Pähkäilyä huumeista

Yleinen jutustelu tänne. Korvaa myös entisen kysyttävää -osion.

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja tahris » Ma 10 Marras 2008 12:30

DarkSide kirjoitti:Älä turhaan miestä syytä. Mielestäni on ihan oikein, ettei hänkin ole lisäämässä paniikkia, vaan osaa suhtautua asiaan rauhallisemmin. Kannabis kun ei ole kovinkaan koukuttava aine, eli kuten Lyyra jo sanoikin, ei sen kokeilu automaattisesti vie turmion tielle. Tiedän kyllä, että sitä voi olla äitinä vaikea uskoa.

En minä sitä paniikinlietsontaa edes odottanutkaan, mutta lohtua ja tukea ja rauhoittamista, että olo helpottuisi ja tulisi se tunne, että saan tukea. Mitä mä nyt sain; kauniiden unien toivotuksen. Rauhoittaa ihan hitosti! Sitä mä tässä tarkoitin ja odotin.
Ei kai pitäisi odottaa yhtään mitään, niin ei pettyisi. Kuten olen ennen aina sanonut ja nyt taas.
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja theia » Ma 10 Marras 2008 13:04

Mä en halua tulla tänne ja kuulostaa mitenkään... epäkannustavalta, mutta sanonpa vain mitä mielessä liikkuu.

Mun mielestä tahris sun kannattaisi olla otettu, että tyttäresi kertoo kokeilleensa. Minen ikinä koskaan uskaltaisi omalle äidilleni kertoa samaa, vaikka välit onkin nykyään kohtuullisen läheiset. Eikä se yksi (tai kaksi, kolme eikä viisikään) kokeilu muutu huumeriippuvuudeksi heti. Eikä edes pitkän ajankaan kuluessa - monet, monet kaverit on huvikäyttäjiä. Pilvihän nyt on laitonta, mutta aika samaa luokkaa mun mielestä alkoholin kanssa.

Miten teillä on alkoholin käytön kanssa? Juoko tytär, kertooko sulle? Mitkä fiilikset siulla tästä on?

Miehestä vielä - en usko että mies välttis ymmärtää miten iso juttu tää sulle on (itse en oikeastaan ymmärrä), eikä mun mielestä voi toiselta odotaakaan ihan heti että ymmärtää täysin toisen fiiliksiä ja tietää miten pitää reagoida. Kauniiden unien toivotus musta tuntuu ihan hyvältä reaktiolta. Väärinkäsityksiä taitaa olla suuntaan jos toiseenkin.
so weak and powerless.
Avatar
theia
Pahvi
 
Viestit: 3420
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 23:56
Paikkakunta: Sherwood

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja tahris » Ma 10 Marras 2008 13:48

theia: meillä on näissä asioissa (alkoholi, seurustelu, ehkäsy ja nyt näköjään huumeeet) hyvin avoimet väöit,
en väitä, että tytär välttämättä kertoo kaiken, mutta tietää, että äidille voi kertoa kaiken, ilman, että
suutun. Olen sanonut, että mitä tahansa tapahtuukaan, niin minulle voi kertoa pelkäämättä, että suutun.
Minusta on pääasia, että voi ja uskaltaa kertoa. Alkoholinkäytöstöä on puhuttu samalla tavalla, tytär yleensä
kertoo, mitä on juonut ja minkä verran ja yleensä käyttäytynyt hyvin sivistyneesti. Itse koen tämän asian
todella mahtavana asiana, koska omalle äidilleni en uskaltanut kertoa, no tuskin yhtään mitään yhtään mistään.
Edelleenkään en kerro, koska tiedän, että sitä hyväksyntää ei välttämättä tule.
Tyttäreni myös kertoi, että varmaan kukaan hänen kavereistaan voi puhua vanhemmilleen näin avoimesti
asioistaan kuin hän voi minulle ja olen todella otettu tästä.

theia, sulla kun ei ole vielä teini-ikäistä lasta, niin sinun on varmasti senkin takia ymmärtää, miten vakava ja
iso asia tämä on. En minäkään 17-18-vuotiaana paljoa mietiskellyt, millainen huoli äidin ja isän päässä
liikkuu kun tein ryntää kokeilusta toiseen. Mutta nyt ymmärrän ja se huoli voi olla raskas.

Ehkäpä kasasin Miehen päälle paineita, mutta kun kerron, että itkettää ja huolettaa ja toinen toivottaa kauniita
unia, niin ei siinä tule ensimmäiseksi mieleen, että kylläpä sainkin lohduttavaa tukea. No, tässä keskustellaan
asiasta. En tiedä. Päällimmäisenä mulla kuitenkin on tytär. Luultavasti hän kokee, ettei tässä nyt mitään hätää ole,
mutta kaikki on niin suhteellista. Toivottavasti kaikki menee parhain päin.
Kiitos, theia :hymyhali:
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja Kati » Ma 10 Marras 2008 13:55

tahris kirjoitti:Ehkäpä kasasin Miehen päälle paineita, mutta kun kerron, että itkettää ja huolettaa ja toinen toivottaa kauniita unia, niin ei siinä tule ensimmäiseksi mieleen, että kylläpä sainkin lohduttavaa tukea.
Mitä sanoja odotit? Mitä sanoja olisit toivonut kuulevasi?

Minusta kauniiden unien toivotus on kuulostaa lohduttavammalta kuin vaikkapa "kyllä se siitä".
Kauniiden unien toivotuksen voisi ajatella myös niin, että Mies toivoo sinun voivan nukkua.

Toisaalla kerroin myös, että tilanne voi olla miehelle ihan uusi, hän ei tiedä miten reagoida tuollaisessa tilanteessa. Ehkä hänkään ei theian ja meidän muiden lailla osaa ymmärtää teini-ikäisen äidin huolta. Olemme olleet vain sen teini-ikäisen, emme vanhemman, roolissa.
Se, että tyttäresi puhuu sinulle avoimesti on enemmän kuin moni vanhempi uskaltaa edes toivoa.
* * * Kokonaistarve on valtava * * *
Avatar
Kati
 
Viestit: 444
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 09:49

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja Max » Ma 10 Marras 2008 14:05

Lyyra ja Darkkis puhuivat hyvin. Mitään syytä mihinkään paniikkiin ei ole munkaan mielestä.

Teillä näköjään on todella hyvät välit sun tyttären kanssa, kun, vielä hankalahkon iän huomioiden, pystyy noin avoimesti puhumaan moisesta asiasta. Itse olen ehkä huonoin ihminen asettumaan vanhemman asemaan, mutta sen voin sanoa, että tuollaisia välejä kannattaa korostaa. Myöskin reaktiosi on ihan ymmärrettävä mielestäni, vaikka itse rinnastankin pilven alkoholin vertaiseksi tai sitä miedommaksi päihteeksi,jos niitä nyt verrata voi. Toki, kuten kaikessa, ihmisestähän se on kiinni. Tyttäresi kuitenkin jo tuon kertomisenkin vuoksi vaikuttaa suht järkevältä tyypiltä, mutta kyllä mä pilveen liittyen painottaisin vielä, että tärkeintä on muistaa pitää se järki päässä. Ja ihan erityisesti omalle lapselleni painottaisin varmaankin sitä, että muut huumeiksi luokiteltavat aineet onkin sitten jo jotain ihan muuta, notta niistä kannattaa pitää näppinsä erossa.

Minusta olisi ihan yleisessä valistuksessakin tärkeää tehdä suuri ero pilven ja oikeiden huumeiden välille. Kun mun mieli tahtoo ajatella niin, että pelotteluvalistetut kersat kokeilevat pilveä, toteavat sen harmittomaksi ja ajattelevat, että ei kai se kokkelikaan sitten niin kamala aine ole.

m: whuups, jätinpä toisen sivun lukematta ennen postausta. pahoittelen toistoa.
Do you hear? The moon is weeping in a secret room! They tap at my window with tiny poles!
Avatar
Max
 
Viestit: 75
Liittynyt: La 26 Huhti 2008 10:08

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja Mr. Smith » Ma 10 Marras 2008 14:18

Minä en oikeasti tiedä miten ihmisten kanssa toimia, enkä varsinkaan tiedä miten toimia näinkin hankalassa tilanteessa, mutta voin kertoa mikä viimeistään teki minusta hyvin huumevastaisen.

Unelmien sielunmessu- ja Candy-leffat.

Kauniit (Unelmien sielunmessussa Jennifer Connelly & Jared "juurikin se laulaja 30 Second to mars-bändistä" Leto ja Candyssa Heath Ledger) ja ihan-varmasti-homma-hanskassa-nuoret aloittavat pienestä, ja lopulta...no en varmaankaan spoilaa, mutta häpy end ei ollut korteissa koskaan. Pelottavinta on miten uskottavasti kaikki tapahtuu; tässä ei ole mitään pelottelun makua. Useampikin kavereistani on sitä mieltä, että ainakin Unelmien sielunmessun katsomisesta tulisi tehdä pakollinen oppiaine kouluihin.

Hitto, minä näin Unelmien sielunmessun puoli vuosikymmentä sitten, ja vieläkin aspiriinia ottaessa pelottaa että tästäkö se alamäki alkaa.

Mutta kuten sanottua, en tiedä mikä tähän tilanteeseen voisi auttaa, osaan vain sanoa mikä minuun tehosi.
"Real men are not intimidated by physical threats against their personal selves, and, ironically, neither am I. "
- Ernest P. Worrell -
Mr. Smith
 
Viestit: 1766
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 07:27
Paikkakunta: Turku

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja tahris » Ma 10 Marras 2008 15:00

Kati kirjoitti:Mitä sanoja odotit? Mitä sanoja olisit toivonut kuulevasi?

Se, että tyttäresi puhuu sinulle avoimesti on enemmän kuin moni vanhempi uskaltaa edes toivoa.


Vaikka: "En välttämättä tiedä, miten voin auttaa, mutta miten kurja olo sinulla on? Haluatko, että tulen käymään (matkaa 10 min.) vähäksi aikaa, että sinulle tulee parempi olo?" Kuuluuko noi sanat vain sinne kaukaisellle planeetalle, josta nää urokset ei kuulemma ole kotoisin (joka teoria on mielestäni täyttä hölynpölyä) vai ihan vain saattasivat pälkähtää tavallisen miestallaajan päähän, joka vakuuttaa rakastavansa naistaan ja haluavansa olla tälle hyvä? Mistä se rakkaus ja hyvyys kumpuaa ellei siitä, että osaa ajatella oman päänsäkin ulkopuolelle,että sen toisen ihmisen kokemus- ja tunnemaailma kenties on toisenlainen kuin omansa.

Kiitos noista sanoistanne kaikille, tyttäreni ja minun suhteestani. En usko, että tytär kaiken kertoo, mutta kun tuollaiset asiat kertoo ja todella luonnollisesti, ilman pelkoa suuttumuksesta, ihan ymmärtäen, että äiti välittää ja hän kokee sen välittämisen niin tärkeäksi, että haluaa kertoa, että pysyn mukana ja tärkeänä osana hänen elämässään. Toivottavasti näin jatkuu, sillä en halua samaa, mitä on minulla ja äidilläni, etten voi mitään kertoa.

Pitää antaa tyttärelle toi Unelmien sielunmessu lainaksi, jos hänen (ja kavereiden) vaikkapa tulisi katsottua. Minulle se toimi todellisena shokkifilminä, vaikka katsoinkin sen jo aikuisemmalla iällä.
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja Shay » To 13 Marras 2008 21:57

tahris kirjoitti:
Kati kirjoitti:Mitä sanoja odotit? Mitä sanoja olisit toivonut kuulevasi?

Se, että tyttäresi puhuu sinulle avoimesti on enemmän kuin moni vanhempi uskaltaa edes toivoa.

Vaikka: "En välttämättä tiedä, miten voin auttaa, mutta miten kurja olo sinulla on? Haluatko, että tulen käymään (matkaa 10 min.) vähäksi aikaa, että sinulle tulee parempi olo?" Kuuluuko noi sanat vain sinne kaukaisellle planeetalle, josta nää urokset ei kuulemma ole kotoisin (joka teoria on mielestäni täyttä hölynpölyä) vai ihan vain saattasivat pälkähtää tavallisen miestallaajan päähän, joka vakuuttaa rakastavansa naistaan ja haluavansa olla tälle hyvä? Mistä se rakkaus ja hyvyys kumpuaa ellei siitä, että osaa ajatella oman päänsäkin ulkopuolelle,että sen toisen ihmisen kokemus- ja tunnemaailma kenties on toisenlainen kuin omansa.

WTF? :friikki: Ookko sää joskus tavannu miehen, joka oikiasti osaa sanoa oikiat sanat tollasesa
tilanteesa? Vai onko tällanen ihmemies vain sun omissa unelmissa? Eihän tuommosia ihimisiä
ookkaan ei miehisä eikä naisia, jotka ossaa ajatella toisen huonoa oloa kuten toinen ite ja osata
lohduttaa toista juuri niinkuin toinen haluaa, jossei toinen käjestä pitäen ohjeistä. :friikki:

Anna ny miesparalle vähän armoa, äläkä odota siltä noin paljon. Kuulostaa muutenkin oikein
mukavalta mieheltä. :tilt:

Mutta sulla tuntuu olevan tosiaan hienot välit tyttärees.

Voimia. :halitus:
Lift me up above this, the broken, the empty. Lift me up and help me to fly away!
Avatar
Shay
Hukkasusi
 
Viestit: 3056
Liittynyt: Pe 25 Huhti 2008 20:32
Paikkakunta: Pään sisällä pimeässä

Re: Pähkäilyä huumeista

ViestiKirjoittaja tahris » Pe 14 Marras 2008 10:23

Shay kirjoitti:WTF? :friikki: Ookko sää joskus tavannu miehen, joka oikiasti osaa sanoa oikiat sanat tollasesa
tilanteesa? Vai onko tällanen ihmemies vain sun omissa unelmissa? Eihän tuommosia ihimisiä
ookkaan ei miehisä eikä naisia, jotka ossaa ajatella toisen huonoa oloa kuten toinen ite ja osata
lohduttaa toista juuri niinkuin toinen haluaa, jossei toinen käjestä pitäen ohjeistä. :friikki:

Anna ny miesparalle vähän armoa, äläkä odota siltä noin paljon. Kuulostaa muutenkin oikein
mukavalta mieheltä. :tilt:

Mutta sulla tuntuu olevan tosiaan hienot välit tyttärees.

Voimia. :halitus:


Kiits, Shay :hymyhali:
No joo, voihan se tietenkin olla liikaa vaadittua, mutta kun monesti ajattelen, että kun minä itse osaan ajatella, että toisesta voi tuntua kurjalta ja se kaipaa lohdutusta,
niin mun on vaikea ymmärtää, että toinen ei välttämättä osaakaan ajatella samoin. Mutta kysymyshän siis on miehestä... :) Mutta nyt on tääkin asia kuitenkin puhuttu selväksi,
että jos vastaava tilanne tulee, niin voin sanoa, että nyt on mulla kurja olo ja kaipaan lohtua, niin ei tarvi enää kummankaan yrittää lukea toisen ajatuksia ja ihmetellä, että
mikä ihme sille tuli. Oikeastaan hyvä, että tuli joku tollanen tilanne eteen. Nyt Mies on puhunut paljon siitä, että yhdessähän me nämä asiat ratkotaan ja puidaan ja käydään läpi,
ettei kumpikaan yksinään yritä vaan voi luottaa toisen tukeen. Mulla on tapana ehkä dramatisoida ja ylireagoida, mutta nythän Mieskin sen tietää ja osaa siihen suhtautua.
Sanoi että saan ihan rauhassa koulia häntä tavoille, hän on hyvin oppivainen yksilö. Ja Mies on mukava ja kiva ja kiltti ja siis ihan omituinen, mot. :tilt:
Tytär tuli illalla kotikotiin ja oli yötäkin. Halasin ja suukotin sitä niin, että se lopulta sanoi: Kiitos! :D Katottiin Salkkareita ja Housea ihan niin kuin ennen vanhaan.
Oi, että tuntui mukavalta. Huumehista ei puhuttu, kun siitä on jo puhuttu, niin mitä tuota kaivelemaan.
Kyllä tämä elämä taas tästä! :hymyhali:
Joskus voin mennä vuorille vain katsomaan
alhaalla illoin hehkuvaa
maisemaa
- PMMP: San Francisco
Avatar
tahris
 
Viestit: 183
Liittynyt: Ma 05 Touko 2008 20:59

Edellinen

Paluu Yleistä



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 17 vierailijaa

cron