forde.munfoorumi.com

Kaksi uutista viime päiviltä:

Himalajan turmassa jo 11 uhria
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Him ... 5238296698

Ruokakriisi pakottaa haitilaiset syömään mutaa
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Him ... 5238296698


Kumpi sinua järkyttää? Jos kumpikin järkyttää, kumpi järkyttää enemmän ja miksi?

- 61-vuotias ranskalaiskiipeilijä, joka K2-vuorelta päivitti blogiaan ennen viimeiseen nousuun lähtöä seuraavasti:
"I would love it if everyone could contemplate this ocean of mountains and glaciers. They put me through the wringer, but it's so beautiful. The night will be long but beautiful."

- 61-vuotias haitilaismies, joka kuolee syömänsä mutaleivän ja nälän aiheuttamiin komplikaatioihin. Kirjoitustaidottomana.

Järkyttävää on, että joku oikeesti luulee mudan ravitsevan millään tavalla. Tosin tuskin se sen tyypin vika on, eikä puhdasta vettäkään varmaan oo saatavilla vatsansa täytteeksi.

Saako kysyä, että mitä nyt ajat takaa?

Tässä lienee oikea linkki haitilaisten tilanteeseen.

No järkyttäähän tuo Haitin tilanne enemmän - vuorikiipeilyssä varmaankin kiipeilijät tiedostavat riskit, tai ainakin pitäisi tiedostaa. Kiipeily tuolla suunnalla muutenkin on ainakin minun käsitykseni mukaan sellaista rajojen etsimistä ja niiden rikkomista. Ei sillä että olisivat millään tavalla ansainneet kohtaloaan tai ettei tapaturma olisi surullinen ja valitettava. Haitin tilanteesta kärsinee hieman useampi, kuin muutama vuorelta (sinne vapaaehtoisesti lähtenyt) alas lentänyt extremeurheilija.

Niin, onhan tuo Himalajan turma tainnut olla näkyvämmin mediassa esillä kuin haitilaisten ruokavalio. Miksiköhän?

Miehän olen niin tylsä, etten oikein ymmärrä extreme-urheilun hienoutta. Onhan sieltä ylhäältä varmasti hienot maisemat, juu. Tuntuu kuitenkin, että esimerkiksi juuri vuorikiipeilyssä on niin paljon riskejä, etten kyllä haluaisi sitä kokeilla. Kutsukaa vaan pelkuriksi.

Kyllä Haitin ongelmat koskettavat enemmän. Vuorikiipeilijät tiesivät ainakin toivottavasti, mitä olivat tekemässä. Heillä oli vapaus valita, lähteäkö vaaralliseen ympäristöön vai ei. Haitilaiset eivät ole voineet valita. Kamalalta tuntui kyllä lukea, kun asukkaat kertoivat vatsakivuistaan, joita mutaleivän syöminen aiheuttaa.

Jos joka kerta tuntuis pahalta kun joku maailmassa näkee nälkää ja kurjuutta, sais tuntua pahalta koko ajan. Kokeilinkin moista joskus ja jossain vaiheessa havahduin, että parempi itselle olla tietämättä.

Sanokaa vaan kylmäksi - olenkin - mutta jotenkin lähinnä ärsyttää nuo vuorikiipeilijät. Siis ihan yleisesti. Menevät sinne vaikka tietävät miten voi käydä, sotkevat paikat jättämällä jälkeensä tonneittain jätettä ja keräävät vielä säälit kun mokaavat. Turhaa erikoisuuden tavoittelua ja oman sankari-itsetunnon kiillotusta. Kasvattaisivat kukkia.

On tietysti sääli, että vuorilla tolloilevat länkkärit keräävät kosolti palstahuomiota samalla kun kokonaisten kansojen hädät eivät kiinnosta ketään, mutta en oikeastaan tiedä mitä asialle voisi tehdä. Vaikka lukisinkin joka päivä lehdestä miten monta lasta eilen kuoli vaikkapa huonon veden aiheuttamiin tauteihin (n. 6000 lasta), mitä voisin tehdä? Tärkeämpää olisi saada tietoa heille, jotka päättävät kehitysavun ja muun määrästä ja kohteista eikä ainoastaan Suomessa vaan kaikkialla.

En tiiä, mihin tuo aloitusviesti tähtäsi, mutta mua ärsyttää se, että mediassa koohkataan
länsimaalaisten kuolemasta aivan kauhialla paatoksella verrattuna muunmaalaisten kuolemiin.
USA:n terrori-iskuista ulistaan edelleen, niinkuin se ois maailmanloppu, vaikka joka päivä
kuolee vähintään yhtä paljon ihimisiä näläkään jne. kuin tuossa yhessä kerrostalon romahtamisessa.

Mää en ollu ees kuullu haitilaisten mudansyönnistä ennen tätä ketjua, mutta muutaman
vuorikiipeilijän kuolemasta on uutisissa paasattu jo monta päivää...

irvikissa kirjoitti:Sanokaa vaan kylmäksi - olenkin - mutta jotenkin lähinnä ärsyttää nuo vuorikiipeilijät.

Sanokaa vaan kylmäksi, saatan olla sitä myöskin, mutta mua kyllä enempi koskettaa vuorikiipeilijät kuin haitilaiset.
Kuolema sanoikin jo, että kaikenmaailman nälänhätiä pohtimalla tulee vaan ikuinen ahdistus. Hyväntekeväisyyttä,
köyhäinapua ja muuta avustusta annetaan kehitysmaille jatkuvasti. Ehkä se on väärä taktiikka, kun ei näytä toimivan,
mutta ei ole kukaan parempaakaan vielä keksinyt.

Tuntuu toki inhalta, jos jossain ihmiset joutuvat syömään mutaa. Tuntuu myös pahalta lukea juttu vaimosta, joka
katsoo vierestä jäämassojen vievän miehensä mukanaan. En mä ihmettele, miksi media kiinnostuu yhdestä pahimmista
kiipeilyonnettomuuksista. Mun puolesta saavat jauhaakin vaikka hamaan tappiin saakka, jos joku siitä vaikka oppisi,
että kaikkeen kannattaa varautua. En mä nyt lähtisi keltään extreme-harrastusta kieltämään tai sitä kauheasti
arvostelemaankaan tämän takia. Kyllä varmaan jokainen K2:lla ollut tajusi, mihin on päänsä pistäneet. Sinne ei ihan
turistina kuitenkaan lähdetä.

Länsimaissa media pauhaa länsimaisten asioista. Muissa maissa meuhkataan muiden maiden asioista, en mä nää
siinäkään mitään kummallista. Vaikka hyvä olisi pitää tietoisuudessa jatkuvasti myös niitä nälänhätiäkin toki, vaan
ihmiset ovat tainneet jo pikku hiljaa luovuttaa sen korjautumisen suhteen.

Everstin roskaamisjuttu oli vuodelta 2000. Onkohan tietoa, joko kiipeilyturistit osaavat käyttäytyä? Ihan
vaan mielenkiinnosta, josko tempauksella oli mitään vaikutusta.

Niin tää vastaus ei nyt sitten ollut pelkästään Irvikselle, vaikka lainaus onkin häneltä. Yleistä pohdintaa lähinnä ja
lainaus siksi, että sillä pääsin itse pohtimiseni alkuun.

Helposti sitä tietysti ensi ajatus on, että vuorikiipeilykuolemien kauhistelemisessa ei ole järkeä, kun toiset joutuvat syömään mutaa. Mutta vastakkainasettelu on sittenkin ehkä liian helppo tai oikeammin vaikea, ei lopulta selvennä mitään. Jos nyt vaikka olisikin niin, että suurimmat vääryydet korjattaisiin ensin, maailmassa kaikilla olisi samat lähtökohdat, perustarpeet taattaisiin kaikille jne. mutta eihän niin ole. Millä sitä sitten mitataan kumman kärsimys on suurempi, yksittäisen haitilaisen, joka elää kamalissa olosuhteissa, vai yksittäisen länsimaisen, joka ehkä todisti vuorikiipeilyonnettomuutta ja kärsii trauman jälkeisestä stressireaktiosta ja pelkotiloista? Tai jotain. Kyllä muakin välillä ärsyttää, että länsimaisten onnettomuuksista ja sen sellaisista nousee aina kamala haloo, mutta se on kai se suhteettomuus, jonka kanssa on elettävä. Tiettyyn pisteeseen asti on kuin Kuolo sanoi, ei kaikesta voi välittää ja joskus on parempi olla tietämättä. Toisaalta jonkun verran kyllä pitäisikin tietää, että voi sitten kantaa vastuutaan, jos joskus jotain voisikin tehdä. Tai tuntea edes hieman syyllisyyttä. Mutta silti on pakko elää sitä mihin on sattunut.

Voihan sitä kaikenlaista tietenkin miettiä. Kumpi olisi järjettömämpi tapa kuolla, liialliseen mudansyöntiin vai extreme-urheilulajin parissa? Kyllä mun tekisi mieli myös kysyä miksi sinne ääriharrastuksiin on lähdetty ja miltä kaikelta on suljettu silmät, kun on sinne K2:selle päädytty. Mutta en sitten tiedä.

Ymmärän extreme lajeja ja ihmistyyppiä joka kaipaa seikkaluja ja vaarallisia tilanteita.Minulle riittää maratoni (ah,taas pääsin tämän mainitsemaan), toiset vaan tarvii jotain muuta "rääkkiä". Onhan näita, hypitään vuorenrinteiltä mereen, on freefall juttuja jonkun korkean rakennuksen seinämää hipoen ja viime hetkellä laskuvarjo laukaisten. Mielikuvitus vain rajana.Tasan niin kauan ymmärtämykseni riittää kuin aiheuttaa fyysistä vahinkoa vain itselleen. Veikka Gustafsson kritisoi suoraan typeryyttä ja kokemattomuutta joka loisti epäonnisesta K2 retkueesta. Veikka aika suoraan sanoi että itse itsensä kiipeliin hölmöillä toimillaan saattivat. En tykkää jäteläjien jättämisestä ja luonnon pilluusta.

Emilia kirjoitti:

irvikissa kirjoitti:Sanokaa vaan kylmäksi - olenkin - mutta jotenkin lähinnä ärsyttää nuo vuorikiipeilijät.

Sanokaa vaan kylmäksi, saatan olla sitä myöskin, mutta mua kyllä enempi koskettaa vuorikiipeilijät kuin haitilaiset.

Jos olen aivan rehellinen itselleni, niin minunkin kohdalla vuorikiipeilijöiden kohtalo on pyörinyt enemmän mielessä. Eikä välttämättä mistään säälisyystä vaan puhtaasta draaman jännityksestä ja uteliaisuudesta. Maailmassa kuolee miljoonittain ihmisiä nälkään, mutta kuolla maailman suurimmassa vuoristossa huipunvalloituksessa - sehän on jotain poikkeuksellista! Ja kaikki poikkeuksellinen herättää huomiota, vie huomion.

Uskon myös, että yleisellä tasolla vuorikiipeilijöiden kuolema järkyttää enemmän siksikin, että vuorikiipeilyyn liitetään jonkinlainen sankarillisuus. Ja sankarin kuolema on aina traagisempi kuin jonkun jo-valmiiksi-köyhän-joka-olisi-joka-tapauksessa-kuollut-johonkin-ennemmin-tai-myöhemmin. Vaikka olin ja olen järkyttynyt myös Haiti-uutisesta, se järkytys (tai ärsytys oikeastaan, koska nälänhädän takana on maailmankaupan vääristymä, länsimainen ahneus, joka tässä tapauksessa näyttäytyy häikäilemättömänä: rikkaat haluavat rikastua köyhiä - jopa kuolevia - riistämällä) oli ohimenevää, kun taas K2-kuolemat ovat jääneet kirjaimellisesti kummittelemaan mieleeni.


Olen koko kesän kuunnellut Veikka Gustafssonin haastatteluja Radio Suomesta. Katihan se usein Veikalta on kysellyt, miten siellä Himalajalla menee. Jossain elämänvaiheessa Veikka Gustafssonin olisin varmaan nimennyt ihanteekseni (tai ihannemiehekseni ainakin). Tyypillistä sohvaperunan, elämässä-mitään-aikaan-saamattoman luuserin fanitusta.

Tänä päivänä suhtaudun aiheeseen ja kyseiseen kiipelijään ristiriitaisin tuntein. Jotain outoahan tässä vuorikiipeilyssä ja sen ihailussa on. Mikä saa aikuisen, perheellisen ihmisen uhmaamaan kuolemaa ehdoin tahdoin? Mikä siinä on niin tärkeää? Mielestäni on eri asia harrastaa extreme-lajeja kuin vuorikiipeilyä maailman vaarallisimmilla vuorilla. Ja toisaalta ilmiö herättää myös kateutta: Miksi Veikka Gustaffssonillekin eri yritykset kustantavat elämän niin vuorilla kuin maissakin?

On vielä kolmaskin asia, joka vaivaa. Veikka kun kuulostaa niin fiksulta ja vastuulliselta ja niin jalat maassa olevalta haastatteluissa. Riskejä välttävältä, harkitsevalta, maltilliselta ja myös moralistisesti vahvalta hyvän tyypin esimerkiltä. Ihanneihmiseltä siis. Voiko joku oikeasti olla näin täydellinen, särötön?



Ja takaisin siihen draamaan: Kuka tietää miksi kuolleesta serbikiipeilijästä on tehty joukkokuoleman syntipukki?

Olen ollut tietoinen vuorikiipeilijöistä, mutta mediakohkaamisesta en (tosin se ehkä todistaa jonkinlaisen kohun olevan meneillään, kun olen onnistunut siitä kuulemaan). Voin sanoa, ettei hetkauttanut. Itepä soppansa keittivät.
Haitilaisten mudansyönnistä en ole kuullut ennen tätä ketjua, mutta nälästä ja kurjuudesta ja köyhyydestä kyllä. Ja mietin niitä lähestulkoon joka päivä. Typerää, että venytän itse penniä ja kituutan "vaivaisella" 500 eurolla kuussa, 17000 km päässä kotoa, ja suunnittelen matkustelua ja viinin juontia ja kokemuksia ja muuta länsimaista dekadenssia, kun näillä ihmisillä ei ole varaa tosiaan edes puhtaaseen veteen tai kattoon päänsä päälle, ja ruokavalio koostuu mudasta. Ja se kuukauden ainoa dollari (jos ansaitsevan senkään vertaa mistään) menee mihin menee eikä riitä pitkälle.

Todellisuus on kuitenkin se, että mulla ei oo mitään resursseja tai edes kunnon mahdollisuutta tehdä asialle mitään. Annoin ruhtinaalliset NZ$0,05 (n. 0,025 ) lentoyhtiön ja World Visionin johonkin keräykseen palatessani Uudesta-Seelannista. Sillä ostettiin ehkä tippa tulostusmustetta WV:n toimistolle. En koe auttaneeni erityisemmin. Oli vaan suunnilleen aika ***un syyllinen olo siellä lennellessä - vaikka olikin ihan käsittämättömän ihana reissu, enkä välttämättä vaihtaisi sitä pois vaikka voisin pelastaa kymmenen haitilaista mutaleiviltä. Sadasta voitaisiin jo ehkä neuvotella...

Mutta joo. Maailmantuska on mulle ikuinen ongelma. Tuskailin jo lapsena valtionvelkaa ja sotia ja kamaluutta. Lapsille ei sais näyttää uutisia.

Vuorikiipeilijöistä ajattelen lähinnä, että mitäs menivät sinne. Itseäni ei huvittaisi ehdoin tahdoin henkeäni vaarantaa, vaikka maisemat varmasti hienoja ovatkin. Samaa ajattelin silloin, kun se joku naparetkeilijänainen katosi. Valtavasti rahaa ja resursseja käytettiin etsintöihin, vaikka nainen itse oli sinne napajäätiköille henkensä kaupalla sponssirahoilla tunkenut.

Se, että Haitilaiset joutuvat syömään mutaa on todella surullista, mutta ruokakriisin syyt ovat niin laajoja, ettei itsellä ole niihin juuri vaikutusmahdollisuuksia.

LazyBastard kirjoitti: Valtavasti rahaa ja resursseja käytettiin etsintöihin, vaikka nainen itse oli sinne napajäätiköille henkensä kaupalla sponssirahoilla tunkenut.

No eikö tuo ole jo aika julmaa ajattelua? Mitäs menit, jää sinne sit...?

Emilia kirjoitti:

LazyBastard kirjoitti: Valtavasti rahaa ja resursseja käytettiin etsintöihin, vaikka nainen itse oli sinne napajäätiköille henkensä kaupalla sponssirahoilla tunkenut.

No eikö tuo ole jo aika julmaa ajattelua? Mitäs menit, jää sinne sit...?

Niinno, kyseinen ranskatar asui Ivalossa ja ainakin mitä paikallisia sielä tullut kuunneltua, kyseessä on aikasta monen mielestä ihan perustavanlaatuinen katoamistemppu. Kun sillä ilmeisesti oli kaikenmaailman rahahuolia ja muita ongelmia... Mutta tiedä sitten ja toisaalta en niin välitäkkään (ja ei, en koskaan tavannut henkilökohtaisesti, Vesku Loiriinkin saanut itse asiassa läheisempää kontaktia).

Emilia kirjoitti:

LazyBastard kirjoitti: Valtavasti rahaa ja resursseja käytettiin etsintöihin, vaikka nainen itse oli sinne napajäätiköille henkensä kaupalla sponssirahoilla tunkenut.

No eikö tuo ole jo aika julmaa ajattelua? Mitäs menit, jää sinne sit...?

Voipi olla toki.

Kyllä minä ymmärtäisin etsintöihin käytetyt rahat, jos kyseessä olisivat vaikka napajäätiköitä tutkivat ihmiset. Jotenkin vaan en ymmärrä miksi itsensä hengenvaaraan ihan tietentahtoen asettavia ihmisiä pitäisi julkisilla varoilla etsiä. Riskit ovat kyllä varmasti tiedossa ja joskus ne myös toteutuvat.

LazyBastard kirjoitti:Kyllä minä ymmärtäisin etsintöihin käytetyt rahat, jos kyseessä olisivat vaikka napajäätiköitä tutkivat ihmiset. Jotenkin vaan en ymmärrä miksi itsensä hengenvaaraan ihan tietentahtoen asettavia ihmisiä pitäisi julkisilla varoilla etsiä. Riskit ovat kyllä varmasti tiedossa ja joskus ne myös toteutuvat.

Autetaanhan julkisin varoin juoppoja, peliongelmaisia ja muita huumeiden syöjä -hippejäkin.

Galileo kirjoitti:Autetaanhan julkisin varoin juoppoja, peliongelmaisia ja muita huumeiden syöjä -hippejäkin.

komp tälle

Yabba kirjoitti:

Emilia kirjoitti:

LazyBastard kirjoitti: Valtavasti rahaa ja resursseja käytettiin etsintöihin, vaikka nainen itse oli sinne napajäätiköille henkensä kaupalla sponssirahoilla tunkenut.

No eikö tuo ole jo aika julmaa ajattelua? Mitäs menit, jää sinne sit...?

Niinno, kyseinen ranskatar asui Ivalossa ja ainakin mitä paikallisia sielä tullut kuunneltua, kyseessä on aikasta monen mielestä ihan perustavanlaatuinen katoamistemppu. Kun sillä ilmeisesti oli kaikenmaailman rahahuolia ja muita ongelmia...

En ole tämmöisestä kuullutkaan!

Autraliassa yksi koralliriutoilta pelastettu turistipariskunta pistettiin maksamaan (tai ainakin yritetään) osa pelastuskuluista. Muistaakseni pariskunta mokaili itsensä veden vaaraan (tai ainkin otti tietoisia riskejä) ja sitten kun ne oli pelastettu suurella rahalla, ne möivät selvitymistarinansa vielä suuremalla rahalla medialle. Kansa kuohahti ja lasku lähti perään. Oikein niille!

Tr*ina kirjoitti:

Yabba kirjoitti:

Emilia kirjoitti:

LazyBastard kirjoitti: Valtavasti rahaa ja resursseja käytettiin etsintöihin, vaikka nainen itse oli sinne napajäätiköille henkensä kaupalla sponssirahoilla tunkenut.

No eikö tuo ole jo aika julmaa ajattelua? Mitäs menit, jää sinne sit...?

Niinno, kyseinen ranskatar asui Ivalossa ja ainakin mitä paikallisia sielä tullut kuunneltua, kyseessä on aikasta monen mielestä ihan perustavanlaatuinen katoamistemppu. Kun sillä ilmeisesti oli kaikenmaailman rahahuolia ja muita ongelmia...

En ole tämmöisestä kuullutkaan!

Niin, kuolleistahan ei yleensä puhuta pahaa
Toisaalta tämäkin on näitä paikallistarinoita sitten, joten todenperäisyyden varmuus 0%

Galileo kirjoitti:

LazyBastard kirjoitti:Kyllä minä ymmärtäisin etsintöihin käytetyt rahat, jos kyseessä olisivat vaikka napajäätiköitä tutkivat ihmiset. Jotenkin vaan en ymmärrä miksi itsensä hengenvaaraan ihan tietentahtoen asettavia ihmisiä pitäisi julkisilla varoilla etsiä. Riskit ovat kyllä varmasti tiedossa ja joskus ne myös toteutuvat.

Autetaanhan julkisin varoin juoppoja, peliongelmaisia ja muita huumeiden syöjä -hippejäkin.

Nimenomaan. Kuten juoppojen, peliongelmaisten ja huumeiden syöjä -hippien kohdallakin, ehkäpä napahuviretkeilijöihinkin tehoaisi ns. varhainen puuttuminen, jolloin ei tarvitsisi lähteä pohjoisnavalle itseään tappamaan.