siinä sohvalla, ja yhtäkkiä hän oli sitten parvekkeella, vaikka ovi oli kiinni. Hänellä oli omat reittinsä. :P

Aamulla juotiin kahvia ja katsottiin loput kaksi jaksoa Euroviisaita. Tämän jälkeen lähdimme ulos metsästämään vähän Pokemoneja. Minulle selvisi, että Tikkurilassa on tosiaan Tikkurilan väritehdas varsin keskeisellä paikalla. En ollut tätäkään tiennyt! :keijo: Lisäksi siellä oli Sokos Hotel Vantaa, josta mulle tulee mieleen vain Teflon Brothers (Seksikkäin jäbä -biisissä lauletaan siitä). Heurekaan menevän sillan kupeessa pari miestä oli kaljalla, kuulemma aivan aitoa Vantaata! Näin myös Heurekan kivinäytepihan, siellä oli kaikenlaisia hiekkakiviä, graniittia, dolomiittia ja ties mitä sodomiittia. Tikkurila oli ehdottomasti elämys! :keijo:

Sitten lähdinkin junailemaan takaisin. Mukava reissu! Euroviisaiden katsominen nyt oli hyvä kompromissi, kun en varmaan ensi viikolla jaksa lähteä.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Su 15 Huhti 2018 20:42
Kirjoittaja Suvi
Aaw, kiva rapsa. :D Reissut ex tempore -meiningillä ovat juuri hauskoja. :D

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ti 17 Huhti 2018 17:50
Kirjoittaja Pascal Lemoix
Luultavasti Tikkurilan aseman S-Marketissa hengaa teinejä niin paljon, että ovat vähän varpaillaan siksikin.

--

Multa on kysytty paperit n. 10 vuotta sitten Tukholmassa edellisen kerran. Kanske Stockholm hatar också singelmän som köper öl. :virne:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 23 Touko 2018 17:49
Kirjoittaja Wildchild
Käytiin sit Suvin kanssa pyörähtämässä viikon reissu New Yorkissa. :täpinä:

Lento oli perjantaina 4.5. iltapäivästä, mutta kentällä piti olla jo aamupäivällä. Sovittiin että nähdään klo 11 kentällä lähtevien aulassa. Suvi oli ajallaan, minä totutusti myöhästyin vartilla. :P Laukut drop-inniin ja jouhevasti sujuneen turvatarkastuksen kautta lähdettiin etsimään vesipulloja koska turvatarkastus ja nestekielto jne. :keijo: Vesipullot onneksi löytyi pieneltä vesipullojen myyntipisteeltä (vieläpä euron zipale mikä on kentän hinnoilla halpa) ja voitiin suunnata kohti passintarkastusta. Pelottava laite! :isosilmä: Kumpikaan ei oltu käytetty passintarkastuslaitetta koskaan aikaisemmin ja hetken aikaa seurailtiinkin muita ennen kuin uskaltauduttiin menemään siihen itse. :keijoei: Laitteesta selvittyämme todettiin että kaikki se lentokentälle tyypillinen hälinä loppui kuin seinään ku päästiin non-schengen-alueelle. Aivan hiljaista! Ei lasten itkua tai huutoa, vaan rauhallista juttelua jos sitäkään. :o: Päätettiin käydä juomassa vikat caramel macchiatot Starbucksissa koska huhu kertoo ettei Nykissä oo Starbuckseja ollenkaan ja siksi piti varmistaa hyvän kahvin saaminen edes lähtöpäivänä. :virne: Toisin sanoen kulutettiin aikaa sillä boarding alkoi vasta tunnin päästä. :P Kahvit juotuamme kävelimme hissukseen tax free-myymälöiden läpi portteja kohti ja naureskeltiin ettei niiden sisällä ollessa tiennyt oltiinko me lentokentällä vai Ruotsin laivalla. Sama fiilis, sama haju. Meidän oma lähtöportti oli tietysti se viimeisessä kulmassa oleva ja sinne asti päästyämme huomattiin vieressä olevat ”lepolasset” joissa pystyisi vaikka nukkumaan. Ei muuta ku päät tyynyyn, puhelimet laturiin ja silmät kiinni. :keijoei:

Eihän me mitään unta saatu, mutta olihan se ihan mukavaa makoilla siinä ennen 9h lentoa. :virnu: Kellon ollessa 10min vaille boarding, suunnattiin vessan kautta boarding-jonoon. Menin ensin, Suvi tuli perässä. Tai niin luulin. Kun vilkaisin olkani taakse, huomasin kenttävirkailijan ohjaavan Suvin sermin taakse. Mit vit? :kauhistunut: Eikä Suvia kuulu takaisin, aika kuluu ja Suvia ei vaan näy. Tähänkö meidän reissu sit päättyi? :kauhistunut: Lopulta Suvi tuli takaisin ja kertoi joutuneensa jenkkien vaatimaan satunnaisotoksella otettavaan räjähdeaineseulaan. :keijoei: No mut kiitti jännitysmomentista. :keijopeukku:

Itse lento sujui joutuisasti. Tai no, niin joutuisasti kuin lähes 9h paikallaan istuminen voi sujua. Tuijotettiin jäljellä olevaa lentoaikaa ja katsottiin kun jäljellä olevat lentokilometrit väheni tuskallisen hitaasti. Väliin Harry Potter-leffaa ja Suvi taisi tuijottaa Black Pantherinkin, itse päädyin Gilmore Girlseihin kun aivotoiminta ei pystynyt enää parempaan. :sekopää: Paljon parjattu lentokoneruokakaan ei ollut niin pahaa kuin alkuun pelättiin. Oltiin varattu meille laktoosittomat ruuat ja se osoittautui nappivalinnaksi sillä meidän ruuat oli selvästi paremman näköisiä kuin muilla ja meille tarjottiin mm. pullaa ja lopuksi vielä kunnon bagel kun muut sai kuivan juustosämpylän. :P

Vihdoin jenkkilän maankamaralle päästyämme seurasimme jonoa paljon jännitystä aiheuttaneeseen maahantulotarkastukseen. Mitä ne kysyy? Miten pitää tehdä? Onko ne kauheanki vakavia? Päästäänkö me maahan? Miten pitkä se jono on koska meidän kyyti tulee reilun tunnin päästä? :kauhistunut:
Jono oli lyhyempi kuin odotettiin ja suht’ nopeasti päästiinkin itse tarkastukseen. Suvilta taidettiin kysyä kauanko hän on täällä, itseltäni kysyttiin myös miksi tulin. Ei siis mitään ihmeitä. Leima passiin, matkalaukut hihnalta mukaan ja kuljetusta etsimään. Paitsi! Mikä toi on?! Se on koko seinän kokoinen Downton Abbey-näyttelyn mainos! :tipahdus: Sinne hetimiten! :tipahdus: Ensin kuitenkin se kuljetus.

Onneksi kuljettaja oli saapunut paikalle puoli tuntia aiemmin sillä mekin oltiin selvitty kaikesta tulojutuista nopeasti, noutoaika meille piti olla vasta puolelta ja kello oli vasta tasan. Kuljettajaksi paljastui Pakistanista alun perin lähtöisin oleva mies joka oli kova puhumaan. Tällaiset ujot ja hiljaiset suomalaiset yritti vastata kohteliaasti ja samalla molemmat mietti omassa päässä voisiko hän jo hiljentyä koska koko päivän matkustaneena ei ajatus enää tahtonut kulkea ja kello oli paikallista aikaa vasta alkuilta kun Suomessa se oli jo puolilla öin. Matka-aika hotellillekin venyi koska oli ruuhka-aika ja täytyy sanoa että Helsingin pahimmatkin ruuhkat kalpenee sen rinnalla. :virnei:
Mutta ne maisemat! Ihanan vihreää (Suomessa ei siis ollut vielä lehtiä puissa kun lähdimme) ja sitten se Manhattanin silhuetti kaukana horisontissa. Ihan kuin oltaisiin sujahdettu leffalavasteisiin. :tipahdus:

Lopulta olimme hotellilla ja +30 ulkolämpötila otti meidät lämpimästi vastaan. Hotelliin kirjautuminen onnistui pienestä alkuhämmennyksestä huolimatta nopsaan (enhän ollut koskaan kuullut miten oma nimeni sanotaan englanniksi :virne: ), joten kamat isohkoon ja viileään hotellihuoneeseen ja ruuan metsästykseen. Tunnin verran pyörittiin ympyrää muutaman korttelin alueella eikä muka löydetty yhtään ruokakauppaa. Mietittiin jo ääneenki että pakkohan näiden on jossain päästä ruokakauppaan ja luulis niitä olevan joka kulmalla. Noh, olihan niitä mutta me ei vaan väsyneinä hiffattu edes sitä hotellin vieressä ollutta 24/7 ruokakauppaa. :rolf: Lopulta kuitenkin löysimme jostain delin tyylisestä vesipullot ja ruokaakin löytyi hotellin viereisestä pikaruokapaikasta (joka ei ollut mäkki vaikka sekin olisi löytynyt vierestä ja jonka sisällä ehdittiin jo käydä pyörähtämässä, mutta olishan se ollut noloa mennä jenkkireissulla syömään johonki mäkkiin :jaaha: ).

Ruokaa nassuun, iltatoimet ja sänkyyn. Olin etukäteen ajatellut että kun on valvonut lähes vuorokauden putkeen, uni tulisi nopeasti. Ei tullut. Pää oli pyörällä kaikesta matkaamisesta ja siitä että nyt sitä ollaan New Yorkissa. :o: Lopulta uni kuitenkin voitti kaikki ajatukset.

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 23 Touko 2018 21:56
Kirjoittaja Suvi
Oli se muuten aikaa hurjaa, kun mäkin olin googletellut ja ottanut selvää mitä Jenkkilän päässä tapahtuu, mutta en tajunnut että Suomen päässäkin voi varsinaisen turvatarkastuksen jälkeen jäädä vielä johonkin tarkastukseen. :virne: Oltiin aika ekojen joukossa siinä jonossa, niin ei oltu voitu bongata, että ne pysäyttelee muitakin samalla tavalla. :keijo: Nyt se naurattaa, mutta ei kyllä siinä vaiheessa. Mua muutenkin jännitti ihan hulluna. Olin laittanut matkalla lentokentälle sukulaisille ja kavereille sekavia viestejä vapisevin käsin, turvatarkastuksen jälkeen onnistuin hävittämään puhelimen omaan laukkuuni ja muuta tällaista pientä. :virne: Ja sitten kun luuli, että kaikki on ok, jouduin siihen satunnaistarkastukseen. Onnistuin lukemaan vielä siitä virkailijan näytöltä, että "passport is invalid" tms. Sermin takana vielä se naistarkastaja veti kumihanskoja käteen, niin olin että mitä vittua tässä nyt tapahtuu. :keijo: Onhan noi satunnaistarkastukset aika yleisiä, esim. äiti kertoi, että joutuu siihen joka kerta, kun on menossa esim. Lontooseen ja juuri duunikaverin kanssa puhuttiin, että Edinburghiin matkustaessaan hän oli joutunut myös satunnaistarkastukseen. Mitäs en matkusta, niin en tuollaistakaan muistanut/tajunnut. :P :keijoei:
Ja sit se jenkkien pään kuulustelu, mitä eniten jännitin loppujen lopuksi olikin vain, että tylsistynyt virkailija kysyi pari kysymystä (joita en tyyliin kuullut edes kunnolla, sillä hän puhui niin hiljaa), ja muistan vastanneeni vain "yes, yes" (vaikka varmasti vastasin muutakin) ja se oli siinä. :virne:

Hassua oli muuten tulla hotelliin, kun silloisessa vuorossa ollut ovimies tuntui niin jenkiltä kuin olla ja voi. :virne: Kunnon (teko)hymy päällä ja se aksentti vielä oikein pisti korvaan sen pakistanilaisaksentin jälkeen. Se ruuan etsintäpyöriminen oli kyllä aika eeppistä, taidettiin missata aika montakin juttua siinä väsyneinä pyöriessämme, ja oli aika hurjaa kun ihmisillä oli ihan kunnon kesävaatteet päällä, kun lähtiessä Helsingistä ei ollut vielä edes kaikki lumet melkein sulaneet. :virne:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 23 Touko 2018 22:16
Kirjoittaja L-S
Jee, raportti!

En mäkään kyllä muista, että olisin koskaan Suomessa joutunut erilliseen tarkastukseen, joten Suvilla kävi tuuri :keijo: . Yhdysvaltain päässä olen kyllä joutunut kaiken maailman erillisiin laukkusyyneihin ja monenlaista on kuulusteltu, joudun yleensä vastaamaan aika moneen kysymykseen. :P

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: Ke 23 Touko 2018 23:22
Kirjoittaja Aranwe
Satunnaisia räjähdetarkastuksia on mulle osunut noin joka viidennellä lennolla, eli eivät ole kovinkaan satunnaisia. Ei kertaakaan kuitenkaan boarding-jonossa, vaan aina varsinaisen turvatarkastuksen yhteydessä.

Päätettiin käydä juomassa vikat caramel macchiatot Starbucksissa koska huhu kertoo ettei Nykissä oo Starbuckseja ollenkaan ja siksi piti varmistaa hyvän kahvin saaminen edes lähtöpäivänä.


Meinasi tulla purskahdus näppikselle, kun Starbucks ja hyvä kahvi samassa lauseessa :keijo:

Re: Matkustaminen

ViestiLähetetty: To 24 Touko 2018 12:36
Kirjoittaja Wildchild
Aranwe kirjoitti:Meinasi tulla purskahdus näppikselle, kun Starbucks ja hyvä kahvi samassa lauseessa :keijo:


Makuasioita. :soosoo:

Mulle riittää että kun pyydän sen caramel macchiaton, olin mä sitten Helsingissä tai Nykissä, tiedän saavani juotavan kahvin enkä sellaista josta puolet menee roskiin koska ei vain pysty juomaan. Se on mulle se hyvän kahvin kriteeri. :keijo: