Re: Matkustaminen
Lähetetty: To 24 Touko 2018 23:48
Lauantai 5.5.
Vilkaisen kelloa, aamuneljä paikallista aikaa. Uni katoaa kuin tuhka tuuleen koska kroppa on vielä Suomen ajassa ja siellä kello on aamupäivällä 11. Yritän vielä epätoivoisesti nukahtaa uudestaan, mutta pyörimiseksihän se menee. Kuudelta luovutan ja vilkaisen naapurisänkyyn huomatakseni että Suvillakin on puhelin kädessä. Että se niistä pitkistä yöunista.
Höpötellään niitä näitä, mietitään että alle tunnin päästähän se hotellin aamupalakin olisi jo tarjolla. Että pitäiskö vaan nousta ylös ja lähteä ajoissa liikkeelle? Aamujuttujen jälkeen matkalla aamupalalle vilkaisen kelloa, melkein 8. Johan se oli aikakin nousta, ei tänne nukkumaan tultu.
Hotellin ravintolassa meidät ohjataan pöytään ja annetaan ruokalista jossa on selitetty ”continental” aamupalan sisältö. Kahvi/tee, tuoremehu ja oman valinnan mukaan joko leipää, bagelia tai ”breakfast pastries”. Suvi päätyy leipään, minä BP:hen koska pitäähän se tsekata mitä se pitää sisällään. Juomat tulevat nopeasti ja loputkin pian perässä: Suvi saa kaksi paahdettua leipää ilman mitään lisukkeita ja minä kaksi pientä pullaa. Ja siinä se. Suvi sentään löytää jostain ravintolan aamupalapöydästä margariinia tai vastaavaa levitettä leipiensä päälle, mutta kyllähän se on pakko myöntää että hieman tuli ikävä suomalaisten hotellien aamupaloja. ”Aamupala” on nopeasti syöty ja hotellihuoneeseen takaisin kävellessä päätetään napata käsveskat mukaan ja lähteä suoraan kaupungille. Ja kunnon kahvin metsästykseen.
Hotellilta lähtiessä avaan vielä kerran hotellin ilmaisen netin alueella tuon kirotun Pokemon Go-pelin sillä pelissä on regionaalimonneja ja pitäähän niitä ny yrittää metsästää kun jenkkilässä kerran ollaan. Ja kyllä, lähistöllä näyttää olevan Tauros ( ), ”se” monni jonka moni haluaa mutta ei näyttäydy niin paljon kuin esim. Euroopan oma regionaalimonni. Ja näyttääpä vielä olevan siellä suunnalla mihin ollaan muutenkin menossa. Joten äkkiä töppöstä toisen eteen ja toivomaan monnin vastaantuloa. Muutaman korttelin päässä meitä onnistaa ja Tauros jää kiinni! Pienet tuuletukset on paikallaan ( ) ja sitten katse pois puhelimen näytöltä ja ylös ympäristöön. Huomaamme seisovamme suoraan St. Patrick´s Catheralin vieressä. Sinne siis!
Katedraali on vaikuttava. Vaikka turisteja on kirkon sisällä paljonkin, sellainen yleinen hälinä puuttuu. Kierrämme kirkon sisältä pariinkin kertaan ja ihastelemme hienoja ikkunamaalauksia ja erilaisia alttareita joita löytyy eri aiheille omansa. Tekisi mieli sytyttää yksi kynttilä itsekin, mutta jätämme sen suosiolla muille sillä kyseessä on kuitenkin katolinen kirkko ja kumpikaan meistä ei ole katolisen kirkon jäsen.
Katedraalin jälkeen jatkamme matkaa 50th Streetiä pitkin kohti Time Squarea. Molempien katseet menee väkisinkin ylöspäin ja korkeiden talojen ihmettelyyn. Ja siihen että joka paikassa liehuu Yhdysvaltojen lippu, koska Suomessa on tarkat liputtamissäännöt ja täällä taas selvästi ei. Kadun varrella vastaan tulee myös Rockefeller Center joka osoittautuu paljon pienemmäksi kuin mitä tv-ohjelmista ja leffoista olisi voinut olettaa. Sellainen pieni aukio ja siinä ne joka talvi luistelee ja pystyttää ”the joulukuusen”.
Saman kadun varrelta löytyy myös Radio City Music Hall. RCMH:n kulmalta jatkamme matkaa 6th Avea pitkin etelään päin ja heti kulman takana on sitten NBC Studios eli paikka missä kuvataan mm. The Tonight Show Starring Jimmy Fallon. Katsomme seinällä olevasta lapusta että tässä se tosiaan kuvataan ja mietimme pitäisiköhän itsekin yrittää päästä kuvauksiin. Jostain syystä idea ei kuitenkaan koskaan lähtenyt tämän enempää lentoon vaikka molempia selvästi kiinnosti ajatus.
Olin jo etukäteen suunnitellut hakevani ”hotellin lähellä” olevasta NHL-kaupasta lapsille jotain Patrik Laine-tuliaisia ja nyt se tuli suoraan vastaan täysin vahingossa. Mutta mikä pettymys! Laine-kamaa löytyi tasan pelipaidan verran ja senkin hinta oli kevyet $280. Sinne jäi, mutta kuvan toki otin muistoksi.
Jatkamme matkaa 6th Avea pitkin kunnes päätämme jatkaa vielä länteen päin jotain poikkikatua pitkin. Kummallakaan ei ole kartasta muuta hajua kuin että Time Square on ”jossain täälläpäin”, ja pari korttelia myöhemmin huomaammekin olevamme keskellä Time Squarea. Sehän meni siis paremmin kuin hyvin! Seisotaan suoraan suuren M&M’s World-kaupan edessä ja koska M&M-karkit on maailman parhaimpia ja olin luvannut lapsille sieltäkin tuliaisia, on ehkä pakko mennä sisälle. Suvi kuitenkin bongaa kadun toisella puolen Starbucksin, joten suuntaamme ensin sinne. Kaupan ja bucksin välissä on kuitenkin pieni kävelykatu jossa partioi neljä hevospoliisia. Kivoja pol… hevosia! Suvi bongasi myös poliisikoirankin, mutta minä keskityin niihin pol… hevosiin. Koko reissu meni muutenkin Suvilla koiria tuijotellessa ja minä taas tuijottelin toisenlaisia maisemia. Tasajako toimi.
M&M’s-kauppa on valtava. Paljon M&M-karkkeja, paljon M&M-krääsää (paitoja, leluja, mukeja, kuulokkeita, kyniä, golfpalloja, tuulettimia… you name it!). Mukaan tarttuu tuliaisia vaikka etenkin karkit ovat selvästi ylihintaisia. Turisteilta rahat pois.
Kaupan ja bucksin vieressä on The Walter Kerr Theatre - broadwayteatteri jossa olisi esiintymässä meidän matkan aikana joka ilta The Boss eli itse Bruce Springsteen. Ylläripylläri kaikki illat on loppuunmyytyjä joten tyydymme vain valokuvaamaan keikasta kertovaa valokylttiä.
Jatkamme matkaa Time Squarella, ja seuraavaksi silmiin osuu iso turistikrääsäkauppa. Just kun ollaan astumassa sisään, ylhäältä kuuluu plöts ja saan pulun paskaa suoraan paidan hihalle. En ole koskaan aikaisemmin saanut linnun paskaa päälleni joten kerta se on ensimmäinenki, mutta tarvitsiko just nyt? Tilanteen pelastaa laukusta löytyvät savetit eikä paskasta jää jäljellä kuin märkä läntti ( ).
Kaupassa on turistikrääsää lattiasta kattoon. Paljon jenkkilipuilla varustettuja, paljon New York-kamaa, ja vielä enemmän Trump-krääsää. Valitsen paidoista ”Make America Great Again”-tekstillisen tuliaiseksi omalle miehelleni, mutta Suvi ei pysty ostamaan Trump-kamaa edes vitsillä. Molemmat kuitenkin löytävät kaupasta muutakin ostettavaa, sekä tietysti postikortit koska mummot on maailmalla ja pitäähän siitä kertoa kaikille.
Kaupasta ulos selvittyämme toteamme nälän olevan suhteellisen suuren. Minulle oli vinkattu Time Squarella sijaitsevasta italialaisravintolasta joten päätämme käydä katsomassa mahtuuko sinne syömään tälleen alkuiltapäivästä. Kohtelias miestarjoilija tulee kertomaan että juuri nyt on aivan täyttä, mutta jonotusaika on vain 30min joten jättäkää nimi listalle jos se sopii meille. Sopiihan se koska kummallakaan ei ole mielenkiintoa etsiä muutakaan paikkaa. Nimi siis listaan ja ulos kuluttamaan aikaa. Suvi bongaa vierestä Broadway shopin, joka on pienehkö ja täynnä ihmisiä. Molempia kutkuttaisi ostaa joku The Lion King-tavara muistoksi koska olemme menossa katsomaan sen muutaman päivän päästä, mutta suolaiset hinnat saa hautaamaan tämänkin ajatuksen. Plus eikös tarkoitus ole ostaa se sitten kun on jo nähny kyseisen shown?
Puoli tuntia kuluu nopeasti korttelia kiertäessä ja palaamme takaisin ravintolaan. Järjettömän komea ( ) miestarjoilija ohjaa meidät pöytään ja kertoo kaikkien annoksien olevan isoja ja jaettavia. Ööh, okei. Menua selaillessa pohditaan mitenköhän isoja ne annokset ny oikeasti on ja onko ne saman kokoisia kuin viereisessä pöydässä jonka lautanen peitti melkein puolet ruokapöydästä. Luotetaan kuitenkin tarjoilijan sanaan ja päädytään tilaamaan yhteinen annos lihapullia pastalla, tuttua ja turvallista koska tällä nälällä paska ruoka voipi vaan v*tuttaa. Annos on valtava. Saamme puolet syödyksi ja ns. dogpack käy harkinnassa hetken ajan mutta koska emme ole suuntaamassa suoraan hotellille, emme ota ruokaa mukaamme. Harmi sillä ruoka oli hyvää.
Mahat täynnä Time Squaren ihmismassat alkaa käymään vähitellen hermoille. Käymme kuitenkin vielä Disney Storessa, meikäläisen yhdessä lempikaupoista koska Mikki on ihana. Kauppa on suurehko, mutta ihmismäärät saa senkin tuntumaan pieneltä. Löydän sieltä kuitenkin itselleni Mikki-tavaraa, Suvi ihanan mukin (en ny muista sen nimeä, mutta Suvi kertokoot itse ) ja jää vielä miettimään muita tavaroira, ja sovimme että voimme tarvittaessa palata tänne sitten broadway-päivänä.
Poistumme vihdoin Time Squarelta jotain poikkikatua pitkin. New Yorkissa liikkumisen hyviä puolia on helposti nimetyt kadut, riittää kun muistat oman hotellin sijaintikadun ja päädyt enemmin tai myöhemmin hotellille. Kävellemme hissukseen hotellille päin, niitä näitä jutellen, välillä Nintendo shopissa poiketen. Rentoa ja ihanan väsynyttä.
Hotellihuoneessa on ihanan viileää, kiitos liian hyvin toimivan ilmastoinnin. Maltamme kuitenkin nauttia viileydestä vain hetken sillä kentällä nähdyn mainoksen Downton Abbey-näyttely kutkuttelee takaraivossa. Sinne! Näyttely eri suunnalla kuin esim. Time Square, lähellä Central Parkia, ja enemmän kai ns. juppialueella, ainakin jos lähiliikkeistä voi jotain päätellä (Tiffany, Louis Vuitton, Burberry, Chanel…). Myös The Russian Tea Room on matkan varrella ja vaikka kupillinen teetä kelpaisikin kummallekin, pikainen vilkaisu hintoihin riittää: noin kolmekympillä saa pienen kannullisen teetä.
Itse näyttely on kolmessa kerroksessa ja alkaa Mr. Carsonin tervetulotoivotuksella. Näyttely koostuu interaktiivisista DA-hahmoista (pääosin Mr. Carson ja Mrs. Hughes, mutta myös Mr. ja Mrs. Grantham vilahtavat ”livenä”), lavasteista ja sarjassa nähdyistä asuista, puvuista ja asusteista.
Ensin tutustumme palvelusväen tiloihin, näemme heidän asujaan ja vierailemme Mrs. Patmoren keittiössä, palvelusväen ruokailuhuoneessa sekä Mr. Carsonin toimistossa. Teemme myös työhakemuksen Downton Abbeyyn ja sen pienen testin mukaan meistä molemmista tulisi kokki eli apulainen Mrs. Patmorelle.
Seuraavaksi suuntaamme kartanon ”parempiin” tiloihin, ihailemme lukuisia naisten päällä nähtyjä kauniita ilta- ja juhlapukuja (joukossa on myös ”se” Lady Sybilin päällä nähty housujuhla-asu ) ja vierailemme myös heidän hienoksi katetussa ruokailusalissa sekä Lady Maryn makuuhuoneessa.
Kolmannessa kerroksessa on pääosin erilaisia pieniä ja suuria tavaroita lavasteista, mm. gramofoni, vanha telelaite, paljon koruja, lukuisia kirjeitä sekä kirjoja.
Lopuksi vielä kiitoslöpinät Mr. Carsonilta, Mrs. Hugnesilta sekä tietenkin Granthamin herrasväeltä.
Näyttely vie meidät molemmat mukanaan ja parisen tuntia kuluu todella huomaamatta. Näyttelyn kyljessä on DA-kauppa jossa on myynnissä DA-tuotteiden lisäksi myös jonkin verran brittikuninkaallisten häiden sälää, onhan Prinssi Harryn kanssa pian naimisiin menevä Meghan amerikkalainen. (Nämä Harryn ja Meghanin häät näkyivät muutenkin yllättävän paljon joka puolella, aikakausilehdet olivat täynnä juttuja heistä ja löytyipä jostain jopa Prinsessa Dianalle omistettu oma lehti. ) Kumpikaan ei osta (taaskaan) mitään vaikka Suvi miettii H&M-magneetin ostoa äidilleen ja itse pohdin pitäisikö ostaa näyttelystä kertova kirjanen muistoksi.
Puolen tunnin kävely takaisin hotellille alkaa tuntumaan jo molempien jaloissa ja olokin on todella väsynyt vaikka kello on paikallista aikaa vasta iltakaheksan. Pikainen piipahdus hotellin vieressä olevaan lähikauppaan ja äkkiä hotellille. Viileät iltasuihkut, viestit Suomeen (toivottavasti heräsivät puhelimen piippailuihin ) ja valot pois. Jostain syystä tänään ei tarvinnut odotella unta yhtä kauan kuin edellisenä iltana.
Päivän saldo puhelimen mittarin mukaan oli 9,3km ja 16 657 askelta.
Vilkaisen kelloa, aamuneljä paikallista aikaa. Uni katoaa kuin tuhka tuuleen koska kroppa on vielä Suomen ajassa ja siellä kello on aamupäivällä 11. Yritän vielä epätoivoisesti nukahtaa uudestaan, mutta pyörimiseksihän se menee. Kuudelta luovutan ja vilkaisen naapurisänkyyn huomatakseni että Suvillakin on puhelin kädessä. Että se niistä pitkistä yöunista.
Höpötellään niitä näitä, mietitään että alle tunnin päästähän se hotellin aamupalakin olisi jo tarjolla. Että pitäiskö vaan nousta ylös ja lähteä ajoissa liikkeelle? Aamujuttujen jälkeen matkalla aamupalalle vilkaisen kelloa, melkein 8. Johan se oli aikakin nousta, ei tänne nukkumaan tultu.
Hotellin ravintolassa meidät ohjataan pöytään ja annetaan ruokalista jossa on selitetty ”continental” aamupalan sisältö. Kahvi/tee, tuoremehu ja oman valinnan mukaan joko leipää, bagelia tai ”breakfast pastries”. Suvi päätyy leipään, minä BP:hen koska pitäähän se tsekata mitä se pitää sisällään. Juomat tulevat nopeasti ja loputkin pian perässä: Suvi saa kaksi paahdettua leipää ilman mitään lisukkeita ja minä kaksi pientä pullaa. Ja siinä se. Suvi sentään löytää jostain ravintolan aamupalapöydästä margariinia tai vastaavaa levitettä leipiensä päälle, mutta kyllähän se on pakko myöntää että hieman tuli ikävä suomalaisten hotellien aamupaloja. ”Aamupala” on nopeasti syöty ja hotellihuoneeseen takaisin kävellessä päätetään napata käsveskat mukaan ja lähteä suoraan kaupungille. Ja kunnon kahvin metsästykseen.
Hotellilta lähtiessä avaan vielä kerran hotellin ilmaisen netin alueella tuon kirotun Pokemon Go-pelin sillä pelissä on regionaalimonneja ja pitäähän niitä ny yrittää metsästää kun jenkkilässä kerran ollaan. Ja kyllä, lähistöllä näyttää olevan Tauros ( ), ”se” monni jonka moni haluaa mutta ei näyttäydy niin paljon kuin esim. Euroopan oma regionaalimonni. Ja näyttääpä vielä olevan siellä suunnalla mihin ollaan muutenkin menossa. Joten äkkiä töppöstä toisen eteen ja toivomaan monnin vastaantuloa. Muutaman korttelin päässä meitä onnistaa ja Tauros jää kiinni! Pienet tuuletukset on paikallaan ( ) ja sitten katse pois puhelimen näytöltä ja ylös ympäristöön. Huomaamme seisovamme suoraan St. Patrick´s Catheralin vieressä. Sinne siis!
Katedraali on vaikuttava. Vaikka turisteja on kirkon sisällä paljonkin, sellainen yleinen hälinä puuttuu. Kierrämme kirkon sisältä pariinkin kertaan ja ihastelemme hienoja ikkunamaalauksia ja erilaisia alttareita joita löytyy eri aiheille omansa. Tekisi mieli sytyttää yksi kynttilä itsekin, mutta jätämme sen suosiolla muille sillä kyseessä on kuitenkin katolinen kirkko ja kumpikaan meistä ei ole katolisen kirkon jäsen.
Katedraalin jälkeen jatkamme matkaa 50th Streetiä pitkin kohti Time Squarea. Molempien katseet menee väkisinkin ylöspäin ja korkeiden talojen ihmettelyyn. Ja siihen että joka paikassa liehuu Yhdysvaltojen lippu, koska Suomessa on tarkat liputtamissäännöt ja täällä taas selvästi ei. Kadun varrella vastaan tulee myös Rockefeller Center joka osoittautuu paljon pienemmäksi kuin mitä tv-ohjelmista ja leffoista olisi voinut olettaa. Sellainen pieni aukio ja siinä ne joka talvi luistelee ja pystyttää ”the joulukuusen”.
Saman kadun varrelta löytyy myös Radio City Music Hall. RCMH:n kulmalta jatkamme matkaa 6th Avea pitkin etelään päin ja heti kulman takana on sitten NBC Studios eli paikka missä kuvataan mm. The Tonight Show Starring Jimmy Fallon. Katsomme seinällä olevasta lapusta että tässä se tosiaan kuvataan ja mietimme pitäisiköhän itsekin yrittää päästä kuvauksiin. Jostain syystä idea ei kuitenkaan koskaan lähtenyt tämän enempää lentoon vaikka molempia selvästi kiinnosti ajatus.
Olin jo etukäteen suunnitellut hakevani ”hotellin lähellä” olevasta NHL-kaupasta lapsille jotain Patrik Laine-tuliaisia ja nyt se tuli suoraan vastaan täysin vahingossa. Mutta mikä pettymys! Laine-kamaa löytyi tasan pelipaidan verran ja senkin hinta oli kevyet $280. Sinne jäi, mutta kuvan toki otin muistoksi.
Jatkamme matkaa 6th Avea pitkin kunnes päätämme jatkaa vielä länteen päin jotain poikkikatua pitkin. Kummallakaan ei ole kartasta muuta hajua kuin että Time Square on ”jossain täälläpäin”, ja pari korttelia myöhemmin huomaammekin olevamme keskellä Time Squarea. Sehän meni siis paremmin kuin hyvin! Seisotaan suoraan suuren M&M’s World-kaupan edessä ja koska M&M-karkit on maailman parhaimpia ja olin luvannut lapsille sieltäkin tuliaisia, on ehkä pakko mennä sisälle. Suvi kuitenkin bongaa kadun toisella puolen Starbucksin, joten suuntaamme ensin sinne. Kaupan ja bucksin välissä on kuitenkin pieni kävelykatu jossa partioi neljä hevospoliisia. Kivoja pol… hevosia! Suvi bongasi myös poliisikoirankin, mutta minä keskityin niihin pol… hevosiin. Koko reissu meni muutenkin Suvilla koiria tuijotellessa ja minä taas tuijottelin toisenlaisia maisemia. Tasajako toimi.
M&M’s-kauppa on valtava. Paljon M&M-karkkeja, paljon M&M-krääsää (paitoja, leluja, mukeja, kuulokkeita, kyniä, golfpalloja, tuulettimia… you name it!). Mukaan tarttuu tuliaisia vaikka etenkin karkit ovat selvästi ylihintaisia. Turisteilta rahat pois.
Kaupan ja bucksin vieressä on The Walter Kerr Theatre - broadwayteatteri jossa olisi esiintymässä meidän matkan aikana joka ilta The Boss eli itse Bruce Springsteen. Ylläripylläri kaikki illat on loppuunmyytyjä joten tyydymme vain valokuvaamaan keikasta kertovaa valokylttiä.
Jatkamme matkaa Time Squarella, ja seuraavaksi silmiin osuu iso turistikrääsäkauppa. Just kun ollaan astumassa sisään, ylhäältä kuuluu plöts ja saan pulun paskaa suoraan paidan hihalle. En ole koskaan aikaisemmin saanut linnun paskaa päälleni joten kerta se on ensimmäinenki, mutta tarvitsiko just nyt? Tilanteen pelastaa laukusta löytyvät savetit eikä paskasta jää jäljellä kuin märkä läntti ( ).
Kaupassa on turistikrääsää lattiasta kattoon. Paljon jenkkilipuilla varustettuja, paljon New York-kamaa, ja vielä enemmän Trump-krääsää. Valitsen paidoista ”Make America Great Again”-tekstillisen tuliaiseksi omalle miehelleni, mutta Suvi ei pysty ostamaan Trump-kamaa edes vitsillä. Molemmat kuitenkin löytävät kaupasta muutakin ostettavaa, sekä tietysti postikortit koska mummot on maailmalla ja pitäähän siitä kertoa kaikille.
Kaupasta ulos selvittyämme toteamme nälän olevan suhteellisen suuren. Minulle oli vinkattu Time Squarella sijaitsevasta italialaisravintolasta joten päätämme käydä katsomassa mahtuuko sinne syömään tälleen alkuiltapäivästä. Kohtelias miestarjoilija tulee kertomaan että juuri nyt on aivan täyttä, mutta jonotusaika on vain 30min joten jättäkää nimi listalle jos se sopii meille. Sopiihan se koska kummallakaan ei ole mielenkiintoa etsiä muutakaan paikkaa. Nimi siis listaan ja ulos kuluttamaan aikaa. Suvi bongaa vierestä Broadway shopin, joka on pienehkö ja täynnä ihmisiä. Molempia kutkuttaisi ostaa joku The Lion King-tavara muistoksi koska olemme menossa katsomaan sen muutaman päivän päästä, mutta suolaiset hinnat saa hautaamaan tämänkin ajatuksen. Plus eikös tarkoitus ole ostaa se sitten kun on jo nähny kyseisen shown?
Puoli tuntia kuluu nopeasti korttelia kiertäessä ja palaamme takaisin ravintolaan. Järjettömän komea ( ) miestarjoilija ohjaa meidät pöytään ja kertoo kaikkien annoksien olevan isoja ja jaettavia. Ööh, okei. Menua selaillessa pohditaan mitenköhän isoja ne annokset ny oikeasti on ja onko ne saman kokoisia kuin viereisessä pöydässä jonka lautanen peitti melkein puolet ruokapöydästä. Luotetaan kuitenkin tarjoilijan sanaan ja päädytään tilaamaan yhteinen annos lihapullia pastalla, tuttua ja turvallista koska tällä nälällä paska ruoka voipi vaan v*tuttaa. Annos on valtava. Saamme puolet syödyksi ja ns. dogpack käy harkinnassa hetken ajan mutta koska emme ole suuntaamassa suoraan hotellille, emme ota ruokaa mukaamme. Harmi sillä ruoka oli hyvää.
Mahat täynnä Time Squaren ihmismassat alkaa käymään vähitellen hermoille. Käymme kuitenkin vielä Disney Storessa, meikäläisen yhdessä lempikaupoista koska Mikki on ihana. Kauppa on suurehko, mutta ihmismäärät saa senkin tuntumaan pieneltä. Löydän sieltä kuitenkin itselleni Mikki-tavaraa, Suvi ihanan mukin (en ny muista sen nimeä, mutta Suvi kertokoot itse ) ja jää vielä miettimään muita tavaroira, ja sovimme että voimme tarvittaessa palata tänne sitten broadway-päivänä.
Poistumme vihdoin Time Squarelta jotain poikkikatua pitkin. New Yorkissa liikkumisen hyviä puolia on helposti nimetyt kadut, riittää kun muistat oman hotellin sijaintikadun ja päädyt enemmin tai myöhemmin hotellille. Kävellemme hissukseen hotellille päin, niitä näitä jutellen, välillä Nintendo shopissa poiketen. Rentoa ja ihanan väsynyttä.
Hotellihuoneessa on ihanan viileää, kiitos liian hyvin toimivan ilmastoinnin. Maltamme kuitenkin nauttia viileydestä vain hetken sillä kentällä nähdyn mainoksen Downton Abbey-näyttely kutkuttelee takaraivossa. Sinne! Näyttely eri suunnalla kuin esim. Time Square, lähellä Central Parkia, ja enemmän kai ns. juppialueella, ainakin jos lähiliikkeistä voi jotain päätellä (Tiffany, Louis Vuitton, Burberry, Chanel…). Myös The Russian Tea Room on matkan varrella ja vaikka kupillinen teetä kelpaisikin kummallekin, pikainen vilkaisu hintoihin riittää: noin kolmekympillä saa pienen kannullisen teetä.
Itse näyttely on kolmessa kerroksessa ja alkaa Mr. Carsonin tervetulotoivotuksella. Näyttely koostuu interaktiivisista DA-hahmoista (pääosin Mr. Carson ja Mrs. Hughes, mutta myös Mr. ja Mrs. Grantham vilahtavat ”livenä”), lavasteista ja sarjassa nähdyistä asuista, puvuista ja asusteista.
Ensin tutustumme palvelusväen tiloihin, näemme heidän asujaan ja vierailemme Mrs. Patmoren keittiössä, palvelusväen ruokailuhuoneessa sekä Mr. Carsonin toimistossa. Teemme myös työhakemuksen Downton Abbeyyn ja sen pienen testin mukaan meistä molemmista tulisi kokki eli apulainen Mrs. Patmorelle.
Seuraavaksi suuntaamme kartanon ”parempiin” tiloihin, ihailemme lukuisia naisten päällä nähtyjä kauniita ilta- ja juhlapukuja (joukossa on myös ”se” Lady Sybilin päällä nähty housujuhla-asu ) ja vierailemme myös heidän hienoksi katetussa ruokailusalissa sekä Lady Maryn makuuhuoneessa.
Kolmannessa kerroksessa on pääosin erilaisia pieniä ja suuria tavaroita lavasteista, mm. gramofoni, vanha telelaite, paljon koruja, lukuisia kirjeitä sekä kirjoja.
Lopuksi vielä kiitoslöpinät Mr. Carsonilta, Mrs. Hugnesilta sekä tietenkin Granthamin herrasväeltä.
Näyttely vie meidät molemmat mukanaan ja parisen tuntia kuluu todella huomaamatta. Näyttelyn kyljessä on DA-kauppa jossa on myynnissä DA-tuotteiden lisäksi myös jonkin verran brittikuninkaallisten häiden sälää, onhan Prinssi Harryn kanssa pian naimisiin menevä Meghan amerikkalainen. (Nämä Harryn ja Meghanin häät näkyivät muutenkin yllättävän paljon joka puolella, aikakausilehdet olivat täynnä juttuja heistä ja löytyipä jostain jopa Prinsessa Dianalle omistettu oma lehti. ) Kumpikaan ei osta (taaskaan) mitään vaikka Suvi miettii H&M-magneetin ostoa äidilleen ja itse pohdin pitäisikö ostaa näyttelystä kertova kirjanen muistoksi.
Puolen tunnin kävely takaisin hotellille alkaa tuntumaan jo molempien jaloissa ja olokin on todella väsynyt vaikka kello on paikallista aikaa vasta iltakaheksan. Pikainen piipahdus hotellin vieressä olevaan lähikauppaan ja äkkiä hotellille. Viileät iltasuihkut, viestit Suomeen (toivottavasti heräsivät puhelimen piippailuihin ) ja valot pois. Jostain syystä tänään ei tarvinnut odotella unta yhtä kauan kuin edellisenä iltana.
Päivän saldo puhelimen mittarin mukaan oli 9,3km ja 16 657 askelta.