Erityisesti Suomessa kerjäläiset aiheuttavat vaivautunutta oloa. Onko se sitten huono omatunto omasta hyvinvoinnista vai takaraivossa piilevä ajatus "menis töihin ja ansaitsisi itse rahansa" tai juurikin se valheellisuuden todennäköisyys, en tiedä. En kuitenkaan koskaan anna rahaa kerjäläisille.
Matkustellessa (se vähä, mitä on tullut reissattua) suhtaudun erityisen epäluuloisesti kerjäläisiin, varsinkin turistikohteissa. Kerran hellyin Montenegrossa, kun oletettu äiti tuli oletetun lapsensa kanssa kysymään, että voinko antaa vettä lapselle. Oli lähemmäs 40 astetta lämmintä ja itselläni ainakin melko tukala olo. En tiedä, mitä siinä olisi muuta voinut olla takana, joten annoin kädessä olleen pulloni, Suomesta mukana tulleen markettivesipullon, jossa oli kraanavettä sisällä. Vesi nyt on jotain sellaista, ettei vain voinut kieltäytyä antamasta.
Vanhan kaupungin varjoisalla seinustalla viilennellessä vieressä istui myös äiti, kolmen lapsen kanssa. Yksi sylivauva, toinen 2-3 v. ja kolmas about 6. Keskimmäisellä oli hauskaa, leikki Mäkkärin ilmapallolla. Siinä tuli potkiskeltua ja heiteltyä sitä myös lapsen kanssa, kun se pallo aina välillä vieri mun luo. Oli hellyttävää katsella sen resuisen lapsen iloa siitä pallosta. Siinä vaiheessa, kun äiti komensi vanhimman lapsen kerjäämään meiltä rahaa, meni sekin ilo. Suretti niin kovasti sen lapsen puolesta, kun näki naamasta, ettei hän halua kerjätä meiltä
Kierteli ja kaarteli meidän ympärillä vähän matkan päässä, ennen kuin rohkaistui. Lopettikin ensimmäisen kiellon jälkeen. Surku tuli, kun ei voinut olla ajattelematta, että he oikeasti saattoivat olla todella köyhiä. Tai sitten olivat todella juonia. En tiedä, kumpaa toivoisin heidän olleen.
Jotain vikaa kuitenkin on jossain, jos kerjäläisellä tosiaan on varaa tulla tänne peräpohjolaan kerjäämään. Ja ihmetyttää tuo Herkun linkkaaman työryhmän "pohdinnot", ettei taustalla ole järjestäytyneisyyttä. Helsingissä piipahtaessa pisti tosiaan silmään nämä romanialaiset kerjäläiset, niistä kun oli tiedotusvälineissä kovasti puhuttu juuri silloin. Jännä, että ovat kaikki samassa asennossa kerjäämässä
Mistä lie saaneet ohjeet?
Olin menossa junalle, seisoin liikennevaloissa Sokkarin takana. Tien toisella puolella (ei Sokkarin puolella), istui yksi mainittu kerjäläinen. Siinä seisoskellessa tuumin juuri aihetta, ja katsoin suoraan miestä. Kiinnitti huomiota, kun mies vilkuili kovasti ympärilleen, vaikka muut olivat tuijottaneet tiivisti maahan eteensä. Miehen katse osui muhun, katsoin päin naama ihan peruslukemilla. Mies oikein säpsähti ja käänsi nopeasti päänsä "viralliseen" asentoon, katse maahan, eikä enää hievahtanutkaan. Mielenkiintoista
Täällä päin ei kerjäläisiä kyllä näy, siis Vaasassa. Jotain Machu Picchu -soittokuntaa ja hanuristeja (
) kylläkin, ja näille joskus ropautan pari ropoa, jos musiikki/esiintyminen miellyttää.
Yritin miettiä jotain syvällistä aiheesta, mutta ei vain lohkea. Aivot kesälomilla jo