forde.munfoorumi.com

Ihan vaan tuli mieleeni kysellä, että missäs kaikkialla te asustatte? Kun ei mulla oo hajuakaan kuin muutamista satunnaisista teistä. Läänijaon mukaan laitoin äänestysvaihtoehdot, tarkennusta pyytäisin sitten vastausviestiin.

Itse laitoin pallukan Länsi-Suomen lääniin, koska asustan Tampereella kun olen Suomessa. Tämä ulkomailla touhuilu on vain väliaikaista - toistaiseksi. Ja Suomessa ollessani varmaan sitten sanon että tämä Suomessa touhuilu on vain väliaikaista.

Tampere on silti
Enemmän Tampere tuntuu nykyään kodilta kuin Oulun seutu, mistä alunperin olen kotoisin.

Etelässä on muutamaa lapsuuden vuotta lukuun ottamatta tullut asuttua koko ikä. Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla, milloin missäkin.
Mieli halajaisi pohjoiseen, toivon jossain elämänvaiheessa olevan mahdollista lähteä ylemmäs Suomi-neidon varrelle.

Mä oon koko elämäni Etelä-Suomessa asustanut, enkä oikeastaan muualle haluaisikaan.

Aluksi 13 vuotta olin Riihimäellä, josta muutettiin Hämeenlinnaan - jossa kasvoin minuksi. Siellä ehdin asua 6 vuotta ennen kuin muutin työn perässä Helsinkiin.

Helsinki tuntuu mulle olevan vähän väliaikainen ratkaisu, eli täältä pois kun pääsee. Vaihtoehtoina on Hämeenlinna, Tampere. Siinäpä ne. Tosin ei mun Helsinkiinkään pitänyt muuttaa, mutta niin vain kävi.

Asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta pienehkössä kunnassa Länsi-Suomessa,
kunnes muutin koulun ja työn perässä Helsinkiin ja Vantaalle n. 5 vuodeksi.

Vuoden Vantaalla asumisen jälkeen päätettiin Avokin kanssa vaihtaa maisemaa
rauhallisemmille lääneille, vaihtoehtoina oli Turku ja Tampere. Turku valikoitui
voittajaksi melko helposti ja näillä nurkilla olemme asuneet nyt kolmisen vuotta.
Suunnilleen vuosi sitten muutettiin oman kodin löydyttyä Turun naapurikaupunkiin
ja siellä asutaan toivottavasti vielä pitkään.

Moon Pohojammaan flikka :D

Mä pidän itseäni vaasalaisena, vaikken virallisesti Vaasan puolella asukaan. Vaasassa olen asunut kuitenkin 3-vuotiaasta aikuisikään asti, joten se ei hevillä itsestä pois lähde, vaasalaisuus. Nytkin töihin pyöräillessä iskee melkein päivittäin kotiseuturakkaus päälle, kun on niin mukavaa olla taas täällä. Vaikken kaukana käynytkään. Lähipöndellä tuli sellaiset 4 vuotta vietettyä. Ei pahaa sanottavaa pöndeilystä, mutta on se vain kiva tulla takaisin kotiin

Toivon, ettei tarvitsisi pois muuttaa. Mutta jos elämä heittelee, niin saisi heitellä vaikka Tampereen suuntaan. Tampere on jostain syystä kiva kaupunki, ja siellä olisi perhettä ja sukuakin. Sinänsä voisin periaatteessa muuttaa mihin tahansa, ei ole mitään inhokkipaikkakuntaa, mutta pääkaupunkiseutua haluaisin vältellä (no ei sinne tällaista pöndeä varmaan edes huolittaisi ). Ihan jo siitäkin syystä, etten ikimaailmassa olisi valmis maksamaan asunnoista sitä, mitä siellä niistä pyydetään Ja siellä on jo kaikki muut. Ei mun tartte sinne enää tunkea

Mä olen paljasjalkainen lahtelainen. En ole täältä saanut luitani raahattua minnekään edes opiskelujen ajaksi, koska ne pystyin hoitamaan pendelöimällä joka päivä kouluun (en suosittele pidemmän päälle kenellekään, hermot siinä menee). Ikinä ei ole ollut mitään tarvetta lähteä muualle, kun tunnen oloni niin mukavaksi täällä. Nyt ei varsinkaan tule lähdettyä ikinä mihinkään, kun on talo Lahdesta ja asuntolaina. Mutta ei kaduta. Tämä on hyvä paikka olla ja elää.

Ensin lukion loppuun Kymenlaaksossa, opiskelu-ura I Tursussa, opiskelu-ura II Helzinskissä ja viime kesänä liukenimme "maalle" Kirkkonummelle. Mikäpä täällä on pellon reunassa, omassa rivitalon päätykämpässä. Kaupat on likellä ja metsä kulman takana. Vanhoja tuttujakin muutti samaan yhtiöön. Ei mitään valittamista ... mitä nyt takuukorjaukset tulossa

Olen sieltä, mistä sanonnan mukaan tulee hullu mies, joka syö enemmän kuin tienaa.

Pienessä paikkakunnassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pidän siitä, että tunnen - tai ainakin tiedän - suurimman osan kaupungin asukkaista ja että he tuntevat minut. Keskusta, jota kyläksi täällä kutsutaan, on rauhallinen, mutta ei liian hiljainen. Samat ihmiset kulkevat samoihin aikoihin samoilla asioilla joka päivä. Ihmiset välittävät toisistaan ja havaitsevat nopeasti, jos jokin on pielessä. Naapurusto on yhteisö, jossa ihmiset auttavat toisiaan. Luonnonläheisyyskin on ominaisuus, josta pidän kotipaikkakunnallani. Paikallislehden uutiset jaksavat aina viehättää; näkyyhän niissä tuttuja kasvoja ja silloin tällöin jutut ovat luokkaa "Oravan nähtiin hyppäävän puusta toiseen."

Kolikolla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Koska kaikki tuntevat toisensa, myös juorut liikkuvat vilkkaasti. Kerran virheen tehneen on vaikea saavuttaa enää muiden asukkaiden luottamusta. Väestö on myös kovasti vanhenemassa ja se näkyy kaupungin ilmapiirissä. Kotikaupunkini on muutenkin ajatusmaailmaltaan hyvin vanhoillinen, tärkeää on kova työ, urheilu ja uskonto. Jos mikään näistä ei oikein ole omaa alaa - kuten allekirjoittaneella - jää helposti järjestetyn vapaa-ajan toiminnan ulkopuolelle ja ilman kunnollisia aktiviteetteja. Opiskelumahdollisuudetkaan eivät täällä ole kovin houkuttelevat: lukio on tasokas, mutta muutoin ei näytä hyvältä.

Huonoista puolista huolimatta olen ylpeä kotikunnastani enkä tiedä parempaa paikkaa, jossa olisin voinut viettää lapsuuteni. Täällä olisi vielä vuoden verran lukiota käytävänä, jonka jälkeen saa nähdä, mihin tie täältä vie. Sitä kun en vielä voi tietää.

Asun Etelä-Suomen läänissä, tarkemmin sanottuna Vantaalla. Oon asunut täällä koko ikäni.
Asun rauhallisella omakotialueella, onneksi. En kestäisi asua vaikkapa Korsossa tai Hakunilassa(ei sillä,että kys. paikoissa asuvat ihmiset olisivat jotenkin huonompia kuin muut, nuo paikat ovat vaan vähän huonossa maineessa )

Oon ensimmäinen, joka tunnustaa asuttavansa Itä-Suomea. Majailen Sawon mualla Kuopijossa, mutta kerrottakoon, etten ole syntyperäinen savolainen. En siis viännä menemään luonnostaan, vaan jotain savolaisvivahteita on tarttunu puheeseen miulta lupaa kysymättä.

Lumikki75 kirjoitti:Mä olen paljasjalkainen lahtelainen. En ole täältä saanut luitani raahattua minnekään edes opiskelujen ajaksi, koska ne pystyin hoitamaan pendelöimällä joka päivä kouluun (en suosittele pidemmän päälle kenellekään, hermot siinä menee). Ikinä ei ole ollut mitään tarvetta lähteä muualle, kun tunnen oloni niin mukavaksi täällä. Nyt ei varsinkaan tule lähdettyä ikinä mihinkään, kun on talo Lahdesta ja asuntolaina. Mutta ei kaduta. Tämä on hyvä paikka olla ja elää.

Komppailen Lumikin viestiä, koska mitä mä nyt samoja asioita uudestaan kirjoitan. Kaikki muut pätee paitti tuo talo ja laina sekä se, että opiskelinkin ihan täällä ja mun pendelöinti tarkotti pyöräilyä Mukkulasta keskustaan.

Asun Helsingissä, mutta olen torniolainen. Turun kautta tänne tullut ja Oulussakin jossain välissä käväissyt asumassa ihan pikkuisen.

En tiedä kuinka kauan täällä pitäisi asua tunteakseen olevansa kotona, vai tapahtuuko sitä koskaan. Olen ylpeä juuristani joten senkin takia henkinen torniolaisuus on minussa tiukassa. Viihdyn kuitenkin täällä mainiosti, vaikka muutto Helsinkiin ei olekaan ollut erikoisemmin tavoitteeni koskaan.

Oli vaikea päättää, mihin pallukkani laitan. Etelä-Suomen läänin puoleen lopulta kallistuin. Asun opiskelujen takia Helsingissä. Toinen vaihtoehto olisi ollut Länsi-Suomen lääni. Etelä-Pohjanmaalla kun asuin ensimmäiset 20 vuotta elämästäni. Enää en tosin täällä varsinaisesti asu (paitsi nyt pari kuukautta kesällä...). Etelä-Pohjanmaalle tunnen kuuluvani.

Minä olen koko ikäni asunut Keski-Suomessa l. nykyisessä Länsi-Suomen läänissä. Tai kävin minä syntymässä ja vähän aikaa kai asuinkin Etelä-Suomessa, Kymenlaaksossa. En minä kyllä siitä mitään muista ja paikatkin näyttivät ihan vierailta, kun jokunen vuosi sitten käytiin perheen kanssa siellä muistoja verestämässä. Eripuolilla Keski-Suomea on tullut tosiaan asuttua; lapsuuden koti on pienen kaupungin maaseutualueella, siitä siirryin naapuri kuntaan hetkeksi ja lopulta päädyin tänne Suomen Ateenaan opiskelujen takia. Ihan hyvin kyllä olen viihtynyt, vaikka täytyy sanoa että olen kaiketi kuitenkin enemmän semmoinen pienen kylän plikka. Tuntuu vaan, että on enempi tilaa hengittääkin kun on vähän metsää ympärillä.

Että jos tästä nyt sitten johonkin muuttaisin, niin todennäköisesti johonkin vähän pienenpään kaupunkiin tai kylään, syntymäpönde kun olen. Helsinkiin minua ei saisi asettumaan kirveelläkään. Se on sellainen paikka missä on kiva käydä, mutta hulluksi siellä pidemmän päälle tulisin. Turku ja Tampere ja Oulukin ovat minusta ihan kivoja kaupunkeja, mutta en vain oikein osaa ajatella itseäni niihinkään asumaan. Haaveissa on joskus ollut muuttaa vähän pohjoisemmaksi, mutta tiedä sitten tapahtuuko moinen koskaan. Viihdyn kuitenkin ihan hyvin täälläkin ja täällä on perhe ja ystävät. Toisaalta olisi hauska kokeilla...

Lumikki75 kirjoitti:pystyin hoitamaan pendelöimällä joka päivä kouluun (en suosittele pidemmän päälle kenellekään, hermot siinä menee).

Runsas neljä vuotta pendelöintiä Tre-Hki-Tre ja niistä pari vuotta hyvin epämääräisessä vuorotyössä pyhienkin aikaan. Hermot ovat vieläkin omani.
Se on vähän valintakysymys. Itse otan matkaan kuluvan ajan totaalisesti itselleni. Se on siirtymä työstä vapaalle, sinä aikana ei ole häiriötekijöitä, vaan saan olla ihan rauhassa. Luen, kuuntelen musiikkia, fundeeraan ja nukun. Aamulla matka riittää lehden lukemiseen, enintään pikku tupsluurit ehtii ennen pääteasemaa.

Monen mutkan kautta asun nykyään Tampereella, täällä tai lähiseudulla tulen varmaankin pitkään myös asumaan. Isona meinaan kuitenkin asua jossain pohjoisen perukoilla.

Mä olen kasvanut riehunut 12-vuotiaaksi asti Vantaalla.
Sitten me muutettiin tänne Sipooseen. Silloin olin pirun vihainen, sillä täältähän ei kulje bussit kuten olin tottunut tai mikään
muukaan ei ollut samalla tavalla. Olin tottunut siihen 300:n oppilaan kouluun ja päädyin kouluun jossa oli oppilaita 87. Oli tosi wohoo.
Opiskelujen ajan asuin Porvoossa ja tykkään edelleen Porvoosta kaupunkina. Vaikka olenkin sitä mieltä, että siellä on sikahintaiset asunnot. Porvoo on tällä hetkellä kaupungeista sellainen, mihin voisin muuttaa uudelleen.
Tämän jälkeen aloitin työelämän, asuin jonkin aikaa Vantaalla ja palasin takaisin Sipooseen.
Täällä on hyvä. Vaikkakin tuo julkinen liikenne ei ole mistään kotoisin. Mutta täällä on silti se jokin, mikä tekee tästä paikasta hyvän.
Koti

Asun Helsingissä. 21 vuotta asuin Vantaalla, minkä jälkeen muutaman vuoden Espoossa. Näistä eniten tykkään kyllä nykyisestä kaupungista.
Espoon julkinen liikenne (anteeksi mikä?) oli jotain aivan järkyttävää. Muutenkin joka paikasta huokui sellainen.. no espoolaisuus.. miten sen
nyt nätisti sanoisi. Vähän tärkeilevän oloista jotenkin. Vantaalla käy edelleen useasti perhettä moikkaamassa, mutta siellä tulee aina vähän
surku, kun katselee ympärilleen. Ainakin tuntuu siltä, että Vantaalla kaunpunki ei ole kovin kiinnostunut hoitamaan ulkoasuaan. Puskat ja
nurmikot rehottavat miten sattuu ja kaikki on pikkasen rempallaan. Ei tuommoista ollut Espoossa eikä Helsingissä. Jos siellä tehtäisiin kunnon
kasvojen kohotusta niin voisin olla valmis muuttamaan takaisin. Ei se vantaalaisuuskaan ihmisestä niin vaan irtoa. Helsinki on kiva ja mun
mielestä kaunis kaupunki, jossa on tekemistä ja ihmisiä. Hiljaisuus on pelottavaa, vaikka voisivat nuo nykyiset naapurit opetella olemaan 22-07
välisenä aikana...

Ajatus siitä, että muuttaisi pois pääkaupunkiseudulta, on jokseenkin mahdoton tällä hetkellä. Ehkä Turkuun tai Tampereelle voisin muuttaa,
jos elämä niin heittelisi, että täältä päin olisi lähdettävä. Omakotitaloon tai rivitaloon en tahdo. Olen koko ikäni asunut kerrostaloissa ja oma
piha tuntuu ajatuksenakin ahdistavalta.

Gaffa kirjoitti: En kestäisi asua vaikkapa Korsossa tai Hakunilassa(ei sillä,että kys. paikoissa asuvat ihmiset olisivat jotenkin huonompia kuin muut, nuo paikat ovat vaan vähän huonossa maineessa )

Korson maine johtuu suureksi osaksi siitä, että monet kaupunginosat (mm. Mikkola, Metsola, Leppäkorpi) liitetään mielikuvissa Korsoon, vaikka eivät siihen kuulukaan oikiasti. Korson maine on jostain parinkymmenen vuoden takaa, se on ihan lähes jo rauhallinen nykyään. Mäkään kun enää siellä asu.
Hakunila vaan nyt on..

Korso itsenäiseksi !

Rattattattaaaaa!

Asun Pohjois-Suomessa. Keskellä Lapin lääniä. No okei, ei ehkä ihan
siinä keskellä, mutta ainaski melkein.

Oon asunu Rovaniemellä hetken, mutta en tykänny. Jo se kärpäsen emon
kokoinen kaupunki (noin niinkö milijuunakaupunkeihin verrattuna toki)
ahisti siinä määrin, että palauduin takaste kottiin. Ja kotihan on Sodankylässä.

Tykkään. Tykkään. Tykkään.

On rauhaa, luontoa, vilskettäkin joskus, työ, oma koti, perhe ja mies.
Mihinpä sitä Muushu lähtisi muualle mustikkaan. Tää on hyvä näin.
Ai niin ja oon siis asunu Sodankylässä kohta 27 vuotta. Ajadella.
Eppäilen, että asun täällä hyvin pitkälle vielä 48-vuotiaanakin. Ja
64-vuotiaana jne.

Ai jaa... Mä oon aina pitänyt Leppäkorpea ja Metsolaa ihan nukkupaikkoina. Omakotitaloja ja semmossia....
Mikkola nyt onkin ihan hirvee, ei ole ikävä.

Kertoohan se omaa kieltään ja varmasti luo levottomuuksia, jos kolmelle neliökilometrille on tungettu 13 anniskelupaikkaa.
Ääh.. Korso on ihan perseestä, myönnetään. Aika hiljaista siellä nykyään tuntuu kyllä olevan. Eikä mua ainakaan ole
koskaan pelottanut Korsossa. Espoon Leppävaarassa pelotti enemmän.

Pallukan laitoin Länsi-Suomenläänin kohdalle. Sinällään harhauttava nimi. Pohjoisimmassa (entisen Keski-Suomenläänin) nurkkauksessa, melkein keskellä suomea, ei oikein länsisuomessa tunne asuvansa. Tai, no onhan tuossa kyllä vielä yksi talo ennen pohojanmaan rajaa.

Työn takia (tai ansiosta) olen asunut noin vuoden pätkiä ainakin Tervossa, Kaarinassa, Siilinjärvellä, Sysmässä, Kauhajoella, Rovaniemellä ja Nivalassa.

Emilia kirjoitti:Ai jaa... Mä oon aina pitänyt Leppäkorpea ja Metsolaa ihan nukkupaikkoina. Omakotitaloja ja semmossia....
Mikkola nyt onkin ihan hirvee, ei ole ikävä.

Kertoohan se omaa kieltään ja varmasti luo levottomuuksia, jos kolmelle neliökilometrille on tungettu 13 anniskelupaikkaa.
Ääh.. Korso on ihan perseestä, myönnetään. Aika hiljaista siellä nykyään tuntuu kyllä olevan. Eikä mua ainakaan ole
koskaan pelottanut Korsossa. Espoon Leppävaarassa pelotti enemmän.

Haa ! Unohdin Kulomäen. Joo en mäkään ole siellä osannut pelätä. Radan itäpuoli Korsosta, se missä on Alko, on se paha, ei siellä wanhalla puolella sitä oikeaa Korsoakaan ole juuri muuta kuin rivaria ja omakotitaloa.

Itse asun Helsingissä, mutta elämäni ensimmäiset 19 vuotta vartuin - öh - onkohan se Länsi-Suomen läänissä nykyisin rajanvedoin. No, eipä sillä väliä, koska kaikkia maalaiskunnat ympäri Suomen ovat enemmän tai vähemmän samanlaisia.

Itselleni oli selvää jo varhaisesta nuoruudesta, melkeinpä lapsuudesta, että muutan Helsinkiin heti kun pois vaan kotoa pääsee. En missään vaiheessa edes harkinnut mitään jyväskyliä tai turkuja. Olen myös niitä stadilaisten paheksumia maalaisia, joka muutti suoraan pöndeltä Helsingin keskustaan, Kamppiin. Stadilaisten mielestä kun maalaisten pitää harjoitella kaupungissa asumista ensin lähiöissä - tai korkeintaan Sörnäisissä - ja vasta kaupungin tavoille opittuaan ja sosiaalisessa asemassa noustuaan voi muuttaa keskustaan. Mieluiten ei silloinkaan.

En tunne itseäni mitenkään korostetun helsinkiläiseksi, vaikka aina pidänkin oletuksena, että Helsinki on se ainoa. Maailmalla suomalaisia sattumalta tavatessani hämmennyn aina kun ihmiset kysyvät: "Mistä päin?" Ihan kun nyt voisi olla jostain muualta kuin Helsingistä! Tai ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä!

Itse asiassa viime vuosina olen kuitenkin alkanut haaveilla maaseudulle palaamisesta. Makustelen suussani erilaisia nimiä: Kiiminki, Yli-Ii, Miehikkälä, Mänttä, Törnävä, Kolari, Raahe. (No jaa, Raahen olen poissulkenut; kuulema tympeä paikka. Samoin Kemi.) Pohjois-Karjala tuntuu jotenkin kivalta paikalta. Leevikin siitä lauloi...

Aloitin elämäni polun Kolarissa, koulu ja opiskelu tapahtui Hämpässä ja muutaman Helsinki vuoden jälkeen olen päätynyt Vantaalle. Ja juurikin sinne Korsoon Ei pelota enää. Alkuun kyllä vähän mietti, että uskaltaako sitä yksin asemalta yöllä kävellä kotiin. Oon uskaltanut. Ja ikinä ei oo kukaan tullu ees sanomaan mitään.
En silti näkisi, että loppuelo tapahtuisi täällä (tai siellä ku oon nyt töissä). Hämppään muuttaisin koska vaan takas, kun vaan sais sieltä töitä. Matkustamiseenkin varmaan tottuisi, mutta jotenkin se tuntuu niin raskaalta. Hämppä on mun koti.