Suhteesi alkoholiin
Lähetetty: To 29 Touko 2008 11:49
Minkälainen suhde sinulla on alkoholiin? Miten käytät sitä ja minkälaisissa tilanteissa?
Onko kulutus hallinnassa vai koetko huono omatuntoa käyttämästäsi määrästä? Onko kulutuksesi
ollut aina samanlaista vai onko se muuttunut vuosien varrella? Yleistä pulinaa aiheesta.
Omasta puolestani voin todeta, että siitä asti kun alkoholiin tutustuin (varmaan joskus 16-vuotiaana)
on alkoholi ollut todella olennainen osa juhlimista ja kavereiden kanssa aikaa viettäessä.
Siitä muodostui normaali tapa olla kavereiden kanssa yhdessä.
Ajoittaiset ylilyönnit ja kaameat krapulat eivät hillinneet juurikaan kiinnihitsautunutta tapaa.
Ehkä viikon tai kahden tauot saattoi olla taukoa juomisesta parhaimmillaan. Ja juominen oli lähes
aina humalahakuista.
Jossain vaiheessa sitten alkoin ajattelemaan, näiden ryyppyjuhlien tarpeellisuutta. Kuinka paljon
olikin kyseessä alkoholin tarpeesta, eikä pelkästään ystävien seurasta. Tätä kun alkoi aina tapaus-
kohtaisesti miettimään niin heräsi ajatus, että ehkä alkoholilla oli turhan suuri kerroin näissä.
Iloinen ympäriinsä ryypiskely alkoi vähenemään ja keskittymään pelkästään tilanteisiin, jolloin oli
"sallittua" juoda. Silloin kun oli "oikeaa" syytä juhlia. Aloin myös miettimään mikä on "riittävän"
hyvä syy juoda.
Silloin alkoi huomata, että yhä pienempi alkoholimäärä alkoi riittämään tuhtiin humalaan, mutta
myös karseaan krapulaan. Jotenkin kai keho oli tottunut olemaan jo ilman sitä, ja pienetkin annok-
set alkoi pistämään ihan kunnon hubbelit.
Mutta krapulatt näiden iltojen jälkeen tuntuivat täysin ylimitoitetulta ja epäreiluilta. Ei mitään
pointtia, että jos juo sikspäkin illalla, on seuraavana päivänä karsee päänsärky eikä voi tehdä
mitään mitä oli suunitellut! Armoton v*tutus! Juo kohtuudella ja sitten palkitaan näin! Tietenkin
joku voi olla erimieltä onko sikspäkki kohtuudella, mutta ainakin minulle se on, verrattuna aikaisem-
paan käyttöön.
Nooh. Tämähän tietenkin ennenstään vähensi haluja kohtuulliseenkaan tissutteluun ja johti siihen,
että vuoden aikaiset humalatilat pystyi laskemaan jo yhdellä kädellä.
Lähiaikojen muutokset elämän prioriteeteissa ovat vain vahvistaneet ennestään laskusuhdanteessa
olevaa käyttöä. Eilen kun kävelin kaljakauppaan kaljan ostamismielessä (olin mielestäni ansainnut
pari puikkoa tehtyäni erään hikeä vaativan kodin remppauksen) edellisestä humalasta oli kulunut
kolme kuukautta. Ostin kaksi puolen litran tölkkiä, jotka heitin naamaani illan mittaan.
Nyt on krapulapäänsärky ja en tiedä nauraako vai itkeä. Toisaalta olen iloinen että juomiseni
tätä kautta on vähentynyt radikaalisti, mutta toisaalta toivoisin että tämä ei menisi näin
överiksi. Kaksi olutta jumalauta!
Onko kulutus hallinnassa vai koetko huono omatuntoa käyttämästäsi määrästä? Onko kulutuksesi
ollut aina samanlaista vai onko se muuttunut vuosien varrella? Yleistä pulinaa aiheesta.
Omasta puolestani voin todeta, että siitä asti kun alkoholiin tutustuin (varmaan joskus 16-vuotiaana)
on alkoholi ollut todella olennainen osa juhlimista ja kavereiden kanssa aikaa viettäessä.
Siitä muodostui normaali tapa olla kavereiden kanssa yhdessä.
Ajoittaiset ylilyönnit ja kaameat krapulat eivät hillinneet juurikaan kiinnihitsautunutta tapaa.
Ehkä viikon tai kahden tauot saattoi olla taukoa juomisesta parhaimmillaan. Ja juominen oli lähes
aina humalahakuista.
Jossain vaiheessa sitten alkoin ajattelemaan, näiden ryyppyjuhlien tarpeellisuutta. Kuinka paljon
olikin kyseessä alkoholin tarpeesta, eikä pelkästään ystävien seurasta. Tätä kun alkoi aina tapaus-
kohtaisesti miettimään niin heräsi ajatus, että ehkä alkoholilla oli turhan suuri kerroin näissä.
Iloinen ympäriinsä ryypiskely alkoi vähenemään ja keskittymään pelkästään tilanteisiin, jolloin oli
"sallittua" juoda. Silloin kun oli "oikeaa" syytä juhlia. Aloin myös miettimään mikä on "riittävän"
hyvä syy juoda.
Silloin alkoi huomata, että yhä pienempi alkoholimäärä alkoi riittämään tuhtiin humalaan, mutta
myös karseaan krapulaan. Jotenkin kai keho oli tottunut olemaan jo ilman sitä, ja pienetkin annok-
set alkoi pistämään ihan kunnon hubbelit.
Mutta krapulatt näiden iltojen jälkeen tuntuivat täysin ylimitoitetulta ja epäreiluilta. Ei mitään
pointtia, että jos juo sikspäkin illalla, on seuraavana päivänä karsee päänsärky eikä voi tehdä
mitään mitä oli suunitellut! Armoton v*tutus! Juo kohtuudella ja sitten palkitaan näin! Tietenkin
joku voi olla erimieltä onko sikspäkki kohtuudella, mutta ainakin minulle se on, verrattuna aikaisem-
paan käyttöön.
Nooh. Tämähän tietenkin ennenstään vähensi haluja kohtuulliseenkaan tissutteluun ja johti siihen,
että vuoden aikaiset humalatilat pystyi laskemaan jo yhdellä kädellä.
Lähiaikojen muutokset elämän prioriteeteissa ovat vain vahvistaneet ennestään laskusuhdanteessa
olevaa käyttöä. Eilen kun kävelin kaljakauppaan kaljan ostamismielessä (olin mielestäni ansainnut
pari puikkoa tehtyäni erään hikeä vaativan kodin remppauksen) edellisestä humalasta oli kulunut
kolme kuukautta. Ostin kaksi puolen litran tölkkiä, jotka heitin naamaani illan mittaan.
Nyt on krapulapäänsärky ja en tiedä nauraako vai itkeä. Toisaalta olen iloinen että juomiseni
tätä kautta on vähentynyt radikaalisti, mutta toisaalta toivoisin että tämä ei menisi näin
överiksi. Kaksi olutta jumalauta!