Re: Matkustaminen
Lähetetty: To 21 Kesä 2018 20:34
Päivä 5.
Lähtöpäivä.
Kello soi ihan liian aikaisin. On vaikea nousta ylös, kaikki haraa vastaan. Ollaan Avustajan kanssa sovittu, että hän saapuu yhdeksäksi. Vähän vaille yhdeksän puhelin piippaa viestiksi. Herrasmieskuski kertoo ettei Avustaja oikein reagoi herätysyrityksiin. Aika montaa keinoa kokeillaan, mutta vasta kun soitan ja Herrasmieskuljettaja vastaa, asettaa puhelimen Avustajan korvalle ja huhuilen sinne, hän herää. Vähän myöhässä, tuskin mitenkään hereillä, Avustaja saapuu. Singahdetaan koululle, keskustelua varten.
Aamukeskustelu on kaksiosainen. Ensin Halkola ja Melasniemi, sitten José Luis Guerrin. Ensimmäisenä olevien Halkolan ja Melasniemen keskustelua kuuntelen mielenkiinnolla. Pariskunnan dynamiikkakin tulee hyvin selville, mikä on jotenkin myös söpöä, tavallaan. Keskustelu loppuu liian aikaisin, mutta minkäs teet kun lentokoneet lähtee.
José Luis Guerinin haastattelussa on enemmän vaikeuksia keskittyä. Kirjoittelen muistiinpanoja muista aiheista ja aina ajoittain kuuntelen. Ranskankielisiä hetkiä en jaksa ollenkaan. Avustaja nukkuu mun takana olevilla tuoleilla.
Leffaraati.
Leffaraati edustaa edelleen mulle festareiden päätöstä. Ennen raadin alkua käyn Herrasmieskuljettajan ja Avustajan kanssa kirjaamassa Avustajan ulos majapaikastaan. Tulee vähän ehkä kiire. Avustaja menee pakkaamaan mun vaatteet kämpille. Suvi ja L-S on jätetty paikkapassiin koululle, ettei meidän porukan paikat mene muiden persiiden alle. Itse olen siirtänyt pyörätuolini eturiviin, sori oon nyt tosi VIP.
Haluan päästä tätä varten ihan eturiviin, imemään kaiken sen mitä tarjolla on.
Ennen raatia siihen eturivin luo rupeaa kertymään ihmisiä. He pohtivat mitä tehdä ja kuka tulee raatiin ja Neil Hardwick ei ole saapunut paikalle. Laura Birniä yritetään houkutella, mutta hän ei suostu ja seuraavaksi tehtävään pakotetaan Aleksi Salmenperä.
Sitten mennään.
Raadissa Salmenperän lisäksi perinteisesti Iida Simes (jonka nimi on aina joka paikassa väärin, Iida Siimeksenä ), sitten ensikertalaisena Paavo Westerberg ja Elina Knihtilä. Ville Virtanen vetää ja Timo Malmi laskee pisteitä.
Mukana myös Totuuden Tonttu Laura Birnin laukusta, jota käytetään välineenä tarvittaessa ilmaisuun että joku mies on Paha Setä! Petteri Kalliomäki on valinnut elokuvat ja kaikki näytetään kelanauhurilla.
Ensimmäinen elokuva on Huntu, vuodelta 1977. 34p
Olen kirjannut "mitä vittua? Miehinen valta, naisten hunnuista vapauttamisen tarina, missä huntu voi olla myös heevetillinen peitto tai joku matto? Feminismi Pakistaniassa? Henki on lähteny silloinki."
Elokuva on Uzbekistanista. Kertomus siitä, miten naisten vapauttaminen hunnun ikeestä, mitä pidetään edistyksellisenä ja hienolta asialta. Sitten Simes tuo ilmi, että pätkä on ollut propagandaa ja on pyritty antamaan Neuvostoliitosta hyvä kuva, mutta totuudessa siellä on ihan yhtä lailla päässyt hengestään tässä touhussa.
Paavo Westerberg - tunnettu keski-ikäinen taiteilija sanoi kaiken, muttei kuitenkaan mitään. Hirveä määrä taidejargoniaa, mitä kuitenkaan ei "kukaan" jaksanut kuunnella.
Toinen elokuva The Swinging Nurse - Hellät Hoiturit 1961. 30p.
"Taas alastomuudella tienaa. Miksi kaikki on koko ajan rinnat paljaana? Hohhoijaa sentään" on omat kommentit.
Raadilta tulee, että kaikki on selkeää ja koko ajan ymmärrettävää. Ei löydy meta-tasoja. Silti ihmettely siitä, että miksi ihmeessä ne naiset oli alasti muutoinkin kun vaaditussa tilanteessa. Pätkässä mies on sairaalassa, hänellä on ongelma, jonka ratkaisussa naiset ovat keskiössä.
Kolmas elokuva. Charlotte ja Jules - Godardin viimeisiä teoksia. 30p.
Narsistista yksinpuhelua käyvä mies, haukkuu naista "lyttyyn". Nainen ei kauheasti lyttäänny. Vähän liian pitkä, aivan liikaa saman toistamista ja väkivallan uhkasta väkivallan toteutumiseen.
"Löysä lussu, joka meni ohi" sanoi raati. Silti se sai yhden kympin, ehkä se on ironinen kymppi? Knihtilä toteaa "mä en niin jaksa näitä" (kai se tämä oli?, se lukee tyhmästi muistikirjan alareunassa kahdella sivulla " Tonttu kommentoi Virtasta pahaksi sedäksi.
Itse en ymmärrä elokuvan motiiveja, enkä sitä että miksi selkeästi itsestään ja mahdollisuuksistaan tietoinen nainen antaa itseään tönittävän useaan otteeseen. Ärsyynnyn ihan älyttömästi siitä, että jätkä saa haukkua häntä huoraksi ja lumpuksi ja miksi vielä ja tämä vain hihittelee itsekseen. Kyllä, menee mulla tunteisiin ihan heti.
Neljäs elokuva. Rahaa! 19p.
Ensin rahan historiaa oravannahoista satamarkkasiin. En tiedä koska elokuva on kuvattu, mutta ihan viimeisin markka se ei ole. Vanha, aika iso on 100mk seteli.
Sitten alkaa ihmiskoe, missä satanen liimataan mannerheimintiellä jalkakäytävään ("vahvalla kotimaisella liimalla. Suosi kotimaista teollisuutta ) ja seurataan kun mummot yrittää repiä sitä irti. 8 taalerin raha painoi joskus hei 14 kg!
"pojat on poikii -huumori ihan hirveetä hei. Ihan kauheeta kuraa nyt. Tarina tyhmästi rahasta. Sisällötön lussu. Mansplaining bullshit" sanoo raati. Joo, ei mitään sisältöä ja tyhmä kertoja.
Viides elokuva. Childrens Palace - lasten palatsi 34p.
Simojukka Ruippo ja Jouni Hokkanen
Pohjois-Korean lapsista kertova elokuva. Hyvin aasialainen, iloinen musiikki ja hyväksyviä katseita lapsilla joka tilanteessa. Kertoo lasten palatsista, missä tapahtuu elokuvan mukaisia asioita, ihanaa elämää.
"Demokratia on harha. Lasten hymyjen takana on valhetta."
PK:n joku on sanonut että lapset ovat maamme keisareita. Mitä epäillään raadissa hieman.
Siinä se sitten. En kaikkea saa talteen mitä puhutaan, koska nauran niin paljon. Kiitos Leffaraati, ei jättänyt kylmäksi. Feminismiläppää on aika paljon.
Sitten yhteiskuva Knihtilän ja Totuuden Tontun kanssa.
Herrasmieskuskin ja Muutsin Hellun avulla pääsemme matkaan. Meille meinaa tulla kiire, kun käymme einehtimässä ennen matkaan lähtöä. Ruoka tulee justiinsa niin, että kevyttä tahtia joutuu pitämään ruokailussa yllä.
L-S ja Avustaja saavat Hellulta kyydin Rovaniemelle ja me sujahdamme Herrasmieskuskin kyydillä Ouluun.
Pakkaamme autoa, saamme kamat mahtumaan sinne pienen tetrispalapelin jälkeen. Jokaisessa kolossa on kamaa. Äkkijarrutuksen kohdalla en saa L-S:n matkalaukkua suoraan niskaani, vaan ensin osuu jonkun pehmeä kassi. No, mikäpäs siinä. Kyllä, auto on aivan täynnä.
Matkaradioksi valikoituu pienen keskustelun jälkeen Radio Sodoma - Antti Holman kuunnelma.
Ei olla edes Luoston kohdalla kun meinataan tukehtua nauruun. Pysähdytään Rovaniemellä kahvilla. Yritetään bongata L-S ja Avustaja, mutta ilmeisesti mennään ristiin ja sitten heidän junansa jo lähteekin. Me juodaan sunppia Asumiskaverin ja hänen tyttärensä kanssa. He olivat asemalla, kun me menimme vessatauottamaan ja kahvittelemaan. Siinä sitten hetki vielä hengataan, kunnes venytellään kasvolihakset kuntoon ja jatketaan. Vähän ennen Kemiä Sodoma loppuu. Nauraminen sattuu vatsaan, naamaan ja siitä ei meinaa tulla loppua. Mitenkään. Tajuan että lopun alku on siinä. Itkettää, mutta jatkan nauramista. Kuuntelemme musiikkia. Kevyesti aloitetaan keijolistalla, mutta siirrytään sitten pois. Oikein mikään ei tunnu istuvan siihen hetkeen. Laitan lopulta palefacea.
Oulussa ollaan vähän jälkeen L-S:n ja Avustajan
Puretaan auto, jaetaan kamat ja hyvästellään kuski. Ja sitten iskee nyrkillä rintalastaan. Itkettää ihan hitosti, mutta saan pidettyä itseni kasassa. Hotellissa melkein romahdan, mutta koska olen aikuinen, en itke. Hiivin Suvin ja L-S:n huoneeseen, missä Suvi katsoo LOTRia ja L-S on suihkussa. Nauretaan, että nythän tästä tulee tosi jännää kun L-S tulee ja tajuaa mitä me katotaan. Saadaan lopulta jopa pieni pätkä L-S:n selostuksella. Mun lemppari on "no nyt tossa ratsastaa joku tyyppi vimmatusti".
Ehdotan että lähdetään ulos. Pientä epäröintiä on, mutta Pokemon Go:n pelaaminen saa sitten Suvin mukaan ja L-S:kin lähtee messiin.
Kierretään alkuun kaupan kautta ja sitten lähdetään hillumaan. Kierretään torin kautta Pikisaareen, missä historian havina tuntuu kivalta. Ilta on lämmin, muttei liian kostea. Meri-ilma on erilaista mitä Helsingissä. Itse taistelen haikeuden kanssa. Haikeuteen sekoittuu myös Oulu-fiilistä. Ehkä osittain kiusaan itseäni tietyillä paikoilla, mutta toisaalta ilta on aivan ihana. Otetaan keijoja yhteiskuvia ja fiilis on todella hyvä! Käpötellään vielä hakemaan iltapalaa, koska mulla on nälkä, enkä löytänyt ahdistuspäissäni siitä pikkumarketista mitään. Lopulta suunnataan hotellille ja totean että aikalailla just eikä melkeen se matka mitä käveltiin. Jalat särkee, mutta ihan sama. Avustaja on hävinnyt johonkin paikkaan ja huhuilen häntä takaisin. Saan kuitenkin syödä rauhassa, samoin ehdin käydä suihkussa ennen hänen saapumistaan. Höpötellään vielä vähän ja sitten isken naamani tyynyyn. Ahdistus on vain epämiellyttävyyttä, vaikka paine rintalastassa onkin. Huomenna reissun extended day, turistikeijoi Oulus.
Lähtöpäivä.
Kello soi ihan liian aikaisin. On vaikea nousta ylös, kaikki haraa vastaan. Ollaan Avustajan kanssa sovittu, että hän saapuu yhdeksäksi. Vähän vaille yhdeksän puhelin piippaa viestiksi. Herrasmieskuski kertoo ettei Avustaja oikein reagoi herätysyrityksiin. Aika montaa keinoa kokeillaan, mutta vasta kun soitan ja Herrasmieskuljettaja vastaa, asettaa puhelimen Avustajan korvalle ja huhuilen sinne, hän herää. Vähän myöhässä, tuskin mitenkään hereillä, Avustaja saapuu. Singahdetaan koululle, keskustelua varten.
Aamukeskustelu on kaksiosainen. Ensin Halkola ja Melasniemi, sitten José Luis Guerrin. Ensimmäisenä olevien Halkolan ja Melasniemen keskustelua kuuntelen mielenkiinnolla. Pariskunnan dynamiikkakin tulee hyvin selville, mikä on jotenkin myös söpöä, tavallaan. Keskustelu loppuu liian aikaisin, mutta minkäs teet kun lentokoneet lähtee.
José Luis Guerinin haastattelussa on enemmän vaikeuksia keskittyä. Kirjoittelen muistiinpanoja muista aiheista ja aina ajoittain kuuntelen. Ranskankielisiä hetkiä en jaksa ollenkaan. Avustaja nukkuu mun takana olevilla tuoleilla.
Leffaraati.
Leffaraati edustaa edelleen mulle festareiden päätöstä. Ennen raadin alkua käyn Herrasmieskuljettajan ja Avustajan kanssa kirjaamassa Avustajan ulos majapaikastaan. Tulee vähän ehkä kiire. Avustaja menee pakkaamaan mun vaatteet kämpille. Suvi ja L-S on jätetty paikkapassiin koululle, ettei meidän porukan paikat mene muiden persiiden alle. Itse olen siirtänyt pyörätuolini eturiviin, sori oon nyt tosi VIP.
Haluan päästä tätä varten ihan eturiviin, imemään kaiken sen mitä tarjolla on.
Ennen raatia siihen eturivin luo rupeaa kertymään ihmisiä. He pohtivat mitä tehdä ja kuka tulee raatiin ja Neil Hardwick ei ole saapunut paikalle. Laura Birniä yritetään houkutella, mutta hän ei suostu ja seuraavaksi tehtävään pakotetaan Aleksi Salmenperä.
Sitten mennään.
Raadissa Salmenperän lisäksi perinteisesti Iida Simes (jonka nimi on aina joka paikassa väärin, Iida Siimeksenä ), sitten ensikertalaisena Paavo Westerberg ja Elina Knihtilä. Ville Virtanen vetää ja Timo Malmi laskee pisteitä.
Mukana myös Totuuden Tonttu Laura Birnin laukusta, jota käytetään välineenä tarvittaessa ilmaisuun että joku mies on Paha Setä! Petteri Kalliomäki on valinnut elokuvat ja kaikki näytetään kelanauhurilla.
Ensimmäinen elokuva on Huntu, vuodelta 1977. 34p
Olen kirjannut "mitä vittua? Miehinen valta, naisten hunnuista vapauttamisen tarina, missä huntu voi olla myös heevetillinen peitto tai joku matto? Feminismi Pakistaniassa? Henki on lähteny silloinki."
Elokuva on Uzbekistanista. Kertomus siitä, miten naisten vapauttaminen hunnun ikeestä, mitä pidetään edistyksellisenä ja hienolta asialta. Sitten Simes tuo ilmi, että pätkä on ollut propagandaa ja on pyritty antamaan Neuvostoliitosta hyvä kuva, mutta totuudessa siellä on ihan yhtä lailla päässyt hengestään tässä touhussa.
Paavo Westerberg - tunnettu keski-ikäinen taiteilija sanoi kaiken, muttei kuitenkaan mitään. Hirveä määrä taidejargoniaa, mitä kuitenkaan ei "kukaan" jaksanut kuunnella.
Toinen elokuva The Swinging Nurse - Hellät Hoiturit 1961. 30p.
"Taas alastomuudella tienaa. Miksi kaikki on koko ajan rinnat paljaana? Hohhoijaa sentään" on omat kommentit.
Raadilta tulee, että kaikki on selkeää ja koko ajan ymmärrettävää. Ei löydy meta-tasoja. Silti ihmettely siitä, että miksi ihmeessä ne naiset oli alasti muutoinkin kun vaaditussa tilanteessa. Pätkässä mies on sairaalassa, hänellä on ongelma, jonka ratkaisussa naiset ovat keskiössä.
Kolmas elokuva. Charlotte ja Jules - Godardin viimeisiä teoksia. 30p.
Narsistista yksinpuhelua käyvä mies, haukkuu naista "lyttyyn". Nainen ei kauheasti lyttäänny. Vähän liian pitkä, aivan liikaa saman toistamista ja väkivallan uhkasta väkivallan toteutumiseen.
"Löysä lussu, joka meni ohi" sanoi raati. Silti se sai yhden kympin, ehkä se on ironinen kymppi? Knihtilä toteaa "mä en niin jaksa näitä" (kai se tämä oli?, se lukee tyhmästi muistikirjan alareunassa kahdella sivulla " Tonttu kommentoi Virtasta pahaksi sedäksi.
Itse en ymmärrä elokuvan motiiveja, enkä sitä että miksi selkeästi itsestään ja mahdollisuuksistaan tietoinen nainen antaa itseään tönittävän useaan otteeseen. Ärsyynnyn ihan älyttömästi siitä, että jätkä saa haukkua häntä huoraksi ja lumpuksi ja miksi vielä ja tämä vain hihittelee itsekseen. Kyllä, menee mulla tunteisiin ihan heti.
Neljäs elokuva. Rahaa! 19p.
Ensin rahan historiaa oravannahoista satamarkkasiin. En tiedä koska elokuva on kuvattu, mutta ihan viimeisin markka se ei ole. Vanha, aika iso on 100mk seteli.
Sitten alkaa ihmiskoe, missä satanen liimataan mannerheimintiellä jalkakäytävään ("vahvalla kotimaisella liimalla. Suosi kotimaista teollisuutta ) ja seurataan kun mummot yrittää repiä sitä irti. 8 taalerin raha painoi joskus hei 14 kg!
"pojat on poikii -huumori ihan hirveetä hei. Ihan kauheeta kuraa nyt. Tarina tyhmästi rahasta. Sisällötön lussu. Mansplaining bullshit" sanoo raati. Joo, ei mitään sisältöä ja tyhmä kertoja.
Viides elokuva. Childrens Palace - lasten palatsi 34p.
Simojukka Ruippo ja Jouni Hokkanen
Pohjois-Korean lapsista kertova elokuva. Hyvin aasialainen, iloinen musiikki ja hyväksyviä katseita lapsilla joka tilanteessa. Kertoo lasten palatsista, missä tapahtuu elokuvan mukaisia asioita, ihanaa elämää.
"Demokratia on harha. Lasten hymyjen takana on valhetta."
PK:n joku on sanonut että lapset ovat maamme keisareita. Mitä epäillään raadissa hieman.
Siinä se sitten. En kaikkea saa talteen mitä puhutaan, koska nauran niin paljon. Kiitos Leffaraati, ei jättänyt kylmäksi. Feminismiläppää on aika paljon.
Sitten yhteiskuva Knihtilän ja Totuuden Tontun kanssa.
Herrasmieskuskin ja Muutsin Hellun avulla pääsemme matkaan. Meille meinaa tulla kiire, kun käymme einehtimässä ennen matkaan lähtöä. Ruoka tulee justiinsa niin, että kevyttä tahtia joutuu pitämään ruokailussa yllä.
L-S ja Avustaja saavat Hellulta kyydin Rovaniemelle ja me sujahdamme Herrasmieskuskin kyydillä Ouluun.
Pakkaamme autoa, saamme kamat mahtumaan sinne pienen tetrispalapelin jälkeen. Jokaisessa kolossa on kamaa. Äkkijarrutuksen kohdalla en saa L-S:n matkalaukkua suoraan niskaani, vaan ensin osuu jonkun pehmeä kassi. No, mikäpäs siinä. Kyllä, auto on aivan täynnä.
Matkaradioksi valikoituu pienen keskustelun jälkeen Radio Sodoma - Antti Holman kuunnelma.
Ei olla edes Luoston kohdalla kun meinataan tukehtua nauruun. Pysähdytään Rovaniemellä kahvilla. Yritetään bongata L-S ja Avustaja, mutta ilmeisesti mennään ristiin ja sitten heidän junansa jo lähteekin. Me juodaan sunppia Asumiskaverin ja hänen tyttärensä kanssa. He olivat asemalla, kun me menimme vessatauottamaan ja kahvittelemaan. Siinä sitten hetki vielä hengataan, kunnes venytellään kasvolihakset kuntoon ja jatketaan. Vähän ennen Kemiä Sodoma loppuu. Nauraminen sattuu vatsaan, naamaan ja siitä ei meinaa tulla loppua. Mitenkään. Tajuan että lopun alku on siinä. Itkettää, mutta jatkan nauramista. Kuuntelemme musiikkia. Kevyesti aloitetaan keijolistalla, mutta siirrytään sitten pois. Oikein mikään ei tunnu istuvan siihen hetkeen. Laitan lopulta palefacea.
Oulussa ollaan vähän jälkeen L-S:n ja Avustajan
Puretaan auto, jaetaan kamat ja hyvästellään kuski. Ja sitten iskee nyrkillä rintalastaan. Itkettää ihan hitosti, mutta saan pidettyä itseni kasassa. Hotellissa melkein romahdan, mutta koska olen aikuinen, en itke. Hiivin Suvin ja L-S:n huoneeseen, missä Suvi katsoo LOTRia ja L-S on suihkussa. Nauretaan, että nythän tästä tulee tosi jännää kun L-S tulee ja tajuaa mitä me katotaan. Saadaan lopulta jopa pieni pätkä L-S:n selostuksella. Mun lemppari on "no nyt tossa ratsastaa joku tyyppi vimmatusti".
Ehdotan että lähdetään ulos. Pientä epäröintiä on, mutta Pokemon Go:n pelaaminen saa sitten Suvin mukaan ja L-S:kin lähtee messiin.
Kierretään alkuun kaupan kautta ja sitten lähdetään hillumaan. Kierretään torin kautta Pikisaareen, missä historian havina tuntuu kivalta. Ilta on lämmin, muttei liian kostea. Meri-ilma on erilaista mitä Helsingissä. Itse taistelen haikeuden kanssa. Haikeuteen sekoittuu myös Oulu-fiilistä. Ehkä osittain kiusaan itseäni tietyillä paikoilla, mutta toisaalta ilta on aivan ihana. Otetaan keijoja yhteiskuvia ja fiilis on todella hyvä! Käpötellään vielä hakemaan iltapalaa, koska mulla on nälkä, enkä löytänyt ahdistuspäissäni siitä pikkumarketista mitään. Lopulta suunnataan hotellille ja totean että aikalailla just eikä melkeen se matka mitä käveltiin. Jalat särkee, mutta ihan sama. Avustaja on hävinnyt johonkin paikkaan ja huhuilen häntä takaisin. Saan kuitenkin syödä rauhassa, samoin ehdin käydä suihkussa ennen hänen saapumistaan. Höpötellään vielä vähän ja sitten isken naamani tyynyyn. Ahdistus on vain epämiellyttävyyttä, vaikka paine rintalastassa onkin. Huomenna reissun extended day, turistikeijoi Oulus.