Lueskelen vanhoja ketjuja ja tämmönenkin oli. Halusin Päivittää ajatuksiani, tuosta edellisestäkin on jo tovi
Luulen, että näistä perinteisistä synneistä mua hallitsee edelleen ylpeys. Se, miten se näkyy mun elämässä, ei ole ehkä sitä, että leveilen tarkoituksenomaisesti jollain, mitä mulla on, vaan kaipaan ja haluan kiitosta ja tunnustusta hyvin tekemistäni asioista. Ei ihmisen minusta tarvitse häpeillä saavutuksiaan, niitä ehkä koko maailmanmenossa vähäpätöisiä juttuja, jotka ihmiselle itselleen ovat isoja ja tärkeitä juttuja. Useimmiten pidän ylpeyden itsestäni ihan omana tietonani, koska useinkaan ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, etten halua rehvastella, vaan kertoa jostakin onnistumisestani, joka teki minut iloisesksi tai onnelliseksi.