theia: meillä on näissä asioissa (alkoholi, seurustelu, ehkäsy ja nyt näköjään huumeeet) hyvin avoimet väöit,
en väitä, että tytär välttämättä kertoo kaiken, mutta tietää, että äidille voi kertoa kaiken, ilman, että
suutun. Olen sanonut, että mitä tahansa tapahtuukaan, niin minulle voi kertoa pelkäämättä, että suutun.
Minusta on pääasia, että voi ja uskaltaa kertoa. Alkoholinkäytöstöä on puhuttu samalla tavalla, tytär yleensä
kertoo, mitä on juonut ja minkä verran ja yleensä käyttäytynyt hyvin sivistyneesti. Itse koen tämän asian
todella mahtavana asiana, koska omalle äidilleni en uskaltanut kertoa, no tuskin yhtään mitään yhtään mistään.
Edelleenkään en kerro, koska tiedän, että sitä hyväksyntää ei välttämättä tule.
Tyttäreni myös kertoi, että varmaan kukaan hänen kavereistaan voi puhua vanhemmilleen näin avoimesti
asioistaan kuin hän voi minulle ja olen todella otettu tästä.
theia, sulla kun ei ole vielä teini-ikäistä lasta, niin sinun on varmasti senkin takia ymmärtää, miten vakava ja
iso asia tämä on. En minäkään 17-18-vuotiaana paljoa mietiskellyt, millainen huoli äidin ja isän päässä
liikkuu kun tein ryntää kokeilusta toiseen. Mutta nyt ymmärrän ja se huoli voi olla raskas.
Ehkäpä kasasin Miehen päälle paineita, mutta kun kerron, että itkettää ja huolettaa ja toinen toivottaa kauniita
unia, niin ei siinä tule ensimmäiseksi mieleen, että kylläpä sainkin lohduttavaa tukea. No, tässä keskustellaan
asiasta. En tiedä. Päällimmäisenä mulla kuitenkin on tytär. Luultavasti hän kokee, ettei tässä nyt mitään hätää ole,
mutta kaikki on niin suhteellista. Toivottavasti kaikki menee parhain päin.
Kiitos, theia