forde.munfoorumi.com

Jännä juttu. Viime viikot on ollu epäonnistumisia pullollaan. Alkaa tilanne olemaan jo niin vakava, ettei ihan aikuisten oikeesti uskalla tehä mitään.

Onko kentien jollekin muulle sattunut vastaavaa? Miten tästä pääsee eroon? Vai pääseekö lainkaan?

Kuolo kirjoitti:Onko kentien jollekin muulle sattunut vastaavaa? Miten tästä pääsee eroon? Vai pääseekö lainkaan?

Kun väännät ensin kuukauden hankehakemusta ja sitten hankkeen toinen osapuoli sanoutuu siitä irti, niin voi sanoa, että vituixmän. Siitä kuukauden työstä ei ollut mitään hyötyä. Syö jonkinverran miestä, prkl.

Musta tuntuu, että tuo Vituiksmän oli meillä kylässä koko toukokuun. Oli hajonneita polkupyöriä, ei-saatuja kesätöitä, merkintävirheitä tenttituloksissa...

Mun kohdalla näyttäisi, että aika ja sitkeys ovat Vituiksmänin kryptoniitti.

Tuttu juttu täälläkin. Pahinta on se, että kun liian monta vituixmän-tilannetta kohtaa samalla kertaa, niin sitten kaikki ihan pikkujututkin, mitkä menee päin seiniä, ketuttaa ihan täysillä ja vitutuskäyrä sen kuin kasvaa.

Eipä siitä mun kokemuksella myöskään oikein eroon pääse kuin odottelemalla sitä parempaa päivää tulevaksi ja toivoa parasta.

Tällä päivälle mie koitin nyt mojovia päiväunia. Tai siis saas nyt nähä miten tässä käy.

Kuitenkin nyt viime ajat tää on tuntunu leviävän useampaankin henkilöön. Varmasti on tarttuvaa

Joo, täällä samaa... henkisellä puolella enimmäkseen, mutta kuitenkin.

hienoa istua himassa ja katella seiniä.

Onneksi ei ole Vituixmän liihotellut täällä kovinkaan pitkiin aikoihin, mutta sitä suurempi on pelko, että sieltä se sankari taas kohta viipottaa.

Koko viime syksy oli juuri just että Vituixmän. Talvikin oli vielä lievästi. Kun kesä rupesi koittamaan, maailmassa rupesi taas asiat onnistumaan.
Hassua oli se, etten ollut ainoa, joka tästä kärsi. Kaikilla jollakinlailla mänvituix.
Ja Vituixmän ei tule yksin, vaan koko joukolla.

Täytyy kyllä sanoa, että Vituixmän ei ole vieraillut minun luonani kovinkaan pitkään aikaan. Toki pikkumokia sattuu aika usein, mutta mitään suurempaa epäonnistumisen aaltoa ei ole näkynyt. Enkä kyllä tällä hetkellä pelkää, että sellaista tulisikaan. Ja silloinhan se toki tulee, kun vähiten odottaa...

Lempiaiheeni ja koko vuoteni teema.

On siis kaikenlaista ollut. Ja nyt on pinnakin kiristynyt jo sen verran, että ne pienetkin vastoinkäymiset tosiaan vituttavat entistä enemmän. Haussa on uusi, ehompi asenne asioihin, sillä Vituiksmän on päättänyt jäädä asumaan.

Jos joku kokee elämänsä olevan liian helppoa ja mutkatonta, eiku meille kylään vaan. Jospa Vituiksmän siirtyisi eteenpäin jo.

Vituixmän sai kenkää tossa kevään lopuksi, joten eipä asu enää meillä. Ihan kiva - verenpaine on liian koholla sitä ilmankin.

Onko Vituixmänillä arkkivihollista, jonka iskiessä kaikki sujuu ongelmitta ja kuin tanssi?

Mulla ei ole hetkeen ollut kumpaakaan kylässä, simmosta tasapaksua vaan. Vituixmänissä on huonointa se, että se pistää kaikki sitten kerralla sekaisin, kaikki kaatuu päälle ja menee käteen tuolloin.

Tuo aloituksen kuva saa edelleen repeämään...

Vituixmän on ilmeisesti vieraillut useammissakin osoitteissa viime aikoina. Edeltävän vähän päälle kuukauden se tuntui majailevan täälläkin, kunnes viime viikolla katosi. Sen jälkeen voi taas epäillä, että ehkä kaikki ei ollutkaan niin kamalaa kuin miltä tuntui. Tuuripeliä se kai on, ja aika ehkä korjaa, paitsi jos stressi tms. aiheuttaa systeemin ylikuormittumisen, jolloin oma suorituskyky ei enää ole paras mahdollinen ja asioita alkaa siksikin mennä pieleen. Tai siltä ainakin tuntuu, kun asioita tarkastelee stressin värittämässä valossa. "Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu".

Vituixmän vieraili toukokuun lopulla urakalla ja oikeastaan koko vuosi meni siinä samalla lopullisesti persiilleen. Nyt ei kiinnosta kesä eikä mikään, joutas jo loppua mokoma ajanhaaskuu.

Luulin, että Vituixmän ois jättänyt mut rauhaan, mutta kissanvillat. Tyhmä kesätyöpaikka, ei kesätreenii ja poikaystäväki jossain metsässä vielä viikon. Pääsykokeetkin meni huonosti.

Tervetuloa, Vituixmän! Mene pian pois.

Joo. Kai kyseinen herrasmies tuli käymään. Eipä naistenvaivoja voi siitä syyttää, että paras ystäväni laittoi välimme jäihin.
Hitto kun on paha olo.

Jees, Vituixmän on kyllä tuttu herra. Vierailee lähes jatkuvasti meikän kotona
ja pitäisikö nyt sanoa, että "puutarhassa".
En hyväksy asukkaaksi, mutta sitkaasti se elämässä majailee.
Prkl, pitääkö mun itte nyt keksiä sille vastavihollinen, joku "Hywinhänloppujenlopuxmän"? Semmonen "Lohduxmän"?
Onx se vähä säälittävää?

Itselläni Vituixmänin arkkivihollinen on Eiköhäntämätästäsuttaannumän.

Vittuixmän kävi aamulla, kunnes kaivoin esiin Jumalistestääeijäätähänwomänin. Sen jälkeen elämä taas voitti, sain asiat hoidettua ja eräästä tapaamisesta tuli älyttömän hyvä mieli.

Vituixmän on ollut vakiovieras koko lukukauden. Tänään tuli virallisesti mitta täyteen sen sekoiluja. Olin varannut studion yliopistolta ja pyytänyt kaverini virittämään kurkkunsa, että pääsisin vihdoin alkuun lopputyöni kanssa. No kaverini toikin oman muusikkonsa ja alkoi värkkäämään MINUN ajallani omaa työtään. Lupasi hoitaa homman äkkiä, mutta vituixmän oli eri mieltä asiasta. Siispä lähdin kalppimaan sieltä, eikä mulla näin ollen ole vieläkään yhtä ainoaa millisekuntia materiaalia sitä mun työtä varten. Parasta tässä on se, että kaverillani matskua olis enemmän ku tarpeeksi ilmankin sitä vitun didgeriä. Ja ite oon ilmeisesti liian kiltti kun mulla ei ollu sydäntä potkia niitä ulos sieltä studiosta tuhlaamasta mun aikaa, kun kaverini oli ihan palkkaamalla palkannut sen muusikon, joka vielä kaikenlisäksi sattuu kuulumaan ns. vähempiosaiseen kansanosaan.

Kiva kiitti. Pistin sitten röökiksi. Ja yleensä vastustan tupakointia henkeen ja vereen. Onneksi en oo kostajatyyppiä, koska nyt sais eräs täti tuntea vittu nahoissaan. Hell hath no fury like a Lyyra scorned.






Anteeksi kiroilu.

Miksi kirjoitit vittunahan erikseen?

Koska olen yhdys sana vammainen.

Ei mulla muuta, kuin että

Te ootte hassuja

Kesätentti, kesätentti, kesätentti. Ajattelin, että ei se haittaa, jos 1/3 muistiinpanoista puuttuu. Vituixmän.