Vituixmän on ollut vakiovieras koko lukukauden. Tänään tuli virallisesti mitta täyteen sen sekoiluja. Olin varannut studion yliopistolta ja pyytänyt kaverini virittämään kurkkunsa, että pääsisin vihdoin alkuun lopputyöni kanssa. No kaverini toikin oman muusikkonsa ja alkoi värkkäämään MINUN ajallani omaa työtään. Lupasi hoitaa homman äkkiä, mutta vituixmän oli eri mieltä asiasta. Siispä lähdin kalppimaan sieltä, eikä mulla näin ollen ole vieläkään yhtä ainoaa millisekuntia materiaalia sitä mun työtä varten. Parasta tässä on se, että kaverillani matskua olis enemmän ku tarpeeksi ilmankin sitä vitun didgeriä. Ja ite oon ilmeisesti liian kiltti kun mulla ei ollu sydäntä potkia niitä ulos sieltä studiosta tuhlaamasta mun aikaa, kun kaverini oli ihan palkkaamalla palkannut sen muusikon, joka vielä kaikenlisäksi sattuu kuulumaan ns. vähempiosaiseen kansanosaan.
Kiva kiitti. Pistin sitten röökiksi. Ja yleensä vastustan tupakointia henkeen ja vereen. Onneksi en oo kostajatyyppiä, koska nyt sais eräs täti tuntea vittu nahoissaan. Hell hath no fury like a Lyyra scorned.
Anteeksi kiroilu.