Pähkäilyä huumeista

[Tr*ina]

Pakko pistää ketju pystyyn, kun aihe on pyörinyt mielessä koko päivän.

Olen tavannut erään ihmisen. En tunne häntä hyvin emmekä ole tavanneet montaa kertaa, mutta meistä voisi tulla ystävät ja ehkä jotain muutakin.

Kyseisen ihmisen päihteiden käyttö kuitenkin huolestuttaa minua. Tiesin itse asiassa jo ennen tapaamistamme, että hän on kokeillut heroiinia, kerran tai kaksi. Tämä on tapahtunut Aasiassa eikä hän Suomessa voisi koskaan kuvitella tekevänsä sellaista, omien sanojensa mukaan. Okei, ajattelin, kai jotkut ihmiset voivat kokeilla mitä hyvänsä.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tyyppi käyttää reippaanpuoleisesti alkoholia ja myös ekstaasia. Näiden päihteiden käytön määrästä ja toistuvuudesta ei minulla tosin ole tarkkaa tietoa. Ajatus porttiteoriasta kummittelee mielessäni. Vaikka wikipedian mukaan heroiiniriippuvuus vaihtelee kokeilijasta/käyttäjästä riippuen, minusta kyseisen tyypin tapauksessa portti on auki. Ja nyt kun hän on lähdössä jälleen Aasiaan...

Näin illalla sattumalta tv:stä BBC:n heroiiniriippuvuudesta kertovan dokumentin. Detox or die löytyy myös youtubesta. Vierotushoidossa oleva mies alkaa tehdä dokumenttia narkomaanien elämästä, romahtaa uudelleen heroiiniin ja lopulta päätyy kokeelliseen hoitoon, joka tuntuu auttavan hänet kuiville. Dokumentti on ahdistava eikä vähiten ahdistava kohta ole se, missä mies löytää rautatiepenkereellä asuvan narkomaaniperheen.

Se, mihin dokumentti ei vastannut on se, miksi ihmiset alkavat käyttää huumeita, miksi he valitsevat narkomaaniuden. Tänä päivänä kukaan ei voi väittää, etteikö tietäisi huumeiden vaaroista. Narkomaanien täytyy edustaa jotain tiettyä ihmistyyppiä mutta mitä? Mitä narkomaanit etsivät huumeista? Itsetuhoisuus tuntuu jotenkin liian helpolta vastaukselta tai se, että joku on vain kokeillut typeryyksiissään ja jäänyt koukkuun.

Itse asiassa en edes ymmärrä koko päihderiippuvaistyyppiä. Itse kuulun siihen ihmistyyppiin, jonka päämääränä on järjen kirkkaus ja ymmärtäminen. Miksi joku haluaa olla sekaisin, toisissa sfääreissä, tripillä tai turtuneessa tilassa, siis pyrkiä vastapäiseen tilaan kuin minä, en ymmärrä.

Ahdistaa.

Olen aina pelännyt huumeita yli kaiken - siitäkö sitten johtuu että narkomaaneja on tupsahtanut tielleni tasaiseen tahtiin? Olen yleensä lopettanut jutun alkuunsa. En ole halunnut sitoutua millään tavalla ihmiseen, josta huoli kaivertaisi minua. (Ehkä enemmän siis pelkään omaa ahdistumisestani kuin toisen ahdinkoa [tai kuviteltua ahdinkoa].) Olisiko viisainta lopettaa tutustuminen tähän tälläkin kertaa?

Toisaalta koen tärkeäksi saada sanottua huoleni.

Ja toisaalta jokainen ihminen tekee, mitä itse haluaa.

[theia]

Miksi kukaan käyttää alkoholia? Tai polttaa tupakkaa? Molemmissa on kuitenkin vaaransa, joista on ainakin mun ikäluokkaa valistettu enemmän kuin paljon.

Mä ihan huumeiden käytön aloittamisessa veikkaan pakoa todellisuudesta, halua pitää kivaa, kokeilunhalua... Eikä kukaan kai ihan narkkariksi ryhdy. Sama kuin että ei ihminen alkoholistiksi ala. Ja tuskin edes myöntää sellainen olevansa, kummassakaan tapauksessa.

[Kuolo]

Täähän on ihan vaan aivokemiaa. Alkoholia kun ihminen nauttiin, niin aivoissa erittyy jotain isokinolia. En nyt muista tähän hätään sitä nimeä. Kuitenkin tää aine tuottaa mielihyvää ja sen erittymisen määrä vaihtelee henkilön mukaan melko paljon. Voi olla, ettei miulla moista paljoo erity, kun ei oikeen tee mieli olla kännissä, mutta toisilla kännissä sit taas on hauskaa. Kunhan on vaan kännissä, niin se riittää.

Se oli sit joku toinen isokinoli, mitä kannabiksessa on ihan suoraan, eli aiheuttaa mielihyvää ihan itsessään.

Jos ei alkoholi tepsi, eikä oo kannabista mitään muuta kokeillu, niin ei kai sitä nyt voi ymmärtääkään.

[Tr*ina]

Miksi kukaan käyttää alkoholia? Tai polttaa tupakkaa? Molemmissa on kuitenkin vaaransa, joista on ainakin mun ikäluokkaa valistettu enemmän kuin paljon.

Minusta tupakan tai alkoholin kokeilemista ei voi millään verrata heroiinin kokeilemiseen. Tupakka ja alkoholi ovat laillisia, niiden käyttö ei aja ihmistä konkurssiin eikä tupakkaan voi kuolla kertalaakista niin kuin heroiinin yliannostukseen.

Vai tarkoititko sitä, että kynnys - siis halu tai uteliaisuus - kokeilla mitä tahansa päihteitä, on sama?

Itse uskon, että jos joku kokeilee heroiinia - maailman vaarallisinta myrkkyä - niin kyllä se jotain ihmisestä pakosti kertoo.

Eikä kukaan kai ihan narkkariksi ryhdy.

Tästäkään en ole ihan varma. Nyt kun muistelen, niin muistaakseni eilen nähdyssä dokumentissa mies sanoi narkkariksi ryhtymisen olleen tietoinen valinta. Valinnan perusteluita mies ei sitten kertonutkaan.

Onko ihmisiä, jotka ihailevat rappiota tai rankkaa elämää, äärimmäisiä kokemuksia? Onko huumeiden käytöllä edelleen jokin kiehtova maine? Kyllä minäkin muistan nuorena ahmineeni kaikenmaailman narkkarielämäkertoja: pelottavuudessaan niissä oli myös jotain tavattoman kiehtovaa. Nancy oli äidinkielenopettajan mukaan suosituin aihe kirjallisuusesitelmäksi. Kuka sai pitää Nancystä esitelmän, siitä tapeltiin. Vai onko huumeiden käytössä kyse kielletystä hedelmästä? Kapinasta keskinkertaisuutta tai yhteiskuntaa vastaan? Rajojen kokeilemisesta?

En edelleenkään jaksa uskoa, että kyse on pelkästä halusta "humaltua" tai "pitää hauskaa". Tai sattumasta tai huonosta kaveripiiristä tai harkintakyvyn pettämisestä.

No jaa, kaipa mun pitää kysyä siltä, joka tietää.

[Kuolo]

Kysyt, mutta en sitten hyväksy vastauksia. Miksi edes kysyit?

Ja kylläpä alkoholin käyttö ajaa ihmisen konkurssiin ja sitä voi vetää niin paljon kerrallaan, että kuolee.

[Tr*ina]

Kysyt, mutta en sitten hyväksy vastauksia. Miksi edes kysyit?

Hyväksynpäs. Haluan vaan parempia perusteluja.

Olenko mä jotenkin outo, jos mua arveluttaa solmia syvempi suhde ekstaasin käyttäjään, joka on kokeillut heroiiniakin ja jonka tulevasta huumesuunnasta ei ole mitään tietoa?

Ja kylläpä alkoholin käyttö ajaa ihmisen konkurssiin ja sitä voi vetää niin paljon kerrallaan, että kuolee.

Jos kerran alkoholilla ja heroiinilla ei ole mitään eroa, niin mikseivät päihdehakuiset suosi heroiinia, joka kuulema antaa maailman ihanimman tunteenkin?

[Deni]

Jos kerran alkoholilla ja heroiinilla ei ole mitään eroa, niin mikseivät päihdehakuiset suosi heroiinia, joka kuulema antaa maailman ihanimman tunteenkin?

Kai terve järki estää useimpia meistä kokeilemasta heroiinia. Sen huonot puolet ei kuitenkaan ole mikään salaisuus niillekään, jotka yleensä tyytyy kaljaan ja tupakkaan. Kovista huumeista saattaa saada paremmat kiksit, mutta vieroitusoireet, lopettamisen vaikeus tai mahdottomuus, sivuvaikutukset tai ihan vaan se narkkarinelämä kaiken kurjuutensa kanssa toimii aika tehokkaana peloitteena.

Sitä mä en pysty täysin ymmärtämään, miksi kukaan moista kokeilee. Ehkä ne sitten etsii jotain isompaa ja parempaa, eivätkä siinä vaiheessa välitä, mitä mahdollisesti seuraa.

Olenko mä jotenkin outo, jos mua arveluttaa solmia syvempi suhde ekstaasin käyttäjään, joka on kokeillut heroiiniakin ja jonka tulevasta huumesuunnasta ei ole mitään tietoa?

Mun mielestä epäilys tuossa vaiheessa on täysin luonnollista. Ja ehkä tervettäkin. Parempi kai niin, kuin että uskoisi pystyvänsä pitämään toisen ihmisen irti huumeista tai antamaan sille tarpeeksi syytä olla käyttämättä. Se kun on sellainen suo, mihin en toivoisi kenenkään joutuvan. Salailua, epävarmuutta, valehtelua, tekosyitä, jatkuvaa pahaa mieltä, huolta, pelkoa toisen turvallisuudesta, toivottomuutta tulevaisuudesta, se järkytys ja tuska kun kuitenkin lopulta häviää taistelun.

En väitä, että kaikki ekstaasinnapsijat päätyisivät ennenaikaiseen hautaan. Tunsin vaan yhden joka päätyi, ja mulla on sitä vieläkin ihan saatanan ikävä.

[LazyBastard]

Jos kerran alkoholilla ja heroiinilla ei ole mitään eroa, niin mikseivät päihdehakuiset suosi heroiinia, joka kuulema antaa maailman ihanimman tunteenkin?

Saatavuus. Alkoholia on huomattavan paljon helpompi saada joka päivä. Myös alkoholin käytön lopetus aiheuttaa suurkäyttäjälleen erittäin pahat vieroitusoireet.

Olihan Suomessakin sotien jälkeen morfiininarkkareita aika paljon, mutta se ei ollut ongelma, koska morfiinia sai apteekista.

[sybe]

Täähän on ihan vaan aivokemiaa. Alkoholia kun ihminen nauttiin, niin aivoissa erittyy jotain isokinolia. En nyt muista tähän hätään sitä nimeä. Kuitenkin tää aine tuottaa mielihyvää ja sen erittymisen määrä vaihtelee henkilön mukaan melko paljon. Voi olla, ettei miulla moista paljoo erity, kun ei oikeen tee mieli olla kännissä, mutta toisilla kännissä sit taas on hauskaa. Kunhan on vaan kännissä, niin se riittää.

Se oli sit joku toinen isokinoli, mitä kannabiksessa on ihan suoraan, eli aiheuttaa mielihyvää ihan itsessään.

Jos ei alkoholi tepsi, eikä oo kannabista mitään muuta kokeillu, niin ei kai sitä nyt voi ymmärtääkään.

Lenkkeilyä kannattaa myös kokeilla. Endorfiinit tekee myös höpöä. Tosin ei se lenkkeily aina riitä, joskus on sellaisia päiviä että sitä tulee korkkattua pari olusta ja lenkkarit lojuu kaapissaan. Mun kohdalla porttiteoria päättyy kuitenkin kahteen oluseen Jälkikasvu pitää huolen että esim. jussina meni juurikin vain kaksi olusta.

[Vanilla]

Vaikea sanoa. Pystyyköhän ihminen, joka ei koskaan ole tuntenut halua kokeilla vahvoja huumeita, edes sanomaan, miksi joku niitä tahtoisi kokeilla?

Jollain tasolla pystyn ehkä käsittämään sen, että joku haluaa kokeilla jotain uutta ja vaarallista. Mutta että joku ihan tahtomalla tahtoisi jäädä koukkuun? Onko sellaisiakin ihmisiä?

Varmasti yksi tärkeä syy huumekokeiluihin on halu paeta hetkeksi todellisuutta. Kun asiat menevät huonosti, ei vain jaksa ajatella niitä enää. Siksihän varmaan huumeista irtautuminenkin on niin vaikeaa. Fyysisten vieroitusoireiden lisäksi kaikki todellisen elämän ongelmat painavat päälle. (Njoo, tää taitaa olla aika lailla itsestäänselvää.)

Narkomaania ei ihan oikeasti voi pelastaa kukaan muu kuin narkomaani itse. Tosin perhepiiristä olen huomannut, että myös samanlaisia asioita kokenut elämänkumppani voi auttaa.

Mielestäni ei ole ollenkaan outoa, jos Tr*inaa epäilyttää solmia suhdetta kyseiseen tyyppiin. Itse en täysin luota vielä pian vuoden kuivilla olleeseen ex-narkomaaniin - kuitenkin monta vuotta oli sellaista salailua ja lupausten perumista, joista kaikki kärsivät.

[Herkku]

Onhan sitä ihmisiä elämäntilanteissa, missä millään ei ole mitään väliä, eikä itselleen osaa nähdä minkäänlaista tulevaisuutta muutenkaan. On ihmisiä, jotka enemmän tai vähemmän tietoisesti käyttäytyvät itsetuhoisesti ja taustalla voi olla mitä vaan. Ei niitä ratkaisuja tehdä aina täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

[ceuro]

Katselin tuota Detox or dieta youtubesta ja nyt ahdistaa. Mulle tuli ihan fyysisesti paha olo katsoa, enkä saanutkaan kuin jonkun 18 minuuttia sitä vasta katsottua. Jatkan loppuun joskus myöhemmin.

Itselle huumeet on niin vieras ja pelottava asia, etten oikein osaa mitään sanoa. En tunne ketään ns. kevyempienkään huumeiden käyttäjiä saati narkomaaneja. Todennäköisesti jotkut tuttavat ovat pilveä kokeilleet, en tiedä. Enkä tiedä, olisinko itse kokeillut, jos joskus olisi tilanne tullut eteen. Luulen, että en.

Pelottaa lähinnä, että joku läheinen jäisi koukkuun, kun helposti koukkuuntuvia tai muuten hajoilevia ihmisiä kuitenkin riittää.
Toisaalta en kuitenkaan usko porttiteorioihin. Kyllä mä luulen, että useimmille riittää se riippuvuus, mihin nyt ovatkaan itsensä sotkeneet. Eli tupakka ei johda pilvenpoltteluun eikä pilvenpolttelu johda koviin huumeisiin. Huumeisiin sekaantuminen johtuu lähinnä varmaan vääränlaiseen porukkaan ajautumisesta, kokeilunhalusta, luovuttamisesta, huonosta tuurista jne. yhdessä ja erikseen.

Trainspottingin Renton:
I chose not to choose life: I chose something else. And the reasons? There are no reasons. Who need reasons when you've got heroin?

[Emilia]

Olenko mä jotenkin outo, jos mua arveluttaa solmia syvempi suhde ekstaasin käyttäjään, joka on kokeillut heroiiniakin ja jonka tulevasta huumesuunnasta ei ole mitään tietoa?

No et ole ainakaan outo. Mun mielestä on ihan normaalia, että hetken miettii tuommosessa tilanteessa. Omalla kohdalla en näe edes mahdollisena, että alkaisin millään tavalla lähemmin tutustumaan ihmiseen, joka pelleilee huumeiden kanssa. Mun suhtautuminen huumeisiin voi olla jyrkkä ja konservatiivinen, mutta en vaan siedä niitä. Kannabista en oikeastaan ajattele huumeena, mutta en halua itse kokeilla.

Ja hei, huvikäyttö? wtf.....

[wilsu]

Mullakin, kuten useimmilla ketjuun vastanneilla, suhtautuminen huumeisiin on ollut kielteistä tyyliin ei ole ollut halua kokeillakaan. Ilmeisesti valituksen pelottelu on tehnyt tehtävänsä. Olen asunut sen verran pienemmillä paikkakunnilla, etten ensimmäiseen 25 elinvuoteeni edes tuntenut ketään joka olisi käyttänyt. Siksi olinkin yllättävän järkyttynyt kun uusi tuttuni, josta pidin tyyppinä tosi paljon, kertoi viihdekäyttävänsä huumeita ja kokeilleensa melkeinpä kaikkea paitsi suonensisäisiä. Tosin hän kertoi, että nykyään käyttää 1-2 kertaa vuodessa. Väkisinkin alkaa miettimään sitä tilannetta, että joku viedään elämästäsi pois noin vain ja haluatko enempiin tekemisiin hänen kanssaan. Äkilliset poistumiset tosin voi tapahtua montaa muutakin kautta. Mutta kuitenkin.

Itsellä jonkun satunnaisen pillerin nappaamiseen liittyy iso kynnys. Ensinnäkin, mistä tiedän mitä pillerissä oikeasti on? Miksi luottaisin tähän tuntemattomaan ihmiseen, kyseessä on aine X? Keneltä hän on sen saanut ja onko hän luotettava? Varmasti kynnys laskee kun sen ensimmäisen nappaa. Rinnastaisin sen suojaamattoman seksin harrastamiseen tuntemattoman tyypin kanssa; se on vain riski jota en itse halua ottaa.

[ekspertti]

Vaikea sanoa. Pystyyköhän ihminen, joka ei koskaan ole tuntenut halua kokeilla vahvoja huumeita, edes sanomaan, miksi joku niitä tahtoisi kokeilla?

Jollain tasolla pystyn ehkä käsittämään sen, että joku haluaa kokeilla jotain uutta ja vaarallista. Mutta että joku ihan tahtomalla tahtoisi jäädä koukkuun? Onko sellaisiakin ihmisiä?

Voihan sitä ajatella myös niin että yrittää korvata riippuvuuden toisella...

[Shifty]

Olen aina pelännyt huumeita yli kaiken - siitäkö sitten johtuu että narkomaaneja on tupsahtanut tielleni tasaiseen tahtiin? Olen yleensä lopettanut jutun alkuunsa. En ole halunnut sitoutua millään tavalla ihmiseen, josta huoli kaivertaisi minua. (Ehkä enemmän siis pelkään omaa ahdistumisestani kuin toisen ahdinkoa [tai kuviteltua ahdinkoa].) Olisiko viisainta lopettaa tutustuminen tähän tälläkin kertaa?

Hm. HmHmHm. Välttyäksesi huolilta ahdistumisesta (omasi tai toisen) kannattaa lopettaa tutustuminen, mutta jos tyyppi on muuten fiksu ja elähdyttävä tapaus, jonka kuulumisia haluat kuulla jatkossakin, miksi
löisit jarrut pohjaan nyt? Jos vaarana on että tutustumisesta kehkeytyy jotain syvempääkin (kuten olin ymmärtävinäni), ehkä kaikkein paras olisi kysyä suoraan että paljonkos niitä nappeja tulee rouskittua ja meneekö Aasian matkat herskoissa? Jos vastaus ei miellytä niin sitten minä katsoisin paremmaksi vetäytyä pois lähettyviltä. Kovin pohjallahan tyyppi ei kai voi olla jos hänellä on varaa matkustaa.

Onko ihmisiä, jotka ihailevat rappiota tai rankkaa elämää, äärimmäisiä kokemuksia? Onko huumeiden käytöllä edelleen jokin kiehtova maine? Vai onko huumeiden käytössä kyse kielletystä hedelmästä? Kapinasta keskinkertaisuutta tai yhteiskuntaa vastaan? Rajojen kokeilemisesta?

Niin typerältä kuin se kuulostaakin, tiedän ihmisiä jotka ovat ylpeitä työttömyydestään, saamattomuudestaan ja sekakäyttäjästatuksestaan. Olen vuosikausia yrittänyt keksiä vastausta siihen mikä moiseen johtaa ja miksi kukaan heistä ei halua pyrkiä pois tilanteesta jossa viikko tai parikin, helvetti vuosia menee sohvalla pleikkaria hakatessa ja syömällä pelkkää makaronia, mutta sitä vastausta ei vaan löydy. Syyksi tarjotaan mielenterveysongelmia, mutta kun omasta mustavalkoisesta näkökulmasta katsottuna ne ongelmat on itseaiheutettuja ja ruokkivat vain toinen toistaan. Yhteiskunta näissä piireissä tietysti on mätä ja epäoikeudenmukainen. Helvetti on irti jos sossu ei suostukaan kolmatta kertaa antamaan rahaa, jonka voi käyttää niin paljon mukavempiinkin kohteisiinkin kuin sähkölaskuun, johon rahat kävit itkemässä.

Mutta tuosta laiskanpulskeudesta ja vastuuntunnottomuudesta huolimatta ovat mukavia poikia, kunhan muistaa pitää kukkaron nyörit tiukoilla. Kannustavat jopa pysymään erossa laittomista aineista.
Notta eivät nekään opeta niin kuin elävät.

[Pvi]

Niin typerältä kuin se kuulostaakin, tiedän ihmisiä jotka ovat ylpeitä työttömyydestään, saamattomuudestaan ja sekakäyttäjästatuksestaan. Olen vuosikausia yrittänyt keksiä vastausta siihen mikä moiseen johtaa ja miksi kukaan heistä ei halua pyrkiä pois tilanteesta jossa viikko tai parikin, helvetti vuosia menee sohvalla pleikkaria hakatessa ja syömällä pelkkää makaronia, mutta sitä vastausta ei vaan löydy. Syyksi tarjotaan mielenterveysongelmia, mutta kun omasta mustavalkoisesta näkökulmasta katsottuna ne ongelmat on itseaiheutettuja ja ruokkivat vain toinen toistaan. Yhteiskunta näissä piireissä tietysti on mätä ja epäoikeudenmukainen. Helvetti on irti jos sossu ei suostukaan kolmatta kertaa antamaan rahaa, jonka voi käyttää niin paljon mukavempiinkin kohteisiinkin kuin sähkölaskuun, johon rahat kävit itkemässä.

Mutta tuosta laiskanpulskeudesta ja vastuuntunnottomuudesta huolimatta ovat mukavia poikia, kunhan muistaa pitää kukkaron nyörit tiukoilla. Kannustavat jopa pysymään erossa laittomista aineista.
Notta eivät nekään opeta niin kuin elävät.

En halua puolustella huumeidenkäyttäjiä ja oikeuttaa siihen liittyvää käyttäytymistä. Miksi kukaan haluaa käyttää huumeita tai ajautuu narkomaniksi? Mitä riemua on vääristää tiedostetusti todellisuutta? Nämä kysymykset ovat minulle täysiä mysteereitä.
Mutta lukiessani kirjaa masennuksesta ymmärsin, ettei ihminen osaa aina ajatella järkevästi. Ongelmista, jotka ruokkivat toinen toisiaan ja muodostavat (masennus)kierteen on hankala päästä eroon. Miten voisi rikkoa kierteen kun jokainen päivän toiminto ja ajtausmalli on osa kokonaisongelmaa? Hitaasti ja päättäväisesti...?
Lisäksi muiden ihmisen on vaikea ymmärtää ja nähdä ongelmaa kokonaisuutena. Masentuneen ystävät kaikessa hyväntahtoisuudessa kehoittavat sairastunutta olemaan iloisempi ja narkomanin kohtaamat ihmiset taas kehoittavat lopettamaan ja muuttamaan elämänsä. Kyllä muutos on mahdollinen ja se onnistuu, mutta se ei ehkä ole ihan niin nopea prosessi kuin ulkopuolelta näyttäisi.

[Aurora B.]

Mä mietin kauan ja hartaasti, haluanko vastata tähän ketjuun. Tiedostan umpiluupäisyyteni aiheen suhteen, mikä useimmiten johtaa asioista jankkaamiseen. Juupas-eipäs ei nappaa, mutta avaudutaan nyt kuitenkin.


Vanhalla fordella kerroinkin tuntevani jonkun verran huumeiden käyttäjiä ja pari välittäjää, johtuen nuoruuden villeistä vuosista. Olen itse aina, kaikista muista typeryyksistä huolimatta, ollut huumeita vastaan, enkä ole koskaan kokeillut mitään huumeeksi luokiteltavaa. Samassa jengissä pyörivä diileri ymmärsi olla edes koskaan tarjoamatta mitään. En sitten tiedä, halusiko pitää "oman pesän" puhtaana vai tiesikö mun suhtautumisen vai mistä johtui. Joka tapauksessa, olisin luultavasti saanut mitä tahansa ainetta testattavakseni pienellä pään nykäisyllä, jos olisi kiinnostanut. Ei kiinnostanut.

Useampaa porukassa kiinnosti. Ilmoitusluontoisessa kerroinkin, kuinka sain juuri kuulla yhden heistä kuolleen yliannostukseen. Ei ollut ensimmäinen. Tuskin on viimeinen. En osaa sanoa muiden puolesta, mikä niissä aineissa niin kiinnosti, en ollut kiinnostunut silloin. Sen sijaan toisen porukan parin pojan tarinan tiedän. Aloittivat kannabiksella, koska sillä sai pään sekaisin halvemmalla kuin kaljalla, eikä edes ollut krapulaa seuraavana päivänä (heidän sanojensa mukaan). Sitten se ei enää riittänyt, joten siirtyivät vahvempiin. En osaa sanoa, olisivatko siirtyneet vahvempiin huumeisiin, jos kannabis olisi laillista, mutta en ole omalta osaltani kuitenkaan valmis heittämään porttiteoriaa romukoppaan. Turha tulla järkeilemään tätä asiaa mulle, olen jo kuullut kaikki argumentit.

Tiedän tyyppien tarinan, koska toinen pojista oli kannabisaikoina musta kiinnostunut. Olihan se söpö ja kiva, mutta vahva huumevastaisuuteni oli ikään kuin tiellä, joten se siitä. Olen paljon pohtinut asiaa. Ystäväni nykyinen avioimies nimittän pyöri näiden tyyppien kanssa, ja hän on vakaasti sitä mieltä, että ystäväni on pelastanut hänet varsin kurjalta kohtalolta. Toinen tyypeistä on nykyään vankilassa pyöritettyään alaikäisten voimin varas"liigaa" rahoittaakseen huumeensa, toinen on kuollut (mulla tulee ihan epätodellinen olo näistä kirjoittaessa ) Joka tapauksessa olen pohtinut, olisinko voinut "pelastaa" sen söpön ja kivan pojan. Vai olisinko itse samassa suossa juuri nyt? Ei voi tietää, mutta asia vaivaa mua jonkun verran. Ei niin, että pitäisin itseäni mitenkään syyllisenä tyypin kohtaloon, mutta vaivaapa kuitenkin.



En kyllä edelleenkään lähtisi edes kannabiksen "huvi"käyttäjän kelkkaan. Enkä alkoholistin, tai alkoholin suurkuluttajan, sitäkin on tullut seurattua ihan liian läheltä. Se voimattomuuden tunne, mahdottomuus vaikuttaa asioihin ja vain seurata sivusta toisen luisumista elämästä, en vain kestä sitä tunnetta. Tietenkään kaikki pössyttelijät tai suurkuluttajat eivät koskaan käy pohjalla, mutta riski on aivan liian suuri. En suostu (varsinkaan nykyään) pelaamaan venäläistä rulettia oman henkisen hyvinvointini kanssa. Mutta mä olenkin todennut olevani kaikesta vahvuudestani huolimatta heikko ihminen.

[Tr*ina]

Tämä tarina on tältä erää ohi. Juttu raukesi ja muihin seikkoihin kuin edellä esitettyihin. Tai näin ainakin tältä erää.

En itse asiassa koskaan päässyt kysymään näitä kysymyksiä häneltä. Tai pääsin, osittain, mutten saanut enää vastauksia.

Luulen, että tämän tyypin kohdalla huumekokeilut liittyivät hauskanpitoon, jota ei sitten noin vaan enää saatukaan pysäytettyä. Toisaalta tyyppiä tuntui kiehtovan vaara ja jonkinlainen dekadenssi. En usko, että taustalla oli niinkään pakoa jostain tai halua lievittää ahdistusta yms. päihteillä. Eihän se edes ollut ahdistustyyppiä ollenkaan, päinvastoin.

En siis loppujen lopuksi joutunutkaan testaamaan omia asenteitani. Nyt tietenkin on helppo sanoa, että olisin mä voinut sen ystävä olla.

tiedän ihmisiä jotka ovat ylpeitä työttömyydestään, saamattomuudestaan ja sekakäyttäjästatuksestaan. Olen vuosikausia yrittänyt keksiä vastausta siihen mikä moiseen johtaa ja miksi kukaan heistä ei halua pyrkiä pois tilanteesta jossa viikko tai parikin, helvetti vuosia menee sohvalla pleikkaria hakatessa ja syömällä pelkkää makaronia, mutta sitä vastausta ei vaan löydy. Syyksi tarjotaan mielenterveysongelmia, mutta kun omasta mustavalkoisesta näkökulmasta katsottuna ne ongelmat on itseaiheutettuja ja ruokkivat vain toinen toistaan.

Eikös tämä ole sitä syrjäytymistä? Harva tajuaa, kuinka kohtalokkaat seuraukset välivuodesta muutamaksi venyneellä irtiotolla voi olla. Yhtäkkiä sitä onkin tilanteessa, että on pelannut itsensä ulos työelämästä. Ihan alkeellisimpiinkaan työtehtäviin ei oteta, jos CV näyttää tyhjää viimeiseltä viideltä vuodelta.

[MrsBond]

Muinoin muilutin huumeista paljon. Mutta kaikki oli sekavaa, ystävän kuolema. Ajatus, järki ja hiukset ei viihdy samassa
pääkopassa valitettavasti.

Nyt kun aikaa on kulunut, tajuan että alkoholilla se vaikutus oli, menettää tasapainoaistinsa. Toki myssy edesauttaa asiaa.
Päätin kokeilla kukkaa oikein ja huomasin että ihan selvänä käveli, mitä nyt hihittelin tyhmillekkin jutuille. Myssy ei silti ole
se mun "juttu". Mutta en enää heitä tuomitse jotka sitä käyttävät. Kyllä sitä itsekkin tulee joskus pössyteltyä, mutta
varsinaista himoa siihen ei ole syntynyt, ainakaan vielä.

Mutta suonensisäsiin en siirtyisi kuitenkaan. Riittää että on koukussa kahviin ja tupakkaan, joten ei enempää kiitos
mitään koukutusaineita.

Tulin taas tänne kaikkien vaivaksi , joten koittakaa kestää!

[theia]

Tuli mieleen tossa Velcraa kuunneleessa, että For My Loneliness I Payn sanat sopii tänne, ehkä selittämään huumeenkäyttäjän fiiliksiä.

You keep me company when I get lonely
I have a reason to wake up in the morning
In my friends' eyes I begin to look different
In the sun I'm the center of attention

Pay pay pay, for my vanity I, pay pay pay
For my loneliness I, pay pay pay
For the trust I betrayed, pay pay

Blue pill - Morning
White pill - Lady luck is smiling
Green pill - Evening
Red pill - I'm already dreaming

Golden shoes and a pretty little red dress
I'm dancing with the loved ones of the past days
In your presence I wanna do my best
For a while I feel that I still count for something

Pay pay pay, with my sanity I, pay pay pay
With my dignity I, pay pay pay
For the love that I crave, pay pay

Pay pay, pay pay, pay pay
With my dignity I, pay pay pay
For the love that I crave, pay pay
On my lips I've held the taste of your name

[tahris]

Sain äsken tietää, että tyttäreni (17 v) on kokeillut pilveä. Hän itse kertoi. Muistan hyvin pari vuotta sitten, kun istuttiin tuossa sohvalla ja tytär kertoi minulle, että on luvannut itselleen, että ei aio koskaan kokeilla huumeita eikä alkaa tupakoimaan. Uskoin, että voin luottaa siihen. Mulla on nyt hyvin sekava olo, itkettää, huolettaa, masentaa. Enkä voi tehdä mitään. Vannotin tytärtä, ettei kokeilisi enää uudelleen, mutta hän ei voinut luvata sitä varmaksi. Yritin puhua ja puhua ja sanoin, että kerro edes aina minulle, jos kokeilet, että tiedän, mitä teet ja osaan auttaa tarvittaessa. Mutta tuntuu niin kamalalta, etten sanoin voi kuvailla. Mua pelottaa. Voi olla, että tytär ei huumeisiin jää koukkuun, mutta nyt on olemassa jo se pelko, joka jäytää mun sisintä. Sen kaveripiiri on nyt sellainen, että siinä on pari tyyppiä, jotka polttaa pilveä, joten periaatteessa sitä ei ole vaikea saada ja muutkin on sitten jo kokeilleet. Kun se nyt edes jäisi tähän yhteen kokeilukertaan, mutta... Mä vaan itken, kun en muuta voi tehdä.
Kerroin mun miesystävälle, se toivoi, että kokeilu jäisi yhteen kertaan ja tytär tästä oppisi, mutta sitten se vain toivotti jaksamista ja kauniita unia. Kauniita unia! Ihan kuin mä nyt tässä pystyisin nukkumaan. V'ttu p*ska.

[Lyyra]

tahris

Hmm.. Eikös se kuitenkin ole ihan hyvä asia, että tyttäresi kertoi kokeilleensa? Itse en uskaltaisi äidilleni kertoa vaikka olisinkin kokeillut.. Mutta minä nyt en uskalla kertoa oikein mitään muutakaan äidilleni.

Toiseksi, ei se välttämättä tarkoita, että tyttäresi joutuu ikuiseen rappiokierteeseen. En nyt halua puolustella huumeita, eikä tämä välttämättä sinua lohduta, mutta tunnen useampiakin ihan rehtejä tavallisia veronmaksajia, jotka polttelevat pilveä silloin tällöin. Jotenkin itsestä tuntuu, että huolehtisin enenemmän jokaviikonloppuisesta känniääliöilystä kuin yhdestä pilvikokeilusta. Mutta en todellakaan osaa varmaksi sanoa, miten suhtautuisin sinun tilanteessasi, kun ei ole lapsia omasta takaa. Osaan enemmän ehkä asettua tyttären asemaan tässä..

Mitähän minä oikein yritän sanoa.. Tottakai olet järkyttynyt, mutta ainakin tyttäresi luottaa sinuun kun kertoi, ja se osoittaa mielestäni myös, että sinä voit luottaa häneen. Tuollaiset "en koskaan" -tyyppiset lupaukset pitävät hyvin harvoin, varsinkaan 15-vuotiaan sanomina

Eiköhän sillä tytöllä ole jonkun verran järkeä päässä kun on noin fiksu äiskäkin mukana menossa

[tahris]

Lyyra
Tämmöisiä ne äidit on. Vaikka ne itse ois tehneet nuoruudessaan mitä vaan, niin kun oma lapsi tekee jotain tällaista, niin maailma nyrjähtää kohdaltaan. Ei sitä voi ymmärtää, ennen kuin itse tulee äidiksi. Rakkaus on niin voimakas, ettei se lapsi sitä pysty tajuamaankaan. Siksi sitten lapset voi tehdä tällaisia juttuja (ja pahempiakin),tehdä virheensä ja mokansa, jopa tuhota elämänsä tajuamatta, että äiti olisi valmis tekemään kaikkensa auttaakseen lastaan (no, näin se kai menee yleensä; poikkeuksia tietenkin on). Kuten sanoit, on hyvä, että tyttäreni kertoo minulle asioistaan ja lupasi kertoa vastaisuudessakin. Mitäpä muuta minä voin tehdä kuin kuunnella ja yrittää auttaa kaikessa. Minä todella toivon, että tämä kokeilu tai satunnaiset muut pilven polttelut eivät johda mihinkään pahempaan, mutta järkytys se oli tämäkin. Pitää vain elää päivä kerrallaan kuten tähänkin asti ja toivoa parasta.
Nukin huonosti viime yön enkä jaksanut ajatella töihin lähtöä, soitin sitten työnjohtajalle, että olen jo myöhässä, voinko pitää kesälomapäivän. Yritän nyt tämän päivän aikana levätä ja toipua tästä.
Se otti päähän, että yritin purkaa miesystävälle tätä juttua, mutta jotenkin se toivotus: Kauniita unia tuntui lähes samalta kuin evvk. Pisti miettimään tätä suhdetta. Ehkä Miehellä ei sitten vain ole käsitystä siitä, miten vahva tunneside mulla ja tyttärellä on, että tytär kertakaikkiaan on ykkösihminen mun elämässä, jonka vuoksi tekisin kaikkeni. Mies on yleensä aamuisin lähettänyt tekstarin, tänä aamuna ei ole kuulunut... No, on tässä tärkeämpääkin ajateltavaa.

[DarkSide]

Se otti päähän, että yritin purkaa miesystävälle tätä juttua, mutta jotenkin se toivotus: Kauniita unia tuntui lähes samalta kuin evvk. Pisti miettimään tätä suhdetta. Ehkä Miehellä ei sitten vain ole käsitystä siitä, miten vahva tunneside mulla ja tyttärellä on, että tytär kertakaikkiaan on ykkösihminen mun elämässä, jonka vuoksi tekisin kaikkeni.

Älä turhaan miestä syytä. Mielestäni on ihan oikein, ettei hänkin ole lisäämässä paniikkia, vaan osaa suhtautua asiaan rauhallisemmin. Kannabis kun ei ole kovinkaan koukuttava aine, eli kuten Lyyra jo sanoikin, ei sen kokeilu automaattisesti vie turmion tielle. Tiedän kyllä, että sitä voi olla äitinä vaikea uskoa.