forde.munfoorumi.com

Tiia Aarnipuu on vast ikään julkaissut teoksen Trans - sukupuolen muunnelmia. Olen lukenut vasta muutaman sivun mutta haluan silti synnyttää keskustelua aiheesta sukupuoli.

Onko intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus sinulle termeinä tuttuja? Friikkisirkustako? Mikä sukupuolen määrää? Sukuelimet vai persoona? Transvestiitit, dragqueenit ja -kingit, transseksuaalit, kaikki samaa sakkia?

Onko oman sukupuolensa korjaaminen sinusta hyväksyttävää vai pitäisikö tyytyä luojan luomaan? Saako mies pukeutua naisten vaatteisiin? Antaisitko ristiinpukeutuvan lastenhoitajan hoitaa lapsiasi?

Hurjasti apukysymyksiä! Pitänee edetä järjestyksessä.

Crux kirjoitti:Onko intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus sinulle termeinä tuttuja? Friikkisirkustako?

Termit ovat tuttuja enkä pidä ihmisiä friikkeinä, jolleivät he itse ole tehneet itsestään friikkejä. Tarkoitan sitä, että jotkut leikkauttavat itsensä tarkoituksella kaiken mahdollisen sekoitukseksi. Sitä en oikein ymmärrä.

Crux kirjoitti:Mikä sukupuolen määrää? Sukuelimet vai persoona?

On helpompaa ajatella sukupuolta vain biologiaan liittyvänä käsitteenä. Siksipä sukupuoli on mies, jos värkit niin osoittavat. Naiseksi itsensä tunteva biologinen mies ei siis ole "teknisesti" ottaen nainen. Toisin sanoen, par'aikaa viimeisillään raskaana oleva mies ei ole mies, koska hänellä on naisen sukupuolielimet - ja on raskaana. Sekoittaako tarpeeksi? Minun puolestani hän saa kyllä esittää miestä ja elää miehen roolissa, jos niin tahtoo.

Crux kirjoitti:Transvestiitit, dragqueenit ja -kingit, transseksuaalit, kaikki samaa sakkia?

Ihan eri sakkia - tiedän näidenkin erot.

Crux kirjoitti:Onko oman sukupuolensa korjaaminen sinusta hyväksyttävää vai pitäisikö tyytyä luojan luomaan?

Koska en usko Luojan luomaan muutenkaan, ihan sama. Jos ihminen ei ole tyytyväinen siihen millaiseksi on syntynyt, kirurgit kyllä auttavat. Toivoisin kuitenkin, että kaksi sukupuolta riittää jatkossakin useimmille. Ettei tulis tilannetta half-man-half-woman-half-parrot.

Crux kirjoitti:Saako mies pukeutua naisten vaatteisiin? Antaisitko ristiinpukeutuvan lastenhoitajan hoitaa lapsiasi?

Saa ja kyllä. Vaatteet eivät ihmistä pahenna. Rehellisesti sanottuna, enemmän varmaan miettisin henkilön palkkausta, jolla on naama täynnä lävistyksiä. Silloin voisi olla todennäköisempää, että ajatusmaailmamme eivät oikein kohtaisi.

Fantsu kirjoitti:Ettei tulis tilannetta half-man-half-woman-half-parrot.

Tai half-man-half-dolphin. Dolphinplasty

Sukupuoli on minulle hyvin häilyvä käsite. Muutenkin esim. ulkonäkö, joka tähän aiheeseen kuitenkin aika kiinteästi liittyy, on mielestäni sellainen asia, joka on kunkin itse päätettävissä. Se miten pukeutuu, miten leikkelee hiuksensa tai naamansa tai rei-ittää/kuvittaa itseään ei muuta ketään persoonana. Persoonaa voi ulkonäöllä ainostaan korostaa ja näyttää ulospäin. Mutta vaikka kaikki pakotettaisiin käyttämään mustia suoria housuja ja valkoista t-paitaa tästä lähtien, olisi ihmisillä silti mielestäni samat persoonat, mitä heillä olisi omien ulkonäkövalintojensa kera.

Jos ei tunne oloaan kotoisaksi omassa ruumiissaan, niin mikäs siinä sitten kun kerran on konstit keksitty ruumiin muokkaamiseen. En tietenkään ikinä voi tulla käsittämään miten ei voi muka hyväksyä omaa luojan luomaa sukupuoltaan, sillä en ole koskaan itse kokenut sellaista tunnetta. Silti en mitenkään kiellä, etteikö joku voisi niin tuntea ja etteikö hänellä silloin olisi täysi oikeus asialle jotain myös tehdä.

Mikäli henkilö on muuten järkevä, ei millään ulkonäköön/sukupuoli-identiteettiin liittyvällä tekijällä olisi mitään väliä kun valitsen tulevaa lastenhoitajaa (niinkuin mulla joskus olis lapsia...)

Täytyy sanoa Cruxille, että tosi mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Vaikka itselle on omat käsitykset sukupuoleen liittyvistä asioista aikalailla selkeät, on kiva kuulla muiden pähkäilyjä aiheesta. Pitänee varmaan myös lukea tuo kirja.

Itselleni sukupuoleni on ja on aina ollut se ainoa oikea. En ole koskaan kyseenalaistanut tai tuntenut tarvetta kyseenalaistaa itseäni tyttönä tai naisena.

Ensimmäinen kosketukseni transsukupuolisuuteen lienee Jiri joka antanee muutamia lausuntoja myös Aarnipuun kirjassa. Aikoinaan luin Jirin tarinan Seurasta ja asia kiinnosti minua kovin. Noihin aikoihin lienee ollut pinnalla myös Miisan manageri Chris Owen ja tatuoitsija Yazka.

Sittemmin olen saanut kosketuspintaa asiaan erään läheiseni kautta joka kokee olevansa mies vangittuna naisen ruumiisen. Hänen kohdallaan luonto on tehnyt muutamia virheitä, mainittakoon niistä olon "poikana tytön ruumiissa" ja sen, että luonto jo itsestään antoi hänelle niin paljon testosteronia, että kuukautisen eivät koskaan ole alkaneet. Hormonihoidon hän aloitti vasta 25-vuotiaana. Geneettisesti naisena jolla ei ollut koskaan ollut kuukautisia.

Tiia Aarnipuu kertoo kirjassaan seuraavaa:
"Kansanedustaja Päivi Räsäsen mukaan kirurgin muovaamat sukuelimet ovat 'kehno jäljitelmä aidosta luomistyöstä' (täysistunto 18.04.2005), ja Kari Kärkkäinen kysyi, ' korjaileeko hallitus Luojan töitä' ja rinnasti transsukupuolisuuden pedofiliaan: 'Nyt hallituksen sateenkaaressa loistaa transseksuaalisuus. Toivottavasti ei koita se päivä, jolloin pedofilia rekisteröidään vanhemman ja nuoremman miehen kasvatussuhteeksi' (täysistunto 23.04.2002)."

Herra Jumala? Voin kysyä sen uskovana ihmisenä. Tiedän eräänkin uskovan joka katuu sitä, että tuli koskaan vasten parempaa tietoaan äänestäneeksi Kari Kärkkäistä. En halua uskoa, että tässä on tulevaisuus joka meitä odottaa.

Crux kirjoitti:Onko oman sukupuolensa korjaaminen sinusta hyväksyttävää vai pitäisikö tyytyä luojan luomaan? Saako mies pukeutua naisten vaatteisiin? Antaisitko ristiinpukeutuvan lastenhoitajan hoitaa lapsiasi?

Justiinsa viime viikonloppuna yhden etelän toverin kanssa juteltiin tovi ihmisten ennakkoluuloista ja peloista,
jotka kumpuavat esiin tylsänä punanahkaisuutena. Hänkin kun tyttönä, joka on kihloissa tytön kanssa, on joutunut
elämänsä aikana kokemaan vaikka mitä. Tosin Helsinkiin muuton myötä ilmasto on muuttunut suopeammaksi. Mutta
esimerkiksi täällä Itä-Suomessa tilanne on toinen. Viime kesänä tutustuin yhden työkeikan kautta erääseen päälle
nelikymppiseen mieheen, joka oli pientä viilausta vaille valmis nainen. Hänestä huomasi kyllä heti, kuinka usein
hän oli joutunut selittelemään omia valintojaan ennakkoluuloisille ihmisille. Koko sukukin oli kääntänyt hänelle selkänsä.
Minunkin kanssa jutellessaan hän oli selvästi koko ajan varuillaan, vaikka ns. "tavallinen" suhtautumiseni taisikin
hämmentää häntä. Ja se oli jotenkin surullista.

Mie en vieläkään ole oikein ymmärtänyt, miten jotkut jaksavat närkästyä jonkun toisen sukupuoliasioista. Etenkin
se Raamatun vetäminen mukaan jokaiseen juttuun ärsyttää. Toinen ärsytys on tämä "normaalin" määritelmä, jota
myös tungetaan joka tuuttiin. Kun mitä se "normaali" sitten oikeasti on? Ja kuka sellainen on?

Miulle sukupuoliasioilla ei ole juuri lainkaan merkitystä. Enempi vaa'assa painaa se, millainen ihminen on. Enkä näe
mitään pahaa esimerkiksi sukupuolen korjauksessa. Jos ihminen ei tunne oloaan kotoisaksi nykyisessä olomuodossaan,
mikäs minä olen häntä kieltämään tai tuomitsemaan. Ja transseksuaalisuuden rinnastaminen pedofiliaan on kyllä
melkoista shittiä. Keskiaikainen ajatusmaailma se jyllää edelleenkin, ja sukupuoli tuntuu olevan hyvinkin pyhä asia.

tiipetti kirjoitti:Miulle sukupuoliasioilla ei ole juuri lainkaan merkitystä. Enempi vaa'assa painaa se, millainen ihminen on.

Näin juuri. En oo kyllä koskaan (tietääkseni) tavannu yhtään homoa tai transsukupuolista tai
mitään edellisissä viesteissä mainituista... Oikiastaan mulla ei oo tähän mitään sanottavaa,
sillä kaikki on niin yksilökohtaista, ettei kaikkia drageja tai kaikkia transvestiitteja voi ajatella
ryhmänä siinä missä 'normaali-ihmisiäkään' ei voi ajatella eri ryhmänä. Kaikki on yksilöllistä.

Shay kirjoitti:En oo kyllä koskaan (tietääkseni) tavannu yhtään homoa

Oikeasti?

Mä en näe mitään pahaa toisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisessa. Sen sijaan musta tuntuu vähän oudolta ajatukselta, että joku olisi oikeasti syntynyt väärään kehoon. Miten semmoinen on mahdollista? Onkohan kyseessä kuitenkin jonkinlainen "vika" korvien välissä ja olisiko sitä syytä hoitaa ennen kuin rupeaa mitään leikkelemään? Toisaalta mikä mä olen sanomaan mitään toisten vartalosta ja sen leikkelemisestä? Eli en oikein itsekään tiedä miten asiaan suhtaudun.

Lumikki75 kirjoitti:Sen sijaan musta tuntuu vähän oudolta ajatukselta, että joku olisi oikeasti syntynyt väärään kehoon. Miten semmoinen on mahdollista?

Onhan noita tapauksia, joilla syntymähetkellä sukupuoli on vähän hakusessa, että vois olla kumpi vaan. Näissä yleensä vanhemmat sitten päättää, että kummaksi se lapsi kasvatetaan. Joskus päätös sitten lapsen itsensä mielestä oli täysin väärä ja hän tuntee, että on syntynyt väärään kehoon.

Sukupuoli oli joskus miulle hirveä ongelma. En oikeesti tiennyt, että onkohan miulle annettu kaikki oikeat osaset kun omassa ruumiissaan tuntui niin hankalalta olla ja jotenkin omaan sukupuoleen sopeutuminen tuntui ärsyttävältä. Sitten yhtenä päivänä luin genderqueer-juttuja ja muita netistä, ja tajusin, että ei se sukupuoli ole mitenkään tähdellinen asia eikä miun ole mikään pakko asettaa itteeni (tai ketään muutakaan) mihinkään lokeroon. Oli ehkä hienoin tunne ikinä Ei miulla oikeestaan ole enää mitään hirvittävää tarvetta määritellä kenenkään sukupuolta, kun ei se fyysinenkään sukupuoli anna mitään absoluuttisia rajoitteita. Ei kaikki kiveksellisetkään henkilöt ole täysin samanlaisia, niin mitä väliä sillä on onko ne nyt "miehiä" vai antaako niiden olla ihan vain ihmisiä. Samoin miulla ei ole mitään tarvetta kategorisoida seksuaalisuuttakaan, muuttuuhan ne kaikenlaiset mieltymykset useinkin elämän aikana, eikä esimerkiksi persoonallisuuttakaan olla ihan noin ahtaasti luokittelemassa.

Kaikenlaiset sukupuoliasiat on miun lempipuheenaiheeni, mutta en taida tällä erää kirjottaa enenpää kun en saa nytkään koottua ajatuksiani kovin järkevästi

Lumikki75 kirjoitti: Sen sijaan musta tuntuu vähän oudolta ajatukselta, että joku olisi oikeasti syntynyt väärään kehoon. Miten semmoinen on mahdollista? Onkohan kyseessä kuitenkin jonkinlainen "vika" korvien välissä ja olisiko sitä syytä hoitaa ennen kuin rupeaa mitään leikkelemään? Toisaalta mikä mä olen sanomaan mitään toisten vartalosta ja sen leikkelemisestä? Eli en oikein itsekään tiedä miten asiaan suhtaudun.

Hmm, kavahdin kyllä tuota sanaa "vika" heti, vaikka se onkin lainausmerkeissä. Uskaltaisitko sanoa noin, jos tietäisit, että tätäkin palstaa lukee ehkä joku transsukupuolinen? Miltä hänestä tuntuu, kun puhutaan hänelle täysin selvästä asiasta "vikana korvien välissä"? Mitä muuta pystyttäisiin tätä kautta määrittelemään viaksi korvein välissä. Homous? Aseksuaalisuus (siis se ettei ole lainkaan kiinnostunut seksistä)?

Mutta toisaalta - on hyvä, että näistä asioista puhutaan ääneen. Onhan totta, että vaikka erilaiset seksuaalisuuden muodot alkavat jo yleisinä puheenaiheina arkipäiväistyä, on transasioissa monella vielä paljon ihmeteltävää. Niin on itsellänikin, sillä en ole niihin henkilökohtaisella tasolla tutustunut, vaikka olen aiheesta lukenut ja seurannut nettikeskusteluja jne.

Ehkä omasta seksuaalisesta suuntautumisesta johtuen en osaa nähdä sukupuolta jotenkin joko tai -asiana. Onhan se tietysti joissain merkityksissä sitäkin, mutta kuten sanottu, sukupuoli ei sijaitse yksinomaan jalkojen välissä. Se sijaitsee myös päässä, sydämessä. Kuten täälläkin jo mainittiin, maailmassa syntyy esimerkiksi paljon lapsia, joiden sukupuolta ei pystytä heti määrittelemään selkeästi. Siitä ei vain puhuta. Tämä nyt on vain pisara meressä, mutta kertoo minusta myös siitä, ettei fyysinen sukupuolikaan aina ole totaalisen kiinteä asia. Eikä se ole välttämättä sitä myöskään päänsisäisesti.

Kyllä minuakin on oudoksuttanut - ja oudoksuttaa yhä joskus vieläkin - ajatus siitä, että jonkun täytyy korjata itseään leikkauksin ja lääkityksin "oikenlaisiksi". Se tuntui minusta ainakin joskus lähinnä kauhean surulliselta ajatukselta - että joku joutuisi käymään läpi sellaista tullakseen siksi, mikä mielestään todella on. Mutta niin. Maailmassa on asioita, jotka aina oudoksuttavat joitakin. Kun meillä nykyään on korjaamisen keinot, niin miksi ihmeessä niin ei voisi tehdä? Jos vaihtoehto on se, että henkilö elää elämänsä onnettomana tai jotain vielä pahempaa, niin en näe mitään syytä, miksei omaa sukupoltaan voisi korjata.

Muoks. "Syntyvistä lapsista 1:2000 - 1:10.000 on intersukupuolisia." (Kertoo http://www.yhdenvertaisuus.fi/suomi/yhdenvertaisuus/kasitteita_ja_maaritelmia/)

pampula kirjoitti:Hmm, kavahdin kyllä tuota sanaa "vika" heti, vaikka se onkin lainausmerkeissä. Uskaltaisitko sanoa noin, jos tietäisit, että tätäkin palstaa lukee ehkä joku transsukupuolinen? Miltä hänestä tuntuu, kun puhutaan hänelle täysin selvästä asiasta "vikana korvien välissä"? Mitä muuta pystyttäisiin tätä kautta määrittelemään viaksi korvein välissä. Homous? Aseksuaalisuus (siis se ettei ole lainkaan kiinnostunut seksistä)?

Minäkin kavahdin hieman, vaikka luulinkin tietäväni, mitä Lumikki sillä tarkoittaa.

Sitten aloin miettiä vielä tätä asiaa. Miten kukaan voi tietää onko henkilö oikeasti transsukupuolinen, vai onko hänellä esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Jos joku haluaa vaihtaa sukupuoltaan, hän voi joko olla asiasta täysin varma, tai sitten hänen mielensä vain tekee tepposet. Mitä luultavimmin skitsofrenikko voisi olla täysin varma haluavansa vaihtaa sukupuoltaan, mutta se olisi vain hänen mielenharjojensa tuottama varmuus.

Samoin esimerkiksi täysin mieleltään terve teini-ikäinen, joka painiskelee identiteettikriisinsä kanssa, saattaisi olla täysin varma, ettei ole omassa ruumiissaan, mutta parin vuoden päästä katuisi jo sukupuolenvaihdostaan. (En kyllä edes tiedä tehtäisiinkö sellaista operaatiota alaikäisille, mutta jos nyt vain oletetaan, että tehtäsiin.)

Ja nyt tullaan itse kysymykseen, (joka saattaa myös mennä hieman ot:ksi jo.) Kenellä on oikeus päättää onko henkilö terve mieleltään? Minusta kaikenlaiset persoonallisuuteen liittyvät häiriöt, kuten niitä kutsutaan, ovat oikeastaan melko kyseenalaisia. Tietysti ihminen, joka näkee/kuulee olemattomia ja tekee sen perusteella asioita, joista on haittaa itselle ja muille, täytyy hoitaa terveeksi, mitä ikinä terve sitten tarkoittaakaan. Mutta miten täysin normaalisti käyttäytyvästä henkilöstä voidaan tietää, onko hän sukupuolta vaihtaessaan oikeasti transsukupuolinen, vai ainoastaan jostain syystä päästään sekaisin?

Ja mitä edes tarkoittaa se, että on joko päästään sekaisin tai täysin terve? (Tämä on kyllä jo ot:ta...)

Missään nimessä en väitä, etteikö olisi ihmisiä, jotka ihan oikeasti kokevat olevansa sukupuolenvaihdoksen tarpeessa, ja jotka eivät ole mitenkään mielenvikaisia. Varmasti onkin. Mutta miten tällaiset ihmiset erotetaan operaation suunnitteluvaiheessa niistä, jotka eivät välttämättä olekaan? En tiedä onko tämä kysymys edes millään tapaa järkevä, mutta heittelinpä kuitenkin sen ilmaan.

Migreeni kirjoitti:Sitten aloin miettiä vielä tätä asiaa. Miten kukaan voi tietää onko henkilö oikeasti transsukupuolinen, vai onko hänellä esimerkiksi jokin persoonallisuushäiriö? Jos joku haluaa vaihtaa sukupuoltaan, hän voi joko olla asiasta täysin varma, tai sitten hänen mielensä vain tekee tepposet. Mitä luultavimmin skitsofrenikko voisi olla täysin varma haluavansa vaihtaa sukupuoltaan, mutta se olisi vain hänen mielenharjojensa tuottama varmuus.

Samoin esimerkiksi täysin mieleltään terve teini-ikäinen, joka painiskelee identiteettikriisinsä kanssa, saattaisi olla täysin varma, ettei ole omassa ruumiissaan, mutta parin vuoden päästä katuisi jo sukupuolenvaihdostaan. (En kyllä edes tiedä tehtäisiinkö sellaista operaatiota alaikäisille, mutta jos nyt vain oletetaan, että tehtäsiin.)

Ei se sukupuolenkorjaus nyt ihan silleen tapahdu, että kävellään vaan lääkärille ja seuraavana päivänä on vehkeet napsaistu irti tms Se on kuitenkin aika pitkä prosessi ja jopa sisältää sen diagnosointivaiheen, että ei siihen nyt ihan hetken mielijohteesta ja huvikseen ruveta.

tiril kirjoitti:Ei se sukupuolenkorjaus nyt ihan silleen tapahdu, että kävellään vaan lääkärille ja seuraavana päivänä on vehkeet napsaistu irti tms Se on kuitenkin aika pitkä prosessi ja jopa sisältää sen diagnosointivaiheen, että ei siihen nyt ihan hetken mielijohteesta ja huvikseen ruveta.

Joo, näin oikeastaan arvelinkin, että asia on. Mietin vaan, kun lumikki tuossa sanoi, että pitäisikö mahdollinen "vika" korvien välissä korjata ennenkuin leikkelemään ryhdytään.

Eli kaikki mahdolliset "viat" siis oikeasti otetaan huomioon. Hyvä ehkä niin, mutta entäs sitten, jos vikaa ei olekaan ja silti joku diagnosoi, että on? Mahtaa sitten ottaa varmaan aikalailla päästä.

Tämä on ihan tämmöistä spekulointia vaan. Mietityttää se, miten tällainen asia voidaan varmasti diagnosoida.

No joo - siis kuten on jo mainittu, eihän niistä sukupuolenvaihosleikkauksesta ja hormoonihoidoista päätetä yhdellä lääkärikäynnillä! Prosessi kestää kauan: useista paikoista olen lukenut, että vuosia. Luulisi, että jos prosessi kestää tosiaan vuosia, niin kyllä siinä ajassa ehtisi mieli muuttua jos on muuttuakseen.

pampula kirjoitti:Hmm, kavahdin kyllä tuota sanaa "vika" heti, vaikka se onkin lainausmerkeissä. Uskaltaisitko sanoa noin, jos tietäisit, että tätäkin palstaa lukee ehkä joku transsukupuolinen? Miltä hänestä tuntuu, kun puhutaan hänelle täysin selvästä asiasta "vikana korvien välissä"? Mitä muuta pystyttäisiin tätä kautta määrittelemään viaksi korvein välissä. Homous? Aseksuaalisuus (siis se ettei ole lainkaan kiinnostunut seksistä)?

Käytin sanaa "vika" vain siksi, kun en keksinyt muutakaan kuvaavaa. Migreenin käyttämä "häiriö" olisi varmasti parempi sana sille, mitä tarkoitin. Ja kyllä uskaltaisin sanoa saman lauseen (mieluummin käyttäen sitä häiriö-sanaa), vaikka tietäisinkin, että tätä palstaa lukee joku transsukupuolinen. Eikö keskustelupalstan tarkoitus ole keskustelu, johon kuuluu myös omien ajatusten ja mielipiteiden julkituominen?

Mun mielestä homous ja aseksuaalisuus ovat eri asia, koska homolla tai aseksuaalilla ei ole mitään aikomusta alkaa muuttaa vartaloaan mihinkään suuntaan.

Lyhyesti sanoen ihminen saa mielestäni olla millainen haluaa. Ja jos kokee olevansa väärässä sukupuolessa, niin mikä estää turvaurumasta kirurgiaan? Mielestäni ei mikään. (Paitsi ehkä raha. Mutta siitä nyt ei puhuta)
Henkilökohtaisesti tunnen (itseasiassa erittäin hyvinkin kaikenlisäksi) veljekset, joista toinen on homo ja toinen bi. Veljistä bi on eräänlainen "drag queen", jos näin voisi sanoa. Lainausmerkessä sen takia, koska k.o. henkilö ei pukeudu naiseksi esiintyäkseen tms. vaan ihan muuten vain omaksi ilokseen. Ns. transuksikaan ei sinänsä milestäni voi sanoa, koska henkilö ei kuitenkaan koe olevansa väärässä kehossa. (Onko tällaiselle ihmiselle oma terminsä?)
Enempää en jaksa ottaa asiaan kantaa, koska kuitenkin oma mielipeteenikin on täällä jo esitetty. Persoona on se joka ratkaisee.

Crazy_Clown kirjoitti:Veljistä bi on eräänlainen "drag queen", jos näin voisi sanoa. Lainausmerkessä sen takia, koska k.o. henkilö ei pukeudu naiseksi esiintyäkseen tms. vaan ihan muuten vain omaksi ilokseen. Ns. transuksikaan ei sinänsä milestäni voi sanoa, koska henkilö ei kuitenkaan koe olevansa väärässä kehossa. (Onko tällaiselle ihmiselle oma terminsä?)

Eikös hän silloin ole transvestiitti?

Hyväksyn miehet jotka pukeutuvat mekkoihin, naiset jotka pukeutuvat frakkeihin ja sukuvehkeitten leikkelyn jos se tehdään aikuiselle. Uskon luonnon voivan joskus erehtyä, joten miksi emme hyödyntäisi korkeatasoista lääketiedettä. Eikä se ole minulta pois jos joku poika tahtoo silloin tällöin pitää korkkareita.

Intersukupuolisen kohdalla taas pitäisi mielestäni odottaa että sukupuoli tulee esiin. Useimmitenhan lapsi alkaa jo aika pienenä käyttäytyä kuin tyttö tai poika, joten miksi ne pissavärkit pitäisi leikellä vastasyntyneenä jos on mahdollista odottaa niin kauan, että alkaa näkyä mikä sukupuoli pään sisällä on. Ei sukupuoleen tarvitse erikseen kasvattaa, se tapahtuu kyllä itsestään. Eikä kaikkien tarvitse olla maskuliinisuuden tai feminiinisyyden äärilaidoilla, siellä keskellä on hyvin tilaa.

Drag queen -juttuja en osaa oikeastaan edes laskea samaan kategoriaan edellämainittujen kanssa. Siinähän kyse ei ole seksuaalisuudesta vaan showsta.

En silti kiellä etteikö omastani poikkeava seksuaalinen suuntautuminen hämmentäisi jollain tavalla. On vaikea samaistua vaikkapa transseuksuaaliin. En vaan ymmärrä sitä tunnetta. (Tätä on vaikea selittää, koska usein "en ymmärrä" tarkoitetaan melkeinpä merkityksessä "en hyväksy", mutta tässä kohtaa ei ole kyse siitä.) Miltä tuntuu tuntea niin?

Lumikki75 kirjoitti:

Shay kirjoitti:En oo kyllä koskaan (tietääkseni) tavannu yhtään homoa

Oikeasti?

Epäilyjä on ollu ja juttuja oon kuullu, muttei täälä pöndellä avoimesti homoja varmasti
edes liiku niin paljo ku kaupungissa.


Noista "vioista" puheen ollen on muuten niitäkin, jotka eivät ole löytäneet apua omaan
sukupuoleensa suhtautumiseen sukupuolenvaihdosleikkauksella ja ovat huomanneet
kaiken työn jälkeen, että haluavatkin takaisin omaksi itsekseen. Osalla siis
voi olla syvempiä psyykkisiä ongelmia, koska eivät tunne oloaan 'kotoisaksi' syntymä-
vartalossaan, mutta näihin ongelmiin ei fyysinen muutos loppujen lopuksi autakkaan.
Toivottavasti kuitenkin ainakin 'sivistysvaltioissa' leikkauksien syitä pohditaan potilaan
kanssa syvemmin ennen kuin veistä ruvetaan heiluttamaan.

Migreeni kirjoitti: pitäisikö mahdollinen "vika" korvien välissä korjata ennenkuin leikkelemään ryhdytään.

Transsukupuolisethan kokevat, että se vika ei ole korvien välissä vaan nimenomaan siellä jalkojen välissä. Perusolemustaan, sielua tai miksi sitä kukin nyt kutsuukaan, ei voi muuttaa, sukuelimiä kylläkin. Moni yrittää kitkutella elämässään sukupuolisen ristiriidan kokemuksen kanssa, yrittää toteuttaa sitä roolia, mikä syntymässään on hänelle annettu, yrittää viimeiseen asti olla muuta kuin transsukupuolinen. Mutta kuten aina itseään vastaan tekemine ei tuo onnea. Transsukupuoliset poikkeuksetta kokevat elämänsä laadun parantuvan tunnustettua tilanteensa ja aloitettua prosessinsa.

Suomessa sukupuolenkorjaukseen pääseminen vaatii pitkän prosessin läpikäymistä, terveysalan asiantuntijoiden hyväksyntää, joten tässäkin mielessä leikkaukseen ei päädytä heppoisin perustein. Thaimaassa ja Brasiliassa kuka tahansa voi itse käynnistää prosessin missä iässä tahansa. Osittain tästä sekä elinkeinollisista syistä näissä maissa on huomattavasti enemmän vastakkaisen sukupuolen roolissa eläviä, joista vain osa lopulta päätyy leikkaukseen. Iran niin ikään poikkeus sääntöön: maassa, jossa homoseksistä voi saada pahimmillaan kuolemantuomion, kaikkia sukupuolisesti ja seksuaalisesti erilaisia rohkaistaan sukupuolenkorjausleikkaukseen, joita maassa tehdäänkin paljon.

Toki myös transsukupuolisilla voi olla mielenterveysongelmia tai sosiaalisia ongelmia niin kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Ristiriitojen täyttämä elämä itsessään voi altistaa alkoholismiin, masennukseen tai syrjäytymiseen.

Transihmisten kirjo kaikkineensa on valtava. Kaikille ei välttämättä ole selvää kategoriaa tai kaikki eivät välttämättä haluakaan kategorisoida itseään. Loppujen lopuksi ne transihmiset, jotka tuntevat sukupuoliristiriidan niin pakottavana ja selvänä, että haluavat lopullisesti vaihtaa sukupuoltaan, ovat selkeässä tilanteessa. Ja yhteiskunnallisesti hyväksytyssä tilanteessa. Vaikka Suomi ei mikään Iran olekaan, niin kyllä täälläkin ajatellaan, että ihminen on joko mies tai nainen. Prosessin läpikäynyt transihminen ei siis kapinoikaan tätä asetelmaa vastaann vaan vahvistaa sitä. Käytännössäkin moni leikattu transihminen kokee lakkaavansa olemasta transihminen leikkauksen jälkeen ja irtisanoutuu koko transkategoriasta tai transliikkeestä.

Vika... niin.

Itse ajattelen omalla kohdallani, että luonto on tehnyt virheen. Äidilläni on ollut ilmeisesti jotain hormonaalisia häiriöitä - tai ainakin hän oli pysyvästi kaljuuntunut joku vuosi ennen raskautta. Ehkä silläkin on jotain merkitystä, että olen kaksonen, kasvanut kohdussa siskoni kanssa. Koen tarvetta selittää tilannetta fysiologis-hormonaalisesta näkökulmasta. Välillä saatan kutsua itseäni jopa vammaiseksi. Vammaisiin suhtaudutaan lempeästi, ymmärtäväisesti, näitä syyllistämättä. Toisin kuin minunkaltaisiin, joilla yleisen mielipiteen mukaan "päässä viiiiiiiiiiiiiiiiraaaaaaaaaaaaaaa".

Crux kirjoitti:Tiia Aarnipuu on vast ikään julkaissut teoksen Trans - sukupuolen muunnelmia. Olen lukenut vasta muutaman sivun mutta haluan silti synnyttää keskustelua aiheesta sukupuoli.

En ole lukenut kyseistä teosta, mutta kuulin Tiia Aarnipuun haastattelun Kultakuumessa joku viikko sitten. Haastattelussa käsiteliin sukupuolirooleja kauhuelokuvissa.

Psykostahan kaikki alkoi. Siinä psykopaattitappaja oli transvestiitti, mies, joka pukeutui äidikseen. Sen jälkeen on tullut lukuisia sarjamurhatappajaelokuvia, joissa nainen tai mies on on ollut sukupuolensa roolista poikkeava. Tämän toistuva teema Tiia Aarnipuun heijastaa yhteiskunnan kollektiivista pelkoa sukupuolen roolista poikkeamisesta. Psykon aikana tämä tietenkin tarkoitti sitä, että Toinen maailmansota mursi peristeiset roolit ja toi mm. naiset työelämään, miesten reviirille.

Mutta tosiaan, jos ajattelee laajassa perspektiivissä ja eri kulttuureja vertaillen, niin onhan se valtava siirtymä pyhimyksistä, mitä transihmiset edustivat monissa muinaisissa ei-kristillisissä kulttuureissa, nykypäivän länsimaiseen sarjamurhaajaan.

Tr*ina kirjoitti:

Migreeni kirjoitti: pitäisikö mahdollinen "vika" korvien välissä korjata ennenkuin leikkelemään ryhdytään.

Transsukupuolisethan kokevat, että se vika ei ole korvien välissä vaan nimenomaan siellä jalkojen välissä.

Jostain syystä koen nyt tarvetta sanoa uudelleen, että minä itse en ole sitä mieltä, että transsukupuolisilla olisi päässä vikaa. Tarkoituksenani olikin pohtia sitä, kuinka on mahdollista erottaa oikeasti transsukupuoliset niistä sukupuolenvahdosleikkaukseen haluavista, joilla oikeasti voisikin olla jotain vialla päässään. Mutta siihen vastaus tuli jo, eli prosessi on pitkä.

Mutta sitten on vielä se kysymys, mihin en edes välttämättä oleta vastausta saavani, sillä se menee hiukkasen aiheen vierestä, eli miten on mahdollista sanoa kenestäkään onko hänellä päässä vikaa, vai ei? Koska psyykkisesti sairaat kokevat yleensä olevansa terveitä, tulee diagnoosi tietenkin ulkopuolelta. Mutta miten kukaan voi oikeasti tietää, mitä kenenkin päässä liikkuu?

En tässä yhteydessä nyt tarkoita enää pelkästään sukupuoleen liittyviä asioita (eli voisinpa jopa perustaa oman keskustelun aiheesta, mikäli sellaista ei vielä ole... ) Enkä myöskään tarkoita, että koko mielenterveystyö olisi täysin turha keksintö. Kunhan pohdiskelen.

Jatkan aiheen vierestä, sillä se mitä olisin voinut aiheesta sanoa on tullut pitkälti jo sanottua. Sukupuolta saa korjata saa jos sen tarpeelliseksi kokee, viasta tai mielenterveyden häiriöstä ei ole kyse, vaikkakin juuri esim. sukupuolinen ristiriita saattaisi aiheuttaa esim. masennusta tai ahdistusta (jolloin se on yksi syy, ei oire) jne. Toki tällaiset asiat helposti tuntuvat oudolta, kun ei osaa itse kuvitella miltä tuntuisi kokea jotenkin näin.

Migreeni kirjoitti:Mutta sitten on vielä se kysymys, mihin en edes välttämättä oleta vastausta saavani, sillä se menee hiukkasen aiheen vierestä, eli miten on mahdollista sanoa kenestäkään onko hänellä päässä vikaa, vai ei? Koska psyykkisesti sairaat kokevat yleensä olevansa terveitä, tulee diagnoosi tietenkin ulkopuolelta. Mutta miten kukaan voi oikeasti tietää, mitä kenenkin päässä liikkuu?

Eihän mielenterveyden/-sairauden määrittely olekaan mikään yksinkertainen asia. Mielenterveyden ongelmien kirjo on myös laaja, tarkoittiko Migreeni psyykkisillä sairauksilla pelkästään jotain psykooseja ja skitsofreniaa? Entäs masennus, ahdistuneisuushäiriöt? Kaikenlaiset diagnoosit ovat tietysti loputtoman ongelmallinen asia. Kuitenkinhan jokaisella meistä on omat ongelmalliset ajatuskuviomme, yksilölliset kipupisteet sekä vaikeat hetket.

En ainakaan menisi väittämään, että psyykkisesti sairaat kokevat yleensä olevansa terveitä, pikemminkin käsittääkseni useimmat mielenterveyden häiriöt aiheuttavat kyllä jonkinlaista kärsimystä ihmiselle, tai esimerkiksi vaikeutta selviytyä arjessa (joko yhteisön odottamilla tavoilla tai omaltakin kannalta). Korjatkaa toki jos olen väärässä... Toki johonkin psykoosiin voi liittyä ns. sairaudentunnottomuus, mutta toisaalta varmasti useimmat ainakin jossain vaiheessa myös tunnistavat sairautensa/jonkinlaisen pahoinvoinnin. Varsinaisiin persoonallisuushäiriöihin (jota skitsofrenia ei käsittääkseni määritelmällisesti ole), voi kai myös liittyä se että ongelmia ei itse tunnista, mutta monimutkaista niiden diagnosointi taitaa ollakin.

L-S kirjoitti:tarkoittiko Migreeni psyykkisillä sairauksilla pelkästään jotain psykooseja ja skitsofreniaa? Entäs masennus, ahdistuneisuushäiriöt? Kaikenlaiset diagnoosit ovat tietysti loputtoman ongelmallinen asia. Kuitenkinhan jokaisella meistä on omat ongelmalliset ajatuskuviomme, yksilölliset kipupisteet sekä vaikeat hetket.

Tarkoitin nimenomaan sellaisia sairauksia, joissa todellisuudentaju hälvenee kokonaan, eli psykooseja.
Käsittääkseni ns. lievemmissä psyykksissä ongelmissa, esim. masennuksessa potilas on kyllä itsekin ihan tietoinen, että häntä jokin vaivaa, kun taas näissä vakavammissa potilas ei usein itse edes usko, kun hänelle sanotaan, että jokin on vialla.

Minä poistun nyt näine juttuineni, niin saatte jatkaa rauhassa aiheesta

irvikissa kirjoitti:Intersukupuolisen kohdalla taas pitäisi mielestäni odottaa että sukupuoli tulee esiin. Useimmitenhan lapsi alkaa jo aika pienenä käyttäytyä kuin tyttö tai poika, joten miksi ne pissavärkit pitäisi leikellä vastasyntyneenä jos on mahdollista odottaa niin kauan, että alkaa näkyä mikä sukupuoli pään sisällä on. Ei sukupuoleen tarvitse erikseen kasvattaa, se tapahtuu kyllä itsestään. Eikä kaikkien tarvitse olla maskuliinisuuden tai feminiinisyyden äärilaidoilla, siellä keskellä on hyvin tilaa.

Juu, näinhän sen pitäisi tapahtua täydellisessä maailmassa, mutta hälyyttävän monet intersukupuoliset leikataan vaan vanhempien toiveiden mukaisesti. Elämme pinnallisessa maailmassa.