forde.munfoorumi.com

Palaako? Miten paljon, oletko ajatellut lopettaa? Tai lopettanut jo? Tai yrittänyt? Miten kävi?
Yleinen körssikeskustelu tervetullutta

Ketjun aloituksen kirvoitti oma päätös lopettaa savuttelu, askissa on vielä kolme mutta uutta ois tarkotus olla ostamatta. En uskalla edes laskea paljonko rahaa olen pistänyt viimeisen vuoden aikana kirjaimellisesti savuna ilmaan...
Kaipaan vertaistukea

Tästä tulee vielä vaikeaa, tiedetään, mutta jos pääsisi edes vuoden takaiseen tilanteeseen takaisin, jolloin polttelin vain silloin kun join alkoholia. Eli ei hirmu usein. Viime aikoina on mennyt puoli askia päivässä, ja sen kyllä huomaa, kun yskittää jatkuvasti ja portaissa loppuu happi

Mä olen sellanen fiilistupakoija. Yleensä kun juon alkoholia, tulee myös tupakoitua. Myös jos olen dartsia heittämässä on mukava käydä sauhuilla välissä. Muuten en juurikaan polta. Porukat yleensä tuo mulle tupakkaa, kun ne käy Virossa ja jos ne loppuvat ennen heidän seuraavaa reissuaan, niin sitten en polta. Kaverit usein ihmettelee, että miten mä voin esim. viikonkin putkeen poltella joka päivä ja sitten vaan olla vaikka neljä viikkoakin polttamatta.

Nykyään ei oo tullu enää töissä poltettua. Johtuu siitä, että miulle maksetaan siitä.

Noin vapaalla kyl tulee kessuteltua, mutta se määrä alkaa olla melkosen pieni. Joskus voi mennä päivä polttamattakin. Ehkä se on enemmin vaan tapa, mutta kylläpä tuo välillä niin kovin nautinnollista on.

Palaa, ja liiankin paljon. Mulla ei oikeastaan nykyään ole mitään muita paheita kuin tupakointi (kahvin juontia en laske paheeksi), mutta se onkin sitten pahemman luokan addiktio. Mä en oikeasti haluaisi lopettaa, mutta en toisaalta halua itseäni tällä tappaakaan, joten jossain vaiheessa se on lopetettava. Tähän saakka yritykset ovat olleet melkoisen surkeita: parhaalla kerralla olin pari viikkoa polttamatta ja koko tuon pari viikkoa olin ihan uskomattoman ärsyttävä ihminen, jopa omastakin mielestäni.

Tiedän kuitenkin, että pystyn lopettamaan, sillä aikaisemmin olen sen kerran tehnyt ihan tuosta noin vain (tosin silloin en ollut polttanut läheskään näin kauaa tai näin paljon). Uskon, että se onnistuu ainakin lääkärin avulla, mutta sitä ennen pitäisi saada itsestään kerättyä motivaatio siihen, ja sitä ei tällä hetkellä hirveästi ole.

En ole koskaan polttanut, enkä polta.

Tai no joskus jos olen todella kovassa humalassa, saatan ihan pikkuisen maistella, todetakseni vain, ettei tämä kivaa olekaan.

Minusta tupakointi on todella vastenmielistä. Ei siis muiden ihmisten harjoittamana, vaan jos itse pitäisi polttaa. En näe siinä mitään nautinnollista. Savua keuhkoihin? Mitä kivaa siinä on?
Mutta pakkohan sen on oikeasti olla kivaa, kun niin moni ihminen sitä vapaa-ehtoisesti tekee. Itse en vain käsitä.

Tupakoinnin lopettamiseen suhtaudun hieman skeptisesti. Varmaankin siksi, kun olen nähnyt niin monen kaverin sitä yrittävän useita kertoja onnistumatta kuitenkaan. Kai siinäkin voi silti joku onnistua.

En ole koskaan tupakoinut. Muutamat savut kokeilin yläasteella ollessani vetää, mutta siihen se on jäänyt. En koskaan edes uskaltanut vetää savua keuhkoihin. Tupakointi ei vain kertakaikkiaan kiinnosta. Suurin syy oli alun perin kai tupakointiin kuluva rahamäärä, ei niinkään terveyteen liittyvät seikat.

Minua ei häiritse, jos muut porukasta tupakoivat. Itse en kuitenkaan näe mitään mieltä tupakoinnissa.

Migreeni kirjoitti:En näe siinä mitään nautinnollista. Savua keuhkoihin? Mitä kivaa siinä on?

Savu keuhkoissa ei olekaan se juttu, vaan aineet aivoissa. Tupakointi vaikuttaa nimenomaan aivojen mielihyväkeskukseen, savu keuhkoissa on likainen sivujuonne.

Aloitin tupakoinnin 14-vuotiaana ja kaksi pidempää ja muutama lyhyempi tauko pois laskettuna poltin liki 20 vuotta.
Maaliskuusta 2007 olen ollut savuton, eikä suunnitelmissa ole tupakkaan takaisin siirtymistä.
Nyt kivuliaan yskän kanssa tuskaillessani olen kyllä sanonut, että yksi mentholsavule auttaisi enemmän kuin muut lääkkeet yhteensä, mutta tekoihin en ole ryhtynyt.

Tupakasta luopuminen oli puhdas järkisyyasia, itse tavasta en olisi tahtonut luopua. Fyysisesti lopettaminen oli helppoa, en tuntenut vierotusoireita, mutta itse tupakointia toimena kaipaan edelleenkin. Rakastan tupakointia ja siihen liittyvää tekemistä ja hetkestä irtautumista. Pidän siitä etukäteistunteesta, käden liikkeestä, ekasta savusta, tauosta. Tupakka kuuluu minulla joihinkin hetkiin aivan olennaisena osana, se on ikään kuin osa vuodenkiertoa. Nyt ne vaan käydään läpi ilman tupakkaa.

Rakastan tupakan savun tuoksua pakkasessa, olen aina, tupakoidessankin, inhonnut tupakan hajua vaatteissa ja hiuksissa.

Vähän ehkä ihailen tuota Jorssin tapaa tupakoida. Siinä saisi sen satunnaisen nautinnon ilman pakonomaisuutta.

Kati kirjoitti:

Migreeni kirjoitti:En näe siinä mitään nautinnollista. Savua keuhkoihin? Mitä kivaa siinä on?

Savu keuhkoissa ei olekaan se juttu, vaan aineet aivoissa. Tupakointi vaikuttaa nimenomaan aivojen mielihyväkeskukseen, savu keuhkoissa on likainen sivujuonne.

Jep. Se sivujuonne on vain minusta niin epämiellyttävän tuntuinen, ettei ne aineet aivoissa paljoa lämmitä siinä.

Migreeni kirjoitti:En ole koskaan polttanut, enkä polta.

Tai no joskus jos olen todella kovassa humalassa, saatan ihan pikkuisen maistella, todetakseni vain, ettei tämä kivaa olekaan.

Kaverit pakotti joskus kokeilemaan ja olen sosiaalisesti tupakoinut muutaman kerran, mutta
ei se hyvältä maistu tai tunnu.

En voi sietää tupakoivia ihmisiä enkä yleensä tupakansavua. Olen kauhea tupakointia
vastustava fasistisika, mutta pidän siitä. Kukaan ystävistäni ei ole ketjupolttaja
vaan he polttavat yleensä humalassa tai stressaantuneena tai muuten vaan silloin tällöin
ja voivat olla polttamatta, jos niin haluavat. Taitaa olla vain yksi ihminen, jonka tupakointiin
en puutu, sillä se ei auttaisi mittäään, enkä kyseisen sukulaisen ärsyttämisestä mitään
iloa saa. Muuten osaan kettuilla tupakoitsijoille oikein urakalla... näin halutessani.

Kati kirjoitti:Nyt kivuliaan yskän kanssa tuskaillessani olen kyllä sanonut, että yksi mentholsavule auttaisi enemmän kuin muut lääkkeet yhteensä, mutta tekoihin en ole ryhtynyt.

Kieltämättä parhaita hetkiä on kun paha yskä kiusaa ja pääsee vetäsemään hengitysteitä turruttavat savut

Noin muuten en tiedä onko mielihyvää aiheuttava asia ne aineet siinä savussa, vai savussa itsessään. Varmaan molempien asioiden summa.

Eikä tupakka ilman tupakkataukoa oo mitään. En oikeen voi edes käsittää sitä meininkiä kun sai polttaa missä vaan millon vaan. Työn lomassa sit kessu huulessa töitä tehden ei kuulosta lainkaan nautinnolliselta. Eikä se ollu viime kesänäkään mitenkään hienoa kun sai polttaa työmaalla. Arvatkaapa ihan huvikseen tuliko siinä kuinka paljon pidettyä taukoa ja katseltua maailmaa? No eipä juurikaan kun sitä sit lähinnä pyshty siksi aikaa, että sai nortin tulille, mutta ei kauempaa malttanu paikoillaan olla

Shay kirjoitti:En voi sietää tupakoivia ihmisiä enkä yleensä tupakansavua. Olen kauhea tupakointia
vastustava fasistisika, mutta pidän siitä. (...) Muuten osaan kettuilla tupakoitsijoille oikein urakalla... näin halutessani.

Mulla on yksi kysymys: miksi? Jos tupakoitsija on huomaavainen eikä tule pössyttelemään sun lähistölle, miksi pitää olla ikävä?

- - -

Kuolo toi esille mullekin tosi tärkeän asian tupakoinnissa eli sen tauon pitämisen. Mä luulisin, että mulle vaikeampaa onkin lopettaa tupakointi tapana kuin päästä fyysisestä riippuvuudesta eroon. Tuntuisi tosi raskaalta, jos tästä työpöydän äärestä ei voisikaan silloin tällöin nousta käymään tupakalla, kun tulee hankala kohta eteen tai muuten vaan tökkii. Tokihan sitä voisi keksiä jotain korvaavaa tekemistä, mutta kun...

Poltan töissä ja humalassa, yksin kotona ollessani en lainkaan. Nyt kun lopetan työt, niin saattaa savukkeetkin jäädä kokonaan känneilyhölmöilyksi. Tai sitten ei. Saa nähdä.

Riippuvuuteni taitaakin siis olla enemmän psyykkistä kuin fyysistä. Töissä ei tulisi kuuloonkaan lopettaa, jotenkin se tauolle pääseminen tuntuu niin ihanalta. Kun on ensin painanut hommia kuin pieni eläin ja sitten pääseekin ulos hiljaisuuteen, jonka rikkoo vain sytkärin ääni. Niin, ja tupakkipaikallahan kuulee ne parhaat jututkin.

Olen joskus tupakoinut kännissä, mutta oikeasti en yhtään. Tupakoinnista on varoittavana esimerkkinä äiti, joka on tupakoinut ties kuinka monta kymmentä vuotta - en halunnut olla samanlainen. Mies sauhutteli kanssa pitkään, mutta lopetti jo ennen kuin aloimme seurustelemaan. Nyt se polttaa vain pari sikaria vuodessa juhlapyhien aikaan. Se hänelle suotakoon, vaikka haiseekin pahalta polttamisen jälkeen

Lumikki75 kirjoitti:Kuolo toi esille mullekin tosi tärkeän asian tupakoinnissa eli sen tauon pitämisen. Mä luulisin, että mulle vaikeampaa onkin lopettaa tupakointi tapana kuin päästä fyysisestä riippuvuudesta eroon. Tuntuisi tosi raskaalta, jos tästä työpöydän äärestä ei voisikaan silloin tällöin nousta käymään tupakalla, kun tulee hankala kohta eteen tai muuten vaan tökkii. Tokihan sitä voisi keksiä jotain korvaavaa tekemistä, mutta kun...

Toiseksi uusimmassa Scientific Americanissa oli juttu tupakoinnin aiheuttamasta riippuvuudesta ja siinä todettiin, että uusimman tutkimuksen mukaan aivokemia voi muuttua jo ensimmäisten tupakkien jälkeen. l. riippuvuus muodostuu heti. Aluksi riippuvuus on toki sellaista, että tupakoiden välillä voi kulua useita viikkojakin, ennenkuin tekee uudestaan mieli. Mitä enemmän polttaa, niin sitä lyhyemmäksi tämä aika tietenkin käy. Eli tupakkariippuvuus tämän uuden tutkimuksen mukaan on enemmän fysiologista kuin psyykkistä, vaikka tupakoijat usein mieltävät tupakanhalun enemmän psyykkiseksi riippuvuudeksi.

Aloitin joskus teininä tupakoinnin "koska kaikki muutkin". Ostin kai kerran itse askin ja siihen se sitten jäikin. Taisipa siitäkin askista puolet mennä kaverille. Jotenkin se vaan tuntui niin typerältä touhulta ja siihen meni rahaakin, mitä ei teinillä ollut. Lopetin siis ennen kuin olin kunnolla aloittanutkaan.
Myöhemmällä iällä, melkein täysi-ikäisenä ja täysi-ikäisenäkin harrastin hetken aikaa juhlapolttelua, mutta sekin on nyt loppunut viimesien vuosien aikana. Ei enää kiinnosta poltella ja olen tyytyväinen tilanteeseeni.

Yritän tässä saada miehekettäkin lopettamaan polttelun, koska hän haisee aina niin pahalle.
Hänellekin se on enemmän tapa kuin riippuvuus. Huonoista tavoista on vaikea päästä eroon. Sovittiinkin jo, että jos mä lopetan karkinsyönnin (syön joka päivä enemmän tai vähemmän karkkia), niin hän lopettaa tupakoinnin. En ole vielä onnistunut lopettamaan karkkien napostelua, joten hänkään ei lopeta polttamista.
Ehkä tämä tästä vielä joku päivä.

Ei pala. Eikä ole oikeastaan koskaan palanut. Joskus teiniaikoina kyllä tuli humalassa kokeiltua, mutta ainakin omalla kohdallani ne tupakointikokeilutkin olivat jo niin näköistä touhua että siihen se jäi. Enkä muutenkaan oikein ymmärtänyt koko homman ideaa, koska minusta tupakka maistui pahalta, haisi pahalta ja kyllä niistä terveysvalistuksistakin oli jotain jäänyt korvan taakse. Joten ei kiitos.

Mies meilläkin oli polttanut useamman vuoden ennen kuin alettiin seurustella ja senkin jälkeen hän poltti vielä kaksi vuotta aika reippaalla tahdilla. Nyt viime toukokuussa hän kuitenkin pisti stopin sauhuttelulle. Uskoin ja huomasin sen olevan aika vaikea paikka, kun ei yhtäkkiä voinutkaan käydä aamuröökillä, sauhutella kekkereillä tai ottaa ohjelmien välissä mainostaukoröökiä. Mutta hyvinhän tuo on tähän saakka pärjännyt. Ei voi olla muuta kuin ylpeä hänestä.

Mä poltan, koska tykkään polttaa. Aloitin sauhuttelun joskus yläasteella, varmaankin ysillä, kaverin kanssa. Nyt syytetään toinen toistamme siitä että poltetaan

En mä osaa selittää muutenkun niin, että tupakointi on vaan kivaa. Enkä halua lopettaa. En. Kai se joskus on pakko, mutta ei vielä hetkeen. Ei mua oikeastaan just nyt kiinnosta se, että se tappaaa, en osaa huolehtia tuollaisista. Tai kun ei vaan kiinnosta.

Se tunne, kun ketuttaa enemmän kuin mikään (esim. töissä), ja pääsee tupakalle purkamaan vitutustaan... 5 min ja olo on taas parempi ja jaksaa jatkaa duunia.

Tupakointi

Nyt jo ehkä uskaltaa sanoa, että olen entinen tupakoitsija. Tai siis, viime syksyn jälkeen ei ole maistunut yhtään, joten koen selättäneeni paheeni nyt. Aplodit mulle!

Pari vuotta ennen viime syksyä meni siten, että poltin vain humalassa. (Mutta koska olen humalassa aika usein, poltinkin aika paljon. ) Sen oli tarkoitus olla vain pieni välietappi, mutta yllättäen se sit vähän venyi. Viime syksynä sitten eksän pain... suostuttelu sai aikaan lopullisen sysäyksen lopettamiseen. Ekan kuukauden jälkeen ei ole juurikaan tehnyt mieli, mikä on aika yllättävää. Oikeastaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen teki tosissaan mieli röökiä Provinssissa, lähinnä vitutukseen teki mieli poltella vähän perjantaina. Mut selvisin siitäkin kuitenkin, eikä lauantaina enää edes ketuttanut siellä. Olisi varmaan enemmän ärsyttänyt, jos olisin sen röökin polttanut.

Syinä lopettamiseen oli siis luontoasioiden lisäksi suvussa kulkeva keuhkosyöpä. Ei tee mieli kamalasti edesauttaa sitä.

Mitä tulee noihin tupakoitsijoiden vihaamiseen ja dissailuun, en mäkään tajua yhtään. (Lumikki ) Silloin, kun vielä polttelin, mulle siunaantui opiskelukavereiksi sellainen jengi, joka ihan porukalla alkoi kitisemään siitä joka helvetin kerta, kun röökille olin suuntaamassa. Vähän aikaa sitä kestettyäni kiehahti sit yli ja kerroin painokkain sanankääntein, että kiitos valistamisesta, mutta olen jo aika pitkään ollut aikuinen ihminen, joka osaa ihan itse tehdä päätöksen siitä, polttaako tahi ei, ja niin kauan kun en esim. sisällä polttele, ei kenelläkään pitäisi olla minkään maailman sanomista polttamisestani. Et turpa nyt jo kii, kiitos.. Sen jälkeen en kitinää enää kuullut.

Lumikki75 kirjoitti:Kuolo toi esille mullekin tosi tärkeän asian tupakoinnissa eli sen tauon pitämisen. Mä luulisin, että mulle vaikeampaa onkin lopettaa tupakointi tapana kuin päästä fyysisestä riippuvuudesta eroon.

Lazy jo tähän vähän tieteellistä vastapoolia tarjosikin.

Aluksi riippuvuus on toki sellaista, että tupakoiden välillä voi kulua useita viikkojakin, ennenkuin tekee uudestaan mieli. Mitä enemmän polttaa, niin sitä lyhyemmäksi tämä aika tietenkin käy.

Itsekin sitä mielellään aikoinaan ajatteli, että minä määrittelen työnteon rytmin ja päätän milloin on tauon paikka. Käytännössä siis pidänpäs tässä tauon ja poltan tupakan.
Tosiasiassa se oli kuitenkin tupakka, joka sen tahdin määritteli.
Vierotusoireet saivat kerran tunnissa siirtymään röökille ja kuvittelemaan, että tässä ollaan nyt kovastikin itse suunnitellulla tauolla.

Ja edelleen uskon siis, että minulle fysiologinen riippuvuus oli pienempää kuin tapariippuvuus. Vasta jälkeenpäin, lopetettuani, oivalsin nikotiinintarpeen eli fyysisen riippuvuuden määritelleen työrytmiäni ja taukojen tarpeen syntyneen siitä.

muokkaa
Otin paritkin siisit pois kun tökki silmään

Tuossapa muuten lyhyesti ko. artikkelista.

En tupakoi, enkä ole koskaan tupakoinutkaan.

Oltiin kaverin kanssa teineinä vallan outoja, kun ei poltettu. Kaveriporukka kyllä tyrkytti jonkun verran, mutta ei huvittanut edes aloittaa. Testattiin toki yksi legendaarinen juhannus, mutta se jäi kyllä aika tehokkaasti siihen (puoli askia Marlboroa ja viinaa enemmän kuin paljon -> legendaarinen krapula, jonka jälkeen tupakan näkeminenkin etoi). Ei vain kiinnostanut. Onneksi oli sentään kaveri tukena, muuten olisi voinut sosiaalisen painostuksen alaisena aloittaakin. Tai sitten ei. Hassua tässä on se, että äiti epäili mun polttelevan, kun taas polttelevaa veljeäni ei epäilty moisista paheellisista harrastuksista Kai mä nyt haisin röökille, kun kaikki muut polttivat. Ja em. kaverin vanhemmat kuin korsteenit, sisätiloissa.


Palavan tupakan tuoksu ei ole (nykyään) mitenkään paha, ainakaan ulkona muuten raittiissa ilmassa. Itse asiassa sitä voi vähän nuuhkiakin (mikä on sinänsä hyvä, koska savu seuraa savutonta magneetin lailla). Mitähän sille tuoksulle oikein tapahtuu siinä vaiheessa, kun se tarttuu vaatteisiin tai sormiin Hyi helvetti. Mä en haluaisi kulkea julkisella paikalla haisten sille hajulle.

Sinänsä muiden tupakointi ei siis häiritse, ellei sauhuttelijoita ole kovin monta samassa ryhmässä ja savu käy jo hengityselimiin ja silmiin. Pahin on tupakansavuiset sisätilat (eläköön lakimuutos!).


No, Murun tupakointi tietenkin häiritsee. Terveydellisistä syistä ja hajuhaittojen takia. Hän on useamman kerran yrittänyt lopettaa tupakointia, mutta pystyy parhaimmillaan olemaan puoli vuotta ilman röökiä. Pienen keittiötsykologiaistunnon jälkeen totesin, että hän on yrittänyt lopettaa nimenomaan sen vuoksi, että mä en tykkää. Hänellä itsellään ei sinänsä ole mitään hinkua lopettaa. No ei kai se sitten voi onnistuakaan. Sinänsä mua harmittaa kovastikin, koska se haju oikeasti etoo mua. Monta tuntia tupakan jälkeenkin. Mulla on herkkä hajuaisti. Ei oo kivaa. Ja koska muutosta on turha odottaa, niin asiasta ei viitsi huomautella (nalkuttaa), kun se ei auta, vaan ärsyttää, molempia. Toisaalta taas inhottaa, kun toinen tulee lähelle löyhkäten röökiltä. Dilemma

Aurora B. kirjoitti:Pienen keittiötsykologiaistunnon jälkeen totesin, että hän on yrittänyt lopettaa nimenomaan sen vuoksi, että mä en tykkää. Hänellä itsellään ei sinänsä ole mitään hinkua lopettaa. No ei kai se sitten voi onnistuakaan.

Ikuinen ongelma, meilläkin. Mä poltan, siippa ei ole koskaan polttanut. Olen yrittänyt lopettaa jonkun kerran, mutta voin suoraan myöntää että olen yrittänyt siksi, koska siippa ei (luonnollisestikaan) polttamisestani hirveästi pidä. Toisen miellyttäminen ei vaan ole riittävä motivaattori, ainakaan mulle.

Lumikki75 kirjoitti:

Shay kirjoitti:En voi sietää tupakoivia ihmisiä enkä yleensä tupakansavua. Olen kauhea tupakointia
vastustava fasistisika, mutta pidän siitä. (...) Muuten osaan kettuilla tupakoitsijoille oikein urakalla... näin halutessani.

Mulla on yksi kysymys: miksi? Jos tupakoitsija on huomaavainen eikä tule pössyttelemään sun lähistölle, miksi pitää olla ikävä?

Emmää ny ouvoille ihmisille mee valistamaan. Enkä nyt vanhemmiten oo niin hirviästi
kettuillu tutuillekkaan... Ennen tuli katkottua toisten tupakkejakin bileissä, jos joku niitä
mun naamaan tunki. Nykyään olen enemmän hiljainen mielenosoittaja. Mulkoilen tylysti
viereen änkeäviä sauhuttelijoita ja kierrän kadulla sauhuttelijat liioitellun kaukaa.
Mutta jos joku kyssyy mun mielipidettä asiasta niin saa kyllä kuulla, mitä mieltä oon.

Shay kirjoitti:Ennen tuli katkottua toisten tupakkejakin bileissä, jos joku niitä mun naamaan tunki.

Itse olisin pistänyt bileistä pihalle moisen kukkoilijan.

Vai meinaatko, että sinua oikein pakottamalla pakotettiin tupakoimaan? Vai oliko niin että joku tupakoi lähellä ja pidit sitä tupakan naamaan tunkemisena?

Kukaan ei oo mulle koskaan mun tupakoinnin vastaisuudesta suuttunu, joten
en mää oikiasti oo niin hirviästi asiasta tosissani kettuillu, kuten jotkut tuntuvat
ajattelevan.

En nyt muista missä kaikissa tilanteissa olen tupakkeja katkonut, mutta ehkä jonkun
sitä mulle tarjotessa ja kerran taisi olla erään heilutellessa sytyttämätöntä tupakkaa
nenäni edessä kysellen lupaa tai tulta. Ei se suuttunu, kun se tuli yöksikin viereen.