Matkustaminen

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 21 Kesä 2018 20:34

Päivä 5.
Lähtöpäivä.

Kello soi ihan liian aikaisin. On vaikea nousta ylös, kaikki haraa vastaan. Ollaan Avustajan kanssa sovittu, että hän saapuu yhdeksäksi. Vähän vaille yhdeksän puhelin piippaa viestiksi. Herrasmieskuski kertoo ettei Avustaja oikein reagoi herätysyrityksiin. Aika montaa keinoa kokeillaan, mutta vasta kun soitan ja Herrasmieskuljettaja vastaa, asettaa puhelimen Avustajan korvalle ja huhuilen sinne, hän herää. Vähän myöhässä, tuskin mitenkään hereillä, Avustaja saapuu. Singahdetaan koululle, keskustelua varten.

Aamukeskustelu on kaksiosainen. Ensin Halkola ja Melasniemi, sitten José Luis Guerrin. Ensimmäisenä olevien Halkolan ja Melasniemen keskustelua kuuntelen mielenkiinnolla. Pariskunnan dynamiikkakin tulee hyvin selville, mikä on jotenkin myös söpöä, tavallaan. Keskustelu loppuu liian aikaisin, mutta minkäs teet kun lentokoneet lähtee.
José Luis Guerinin haastattelussa on enemmän vaikeuksia keskittyä. Kirjoittelen muistiinpanoja muista aiheista ja aina ajoittain kuuntelen. Ranskankielisiä hetkiä en jaksa ollenkaan. Avustaja nukkuu mun takana olevilla tuoleilla.

Leffaraati.
Leffaraati edustaa edelleen mulle festareiden päätöstä. Ennen raadin alkua käyn Herrasmieskuljettajan ja Avustajan kanssa kirjaamassa Avustajan ulos majapaikastaan. Tulee vähän ehkä kiire. Avustaja menee pakkaamaan mun vaatteet kämpille. Suvi ja L-S on jätetty paikkapassiin koululle, ettei meidän porukan paikat mene muiden persiiden alle. Itse olen siirtänyt pyörätuolini eturiviin, sori oon nyt tosi VIP. :sori:
Haluan päästä tätä varten ihan eturiviin, imemään kaiken sen mitä tarjolla on.
Ennen raatia siihen eturivin luo rupeaa kertymään ihmisiä. He pohtivat mitä tehdä ja kuka tulee raatiin ja Neil Hardwick ei ole saapunut paikalle. Laura Birniä yritetään houkutella, mutta hän ei suostu ja seuraavaksi tehtävään pakotetaan Aleksi Salmenperä.
Sitten mennään.
Raadissa Salmenperän lisäksi perinteisesti Iida Simes (jonka nimi on aina joka paikassa väärin, Iida Siimeksenä :keijo: ), sitten ensikertalaisena Paavo Westerberg ja Elina Knihtilä. Ville Virtanen vetää ja Timo Malmi laskee pisteitä.
Mukana myös Totuuden Tonttu Laura Birnin laukusta, jota käytetään välineenä tarvittaessa ilmaisuun että joku mies on Paha Setä! Petteri Kalliomäki on valinnut elokuvat ja kaikki näytetään kelanauhurilla.

Ensimmäinen elokuva on Huntu, vuodelta 1977. 34p
Olen kirjannut "mitä vittua? Miehinen valta, naisten hunnuista vapauttamisen tarina, missä huntu voi olla myös heevetillinen peitto tai joku matto? Feminismi Pakistaniassa? Henki on lähteny silloinki."
Elokuva on Uzbekistanista. Kertomus siitä, miten naisten vapauttaminen hunnun ikeestä, mitä pidetään edistyksellisenä ja hienolta asialta. Sitten Simes tuo ilmi, että pätkä on ollut propagandaa ja on pyritty antamaan Neuvostoliitosta hyvä kuva, mutta totuudessa siellä on ihan yhtä lailla päässyt hengestään tässä touhussa.
Paavo Westerberg - tunnettu keski-ikäinen taiteilija sanoi kaiken, muttei kuitenkaan mitään. Hirveä määrä taidejargoniaa, mitä kuitenkaan ei "kukaan" jaksanut kuunnella.

Toinen elokuva The Swinging Nurse - Hellät Hoiturit 1961. 30p.
"Taas alastomuudella tienaa. Miksi kaikki on koko ajan rinnat paljaana? Hohhoijaa sentään" on omat kommentit.
Raadilta tulee, että kaikki on selkeää ja koko ajan ymmärrettävää. Ei löydy meta-tasoja. Silti ihmettely siitä, että miksi ihmeessä ne naiset oli alasti muutoinkin kun vaaditussa tilanteessa. Pätkässä mies on sairaalassa, hänellä on ongelma, jonka ratkaisussa naiset ovat keskiössä.

Kolmas elokuva. Charlotte ja Jules - Godardin viimeisiä teoksia. 30p.
Narsistista yksinpuhelua käyvä mies, haukkuu naista "lyttyyn". Nainen ei kauheasti lyttäänny. Vähän liian pitkä, aivan liikaa saman toistamista ja väkivallan uhkasta väkivallan toteutumiseen.
"Löysä lussu, joka meni ohi" sanoi raati. Silti se sai yhden kympin, ehkä se on ironinen kymppi? Knihtilä toteaa "mä en niin jaksa näitä" (kai se tämä oli?, se lukee tyhmästi muistikirjan alareunassa kahdella sivulla :P " Tonttu kommentoi Virtasta pahaksi sedäksi.
Itse en ymmärrä elokuvan motiiveja, enkä sitä että miksi selkeästi itsestään ja mahdollisuuksistaan tietoinen nainen antaa itseään tönittävän useaan otteeseen. Ärsyynnyn ihan älyttömästi siitä, että jätkä saa haukkua häntä huoraksi ja lumpuksi ja miksi vielä ja tämä vain hihittelee itsekseen. Kyllä, menee mulla tunteisiin ihan heti.

Neljäs elokuva. Rahaa! 19p.
Ensin rahan historiaa oravannahoista satamarkkasiin. En tiedä koska elokuva on kuvattu, mutta ihan viimeisin markka se ei ole. Vanha, aika iso on 100mk seteli.
Sitten alkaa ihmiskoe, missä satanen liimataan mannerheimintiellä jalkakäytävään ("vahvalla kotimaisella liimalla. Suosi kotimaista teollisuutta :soosoo: ) ja seurataan kun mummot yrittää repiä sitä irti. 8 taalerin raha painoi joskus hei 14 kg!
"pojat on poikii -huumori ihan hirveetä hei. Ihan kauheeta kuraa nyt. Tarina tyhmästi rahasta. Sisällötön lussu. Mansplaining bullshit" sanoo raati. Joo, ei mitään sisältöä ja tyhmä kertoja.

Viides elokuva. Childrens Palace - lasten palatsi 34p.
Simojukka Ruippo ja Jouni Hokkanen
Pohjois-Korean lapsista kertova elokuva. Hyvin aasialainen, iloinen musiikki ja hyväksyviä katseita lapsilla joka tilanteessa. Kertoo lasten palatsista, missä tapahtuu elokuvan mukaisia asioita, ihanaa elämää.
"Demokratia on harha. Lasten hymyjen takana on valhetta."
PK:n joku on sanonut että lapset ovat maamme keisareita. Mitä epäillään raadissa hieman.

Siinä se sitten. En kaikkea saa talteen mitä puhutaan, koska nauran niin paljon. Kiitos Leffaraati, ei jättänyt kylmäksi. Feminismiläppää on aika paljon.

Sitten yhteiskuva Knihtilän ja Totuuden Tontun kanssa. :sydän:

Herrasmieskuskin ja Muutsin Hellun avulla pääsemme matkaan. Meille meinaa tulla kiire, kun käymme einehtimässä ennen matkaan lähtöä. Ruoka tulee justiinsa niin, että kevyttä tahtia joutuu pitämään ruokailussa yllä.
L-S ja Avustaja saavat Hellulta kyydin Rovaniemelle ja me sujahdamme Herrasmieskuskin kyydillä Ouluun.
Pakkaamme autoa, saamme kamat mahtumaan sinne pienen tetrispalapelin jälkeen. Jokaisessa kolossa on kamaa. Äkkijarrutuksen kohdalla en saa L-S:n matkalaukkua suoraan niskaani, vaan ensin osuu jonkun pehmeä kassi. No, mikäpäs siinä. :keijoei: Kyllä, auto on aivan täynnä.

Matkaradioksi valikoituu pienen keskustelun jälkeen Radio Sodoma - Antti Holman kuunnelma.
Ei olla edes Luoston kohdalla kun meinataan tukehtua nauruun. Pysähdytään Rovaniemellä kahvilla. Yritetään bongata L-S ja Avustaja, mutta ilmeisesti mennään ristiin ja sitten heidän junansa jo lähteekin. Me juodaan sunppia Asumiskaverin ja hänen tyttärensä kanssa. He olivat asemalla, kun me menimme vessatauottamaan ja kahvittelemaan. Siinä sitten hetki vielä hengataan, kunnes venytellään kasvolihakset kuntoon ja jatketaan. Vähän ennen Kemiä Sodoma loppuu. Nauraminen sattuu vatsaan, naamaan ja siitä ei meinaa tulla loppua. Mitenkään. Tajuan että lopun alku on siinä. Itkettää, mutta jatkan nauramista. Kuuntelemme musiikkia. Kevyesti aloitetaan keijolistalla, mutta siirrytään sitten pois. Oikein mikään ei tunnu istuvan siihen hetkeen. Laitan lopulta palefacea.
Oulussa ollaan vähän jälkeen L-S:n ja Avustajan :keijo:
Puretaan auto, jaetaan kamat ja hyvästellään kuski. Ja sitten iskee nyrkillä rintalastaan. Itkettää ihan hitosti, mutta saan pidettyä itseni kasassa. Hotellissa melkein romahdan, mutta koska olen aikuinen, en itke. Hiivin Suvin ja L-S:n huoneeseen, missä Suvi katsoo LOTRia ja L-S on suihkussa. Nauretaan, että nythän tästä tulee tosi jännää kun L-S tulee ja tajuaa mitä me katotaan. Saadaan lopulta jopa pieni pätkä L-S:n selostuksella. Mun lemppari on "no nyt tossa ratsastaa joku tyyppi vimmatusti". :rolf:
Ehdotan että lähdetään ulos. Pientä epäröintiä on, mutta Pokemon Go:n pelaaminen saa sitten Suvin mukaan ja L-S:kin lähtee messiin.
Kierretään alkuun kaupan kautta ja sitten lähdetään hillumaan. Kierretään torin kautta Pikisaareen, missä historian havina tuntuu kivalta. Ilta on lämmin, muttei liian kostea. Meri-ilma on erilaista mitä Helsingissä. Itse taistelen haikeuden kanssa. Haikeuteen sekoittuu myös Oulu-fiilistä. Ehkä osittain kiusaan itseäni tietyillä paikoilla, mutta toisaalta ilta on aivan ihana. Otetaan keijoja yhteiskuvia ja fiilis on todella hyvä! Käpötellään vielä hakemaan iltapalaa, koska mulla on nälkä, enkä löytänyt ahdistuspäissäni siitä pikkumarketista mitään. Lopulta suunnataan hotellille ja totean että aikalailla just eikä melkeen se matka mitä käveltiin. Jalat särkee, mutta ihan sama. Avustaja on hävinnyt johonkin paikkaan ja huhuilen häntä takaisin. Saan kuitenkin syödä rauhassa, samoin ehdin käydä suihkussa ennen hänen saapumistaan. Höpötellään vielä vähän ja sitten isken naamani tyynyyn. Ahdistus on vain epämiellyttävyyttä, vaikka paine rintalastassa onkin. Huomenna reissun extended day, turistikeijoi Oulus.
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6080
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Kibaya » To 21 Kesä 2018 20:40

Lisäpäivä.
Turistei Oulussa

Aamulla herään ennen kelloa. Jaahas, onpa jännää. Ollaan sovittu aamiaisaika ja treffataan aulassa. Eilinen kävely tuntuu jaloissa ja selässä. Mutta ei kiinnosta. Jalkapohjat on ihan tulessa.
Aamiainen on riittävä. Suvi juo teen, melkein oikean teen ja vitsaillaan että se Oikea Tee jää juomatta. :keijo:
Suunnitellaan lähtöä, mutta mun pitää pakata. Eilen suoritettu pakkaus on ollut vähän sinnepäin ja jottain mun kamat mahtuu paremmin, on suoritettava uusintapakkausta. Olen illalla joutunut repimään matkalaukun melkein kokonaan auki löytääkseni yöpaidan, joten kyllähän siinä sitten vähän on tekemistä. En katso kelloa, mietin että muilta menee vain hermot kun mulla kestää.
Lopulta saadaan kaikki kuntoon ja päästään lähtemään.
Ollaan puhuttu että vain turisteillaan. Mennään kirjastoon ja jatketaan siittä. Ovien luona käy ilmi, että kirjasto on kiinni. Siitä on kärpäsenpaskan kokoinen ilmoitus seinällä. Eivätpä tiedä paikallisetkaan. Jäädään hetkeksi pitämään sadetta ja sinä aikana tosi moni käy nykimässä ovia ja ihmettelemässä. Eräs mummukin poistuu harmistuneiden lasten kanssa paikalta. :nirppa: Tymä Oulu.
Nomutta, mitäs me sitten tehdään?
Tiedän pari turistipaikkaa, joten saattelen meidän joukkion mm. Kaupungintalolle katsomaan siellä olevaa Ajan kulku -veistosta. Veistos on kyllä vaikuttava ja kulutetaan siinä hetki. Pidetään myös sadetta bussipysäkillä.
Seuraavaksi Paska Kaupunni -teos, jonka olemassaolosta Suvi muistuttaa. Kaivan osoitteen ja ohjaan meidät siihen paikkaan lopulta osittaisen ulkomuistin varassa. Oulu on kuitenkin aika pieni kaupunni, oli paska tai ei.
Otetaan yhteiskuva, mistä tulee mun mielestä yksi reissun parhaista kuvista. :sydän:

Seuraavaksi suuntana Rotuaari. Tästä eteenpäin on vähän semmoista "oho, mennään tonne"-tyylistä hiippailua. Nauretaan matkalla tosi paljon ja ihan varmasti herätetään paheksuntaa. Käydään Rotuaarin Pallolla, mikä on kai joku nähtävyys. Etsitään vessa jostain, mikä on varmaan entinen kauppakeskus? En tiedä enää. En ole kävellen ollut liikkeellä Oulussa tätä ennen.
Siitä sitten mutkain kautta Torille. Käydään kahvilla Vohvelikahvilassa. Vohveli on niin makeaa että kukaan ei jaksa sitä kokonaan. Suklaata ja hilloa, Suvilla on kokonaisia marjoja. Huhhuh!
Ei sen jälkeen kyllä pysty syömään mitään hetkeen.
Shoppaillaan kahvittelun jälkeen vähän siinä torin läheisyydessä. Suvi ja L-S kiertävät myös Kauppahallin. Suunnataan takaisin hotellille, pyydetään taksi ja lähdetään kentälle. Ollaan ihan tosi ajoissa, mikä on tietysti ihan hyvä. Odotellessa vähän pöljäillään, Suvi ja L-S vissiin juo kahvia, mä juon lonkeron. Mä en haluu lähtee! Aika kuluu kuitenkin nopeasti ja sitten ollaan jo koneessa. Mutkun mutkun. En haluu.
Lento menee nopeasti. NormiAvustaja tulee kentälle vastaan.
Kotona iskee tyhjyys. Jämähdän sohvalle ja vain tuijotan eteeni. Kämppis yrittää kertoa kauheasti asioita, mutta en pysty ottamaan niitä vastaan.
Laitan viestejä Asuinkaverille ja Herrasmieskuskille.
Kuuntelen musiikkia, käyn pitkässä suihkussa ja yritän vain kestää tämän.

Ohi on. Ensi vuonna uudestaan. Enää 51 viikkoa jäljellä…
ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Avatar
Kibaya
Hörhökeijotar
 
Viestit: 6080
Liittynyt: Ma 28 Huhti 2008 17:19
Paikkakunta: Syövereissä.

Re: Matkustaminen

ViestiKirjoittaja Pascal Lemoix » La 14 Heinä 2018 16:26

Rapsa Oslosta:

Oslo

Päivä 1

Olimme päättäneet mennä lentokentälle junalla, koska taksiuudistus oli vielä aivan tuore ja saattaisi aiheuttaa sekaannusta. Heräsimme hyvissä ajoin, mutta silti oli tulla kiire ja jonkinlaiset lähtöstressit siinä pääsivät syntymään. Sadekin alkoi juuri ”sopivasti”. Siitä oli se hyvä puoli, että kertakäyttösadetakit vapauttivat taas tunnelman.

Junailu asemalle onnistui varsin hyvin ja sanoisin yhteyttä ihan kohtalaisen näppäräksi. Jo muutamasta paikasta revennyt sadetakkini päätyi roskiin. Turvatarkastus meni tällä kertaa ykkösellä läpi eikä aiheuttanut merkittävää fiiliksen laskua. Koska edellinen lentomatka aiheutti oksentamista kohteessa, niin päätimme välttää edellisen kerran kahvilaa ja eri vessassakin kävin. Auttoi toivotusti. Join melko mauttoman cappucinon ja söin melko maukkaan croissantin.

Lentäminen jännitti reilun vuoden tauon jälkeen, mutta meni sinänsä hyvin. Laskeutuminen oli hieman horrorin puoleinen, varsinkin U:n mielestä. Sellainen pitkä ja pompottava (ennen maakontaktia siis). Lentokentällä pidimme taktisen ajattelupalaverin kahvilassa ja saimme aivomme toimimaan. Muistelin edellistä Oslon-matkaani vuodelta 2011 ja tiesin, että kannattaa siirtyä Flytogetilla keskustaan. Tämä menikin sujuvasti ja pian katseltiin junan ikkunasta maitohorsmia.

Kun Flytogetista astuimme monen turistin kanssa ulos, saatoimme todeta, minkä muutkin: KESÄ! Helteinen ilmamassa tervehti meitä, ruotsalaisia siinä ainakin oli meidän lisäksemme. Alun suunnistaminen oli nihkeähköä ja tarvitsimme turisti-infon jälkeen vesi- ja suklaapatukkapaussin. Lopulta löytyi metro ja sillä pysäkki ja sieltä jostakin hotelli. Paljon näppärämmänkin reitin löysimme taas kuuluisasti myöhemmin.

Hotellihuone oli pieni. Ei nyt mikään dostojevskilainen komero, mutta kumminkin. Parisängyn ja ikkunan väliin jäi ikään kuin ikkunalauta, joka oli lähes lattiatasossa. Se oli sen puolen ainut yöpöytä, toisella puolella sänkyä oli normaali yöpöytä ja tallelokerona toimi yöpöydän laatikko, jossa toki oli lukitussysteemi. Kyseistä systeemiä katsomaan jouduimme kutsumaan respan ihmisen, koska se oli jotenkin jumissa ja se piti nollata.

No, anyway. Vaatekaappia ei ollut. Ripustusmahdollisuuksia olivat koukut ja ripustusnupit seinässä, joita oli pitkin seinää. Lisäksi vuoteen päällä kulki tanko, johon sai henkarilla roikkumaan. Tähän vuodenaikaan ei ongelmaa ollut, mutta jollain kurakelillä… ? Kylppärissä oli peilejä joka suuntaan: saattoi ihailla omaa niskaansa tarvittaessa. Suihkuseinässäkin oli ikkuna huoneen suuntaan. Sieltä saattoi katsoa vaikka jalkapalloa. Mieleen tuli, että joku olisi saattanut jotkin eroottiset hommatkin siinä hoidella…

Asetuttuamme jonkin aikaa lähdimme hakemaan ravintolaa. Pääkatu Karl Johanin terassit pullistelivat väkeä ja pöydän saadakseen olisi pitänyt jonottaa. Löysimme Hard Rock Café Oslon ja se näytti kohtuulliselta. Saimme paikan, jossa mahduimme istumaan vain vierekkäin. Ihailimme siitä David Bowie -seinää ja samalla näkyi Brasilia-Meksiko melko pienestä telkkarista.

Meidän tarjoilijamme oli ehkä noin kolmekymppinen mies, joka osallistui kaikkeen ympärillään: lauloi biisien mukana, kommentoi futista, kannatti Brasiliaa ja oli kaikkea vähän liikaa. :) Itse ruokailu nyt siinä sujui, mutta vähempikin olisi riittänyt. Laskuttaessa puhuimme vielä siitä, että me olemme Suomesta ja hänen juurensa ovat Unkarissa, mutta ihan ei osaa suomea.

Ruokailun jälkeen kävimme japanilaisten turistien ohella ihailemassa massiivista kaupungintaloa ja istuskelimme puistossa. Tunnelma oli loistava, ruoka-autosta ostettu jäätelöä keskinkertaista. Palailimme 7-elevenin pikkueväiden kanssa hotelliin ja seurasin Belgia-Japani -ottelua. Myös suihkusta!

2. päivä

Hotellin parhaat puolet olivat hiljaisuus öisin ja aamiainen. Aamiaissali oli tilava ja kätevä, ruoka keskimääräistä parempaa ja yritetympää. Valikoima vähän eli eri aamuina ja oli useampia persoonallisia ruokalajeja, kuten sämpylöistä tehdyt munkit yhtenä aamuna. Munakokkeli löytyi viimeisenä aamuna ja se oli kyllä parempaa kuin useimmissa paikoissa.

Toisena päivänä suunnistukset menivät aamulla vähän häneksi ja kokonaisuudesta tuli varmaan huonoin päivämme. Kommunikaatio oli muutamaan kertaan riidan rajalla ja tunnelmat tempoilivat. Postisekoilun jälkeen metro oli tutumpi väline, mutta siihenkin piti sattua meluavia lapsia ja paikallinen puliukko haisemaan… Aamupäivä oli yhdessä vaiheessa menossa raskaasti miinukselle. No, Holmenkollen löytyi ja siellä pyörittiin pitkään. Paluumatkalla kauppa keskellä hellettä virvoitti ja jotenkin löydettiin Vigeland-puistoon. Tosin sen verran uupuneina, että kovin laajaa kierrosta ei edes harkittu. Vigeland-museo löytyi taas tietyn harhailun päätteeksi ja se ehdittiin juuri katsoa läpi ennen sulkemisaikaa. Vahtimestarit liikkuivat jo hermostuneesti.

Olimme tehneet enintään patongin mentäviä tankkauksia, joten laskimme iltaruuan hotellin ravintolan varaan… paitsi, ettei hotellilla sellaista ollut ”these days”, minkä suomensin: ”enää”. ;) Saattoi tarkoittaa myös, että ei kesäkuukausina tai jotain sellaista. Respa neuvoi meille hyvin lähellä olevan kotiruokaravintolan, josta kyllä saikin äkkiä annokset. Minä söin kolme keitettyä perunaa, kolme isoa lihapullaa ja jonkin määrän hernekeittomassaa, jonka näppärä kokki oli annokseen keksinyt yhdistää. Nopea ja ravitseva ruokailu meni noin kymmeneen minuuttiin, mikä lähentelee työpaikkanopeutta. ;)

Ruotsi voitti Sveitsin jalkapallossa, mikä aiheutti riemua Oslossakin. Katukuvassa näkyi toisiaan onnittelevia keltapaitoja. Söimme jäätelöä paikallisen eduskuntatalon vaiheilla ja kelpasi kesästä nauttia.

Päivä 3

Päivänä kolme aamiaisen jälkeen lähdimme huolellisesti suunnistamaan kohti Munch-museota. Edellisen päivän virheitä pyrittiin ja onnistuttiin välttämään. Metron kautta löysimme museon varsin vaivattomasti. Siellähän onkin sitten ihan lentokenttätarkastukset, mutta vyötä ei tarvinnut riisua. Muutenkin, jos huitaisi kädellä taulun lähellekin, tultiin innokkaasti huomauttamaan. En ollut suinkaan ainoa. Pitäkööt taulunsa! No joo, tämän fiiliskuopan jälkeen katselimme dokumenttisalissa Munch-dokumenttia ja ihan pääosin onnistunut loppumaku jäi.

Tämän jälkeen laskimme pitkään ja hartaasti reittiä Bislett-stadionille, joka toimi vuoden 1952 olympialaisten stadionina. Monien pohdintojen jälkeen itse matka sujui hienosti. Lisäksi vierailimme Kansalliskirjastossa ja Nobel-museossa. U:n piti osallistua kävelykierrokselle, mutta neljä turistia joutui toteamaan, ettei opasta näy, joten… Tämän peruunnuttua ajelimme reittiliikenteen aluksella lenkin. Alus pysähtyi lähisaarissa, joihin meni paljon auringonpalvojaa ja tuli palanutta ihmistä takaisin.

Päivä 4, viimeinen päivä
Matkalaukut oli pääosin pakattu jo illalla. Aamupäivälle olimme suunnitelleet Kansallisgalleriassa käynnin, mikä toteutuikin. Heti kävi selväksi, että nähtävää on paljon enemmän kuin meillä aikaa. Oikeastaan vähän turhaankin kiersimme ryijypuolen ja joitakin ihme tiloja, joista osa esim. auditoriokäytössä. Huuto oli tietysti piilotettu koko näyttelyn kruunuksi mahdollisimman pitkälle. Katsottuamme jo aika monta huonetta laitoimme vauhtia. Huuto-paikoista melkein tönittiin, kun ihmisten piti kuvia saada. Aasialaiset kameroineen ja niin edelleen. Se alkaa olla jo liian täsmämatkailua. Löytämisen ilo ei saa jäädä kokonaan pois.

Lounasta etsiessä kaikki paikat ovat tietysti karanneet. Löydämme suljettuja ravintoloita, yhden, jossa on yksityistilaisuus. Lopulta jäämme rähjäisehköön ravintolaan, jossa tilaan hampurilaisen ja U kalaleikkeen. Menemme nurkkasaarekkeeseen, johon on vissiin kasattu huonoimmat kalusteet. Tunnen kesken ruokailun, kun tuolistani pettää jotakin. Annokset ovat enintään keskinkertaiset, mutta nälkä sentään lähtee.

Ostamme läheisestä kioskista suosikkijäätelöksi vakiintuneen Royal Lakridsin. Käyskentelemme hieman ja seuraamme hetken uiguurimielenosoitusta, joka on menossa parlamenttitalolla. Haemme laukut laukkuhuoneesta ja menemme metrolle sitä kätevää reittiä. Haikeus on tässä suurimmillaan. Sitten taas reitin paluuta, vesipulloja, Flytogetia ja olemme jälleen lentoasemalla.

Teemme check-inin automaatilla, mutta selviää, että olemme stand byssa. Meille ei ole varmoja paikkoja. Parin tiskin jälkeen on selvillä, ettei meitä ainakaan eri koneisiin jaeta. Laukuista pääsemme eroon, pohdimme hieman, miten sujuvasti niiden kanssa kohtaamme.

Kävelemme pitkään, väsymys painaa. Syön varsin kehnon valmistortillan huoneenlämpoisenä. Portilla kestää. Pidän välillä silmiä kiinnikin, kun ei oikein mitään tapahdu. Aluksi meitä kehotettiin odottamaan, kunnes kuormaus on suoritettu, mutta kun näemme, että ainakin yksi menee stand by -lipulla ja pääsee, niin aktivoidumme. Saamme liput hengessä ”no tos on sitten”, mikä on vähän erikoista, mutta koneeseen pääsemme, emme vierekkäisille paikoille tosin, vaan jopa eri puolille konetta.

Suomessa laukut tulevat sujuvammin kuin missään. Korvat vingahtavat auki, mutta kaikkialla on tosi hiljaista, melko elotonta. Juna-asemat ovat hiljaisia, kun palailemme hiljaa kotiin.

Kaikkinensa oli mukavaa olla taas Norjassa. Samalla on niinkin, että kussakin kaupungissa on vain kerran ensimmäistä kertaa ja se eka reissu jää ikään kuin ylittämättömäksi.
Olympialaisia muistellessa
Avatar
Pascal Lemoix
 
Viestit: 5002
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 00:54
Paikkakunta: L, Espoo

Edellinen

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron